Maanantaina oli RT ja paino tippunut vähän päälle 6kg . Lihaksista -2kg ja läskiä lähtenyt 4kg.Viskeriaalisen rasvan osuus on tippunut myös prosentilla, mikä on tosi hyvä juttu.
Eli rasva, joka on sisäelimien ympärillä. Lihaksista ei tietty sais lähteä.
Mutta kun energia ei riitä kuntoiluun ja tarkotus on pudottaa painoa niin lihas painaisi enemmän kuin läski. Eli jos olisi kuntoillut, niin tulos ei varmaan olisi tämäkään
.
Ristiriitaista. Pitäisi lisätä proteiinia, mutta sitten en taas laihdu.
En pääse mitenkään tavoitteeseen et joku 4-5kg pitäs vielä saada pois, ennen 5.2 leikkausta. Eli saa nähdä sitten, että mitä kirurgi päättää leikatako, vaiko eikö?
Tulen kyllä todella pettymään, jos ei onnistu. Toisaalta taas oon hieman miettinyt kauhukuvia leikkauksesta ja leikkauksen jälkeisestä elämästä.
Että entäs jos sittenkin jotain sattuu, tai leikkaus ei auta millään tavalla, vaan päinvastoin tulisi joku iso ongelma siitä.
Että tosiaan sitten ei mikään imeytyisi.Yritän kuitenkin työntää negatiivisen ajattelun kokonaan taka-alalle.
Kela taxikin on jo tilattu klo:6:00 5.2 viemään mua PHKS:sään, siellä pitää olla 7:30
Kuulemma siellä ollaan 1-2 yötä.
Leikkauksen jälkeen 2vko soseruokia ja sitten 2vko pehmeitä.
Sen jälkeen totuttelu normi ruokaan.
28.1 on koko päivä tutkimuksia ennen leikkuria. Silloin varmaan taas punnitaan ja katsotaan riittääkö tiputus leikkuriin. Nyt on perjantai, etikä paino ole laskenut taas milliäkään maanantaista, vaikka olen kuinka elänyt niukilla ravinnoilla.
La- su on pitkät päivät töissä ja tulee käveltyä vähintään 5-6km askelmittarin mukaan. Ja töis on helpompi vaan nutrata ja vaan illalla vähä salaattia. Toivossa elän, et menis edes kilo maanantaihin mennessä. Joten jännän äärellä ollaan taas.
Raha-asiat suht ok. Öljyä tosin mennyt niin paljon, että vaik en ole laskua edes vielä maksanut, niin öljy loppuu tossa maaliskuun puolenvälin jälkeen ja joudutaan laittaan kesäks sähkölle.Kumpa pahimmat pakkaset ees olis siksi ohi.
Kissat voi hyvin ja ovat entistäkin hullumpia riehumaan. Miinakin leikattiin ja jouduttiin pitään niitä erillään muutama päivä ja se oli kyllä haastavaa, mut siitäkin selvittiin.
Oikea käsi on alkanut taas puutuileen enempi, Ja vaikka vahvasti päätin vasemman leikkauksen jälkeen, etten halua oikean käden leikkausta, niin pakkohan se on alkaa sitäkin miettiin. Mutta ei ennen syksyä ainakaan,
PHKS:stä tuli aika maaliskuulle syöpäkontrolliin. Ei täs kyllä ehdi syöpää edes miettimään.
Olen luottavainen, että mun syövät on sairastettu. Ei ehdi, täs on niin paljo muuta :-)
Vuoden alku on edelleen ollut melko hyvä. Lukuunottamatta yhtä asiaa, jonka unohdin tehdä ja olen siitä joutunut henkisesti kärsiin viikon. Kun mun on hyvin vaikea hyväksyä omien virheideni tekemistä. Mun mieli jauhaa kokoajan samaa asiaa eri kanteilta ja sätin itseäni, sekä mietin asiaa, häpeän ja voin pahoin.
Tänään taas kerran päätin, että nyt tää vatvominen saa riittää.
Mennyttä ei saa takaisin, voi vaan ottaa opiksi, pyytää anteeksi, myöntää virheensä, parantaa tapansa ja jatkaa eteenpäin.
Lohdutan itseäni myös ajatuksella, että aina tulee uusia mokia ja vanhat unohtuu, tai ainakin asian saama pahanolon tunne vähenee ja pienenee.
Juu aion nousta kukoistukseeni tän kevään aikan, tai sit jos musta ei enää kuulu, niin on tullut komplikaatioita leikkauksessa. Kaikki on mahdollista, mutta olen luottavainen, kunnes toisin todistetaan. Jotenkin vaan uskon ja toivon, että paremmat ajat elämässä on mulla vielä edessäpäin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti