Vahvuudessa

Eilen sitten taas reippaana töihin. 

Otin Panadolin aamulla ja punahuttu uutetta. 

Makasin piikkimatolla, kuumapussilla ja Bemerillä ennen töihin menoa. 

EI auttanut, otin Panacodin 8 ja 11 aikaan ja tuntui, että auttoi vähän.

Jouduin nimittäin vahvuuteen, eli olin työvoimana oikeesti, vaikka pitäs olla 2vkoa kevennettyä.

Nimittäin aamuvuorosta puuttui peräti 2. 

No päivä meni kuitenkin hyvin. Tuija työkamu hoiti 2 liikkuvaa ja yhdessä hoidettiin vuoteessa olevat. 

Tauti tilanteen ja työvoimavajeen vuoksi nostettavat asukkaat pysyvät vuoteessa koko päivän, koska aikaa ei todellakaan ole.

Sitä paitsi pitää yrittää suojata viruksen leviämistä.

Nooo selvisin tosiaan päivästä ja olin siitä tosi onnellinen.

Päivän päätteeksi alkoi oksettaan ja aattelin, et ei kait se tauti iske? Siihen kuuluu kuulemma vatsatautia ja oksennustakin, meni kuitenkin onneksi ohi hetken kotona levättyäni.

Vatsaa myös särki ja kun pääsin kotio laiton punanuttua ja lepäsin selällään jalat ylhäällä puoli tuntia, ennen kun kykenin muuhun.

Yritin syödä vähän eilen jättämääni lohta+ ruusukaalia, enkä taaskaan jaksanut syödä siitä kuin puolet ja vatsa meni jälleen tönköksi ja tuntui, ettei mitään mene enää alas. 

Myöhemmin söin kuitenkin vielä muutaman riisikakun tonnikala/raejuusto sekoituksella.

Illalla en tosiaan muuta jaksanut, kuin levätä ja katsoo töllää, josta katsotaan hengen vaarallisesti lihavia motivaattorina Mikan laihariin.

Tänään heräsin jo 3.15 ja myös nousin aamukahville, että ehdin mahdollisimman paljon tänä yhtenä vapaana.

Nyt naatitaan <3 Tän jälkeen 5 aamua ja sit 2 vapaata 2 töitä ja 2 viikon loma. Yritän sen jaksaa.

Eilisestä sain itseluottamusta sen verran, että aattelin, että kk päästä voin todella jo sopeutua tekeen aamuvuoroja vahvuudessa.

Tää oli hieno juttu todeta, kunhan vaan saisin sitä kipulääkettä lisää.

Kipuja riittää edelleen...

2 aamua olen ollut töissä sinnillä, sillä tuntuu, että heti kun lähestyinkin työpaikkaa, niin selkä tuntui kivuliaammalta.

Varsinkin eka päivä oli ilmeisesti järkytys selälle.

Pakko oli edelleen välillä levätä selällään.

Töissä tosiaan monet piti maskia ja vielä sitä tiiviimpää koko päivän ja minä en tietty mitään.

Onneksi olen vuosien saatossa saavuttanut aseman, jossa mun valintaa ei kyseenalaisteta ainakaan tuttujen hoitajien osalta.

Sairaanhoitajalle ilmoitin sen heti kun tulin, eikä hän siihen mitään. 

Ymmärsi ilmeisesti, että ei voi pakottaa.

Jääpä nähtäväksi sairastunko. 

A- infulenssaa on meillä liikkeellä ja siihen kuuluvaa vatsa tautia.

Kipuja oli tosiaan kovin ja aloin epäileen työhön paluun järkevyyttä.

No eilen sitten aamusta Hämeenlinnaan verikokeisiin ja vein samalla kakka näytteen. Selviää ainakin onko mulla keliakiaa ym..

Siitä ajoin suoraan töihin takas ja auttelin taas parhaani mukaan.

Kipu oli kova ja otinkin 2 Panacodia parin tunnin välein ja tuntui, että se auttoi jonkin verran. Jotenkin parempi kuin ekana päivänä.

Näin pomoakin ja vihjailin, että mietin 60% työaikaa, katon nyt tän viikon ja päätän sitten.

Mielessä kävi moneen kertaan myös eläkkeelle jääminen, asia jäi hautomaan mieleeni.

Soitin ja varasin ajan myös soittoajan kipulääkärille, jonka sain ensi viikon tiistaiksi ajatuksella pyytää Panacodia ja laastarin tuplaamista, johon ei ollut viimeksi suostuvainen. 

Mut katotaan tosiaan tää viikko vielä.

Tänään taas 7.5h ja huomenna 1 vp johon pitää tunkea kaikki, eli treenit, sauna, kauppa ja ruoan laitto. 

Siinähän se päivä sitten meneekin.

Palataan......

Töihin

 No niin vihdoin koitti se aamu, kun yritän tallustella työmaalle.

Hieman hirvittää mitä siellä on vastassa. Eilen sain nimittäin viestin Marilta töistä, että täällä pähkäillään olenko tulossa töihin ja jos olen, niin olenko kevennetyllä?

Vastasin, että olen tulossa ja olen ilmoittanut jo viikkoja sitten pomolle ja hänen siunauksellaan tulen kevennetylle.

Soitin töihin sh:lle samalla kun jonotin TT lääkärille vatsastani ja kerroin saman. Sain kuulla, että aamustakin oli ollut 3 poissa ja johto on sairaana. 

Kysyi myös, että olenko menossa Kiuruun, kun siellä on A infulenssaa ja sanoin meneväni todeten, että siellähän sitä apua eniten tarvitaan.

Puhelin korvalla ollessani lääkäri kutsui sisään ja pahoitellen lopetin puhelun. 

Kerroin asiani ja TT kyseli paljon kysymyksiä ja hieman paineli vatsaa.

Lopputulos; Ultralla ei ole kiire ja TA ei sitä maksa ei kuulu sopimukseen, mutta verikokeita ja kakka näytteen määräsi, jotka olisi tarkoitus viedä huomenna ennen töihin menoa Hämeenlinnaan ja mennä myöhässä töihin.

Niistä kokeista voi nyt kuulemma sulkea ainakin osan sairauksista pois.

Kävin takas tulo matkalla Lidlessä ja siitä kotiin ja ilta lepäillen.

Selkä oli tottakai kipeä. 

Aamulla olin saunonut ja laittanut laastarin päivää aikaisemmin, että se ehtisi enempi vaikuttaa tänään, kun 8h päivä on edessä. Vanhan pidän pari päivää vielä.

Punanuttu uutetta olen ottanut viikon ja välillä tuntuu tosi hyvältä, ja taas välillä on kipuja, mutta ei todellakaan mitään aikaisempaan verrattuna. Nyt kuitenkin pärjään.

Joten herran haltuun tämä päivä ja palataan astialle <3

Enkelit ja auttajat

 Eilen oli kiva tehdä taas treenit, kun ukko ylhäällä ja vieläpä hyväntuulisena.

Viimeistä TRE harjoitusta tehdessä, missä keho ravistelee stressiä ja patoutumia pois ja heilun puolelta toiselle selälläni lattialla koin jotain erikoista.

Pyydän nykyään siihen hoitoon mukaan enkeleitä ja muita yläkerran auttajia hoitamaan minua.

Samalla kuuntelen henkisiä haastateltavia you tubesta Paulin pakeilla ohjelmasta. 

Nainen puhui siinä äiti haavasta ja mä samaistuin ja yht äkkiä itkin hillittömästi jotain puhdistavaa itkua äidin kuolemasta, joka oli elämäni rankin koettelemus. 

Siitä on jo 30v, mutta edelleen itken nopeaan äitiä muistellessani, rakkaus häneen on niin syvää edelleen. 

Olisin mielestäni niin tarvinnut äitiä vielä keskenkasvuiseen elämääni ja isäkin kuoli siitä 5 v. päästä ja ainoa veljeni katosi taivaan tuuliin elämästäni.

Vaikka mä kuvittelen, että olen nämä traumat jo käsitellyt, niin totuus on toinen.

Ne ovat jättäneet muhun niin syvän jäljen ja veljen kanssa trauma on vielä kesken, koska hän elää, mutta en häntä tavoita.

Näissä riittäisi purettavaa ja sitä varjotyöskentelyä, mitä varsinkin tässä ajassa pitäisi harrastaa.

Eilen kävin sit vielä Tuulosessa istumassa hieronta tuolissa ja ostamalla keväiset pöytäliinat ja ruoka täydennystä. koska Tiistaina alkaa työt, enkä varmaan jaksa heti kauppaan hyökätä. Vapaa on perjantai.

Kuulin eilen sitten ikäviä uutisia töitä koskien. Juuri mun oma pesä on karanteenissa ja asukkaita siis huonossa hapessa kipeenä.

Kaiken lisäksi maskipakko. Ja ne jotka on lukenut mun blokia pidempään tietää, että en maskia pysty pitämään.

Eli saa nähä miten käy. Tosiaankin haluaisin omaan pesään autteleen ja laittaan sitä järjestykseen, mutta tiistain jälkeen olen viisaampi miten tää homma etenee.

En tajuu vielä miks elämä heitti mulle tänkin haasteen taas eteen. Ihan niin kuin ei olisi tarpeeksi vaikeaa taas mennä yrittään pystynkö siellä olemaan, niin nyt taas pitäs hengitys blokata kaiken maailman rajoitteineen. 

Kyllä hoitoala on välillä aika perseestä.

Eilen särki selkääkin taas enemmän, vai oliko se osin vatsa särkyä? 

En tiedä osaanko enää näitä erottaa, kun aina on jotain?

Tilasin myös ajan eilen 40v henkistä työtä tehneelle Jade Simolinille, joka on meedio, näkijä, parantaja.

Laitoin viestiä, että kuuntelin häntä ja tuli tarve tulla jutteleen, ja hän koki, että minun on aika tullakin juuri nyt ja koki, että mulla olisi tarvetta henkilökohtaiselle konsultaatiolle.

Ei kuulemma ilmoittele missään ja aikoja on vaikea saada, eikä ota uusia asukkaita usein, vaan jos kokee, että aika on kypsä ja mulle sai siis värkättyä ajan, heti lomani alkuun 9.3.2026 Odotan siltä paljon.

On tää elämä mielenkiintoista.

Nyt katson klo: 5.42 eilistä Suomen pronssipeliä Slovakiaa vastaan.

Häpeällisesti, en jaksanut valvoa eilen sen takia, olisi mennyt unirytmi aivan sekaisin.

Olen onnistunut välttään tuloksen näkemisen ja haluan kokea eilisen tietämättä siitä.

En onnistunut, kelasin liikaa ja tuli suoraan tulos 6-1 onnea <3

Käsittämätöntä touhua hyvin lue pahoinvointivaltiossa

 Olihan päivä eilen. Tunteiden vuoristorataa. 

Pidin vapaapäivän treeneistä, kun ukko makas koko aamun ja päivän.

Hoidin senkin kotiaskareet. Ruokin kissat ja linnut ja tiskasin.

11 oli lääkäri, arvasin oikein, ettei kuunnellut mua yhtään, vaan oli töykeän ylimielinen. Laittoi sen lähetteen vatsan ultraan.

Pääsin kotiin ja soitin googlen kertomaan numeroon röntgeniin aikaa tlatakseni, niin se oli väärä numero.

Kuuntelin uuden ja soitin siihen, no arvatenkin takaisin soitto.

Soittivat kuitenkin melko pian takaisin, jolloin yritin varata sen ajan sitä saamatta, koska lääkäri ei ollutkaan laittanut sitä lähetettä vielä.

Kiroilin hetken aikaa itsekseni ja sitten soitin taas Hauhon tk:hon ja taas takaisin soitto, johon meni ainakin tunti aikaa ja kerroin asiani.

Sain kuulla, että juu ei lääkäri varmaan ehtinyt tehdä sitä lähetettä heti, kun oli lähtenyt johonkin, mutta nyt se siellä on.

Kiitin ja jonotin taas röntgeniin, ja taas odotin, että soittavat takaisin.

Vihdoin soittivat ja puhelu pätki kokoajan, jouduin toistaan kaiken sanomani moneen kertaan. Sain ajan perkele melkein kk päähän. Ihmettelin, että voiko tämä olla mahdollista, mutta asiakaspalvelija oli varmaan kovettanut itsensä näihin tilanteisiin, koska vaan tylytti, että kannattaa nyt ottaa vaan se aika ja niinhän mä otin.

Mitään ei auttanut, vaikka sanoin, että vatsaa särkee jatkuvasti. Kysyin vielä voiko tulla peruutusaikoja ja ei kuulemma sellaista palvelua heillä ei ole. 

Diktatuuria on tämä terveydenhuolto nykyään.

Aikani nieleskelin asiaa ja katsoin jo mitä se maksaisi omakustanteisesti ja ainakin TT se oli 400e Kela korvausten jälkeen.

 Eikä sinnekään ei ollut aikoja saatavilla, kuin viikkoa ennen mun aikaa.

Laitoin sitten epätoivoissani vielä viestin TT lääkäri Jannelle, jonka vuoksi asiani ensinnäkin pitkittyi 2 vkoa, kun hänen piti laittaa se lähete jo silloin eteenpäin, mutta alkoi hannaan ja vaatiin, että haen sen lähetteen tk:n kautta.

Kirjoitin, että en todellakaan saanut aikaa ensi viikolle, niin kuin hän oletti vaan kk päähän ja että on tää uskomatonta, että Suomessa ei saa enää apua. Ja että olen huolissani itsestäni, koska vatsaa särkee joka päivä ja entä jos suolet puhkeaa sisään.

Mietin hetken, että voinko tällaisia lääkärille kirjoittaa, mutta sitten ajattelin, että vitut, kirjoitan just mitä ajattelen syteen tai saveen.

Vastaus tuli aika nopeasti, jossa kertoi, että melko pianhan tuo aika on. ( Uskomatonta, miten noin voi ajatella) 

Suositteli myös, että pitäisiköhän sun tilata maanantaille Mikko Ruokoselle, joka on perehtynyt suolistosairauksiin ja itse asiassa tekee niitä vatsan ultria.

Viesti oli taas niin omituinen, että ota siitä selvää, niin, että pitäisiköhän? No minäpä yritin sitten varata ajan ja taas takaisin soitto. Sain ajan ja 5 minutin kuluttua soitti takaisin ja kertoi, että se voi tulla itse maksettavaksi, kun ei kuulu TA maksamiin pelveluihin, ellei lääkäri kirjoita sitä potilaskeromukseen. Peruin ajan kiroillen.

Laitoin vielä kerran viestiä Jannelle tästä ja kirjoitin myös, että jos tämä asia ei etene, niin antaa sitten olla.

Kuinka ollakaan hetken päästä oli sen sitten kuitenkin kirjoittanut sinne kertomukseen ja taas sama rumba takaisn soitto ja sain ajan maanantaille klo:10:45

Aivan huippua, mutta saa nähdä onko siitäkään käynnistä mitään hyötyä. Jos tekee mulle sen Ultran kuitenkin, niin olispa hyvä.

Aion valittaa kunnolla ja värittää tilannettani urakalla.

Niin, että kummalliseksi on mennyt tämä maailma, täällä saa oikeesti taistella saadakseen apua. 

EI kunnolla sairaat jaksa edes taistella.

Illalla tuli Suomi.Canada peli ja hyvän alun Suomi 2-0 jälkeen 3 erässä Canada tuli tasoihin ja teki voittomaalin, hyvästi kultahaaveet ja Pronssipeliin Slovakian kanssa, jolle eka matsi kisoissa hävittiin.

Tulee puolen yön aikaan peli, joten jää nähtäväksi katsonko sen vasta aamulla, sotkee liikaa mun nukkumisia.

Näin sitten tällä kertaa Canada - Usa kultaottelussa.

Mutta yks mitä ei tajuta, meillä oli 2 päätuomaria Canadalaisia, emme voi ymmärtää miten tää voi olla mahdollista?

Ei voi olla täysin puolueeton, kun on oman maa kyseessä.

Mikakin heräsi peliä katsoon ja nyt oli aamusta ennen mua istumassa, joten elämä voittaa taas. Ihanaa viettää taas selväpäistä elämää, kun toikin on saanut nollattua, eikä kaipaa hetkeen alkoa.

Kevät tulee, niin minäkin.<3

Eri aikalinjoilla

 Aamun jumppien jälkeen lähdin hakeen miestäni, saatuani kuulla, että aamulla oli vain vettä ja kahvia nautittu, eli ei jatkanut.

Olin nimittäin ilmoittanut, että jos jatkaa, niin jää sinne. 

Ei ottanut yhtäkään putelia krapulaansa, vaan nukuskeli koko päivän ja oli hyväntuulinen ja vastaan ottavainen, siihen mitä puhuin.

Kiusasin häntä, että saa muuttaa Sannalle ja että me aletaan oleen niin eri aikalinjoilla, kun minä en enää haluaa juoda ja elää sellaista elämää ja hän haluaa. 

Yllätyksekseni hän vastasi, että mitäpä jos hänkään ei enää halua. Ja oli halukas siihen, että vain silloin, kun juhlistamme jotain. Totesi myös, että väkeviä ei tarvitse enää hänkään. 

Oli ihan tarpeelliset lärvit saanut ihan lonkeron avulla.

Otin hänestä valokuvan kun istui tuolissaan turvonneena, koska itse taas puhui mahastaan, joka on valtavasti kasvanut ja on vihdoin itsekin siihen herännyt.

Katsoi sitä ja lupasi alkaa elintapa remontin. Lähetin sen vielä hänen puhelimeensa, jotta muistaisi motivoitua muutoksen tekemisessä.

Itse en ole ollenkaan siis ulkonäkökeskeinen. Mut kyllä tykkään mieluummin, et mieheni on iso kuin hoikka. 

Nimittäin kun v. 2000 tapasimme, niin hän painoi 60kg ja minä 120-130kg ja nyt hän painaa 130kg ja minä 80kg, niin on hieman osat vaihtuneet.

Olen vain huolissani hänen terveydestään ja siitä, että hän ei löydä mitään vaatteita jotka mahtuisivat, ja joissa olisi mukava olla.

No mutta jos tämä oli herätys elää terveemmin, niin olipa hyvä homma. Hänellä on nimittäin alkanut oleen vatsan kanssa ongelmia ja virtsaaminenkaan ei aina suju. Joten katsotaan...

Paljon riippuu siitä mitä minä kaupasta kotiin kannan ja tästä lähtien ollaan sitten karkkilakossa, ei se tee mullekaan hyvää, vaikka voinkin nykyään lihomatta sitä syödä.

Ennen nimittäin pystyin syömään loputtomasti, mutta nykyään riittää muutama pala suklaata tai pari keksiä.

Heräsi tänäänkin 4.15 ja mies nukkuu edelleen. Outoa ja tyhmää, kun pitää hiippailla, koska olen tottunut siihen, että herää aina mua aikaisemmin.

Nyt kun vihdoin sain olla yksin kotona, niin huomasin, kuinka suuri merkitys hänellä on elämääni, jota en kyllä enää osaa kuvitella ilman häntä tai ainakaan, niin että eläisin yksin, vaikka juuri uhosin, että otan sitten eläimiä. 

Tajusin, että aika radikaalia saa tapahtua, että me erottaisi lopullisesti.

Tänään mulla on vihdoin lääkärin aika näistä vatsaongelmista Hauhon TK sille ulkolaiselle, enkä ole ollenkaan varma ymmärtääkö hän mitä haluan.

No pakko antaa sille mahdollisuus, kun näköjään kellekään muulle ei saa ikinä aikaa, onkohan Hauholla edes enää Suomalaista lääkäriä, vaikka en mä nyt niiltäkään ole viimeaikoina saanut oikeanlaista kohtelua ja apua.

Herran haltuun, tehdään tästä hyvä päivä <3

Hyvä Suomi ja Manifestointia

Ita päättyi siihen, että yksin hurrasin kotona, kun Sveitsi 6 minuttia 3 erän loppumiseen saakka johti 2-0 maaleilla ja olin jo epätoivoinen, että ei tuu mitään. 

Yritystä oli, mutta se maalintulo oli taas mahdottoman vaikeaa.

No sitten tuli vihdoin 2-1 ja ennen loppua vielä tasoitus 2-2 ja jatkoajalla Suomi teki ratkaisevan maalin 3-2

Suomi jatkoon ja vastaan tulee Canada perjantaina huh huh

Todettakoon, että Ruotsi hävisi ja tippui peleistä.

Päivä meni hieronnassa, kirpparilla, bensaa hakiessa, kaupassa ja apteekissa,

Kotiin päästyä Mika alkoi vihjailla, että ottaisi sitä kaljaa. 

Hänelle ei tietenkään riittänyt ehdotukseni, että voi ottaa pelin aikana muutaman, vaan halusi heti ottaa ja siihen myönnyin, kun lupasi osata käyttäytyä ja ottaa iisisti.

Juomis liikkeistä, kuitenkin aika pian havaitsin, että menossa ei ole pieni maistelu, vaan täysi mittainen juominen.

Kerroin, että mua alkaa ahdistaan, toi juominen, että vetää kaksin käsin, vaik muutama piti ottaa.

Sit Sanna alkoi otteleen yhteyttä ja Mika ehdotti, josko hän sinne?

Toivotin terve menneeksi, sillä peli oli jo menetetty.

Joko kuuntelen hänen kännisiä kommenttejaan koko illan ja ehkä vielä yönkin tai laitan sen meneen.

Lopputulos: Sanna haki Mikan ja olivat siellä. Pelin loputtua ukko soitti ja oli todella kännissä.

Toivotin hyvät jatkot ja sanoin, ettei hänen puheestaan edes saa selvää ja hän sulki puhelimen.

Joten oon tässä illan ja aamun pohtinut, että tiemme eivät enää kohtaa ja olisi parempi, kun hän löytäisi uuden ryyppykaverin.

Toivottavasti se olisi Sanna, Jospa tämä suhde loppuisi kivuttomasti ja hän rakastuisi toiseen ja muuttaisi pois,

Se olisi paras vaihtoehto mulle.

Ehkä mä sit löytäisin sellaisen miehen, jonka manifestoisin.

Voisin kokeilla sitä vaikka nyt.

Eli maailmankaikkeus pyydän teiltä seuraavaa. 

Jos on tarkoitus, että Mikan ja mun tieni eroavat, niin tämä vuosi olisi siihen hyvä.

Toivon, että Mika rakastuu toiseen ja muuttaa hänen luoksensa.

Jos taas meidän on tarkoitus jatkaa, toivon isompaa muutosta ja henkistä heräämistä Mikalle.

Sillä uudelta kumppaniltani toivon seuraavia asioita;

Kykyä keskustella mitä vaikeammistakin asioista maan päällä. 

Kykyä keskustella kaiken maailman asioista ja mielipiteistä pitkiä keskusteluja inttämättä ja suuttumatta.

Uskallusta olla herkkä ja haavoittuva.

Olla romanttinen ja halailua harrastava ja tykkäisi suudella intohimoisesti, muutoinkin kuin seksiä harrastaessa.

Olla luotettava, rehellinen, käden taitoja omaava, auttavainen, toimelias, kaikkea uutta innolla kokeileva, hellä, voimakas, vahva, terve itsetunto, käsitellyt omat traumansa, ns, meikäläisiä.

Kenen kanssa voisi kiertää Suomea, ulkomaita, mökkeillä ilman alkoa, kalastaa, kerätä marjoja, sieniä.

Osaa laittaa ruokaa ja tykkää siitä, ja tekisi minulle hienoja illallisia.

Yllättää pienillä lahjoilla tai huomaavaisuudella.

Haluaa kuunnella minua, on kiinnostunut siitä mitä sanon.

Palvoo maata jalkojeni alla.

Kohtelee mua kuin kuningatarta.

Ei koskaan vahingoita mua teoilla tai ilkeällä äänensävyllä.

Puhuu rauhallisesti, ei ole äkkipikainen vaan rauhan satamani.

Saisi olla omillaan toimeentuleva, ei myöskään haittaa, jos hänellä on jo se mun unelmatalo rantasaunoineen.

Iso ystävä piiri ja sukua, johon sovin hyvin.

Joka rakastaa mua joka päivä täysillä ja on positiivari ja iloinen mies isolla M.

Ai niin ja tärkeimmät vielä; Tupakoimaton ja hallitsee alkon käyttönsä. 

Semmotteita aamun tunteina tässä kirjoittelen, katsotaan miten päivä etenee, pelottavan ihanaa olla yksin kotona, taidan viihtyä.

Niin ja jos ei miestä tule, niin otan lemmikkejä urakalla <3

kyl mä pärjään.

Saunaan

Hieno päivä oli eilenkin, lukuun ottamatta, että ylävatsa oli ihan pömppänä ja särki aina välillä. 

Laitoin siihenkin punanuttua, niinkuin selkään ja otin sisäisesti illalla.

Aamulla tein kaikki jumpat ja kävelyä tuli alle 2km.

Saunassa oli mahtavaa, toki taiteilin hiusten kanssa, jossa siis uusi lettikampaus, joita suojasin ja sitten vanha kipulaastari, jossa pidin kylmää käärettä päälle, pidän sitä nyt 2 päivää uuden laastarin kanssa päällekkäin. 

Kipuja ei ole oikeastaan ollut, paljon paremmin menee kuin viime viikolla.

Pankkiin laitoin viestiä, että korvaako asuntolainan vakuutus turva sen kun olen ollut puoli vuotta sairaslomalla? Mutta ei kuulemma, korvaa vasta, jos olen lopullisesti työkyvytön tai saan pysyvän haitan,

Kerroin palaavani asiaan, jos näin tapahtuu, enhän toki tiedä sitä vielä, ennen kun työelämä näyttää miten siellä pärjään.

Mietin juuri, että haluaisinko pysyvän haitan, jos sitä kautta saisin 38000e asuntolainan maksun pois kertakorvauksena, niin en todellakaan, mieluummin vaikka tuplat lisää päälle.

Terveys on tärkeintä!!!

Ilta meni sitten katsoessa Dexteri loppuun.

Chai teetä

 Huomenta eilinen olikin sitten meno päivä. 

Puol 8 jo lähdin Tuuloseen ajeleen ja olin erittäin hyväntuulinen. Ei kipuja.

Ehkä 10 minutin päästä kun ajelin, kuului kova pamaus etulasista ja näinhän siinä kävi, että kivenisku ikkunaan. Sitä vähän kiroilin mielessäni ja mietin mitä teen. 

Googlasin ensiavun ja parkkihallissa putsasin lasin ja kuivasin ja lähdin Tomannille ostaan ilmastointiteippiä ikkunan rikkoumaan, joka oli ehkä 5 centin kolikon kokoinen onneks repsikan puolella.

Lainasin ostokset tehtyäni saksia kassalta, niin kuinka ollakaan takanani tuli mies, joka osti silmälasit ja pyysi saksia lainaksi.

Siis hallelujaa miten toden näköistä on, että 2 aamun ekoja asiakkaista pyytää saksia lainaksi lähes yhtä aikaa.

Kävin paikkaan ikkunan ja tulin takaisin ja mies esitteli lasin putsaria. Annoin hänen putsata lasini ja myydä minulle putelin.

Kotona huomasin, että ostos oli todella onnistunut, koska aineeni kotona oli loppu.

Sit kipitin vessaan ja hierontatuoliin, missä yritin samalla googlailla aikaa korjaamoon ja muistella autoni rekisterinumeroa. 

Sain itseni vaivoin rentotumaan hieronnan ajaksi, jotta siitä nauttisin ja sitten vasta tilaamaan ajan, jonka sainkin heti 10 CarGlasiin.

Sit vielä ruokakaupasta maidot ym. mitä Lidlestä ei löydä ja kohti korjaamoa. Työ tehtiin puolen tunnin sisään ja maksoi 79e

Siitä sitten ennen muita kauppoja oli pakko taas käydä kusasemassa sellaisessa missä vessa on, eli Cittarissa. 

Hain samalla Puuilosta leimat viime kerralla unohtuneisiin kissanruoka ostoksiin, joissa siis joka 10 paketti on ilmainen, joten asia oli harmittanut mua.

Siitä Normaliin ja ostin talon tyhjäks Chai latte Vaniljasta ja paria muuta makua myös. 

Vielä Lidleen ja sieltä tarvittavat, kuten verigreippi mehu alle 2 euron Emilia kahvia, jota nykyään saa ostaa 2per asiakas ja haen sitä joka kerta, kun se kerran kelpaa Mikalle.

Vielä matkalla kävin kirpparilla kattoon palapeliä, mutta ei ollut.

Siitä kaahasin kotiin ja purkamaan laukkuja. Ensin hieman selkälepoa jalat ylös selällään hetken aikaa.

Ja ilman muuta 3 kuppia Chai teetä eilen ja nyt aamulla sitä taas nautin ekan kahvikupin jälkeen.

Purin kamat ja vihdoin ehdin laittaan Punanuttu uutetta kipeisiin kohtiin 3x pv viikon ajan ja sitten katsotaan tilanne, illalla 3 tippaa suuhun 3 päivän ajan ja sitten 4 päivän tauko.

Sitten ruoan laittoon ja petiä kohden syömään ja kattoon Dexteriä.

Mikan päikkäreitten aikana sain tehtyä  500 palan palapelin tehtyä, ensimmäinen sellainen koskaan. 

Aloitin nimittäin ihan tollaisista 100 palan ja allekin peleistä, joista olen vähitellen kehittynyt.

Sovin eilen alustavasti Jarzen kaa, että meen sen luo huhtikuun lopussa. Kiva olis nähdä sitä vihdoinkin. 

Merjaakin olis kiva mennä katsoon ja Susannaa. 

Pitääpä tehdä oikein lista mitä kaikkee olis kiva tehdä.

Toukokuussa tulee Mm pudotuspeleihin Ronzu ja Arska

Ai niin ja mut hyväksyttiin Kankaanpään kuntoutusjaksolle, joka oli muistaakseni toukokuun alussa niin, että kuntoutus loppuu samana päivänä, kun eka Suomen peli tulee illalla, joten mahtava juttu.

Tänään saunapäivä ja aion jättää nyt vanhan laastarin 2 päiväksi päällekkäin uuden kanssa, ennen kun uusi alkaa vaikuttaan kunnolla.

Tää oli konkarin neuvo.

Pelko perseessä

 Kaikessa rauhassa eilen vietin aamuani ja ihmettelin, kun ei Mika härnää puhelimella? Asia selvisi ennen puolta päivää, kun mies tuli mun entisen työkaverin kanssa kenen oli kutsunut kyytimään hirveellä höökällä huutaen Päkäää ootsää elossa?

Minä siihen ihmettelemään, että mitä. Olivat kuulemma yrittäneet soittaa mulle tuhat kertaa, eikä yhteyttä saa.

No kuinka ollakaan olin vahingossa jättänyt puhelimen lentokonetilaan sitä itse tajuamatta. Ja siitä sitten Mika saanut paniikin, et nyt olen vähintään kuollut. No ei siis mitään hätää.

Työkamu lähti iltavuoroon, Mika söi ja nukahti melkein heti. 

Nukkui koko päivän ja yön putkeen nukkuen edelleen, kun mä jo ennen 4 taas heräsin. 

Mika ei pysynyt hereillä edes Suomi- Italia pelin aikana, joka voitettiin 11-0 aina välillä havahtui ja taas pyörtyi. 

Sitä se teettää, kun dokaa koko yön ja jatkaa aamulla. Ei näköjään hänkään enää jaksa.

Multa tollanen homma on ainakin kokonaan ohi. Luulen.

Illalla Kapu oli kirjotellut viestiä, mun nuoruuden sekoiluajan kaveri Petsamon jengistä, että tahtoo tulla kattoon meille tiputuspelit keppana linjalla ja olin niihin suostuvainen, vielä on lomaa ja eiköhän toi Mikakin saanut pahimman angstinsa purettua, joten keppanalinja varmaan onnistuu. 

Onhan kuitenkin Olympialaiset ja mulla on vielä lomaa.

Eilen ei särkenyt selkää yhtään ja tänäänkin tuntuu hyvältä. 

Tänään aion treenata. Huomenna lähden kaupoille, aion ajaa Hämeenlinnaan vaan Chai teen takia, jota olen löytänyt ainoastaan Normalista. Ostan sitä vähintään 10 pakettia. 

Sitten pitää käydä Tuulosessa, sinne on tullut postipaketti, jossa punanuttu uutetta, jota kokeilen sitten selkäsärkyyni.

Jospa sitten voisin lopettaa laastarin.

Tällaisia tänään, rauhaisaa sunnuntaita <3

Voittaja olo

Perjantai 13 päivä taputeltu. Heräsin ennen klo:6 ilman krapulaa, laitoin kissoille ruokaa ja nyt nautin hiljaisuudesta ja omasta seurastani kahvikupin äärellä vuoteessa, kera lämpöpussin selässä ja kahvikupin kädessä katsoen Yleltä Unelma Lapista tosi tv ohjelmaa, joka kertoo ihmisistä, jotka muuttaa Lappiin hakemaan rauhaa ja hiljaisuutta yms.

Olen varmaan vähintään 10v ekaa kertaa yksin kotona, kun Mika ei täältä yleensä poistu. Ja nautin tästä hetkestä täysin siemauksin.

Eilen tosiaan otettiin mietoja alkon juomia. Itse join Astis spumante kuohuviiniä ja muutaman shottilasin pistaasi likööriä. Mika joi lähinnä olutta ja lonkeroa. Sanna oli kylässä myös.

Suomi voitti Ruotsin 4-1, joka oli herkkua meille, sitten katteltiin you tubesta musaa ja höpöteltiin. Ja mulla alko jo 18 jälkeen illalla olo, etten halua juoda enempää ja siirryin enempi veteen.

Humalassa en tuntenut olevani koko aikana. Vatsaa taas kivisti ja oli kovin pömpöllään palleasta ja selkä särki koko eilisen huolimatta särkylääkkeistä tai alkon vaikutuksesta, ikäänkuin protestina, että et juhli kele. 

Ja koska ei ollut kiva istua, niin olinkin vuoteella puoli-istuvassa asennossa kokoajan, muiden istuessa vierelläni.

Sitten uni alkoi painaa silmiä ja pahoittelujen kera kerroin meneväni nukkumaan. Muut jatkoivat juhlaa, mutta yrityksistäni huolimatta en saanut nukuttua korvatulpillakaan, koska ääni nousee humalassa niin kovin, ja pyysin hieman pienempää volaa.

Lopputulos oli kuitenkin, että lähtivät jatkamaan biletystä Sannalle ja minä siitä onnessani jatkoin uniani tyytyväisenä.

Sanna palauttaa ukon, kun itse herää hakeen lapsiaan. 

Toivottavasti mahdollisimman myöhään.

Tää oli hyvä kokeilu, nyt tiedän, että voin luottaa itseeni alkon suhteen, kunhan kevyissä pysyn jeeeeeeeeeeeee.

Minulla ei ole enää riippuvuutta alkoon!!!

Voin alkaa luomaan uudenlaista tarinaa itsestäni. 

 

13 päivä Perjantai

 No niin totuuden äärellä. Suomi - Ruotsi tänään klo: 13.10 ja kuoharia olisi tarkoitus maistella puolen vuoden kuivan kauden jälkeen.

Nyt näkee olenko elämäni tahtipuikoissa, vai miten käy? 

Olen todella vakuuttunut, että osaan kevyesti rentoutua, ilman katastrofia, tällaista kokemusta en enää tarvitse.

Eilinen oli jälleen yksi läpimurto selän kanssa. Jaksoin ajaa Tampereelle ja takaisin ja istua monta tuntia kampaamossa ja kävin vielä Cittarissa pikkuostoksilla. Reissu kesti 7h joka on todellakin ennätys ja arvatkaa mitä? Ei kipuja!!!

Otin varmuuden vuoksi aamulla ja päivällä Panadolin ja Buranan ja matka sujui loistavasti. Tosin olin hieman väsynyt, kun heräsin jo klo:3 niin kuin tänäkin aamuna. Aina jos on jotain tärkeää ja pitäisi olla levännyt, niin en saa enää unta aamu yöstä, vaan ajatukset lähtee kelaan sinne tänne päivän tuleviin tapahtumiin.

Sain siis hiukset päähän pikkulettejä ja kiharoita ja oon niistä todella happy. Nyt on kivempi katsoa peiliin ja hiukset motivoi mua ja tuo mulle hyvää mieltä. 

Näen itseni aina isoilla hiuksilla ja kun ne on tyngät , niin olemukseni ikäänkuin kutistuu ja oon 100v vanhempi.

Kipulääkäri ei ollut halukas nostamaan annostusta, koska osa päivistä on ihan hyviä ja sanoi, että lisäät niihin huonompiin päiviin vain Panadolia ja Buranaa ja puhui taas siitä kuinka pitää alkaa harkitseen pitkä aikaisen kivun lääkkeitä, jos ei lopu tänä aikana. Sain kerjättyä vielä 4 laastaria lisää, etten jää nollille, kun 5 laastarin jälkeen kokeilen olla ilman.

Tilasin myös punanutusta tehtyä uutetta Taana Talvikilta, joka Paulin pakeilla ohjelmassa puhui, siitä kuinka monta tervehdyttävää vaikutusta, kärpäs sienellä on, vaikka meidät on saatu uskomaan päinvastaista, toki se pitää osata käsitellä oikein.

Tämä ei ole eka kerta kun kuulen asiasta. Mun kaveri on henkilökohtaisesti kokeillut punanuttua hyvin seurauksin. 

Taanan mukaan tällä voi parantaa erilaiset kiputilat ja haluan sitä siis kokeilla. Tilasin sitä, maksoin ja kun se tulee, saan ohjeet miten toimia. Uskon, että siitä on apua.

Katsotaan miten ämmän tänään käy, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin <3

Mites menee?

Jaa-a laastarinvaihtopäivä n:ro 3 

Mennyt suhteellisen hyvin, hieman tuntuu pari päivää ennen laastarinvaihtoa hikioireita ja välillä jopa kipua. Huomenna olisi fysiatrin soittoaika enkä tiedä vieläkään perunko sen vai en?

Kehtaanko kysyä laastarinvaihtoa lyhyemmälle ajalle esim. 5pv vai perunko ajan ja soitan vasta kk päästä, jos koen tarvetta saada lääkettä lisää, koska ei kirjoittanut sitä kuin 8kpl. No katon vielä tän päivän.

Eilen olin lääkärissä toisesta vaivastani, johon en ole ehtinyt keskittyyn, nimittäin pallea turpoaa järjettömän muotoiseksi, varsinkin syömisten myötä. 

Välillä on jo aamusta turvoksissa, vaikkei ole vielä kuin juonut vettä ja kupin kahvia.

Onneks oli vaihteeks mukava lääkäri Työterveydessä, jolle aion mennä tästä lähtienkin, oli sitten mitä vaivaa vain.

Kirjoitti mulle lähetteen verikokeisiin, joissa katsotaan myös sellainen kuin B-PEth B-PEth (fosfatidyylietanoli) -testin tulkinta kertoo alkoholinkäytöstä viimeisen 2–4 viikon ajalta: alle 0,05 µmol/l tarkoittaa yleensä käyttöä tai satunnaista juomista, 0,05–0,30 µmol/l viittaa kohtuukäyttöön, kun taas yli 0,30 µmol/l paljastaa säännöllisen ja runsastakin käyttöä (yli 60g/päivä), jossa arvot voivat nousta huomattavasti (jopa 2-5 µmol/l) pitkäaikaisessa käytössä, ja PEth-arvo pysyy veressä viikkoja käytön lopettamisen jälkeen. 

Se oli kuulemma otettu multa heinäkuussakin ja oli ollut melkein nolla, eli jotain 0.01 mikäli nyt oikein ymmärsin, pitää tarkistaa kannasta. Olivat ilmeisesti jo kesäkuun bussista naamalle putoamisen jälkeen tämän minulta halunneet tarkastaa kertomatta siitä mitään minulle. 

Eli siis tämä leku sanoi nyt, että tämän mukaan et sitten kuitenkaan paljon alkoa käytä. Sanoin, että joo tosi harvoin, mutta kerralla sitten menee enemmän.

Tää kuulemma pitää ottaa, jos hän lähetteen laittaa sairaalaan Gastrolle, sitä kuulemma ensin epäilevät  .

Joo eilinen matka meni hienosti lääkäriin ja takaisin, mulla oli tukivyö, mutta kun otin sen pois odotushuoneessa n. 20minuttia, niin koko sen ajan säryt oli kovat, sitten taas helpotti.

Tänään tosiaan sauna, laastarinvaihto ja 11 verikokeet taas Hämeenlinnassa. Perjantai lähenee.... 

Huomenna hieroja, tänään ei ehdi kuntoileen, vaihdan petivaatteet, huomenna sit,

 

7 päivä

 Heräsin ihanaan aamuun mun onnen numero päivänä eli 7 päivä, joka on mulle yleensä aina hyvä päivä <3

Tänään vihdoin ehtii treenaan ja pääsee saunomaan, kylmää on jälleen - 24¤ mut sisällä tarkenee. Kyl heti huomas viimekuun sähkölaskusta, että on pakkaset. Ja öljyä imee myös sikana.

Eilen tosiaan Mikan verikokeet ja sit lähdin Tuuloseen pyöriin. Hierontatuoliin 20minuttia, kauppa ja Tokman ja himaan.

Elinen oli sitten aika lailla lepoa, paitsi pesin pyykit ja illalla pari tuntia palapeliä.

Kipuja ei eilen oikeastaan ollut, hieman jäykisti istuminen. Mulla oli työkamulta saatu tukivyö ja sekin tais auttaa. Taidan käyttää sitä enempi ainakin automatkoilla.

Ei muuta kun ihanaa aamua kohti, mieli hyvä ja levollinen.

Kestin..

 Lähdin eilen 8.15 hermoratahierontaan ja olin kotona n. 14.15 eli n. 6h päivä, josta tosin 1h 40min, makasin hoitopöydällä. Hoito oli ihana ja myös kivulias osittain. 

Kipualueita löytyi yllättäen yläselästä kainalon alta kummaltakin puolelta. Olivat aivan jumissa. En tiedä aukaisiko se tiloja, mutta kun siitä pöydältä lähdin, niin aivan leijailin, niin hyvä fiilis oli selässä.

Epäröiden matkasin seuraavaan kohteeseen tukiliiviä hakemaan ja niin kuin olin aatellutkin, niin ei sieltä mitään sellaista lainaksi saanut mun tapauksessa, vaan itse pitäs ostaa jostain? Mistä?

Turhaan ajoin sinne, etsin parkkipaikkaa ja yleensä koko lainaamoa ja jonotin puoli tuntia, niin että varsin hyvä neuvo oli tämä minkä lääkäri mulle antoi, että haet sieltä vaan lainaksi.

No ei siinä mitään, aikaa oli niin kävin Lidlessä siinä välissä. Sitten matkasin Goodmanniin, jossa yllättäen puolen päivän aikaan joutui urakalla ettiin parkkia ja vihdoin sen löysin tosi kapeasta ja hankaasta kohdasta, mutta epäröinnistäni huolimatta osasin auton siihen sijoittaa.

Aikaa oli vieläkin, joten kävin hakeen 4 olutta ja lonkeroa sixpacit ja 3 ploa Astis spumantea. Toin ne autoon ja lähdin takas TT Fyssarille.

Käynti oli yhtä tyhjän kanssa neuvojen osalta, niin kuin aikaisemmin lokakuussa, mutta oli se silti mukava keskustella tilanteestani ja saada kannustusta. Mutta jauhoi samoja asioita, jotka jo tiesin.

Tosin pitää pohtia tuota osasairaspäivärahaa, jos ei täysiä tunteja pysty enää tekemään. Niin vois kokeilla 60% työaikaa hetken.

No joo siitä sit Puuiloon hakeen kissanruokaa ja muuta pientä.

Sain ne autolle, niin iski taas hirvee n:ro 2 ja oli pakko palata takaisin etsimään vessaa, rukoilin itsekseni, että oispa inva vessa vapaa, hirvee lähtee töräyttään normivessaan.

Oli vapaa ja pääsin tuskistani. Siivosin pöntön, jossa oli edellisenkin töräyttäjän jäljet ja suihkutin ilmanraikastinta, jota mulla on aina mukana tällaisia tapauksia varten. 

No samalla hain sitten Alkosta vielä pistaasi liköörin ja pari pientä matalaprossasta jotain terva snapsi pulloa. Nyt on kaikki ostettu, paitsi vielä Mikalle loota keppanaa. Kattelin jo hintoja, onko todellista, että sekin on nykyään 30e, kun aikaisemmin, kun olen ostanut Suomesta maksoi vähän päälle 20e.

Siitä sitten ajaan kotiin ja Mika tuli kantaan kamoja, kamat kaappiin, syömään ja lepoa loppupäivä, mutta tosiaan hyvin pärjäsin.

Tänään Mikalla verikokeet aamusta, käytän sen siellä ja jatkan matkaa vielä Tokmannille ja normikauppaan. 

Tankkaan vielä maidot ym. S marketista ja käyn Tokmannilla hakeen ainoaa oikeeta ja mulle kelpaavaa Priiman tonnikalaa, jota ei muualta saa. Treeniainetta ja sitä kaljaa. Meen tänään, koska taas toi pakkanen alkaaa kuulemma meneen kiremmäksi viikonloppuna, joten ei tarvi sitten pirtistä poistua, kun vasta maanantaina lääkäriin, jos oon sinne vielä menossa, mut kait se täytys....

Helpompaa

 Yhteenottoa näemmä kaivattiin, koska sen jälkeen energiat muuttui taas parempaan. Oli sanottu ääneen ilmassa olevia jähmettyneitä tunteita. 

Ilta oli kiva ja tähänkin aamuun heräsin paremmalla fiiliksellä ilman Mikan valitusta pakkasesta, joka siellä toki on edelleen n.-20 jotain...   

Otti ilmeisesti opikseen ainakin hetkeksi.

Eilen sain kaikki jumpat ja kävelytkin tehtyä, vedin vielä ennen nukkumaan menoa viimeiset askeleet jammaten.

Eilen sain myös päähäni kysyä Norspan laastarin vahvuuden nostoa  nykyisestä pienimmästä määrästä 5mg isompaan 10mg, koska tossa oli pari päivää vaikeampaa. Niin aattelin josko hieman isompi annos auttaisi niin, ettei ole ollenkaan kipua. 

Sain soittoajan vasta ensi viikon keskiviikolla, tarvii nyt kattoo maanantaina perunko sen, vai  olenko vielä silloin samaa mieltä, tänään nimittäin tuntuu jo aamusta heti paremmalta. 

Onko siis niin, että vaikka lääkettä käyttää jatkuvasti, niin teho alkaa aina vasta parin päivän päästä laastarin vaihdon jälkeen auttaan paremmin?

Oon siis kuitenkin todella tyytyväinen tähän Norspaniin, tän avulla pystyn sentään elään paremmin ja istumaan.

Tänään luvassa koetinkivi. Ensin ajan hermoratahierontaan Hämeenlinnaan, siitä hakeen tukiliiviä apuvälinelainaamosta, sen jälkeen Puuiloon hakeen kissanruokaa, sit joko Lidl tai eka fyssari riippuen mitä kello on. Aika olisi klo:12:30 ja sit kotio.

Jos selkä tän kaiken kestää kivasti, niin se luo toivoa, katsotaan <3

Yhteenotto

 Juu eilinen oli hieman vaikeampi päivä, sain sinnillä jumpat tehtyä ja 2.5km kävelyä. Ennen ruokaa otin puolen tunnin päikkärit, olin niin poikki, joka on mulle harvinaista herkkua.

Selkä ei ollut niin hyvä kuin aiemmin, rasittui enempi, mutta ei ollut varsinaisesti kipua. Yöllä pari hikikohtausta.

Aamulla nousin 3.40 ja eipä kauaa mennyt, kun olin jälleen avioeron partaalla.

Mika manas heti aamusta lähtien, kuinka kylmä on ja eikö tää lopu ja hän ei jaksa enää ja meikä sai raivarin zeneistä huolimatta ja ilmoitin, että onko pakko pilata mun aamuhetki ja siinä sitten puolin ja toisin kiukuteltiin ja mä sain sanotettua sen kaiken paskan mitä sisälläni oli.

Että en jaksa tota hänen negaansa aamusta iltaan, ei osaa muuta kun valittaa ja elää vihasta käsin, ja ettei toi ilma muutu hänen manaamisestaan huolimatta. Sitä sitten jatkettiin pariin kertaan. 

Pyysi anteeksi pariin kertaan ensimmäinen tuli liian äkkiä, kun olin vielä itku kurkussa ja toinen myöhemmin, kun olin jo rauhoittunut, jonka sitten hyväksyin.

Kaikki tulkinnat on sanoneet mulle jo pitkään, että on tulossa suuret elämänmuutokset ja epäilen, että niitä saattaa olla työ ja parisuhde ainakin. Pelottaa mitä kaikkea tää vuosi tuo tullessaan, mutta eiköhän se kaikki ole loppupeleissä mulle hyväks, niin uskon.

Ei muuta kun jumppaamaan taas ja jatkaan tätä päivää innolla.

Hiipuu....

 Hiipuu, meinaan laastarin teho. Huomasin sen kauppareissulla ja sen jälkeen. Alkoi jo rasitus painaa selkää ja ei ollut niin helppo päivä kuin tähän asti. Yöllä heräilin ja hikoilin pariin kertaan, niin kuin alussa ja ilmeisesti kun lääkeaine vähenee elimistössä.

Nousin jo 3.15 tänään onneks laastarinvaihto ja sauna.

Otin aamulla Buranan ja Panadolin, että aamu olisi helpompi. Nykyään otan lisänä vain Panadolin, kun mulle ei vatsalaukun ohituksen jälkeen ole Buranaa suositeltu.

Eilen pidin sopivasti välipäivän jumpasta, mutta kävelin silti yli 2km.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa jumppaa.

Eilen lueskelin vanhoja rukous pyyntöjäni , joita olen v. 2009 kerännyt sellaiseen laatikkoon, minkä Jonna aikoinaan on tehnyt kummille.

Oon tosiaan silloin aloittanut kirjoittaan AEK Mikaelille ja Gabrielille seuraavasti; Ensin olen kiittänyt toteutuneista toiveista ja sitten jatkanut, että Karman sallimissa puitteissa pyydän teiltä seuraavaa;  ja pyytänyt sen hetkisiin huoliin apua. Ja moni asia on todellakin mennyt niin kuin olen toivonut.

Pitkäaikaisia toiveita, joita ei ole vielä toteutunut, on mm. rantasauna taloineen, Mikan masennuksen paraneminen ja  välit veljeen.

Viime yönä näin muuten unta, jossa pomo haukku mut pystyyn, kun en ole töihin kyennyt ja kyseenalaisti mun sairasloman, heräsin siihen ja olin helpottunut, ettei se ollut totta.

No mutta tänään siis katsotaan miten laastarinvaihto onnistuu.

Ulkona yhtä kylmää kuin eilenkin. - 28¤

Ulos kylmään

 Ei auta mikään. Oon yrittänyt lykätä kauppareissua kunnes pakkanen hieman hellittää ajatuksella, mutta ei kele hellitä ja kaikki alkaa jälleen oleen loppu kaapeista kääk.

Elikkä tänään on sit varmaan se kaikista kylmin päivä tähän astisista kun sinne sitten on pakko lähteä. Ei auta erkkikään. -28

Aivan perseestä tää kylmyys, mutta sen sijaan, että manaisin sitä aamusta iltaan, niin kuin Mika tyydyn vain toteamaan, että säällehän emme voi mitään, turha siitä on pulttia ottaa.

Eilinen meni jälleen hyvin, tein kaikki jumpat, jammasin, tein Tre:tä ja kävelin pitkin kämppää, noin 4km Oon huomannut, että noin 2h menee jumppiin ja kävelyihin. Ja siihen lisäks kaikki piikkimatosta, Bemeriin, kuumapussiin ja merisuolassa liotettuun pyyhkeeseen, niin tää on koko päivä hommaa tää selän hyvinvointi.

Mut se kannattaa, voin hyvin päivä päivältä paremmin. Laastarinvaihto on huomenna ja onneks sen teho on vielä riittänyt.

Ihana päästä huomenna saunoon ilman sitä. Meen senkin takia tänään kauppaan, vaikka huomiseen ois vielä voinut venyä, että saan olla rauhassa saunan jälkeen ja pitkän kaavan kautta ottaa siitä kaiken irti.

Tänään on jumppavapaa, paitsi kävelen,

Oon niin sairaan onnellinen, että vaan hymyilen sisäänpäin kokoajan.

Mikan hermoilut ja kiukuttelut ei saa mua pois tasapainosta, mutta laimentaa mun fiilistä. 

Taas kerran ajattelin, että onks tää parisuhde mulle hyväks, vai ainoastaan rajoittaa ja vahingoittaa mua???

Sit kun hän on hyväntuulinen on kaikki ok, mutta noi raivonpuuskat ihan puskista on järkyttäviä. 

Ja mun herkkä sielu ei niitä jaksais kestää.

Ulkona jääkausi, sydämessä ilotulitus

 Hei taas heräsin jo ennen puolta 4 aamulla hyväntuulisena ja kiitollisena, niin kuin useampana aamuna nykyään taas.

Elinen oli taas jonkinlainen virstanpylväs matkallani. 

Intouduin lopulta ottaan 5944 askelta matkassa 4160m ihan sisällä pyörimällä kulkemalla kartanoni länsi siivestä etelä siipeen, yläkertaan ja takaisin ja illalla vielä pomppimalla musiikin tahtiin.

Sain ihan mielettömät energia puustit aamusta alkaen jumpat ja touhusin muuten vaan, pesin pyykkiä ja  iltapäivällä palapeliä jälleen toista tuntia Mikan nukkuessa päikkäreitä.

Ai niin ja huippu juttu oli, että aamulla mulla tuli mieleen, että mullahan on työkalu TRE stressin purkuun elimistöstä. 

Olenhan käynyt siihen parikin ohjausta läpi ja mulla on ohjekirjanen muistona siitä, miten liikkeet tehdään, että saadaan keho tärisemään stressi pois. Ajattelin eilen, että tänään sen teen. 

No laskeuduin lattialle tekeen aamutreeniä käsipainoilla kuunnellen taas jälleen jotain you tuben henkistä jutskaa, ja siinä joku kertoi juurikin TRE:stä, josta en ollut kenenkään koskaan puhuvan millään videolla. Joten niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin selkeä merkki, että teeppä sitä.

Myöhemmin päivällä sitten tein sitä pitkästä aikaa ja sain ihan mielettämät tärinät ja tuntuu, kuin enkelit olis hoitaneet selkääni samalla myös. Heiluin edestakas lattialla ja ajattelin, että kukaan ei uskois mua jos tästä kertoisin. 

Selkä tuntui vieläkin paremmalta hoidon jälkeen ja sain ihan mielettömät energiat lataukset siitä. Aion jatkaa tänään.

Ja tosiaan liikuin ihan sikana eilen.

Sit mulle on tuotu kokoajan eteen enkelikorteissa ym. mitä olen lukenut, kuunnellut tai kokenut, että mun lahjat tässä elämässä on tulossa käyttöön ja parantaminen on mun mielestä se lahja, saa nähdä onko muutakin. Siihen pitäis keskittyä.

Nyt on eka Helmikuuta ja eilen kirjoitin kalenteriin, että tammikuuhun haluan jättää kaiken kivun, säryn, terveysongelmat ja kärsimyksen,

Nyt Helmikuun eka kirjoitan, että Helmikuulta toivon enempi itsetutkiskelua, esim. parantamisen, tarot, enkelikortit ja mm. heilurin käytön suhteen.

Lisää aktiviteettia fyysisyyden suhteen, lisää kilometrejä, uintia, kuntosalia.

Hiukset päähän, Iloa, naurua ja musiikkia, luovuutta.

Ai niin ja tietenkin kivuttomuutta!!!

Ja loppukuusta töihin paluu.

Tänä aamunakin tuntuu hyvältä, elämä on ihanaa <3

Niin siis kaiken kaikkiaan mulla on vain ihan mielettömän kiitolliset ja onnelliset tunteet sydämessä ja tuntuu, että meen taas ns.läpi sen harmaan kiven, jonka olen elämässäni niin monet väännöt jo tehnyt.

Joka puolelta maailmankaikkeus huutaa mulle, että pidä hatustas kiinni, täältä tulee iso elämänmuutos halusit tai. et.

Myös sitä tuodaan, että ole liian kauan pienentänyt itseäni ja nyt on mun aika loistaa. 

Myös sitä, että tuun oleen henkisenä tukena kanssaihmisille, jotka ei meinaa kestää niitä muutoksia, mitä tulossa on.

Elämme historiallisia aikoja maapallolla ja sielut on kilpailleet siitä, kuka tähän aikaan ja juuri tänne on saanut syntyä.

Olemme historiallisella paikalla elämän näyttämöllä katsomassa ja osallistumassa suurimpaan muutokseen ihmiskunnan historiassa.