perjantai 9. marraskuuta 2018

Flunssan tynkää

No niin, heti kun pääsi töissä kehumassa toisen samanmielisen työkamun kanssa, ettei me paljo sairastella, niin eiköhän eilen ekana vp alkanu kurkkukipu ja nenän vuoto.

Voimaton olo on ollutkin jo pitemmän aikaa, nyt kun taaksepäin aattelee.
Yleensä kun oon täynnä energiaa, niin nyt en oo ollu hetkeen. Viime viikkokin oli raskas töissä. Eikä tää alkuviikkokaan oo ollut yhtään sen helpompi.
Ke oli tosiaan viel aamuvuoro töis.
Olin suunnitellut, et tilaan etukäteen Hauhon pizzakebabista pizzan Mikalle ja salaatin itelle niin, et ne on valmiina 14.45  ja kun pääsen töistä 15, niin vaan nappaan ne mukaan ja kotiin syömään ja lepään, kun ei ole voimia lähtee kauppaan.

Mut kuinka ollakaan, kun menin hakeen ruokia, niin kokki olikin leikannut haavan sormeensa ja oli lähdössä sairaalaan ottaan muutaman tikin.
Väheksymättä hänen  vaivojaan en silti voinut olla itsekseni harmittelematta, että niinpä tietysti, juuri nyt :-(       
Pizzan vääntäjä oli kuitenkin saanut jonkun töihin, joka sitten aloitti tekeen mun tilausta.
Niinpä sitten pakotin itseni kauppaan sillä välin, vaikken olis siis jaksanut, koska pitihän mun nyt hyödyntää se aika. Ei sitten tarvis huomenna lähtee kauppaan.

Ke aamuna oli kurkku kipee ja troppasin itteeni koko päivän.
Sitä ennen oli kuitenkin käytävä apteekis ja kaupas vielä tänäänkin.
Kissojen ruoat, hiekat ja maidot loppu. Ja pitihän saada inkivääriä ja valkosipulia, et voin keittää taikateetäni funssaan. Olo oli jo hutera, mut mentävä oli.

Eihän sekään matka putkeen mennyt. Puoles välis matkaa meinasin juoda matkapullosta juotavaa, vain huomatakseni, et korkki oli kait ollut huonosti, kun koko litra sitruunavettä oli valunut laukkuun, jossa kellui kaikki omaisuuteni.
Yritin ettiä pysähtymispaikkaa ja eikun laukun tyhjennykseen.
Päivyrin sivut märkinä, rahapussi ei  pahemmin kastunut ja puhelin ei onneks ollut laukussa.
Tungin kaikki märät kamat takakonttiin ja lähdin eteenpäin huomaten 100 metrin päästä, että olin jättänyt takakontin auki hermopäissäni.
Kiukuttelin hetken itsekseni suljin luukun ja jatkoin matkaa.

Koko loppupäivän sit yritin lepäillä hoitaen itseeni. Nenähuuhtelukannu kehiin ja vs, inkivääriteetä hunajalla käkättimeen pannukaupalla.
Kurkkuun Flu Acute Zink suihketta, joka kyllä tuntuu helpottavan kurkkukipua.
Mullahan oli siis jo ennestään antibiotti kuuri menossa ton rinnan patin kanssa, joten jos olis angiinaa, niin luulis siihenkin auttavan, mut taitaa olla normi flunssa.

Meil on töissä ollut paljon porukkaa kipeenä ja vaik kuin yrittää välttää saamasta tartuntaa, niin on se aika vaikeeta, kun vielä hoidatkin niitä flunssasia ja työkamuissa on sairaita.

Soitin aamulla, et oon ainakin huomisen pois ja katon sit mihin suuntaan tää menee ja soitan huomenna jos saikku jatkuu.
Just ny sit kipeenä ku aattelin huomenna alottaa sen laihdutuksen, mut kattoo ny......

Eli elämä on edelleenkin sitä mitä meille tapahtuu,
sillä välin kun me teemme muita sunnitelmia <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti