Itkupotkuraivarit

 Aamu alkoi eilen sit tosi hyvillä fiiliksillä aamukahvia ja jumppaa, Ukko tapansa mukaan kiroili pakkasta, mun mielestä se on turhaa, kun säähän ei voi vaikuttaa. 

Kyllä mäkin saatan todeta, et inhoan talvea, enkä tykkää kun on niin kylmä, mut en mä sitä hoe kokoajan joka päivä ja anna sen vaikuttaa mun mielenmaisemaan. 

Mutta Mika on vihainen sille jollekin, kun on niin kylmä, ihan kuin se olisi henkilökohtainen hyökkäys.

Mika alkoi taas äksyileen kaikista asioista ja vastaili mulle ikävästi ja kiukutteli ja meni suihkuun ja mä taas nieleskelin pahaa oloa minkä hän mulle aiheutti.

Niinpä turvauduin mulle ominaiseen ns. viimeiseen keinoon ja aloin kirjoittaan kirjettä Mikalle. 

Se on aina mun viimeinen keino saada se heräämään ja siitä tietää, että olen vakavissani.

VUodatin kirjeeseen kaiken tuskan hänen käytöksestään ja vihan kylvämisestään ympärille ja kuinka mä erityisherkkänä imen sen kaiken itseeni ja hän vetää mut mukanaan masennuksen alhoihin.

Totesin myös, että pitäisikö mun kuolla kerran kuussa, että saisin takaisin sen ihanan miehen, joka oli kärsivällinen, rakastava ja auttavainen. 

Uhkasin , että jos ei hae apua, niin mun täytyy keksiä joku ratkaisu, koska en kerta kaikkiaan kestä enää.

Kirjoitin kaiken tämän kumpuavan rakkaudesta ja halusta auttaa ja koska tilanne ei voi jatkua näin.

Mika tuli suihkusta ja löysi mut kirjoittamasta ja aavisti heti mitä oli tekeillä, koska alkoi kysely mitä teet ja kun vastasin, että kirjoitan kirjettä, niin kysymys kenelle ja kun vastasin että sulle kyynelten valuessa kasvoilleni, huudahti, ettei aio sitä lukea.

Jätin kirjeen pöydälle ja menin makkariin, tiesin, että uteliaisuus voittaa. 

Luki kirjeen sai heti raivarin, mutta hetken kuluttua oli valmis neuvottelemaan ja lupasi lähteä verikokeisiin ja käyttäytyä mua kohtaan paremmin. Eli sopu saatiin aikaan.

Puolilta päivin lähdin puuiloon ja Lidleen ja sit kurvasin hermoratahierontaan.

Se on aina yhtä mahtavaa, mutta oli hauska huomata edistymiseni, kun alkuun mulla oli kipupisteitä joka puolella, enää niitä ei ollut kun muutamia, varpaat olivat ehkä pahimmat edelleen.

Jostain syystä onnistuin kertomaan koko elämän tarinani hoitajalle, joka on ihana empaatikko vanhempi nainen.

Sit kotiin ja kannoin kaikki itse sisälle  3 kertaa edestakas, koska Mika nukkui jälleen päikkäreitä.

Ilta meni ok, paitsi Mikalla huono olo, kun oli syönyt jättipizzan, jonka olin tuonut vaihteluksi hänen suht terveelliseen kana riisi ruokavalioonsa. 

Niin suuri vaikutus on ruoalla. söi klo: 13 eikä pystynyt koko iltana syömään mitään muuta.

Tänä aamuna heräsin taas hyvällä tuulella, niin kuin 99% aamuista, keitin kahvia uudella pikkukeittimelläni, jonka eilen itselleni ostin. 

Jauhan itse pavut ja juon kuohukerman kanssa, Arjen pieniä luksuksia. 

Oma keitin sen takia, koska kun herään, niin kahvi on jo vanhaa, kun Mika herää tuntia aikaisemmin, sitä paitsi keittää liian väkevää.

Mies ilmaisi olevansa "romanttista hetkeä" vailla kunhan olen aamukahvini juonut , joka on niin harvinaista, että hallelujaa onkohan muutos parempaan vihdoin tulossa?

Sanontahan kuuluu, että ennen aamunkoittoa on pimeintä.

Sitten kahville ja otin tietokoneen esiin ja ei kun taas 444 eli paraneminen on tulossa, enkelit ovat vierelläsi ja olet oikealle tiellä, näin lyhyenä kertauksena.

Tänään taas lääkenosto aamuun 1 lisää, eli 2+1+1 tilanne.

Tehdään tästä hyvä päivä <3