Kylmää kyytiä

Ahdistaa ja on vaikea hengittää. Tupakkaa hermoihini taas oon vetänyt, ei montaa päivässä, mutta kuitenkin, Ja kun tiedän, että se ei minulle sovi, niin siinäkin on ristiriita, mut tällä hetkellä en osaa muutoinkaan toimia.
Lääkäri soitti ulltran tuloksista. Säryn syy ylävatsalla oli sappikivet. Ehdotti leikkausta, jolloin mä kiirehdin sanomaan, ettei ne nyt ole niin vaivanneet ja et katottas vielä.
Lääkäri sanoi soittavansa uudestaan alkuvuodesta ja katsotaan tilanne sitten.
Hyvä, että luurin sain kiinni, kun alkoi taas tuttu särky, joka jatkui eilen aamulla ja taas illalla.
Laitoin meiliä lekulle, että laittas mut vaan leikkausjonoon, et taisin vähätellä asiaa, kun en haluaisi enää yhteenkään leikkaukseen. No ei ole vastannut, joten saa nähdä, kattellaan...
Nää sappikivetkin oon varmaan saanut, kun sappi käsittääkseni kerää vihaa ym. negatiivisia tunteita ja oon niitä vaan niellyt sisälleni, joten en yhtään ihmettele, että miksi??

Hampaiden kanssa  taistelua edelleen.  HL sanoi, että ennenkun voidaan miettiä kuitusiltaa täytyy varata aika tarkastukseen ja hän ei tietty voi antaa aikaa suoraan vaan se pitää varata puhelimella.
Soitin sitten ja sanoin, että tarvitsen ajan pian, kun hampaat lahoo suuhun, niin sain ajan ihan Helmikuulle. Olin ihan , että ei ole todellista, johon tyyppi totesi kylmästi, että otatko ajan vai etkö?
Olin ja olen edelleen pöyristynyt!!!!
Mistä ihan aikuisten oikeesti meidät verotetaan kuoliaaksi, kun et saa enää edes terveyspalveluja, kun niitä kiireisesti tarvitsisit?
Siitä vittuuntuneena tilasin ajan myös yksityiselle, en tiedä vielä kuinka kalliiksi se siellä tulee ja millä sen aion maksaa, mutta en mä voi odottaa 4kk näillä leegoilla,
Kun ei voi purra millään puolella. Tää maailma on niiiiiiin epäreilu.
Ja pieniähän juttuja nää on kun aatellaan, kuinka paljon huonommin asiat ovat vielä muualla. Mutta maailmaa kuitenkin hahmottaa aina omasta perspektiivistään.

Vaikka kuinka nautin siitä, että veljen lapset Jonna ja Lassi on täällä nyt yökylässä ja näen sunnuntaina bestikseni Jarzen. Niin silti koen niistäkin asioista stressiä etukäteen, että kuinka jaksan.
Kun niihin liittyy niin paljon myös tekemistä, niinkun kaupassa käyntiä, petaamista ym ja ajoa pimeellä Hesaan ja takas ja taas pitkään päivään töihin sen jälkeen.
Elämä tuntuu taas liian usein suorittamiselta ja taistelulta eloon jäämisestä.
Kokoajan on ahdistava tunne ylävatsalla, että jotain pahaa tapahtuu ja elämältä putoo pohja.
Mitä enemmän yritän tempoa, että saisin jotain turvarahastoa kerättyä, sen enemmän kaikki raha valuu sormieni välistä ja laskua tulee peräjälkeen joka tuutista sisään.

Kuitenkin aina kaikesta selviää juuri ja juuri seuraavaan rahantuloon asti, mut joka kerta joutuu käyttää viimeisenkin Euron luotoilta, ennenkuin helpotusta tulee.
En ihan oikeesti tiedä, kuinka kauan tätä enää jaksan. Tekis mieli luovuttaa....
Mut kun sekään ei ole vaihtoehto. Kai mä temmon niin kauan kunnes saan jonkun bornautin
En vaan pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, et joudun taas luottotiedottomaksi ja jouduttas pois tästä talosta.Täältä luonnon keskeltä omasta rauhasta.

Ja niin kauan on ainakin pystyttävä homma hoitaan, et saa ystävän takaaman osuuden maksettua. Sitä ei oo enää paljon..
En ikinä pettäisi ystävääni <3 Enkä tietenkään ketään, joka minua on auttanut.

Mut kaippa ne asiat järjestys kuitenkin jotenkin, jos niin kävis. Eiköhän täällä joku rauhallinen luukku löytys vuokralle sit..mut vielä pyristelen.

Henkisen kehityksen kurssikin alkoi, siitä vähän ristiriitaiset fiilikset myös.
Toisaalta tunnen, että noi asiat mitä opetetaan mulle, ovat jo mulla tiedossa, mut toisaalta hyvähän se on kerrata.
Mielikuvamatkoja/ meditaatioita en diggaa yhtään, mutta yritän nähdä/ kokea jotain..
Parasta antia kurssilla kuitenkin on nähdä muita kurssilaisia ja kuulla heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Ja kaiken kruununa on tietysti ystäväni Sanna, kenen kanssa siellä käyn.
Juu otan tän kurssin lähinnä kokemuksen kannalta ja, että tästä voimme sitten yhdessä jatkaa eteenpäin. Kiva yhdistävä lisä pitää ystävyyttä yllä myös. <3

RT kehon koostumusmittaus näytti taas tosi hyviä tuloksia viskeriaalisen rasvan osuus on pienentynyt taas ja on jo normaalin tasolla. Eli kermaa ja voita toimii!!! :-)
Paino tippunut ja lihasmassa kasvanut ja energian kulutus taso on sama kuin viimeksi.
Eli tää homma toimii. En ihan päässyt vielä välitavoitteeseeni, mutta 6kg päästä sitten monen vuosikymmenen tavoite täyttyy. Toivottavasti ennen Mikan synntäreitä.

hampaat lahoo, toivottavasti ei liittokin...

Täs on nyt joutunut taas sellaseen pyöritykseen hampaittensa kanssa, ettei paremmasta väliä.
Taas kerran 1 vp viikossa ja siitä nautittiin Mikan kanssa Netflixin ääressä saunan jälkeen syöden jotain hyvää, kun yht äkkiä puraisin jotain kovaa ja ainoa alahammas oikealla otti osumaa, eikä sillä voinut sen jälkeen purra. Siinä meni pilalle sekin vp.
Monta päivää menin särkylääkkeiden voimalla, kunnes oli pakko tilata hätäaika hammaslääkäriin ja tottakai piti lähteä Hämeenlinnaan asti suuntaansa 35km.
Siellä kuvasivat ja tuomio tuli, että halkeama taas vaihteeks luun alle asti ja hampaan joutuu poistamaan kokonaan.
He eivät sitä voi tehdä, kun on sädetetty syövän takia, joten aika suukirurgille saatiin ihan marraskuulle. Hampaasta otettiin liikkuva päälliosa pois ja laitettiin väliaikainen, joka kotiin päästyäni ja ekaa ruokaa parin tunnin päästä syödessäni lähti kokonaan irti.
Eikä siinäkään mitään. Sen alla oli todella terävä reuna, joka tökki kieleen kokoajan.
Lisäksi olin vielä iltavuorossa ja hammas häiritsi jopa puhumista.
Yritin purkkaakin siihen tunkea, mutta ei siinä pysynyt mitään.
Sitten yön yli nukkumisen jälkeen taas aamuun töihin lauantaina. Päätin soittaa taas päivystävälle aikaa ja sainkin klo. 11.
Jouduin 10 lähteen töistä kesken päivän ja jäin talolle velkaa 5h, jotka teen ens viikolla takaisin.
Onneksi boolissa oli ylimääräinen työntekijä ja työjärjestelijä  soitti jo aamu 7 ja kysyi olisiko hänelle Hauholla töitä? Sattuipa sopivasti totesin. Tyttö tuli siis tekemään mun listan loppuun. Muutoin ois mennytkin vieläkin hankalammaks.
Päivystävällä sitten vaihtoivat väliaikaisen paikan ja hioivat terävän reunan. Oli kuulemma ihan oletettuakin, että se voisi irti lähteä, kun kuulemma eilen vuoti.
No kiva...olisikohan asiasta voinut mainita minullekin ja miksi jätettiin sika terävä reuna sinne?
No tää käynti meni vakuuseen, mutta käyntimaksun joutuu silti maksaan, eli aivan perseestä koko touhu.
Työajan menetys, kilometrejä 140e , maksut ja edelleen joutuu vielä hampaanpoistoon.

No ei siinäkään tietenkään mitään. Siitä 2pv ja taas ainoo vp. niin ylähammas oik, jossa myös aikoinaan sama homma ja väliaikainen paikka. Niin koko hammaspaikka lähti irti syödessä.
Siihen asti päivä oli ollut loistava, mutta taas takaisku.
Ja eikun soittoa hammaslekuun. Sain ajan siitä 2 h päästä ja taas sain lähtee Häneenlinnaan.
Laitto väliaikasen, joka ei kestä edes pehmeän ruoan puremista, joten perseestä tämä touhu todellakin.
Nyt ei tiedä millä puolella pystyy mitään syömään, kun vasemmalla ylhäälläkin on silta hammas ja alhaalla kolisee tyhjää.
Suosittelivat jo osaproteesia, mikä tietty maksaa sikana.
No mulla on 2 aikaa tulossa, toinen hampaanpoistoon ja toinen hyvälle hl , joka viimeks teki sillan vas. puolelle. Kysyn voiskos sitä vielä kokeilla oik. puolelle, jos ei niin pakko sitten osaproteesiin lähteä. Mut toivon kovasti, et vielä saisin sitä siirtää.

Tänään menossa katsastukseen ja sen jälkeen gynelle. Huomenna vatsan ultra ja RT.
Paineita riittää, joka vp hetki on aikataulutettu.Kotona myös paineita,

Mikalla huonompi kausi menossa ja menettää hermonsa joka asiasta.
Eilen kun kun pääsin kotiin 3 pitkän päivän jälkeen, niin vastassa oli  lapsi, joka kiukuttelee, kun ei ole nähnyt äitiään. Ei aviomies, joka tulee vaimoaan.
Kaatoi kaiken paskan mun niskaan ja oli niin kiukkuisella tuulella, ettei täällä uskaltanut edes hengittää saati sitten puhua mitään tuntiin BB häätöä sivusilmällä katsellessa.
Vittu, et mä inhoon et joutuu kotonaan oleen varpaillaan.

Viimeksi äsken aamu 6 otettiin yhteen, kun oon taas liikaa joutunut kuunteleen sen angstaamista,
Aikamme heiluteltiin miekkoja ja sitten se sopua yritti rakentaa, kun näki, et mä oon äärirajoilla ja jo huudan takaisin ja sitten vaikenen lopullisesti..Saa vaan nähdä kuinka kauan se sopu taas kestää.
Kaikki alko siitä, kun sanoin, et tänään sais sit luvan olla raivoomatta, kun halauaisin viettää edes yhden hyvän stressittömän vapaapäivän.

Mun tekis rehellisesti sanottuna mieli vetää perseet olalle.
Niin paljon on paineita kaikesta mitä on tulossa, ettei vaan jaksaisi, mutta ei ole mitään mahdollisuutta siihen, ainakaan juuri nyt.
Tupakkaan oon sit taas joutunut turvautumaan, et vähän rauhoittas hermojaan.

Mikalla on myös viinan tuska. Yritin sille ehdottaa paria eri vaihtoehtoakin, et lähtis Tampereelle kavereille juhliin ja et vaik hakisin sen sit takas, mut en saanu lähtee sitä mihinkään.
Saas ny sit nähdä mitä tästä tulee, kun on vielä 2kk aikaa, kun pitäs nollata ja paineita riittää joka suunnasta..

Kyl mä nyt sen oon tajunnut, että 2kk välein pitää olla pään nollaus, muutoin elämä menee liian vaikeaksi. Se olisi varmaan se kultainen keskitie, mitä etsitään.
Sen huomaa ihan selvästi, kun alkaa meneen sille puolelle, et alkaa enenevissä määrin stressaan ja ajatteleen, et nyt täytyis saada irtiotto.
Ja mulla liittyy näköjään toi tupakanhalu siihen , että nyt olis aika....

Vitun raha- asiat ei vaan parane, vaikka mitä tekis. Nyt alkaa sitten tippuun hammasleku ja nää kaikki käynti maksut ultrissa, gynellä, lekussa ja RT:llä ym. mitähän seuraavaks.
Ei ole ihmisen elämä aina helppoa, mutta kuka on väittänyt, että sen pitäisi olla?

Ikäkriisiä pukkaa

Eilen oli sitten synttärit, täytin 58v .
En sitten millään suostu uskomaan, että 60v on niin lähellä.
Mulla ei oo oikeastaan ollut ikäkriisiä ikinä, kuin vasta nyt. Jo ainakin vuoden on mietityttänyt se, että ollaan eittämättä elämän ehtoopuolella, vaik tietty iän puolesta vois olla vielä aikaa, mut ei kuitenkaan enää loputtomasti.

Eikä toi auta yhtään, et Mika tulee perässä ihan liian hitaasti. Saa nähdä miten meidän suhde kestää, kun Mika on mun ikänen, niin mä oon sitten 74v kuulostaa ihan järkyttävältä.
Mä en haluuuuuuuuuuuuuuuuuu vanheta. Yäk.

Ite kun vielä hoitaa vanhenevaa väestöä. niin tietää, että ei se tulevaisuus ole useinkaan kovin kaunis. Tietty yritän itseeni valaa intoa ja uskoa, että juuri minä vanhenen kauniisti kuin honka ja kaadun saaappaat jalassa, enkä joudu hoitokotiin toisten armoille, vaan saan olla kotona ja Mikan kanssa löydetään joku  tapa pitää rakkaus yllä numeroista huolimatta.

Mun on hirveen vaikee hyväksyä rapistuvaa ulkomuotoani. Kun naama valuu aina vaan alemmaks ja rypyt lisääntyy. Jos mulla olis rahaa, niin tilaisin samantien ajan kasvojen kohotukseen.
En oo ikinä ollut filmitähti, mutta mielestäni siedettävän näköinen.

Mulle riittää se, että olis suht tyytyväinen tohon peilistä näkyvään tyyppiin, mutta kieltämättä toi naama kaipais vähän ryhtiä.

Sit laihtumisen myötä joka paikka muutoinkin roikkuu ja pitäs jossain vaiheessa päästä noista roikoistakin eroon. Allit on taas järkyttävät loiskuvat siivekkeet, maha roikkuu ja reidet, joille ei ole vielä tehty yhtään mitään -100kg jälkeen ovatkin sitten vielä luku sinänsä.
Voi olla, että joudun hautaan näitten roikkojeni kanssa, kun kunnallisella ei ehkä saa näitä ihon kiristysleikkauksia ja mulla on entisetkin vielä maksamatta, kun ite maksoin yksityisellä. Siinä 1 syy velkaantumiseeni, mutta en sitä tosiaan kadu, koska ilman niitä leikkauksia, en olisi enää työkunnossa, jos sitten elossakaan. Niin massiivisia muutoksen ovat olleet,

Mun mieli ei vaan vanhene pärstän mukana, vaik kuin yritän sopeutua peilissä villkuvaan hahmoon. Haluaisin aina ajottain olla villi, vapaa ja huoleton ja se Päkä, joka joskus olin.
Toisaalta vanheneminen on saanut mulle kuitenkin jotain järkeäkin taottua päähän.
Enää en lähde suinpäin mihinkään, vaan harkitsen ja usein sitten jääkin siihen, esim. joku illanistujaisiiin meno. Tuntuu vaan, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, että mielummin jään sitten kotiin.

JOo tää iän sanominen ääneen on mulle näköjään niin vaikea asia, että alanpa tietoisesti sanomaan sen ääneen.
Mietin pitkään tästä aiheesta kirjoittamista ja se tuntui niin vaikeelta, että mun oli pakko tehdä se kuitenkin.
Sillä sanotaan, että kun menee pelkojaan päin, niin ne häviää!!!
Ja minä haluan tulla sinuiksi ikäni kanssa.
Haluan päästä tunteesta, että ikääntyminen tekee minusta jotenkin huonomman ihmisen ja että sitä pitäisi jotenkin hävetä.
Koska ainut tapa elää kauemmin, on vanheta.
Olen arvokas ja rakastettava kaikkine elämänkokemuksineni ja tämän yritän nyt sisäistää.
Sitä kohti...Ole armollinen ja rakastava itseäsi kohtaan <3 Heippa <3

PS: Heräsin 4.44 joka numerologisesti tarkoittaa, että
444 Enkelit ovat ympärilläsi ja vakuuttavat rakkaudestaan ja avustaan. Älä murehdi, koska enkelten apu on lähellä.