Leijailen

Juuri nyt tällä hetkellä melkein kaikki on maailmassani mallillaan.
Joten nautitaan siitä hetkestä, niin kauan kuin se kestää, vaikka takaraivossa asuu epäilys tätä vuotta kohtaan, joka mulle on astrologisesti tsekattu ja todettu kriisivuodeksi.
Mutta tosiaan viime vuosi piti olla tasainen ja rauhallinen ja se oli kaikkea muuta, joten jospa vuodet on menneet toisinpäin?

Eli tilanne tällä hetkellä -17kg :-) Vatsan kanssa tuun toimeen päivä päivältä paremmin. Ainoo on, että sopivan syömisen löytäminen on välillä haastavaa. Esim, kahviloissa ja duuniruokailussakin, kun on yleensä aina hiilarihöttöä.
Joudun aina miettiin eväitä joka paikkaan. Ja haluaisin edelleen juoda hiilihapotettuja juomia. Aion kokeilla niitä taas jossain vaiheessa, mut sit pitää olla vp.

3 kertaa käyty kuntosalilla, ostin kortin eka kk, että näen onko musta oleen pitkäjännitteinen ja todella käymään siellä. Maksaa kuitenkin vähän päälle 50e/kk, joten ei viitsi maksaa ihan turhasta, jos ei saa itseään raahattua sinne.
Ihmettelen suuresti, ettei paikat tulleet kipeeksi, vaik ihan kylmiltään sinne menin meidän fyssarin kanssa ja tein kaikki liikkeet mitä se neuvoi. En sit ole ihan rapakunnossa.

Uudet silmälasit sain hankittua ja nää on onnistuneet, kun ei tipu kokoajan nenältä.
Ripset sit päätätin taas laittaa ja pitää kesän, koska ei nää tyngät näytä kasvavan niin, että niihin sais ripsarin hyvin. Koko talven niitä kasvatin ja joka aamu laiton sellaista ripsiä kasvattavaa ainetta, ja kyl ne auttoikin, mutta ei tarpeeksi lyhyet ja hentoiset ovat. Jos tän olisin tiennyt niin en olis ikinä ottanut ripsien pidennyksiä. Mutta näillä mennään nyt...

Sit kävin siinä naamarin  täyttöliftauksessa ja oon kyllä tyytyväinen lopputulokseen.
 Eihän se nyt ihmeitä tee, mutta auttoi kyllä huomattavasti kohottamaan hieman poskipäitä ja näin ollen nostamaan juonteita suupielissä. Toimenpide oli melkein kivuton.
Vaikka tää maksoi 400e, niin tulos pitäs kestää vuoden ja jos näin on niin siihen nähden hinta oli halpa.
Nyt on mukavampi katsoa peiliin tyytyväisenä, joka sitä kautta lisää hyvää mieltä ja nostaa itsetuntoa.
Jouduin ottaa pikkuvipin, et sain kaiken maksettua, mutta nyt jaksaa taas painaa duunia, kun on mieli ja kunto kohdillaan.
Varattiin ensi kuulle myös Tallinan ostosmatka, että olis sit juominkeja Mm- kisoihin ja kesän grillibileisiin. Kirpasee taas kerran, mut sit ei tarvi koko kesänä miettiä, mistä rahaa niihin.

Ensi viikolla syöpäkontrolli, joka on siirtynyt KHKS, toivottavasti kaikki on edelleen ok.
Oikea korva on vähän tuuttaillut kun menee makuulle illalla. Sit yöllä tulee aina jossain vaiheessa tosi kuuma ihan niinkuin aikoinaan kuumissa aalloissa, toivottavasti ne ei palaa? Jospa toi lääke ei imeydy enää?
No tarkkaillaan tilannetta.
Mieli on ainakin todella positiivinen  ja töissä ja kotonakin menee melko hyvin.
Mika on ollut lääkkeetön jo muutaman päivän, viekkarit on olleet vaikeat, väsymystä, näkee tähtiä ja huippaa. Vaikkei näistä muka pitänyt viekkareita tulla, mutta anyway.
Sieltä lääkkeen alta alkaa paljastuun se oikea Mika, joka on kiltti ja rauhallinen <3

Eletään taas parasta aikaa vuodesta, jolloin kaikki ihanuus on vielä edessä..kevät, Mm- kisat ja ihana kesäaika. Toivotaan, että siitä tulee jokaiselle sellaista mitä kesältä toivoo <3

Homma toimii!!!

Vajaa kilo ja olen saanut pudotettua ne 15kg mitkä kerran jo tiputin syövän kera ja jotka lihoin takas parissa vuodessa,
Jeeeee eli kohta mennään alemmas kuin sanotaanko sataan vuoteen.
Jos tää homma toimii samalla lailla jatkossakin, niin eiköhän tää tästä. :-)

Olin siellä RT:llä pe, ja se kehu, että olen pärjännyt loistavasti.
Viime käynnistä tippunut n. 6kg ja siitä vain n, 1kg lihaksista, joten oikea suunta. Ja viskeriaalisesta rasvastakin poistunut 1% taas, se on enää 15% eli kuulemma muutaman prossan päästä normista.
Kyselin neuvoja ilmavaivoihin ym. ja sain hyviä vinkkejä siihen ja vitamiinilisiin.
Sekä siihen mitä lisukkeita ja leipää voisin kokeilla, kun tuntuu, ettei oikein mikään sovi.
Ei sovi peruna, riisi, pasta, nuudelit vehnä eikä moni muu...Mut löyty siihenkin sit vinkkejä, joita täytyy kokeilla esim. kvinoa ja kaurapohjaiset tuotteet.
Verikokeita otetaan kuulemma vasta vuoden päästä, et nähdään onko vitskut imeytyneet. Totesin, että onpa vähän turhan pitkän ajan päästä, johon RT totesi, että niin hänenkin mielestään.
Uus aika RT:lle kesäkuun alkuun, kun kerroin, että MM- kisojen aikaan toukokuussa, en todellakaan tule. RT ymmärsi pointtini ja hymyillen sovittiin , että lähetän 3pvän ruokapäiväkirjan, jonka teen ennen MM ja näkeminen sit tosiaan kesäkuussa.

Olen myös vakaasti päättänyt aloittaa taas kuntoilun.
Voi olla, että ensi viikolla pääsen meidän Fyssarin opastuksella alkuun uudella kuntosalilla, joka itse asiassa sijaitsee tuolla jossain toisella puolen tietä, ilmeisesti järvenrannassa.
Juu saiskohan sitä itsestään irti sen verran....
Ainakin sauvalenkit mettässä alotan heti, kun toi jää sulaa ja sinne voi mennä henkeään menettämättä.
Tänään mun kevätfiilarit sai kuitenkin jo aamusta takapakkia, kun lunta tupruttaa sikana ja maa on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin valkosena ja on vaan luvattu kylmempää, voi käääääk.

Menos aamuun Kotihoitoon ja iltaan omaan duuniin. Heräsin taas jo ennen 5 ja muutoinkin heräsin monta kertaa yössä. Mitähän sillekin ilmiölle vois tehdä.
Unet ei voi olla kovin voimaannuttavia, jos koko ajan heräilee...vai?

Kevät fiiliksillä

Vaikka ulkona on kylmä ja eilen sato luntakin taas, niin mieleni on keväinen.
Valoa on jo enemmän ja ihana aurinkokin paistelee aina toisinaan. Tilitantit huutaa innoissaan ja mä leijun.
Pään sisäinen paine on hellittänyt ja tulen taas toimeen itteni ja Mikankin kanssa, joka on muuttunut, kuin silmissä.
Edelleen jotain kaks suuntasta, kyllä olen diagnosoinut siltä, mutta sitä kun saa niin harvoin lääkäriin ja eihän ne siellä arvauskeskuksessa mitään testejä viimekskään tulkinnut, niin näillä mennään.
Joku masennuskysely sillä oli, mutta ei mitään muuta, enkä siitäkään mitään tuloksia kuullut.
Mitäs sitä ihmistä tutkiin, kun on jo valmiiks sairaseläkkeellä. Pilleriä naamaan vaan ja unohdetaan ihminen. Kun olis sitä rahanpaskaa, niin veis Mikan yksityiselle ja selvittäs ton asian, paitsi, ettei se lähde, ennenkun on todella hätä, niinkuin yli vuosi sitten,
Ja sillonkin puoli väkisin.
No Mikan lääke päätettiin nyt puolittaa, tänään päivä numero 2. Toivottavasti päästään lääkkeestä eroon kunnialla.No joka tapauksessa tilanne on taas parempi.
Unirytmi kunnossa ja mieli virkeämpi.

Niin ja mun keväinen fiilis siis on sellasta, että kun kotona kaikki on taas paremmin, niin mulla on mielerauha.
Samoin oon päässyt pääni kanssa tasapainoon ja mielenrauhaan tulevien töissä tapahtuvein muutosten johdossa,
Olen löytänyt taas sisäisen tasapainoni. Vahvuuteni on kääntää tappiot voitoksi ja niin tulen taas tekemään. Mua ei pysäytä mikään, kun sisäinen voimani on kohdillaan.
Uskon taas itseeni ja elämän kantavuuteen, ainakin tänään.
Olen myös erittäin kiitollinen, että minulla on töissä ja muutenkin muutama luottoystävä, joille voi kertoa kaiken pelkäämättä, että asia leviää heti.
Muutamia ystäviä on karsiutunut matkan varrella, koska ne eivät ole ilmeisesti tarkoitettu kestämään pidemmälle, mutta onneksi on tullut uusia ystäviä tilalle.
Yhtä ystävyyttä jäin kaipaamaan, mutta yksin en sopua voi rakentaa. Asioiden kanssa pitää vain oppia elämään.
Elämä kun on sitä mitä meille tapahtuu sillä välin, kun me teemme muita suunnitelmia!!!

Menossa RT:lle jutteleen ravitsemuksesta. Eilen tilasin ajan ripsiin, jos kesän pitäs taas niitä, kun ei näihin lyhyisiin jaksa edes ripsaria yrittää. Matkan varrella vois käydä solkussa.
Tekis mieli tilata Cellebesiltä 1 mekko,,,,kevättä rinnoissa....moikkelis aurinkoa päiväänne :-)

Palautumista

Noh nih vajaa viikko oltu töissä ja pikkuhiljaa menossa parempaan joka tasolla.
Olen jaksanut työvuorot melko hyvin, tosin olen kyllä sitten levännyt kaiken mahdollisen ajan työvuorojen välillä.
Eilen oli pitkä päivä ja siirryin iltaan Kotihoitoon, kun eivät saaneet ketään sinne.
Ulkona oli luistinrata keli ja kivasti satoi hieman lunta jään päälle, joten asukkaan roskia viedessäni vedin koko komeudessani lipat taaksepäin täysillä jäänpintaan.
Ja en nyt sitten ymmärrä, mutta sekunnin murto-osaa ennen, kun mun takaraivoni olisi pitänyt iskeytyä jäähän, niin ikäänkuin joku olisi sen pysäyttänyt.
Mieleen tuli heti suojelusenkeli, joka voisi olla oma äitini, tunne oli vahva, että mut taas pelastettiin.
No aikani jäänpinnassa pyörittyäni pääsin ylös ja sopivasti oli ruokatunti, joten kävin kotona ottaan särkylääkettä, lepäsin hetken, otin samalla Bemeriä ja jatkoin töitä.
Illan mittaan välillä juili selkää ja takaraivoakin, mutta nyt aamulla, ei ole enää mitään tuntemuksia, ei ainakaan vielä, niin että säikähdykselläkö taas selvittiin?
Töissä on kaikenlaisia muutoksia tulossa, jotka aiheuttaa lisästressiä, mutta kaikella on kait tarkoitus. Ehkä tämä pakottaa taas muutokseen, joita muuten ei saisi/haluaisi tehtyä?

Parisuhde menossa parempaan. Mika aikoo päästä mielialalääkkeestä eroon ihan piakkoin, kunhan saa treenaamisen ja rutiinit kuntoon ja on parempi olo. Sitä kohti ollaan menossa.
Brintellixiä pitikin alunperin syödä vaan se noin puol vuotta, mutta se on venynyt jo 1v 3kk, kun tuntuu, että sitä parempaa oloa ei tule koskaan, että voisi sitä yrittää. Mutta lääke on selvästi kääntynyt jo itseään vastaan.
Eikä todellakaan auta, vaan aiheuttaa kiukunpuuskia ja tunteiden laimeutta kaikkeen, mikään ei kiinnosta, eikä elämässä ole mitään mieltä.
Mika itse eilen ilmoitti, että nyt hän tämän aikoo tehdä, haluaa irti lääkkeestä.
Ok saapa nähdä millanen prosessi siitä tulee. Mutta nyt jaksan taas tukea, kun olen itse paremmassa hapessa.
Mika on ehtinyt nyt miettiin asioita, sillä pari päivää sitten kerroin Mikalle, että mun mittani on nyt totaalisen täynnä, enkä kestä enää!!!
Jollei hän ala kunnolla taistelemaan masennustaan vastaan ja käyttäytyyn mua kohtaan paremmin, niin mun pää leviää ja sitä kautta koko meidän elämä.
Joten olen huomannut pientä ryhtiliikettä jo tapahtuvan.

Ja mun terveys siis. Paino on tippunut tänään n.4kg leikkauksesta, eli tämä taitaa sittenkin toimia.
Mutta jos olisin tiennyt, kuinka vaikeaa tämän leikkauksesn haittavaikutusten ja toipumisien hinta on, niin en tiedä olisinko mennyt tähän.
Aika näyttää, jos suoliston kunto tästä vielä paranee ja paino tippuisi tasaisesti, eikä kunto romahda, eli vitskut imeytyisi, niin sitten sanon, että kannatti.
Kait tätä ainakin vuosi täytyy katsoa, ennen kuin tiedän, ellei tule mitään takapakkeja.
Nyt olen ainakin tyytyväinen aamupainooni.
Kyllähän tässä tietty väkisinkin laihtuu, kun oikein mikään hiilari ei sovi suolistolle, vaan pitää aika paljon protskuilla elää ja koko ajan miettiä, mitä voi maistaa tahi sitten syödä ja jos ruoka ei sovi, niin sitten kärsii siitä monta tuntia!!!

Kädetkään ei ole nyt puutuneet. Peräpukama on kutistunut. Alapään verenvuoto on loppunut, kun sain Indivinan takaisin, sitä sai taas apteekista puolen vuoden tauon jälkeen.
Syöpä on pysynyt poissa, kontrolli on tässä kuussa.
RT on perjantaina Lahdessa, ottavat varmaan taas kehonkoostumuksen, josta näkee lihasten ja  rasva ym. %
Mielenkiintoista. Kevättä kohti, nyt jo hieman hymyilyttää, mutta varovasti :-)