Eilinen aamu alkoi hyvin, jumppaa ja Mika lämmitti mulle saunan.
Ystäväni Sanna oli tulossa käymään 12. Oli tarkoitus, että Mika saa levätä rauhassa masistaan makkarissa ja nukkua jos siltä tuntuu. Mutta 11 jälkeen sai jotkin ihme siepit ja halus heti makkariin ajatuksella, ettei halua nähdä ketään.
Siirryin itse olkkariin ja hän marssi makkariin kiukkuisena ja veti oven lujasti kiinni perässään.
Sanna kävi parannettiin maailmaa höpöttämällä murheet ja ilot toisillemme.
Juotiin teetä ja syötiin kakkua. Sitten lähti kotiin.
Mika nukkui koko päivän ja seuraavan yön puhumatta mulle muuta, kuin että haluaa olla rauhassa.
Ei myöskään syönyt koko päivänä yhtään mitään.
Ja mä kärsin sen asian kanssa, että olin taas niin täynnä tätä masennusmiestä, että oksat pois.
Melkein aloin katseleen vapaita vuokrakämppiä, mutta olen tehnyt niin jo muutaman kerran aikaisemminkin saamatta mitään aikaiseksi, joten koin sen ajan haaskuuksi.
Välillä kävin kuunteleen hengittääkö se, kun vaan nukkuu ja nukkuu ja joo hengissä oli.
Ajatukseni olivat aika sekaisin taas kerran tästä tilanteesta.
No muuta en voinut kuin mennä nukkuun ja tänä aamuna sitten herättiin 5 aikaan.
Yleensä Mika herää 3 mutta ei ollut jaksanut.
En sanonut aamulla edes huomenta vaan vaadin selitystä ja sitä ei ollut sen kummempaa, kuin että romahdus tuli hän oli kuin tyhjiössä ja ei voinut muuta kuin nukkua, ei ollut edes nälkä.
Vaadin, että ensi kerralla sanoittaa tunteitaan mulle, eikä mitään puhumatta vaan vajoa pimeyteen, ja että hän ei ole ainoa joka kärsii tästä. Ja lupasi yrittää.
Muisteli, että hänellä on ollut aikaisemminkin tällainen romahdus, jonka jälkeen alkoi parempi kausi.
Ja syytä olisi, en tiedä montako romahdusta enää kestän.
Mä vittu vihaan masennusta!!!
No katsotaan taas mitä päivä tuo tullessaan. Tänään alipaine imukuppi rullaus hoitoon ja kaupan kautta takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti