Kahden vaiheilla

 Kunpa tietäisi mikä on oikea ratkaisu? Mennä töihin yrittään, vai jatkaa saikkua suosilla?

Vajaa viikko on menty taas eteenpäin ajatukset puolesta ja vastaan vaihtuvat joskus minuutinkin sisällä. En kerta kaikkiaan tiedä mikä olisi minulle parasta.

Jos ei ajatella lainkaan rahallista puolta, niin taitaisin kallistua saikun jatkoon, mut toisaalta pelko työtä kohtaan vaan lisääntyy, mitä kauemmin sitä yritän lykätä.

Nyt jos kykenisin jouluksi töihin, niin se olis ikäänkuin hyvitystäkin mun puolelta, koska silloin on kiireisin aika yleensä vuoden loppua kohti ja moni haluaa olla joulun vapaalla, toisaalta taas jos jään saikulle, niin saavat tehdä ylim. pyhäpäiviä ja vielä hälyrahallakin.

Yritän ajatelle, että en anna siis raha-asioiden vaikuttaa päätökseeni, koska se selän kunto on kuitenkin se joka ratkaisee.

Tässä on ollut huonompia ja parempia hetkiä kipujen ym. kanssa. Mutta se liike mitä töissä eniten tarvitaan eli kumartaminen ja siitä nostaminen on kyllä sen verran vaikeaa ollut, että se on suurin este.

Eilen tuli työvuoro listatkin viikon päästä alkavalle työputkelle ja senkin puolesta olis hyvä aika yrittää töitä, kun 3 vkon listalla on 10 vapaata. Eli olis 2 töitä 7vp 5 töitä 3 vapaata ja 4 töitä. 

Tiistaina olin siellä kampaajalla ja en tykkää yhtään tuloksesta. Laitettiin raitoja ja leikattiin. Ovat liian tummat ja tunnen itseni kaljuksi, kun on niin vähän hiuksia.

Keskiviikkona olin naamahoidossa eli hyarylonihappoa, sitä menettettyihin kohtiin. Olin kuin neulatyyny. Hänellä oli uusi hoitomuoto, eli alipainehoito, joka hoitaa vähän lymfa tyyliin koko kehoa, oon menossa sitä kokeileen ensi viikolla. Kaikkea kokeilen mikä tähän voisi auttaa.

Eilen tein aamulla uuni riisipuuroo ja oli tosi hyvää. Oli Mikan synttärit täytti 48v. Oli koko päivän ahdistunut ja kiukkuinen, kun inhoo fb ja joutui ikäänkuin käymään fb kuittaan onnen toivotuksia ja tuskaili sen kanssa koko päivän. 

Asia mikä tuottaa mulle iloa aiheutti hänelle tuskaa, ahdistusta ja hermojen menetystä pitkin päivää. Mun on hyvin vaikeeta ymmärtää hänen mielenmaisemaansa masennuksen kanssa hyvinkin usein edelleen 25v huolimatta. Eli päivä oli aivan perseestä.

Itse kävin toista kerta siellä hermoratahieronnassa ja voi että se tuntui hyvältä. Kasvojen hierominen piti ikävä kyllä jättää väliin, ettei täyteaineet leviä. Hieronta tuntui mahtavalta ja osin todella kivuliaalta, kun kipeää paikkaa hierottiin niin kauan, että se antoi periksi. 

Toivon todella, että tää hoito mua auttaa, on sen verran kallistakin. Tässäkin on ristiriita. Haluan tehdä kaikkeni, että paranen, mutta kaikki maksaa. 

Tänään taas jumpataan ja tehdään sapuskaa. Kivaa päivää.