Luovutan

 Kaikkeni annoin, mutta ei tää selkä ei tokene, päinvastoin.

Oli tossa 2 vp ja Mikan masis pahimmillaan samana päivänä Ma, kun lapset tuli käymään. No onnistu kuitenkin saamaan itsensä hieman sosiaaliseksi heidän täällä olon aikana.. Nukuttuaan ja kiukuteltuaan koko päivän mulle. Eli se reissu meni aikas hyvin lopulta. Oliveri 3v oli ihana, vaikken lapsista niin diggaakaan ja sain halit kun lähtivät kotiin.

Tiistaina sitten kävin kaupassa ja sitten soitti meedio, jolta olin energiahoitoa selkääni saanut aikaisemmin ja se ei tosiaan auttanut mitään, joten halusin kysyä mitä mahdollisesti henkistä hommaa on tiellä parantumista jarruttamassa.

Kysyi ensimmäisenä mitä ongelmia mulla on selän lisäksi. 

Kerroin tilanteestani, että mies masentunut, ei suostu minkäänlaiseen apuun esim. lääkäriin menoon ja minä kannan kaiken huolehtimisen ja taakan taloudesta ym. muutenkin elämän eteenpäin menemisestä.

Ja hän kertoi sen mikä mun olis itsekin pitänyt muistaa, että kun selkä on kipeä, niin osasyy on taakkojen kantaminen.'

Hän näki asian niin, että taakkojen on poistuttava, ennen kun paranemista voi tapahtua ja miehen pitää ottaa vastuu itsestään ja paranemisestaan. 

Ja että mun pitäisi ilmoittaa se selvästi hänelle ja sanoa, että en jaksa tätä ja tämä ei voi jatkua näin ikään kuin, että jos hän ei tee tilanteelle jotain, niin pitää ilmeisesti jättää hänet, jotta voisin paremmin.

Kysyin, että kannattaako mun väkisin vaan yrittää olla töissä, vaikka selkä on todella kivulias ja vain pahenee ja oli sitä mieltä, että sl olisi jäätävä, että nyt ei kannata vääntää väkisin mitään, vaan kaikki tulee muuttumaan paremmaksi vähitellen ja muutama kk on vielä todella vaikeaa, keväällä on paremmin, ja kuulemma alku syksyllä elämä on balanssissa, eli kaikki on hyvin.

Oppaana mulla on Taru sormusten herrasta joku harmaapartainen ja pitkähiuksinen vanha mies, joka antaa minulle voimaa, rohkaisua ja tietoisuutta kestää tämän kaiken.

Senkin sain kuulla, että mulla on sellainen sisu ja stamina, joka menee vaikka läpi harmaan kiven, ja sehän on siis totta koko elämän varrelta. Tullut muhun jo äidin maidossa.

Lahjani tässä elämässä, on kyky lukea toisten energioita, siksi mun kuulemma pitäisi olla työssä, jossa en kuormitu myöskään henkisesti, koska imen ihmisten tunnetilat.

No koko ehtoon mietin näitä kuulemiani asioita ja suunnittelin pitkän kirjeen kirjoittamista Mikalle, jonka olisin jättänyt sille lähdettyäni töihin, koska ei ikinä suostu kuunteleen mua suuttumatta jos alan uhkaileen erolla ja lääkäriin menolla ym.

No aamulla sitten heräsin ja mieliala oli heti, että en kestä tän selän kanssa enää päivääkään töissä ja tein raskaan päätöksen, että jatkan saikkua, vaikka olin juuri ma sopinut, että saan jatkaa kevennettyä seuraavankin listan, niin olo oli nyt selän kanssa se, että nyt tuli seinä vastaan. En jaksa kitua enää yhtään päivää töissä vuoroin maateen ja taas jotain tehden, koska kipu vaan pahenee ja tuntuu, että se on laukaissut issiaksenkin.

Siispä raskain mielin soitin töihin itku kurkussa ja itkin puhelun jälkeenkin, koska ihana myötätuntoinen Maiju oli niin empaattinen puhelimessa.

Laitoin myös bossille viestiä, että näin tässä nyt kävi ja katsotaan mitä vastaa.

Eilen soitin muuten Hauhon tk:sta lääkärin ajan, jotta saisin kokeilla kipulaastaria, jota en työterveydestä saanut, kun viestiä laittelin. paskamaista, että Suomessa ei saa apua kipuihin. Noi normi lääkkeet on mulle, kuin karkkia söis, ei mitään apua.

Näin kaupassa 2 selkäleikkausta läpikäyneen työkamun, joka on saanut avun kipulaastarista ja sitä nyt haluan kokeilla, saa nähdä saanko. Nyt tarviinkin sitten myös sl jälkikäteen tästä päivästä lähtien, ajan kun sais siis vasta perjantaiksi, kun tk on kiinni. Nyt aamulla aattelin, et meen sittenkin työterveyteen, mutta sinne oli aikoja vasta ensi viikolle, joten on tää kummalliseksi mennyt.

Nyt kun sain ton saikun päätettyä, niin olo helpotti jo stressin osalta paljon, jospa tää tosiaan on hyvä juttu nyt on ainakin aikaa jumpata, käydä hoidoissa, uimahallissa ja panostaa kuntoutumiseen. 

Niin, että vuosi 2025 on ollut osaltani, todella kova ja opettavainen . 

Olen joutunut opetteleen pyytään apua ja ottamaan sitä vastaan

Luopumaan kontrolloinnista ja elämän suorittamisesta, kun ei vaan pysty

Huolehtimaan kehostani ja henkisestä hyvinvoinnista, sekä piirtämään rajoja sille, mitä haluan ja mitä en halua elämääni

Arvostamaan kehoani, sieluani ja mieltäni

Heittäytymään tyhjän päälle, uskomaan, että selviän

Tajumaan vihdoin, etten kestä alkon suhteen samaa, kuin nuorempana

Ei muuta kun ensi vuotta kohti uusin tuulin, entistä ehompana.

joulu on taputeltu

Joulusta on selvitty, niin kotona, kuin töissä.

Pukkeilut meni hyvin, vaikka olikin raskasta kävellä kuumissa kamppeissa 5 eri pesässä, kävelin työpäivän aikana 3km.

Karaoke oli sitten joulupäivänä ja sain työkaverin toiseksi mukaan esilaulamaan.

Eilen tapaninpäivä ja olin myös töissä, selkä todella kivulias.

Otin energiahoidon  joulun aikana, mutta ei auttanut yhtään mitään. Nyt aion soittaa samalle henkilölle tiistaina, että miksi hoito ei auta, onko syynä joku elämän opetus, johon ei saa puuttua, vai mikä on, että kaikesta yrityksestä huolimatta en pääse kipujen puolesta eteenpäin? 

La Su vielä aamut töitä ja sit 2 vp Jonna ja Lassi tulee maanantaina käymään ehkä Lassin pojan Oliverin kanssa.

Ti mulla on se meedio ja sit lähden hermoratahierontaan.

Pitää laittaa ma aamuna meiliä pomolle ja koordinaattorille, että jatkaisin kevennettyä ja jos ei onnistu, niin jään uudestaan saikulle. Selkä ei kestä edes kevennettyä.

Ja sitten, että otin tammikuun listan 80% työajalla, jotta saan 7-13 työpäiviä, niin niitä ei ole kuin 2, On vaan enemmän vapaita, ja se ei todellakaan ollut suunnitelma. Täytyy kattoo nyt miten tästä eteenpäin.

Mut nyt täytyy valmistautua töihin lähtöön....

Aloitin Etirocoksibin uudelleen ja vedin päälle 1000mg Panadolin, saas nähdä. En jaksa näitä kipuja enää

Edelleen remmissä

 Hei taas. Nyt on 3 työpäivää takana ja hyvin menee edelleen. 

Tänään ja huomenna vapaa. Eilen ajoin töitten jälkeen hermoratahierontaan, joka teki taas kudaa ja kerjäsin siltä ajan ennen uutta vuotta, vaikka hälläkin oli kalenterissa 2 viikon paussi. Jos ei toteudu, niin ilmoittaa mulle.

Tänään menossa kaupoille ja alipaine imurullashoitoon ja huomenna saa olla ihan kotona. Sunnuntain teen sisään, jotta voi sit jouluna lyhennellä päiviä. 

Aattona olen pukki ja joulupäivänä vedän joulukaraokea.

Me vietetään perinteisesti joulua ennen joulua, eli ma ja ti. Ma haen luomukinkun ja kalkkunaa ym. Katinalan lihakaupasta ja sit naatiskellaan. 

Tiistaina tulee hellankorjaaja, jonka olen pyytänyt jo joskus lokakuussa. 

Toi liesi oli susi jo tullessaan, on jo kerran soitettu huolto korjaan levyjä ja nyt taas. Vakuutus on voimassa vielä ensi kuulle ihme kyllä. Levyt ei vaan lämpene. 

Pomon kans keskustelu oli etänä, mut mun koneessa ei toiminut mikki, eikä kamera, joten puhuttiin puhelimitse. 

Pomo oli tyytyväinen muhun ja kertoi, että mun kanssa on helppo kommunikoida ja tykkäs ajatuksista joulun pukkeilusta ym. Sovittiin, et teen tän listan loppuun eli 2vkoa vielä kevennettyä ja sen lopulla katsotaan mikä on kunto jatkon suhteen. Mullahan alkaa se 80% työaika, mutta onko musta asukkaita nosteleen, se jää nähtäväks.

Mieli tällä hetkellä kuitenkin tosi hyvä ja hienoa kuulua työyhteisöön.

Voitto kotiin

Ennustuksista huolimatta olin sitten töissä 7-13 tänään. Kyllä hieman jänskätti sinne lähteä, lähinnä se miten jaksan kipujen kanssa. Jaksoin yllättävän hyvin, koska oli mahdollista välillä lepuuttaa selkää oleskelutilan sohvalla.

Vastaanotto oli parempi, kun uskalsin odottaa. Halauksia ja tervetulleeks toivotuksia satoi joka puolelta ja ilmapiiri oli erittäin kannustava ja myötätuntoinen. 

Sain useammasta suusta kuulla saman, että ei mitään paineita ja otat ihan rauhallisesti ja ihan voinnin mukaan ja lepäät välillä.

Eli parempaa comboa en olisi voinut saada. 

Asukkaatkin muisti mut ja hekin olivat myötätuntoisia ja kyselivät missä olen ollu jne. ja kerroin avoimesti loukanneeni selkäni kaatumalla.

Aamu meni ensin rapsalla ja sitten hoidin keittiön valmiiksi juomat, leivät ja lääkkeet puuroa odottamaan ja sitten jakelin niitä. Otin verensokeria, pistin insuliinia, laitoin silmätippoja ja neuvoin työkavereita, jotka eivät olleet pesän työntekijöitä. 

Sitten tein yhden koulutuksen ja tentti oli niin hankala, että sen joutui tekemään 3 kertaa, ennen kuin sain sen läpi. 

Silmäilin myös kehityskeskusteluun kesällä täyttämääni kaavaketta ja täydensin sitä työkunnon osalta.

Keskustelu pitäisi olla keskiviikkona, mutta pomo ainakin tänään kipeä, joten ehkä siirtynee.

No sen nyt tiedän ainakin, että kevennettyä on jatkettava ainakin vielä 2 vkoa ellei saman tien se 3, joka siis on mahdollista.

Teen nyt keskiviikon sisään, että saan plus tunteja, joita voin käyttää työpäivän lyhennyksissä alkuun. Varmaankin vähintään toisen päivän joudun tekemään.

Kerta kaikkiaan oli ihana tuntea itsensä jälleen jengin jäseneksi ja saada päivä pulkkaan, tästä on hyvä jatkaa. 

Huomenna sama homma. Olen niiiiiiin onnellinen.

Välipäivät on treeneistä tänään ja huomenna, sitten ehtii treenaan taas viikon verran. 

Kävelemistä töissä tuli joku kilometri, joka saa mennä tänään lenkkeilystä. Väsyttää hyvällä tavalla.

Toinen ennustus

 Eilen kävin sit töissä kokeileen työvaatteita ja hyvä, että kävin, niin sain ne pukukaappiin valmiiksi ma aamua varten. Oli meinaan sen verran kokoja, että ei ollut ihan hetken homma. Katoin myös vähän työvuorolistoja, kenen kaa sit olen töissä ja ihan hyvältä näytti.

Selkä oli eilen harvinaisen kipeä ja kipuili ulkolenkilläkin.

Kuuntelin taas noita henkisiä you tube kanavia ja Taina Tissarin videot ( Meedio) puhuttelivat mua eniten.

Illalla katsoin hänen sivujaan 6 aisti sivuilta ja kuinka ollakaan oli puhelimen päässä tavoitettavissa. 

Ajattelin, että soitan hälle nopean puhelun ja kysyn töihin menosta, sain toisella yrittämällä hänet kiinni ja kysyin, miltä näyttää töihin menoni selkäni suhteen. Näki asian niin, etten vielä pysty oleen töissä, vaan joudun hakeen lisää sairaslomaa, että nyt on ns. huili aika. Kysyin kuinka kauan tässä sitten vielä menee ja hänen mukaansa viikkoja.

Kysyin joudunko johonkin toimenpiteeseen, mutta en kuulemma joudu, että selkä tarvitsee vaan aikaa parantuakseen.

Eli positiivista oli se, että viikkojen päästä olisi parempi, eikä operaatioita tarvita, mutta negaa se, että joudun palaan maitojunalla takaisin.

Nyt on 2 ennustajaa sanonut mulle, etten ole jouluna töissä ja toisen mukaan tulee operaatio selkään ja toisen ei. Kattellaan.

Niin et tässä sitä taas pähkäillään, että mitähän tästä tulee. No ei se auta enää muu kuin mennä koittaan ja sittenhän sen näkee. Pieni uhma on, että näytän närhen munat noille ennustuksille, että uhallakin pystyn oleen töissä, mutta totuushan on se, että jos ei pysty, niin sitten ei!

Tänään saunaan, huomenna kaupoille ja maanantaina töihin.

Töihin, vaikka maata viistäen

 Noh nih . Päätöksen töihin paluusta tein tosiaan jo 7 päivä sisäisesti ja vaikka kipuja edelleen on, niin koin vahvasti, että halua koittaa töihin menoa löytyy. 

Tunnustelin pomon mielialoja tämän suhteen meilitse ennen lääkäriin menoa, että mitä mieltä hän on ja toivottikin minut rohkeasti kokeilemaan ja tekemään konehommia ym. pientä.

Röntgen lausunnon kanssa menin siis lääkäriin keskiviikkona 10.12 ja lääkäri sanoi lausunnon tarkoittavan hyvää, että paranemista tapahtuu, ja murtumat luutuvat, kun itse oli tulkinnut lyhyen lausunnon negatiivisesti, että mikään ei ole edennyt.

Lausunto oli seuraava : Kompressiot ja ryhti ovat ennallaan 10/25 nähden.

No sitten lääkäri kyseli miten menee ja kerroin, että olen jo istunut 1.5 h :kin kerralla, lenkit ovat n. 2km. 

Kipuja vähemmän, mutta kumartaminen ja sitä kautta nostaminen on vielä vaikeaa. 

Alustavasti bossin kans sovin, et teen ma ti kevennettyä, jonka jälkeen ke kehityskeskustelussa katsotaan miten jatkot. 

Lääkäri kirjoitti ne päivät mulle kevennettyä. 

No ilmoittelin koordinaattorille, joka listoja tekee nää samat tiedot ja kans toivotteli töihin kokeileen ja kertoi, että mua on kiva päästä näkeen vihdoin. 

Muutamalle muullekin työkamulle ilmoitin ja myöhemmin laitoin fb:hen.

Sain  paljon tekstareita ääniviestejä, sekä sydänhymiöitä, joissa toivotettiin tervetulleeksi. 

Ihminen kaipaa kuulua johonkin ja tää on se mun yhteisö.

On ollut ihan mahtavaakin olla kotona ja suunnitella päivät kiireettömästi, vaikkakin mulla on ollut kyllä menoa aika useana päivänä kun olen kokeillut kaikkea.

Fb kirjoituksessani kiitin Arja Annalaa jäsenkorjaajaa, 

Sarin monimuotoista hierontaa Hauhon Ilonasta, Juho Pitkänen naprapaatti HML.

 Anne Raulamo hermoratahieroja HML ja nyt uusin villitykseni selluliittihoito alipainetta hyödyntävä imurullausjärjestelmä, joka elvyttää kudosta, sitä saatavilla Hirsimäen kauneushuoneen Tuulikki Käki HML.

Olen tosiaan tän päätöksen nyt tehnyt ja toivon, että se kantaa. Suunnittelin myös, että teen torstai aamun sisään, jotta voin lyhentää päiviäni ja ensi listan 3vko 5.1 lähtien tekisin 80% 7-13 vuoroja. 

Oon käyttänyt noin 2000e kaiken maailman hoitoihin, joista kyllä kampaaja ja naamahoito vei puolet. 

Olen laihtunut 10kg lisää tän taistelun seurauksena ja naama roikkuu niin pahasti, ettei voi peiliin kattoa, niin saadakseni itsetuntoa töihin palaamisen suhteen oli sitäkin fiksattava hyarylonihapolla. Ei ole helppoa ihmisen elämä ei :-) 

Mut itsepä kaikki maksan. Lainanotto oli tärkeä vaihe, en ilman sitä olisi selvinnyt tästä ajasta.

Huomaatteko muuten, että uhmaan ennustusta, jonka mukaan en mene tänä vuonna töihin, joten saa nähdä kostautuuko ja tuun maitojunalla takaisin, mut sit olen ainakin kokeillut.

Nyt on vielä viikonloppu aikaa saattaa itsensä työmoodiin ja aion treenata joka aamu. Unirytmiä muutan tuntia aikaisemmin nukkuun, jotta herään aikaisemmin touhuamaan ehdin hoitaan selkääni, ennen töihin menoa, Tänään heräsin 4.15, kohta jumppaan kello on jo 5:45

Ohjelmassa muun lisäks on käydä työmaalla vakoilemassa, kenen kaa oon töissä ma ja ti, sekä kokeilemassa uusia työvaatteita, jotta saan ne kaappiin valmiiksi ma aamuks. 

Enhän yhtään edes tiedä millaisia ne on, enkä mikä koko sopii, joten 1 huoli pois siitä aamusta.

Tämmösiä, saa nähdä mitä tästä tulee, mutta ei muuta kun kohti pelkoja. 

Mitä kauemmin olen kotona, sitä vaikeampaa on enää lähteä töihin ja kynnys sinne paluuseen kasvaa kokoajan.

Olen siis joulunpyhät aamuissa ja tapani mukaan vietämme joulua pari päivää ennen joulua. 

Tilasin jo luomu kinkkua ja kalkkunaa, vielä tarvii meilitse tilat laatikot ym. Katinalan lihakaupasta. 

Ruoka on se mihin panostetaan, lahjoista viis.

Henkisyyden heräämisestäkö tässä olikin kysymys?

Pari aamua sitten alkoi päässä pyörimään mun 1 entinen henkinen opettaja Anu Väisänen, nykyään Craig. Ja kuinka ollakaan melkein heti sen perään törmäsin you tubessa videoon, jossa minulle tuntematon Mervi Bergstrom haastatteli Anua henkisestä heräämisestä ja mm. menneistä elämistä. No kuuntelin sen aamujumppaa tehdessä ja sain siitä uutta puhtia ja intoa. 

Huomasin myös , että tämä Mervi oli ainoa Suomessa joka on käynyt Michael Newtonin henkisen koulutuksen mm. menneistä elämistä ja se oli taas tuttua minulle sitä kautta, että olin jo 20v sitten lukenut hänen kirjansa Sielujen matka ja Sielujen kohtalo ja Elämää elämien välillä ja ne tekivät minuun silloin suuren vaikutuksen. Tuntui siltä, että teksti on niin tuttua ja olin niin samaa mieltä ja innoissani kirjoista ja uskomukseni ovat juuri samanlaisia kuin kirjassa, oli niin hienoa, kun joku puki ne sanoiksi.

 Minulla on aikaisemmin ollut nuo kirjat, mutta olen niistä luopunut matkan varrella ja nyt haluaisin lukea ne uudelleen, mutta mistään en niitä ole vielä löytänyt.

No sitten aloin kuunteleen Mervin videoita sieluperheesta, karmasta ym. ja niitä on onneksi paljon kuunneltavaksi. 

Tajusin, että tämän onnettomuuden ainakin yksi tarkoitus oli pysäyttää mut ja laittaa mut jatkaan henkistä kehitystä ja ottaan jälleen askelia eteenpäin. Alkoholinhan lopetin toistaiseksi kokonaan ja siten saan ainakin olotilaani puhtaammaksi, jotta voin kasvua tehdä. Olen myös kerrankin todella ehtinyt pohtimaan elämääni ja sen merkitystä.

Kehittyminenhän tapahtuu aina sykleissä. Korona aikaan elin niin tiiviisti sitä vastustaen esim. joka päivä tutkien kaiken maailman juttuja netistä ja videoita kuunnellen, että sen jälkeen tuli ikään kuin black out ja en ole jaksanut yhtään mitään ja nyt on ilmeisesti tarkoitus jatkaa matkaa.

Joten suunnitelmia sillä saralla on varmaankin mennä jossain vaiheessa Merville hypnoosihommiin tsekkaan saisko se mua tilaan, jossa näkisin menneitä elämiäni, jotka vaikeuttaa mun nykyistä elämää ja saisi niitä traumoja purettua. Katsoa kaikki hänen videonsa, löytää Michaelin kirjat. Katsoa fb Anun keväällä alkavia kursseja ja katsoa mikä kutsuu mua.

Mutta ennen näitä mun pitää selvittää olenko menossa töihin viikon päästä. Tänään on uudet röntgen kuvat ja sit kaupoillle. Tiistaina 3 kerta hermoratahierontaa ( nyt on joku iskias tyyppinen vaiva tullut lisäksi johon olen ottanut buranaa ja panadolia.) 

Keskiviikkona olisi sitten se tuomionpäivä, jolloin työmaaleku, jonka jälkeen menen siihen alipainehoitoon.

En ole vieläkään satavarma mitä teen. Eilen oli 7 päivä, eli mun päivä ja tunsin sen energeettisesti, kaikki sujui kuin tanssi. Jumppasin, saunoin ja jaksoin vielä lenkillekin ja olin vakuuttunut siitä, että menen töihin kokeileen.

Viimeyönä kävin n. 8x vessassa kokoajan muka pissahätä ja isompikin pari kertaa. ( Olen vessan vanki) juu ja nyt heräsin 5 ja kello livahti 6 tätä kirjoittaessa. Pitäs tehdä jumpat, jotta ehdin, muuten en saa kyllä itseäni tekeen niitä liikkeitä myöhemminkään, joten lähden tästä aloittamaan. Moikka <3

Kahden vaiheilla

 Kunpa tietäisi mikä on oikea ratkaisu? Mennä töihin yrittään, vai jatkaa saikkua suosilla?

Vajaa viikko on menty taas eteenpäin ajatukset puolesta ja vastaan vaihtuvat joskus minuutinkin sisällä. En kerta kaikkiaan tiedä mikä olisi minulle parasta.

Jos ei ajatella lainkaan rahallista puolta, niin taitaisin kallistua saikun jatkoon, mut toisaalta pelko työtä kohtaan vaan lisääntyy, mitä kauemmin sitä yritän lykätä.

Nyt jos kykenisin jouluksi töihin, niin se olis ikäänkuin hyvitystäkin mun puolelta, koska silloin on kiireisin aika yleensä vuoden loppua kohti ja moni haluaa olla joulun vapaalla, toisaalta taas jos jään saikulle, niin saavat tehdä ylim. pyhäpäiviä ja vielä hälyrahallakin.

Yritän ajatelle, että en anna siis raha-asioiden vaikuttaa päätökseeni, koska se selän kunto on kuitenkin se joka ratkaisee.

Tässä on ollut huonompia ja parempia hetkiä kipujen ym. kanssa. Mutta se liike mitä töissä eniten tarvitaan eli kumartaminen ja siitä nostaminen on kyllä sen verran vaikeaa ollut, että se on suurin este.

Eilen tuli työvuoro listatkin viikon päästä alkavalle työputkelle ja senkin puolesta olis hyvä aika yrittää töitä, kun 3 vkon listalla on 10 vapaata. Eli olis 2 töitä 7vp 5 töitä 3 vapaata ja 4 töitä. 

Tiistaina olin siellä kampaajalla ja en tykkää yhtään tuloksesta. Laitettiin raitoja ja leikattiin. Ovat liian tummat ja tunnen itseni kaljuksi, kun on niin vähän hiuksia.

Keskiviikkona olin naamahoidossa eli hyarylonihappoa, sitä menettettyihin kohtiin. Olin kuin neulatyyny. Hänellä oli uusi hoitomuoto, eli alipainehoito, joka hoitaa vähän lymfa tyyliin koko kehoa, oon menossa sitä kokeileen ensi viikolla. Kaikkea kokeilen mikä tähän voisi auttaa.

Eilen tein aamulla uuni riisipuuroo ja oli tosi hyvää. Oli Mikan synttärit täytti 48v. Oli koko päivän ahdistunut ja kiukkuinen, kun inhoo fb ja joutui ikäänkuin käymään fb kuittaan onnen toivotuksia ja tuskaili sen kanssa koko päivän. 

Asia mikä tuottaa mulle iloa aiheutti hänelle tuskaa, ahdistusta ja hermojen menetystä pitkin päivää. Mun on hyvin vaikeeta ymmärtää hänen mielenmaisemaansa masennuksen kanssa hyvinkin usein edelleen 25v huolimatta. Eli päivä oli aivan perseestä.

Itse kävin toista kerta siellä hermoratahieronnassa ja voi että se tuntui hyvältä. Kasvojen hierominen piti ikävä kyllä jättää väliin, ettei täyteaineet leviä. Hieronta tuntui mahtavalta ja osin todella kivuliaalta, kun kipeää paikkaa hierottiin niin kauan, että se antoi periksi. 

Toivon todella, että tää hoito mua auttaa, on sen verran kallistakin. Tässäkin on ristiriita. Haluan tehdä kaikkeni, että paranen, mutta kaikki maksaa. 

Tänään taas jumpataan ja tehdään sapuskaa. Kivaa päivää.