sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kärvistelyä

Lähete sappileikkaukseen lähti sitten menemään eteenpäin. Ylävatsaa on särkenyt melkein päivittäin.

Kunnallisen hammaslääkärin toimimattomuuteen kyllästyneenä kävin sitten yksityisellä ja sain samalla käynnillä sillan hampaaseen, suun tutkimuksen, paljon kuvia hampaista, sekä vielä korjasi alahampaan, minkä kunnallinen meinasi poistaa ensi viikolla.
 Sitä ei kuulemma ole tarvis poistaa vielä.
Oon niin pettynyt kunnalliseen, joka näköjään mielummin kiskoo hampaat asiakkaan suusta, kun viitsii niitä korjata. Tai sitten siellä on niin ammattitaidotonta porukkaa, etteivät osaa.
Tai sitten on käsketty priorisoida. Joka tapauksessa syvältä.
Hyvästi kunnallinen hammashoito, joka on perseestä!!!
Olisin joutunut oottaan vähintään puoli vuotta, että mun tilanteelle olisi edes tehty mitään muuta, kun vedetty pois se ainookin hammas , joka auttaa purentaan.
Yksityisen hinta oli 520e, joka on musta ihan kohtuullinen. Koska melko samoihin ois menty, jos ois käynyt näistä samoista asioista monta eri kertaa.

Tilasin vielä ajan implantin tekijälle ja käyn kartoittamassa, voiko mulle yleensä laittaa sellaista.
Se vasta kallista on, mutta ruoan syöminen on yksi suurimpia nautintoja elämässä ja olisi kiva näitten omien leegojen kanssa pärjätä niin pitkälle, kuin mahdollista. Eiköhän siihenkin keinot löydy se maksaa,yksi kerrallaan, vaikka onkin tuhat muutakin asiaa mihin rahaa pitäisi laittaa.

Meedio ilta oli mulle katastrofi, koska olin siellä sellaisissa mielentiloissa, etten osannut yhtään nauttia siitä. Eikä siellä sen puoleen tullut minulle mitään ihmeellistä.
Ennen sinne menoa minua syytti eräs ihminen asiasta, jota en ollut tehnyt. Tuli suoraan silmille.
Eikä ole pyytänyt anteeksi, vaikka todistin hänen olevan väärässä.
Edelleen sitten murjotetaan eri leireissä ja turha riita kalvaa mua sisäisesti.
Mut en oikeesti voi paljoa tehdä asian eteen, ilman toisen aloitetta.
Koska jo tekstarilla yritin, mutta vastakaikua ei tullut. Joudun tämän ihmisen näkemään useita kertoja viikossa ja se on todella raskasta.

Yritän kuitenkin energeettisesti vaikuttaa tilanteen laukeamiseen ja antaa hänelle sisimmässäni anteeksi, vaikka hän ei ole sitä pyytänytkään.
Nyt mä vaan mietin, että mitä mun tästä pitäisi oppia? Ja miksi mun eteen tuodaan ajoittain näitä tilanteita, että joku hyökkää minua kohti, vaikka en ole mitään pahaa kelleen tehnyt?
No ehkä se vielä selkenee mulle. Yritän päästä tästä kalvavasta mielentilasta eroon, kun en itse sitä ole aiheuttanut, mutta on tää vaikeeta, inhoan riitoja!!!

Pahin jakso stressin takia on mun mielestä takana. On ollut ultraa,magneettikuvausta, alatutkimusta, kuulo, keuhkot,sydän RT, hampaiden kanssa lukuisia käyntejä, auton katsastus, huolto, Hesan reissu ajaen pimeessä ja törkeellä kelillä, lapset täällä, Miinan haavojen kanssa taistelua, ja sitä kautta ruokavalion muutos kaikille 3 kissalla. Mikan masennus ja raivokohtaukset, oma stressitaso.
Jatkuvat ylityöt, työn vaihto takas palveluasumiseen ja uuteen pesään ja elämän hallinta yleensä.
Ja nyt sitten vielä tämä uus ristiriitatilanne, joka oli sitten piste iin päälle ja sai mut suistuun hetkeks raiteiltani. Painajaisiakin siitä olen parina yönä nähnyt, jospa jo alkas helpottaan, mut tiedän ettei helpota lopullisesti, ennen asian sopimista :-(

Eilen oli eka kiva aamu pitkästä aikaa. Tein Kombutshaa Jonnan tuoman sienen avulla.
Vaihdoin myös jouluverhot ja muutaman pöytäliinan. Tänään haetaan kuusi ja laitan varmaan joulukoristeita myös.  Mikan ruoat on jo tehty, vaik kello on 6 aamulla. Ihanaa kun toi rytmi on kääntynyt näin aamuvoittoiseksi.
Mikan synttäreillä vietetään samalla pikku joulua, sekä itsenäisyyspäivää, joten kaikki samaan rahaan. Glögiä pitää ostaa ja paljon <3
Sitä kohti, jaksaa, jaksaa, jaksaa,,,,,vaik ei oikeesti jaksas enää yhtään....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti