Eilen oli kiva tehdä taas treenit, kun ukko ylhäällä ja vieläpä hyväntuulisena.
Viimeistä TRE harjoitusta tehdessä, missä keho ravistelee stressiä ja patoutumia pois ja heilun puolelta toiselle selälläni lattialla koin jotain erikoista.
Pyydän nykyään siihen hoitoon mukaan enkeleitä ja muita yläkerran auttajia hoitamaan minua.
Samalla kuuntelen henkisiä haastateltavia you tubesta Paulin pakeilla ohjelmasta.
Nainen puhui siinä äiti haavasta ja mä samaistuin ja yht äkkiä itkin hillittömästi jotain puhdistavaa itkua äidin kuolemasta, joka oli elämäni rankin koettelemus.
Siitä on jo 30v, mutta edelleen itken nopeaan äitiä muistellessani, rakkaus häneen on niin syvää edelleen.
Olisin mielestäni niin tarvinnut äitiä vielä keskenkasvuiseen elämääni ja isäkin kuoli siitä 5 v. päästä ja ainoa veljeni katosi taivaan tuuliin elämästäni.
Vaikka mä kuvittelen, että olen nämä traumat jo käsitellyt, niin totuus on toinen.
Ne ovat jättäneet muhun niin syvän jäljen ja veljen kanssa trauma on vielä kesken, koska hän elää, mutta en häntä tavoita.
Näissä riittäisi purettavaa ja sitä varjotyöskentelyä, mitä varsinkin tässä ajassa pitäisi harrastaa.
Eilen kävin sit vielä Tuulosessa istumassa hieronta tuolissa ja ostamalla keväiset pöytäliinat ja ruoka täydennystä. koska Tiistaina alkaa työt, enkä varmaan jaksa heti kauppaan hyökätä. Vapaa on perjantai.
Kuulin eilen sitten ikäviä uutisia töitä koskien. Juuri mun oma pesä on karanteenissa ja asukkaita siis huonossa hapessa kipeenä.
Kaiken lisäksi maskipakko. Ja ne jotka on lukenut mun blokia pidempään tietää, että en maskia pysty pitämään.
Eli saa nähä miten käy. Tosiaankin haluaisin omaan pesään autteleen ja laittaan sitä järjestykseen, mutta tiistain jälkeen olen viisaampi miten tää homma etenee.
En tajuu vielä miks elämä heitti mulle tänkin haasteen taas eteen. Ihan niin kuin ei olisi tarpeeksi vaikeaa taas mennä yrittään pystynkö siellä olemaan, niin nyt taas pitäs hengitys blokata kaiken maailman rajoitteineen.
Kyllä hoitoala on välillä aika perseestä.
Eilen särki selkääkin taas enemmän, vai oliko se osin vatsa särkyä?
En tiedä osaanko enää näitä erottaa, kun aina on jotain?
Tilasin myös ajan eilen 40v henkistä työtä tehneelle Jade Simolinille, joka on meedio, näkijä, parantaja.
Laitoin viestiä, että kuuntelin häntä ja tuli tarve tulla jutteleen, ja hän koki, että minun on aika tullakin juuri nyt ja koki, että mulla olisi tarvetta henkilökohtaiselle konsultaatiolle.
Ei kuulemma ilmoittele missään ja aikoja on vaikea saada, eikä ota uusia asukkaita usein, vaan jos kokee, että aika on kypsä ja mulle sai siis värkättyä ajan, heti lomani alkuun 9.3.2026 Odotan siltä paljon.
On tää elämä mielenkiintoista.
Nyt katson klo: 5.42 eilistä Suomen pronssipeliä Slovakiaa vastaan.
Häpeällisesti, en jaksanut valvoa eilen sen takia, olisi mennyt unirytmi aivan sekaisin.
Olen onnistunut välttään tuloksen näkemisen ja haluan kokea eilisen tietämättä siitä.
En onnistunut, kelasin liikaa ja tuli suoraan tulos 6-1 onnea <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti