Eri aikalinjoilla

 Aamun jumppien jälkeen lähdin hakeen miestäni, saatuani kuulla, että aamulla oli vain vettä ja kahvia nautittu, eli ei jatkanut.

Olin nimittäin ilmoittanut, että jos jatkaa, niin jää sinne. 

Ei ottanut yhtäkään putelia krapulaansa, vaan nukuskeli koko päivän ja oli hyväntuulinen ja vastaan ottavainen, siihen mitä puhuin.

Kiusasin häntä, että saa muuttaa Sannalle ja että me aletaan oleen niin eri aikalinjoilla, kun minä en enää haluaa juoda ja elää sellaista elämää ja hän haluaa. 

Yllätyksekseni hän vastasi, että mitäpä jos hänkään ei enää halua. Ja oli halukas siihen, että vain silloin, kun juhlistamme jotain. Totesi myös, että väkeviä ei tarvitse enää hänkään. 

Oli ihan tarpeelliset lärvit saanut ihan lonkeron avulla.

Otin hänestä valokuvan kun istui tuolissaan turvonneena, koska itse taas puhui mahastaan, joka on valtavasti kasvanut ja on vihdoin itsekin siihen herännyt.

Katsoi sitä ja lupasi alkaa elintapa remontin. Lähetin sen vielä hänen puhelimeensa, jotta muistaisi motivoitua muutoksen tekemisessä.

Itse en ole ollenkaan siis ulkonäkökeskeinen. Mut kyllä tykkään mieluummin, et mieheni on iso kuin hoikka. 

Nimittäin kun v. 2000 tapasimme, niin hän painoi 60kg ja minä 120-130kg ja nyt hän painaa 130kg ja minä 80kg, niin on hieman osat vaihtuneet.

Olen vain huolissani hänen terveydestään ja siitä, että hän ei löydä mitään vaatteita jotka mahtuisivat, ja joissa olisi mukava olla.

No mutta jos tämä oli herätys elää terveemmin, niin olipa hyvä homma. Hänellä on nimittäin alkanut oleen vatsan kanssa ongelmia ja virtsaaminenkaan ei aina suju. Joten katsotaan...

Paljon riippuu siitä mitä minä kaupasta kotiin kannan ja tästä lähtien ollaan sitten karkkilakossa, ei se tee mullekaan hyvää, vaikka voinkin nykyään lihomatta sitä syödä.

Ennen nimittäin pystyin syömään loputtomasti, mutta nykyään riittää muutama pala suklaata tai pari keksiä.

Heräsi tänäänkin 4.15 ja mies nukkuu edelleen. Outoa ja tyhmää, kun pitää hiippailla, koska olen tottunut siihen, että herää aina mua aikaisemmin.

Nyt kun vihdoin sain olla yksin kotona, niin huomasin, kuinka suuri merkitys hänellä on elämääni, jota en kyllä enää osaa kuvitella ilman häntä tai ainakaan, niin että eläisin yksin, vaikka juuri uhosin, että otan sitten eläimiä. 

Tajusin, että aika radikaalia saa tapahtua, että me erottaisi lopullisesti.

Tänään mulla on vihdoin lääkärin aika näistä vatsaongelmista Hauhon TK sille ulkolaiselle, enkä ole ollenkaan varma ymmärtääkö hän mitä haluan.

No pakko antaa sille mahdollisuus, kun näköjään kellekään muulle ei saa ikinä aikaa, onkohan Hauholla edes enää Suomalaista lääkäriä, vaikka en mä nyt niiltäkään ole viimeaikoina saanut oikeanlaista kohtelua ja apua.

Herran haltuun, tehdään tästä hyvä päivä <3