Maanantain pyhä vapaa aurinko paistaa, on kevät.
Nyt käännän mieleni ja kieleni tyynylle, vippaan huolinuket (oletko tutustunut sellaisiin? Ihania kamuja, vähän kun sun "surkimus", sellasia sentin mittasia pikku ukkoja ja akkoja, vievät huolet pois ees hetkeksi :-) ) tyynyn alle. Näihin tunnelmiin,
Näin kirjoitti ystäväni Marjo mulle eilen, ja sain vielä runon perään:
Päiväs jos ei hyvin luista, huolinukke silloin muista. Varreltansa vaikk' on pieni, imee huolet niin kuin sieni. Sen kun pistät tyynyn alle, maistuu huomen paremmalle!"
http://www.mommyandme.fi/?p=1172 Guatemalalaiset huolinuket
Toinen ystäväni Mari tänään kipeenä ollessaan luki blogini ja kertoi saaneensa siitä voimaa!
Liian kaunis oli viesti minkä sain häneltä, koska itkin kuin vesiputous puhdistavaa parantavaa kiitollisuus itkua ,että minulle on tämän kaltaisia ystäviä.
Hän oli löytänyt blogistani kaiken olennaisen, jonka halusin sieltä välittyvän eli nämä asiat;
Rakkauteni elämää kohtaan, ja kuinka onnellinen ja kiitollinen olen siitä.
Sen kuinka paljon minulla on ihania ystäviä tukemassa joille voin tätä kautta tietoa välittää fiiliksistäni ja kokemuksistani. Ja kuinka kiitollinen heistä kaikista olen.
Se, että tekstistäni välittyy avoimuus ja rehellisyys.
En haluaisi tätä tehdä, ellen voisi kirjoittaa juuri niin kuin asiat on, mitä pointtia siinä olisi?
Haluaisin todellakin antaa muille voimaa tästä blogista katsoa omaa elämäntilannettaan uudelleen. Tai vaan muuten voimaantua vaikeuksiensa keskellä.
Se, että yritän pysyä arjessa kiinni jatkamalla elämää normisti niin kauan kuin se on mahdollista.
Että työkaverit ovat terapiaa kanssaelämisellään ja taas toisaalta antavat minun olla hiljaa ja rauhassa, kun siltä tuntuu, esim. kahvitunnilla.
Työ pitää minut kiinni elämänsyrjässä myös, niin kauan kuin se voimaannuttaa, eikä käy ylitsepääsemättömäksi ja auttaa siinä, ettei tule lisästressiä laskupinon kasvusta.
En halua myöskään uhriutua, enkä antaa alakulolle valtaa, tai se vie mut mennessään, kokemusta on noin yli 10v päästä, niistä ehkä joskus myöhemmin lisää...
Aikansa kutakin, katotaan päivä kerrallaan, muuta ei voi.
Sain myös muistutuksen, ettei aina tarvitse olla Supervahva ja kantaa/ hoitaa kaikkia maailman asioita sininen tukka liehuten :-)
Ja juu päätettiin tehdä mulle ripset joku päivä, koska;
On tärkeää näyttää hyvältä myös ja etenkin silloin kun potuttaa ja on vaikeaa.
ASENNE RATKASEE AINA !!!
Nukuin pitkät yöunet 9.5h ja äsken melkein 2h päikkärit. Taitaa tytöllä olla hieman univelkaa?Aamulla tuli kurkusta veriklönttejä kun sitä topsilla pyöritin. Siellä tuntuu koko ajan joku klöntti, josta aion huomenna mainita 12. sädetyksen yhteydessä.
Tänään olin koiralenkillä ihana mahtava aamu ja kevät jeeeeeeeeeeeeeeeei
Paikkasin Mikan vaatteita, tein hieman ruokaa ja pesin pyykkiä, sekä katsoi lempisarjaani, samalla viestien ystävien kanssa ja taas nukuin, nyt saunaan, kun sain kavereiden viesteistä voimaa ja sain ne tänne blogiin kirjattua.
Ja lopuksi taas yksi lempirunoistani ;
KULJEN TÄÄLLÄ VAIN KERRAN (vaik uskonkin siis jälleensyntymiseen)
Siksi jos voin tehdä jotakin hyvää tai jos voin osoittaa ystävyyttä yhdellekin ihmiselle, anna minun tehdä se nyt.
Älä anna minun lykätä sitä tai lyödä sitä laimin, sillä kuljen täällä vain kerran.
Ystäväin: Jos voin hetken tietäsi helpottaa, niin minun tehtäväni ystävänäsi on täytetty.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
lauantai 26. maaliskuuta 2016
Suu sienestä kesään, kuusi kuuta nikottelusta.
Lauantai toinen välipäivä hoidoista menossa.vielä onneks 2 vp jäljellä .
Hoito 11 jälkeen perjantaina pyysin suun sieneen respetin ja sainkin tollasta Mucostatin 4xvrk
Mukosiitti- vaikea suun ja limakalvon tulehdus, tulee melkein jokaisella sädehoitoa kaulan alueelle saavalle, et ihan oli odotettavissa, mut ei se kuinka hirveetä tää on.
Suu maistuu paskalta on valkosen katteen peitossa ja kaikki ruoka oksettaa.
Ihan kun sieni kasvas kurkusta vähän ylöspäin ja lisää huomattavasti yrjöntunnetta.
Saapi nähdä kuinka hyväks sitä palautuu ihminen kun on 4pvää hoidoista vapaata, ennen kun tarvii taas romahtaa.
Tänään nimittäin taas jo maistan jotain, en läheskään edes hyvin, mutta kuitenkin sen verran, ettei okseta syödä.
Eilinen meni nimittäin aamulla 2 desiä puuroa ko:17 viili ja klo: 21 vanukas
Niin et luulis ees kilo lähtevän, jos tää näin jatkuu. Äsken söin tomaatikeittoa ja kermaviilin ja nyt oksettaa.
Nyt alko taas päätä särkeen ja etoon. Täytyy ottaa pilleriä.
Viime yö oli huikea. Pääsin iltavuorosta söin sen vanukkaan ja sitten piti käydä nukkuun, et pääsee tänne taas aamuksi. Niin aloin hikottelemaan, mistä sekin tuli? En muista koska olisin hikotellut. Viimein lähti pois kun kokeilin samaa keinoa, kun jos aivastuttaa, niin painaa kieli kitalakeen toimi.
Sitten ensin hiiva-aine kurkkuun, kurlaukset tonnin arvosella suuvedellä ja silmät kiinni ja maate.
Eikös ja mitä alkaa yskittään oikeen tosissaan. Hengität sisäänpäin kutittaa ja yskit, ei tule mitään.
Ei kun ylös hakemaan tää ihmeaine kaapista yskään,joka on siis nimeltään Flu Acute Zinc+
Sehän helpotti hetkeksi, kunnes heräsin pissalle ja kurkku sikakipeä, eikun etsimään särkylääkkeitä, joita en meinannu saada nieltyä vaan kaoin keittiössä meinaten yrjötä.
Sitten taas makuulle oottaan et lääkkeet vaikuttaa, niin alko kertyä limaa suuhun, jota yritin pyyhkiä pois. Taas torkuin hetken, kunnes Mika heräsi jo 5 kolisteleen, yritin siinä vielä nukkuilla 6
Eli nukuin yön aikana ehkä 4 tuntia ja eikun pitkään päivään töihin.
Tänä yönä siirretään vielä kelloja eteenpäin tunnilla, joten ensiyön unista tulee jo sen takia lyhemmät ja Su pitkä päivä, mut rahakas sellainen.
Joten odotan maanantai pyhää innolla, kun ei tarvi lähtee mihinkään ja ehkä on paremmassa hapessa sillon. Se on sitten ehdottomasti taas saunapäivä ja muutenkin aion tehdä siitä elämänarvoisen.
Tilasin muuten Episil nimistä suuvettä, jonka läysin netistä. Maksaa apteekissa yli satkun, mut sain 50e netin tarjouksesta, sitä oli kehuttu saa nähdä.
Oikeesti teen ja ostan mitä vaan joka auttaa näihin sivareihin, on nää niin järkkyjä ja elämänlaatua huonontavia.
Voi video miten mä osaankaan olla tän jälkeen kiitollinen jopa makuaistista, jos se nimittäin palautuu hoitojen lopuuttua.
Vielä kk pitäs olla sivareita viel hoitojen jälkeenkin.
Hei muuten mä oon käynyt JO KOLMASOSAN HOIDOISTA! Lasi on puoliksi täynnä.
Oon muuten vetäny päikkäreitä harva se päivä, kun noi lääkkeet väsyttää, mut nyt en kyl ehi, ellei sit jäis tohon sohvalle pötköttöön iltataukonsa ajaks, juu niinhän mä oikeesti voisin tehdä.
En tarvii kun puoli tuntia lepoa ja olen taas kun uus ihminen.
Näihin fiiliksiin...eiköhön jatkas töitä taas hän.
Hoito 11 jälkeen perjantaina pyysin suun sieneen respetin ja sainkin tollasta Mucostatin 4xvrk
Mukosiitti- vaikea suun ja limakalvon tulehdus, tulee melkein jokaisella sädehoitoa kaulan alueelle saavalle, et ihan oli odotettavissa, mut ei se kuinka hirveetä tää on.
Suu maistuu paskalta on valkosen katteen peitossa ja kaikki ruoka oksettaa.
Ihan kun sieni kasvas kurkusta vähän ylöspäin ja lisää huomattavasti yrjöntunnetta.
Saapi nähdä kuinka hyväks sitä palautuu ihminen kun on 4pvää hoidoista vapaata, ennen kun tarvii taas romahtaa.
Tänään nimittäin taas jo maistan jotain, en läheskään edes hyvin, mutta kuitenkin sen verran, ettei okseta syödä.
Eilinen meni nimittäin aamulla 2 desiä puuroa ko:17 viili ja klo: 21 vanukas
Niin et luulis ees kilo lähtevän, jos tää näin jatkuu. Äsken söin tomaatikeittoa ja kermaviilin ja nyt oksettaa.
Nyt alko taas päätä särkeen ja etoon. Täytyy ottaa pilleriä.
Viime yö oli huikea. Pääsin iltavuorosta söin sen vanukkaan ja sitten piti käydä nukkuun, et pääsee tänne taas aamuksi. Niin aloin hikottelemaan, mistä sekin tuli? En muista koska olisin hikotellut. Viimein lähti pois kun kokeilin samaa keinoa, kun jos aivastuttaa, niin painaa kieli kitalakeen toimi.
Sitten ensin hiiva-aine kurkkuun, kurlaukset tonnin arvosella suuvedellä ja silmät kiinni ja maate.
Eikös ja mitä alkaa yskittään oikeen tosissaan. Hengität sisäänpäin kutittaa ja yskit, ei tule mitään.
Ei kun ylös hakemaan tää ihmeaine kaapista yskään,joka on siis nimeltään Flu Acute Zinc+
Sehän helpotti hetkeksi, kunnes heräsin pissalle ja kurkku sikakipeä, eikun etsimään särkylääkkeitä, joita en meinannu saada nieltyä vaan kaoin keittiössä meinaten yrjötä.
Sitten taas makuulle oottaan et lääkkeet vaikuttaa, niin alko kertyä limaa suuhun, jota yritin pyyhkiä pois. Taas torkuin hetken, kunnes Mika heräsi jo 5 kolisteleen, yritin siinä vielä nukkuilla 6
Eli nukuin yön aikana ehkä 4 tuntia ja eikun pitkään päivään töihin.
Tänä yönä siirretään vielä kelloja eteenpäin tunnilla, joten ensiyön unista tulee jo sen takia lyhemmät ja Su pitkä päivä, mut rahakas sellainen.
Joten odotan maanantai pyhää innolla, kun ei tarvi lähtee mihinkään ja ehkä on paremmassa hapessa sillon. Se on sitten ehdottomasti taas saunapäivä ja muutenkin aion tehdä siitä elämänarvoisen.
Tilasin muuten Episil nimistä suuvettä, jonka läysin netistä. Maksaa apteekissa yli satkun, mut sain 50e netin tarjouksesta, sitä oli kehuttu saa nähdä.
Oikeesti teen ja ostan mitä vaan joka auttaa näihin sivareihin, on nää niin järkkyjä ja elämänlaatua huonontavia.
Voi video miten mä osaankaan olla tän jälkeen kiitollinen jopa makuaistista, jos se nimittäin palautuu hoitojen lopuuttua.
Vielä kk pitäs olla sivareita viel hoitojen jälkeenkin.
Hei muuten mä oon käynyt JO KOLMASOSAN HOIDOISTA! Lasi on puoliksi täynnä.
Oon muuten vetäny päikkäreitä harva se päivä, kun noi lääkkeet väsyttää, mut nyt en kyl ehi, ellei sit jäis tohon sohvalle pötköttöön iltataukonsa ajaks, juu niinhän mä oikeesti voisin tehdä.
En tarvii kun puoli tuntia lepoa ja olen taas kun uus ihminen.
Näihin fiiliksiin...eiköhön jatkas töitä taas hän.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Esirukouksia ja itkuja paskanmaku suussa
Hoidot 9 ja 10 takana, sekä 3 ihanaa vapaapäivää, vaikkakin vaikeita hetkiä on riittänyt.
Viime yönä kokeilin uutta suugeeliä yöksi ja toimi aikas hyvin.
Päiväksi on sitten kosteuttavaa Salvia karkkia apteekista ja suusuihketta Biotene nimeltään.
Tänään kyselin säde Raijalta voinko ottaa Primperania enemmän, kuin sen 3 päivässä, kun etoo koko ajan? Niin eiköhän Raija huomannut lääkärin just menevän ohi ja pyysi häntä kertoon, no päädyin hänen huoneeseensa ja ennen kun ehdin ihmetellä mitään oli resepti jo Granisetron stada 1mg pahoinvointilääkkeelle, jota voi kuulemma ottaa toisen sivussa. Lisäksi siinä näky olevan resepti Temestaa, ihan pyytämäti. Siis rauhoittavaa.
Kysyi olenko ennen käyttänyt? Ja kerroin, et juu sillon kun äiti kuoli ja sillon kun isä kuoli ja samanlaiselta shokkihoidolta tuntuu nyt tämä, että ehkä sitä jotain tollasta vois tosiaan tarvita.
Nuori mies lääkäri osoitti myötätuntoa ja sanoi, että kyseessä voi olla kokonaisvaltainen pahoinvointi ja mieli on kovilla ja kysyi enkö halunnut keskusteluapua.
Kerroin tippa linssissä ja kohta poskilla, että alussa kysyttiin ja minä reteenä vastasin, että en tarvitse, mutta ehkä mä sit kuitenkin tarvitsen sitä paikkaa, missä voin hajota kenenkään tuomitsematta, tai hajoamatta siitä, että mä hajoon.
Kun nimittäin esim. rakas mieheni ei kestä yhtään nähdä, että mulla on huono olo, eikä osaa siihen suhtautua, vaan kehittää siitä itselleenkin huonot fibat.
Juuri tänään tulin kotiin ja Mika sano, että ei jaksa enään, johon mä, että sä et saa sanoo noin nyt.
Sun tehtävä on tukea mua eikä hajota.Antaa kerrankin mun olla heikko. Mut joo sitä päivää ootellessa
Pillerit haettu apteekista ja kokeilin Temestaa, ei tunnu oikeen miltään, vähän väsyttää.
Työkaverin poika kävi kaataan vähä puita polttopuiksi ja toisen työkaverin mies kävi kattoon tota meidän lämmitysjärjestelmää, jospa hän osaisi sille jotain tehdä ja varmaan osaakin, sen verta ammattimies. Kutsuin kesällä Päkän baariin kylään. Niin mulla on terassilla ulkona baaritiski.
Meikä osaa nykyään pyytää ja vastaanottaa apua....se antopuoli on kunnossa ollut aina, senkun vinkkaa, niin täältä riennetään. Ja kiitollisuuteni näytän aina, tavalla tai toisella.
Eilen fb:n kautta sain ystävältä kysymyksen saako hän välittää mulle rukouspyyntöjä, johon mä, että tietenkin kaikki apu on tervetullutta, arvostan suuresti Kiitos <3
No sit viel näistä sivareista. Nyt on pahimpana päällä tää makuaistin muuttuminen,
Suurin osa kaikesta mitä maistan maistuu paskalta. Tai liian väkevältä ja oksettaa mua.
Eli nytkö alkaa laihtuminen, saapas nähdä. Ei tee mieli laittaa mitään suuhunsa, kun ei maistu sille mille pitäs, alkaa etoa ja on vaikea niellä. Kas siinäpä meillä yhtälö.
Mäpä taidan keksiä tästä bisnesidean, varma laihdutuskeino.
Nyt on taas melko hyvä, kiitos pillereiden. Huomenna hoito 11 ja sit saa olla 4 päivää sieltä pois, mut töihin mennään kyllä 2 iltaa ja sit 2 pitkää. Ens ma on eka vapaa sekä hoidosta, että työstä jei.
Ei kun saunaan kohta, lepoa loppuilta ja huomista kohti paskanmaku suussa ei voi mits.
Viime yönä kokeilin uutta suugeeliä yöksi ja toimi aikas hyvin.
Päiväksi on sitten kosteuttavaa Salvia karkkia apteekista ja suusuihketta Biotene nimeltään.
Tänään kyselin säde Raijalta voinko ottaa Primperania enemmän, kuin sen 3 päivässä, kun etoo koko ajan? Niin eiköhän Raija huomannut lääkärin just menevän ohi ja pyysi häntä kertoon, no päädyin hänen huoneeseensa ja ennen kun ehdin ihmetellä mitään oli resepti jo Granisetron stada 1mg pahoinvointilääkkeelle, jota voi kuulemma ottaa toisen sivussa. Lisäksi siinä näky olevan resepti Temestaa, ihan pyytämäti. Siis rauhoittavaa.
Kysyi olenko ennen käyttänyt? Ja kerroin, et juu sillon kun äiti kuoli ja sillon kun isä kuoli ja samanlaiselta shokkihoidolta tuntuu nyt tämä, että ehkä sitä jotain tollasta vois tosiaan tarvita.
Nuori mies lääkäri osoitti myötätuntoa ja sanoi, että kyseessä voi olla kokonaisvaltainen pahoinvointi ja mieli on kovilla ja kysyi enkö halunnut keskusteluapua.
Kerroin tippa linssissä ja kohta poskilla, että alussa kysyttiin ja minä reteenä vastasin, että en tarvitse, mutta ehkä mä sit kuitenkin tarvitsen sitä paikkaa, missä voin hajota kenenkään tuomitsematta, tai hajoamatta siitä, että mä hajoon.
Kun nimittäin esim. rakas mieheni ei kestä yhtään nähdä, että mulla on huono olo, eikä osaa siihen suhtautua, vaan kehittää siitä itselleenkin huonot fibat.
Juuri tänään tulin kotiin ja Mika sano, että ei jaksa enään, johon mä, että sä et saa sanoo noin nyt.
Sun tehtävä on tukea mua eikä hajota.Antaa kerrankin mun olla heikko. Mut joo sitä päivää ootellessa
Pillerit haettu apteekista ja kokeilin Temestaa, ei tunnu oikeen miltään, vähän väsyttää.
Työkaverin poika kävi kaataan vähä puita polttopuiksi ja toisen työkaverin mies kävi kattoon tota meidän lämmitysjärjestelmää, jospa hän osaisi sille jotain tehdä ja varmaan osaakin, sen verta ammattimies. Kutsuin kesällä Päkän baariin kylään. Niin mulla on terassilla ulkona baaritiski.
Meikä osaa nykyään pyytää ja vastaanottaa apua....se antopuoli on kunnossa ollut aina, senkun vinkkaa, niin täältä riennetään. Ja kiitollisuuteni näytän aina, tavalla tai toisella.
Eilen fb:n kautta sain ystävältä kysymyksen saako hän välittää mulle rukouspyyntöjä, johon mä, että tietenkin kaikki apu on tervetullutta, arvostan suuresti Kiitos <3
No sit viel näistä sivareista. Nyt on pahimpana päällä tää makuaistin muuttuminen,
Suurin osa kaikesta mitä maistan maistuu paskalta. Tai liian väkevältä ja oksettaa mua.
Eli nytkö alkaa laihtuminen, saapas nähdä. Ei tee mieli laittaa mitään suuhunsa, kun ei maistu sille mille pitäs, alkaa etoa ja on vaikea niellä. Kas siinäpä meillä yhtälö.
Mäpä taidan keksiä tästä bisnesidean, varma laihdutuskeino.
Nyt on taas melko hyvä, kiitos pillereiden. Huomenna hoito 11 ja sit saa olla 4 päivää sieltä pois, mut töihin mennään kyllä 2 iltaa ja sit 2 pitkää. Ens ma on eka vapaa sekä hoidosta, että työstä jei.
Ei kun saunaan kohta, lepoa loppuilta ja huomista kohti paskanmaku suussa ei voi mits.
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Läpi harmaan kiven
Hoito n:ro 8 jälkeen. Kotona saunan ja päikkäreitten jälkeen. Ruoan syönti ei oo enään niin kivaa, tuntuu kuin puoliväkisin pitäs niellä, eikä ruokakaan maistu enään niin hyvältä.
Eli makuaisti alkaa meneen ja nieleminen vaikeutuu. Aika alkaa olla kohta kypsä siirtymään kokonaan pehmeisiin ruokiin ja myöhemmin liemiin, mitä nyt nieltyä saa.
Ja sitten vähän eilisiin tunnelmiin. Eilinen oli todellakin eka iso harmaa kivi, jonka läpi oon nyt itseni pusertanut. Lisää kiviä ja ehkä vuoriakin on tulossa, se on varma. Katsotaan miten ne saa kierrettyä, kaadettua tai läpi mentyä sitten, kun on niiden aika.
Tämä ensimmäinen läpi meno vaati sen, että sain itseni sitoutumaan hoitoihin. Eli kyse ei todellakaan ollut koskaan siitä, ettenkö olisi valmis kitumaan sen takia, että pääsen tän läpi JOS se auttaa mua, vaan siitä, etten nähnyt sitä, että se oikeesti AUTTAA, EIKÄ VAAN VAHINGOITA.
En ollut vakuuttunut saamani hoidon tarpeellisuudesta, vaan pääni kääntyi ajattelemaan sitä lähinnä kehoni myrkyttämiseltä, mitä se tietty osin onkin.
Mutta nyt olen kai saanut sisäistettyä, että vaihtoehto ei ole parempi.
Nimittäin pyysin sädehoitaja Raijaa kanssani juttelemaan sädetyksen jälkeen ja auttamaan mua sitoutuun tähän, eli ymmärtämään. Ja hänhän auttoi.
Ymmärsin aikuisten oikeesti, että mun syöpä ei ole läpihuutojuttu, vaikka itseni terveeksi tunsinkin, ennen hoitoja, sekä että jos se syöpä pirulainen oikeesti alkaa kaulan alueella leviään, niin ollaan kusessa. Tukkii mun hengitystiet ja on vaikea/ kivulias hoitaa, koska siellä ei ole isoja pintoja leikata.
Mulla oli tosiaan iso liuta kysymyksiä mukana ja Raija vastaili parhaan taitonsa mukaan.
Ymmärsi täysin mun pähkäilyjäni ja sivareiden paskamaisuutta.
Kysyin miksi mun hoidot kestää niin kauan? Siksi koska antavat niin vähän kerralla, ettei tulis niitä sivareita niin paljon.
Sylkirauhasista olin huolissani, mut näytti mulle oikein kuvista, että lähinnä vasemman puoleinen kaulan sivulla oleva kärsii, korvan alla ei. Ja oikea puoli pitäs kans säilyä. Se helpotti paljon kuulla.
Sit kyselin miten mun kilppari tän kestää ja oli samaa mieltä, et hyvä käydä se tsekkaamassa. Meenkin täl viikol verikokeisiin ja ens viikon Pe soitto aika Hauhon TK lääkärille.
Hei ja mä olinki laihtunut eilisestä kilon joten nesteet kait tässä jumittaa, toivon ma.
Kävin tosiaan sisäisen Jaakobin painin hoidon lopetuksesta/ jatkamisesta eilen työn lomassa.
En jaksanut mennä kahvihuoneeseen tauolla, vaan hain tietoa netistä vastauksia löytämättä, mutta paljon erilaisia mielipiteitä.
Muutama ystävä myös kirjotti viestiä netin kautta, että koita jaksaa jatkaa hoitoja.
Eräs tuli halaamaan ja tsemppaamaan, kiitos <3
Minä olen ihminen, joka kyseenalaistaa aina kaiken tiedon muodostaen lopulta oman mielipiteensä asioista tutkittuaan sitä joka puolelta.
Päätös pitää kuitenkin itse tehdä lopulta ja pystyä elämään sen kanssa
.
Illalla sitten kaikki työtoverit kotiin lähtiessämme käänsivät katseensa minuun ja kuuntelivat hämmentyneenä, kun yhdelle avauduin miltä tuntuu hänen sitä kysyessään.
Kerroin, että vituttaa, masentaa, ahdistaa ja on jos mitä sivareita.
Taas korostan onnekkuuttani ystävien suhteen, sillä minulla on ilo ja kunnia omistaa mahtava duunipaikka, josta tekee mahtavan mahtavat empaattiset aina minua tukevat hoitsu kolleegat.
On enemmän kuin tärkeää, että voin olla siellä oma itseni ilman, että tarvitsee näytellä enempää mitä on.
Avoimuus on ollut myös hyvä juttu tämän sairastamisen suhteen.
Tosin muutama varmaan ajattelee, että mitä toi täällä töissä heiluu, olis ny saikulla kun on kerran syöpäkin. Mut isoin osa tukee.
Mä nyt vaan säästän sitä saikkua pahimpiin aikakausiin koska mulla vaan ei ole varaa jäädä Kelan rahoille.
Se ei todellakaan auta, et joudun stressaan kun en saa laskuja maksettua.
Eli kun on huono päivä/ hetki niin sen voi ja kannattaakin sanoa ääneen, ettei kukaan aattele et miks tuo mököttää? Juu sain siis myötätuntoa ja tukea ja lähdin tippa linssissä kotiin.
Yöllä heräsin muutamaan otteeseen, kun limaa oli suussa niin paljon, että piti pyyhkiä paperiin ja kurkkua kuivasti. Kipeähän tuo jo on.
Taistelutahtoa siis on ja eteenpäin mennään, Tänään on melko hyvä päivä.
Eli makuaisti alkaa meneen ja nieleminen vaikeutuu. Aika alkaa olla kohta kypsä siirtymään kokonaan pehmeisiin ruokiin ja myöhemmin liemiin, mitä nyt nieltyä saa.
Ja sitten vähän eilisiin tunnelmiin. Eilinen oli todellakin eka iso harmaa kivi, jonka läpi oon nyt itseni pusertanut. Lisää kiviä ja ehkä vuoriakin on tulossa, se on varma. Katsotaan miten ne saa kierrettyä, kaadettua tai läpi mentyä sitten, kun on niiden aika.
Tämä ensimmäinen läpi meno vaati sen, että sain itseni sitoutumaan hoitoihin. Eli kyse ei todellakaan ollut koskaan siitä, ettenkö olisi valmis kitumaan sen takia, että pääsen tän läpi JOS se auttaa mua, vaan siitä, etten nähnyt sitä, että se oikeesti AUTTAA, EIKÄ VAAN VAHINGOITA.
En ollut vakuuttunut saamani hoidon tarpeellisuudesta, vaan pääni kääntyi ajattelemaan sitä lähinnä kehoni myrkyttämiseltä, mitä se tietty osin onkin.
Mutta nyt olen kai saanut sisäistettyä, että vaihtoehto ei ole parempi.
Nimittäin pyysin sädehoitaja Raijaa kanssani juttelemaan sädetyksen jälkeen ja auttamaan mua sitoutuun tähän, eli ymmärtämään. Ja hänhän auttoi.
Ymmärsin aikuisten oikeesti, että mun syöpä ei ole läpihuutojuttu, vaikka itseni terveeksi tunsinkin, ennen hoitoja, sekä että jos se syöpä pirulainen oikeesti alkaa kaulan alueella leviään, niin ollaan kusessa. Tukkii mun hengitystiet ja on vaikea/ kivulias hoitaa, koska siellä ei ole isoja pintoja leikata.
Mulla oli tosiaan iso liuta kysymyksiä mukana ja Raija vastaili parhaan taitonsa mukaan.
Ymmärsi täysin mun pähkäilyjäni ja sivareiden paskamaisuutta.
Kysyin miksi mun hoidot kestää niin kauan? Siksi koska antavat niin vähän kerralla, ettei tulis niitä sivareita niin paljon.
Sylkirauhasista olin huolissani, mut näytti mulle oikein kuvista, että lähinnä vasemman puoleinen kaulan sivulla oleva kärsii, korvan alla ei. Ja oikea puoli pitäs kans säilyä. Se helpotti paljon kuulla.
Sit kyselin miten mun kilppari tän kestää ja oli samaa mieltä, et hyvä käydä se tsekkaamassa. Meenkin täl viikol verikokeisiin ja ens viikon Pe soitto aika Hauhon TK lääkärille.
Hei ja mä olinki laihtunut eilisestä kilon joten nesteet kait tässä jumittaa, toivon ma.
Kävin tosiaan sisäisen Jaakobin painin hoidon lopetuksesta/ jatkamisesta eilen työn lomassa.
En jaksanut mennä kahvihuoneeseen tauolla, vaan hain tietoa netistä vastauksia löytämättä, mutta paljon erilaisia mielipiteitä.
Muutama ystävä myös kirjotti viestiä netin kautta, että koita jaksaa jatkaa hoitoja.
Eräs tuli halaamaan ja tsemppaamaan, kiitos <3
Minä olen ihminen, joka kyseenalaistaa aina kaiken tiedon muodostaen lopulta oman mielipiteensä asioista tutkittuaan sitä joka puolelta.
Päätös pitää kuitenkin itse tehdä lopulta ja pystyä elämään sen kanssa
.
Illalla sitten kaikki työtoverit kotiin lähtiessämme käänsivät katseensa minuun ja kuuntelivat hämmentyneenä, kun yhdelle avauduin miltä tuntuu hänen sitä kysyessään.
Kerroin, että vituttaa, masentaa, ahdistaa ja on jos mitä sivareita.
Taas korostan onnekkuuttani ystävien suhteen, sillä minulla on ilo ja kunnia omistaa mahtava duunipaikka, josta tekee mahtavan mahtavat empaattiset aina minua tukevat hoitsu kolleegat.
On enemmän kuin tärkeää, että voin olla siellä oma itseni ilman, että tarvitsee näytellä enempää mitä on.
Avoimuus on ollut myös hyvä juttu tämän sairastamisen suhteen.
Tosin muutama varmaan ajattelee, että mitä toi täällä töissä heiluu, olis ny saikulla kun on kerran syöpäkin. Mut isoin osa tukee.
Mä nyt vaan säästän sitä saikkua pahimpiin aikakausiin koska mulla vaan ei ole varaa jäädä Kelan rahoille.
Se ei todellakaan auta, et joudun stressaan kun en saa laskuja maksettua.
Eli kun on huono päivä/ hetki niin sen voi ja kannattaakin sanoa ääneen, ettei kukaan aattele et miks tuo mököttää? Juu sain siis myötätuntoa ja tukea ja lähdin tippa linssissä kotiin.
Yöllä heräsin muutamaan otteeseen, kun limaa oli suussa niin paljon, että piti pyyhkiä paperiin ja kurkkua kuivasti. Kipeähän tuo jo on.
Taistelutahtoa siis on ja eteenpäin mennään, Tänään on melko hyvä päivä.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Sisäisiä itkupotkuraivareita
Töiden lomassa hoidon n:ro 7 jälkeen
Itkettää, vituttaa, masentaa, ahdistaa, turvottaa ja kaikkee mahdollista erikseen ja yhtä aikaa.
Pelottaa sanaa en halua käyttää, koska pelko on perseestä!
Ihmisten myötätunto saa heti tipan silmäkulmaan, on herkillä. haavoittuvainen.
Minä haluan olla vahva ja voimakas, niin kuin aina tähänkin asti, mutta tämä vitun sädehoito tuntuu murentavan mua pala palalta.
En sitä haluaisi myöntää, mutta tulossa taitaa olla vaikein kokemuksistani tähän asti.
Ja se on paljon se, koska vaikeista elämän kokemuksistani voisi kirjoittaa kirjan kevyesti.
Joka Sunnuntainen aamu punnitus. Paino noussut taas 2kg, eli yhteensä 4kg noin kuukauden aikana?
Tää ei vaan kerta kaikkiaan voi olla mahdollista, missä vika? Syön niin kuin ennenkin.
Tuhoutuuko mun kilppari kokonaan? Mullahan on siis kilpparin vajaatoiminnan lääkitys.
Maanantaina täytyy saada aika verikokeisiin miltä kilppis näyttää?
Yleensä syöpäpotilaat laihtuu, niin mäkö sitten lihon? Voi perkele!
En oo mitään muuta, kun koko elämäni ja varsinkin viimeset 5 vuotta yrittänyt kun saada painoo alas ja siinä onnistunutkin.
Niin nytkö se sitten hiipiikin takas ylös tai tässä tapauksessa rynnistää?
Mä olen jo tänkin takia valmis heittään kirveen kaivoon.
Minkä hinnan mä joudun maksaan, siitä, että tää syöpä EI EHKÄ UUSIDU NIIN HELPOSTI, kuin että olisin jättänyt koko sädetykset väliin ja elänyt terveesti.
Nyt sitten haluun tietää, et vaikuttaako se et on käynyt jo 7 kertaa sädetyksessä siihen, et onko vaarallisempaa lopettaa nyt hoito, kuin että ei olisi ottanut lainkaan.
Ihmiset suhtautuu lääkärin sanaan kuin Jumalaan. Kun vihjaiseekin, että jättäis hoidot kesken, niin kaikki on eri mieltä..joten taidanpa olla hiljaa ja miettiä ja vielä kerran miettiä.
Tästä niin sanotusta "hoidosta" voi tulla niin monenlaisia ongelmia ja jopa lopullisia sellaisia.
Vielä vuosienkin päästä.
Eniten tökkii, että sylkirauhaset tuhoutuu ja entä kun tää menee kaikkialle verenkiertoon, niin tulee uusi syöpä näistä sädetyksistä.
Mikään ei anna takeita, että nää auttas mihinkään vaan ehkä pahentaa mun loppuelämää.
Oon jopa rukoillu enkeleiltä merkkiä, että yläkerta tekis mu nyt niin sairaaksi, että en pääsisi hoitoihin huomenna, ja se ikään kuin olisi merkki siitä, että voin ja kannattaa lopettaa hoidot tähän.
Nyt sitten etsin netistä ennakkotapauksia, jotka olis näin tehneet ja miten on sitten käynyt.
Nyt ei hyvä heilu. En tiedä yhtään mitä päätän ensi viikolla tehdä, mutta jospa se selviää.
Herran haltuun.
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Krooninen kankkunen
Hoito: 6
Nyt ne on sitten alkanut toden teolla, nimittäin nämä fucking sivuoireet, jotka tuntuvat loputtomalta kankkuselta.
Just otin kolmannen pahoinvointilääkkeen ja viidennen särkylääkkeen tänään, ei hyvää päivää.
Onneks vapaata loppuehtoo Mansen reissun, Mikan hammas lekun ja kaupan jälkeen.
Olo on kuin jyrän alle jäänyt.
Päätä ja niskoja särkee ja etoo aamusta iltaan. Suussa on paksua limaa ja kurkku kuivuu.
Sitä myöten mielialakin laskee, eikä jaksa paljon positiivisuutta viljellä, kun ajoittain, sen aikaa kun lääke toimii hetken paremmin.
Muita oireita on ollut lämmönvaihtelut, palelee ja hikoilee vuoroin. Kasvoja kuumottaa ja punoittaa. Ihan uutena oireena kieli tarttuu kitalakeen, eikä lähde irti ja meinaa tukehtua räkäänsä.
Yöllä heräsin hyppiin lattialle tasajalkaa, kun veti pohkeesta niin pirusti suonta.
Tästä lähtien se on sitten kuulemma pelkkää alamäkeä. Sanoivat sädetyksessä, että kaikki vaivat moninkertaistuvat loppua kohti, todella lohduttavaa.
Kehoittivat ennen hoitoa käymään happihyppelyllä, että happi siis auttaa vähentämään oireita. Olenkin joka aamu käynyt koiralenkillä, joten oikein olen toiminut.
Tämän päiväisellä lenkillä hoin Suomi Sisu Perkele, periks ei anneta, SIHVOSET PÄRJÄÄ AINA !
Keskiviikkona tuli Polliisilta huomautus lappu. Olin Tampereen reissulla ajanut 60 alueella 64km/ h
Voi hellanlettas sentään, eikö niillä ole muuta tekemistä? Tolla matkalla on paljon kameroita ja nopeus rajotus muuttuu kokoajan, et on vaan ajankysymys, että koska ylinopeus sakot räpsähtää ja nekin on nousseet.
Lisäksi kaikki sairaala ja lääkemaksutkin on just tän vuoden alusta nousseet. Samoin matkakorvaukset Kela taxi tms. Juuri kun minä sairastuin, voi kuinka epäreilulta tuntuu!
Torstaina ehdin hoidon ja työn välissä sentään kampaajalle piristään itseäni. Tukka hyvin kaikki hyvin. Keskustelut siinä sivussa olivat myös plussaa. Ihania ihmisiä mulla joka puolella.
Meidän duunipaikka on muuten kirottu. Melkeinpä joka toisella on just nyt jotain terveys tai muuta ongelmaa, eikä ihan helpoimmasta päästä. Ihan käsittämätöntä?
Kuuluu varmaan tähän aikaan. Meillä on oikeesti elämän korkeakoulu menossa monella.
Saa nähdä pääseekö luokalta ja valmistuuko koskaan?
Maailmallakin kaikki on sekaisin ja Suomessa myös yksistään. Köyhiltä viedään kaikki mitä kehdataan ja ennestään hyvätuloiset nostavat palkkojaan ja osinkojaan.
Lisäksi meillä ihmislapsilla on niin paljon uhkia täällä maailmassa, et saa nähdä mikä tämän pallon tai ihmiset ekana pyyhkäsee kartalta veks.
Uhkia; Sisällis- sodat, 3 maailmasota, Ydinaseet, Pohjoiskorea uhittelee. Kaikki sotii Syyriassa, Usa tulee meille sotaharjoituksiin, mitä diggaa siitä Venäjä.
Sota- ja elintasopakolaiset, sekä turvapaikkaturistit, terrorismi, radikalisoituneet, uskonnon varjolla sotivat ja murhaavat. Nälänhätä, saasteet/ saastuttaminen, ilmastonmuutos, vesipula, ikirouta sulaa, sademetsät hakataan, Asteroidit. Tässä nyt vaan muutama mikä muistu mieleen.
Eksyin täs taas vähän aiheesta, mut aattelin kattoo omia ongelmiani vähän suuremmassa mittakaavassa.
Ja joo siis elämä tuntuu joskus todella epäreilulta, mut siitä lisää joskus myöhemmin.
Nyt lepään. La ja su pitkät päivät töissä. Kattoo nyt vieläkö sitä jaksaa töissä. Toivottavasti huomenna olis parempi olo.
Ma aamulla hoito N:ro 8 ja 3 vapaata onneks.
Nyt on hetken hyvä olo lääkkeiden avulla. Näihin tunnelmiin ja ensi viikkoon moi <3
Nyt ne on sitten alkanut toden teolla, nimittäin nämä fucking sivuoireet, jotka tuntuvat loputtomalta kankkuselta.
Just otin kolmannen pahoinvointilääkkeen ja viidennen särkylääkkeen tänään, ei hyvää päivää.
Onneks vapaata loppuehtoo Mansen reissun, Mikan hammas lekun ja kaupan jälkeen.
Olo on kuin jyrän alle jäänyt.
Päätä ja niskoja särkee ja etoo aamusta iltaan. Suussa on paksua limaa ja kurkku kuivuu.
Sitä myöten mielialakin laskee, eikä jaksa paljon positiivisuutta viljellä, kun ajoittain, sen aikaa kun lääke toimii hetken paremmin.
Muita oireita on ollut lämmönvaihtelut, palelee ja hikoilee vuoroin. Kasvoja kuumottaa ja punoittaa. Ihan uutena oireena kieli tarttuu kitalakeen, eikä lähde irti ja meinaa tukehtua räkäänsä.
Yöllä heräsin hyppiin lattialle tasajalkaa, kun veti pohkeesta niin pirusti suonta.
Tästä lähtien se on sitten kuulemma pelkkää alamäkeä. Sanoivat sädetyksessä, että kaikki vaivat moninkertaistuvat loppua kohti, todella lohduttavaa.
Kehoittivat ennen hoitoa käymään happihyppelyllä, että happi siis auttaa vähentämään oireita. Olenkin joka aamu käynyt koiralenkillä, joten oikein olen toiminut.
Tämän päiväisellä lenkillä hoin Suomi Sisu Perkele, periks ei anneta, SIHVOSET PÄRJÄÄ AINA !
Keskiviikkona tuli Polliisilta huomautus lappu. Olin Tampereen reissulla ajanut 60 alueella 64km/ h
Voi hellanlettas sentään, eikö niillä ole muuta tekemistä? Tolla matkalla on paljon kameroita ja nopeus rajotus muuttuu kokoajan, et on vaan ajankysymys, että koska ylinopeus sakot räpsähtää ja nekin on nousseet.
Lisäksi kaikki sairaala ja lääkemaksutkin on just tän vuoden alusta nousseet. Samoin matkakorvaukset Kela taxi tms. Juuri kun minä sairastuin, voi kuinka epäreilulta tuntuu!
Torstaina ehdin hoidon ja työn välissä sentään kampaajalle piristään itseäni. Tukka hyvin kaikki hyvin. Keskustelut siinä sivussa olivat myös plussaa. Ihania ihmisiä mulla joka puolella.
Meidän duunipaikka on muuten kirottu. Melkeinpä joka toisella on just nyt jotain terveys tai muuta ongelmaa, eikä ihan helpoimmasta päästä. Ihan käsittämätöntä?
Kuuluu varmaan tähän aikaan. Meillä on oikeesti elämän korkeakoulu menossa monella.
Saa nähdä pääseekö luokalta ja valmistuuko koskaan?
Maailmallakin kaikki on sekaisin ja Suomessa myös yksistään. Köyhiltä viedään kaikki mitä kehdataan ja ennestään hyvätuloiset nostavat palkkojaan ja osinkojaan.
Lisäksi meillä ihmislapsilla on niin paljon uhkia täällä maailmassa, et saa nähdä mikä tämän pallon tai ihmiset ekana pyyhkäsee kartalta veks.
Uhkia; Sisällis- sodat, 3 maailmasota, Ydinaseet, Pohjoiskorea uhittelee. Kaikki sotii Syyriassa, Usa tulee meille sotaharjoituksiin, mitä diggaa siitä Venäjä.
Sota- ja elintasopakolaiset, sekä turvapaikkaturistit, terrorismi, radikalisoituneet, uskonnon varjolla sotivat ja murhaavat. Nälänhätä, saasteet/ saastuttaminen, ilmastonmuutos, vesipula, ikirouta sulaa, sademetsät hakataan, Asteroidit. Tässä nyt vaan muutama mikä muistu mieleen.
Eksyin täs taas vähän aiheesta, mut aattelin kattoo omia ongelmiani vähän suuremmassa mittakaavassa.
Ja joo siis elämä tuntuu joskus todella epäreilulta, mut siitä lisää joskus myöhemmin.
Nyt lepään. La ja su pitkät päivät töissä. Kattoo nyt vieläkö sitä jaksaa töissä. Toivottavasti huomenna olis parempi olo.
Ma aamulla hoito N:ro 8 ja 3 vapaata onneks.
Nyt on hetken hyvä olo lääkkeiden avulla. Näihin tunnelmiin ja ensi viikkoon moi <3
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Kynää liikuttavat sormet
Viikonlopun pitkät päivät töissä ja hoitopäivät 4 ja 5
Olen huomannut, että tämä blogin pitäminen on oiva keino pitää ystävät ajan tasalla missä mennään.
Nimittäin menisi paljon aikaa (jota mulla ei ole) kun kaikille erikseen selittäisin kuvioita, mutta nyt voin vaan heittää, että lue blogista, jos jaksat ja kiinnostaa.
Jarze ystäväiseni luettuaan blogiani kirjoitti niin kauniisti, että pakko laittaa se tähän;
"Hei tuohan on hauska tai siis mielenkiintoista. Normaalisti ällöön blogeja, mutta kai sitä lukee eritavalla, kun tuntee kynää liikuttavat sormet ( aivot on omaa luokkaansa)"
Jarzeli kertoi ettei löytänyt täältä tietoa, että mitä hoitoja saan?
Jos se ei näistä raapustuksistani ole selvinnyt, niin näillä näkymin mennään siis pelkällä sädehoidolla 33 hoitokertaa, joista nyt 5 takana.
Jaksoin hyvin viikonlopun töissä, paitsi, että kun oikea olkapää on nyt hieman parempi, niin satutin nyt vasemman olkapääni asukasta siirrettäessä sängystä pyörätuoliin.
Muita sivuvaikutuksia en ole vielä huomannut, mutta ajoittainen voimattomuus, välillä on pakko levätä hetki. Oli kyllä hektinen päiväkin eilen, ettei sen puoleen.
Aamusta koiralenkki sitten ajo Manseen sädetys, takaisin kaupan kautta. Sit oli tunti aikaa ennen kun piti lähtee Turenkiin viemään Mikaa hammas lekuun. Niin siinä välissä oli pakko levätä tunti.
Ei vaan jaksanut alkaa tekeen ruokaa. Ihme homma!
Vaadinkohan mä itseltäni PIKKASEN liikaa?
Tänään aamulla oli hieman etova olo, mutta otin Primaspanin, joka kyllä auttoi.
Hoidon jälkeen menin ystävälläni Merjalle, jolle vein synttärikukat näin jäljestä päin.
Sain munakasta ja täytekakkua jonka jälkeen valtasin Merjan sohvan.
Ollaan niin vanhoja ystäviä, ettei tarvii ujostella vaan olla just se mikä on, eli ylensyönyt sohvanvaltaaja.
Rupatteluhetkemme oli taas antoisa, niin kuin aina, paljon on koettu niin yhdessä kuin erikseen. Sitten sain vielä Karuna/ Reiki hoitoa, joka antoikin niin paljon energiaa, että on ollut hyvä olo lopun päivää.
Nyt ansaittuun saunaan. Ja loppuun hieno mietelause;
Joskus täytyy kaatua voidakseen arvostaa sitä, että pysyy pystyssä.
Olen huomannut, että tämä blogin pitäminen on oiva keino pitää ystävät ajan tasalla missä mennään.
Nimittäin menisi paljon aikaa (jota mulla ei ole) kun kaikille erikseen selittäisin kuvioita, mutta nyt voin vaan heittää, että lue blogista, jos jaksat ja kiinnostaa.
Jarze ystäväiseni luettuaan blogiani kirjoitti niin kauniisti, että pakko laittaa se tähän;
"Hei tuohan on hauska tai siis mielenkiintoista. Normaalisti ällöön blogeja, mutta kai sitä lukee eritavalla, kun tuntee kynää liikuttavat sormet ( aivot on omaa luokkaansa)"
Jarzeli kertoi ettei löytänyt täältä tietoa, että mitä hoitoja saan?
Jos se ei näistä raapustuksistani ole selvinnyt, niin näillä näkymin mennään siis pelkällä sädehoidolla 33 hoitokertaa, joista nyt 5 takana.
Jaksoin hyvin viikonlopun töissä, paitsi, että kun oikea olkapää on nyt hieman parempi, niin satutin nyt vasemman olkapääni asukasta siirrettäessä sängystä pyörätuoliin.
Muita sivuvaikutuksia en ole vielä huomannut, mutta ajoittainen voimattomuus, välillä on pakko levätä hetki. Oli kyllä hektinen päiväkin eilen, ettei sen puoleen.
Aamusta koiralenkki sitten ajo Manseen sädetys, takaisin kaupan kautta. Sit oli tunti aikaa ennen kun piti lähtee Turenkiin viemään Mikaa hammas lekuun. Niin siinä välissä oli pakko levätä tunti.
Ei vaan jaksanut alkaa tekeen ruokaa. Ihme homma!
Vaadinkohan mä itseltäni PIKKASEN liikaa?
Tänään aamulla oli hieman etova olo, mutta otin Primaspanin, joka kyllä auttoi.
Hoidon jälkeen menin ystävälläni Merjalle, jolle vein synttärikukat näin jäljestä päin.
Sain munakasta ja täytekakkua jonka jälkeen valtasin Merjan sohvan.
Ollaan niin vanhoja ystäviä, ettei tarvii ujostella vaan olla just se mikä on, eli ylensyönyt sohvanvaltaaja.
Rupatteluhetkemme oli taas antoisa, niin kuin aina, paljon on koettu niin yhdessä kuin erikseen. Sitten sain vielä Karuna/ Reiki hoitoa, joka antoikin niin paljon energiaa, että on ollut hyvä olo lopun päivää.
Nyt ansaittuun saunaan. Ja loppuun hieno mietelause;
Joskus täytyy kaatua voidakseen arvostaa sitä, että pysyy pystyssä.
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Menoa ja meininkiä
Päivät 2 ja 3 hoidoissa menivät ok. Hoidot sinällään ei tuntuneet miltään, paitsi naamari ahdistaa ja puristaa.
Pääsin hoitoihin aikaisemmin kun oli aikani. Pyysin lisää Caphosolia ja sain sitä tänään, ettei ainakaan lopu. Kyselin myös laskutuksesta. Kertoivat että lasku tulee 2 viikon välein.
Olisin halunnut viikon välein, mutta ei kuulemma onnistu, no ei sitten.
Sain myös luennon, kuinka turvallista hoito on ja turvajärjestelyitä noudatetaan, kun kyselin onko sädehoitoa varten "tatuoitu" pisteeni rinnassa minkä takia? Ja onko se varmaan rintojen välissä?
Kun en itse sitä erota?
Ajatuksena, että meneehän hoito varmaan oikeaan paikaan? NO minulle lyötiin jauhot suuhun :-)
Kotona sitten senkin edestä häslinkiä. Viime viikolla öljypoltin prakas, mutta taas hyvän ystävän mies pelasti ja tuli korjaamaan, siitä hyvästä lahjoin häntä Virosta tuodulla Olut lootasella, kiitos.
Eilen sitten elämäntoverin hammas vihloi ja särki ja sain pyynnön antaa hänelle energiahoitoa, joka usein särkyyn auttaa ja niin tälläkin kertaa, mutta yö oli ollut vaikea, kun paine kohdistuu päähän maatessa. Eikä siinä mitään, mutta juuri Joulukuussa hoidettiin melkein kaikki hampaat Mikalta kerralla. Oli kuin Tysonin alle jäänyt 2.5 tuntisen rääkin jälkeen ja taas särkee?
Aamusta sitten heti hammaslääkäriä kiinni ja saatiin aika maanantaille, kun tuun Tampereelta, niin pitää lähtee Turenkiin. On siinä 2 vapaapäivää onneks.
Olisinhan toki vienyt Mikan jo tänään apua saamaan, mutta millä ajalla? Just tulin kotiin ja kohta lähden töihin iltavuoroon ja sitten 2 pitkää päivää ja vielä sutarikin tulossa kohta.
Ei nää vastoinkäymiset vaan riitä näköjään ja kaikki on rahallisia menoja lisää. Säästä tässä sitten.
Eilen oli tosin kivakin asia. Jaksoin poiketa Jonnaa katsomassa ja hän opetti mua tän blogin hallitsemisessa. Ekaa kertaa kirjoitankin tänne suoraan.
On toi nuoriso fiksua näitten tietovempeleitten kanssa. Katotaan mitä tästä tuloo.
Nyt ei kipuja, eikä tunnu väsymystäkään. Aamulla ketutti, kun pitäs joka paikkaan ehtiä, mut meni jo
Pääsin hoitoihin aikaisemmin kun oli aikani. Pyysin lisää Caphosolia ja sain sitä tänään, ettei ainakaan lopu. Kyselin myös laskutuksesta. Kertoivat että lasku tulee 2 viikon välein.
Olisin halunnut viikon välein, mutta ei kuulemma onnistu, no ei sitten.
Sain myös luennon, kuinka turvallista hoito on ja turvajärjestelyitä noudatetaan, kun kyselin onko sädehoitoa varten "tatuoitu" pisteeni rinnassa minkä takia? Ja onko se varmaan rintojen välissä?
Kun en itse sitä erota?
Ajatuksena, että meneehän hoito varmaan oikeaan paikaan? NO minulle lyötiin jauhot suuhun :-)
Kotona sitten senkin edestä häslinkiä. Viime viikolla öljypoltin prakas, mutta taas hyvän ystävän mies pelasti ja tuli korjaamaan, siitä hyvästä lahjoin häntä Virosta tuodulla Olut lootasella, kiitos.
Eilen sitten elämäntoverin hammas vihloi ja särki ja sain pyynnön antaa hänelle energiahoitoa, joka usein särkyyn auttaa ja niin tälläkin kertaa, mutta yö oli ollut vaikea, kun paine kohdistuu päähän maatessa. Eikä siinä mitään, mutta juuri Joulukuussa hoidettiin melkein kaikki hampaat Mikalta kerralla. Oli kuin Tysonin alle jäänyt 2.5 tuntisen rääkin jälkeen ja taas särkee?
Aamusta sitten heti hammaslääkäriä kiinni ja saatiin aika maanantaille, kun tuun Tampereelta, niin pitää lähtee Turenkiin. On siinä 2 vapaapäivää onneks.
Olisinhan toki vienyt Mikan jo tänään apua saamaan, mutta millä ajalla? Just tulin kotiin ja kohta lähden töihin iltavuoroon ja sitten 2 pitkää päivää ja vielä sutarikin tulossa kohta.
Ei nää vastoinkäymiset vaan riitä näköjään ja kaikki on rahallisia menoja lisää. Säästä tässä sitten.
Eilen oli tosin kivakin asia. Jaksoin poiketa Jonnaa katsomassa ja hän opetti mua tän blogin hallitsemisessa. Ekaa kertaa kirjoitankin tänne suoraan.
On toi nuoriso fiksua näitten tietovempeleitten kanssa. Katotaan mitä tästä tuloo.
Nyt ei kipuja, eikä tunnu väsymystäkään. Aamulla ketutti, kun pitäs joka paikkaan ehtiä, mut meni jo
torstai 10. maaliskuuta 2016
Sädetys-neitsyyden menetys
Automatkalla kun ajelee Tays:siin ja takaisin ehtii miettimään jos vaikka mitä.
Syövästä huolimatta edelleen sorrun pärräämään autossa itsekseni, jos joku ajelee tien tukkona ja ohi olisi päästävä vaikka ei olisi edes kiirus.
En sentään (ainakaan omasta mielestäni) tee tyhmiä ohituksia, vaan jaksan kytätä sopivaa paikkaa kaahatakseni ohi.
Suomi Pop soi ja Jaajo siellä vitsailee entiseen malliin. On kuin kavereidensa kanssa ajelisi, niitä on niin mukava kuunnella. Ovat olleet monessa reissussa mukanani tietämättään.
Yksi tovereistani soittaa kun olen lähellä Tays:sia ja kertoo ei niin hyviä uutisia.
Miksi elämä tuo joillekin aina jotain uutta paskaa niskaan, kun edellisestä selviää? Ja tuntuu usein et just niille hyviksille.
Silmäni kostuvat ja yritän samalla kääntyä hallitusti Tays:siin. Katsotaan rakas ystävä miten tilanne etenee, ei surra vielä.
Päätin ekan kerran kunniaksi käydä kahviossa tuhlaamassa, mutta tästä ei saa tulla todellakaan tapa. 7E kahvi, käntty ja Iltasanomat.
Sillä jos käyn joku 35 kertaa siellä ja aina tuhlaan ton verta, niin se on budjettiin 245e miinusta ja siihen parkkimaksut ja bensat.
Ja näistä sädetyksistäkin tulee kait lasku? Tarviikin pyytää, et ne antas niitä laskuja pienemmissä erissä, ettei kaikki tule kerralla.
Seuraavaksi suuntasin ilmottautumis-automaatille lappu tuli ulos, jossa luki, että odotustila 4 ja sädehoitohuone 7 jeeeeeee! Ai miks?
No koska 7 on mulle ehdottoman maaginen onnen luku ja se tietää aina hyvää!!! Numerologiankin mukaan puolet mun numeroista on seiskoja.
Eli kun nimi muutetaan numeroiksi ja syntymäaika jne..
Ystävällisen henkilökunnan johdatuksella pääsin jo varttia ennen aikaani sinne.
Paita pois ja makaan naamari päähän naulattuna lavitsaan ripsetkin liimautu takaraivoon, niin piukassa paketissa olin. Siinä sitten nautiskellessa säteistä meni ehkä 5 minuttia ja tuli valmista.
Hoitaja vei sen jälkeen sivummalle jutteleen sivuvaikutuksista ym.
Kerroin, että sain lääkäriltä Caphosol nimistä kurlausainetta, joka pitäisi auttaa suun kuivuuteen pyysin, että saisin sitä heti pe lisää, koska paketti ei kestä kauaa, jos kurlailee usein 4-10 kertaa päiväs.
Tätä ei kai kaikki saa, koska hoitsu ei tiennyt että lääkäri oli sitä minulle antanut.
Hän lisäsi sen tietoihinsa ja sanoi, että pyydä sitten kun on lopuillaan aine maksaa kuulemma tonnin laatikko, joten luulisi auttavan kun on niin arvokasta.
Tämän hoitsun mukaan ilmeisesti jakselen ajella itse koko hoitojen ajan nää matkat, mutta saikkua epäili et tarviin muutaman viikon päästä.
Takas tulo matkalla kiittelin itseäni, että olin niin fiksu, että katsastutin/ korjautin autoni ennen tämän ruljanssin alkua, koska missä välissä olisin sen muutoin tehnyt.
Aikataulu on aika täynnä nyt saatuani hoitoajat. Onnittelen itseäni myös siitä, et sain aikaseks tilata sutarin ja likakaivojen tyhjennyksen ja vielä mökkitalkkari tulee katsoon mitä noille meidän ränneille voisi tehdä.
Elämä ja sen mukanaan tuomat ongelmat, velvollisuudet ja ilot katsos jatkuvat on se terveydentila sitten mikä tahansa. Ja tunnin päästä lähdenkin sitten töihin iltavuoroon ja taas aamulla Tays:siin. Hyvillä mielin tänään.
Syövästä huolimatta edelleen sorrun pärräämään autossa itsekseni, jos joku ajelee tien tukkona ja ohi olisi päästävä vaikka ei olisi edes kiirus.
En sentään (ainakaan omasta mielestäni) tee tyhmiä ohituksia, vaan jaksan kytätä sopivaa paikkaa kaahatakseni ohi.
Suomi Pop soi ja Jaajo siellä vitsailee entiseen malliin. On kuin kavereidensa kanssa ajelisi, niitä on niin mukava kuunnella. Ovat olleet monessa reissussa mukanani tietämättään.
Yksi tovereistani soittaa kun olen lähellä Tays:sia ja kertoo ei niin hyviä uutisia.
Miksi elämä tuo joillekin aina jotain uutta paskaa niskaan, kun edellisestä selviää? Ja tuntuu usein et just niille hyviksille.
Silmäni kostuvat ja yritän samalla kääntyä hallitusti Tays:siin. Katsotaan rakas ystävä miten tilanne etenee, ei surra vielä.
Päätin ekan kerran kunniaksi käydä kahviossa tuhlaamassa, mutta tästä ei saa tulla todellakaan tapa. 7E kahvi, käntty ja Iltasanomat.
Sillä jos käyn joku 35 kertaa siellä ja aina tuhlaan ton verta, niin se on budjettiin 245e miinusta ja siihen parkkimaksut ja bensat.
Ja näistä sädetyksistäkin tulee kait lasku? Tarviikin pyytää, et ne antas niitä laskuja pienemmissä erissä, ettei kaikki tule kerralla.
Seuraavaksi suuntasin ilmottautumis-automaatille lappu tuli ulos, jossa luki, että odotustila 4 ja sädehoitohuone 7 jeeeeeee! Ai miks?
No koska 7 on mulle ehdottoman maaginen onnen luku ja se tietää aina hyvää!!! Numerologiankin mukaan puolet mun numeroista on seiskoja.
Eli kun nimi muutetaan numeroiksi ja syntymäaika jne..
Ystävällisen henkilökunnan johdatuksella pääsin jo varttia ennen aikaani sinne.
Paita pois ja makaan naamari päähän naulattuna lavitsaan ripsetkin liimautu takaraivoon, niin piukassa paketissa olin. Siinä sitten nautiskellessa säteistä meni ehkä 5 minuttia ja tuli valmista.
Hoitaja vei sen jälkeen sivummalle jutteleen sivuvaikutuksista ym.
Kerroin, että sain lääkäriltä Caphosol nimistä kurlausainetta, joka pitäisi auttaa suun kuivuuteen pyysin, että saisin sitä heti pe lisää, koska paketti ei kestä kauaa, jos kurlailee usein 4-10 kertaa päiväs.
Tätä ei kai kaikki saa, koska hoitsu ei tiennyt että lääkäri oli sitä minulle antanut.
Hän lisäsi sen tietoihinsa ja sanoi, että pyydä sitten kun on lopuillaan aine maksaa kuulemma tonnin laatikko, joten luulisi auttavan kun on niin arvokasta.
Tämän hoitsun mukaan ilmeisesti jakselen ajella itse koko hoitojen ajan nää matkat, mutta saikkua epäili et tarviin muutaman viikon päästä.
Takas tulo matkalla kiittelin itseäni, että olin niin fiksu, että katsastutin/ korjautin autoni ennen tämän ruljanssin alkua, koska missä välissä olisin sen muutoin tehnyt.
Aikataulu on aika täynnä nyt saatuani hoitoajat. Onnittelen itseäni myös siitä, et sain aikaseks tilata sutarin ja likakaivojen tyhjennyksen ja vielä mökkitalkkari tulee katsoon mitä noille meidän ränneille voisi tehdä.
Elämä ja sen mukanaan tuomat ongelmat, velvollisuudet ja ilot katsos jatkuvat on se terveydentila sitten mikä tahansa. Ja tunnin päästä lähdenkin sitten töihin iltavuoroon ja taas aamulla Tays:siin. Hyvillä mielin tänään.
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Nyt se alkaa
Vihdoin vapaapäivä kunnon duuniputken jälkeen joka oli 2 aamua 1 ilta ja 3 pitkää päivää, joten tänään kauppaan, ruoanlaittoa, sauna ja lepoa.
Soitin viimeviikolla Tays:siin ja kyselin, että koska hoidot alkaa? Eivät osanneet muuta kertoa, kuin jos ei 7 niin 14pvä ehkä, et maanantaisin alkaa. Odottelin postia, ei mitään.
Eilen sitten sain tarpeekseni epätietoisuudesta ja soitin taas ja hoitaja siellä, että mitäh?
Etkö ole saanut kutsua, sädehoidot alkavat 9.3 keskiviikkona klo: 9:10
Sitä sitten ihmeteltiin yhdessä miten mua on tiedotettu. Neito antoi mulle 2 vkon ajat ja sanoi, että ke saan kaikki ajat, kun tuun ekan kerran sinne sädehoitoon. Kertoi mulle jo, että puolessa välissä 4.4 on lääkärin aika ja viimeinen hoito on 26.4 Tietääpä nyt ainakin jotain mihin tähdätä.
Kirje odottikin sitten illalla postilootassa kun kotiin pääsin, mutta siinä luki vaan se ke aika, josta ei selvinnyt muuta. Joten oli tyytyväinen, että olin soittanut sinne. Sain sitten heti perua ke pitkän päiväni töistä ja meen sit vaan iltaan.
Meillä on ihan sairaasti sairaslomia tällä hetkellä ja ylitöitä on niin paljon kun jaksaa tehdä. Ja mähän haluan, kun pelkään taloudellista romahdusta tähän päälle.
Olin myös juuri ehtinyt varaan kampaajan perjantai aamuun ja sain senkin sitten samantien perua. Muutoin työvuorot edessäpäin onkin sitten iltoja tai vkonloppuna pitkiä, joten voin tehdä töitä niin kauan kun jaksan.
Nyt alkaa jo todellisuus tuleen eteen pikkuhiljaa. Pelottaa ne sivuvaikutukset: Ruokatorvi palaa, sylkirauhaset, nielemisen ongelmat jne. Mutta pakkohan se on ottaa vastaan se mikä tulee. Hyvä puoli tässä on se jos laihdun, vaikka kuulemma on huono hetki laihduttaa, mut silti en pahastu jos kiloja lähtee nestedietillä.
Mieleen hiipii vääjäämättä, että entäs jos syöpä leviää tai on jo levinnyt? Tai jos hoitojen vaikutuksesta tulee uusi vielä pahempi syöpä? Näihin tunnelmiin.
Soitin viimeviikolla Tays:siin ja kyselin, että koska hoidot alkaa? Eivät osanneet muuta kertoa, kuin jos ei 7 niin 14pvä ehkä, et maanantaisin alkaa. Odottelin postia, ei mitään.
Eilen sitten sain tarpeekseni epätietoisuudesta ja soitin taas ja hoitaja siellä, että mitäh?
Etkö ole saanut kutsua, sädehoidot alkavat 9.3 keskiviikkona klo: 9:10
Sitä sitten ihmeteltiin yhdessä miten mua on tiedotettu. Neito antoi mulle 2 vkon ajat ja sanoi, että ke saan kaikki ajat, kun tuun ekan kerran sinne sädehoitoon. Kertoi mulle jo, että puolessa välissä 4.4 on lääkärin aika ja viimeinen hoito on 26.4 Tietääpä nyt ainakin jotain mihin tähdätä.
Kirje odottikin sitten illalla postilootassa kun kotiin pääsin, mutta siinä luki vaan se ke aika, josta ei selvinnyt muuta. Joten oli tyytyväinen, että olin soittanut sinne. Sain sitten heti perua ke pitkän päiväni töistä ja meen sit vaan iltaan.
Meillä on ihan sairaasti sairaslomia tällä hetkellä ja ylitöitä on niin paljon kun jaksaa tehdä. Ja mähän haluan, kun pelkään taloudellista romahdusta tähän päälle.
Olin myös juuri ehtinyt varaan kampaajan perjantai aamuun ja sain senkin sitten samantien perua. Muutoin työvuorot edessäpäin onkin sitten iltoja tai vkonloppuna pitkiä, joten voin tehdä töitä niin kauan kun jaksan.
Nyt alkaa jo todellisuus tuleen eteen pikkuhiljaa. Pelottaa ne sivuvaikutukset: Ruokatorvi palaa, sylkirauhaset, nielemisen ongelmat jne. Mutta pakkohan se on ottaa vastaan se mikä tulee. Hyvä puoli tässä on se jos laihdun, vaikka kuulemma on huono hetki laihduttaa, mut silti en pahastu jos kiloja lähtee nestedietillä.
Mieleen hiipii vääjäämättä, että entäs jos syöpä leviää tai on jo levinnyt? Tai jos hoitojen vaikutuksesta tulee uusi vielä pahempi syöpä? Näihin tunnelmiin.
torstai 3. maaliskuuta 2016
Surkimus ja ystävät sekä onnistumisia
Mun ihana työkamu Raija pompsahti nopsasti (omien sanojensa mukaan) mun luona tos kesken ruoanlaiton ja toi mulle SURKIMUKSEN :-)
Se on sellanen pitkäkorvanen ja pitkäleukanen kankainen otus, jolla on hieman surullinen ilme.
Hän kuulemma suree mun puolesta, kun mulla on ankeeta, niin mä sit jaksan paremmin.
Mikä ihana ajatus ystävältä tuoda minulle tuollainen surkimus.
Hän saa lähteä täst edes mukaani kaikille sairaala- reissuille.
Mä olen ilmeisesti tehnyt jotain elämässäni oikein, koska minulla on kunnia ”omistaa” sekalainen kirjo ihania ihmisiä elämässäni.
Kiitos kaikille ihanille ystävilleni, että olette olemassa <3
Oon saanut niin paljon tsemppiä ja rakkautta, että niillä leijuu pitkän matkaa.
Ja kun kaikki kerta sanoo, et kyl sä siitä selviät. niin eihän mulla ole vaihtoehtoa.
Mut taas toisaalta se myöskin vähä ärsyttää, koska eihän kukaan voi tietää oikeesti?
Mut vaikeepa tätä syöpäpirua on muutenkaan kommentoida, muutama on sanonu, ettei osaa sanoa mitään. Ja sekin on ok.
Autohommat onnistui tänään, sain korjattavan osan ja vein sen korjaamoon. Meni monta tuntia jolla välin tein sapuskat kotona moneks päiväks, kunnes tuli tekstari, et auto valmis.
Kello oli 15.15 tilasin ja maksoin sikanopeeta netissä uusintakatsastusajan klo: 16 ja kaahasin 5km Hauholle nostaan rahaa, sit äkkiä korjaamolle 20km maksoin, kiitin ja otin oman autoni ja siitä Katsastukseen 10km, olin siellä minuttia vailla ja auto meni läpi, jee!
Hyvä päivä kun syöpää ei oo ollut aikaa murehtia, murehtikoon Surkimus :-)
Huomenna loman jälkeen töihin aamuvuoroa pukkaa 6 herätys, moi.
Se on sellanen pitkäkorvanen ja pitkäleukanen kankainen otus, jolla on hieman surullinen ilme.
Hän kuulemma suree mun puolesta, kun mulla on ankeeta, niin mä sit jaksan paremmin.
Mikä ihana ajatus ystävältä tuoda minulle tuollainen surkimus.
Hän saa lähteä täst edes mukaani kaikille sairaala- reissuille.
Mä olen ilmeisesti tehnyt jotain elämässäni oikein, koska minulla on kunnia ”omistaa” sekalainen kirjo ihania ihmisiä elämässäni.
Kiitos kaikille ihanille ystävilleni, että olette olemassa <3
Oon saanut niin paljon tsemppiä ja rakkautta, että niillä leijuu pitkän matkaa.
Ja kun kaikki kerta sanoo, et kyl sä siitä selviät. niin eihän mulla ole vaihtoehtoa.
Mut taas toisaalta se myöskin vähä ärsyttää, koska eihän kukaan voi tietää oikeesti?
Mut vaikeepa tätä syöpäpirua on muutenkaan kommentoida, muutama on sanonu, ettei osaa sanoa mitään. Ja sekin on ok.
Autohommat onnistui tänään, sain korjattavan osan ja vein sen korjaamoon. Meni monta tuntia jolla välin tein sapuskat kotona moneks päiväks, kunnes tuli tekstari, et auto valmis.
Kello oli 15.15 tilasin ja maksoin sikanopeeta netissä uusintakatsastusajan klo: 16 ja kaahasin 5km Hauholle nostaan rahaa, sit äkkiä korjaamolle 20km maksoin, kiitin ja otin oman autoni ja siitä Katsastukseen 10km, olin siellä minuttia vailla ja auto meni läpi, jee!
Hyvä päivä kun syöpää ei oo ollut aikaa murehtia, murehtikoon Surkimus :-)
Huomenna loman jälkeen töihin aamuvuoroa pukkaa 6 herätys, moi.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Ylityöllistetty Suojelusenkeli
Tänään piti kerta kiellon päälle vielä käydä laitattamassa ripset ihanalla Marilla, jonka kanssa käydyt keskustelut sivuavat usein kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, toimien samalla myös terapia istuntona kun pääsee hengenheimolaisen kassa jauhaan asioista.
Jupistiin aiheesta, kuinka Suojelusenkeli varmaan välillä joutuu todellakin ylitöihin ja voi sairastua börn auttiin, joittenkin kansalaisten kohdalla. (niin kuin esim. meikän) Ja siitä lähti tää idis, mihin kaikkeen mun Enkula on joutunu kanssani. Kas tässä näitä mitä muistiin tulee;
Punkalaidun; Minä ja kaverini Anne oltiin noin 17v. Liftattiin sinne tanssilavalle Tampereelta ja illan lopuks oltiin lähdössä jatkoille paikallisen nuorison kanssa.
Heillä oli 2 autoa ja ahtauduin jo niistä toiseen, kun Anne tuli nykimään mua, et tule tohon toiseen autoon. No vaihdoin siihen. Se auto mistä lähdin pois oli ajanut junan alle. Osa vammautui, joku taisi kuolla. Se auto missä me mentiin meinas ajaa hirven kanssa kolarin, auto pysähty viime hetkellä.
Reethymnon; Minä ja Anne noin 20v lähdettiin parin Kreikkalaisen mukaan autolla 50km päähän meidän hotellista bilettään johonkin ravintolaan.
Minut huumattiin, koska yht äkkiä olo meni sekavaksi ja vainoharhaiseksi. Kuvittelin kaikkien vainoavan ja tuijottavan minua ( en sitten tiedä kuinka totta se oli?)
Lähdin juoksemaan päämäärättömästi pitkin kallioita johonkin, tulin merenrantaan ja kuulin auton äänen, joka ajoi pitkin rantaviivaa. Ainakin luulin, että se seuraa minua ja tärisin vaatteet päällä meressä laiturin alla piilossa.
Jonkin ajan kuluttua, kun ei autoa enää näkynyt missään lähdin etsimään jotain autotietä tarkoituksena liftata.
Silloin ei ollut kännyköitä. Pelkäsin liftata jos kyytijä onkin joku vainoajistani, mutta oli pakko.
Ehkä tunnin kuluttua joku ajoi sitä tietä ja auto pysähtyi. Siinä oli iso musta mies.
Minua pelotti mennä kyytiin, mutta en voinut jäädä sinnekkään.
Sopersin heikolla englannilla hotellini nimen, että sinne pitäisi päästä, mutta ei tässä kaikki.
Tämä mies ajoi jonnekkin korkealle vuorelle, sammutti auton ja kampesi päälleni repien housujani tarkoituksena raiskaus.
Jostain ihmeestä tuli suuhuni sanat englanniksi, että älä please, olen raskaana. (vaikka en siis todellakaan ollut)
Ja mitä ihmettä tämä tyyppi nousi päältäni ja vei minut hotellille, kaiken lisäksi hänen autoonsa oli tippunut rahapussini, jonka hän oli rahoihini koskematta palauttanut respaan seuraavana päivänä.
Kypros; Minä ja kaverini Jarze oltiinkohan noin 30v silloin. Vuokrattiin skootterit ja ajettiin koko päivä niillä ja kaikki meni ihan ok, paitsi meinasin sekoittaa jarrun ja kaasun vähän väliä, mutta en onneks myöhemmin.
Nimittäin illalla pimeällä päätettiin vielä lähteä ajaan loppubensat pois. Jarze ajo edellä, yksi auto ajoi välissä ja mä sen perässä.
Puskasta hyppäs turisti auton eteen, joka löi jarrut pohjaan, samoin minä takana, jonka johdosta lensin pyörän yli jalkakäytävälle ja pyörä lensi jalkani päälle osittain.
Tunsin vain kun pääni pomppas asfaltista ( ei siis kypärää! Olis pitänyt kallo vähintään haljeta? )
Seuraus; Sain vain jalkani koko säärenpituudelta auki, uima ja auringonottokielto ja oli eka päivä lomaa, kiitos.
Paikassa oli useampi risti, siinä oli kuollut turisteja ennen minua ja minä selvisin kuin ihmeen kaupalla. Kaiken järjen mukaan pääni ois pitänyt hajota törmäyksellä asfaltin kanssa, mutta ei mitään?
Espoosta- Manseen ja Liftari: - 90 luvulla
Yöllä baarihommien jälkeen kotiin äidin luo tarkoituksena myös vaihtaa talvirenkaat siellä. Hämeenlinnan jälkeen otin liftarin kyytiin. Päästiin noin 3km kun sivutuuli kaappas auton ja heitti toisen vastaantulevan kaistan yli alas pellolle.
Mentiin ympäri pari kertaa. Etulasi oli hävinnyt, mutta pyyhkijät toimivat ja mankka soi.
MUSTA JÄÄ KÄVI TURMIOKS
Pimeässä pellolla kysyin heti liftarilta sattuko ja onneks ei kuulemma.
Löysin hanskalokerosta jäätelötötterön näköisen taskulampun, joka ei ollut toiminut ennen onnettomuutta, eikä myöskään sen jälkeen, mutta silloin toimi. Löydettiin sen avulla ylös tielle.
Kaukana tuli taxi ja aloin heiluttaa lamppua. En meinannut pysyä pystyssä.
TULOS; Taxi soitti ambulanssin, johon passitin liftarin lääkäriin tarkastukseen ( ei löytynyt mitään vikaa onneks) mulla ei taas naarmuakaan, joten hyppäsin hinausauton kyytiin ja lähdin äiteelle juomaan kiljua. Sen verta stressas.
Autosta ei jäänyt mitään muuta ehjää kun lisävalot, joiden irrotukseen naapurin jeppe lainas vielä vehkeitä valehdellen, että mun isäpuoli käski irrottaa ne. Sit se hyväkäs vielä myi ne ja piti rahat.
Turpaansa sai jäljestäpäin.
Hauho- Torvoila ehkä 2009? Illalla alkutalvesta lähdin töistä vanhainkodista kotiin noin 15 km matkaa
Ajoin rallatellen biisejä mutkikkaita Torvoilan mäkiä. Hyvä biisi painuko kaasujalka hieman liikaa, loiva mutka. Lähti käsistä jälleen MUSTA JÄÄ. Auto meni puhelinpylväästä puuhun ja perä edellä muutamia metrejä syvään ojaan.
Ehdin vain ajatella, että enkelit auttakaa! Jonka jälkeen löysin itseni mahaltaan makaamasta takapenkillä. Pääni yläpuolella oli läpi autosta joku metallin osa.
Kengät jaloistani ja kaikki tavarat olivat lentäneet ulos autosta. Auto oli lytyssä takakontti kutistunut pariin senttimetriin.
Kuskin puolen ovi oli sisässä puuta vasten, oli pimeää, kylmää ja hiljaista vain koirat haukkuivat. Ja meikän ensimmäinen ajatus oli, et voi hitsi kun tankkasin juuri 40e.
Kyllä sitä ihmisellä on ihmeellinen arvojärjestys toisinaan! No sitten aloin hahmottaa tilannetta. Pääsin ulos autosta ja aloin käsikopelolla tutkimaan ojaa missä kamani olivat. Löysin taskulampun ja kännykkäni osina ja kokosin ne. Soitin työkaverilleni Päiville, että voiko tulla viemään mut kotiin ja niinhän Päivi sieltä saapui.
Loppu Tulos; Soitin töihin, että oon muutaman päivän pois töistä, oli ehkä jonkinlainen shokki. Mutta ei yhtään mustelmaa, ei naarmua, vaikka pää oli täynnä lasinsirpaleita ja paidan alla pitkiä lasinpaloja. Auto meni lunastukseen ja ystäväni Börje Espoosta hommasi mulle parissa päivässä auton tilalle ja vielä toi sen mulle kotiin ja ystäväni Merja lainasi vielä rahat.
Uskomattomia ystäviä!!!
Jupistiin aiheesta, kuinka Suojelusenkeli varmaan välillä joutuu todellakin ylitöihin ja voi sairastua börn auttiin, joittenkin kansalaisten kohdalla. (niin kuin esim. meikän) Ja siitä lähti tää idis, mihin kaikkeen mun Enkula on joutunu kanssani. Kas tässä näitä mitä muistiin tulee;
Punkalaidun; Minä ja kaverini Anne oltiin noin 17v. Liftattiin sinne tanssilavalle Tampereelta ja illan lopuks oltiin lähdössä jatkoille paikallisen nuorison kanssa.
Heillä oli 2 autoa ja ahtauduin jo niistä toiseen, kun Anne tuli nykimään mua, et tule tohon toiseen autoon. No vaihdoin siihen. Se auto mistä lähdin pois oli ajanut junan alle. Osa vammautui, joku taisi kuolla. Se auto missä me mentiin meinas ajaa hirven kanssa kolarin, auto pysähty viime hetkellä.
Reethymnon; Minä ja Anne noin 20v lähdettiin parin Kreikkalaisen mukaan autolla 50km päähän meidän hotellista bilettään johonkin ravintolaan.
Minut huumattiin, koska yht äkkiä olo meni sekavaksi ja vainoharhaiseksi. Kuvittelin kaikkien vainoavan ja tuijottavan minua ( en sitten tiedä kuinka totta se oli?)
Lähdin juoksemaan päämäärättömästi pitkin kallioita johonkin, tulin merenrantaan ja kuulin auton äänen, joka ajoi pitkin rantaviivaa. Ainakin luulin, että se seuraa minua ja tärisin vaatteet päällä meressä laiturin alla piilossa.
Jonkin ajan kuluttua, kun ei autoa enää näkynyt missään lähdin etsimään jotain autotietä tarkoituksena liftata.
Silloin ei ollut kännyköitä. Pelkäsin liftata jos kyytijä onkin joku vainoajistani, mutta oli pakko.
Ehkä tunnin kuluttua joku ajoi sitä tietä ja auto pysähtyi. Siinä oli iso musta mies.
Minua pelotti mennä kyytiin, mutta en voinut jäädä sinnekkään.
Sopersin heikolla englannilla hotellini nimen, että sinne pitäisi päästä, mutta ei tässä kaikki.
Tämä mies ajoi jonnekkin korkealle vuorelle, sammutti auton ja kampesi päälleni repien housujani tarkoituksena raiskaus.
Jostain ihmeestä tuli suuhuni sanat englanniksi, että älä please, olen raskaana. (vaikka en siis todellakaan ollut)
Ja mitä ihmettä tämä tyyppi nousi päältäni ja vei minut hotellille, kaiken lisäksi hänen autoonsa oli tippunut rahapussini, jonka hän oli rahoihini koskematta palauttanut respaan seuraavana päivänä.
Kypros; Minä ja kaverini Jarze oltiinkohan noin 30v silloin. Vuokrattiin skootterit ja ajettiin koko päivä niillä ja kaikki meni ihan ok, paitsi meinasin sekoittaa jarrun ja kaasun vähän väliä, mutta en onneks myöhemmin.
Nimittäin illalla pimeällä päätettiin vielä lähteä ajaan loppubensat pois. Jarze ajo edellä, yksi auto ajoi välissä ja mä sen perässä.
Puskasta hyppäs turisti auton eteen, joka löi jarrut pohjaan, samoin minä takana, jonka johdosta lensin pyörän yli jalkakäytävälle ja pyörä lensi jalkani päälle osittain.
Tunsin vain kun pääni pomppas asfaltista ( ei siis kypärää! Olis pitänyt kallo vähintään haljeta? )
Seuraus; Sain vain jalkani koko säärenpituudelta auki, uima ja auringonottokielto ja oli eka päivä lomaa, kiitos.
Paikassa oli useampi risti, siinä oli kuollut turisteja ennen minua ja minä selvisin kuin ihmeen kaupalla. Kaiken järjen mukaan pääni ois pitänyt hajota törmäyksellä asfaltin kanssa, mutta ei mitään?
Espoosta- Manseen ja Liftari: - 90 luvulla
Yöllä baarihommien jälkeen kotiin äidin luo tarkoituksena myös vaihtaa talvirenkaat siellä. Hämeenlinnan jälkeen otin liftarin kyytiin. Päästiin noin 3km kun sivutuuli kaappas auton ja heitti toisen vastaantulevan kaistan yli alas pellolle.
Mentiin ympäri pari kertaa. Etulasi oli hävinnyt, mutta pyyhkijät toimivat ja mankka soi.
MUSTA JÄÄ KÄVI TURMIOKS
Pimeässä pellolla kysyin heti liftarilta sattuko ja onneks ei kuulemma.
Löysin hanskalokerosta jäätelötötterön näköisen taskulampun, joka ei ollut toiminut ennen onnettomuutta, eikä myöskään sen jälkeen, mutta silloin toimi. Löydettiin sen avulla ylös tielle.
Kaukana tuli taxi ja aloin heiluttaa lamppua. En meinannut pysyä pystyssä.
TULOS; Taxi soitti ambulanssin, johon passitin liftarin lääkäriin tarkastukseen ( ei löytynyt mitään vikaa onneks) mulla ei taas naarmuakaan, joten hyppäsin hinausauton kyytiin ja lähdin äiteelle juomaan kiljua. Sen verta stressas.
Autosta ei jäänyt mitään muuta ehjää kun lisävalot, joiden irrotukseen naapurin jeppe lainas vielä vehkeitä valehdellen, että mun isäpuoli käski irrottaa ne. Sit se hyväkäs vielä myi ne ja piti rahat.
Turpaansa sai jäljestäpäin.
Hauho- Torvoila ehkä 2009? Illalla alkutalvesta lähdin töistä vanhainkodista kotiin noin 15 km matkaa
Ajoin rallatellen biisejä mutkikkaita Torvoilan mäkiä. Hyvä biisi painuko kaasujalka hieman liikaa, loiva mutka. Lähti käsistä jälleen MUSTA JÄÄ. Auto meni puhelinpylväästä puuhun ja perä edellä muutamia metrejä syvään ojaan.
Ehdin vain ajatella, että enkelit auttakaa! Jonka jälkeen löysin itseni mahaltaan makaamasta takapenkillä. Pääni yläpuolella oli läpi autosta joku metallin osa.
Kengät jaloistani ja kaikki tavarat olivat lentäneet ulos autosta. Auto oli lytyssä takakontti kutistunut pariin senttimetriin.
Kuskin puolen ovi oli sisässä puuta vasten, oli pimeää, kylmää ja hiljaista vain koirat haukkuivat. Ja meikän ensimmäinen ajatus oli, et voi hitsi kun tankkasin juuri 40e.
Kyllä sitä ihmisellä on ihmeellinen arvojärjestys toisinaan! No sitten aloin hahmottaa tilannetta. Pääsin ulos autosta ja aloin käsikopelolla tutkimaan ojaa missä kamani olivat. Löysin taskulampun ja kännykkäni osina ja kokosin ne. Soitin työkaverilleni Päiville, että voiko tulla viemään mut kotiin ja niinhän Päivi sieltä saapui.
Loppu Tulos; Soitin töihin, että oon muutaman päivän pois töistä, oli ehkä jonkinlainen shokki. Mutta ei yhtään mustelmaa, ei naarmua, vaikka pää oli täynnä lasinsirpaleita ja paidan alla pitkiä lasinpaloja. Auto meni lunastukseen ja ystäväni Börje Espoosta hommasi mulle parissa päivässä auton tilalle ja vielä toi sen mulle kotiin ja ystäväni Merja lainasi vielä rahat.
Uskomattomia ystäviä!!!
Ihmettelyä; Jos olisin ajanut nokka edellä ojaan olisin menehtynyt varmasti.
Mulla ei ollut turvavyötä, koska siihen aikaan en mahtunut siihen.
En olisi mitenkään MAHTUNUT kierähtään ilmassa ja laskeutumaan takapenkille vatsalleni.
SE ON KERTA KAIKKIAAN MAHDOTONTA!!!
En siis näe mitään muuta mahdollisuutta, kuin että suojelusenkelini on mut sinne hellästi siirtänyt.
Tää on ehkä juu vaikuttavin näistä kokemuksistani, näin se vain on.
Sitten on vielä muutama hirvi/ peura törmäys ollut millistä kiinni, niistä vaikuttavimmat Noin 4v sitten talvi-aikaan aamulla 6.30 lähdössä Torvoilasta Hauholle pilkko pimeässä kuunnellen musaa. Jossain kohtaa huomaan, että repsikan penkillä vilkkuu valon pilkahduksia, samoin metsässä (suojelusenkelihän se siinä) ja joku sanoo minulle muutaman kerran, että hiljennä.
Ehdin hiljentään tuntuvasti, jonka ansioista pystyin pysähtymään noin 7 peuran mennessä tien yli. Jatkoin jalat tutisten matkaani.
Vielä yksi laitetaan viime kesästä 2015;
Ajoin Hämeenlinnasta mutkikasta Hauhontaustantietä kotiin ja aika reipasta vauhtia, niin näin kauempaa, että tieni tukoksi ilmestyy traktori, jota siinä jo manasin ja valmistauduin, että kohta ohitan sen. Ja siinä samassa tuli mielettömän kokoinen Uros hirvi traktorin eteen ja perässä naaras. Jos traktori ei olisi ollut edessäni, oltas törmätty hirvien kanssa.
Tässä näitä isompia. Tää lähti tosiaan siitä, että kuinka joku kuolee kun tippuu jakkaralta ja taas toiset työllistää näitä enkeleitään olan takaa <3
Mulla ei ollut turvavyötä, koska siihen aikaan en mahtunut siihen.
En olisi mitenkään MAHTUNUT kierähtään ilmassa ja laskeutumaan takapenkille vatsalleni.
SE ON KERTA KAIKKIAAN MAHDOTONTA!!!
En siis näe mitään muuta mahdollisuutta, kuin että suojelusenkelini on mut sinne hellästi siirtänyt.
Tää on ehkä juu vaikuttavin näistä kokemuksistani, näin se vain on.
Sitten on vielä muutama hirvi/ peura törmäys ollut millistä kiinni, niistä vaikuttavimmat Noin 4v sitten talvi-aikaan aamulla 6.30 lähdössä Torvoilasta Hauholle pilkko pimeässä kuunnellen musaa. Jossain kohtaa huomaan, että repsikan penkillä vilkkuu valon pilkahduksia, samoin metsässä (suojelusenkelihän se siinä) ja joku sanoo minulle muutaman kerran, että hiljennä.
Ehdin hiljentään tuntuvasti, jonka ansioista pystyin pysähtymään noin 7 peuran mennessä tien yli. Jatkoin jalat tutisten matkaani.
Vielä yksi laitetaan viime kesästä 2015;
Ajoin Hämeenlinnasta mutkikasta Hauhontaustantietä kotiin ja aika reipasta vauhtia, niin näin kauempaa, että tieni tukoksi ilmestyy traktori, jota siinä jo manasin ja valmistauduin, että kohta ohitan sen. Ja siinä samassa tuli mielettömän kokoinen Uros hirvi traktorin eteen ja perässä naaras. Jos traktori ei olisi ollut edessäni, oltas törmätty hirvien kanssa.
Tässä näitä isompia. Tää lähti tosiaan siitä, että kuinka joku kuolee kun tippuu jakkaralta ja taas toiset työllistää näitä enkeleitään olan takaa <3
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Puhu paha pois!
Eilen kummityttö Jonna sitten auttoi laittamaan näitä mietteitäni blogiksi, kun en itse tuota hallitse. On se vaan jännä nähdä tuotoksensa blogina.
Saapi sitten opettaa kummia joku päivä, kun käyn sädehoitojen yhteydessä katsomassa peikkotyttöäni Mansessa.
Manse on siis muuten kotikaupunkini, jossa asustavat veljeni lapset Jonna ja Lassi kategoriasta; SIHVOSET PÄRJÄÄ AINA!
Lisäksi Tampereella on paljon rakkaita ystäviäni.
Laitoin linkin syöpäsivuille ja parille läheisimmälle ystävälle näin alkuun.
Töistä tuttu ystäväni Raija sitten kirjoittikin lauseen mistä tämä päivitys sai alkunsa, että puhu paha pois... ja juu sen aion tehdä.. se todellakin puhdistaa kaiken paskan pois sisältä.
Mä kun uskon siihenkin, että sisään padotut tukahdetut tunteet, pettymykset, viha ja suru, joita ei ole pystynyt käsittelemään, ovat ainakin osaltaan aiheuttamassa sairauksia mihin ihminen sairastuu.
Ne siis varastoituu kehoon ja muuttuu sairaudeksi.
Itse ainakin yhdistän, nielurisasyövän viinan ja tupakan ohella siihen, että vielä vajaa 10 vuotta sitten olin ihminen, joka nieli kaikkea paskaa, jotta muilla olisi hyvä olla.
Yrittäen miellyttää viimeiseen asti kaikkia, lopulta todeten, että kellään ei ollut hyvä kuitenkaan, kaikkein vähiten itsellä.
En osannut koskaan sanoa EI, jos yritinkin, niin jo melkein tarkoitin kyllä, no ehkä sittenkin.
Vältin ihmisten loukkaamista tai mielen pahoittamista hinnalla millä hyvänsä ja niin usein itseni kustannuksella.
En osannut arvostaa/ rakastaa itseäni, vaan näin itseni jotenkin alempana kuin muut.
Jos esim. autoin jotakuta jossain asiassa ja hän auttoi minua takaisin, niin katsoin taas olevani jotain tuolle henkilölle velkaa,
En uskonut ansaitsevani mitään apuja keneltäkään, enkä osannut nöyrtyä pyytämään.
Esim. mieluummin tilasin taxin kun pyysin kyytiä kavereilta.
On käsittämätöntä miten paljon olen kasvanut siitä. Olen käynyt niin pohjalla itseni kanssa, että olen lopulta joutunut nöyrtymään elämän edessä ja pyytämään apua. Olen oppinut tajuamaan, että sehän on muillekin ihmisille hieno tunne kun he pääsevät auttamaan, koska sen tilaisuuden olen heiltä ennen riistänyt.
Saapi sitten opettaa kummia joku päivä, kun käyn sädehoitojen yhteydessä katsomassa peikkotyttöäni Mansessa.
Manse on siis muuten kotikaupunkini, jossa asustavat veljeni lapset Jonna ja Lassi kategoriasta; SIHVOSET PÄRJÄÄ AINA!
Lisäksi Tampereella on paljon rakkaita ystäviäni.
Laitoin linkin syöpäsivuille ja parille läheisimmälle ystävälle näin alkuun.
Töistä tuttu ystäväni Raija sitten kirjoittikin lauseen mistä tämä päivitys sai alkunsa, että puhu paha pois... ja juu sen aion tehdä.. se todellakin puhdistaa kaiken paskan pois sisältä.
Mä kun uskon siihenkin, että sisään padotut tukahdetut tunteet, pettymykset, viha ja suru, joita ei ole pystynyt käsittelemään, ovat ainakin osaltaan aiheuttamassa sairauksia mihin ihminen sairastuu.
Ne siis varastoituu kehoon ja muuttuu sairaudeksi.
Itse ainakin yhdistän, nielurisasyövän viinan ja tupakan ohella siihen, että vielä vajaa 10 vuotta sitten olin ihminen, joka nieli kaikkea paskaa, jotta muilla olisi hyvä olla.
Yrittäen miellyttää viimeiseen asti kaikkia, lopulta todeten, että kellään ei ollut hyvä kuitenkaan, kaikkein vähiten itsellä.
En osannut koskaan sanoa EI, jos yritinkin, niin jo melkein tarkoitin kyllä, no ehkä sittenkin.
Vältin ihmisten loukkaamista tai mielen pahoittamista hinnalla millä hyvänsä ja niin usein itseni kustannuksella.
En osannut arvostaa/ rakastaa itseäni, vaan näin itseni jotenkin alempana kuin muut.
Jos esim. autoin jotakuta jossain asiassa ja hän auttoi minua takaisin, niin katsoin taas olevani jotain tuolle henkilölle velkaa,
En uskonut ansaitsevani mitään apuja keneltäkään, enkä osannut nöyrtyä pyytämään.
Esim. mieluummin tilasin taxin kun pyysin kyytiä kavereilta.
On käsittämätöntä miten paljon olen kasvanut siitä. Olen käynyt niin pohjalla itseni kanssa, että olen lopulta joutunut nöyrtymään elämän edessä ja pyytämään apua. Olen oppinut tajuamaan, että sehän on muillekin ihmisille hieno tunne kun he pääsevät auttamaan, koska sen tilaisuuden olen heiltä ennen riistänyt.
Osaan nykyään sanoa EI, mutta ei se aina helppoa ole ja miellyttämisen tunne on minussa syvällä ja edelleen olemassa.
Yritän kuitenkin näissä päästä eteenpäin. Kontrollinhaluni on myös aika kova, jota varmaan tämän syövän kanssa nyt opin käsittelemään.
Syöpää, kun tämäkään akka ei voi määrätä, vaikka kuinka tahtoisi!!
Kirjoittaminen on ollut mulle aina ollut henkireikä ja tapa käsitellä asioita purkamalla tuntojani päiväkirjaan, joita aika monta on kertynyt vuosien varrella.
Juu kirjoitan todellakin nyt pahan pois ja voitte uskoa, että sitä kakkaa tulee riittämiin, jos tässä syvälle mennään.. Sen näkee mihin tää matka vie.
Yritän kuitenkin näissä päästä eteenpäin. Kontrollinhaluni on myös aika kova, jota varmaan tämän syövän kanssa nyt opin käsittelemään.
Syöpää, kun tämäkään akka ei voi määrätä, vaikka kuinka tahtoisi!!
Kirjoittaminen on ollut mulle aina ollut henkireikä ja tapa käsitellä asioita purkamalla tuntojani päiväkirjaan, joita aika monta on kertynyt vuosien varrella.
Juu kirjoitan todellakin nyt pahan pois ja voitte uskoa, että sitä kakkaa tulee riittämiin, jos tässä syvälle mennään.. Sen näkee mihin tää matka vie.
Tilaa:
Kommentit (Atom)