Varsinkin eka päivä oli ilmeisesti järkytys selälle.
Pakko oli edelleen välillä levätä selällään.
Töissä tosiaan monet piti maskia ja vielä sitä tiiviimpää koko päivän ja minä en tietty mitään.
Onneksi olen vuosien saatossa saavuttanut aseman, jossa mun valintaa ei kyseenalaisteta ainakaan tuttujen hoitajien osalta.
Sairaanhoitajalle ilmoitin sen heti kun tulin, eikä hän siihen mitään.
Ymmärsi ilmeisesti, että ei voi pakottaa.
Jääpä nähtäväksi sairastunko.
A- infulenssaa on meillä liikkeellä ja siihen kuuluvaa vatsa tautia.
Kipuja oli tosiaan kovin ja aloin epäileen työhön paluun järkevyyttä.
No eilen sitten aamusta Hämeenlinnaan verikokeisiin ja vein samalla kakka näytteen. Selviää ainakin onko mulla keliakiaa ym..
Siitä ajoin suoraan töihin takas ja auttelin taas parhaani mukaan.
Kipu oli kova ja otinkin 2 Panacodia parin tunnin välein ja tuntui, että se auttoi jonkin verran. Jotenkin parempi kuin ekana päivänä.
Näin pomoakin ja vihjailin, että mietin 60% työaikaa, katon nyt tän viikon ja päätän sitten.
Mielessä kävi moneen kertaan myös eläkkeelle jääminen, asia jäi hautomaan mieleeni.
Soitin ja varasin ajan myös soittoajan kipulääkärille, jonka sain ensi viikon tiistaiksi ajatuksella pyytää Panacodia ja laastarin tuplaamista, johon ei ollut viimeksi suostuvainen.
Mut katotaan tosiaan tää viikko vielä.
Tänään taas 7.5h ja huomenna 1 vp johon pitää tunkea kaikki, eli treenit, sauna, kauppa ja ruoan laitto.
Siinähän se päivä sitten meneekin.
Palataan......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti