Ennustuksista huolimatta olin sitten töissä 7-13 tänään. Kyllä hieman jänskätti sinne lähteä, lähinnä se miten jaksan kipujen kanssa. Jaksoin yllättävän hyvin, koska oli mahdollista välillä lepuuttaa selkää oleskelutilan sohvalla.
Vastaanotto oli parempi, kun uskalsin odottaa. Halauksia ja tervetulleeks toivotuksia satoi joka puolelta ja ilmapiiri oli erittäin kannustava ja myötätuntoinen.
Sain useammasta suusta kuulla saman, että ei mitään paineita ja otat ihan rauhallisesti ja ihan voinnin mukaan ja lepäät välillä.
Eli parempaa comboa en olisi voinut saada.
Asukkaatkin muisti mut ja hekin olivat myötätuntoisia ja kyselivät missä olen ollu jne. ja kerroin avoimesti loukanneeni selkäni kaatumalla.
Aamu meni ensin rapsalla ja sitten hoidin keittiön valmiiksi juomat, leivät ja lääkkeet puuroa odottamaan ja sitten jakelin niitä. Otin verensokeria, pistin insuliinia, laitoin silmätippoja ja neuvoin työkavereita, jotka eivät olleet pesän työntekijöitä.
Sitten tein yhden koulutuksen ja tentti oli niin hankala, että sen joutui tekemään 3 kertaa, ennen kuin sain sen läpi.
Silmäilin myös kehityskeskusteluun kesällä täyttämääni kaavaketta ja täydensin sitä työkunnon osalta.
Keskustelu pitäisi olla keskiviikkona, mutta pomo ainakin tänään kipeä, joten ehkä siirtynee.
No sen nyt tiedän ainakin, että kevennettyä on jatkettava ainakin vielä 2 vkoa ellei saman tien se 3, joka siis on mahdollista.
Teen nyt keskiviikon sisään, että saan plus tunteja, joita voin käyttää työpäivän lyhennyksissä alkuun. Varmaankin vähintään toisen päivän joudun tekemään.
Kerta kaikkiaan oli ihana tuntea itsensä jälleen jengin jäseneksi ja saada päivä pulkkaan, tästä on hyvä jatkaa.
Huomenna sama homma. Olen niiiiiiin onnellinen.
Välipäivät on treeneistä tänään ja huomenna, sitten ehtii treenaan taas viikon verran.
Kävelemistä töissä tuli joku kilometri, joka saa mennä tänään lenkkeilystä. Väsyttää hyvällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti