Kynää liikuttavat sormet

Viikonlopun pitkät päivät töissä ja hoitopäivät 4 ja 5



Olen huomannut, että tämä blogin pitäminen on oiva keino pitää ystävät ajan tasalla missä mennään.
Nimittäin menisi paljon aikaa (jota mulla ei ole) kun kaikille erikseen selittäisin kuvioita, mutta nyt voin vaan heittää, että lue blogista, jos jaksat ja kiinnostaa.
Jarze ystäväiseni luettuaan blogiani kirjoitti niin kauniisti, että pakko laittaa se tähän;
"Hei tuohan on hauska tai siis mielenkiintoista. Normaalisti ällöön blogeja, mutta kai sitä lukee eritavalla, kun tuntee kynää liikuttavat sormet ( aivot on omaa luokkaansa)"
Jarzeli kertoi ettei löytänyt täältä tietoa, että mitä hoitoja saan?
Jos se ei näistä raapustuksistani ole selvinnyt, niin näillä näkymin mennään siis pelkällä sädehoidolla 33 hoitokertaa, joista nyt 5 takana.



Jaksoin hyvin viikonlopun töissä, paitsi, että kun oikea olkapää on nyt hieman parempi, niin satutin nyt vasemman olkapääni asukasta siirrettäessä sängystä pyörätuoliin.

Muita sivuvaikutuksia en ole vielä huomannut, mutta ajoittainen voimattomuus, välillä on pakko levätä hetki. Oli kyllä hektinen päiväkin eilen, ettei sen puoleen.


Aamusta koiralenkki sitten ajo Manseen sädetys, takaisin kaupan kautta. Sit oli tunti aikaa ennen kun piti lähtee Turenkiin viemään Mikaa hammas lekuun. Niin siinä välissä oli pakko levätä tunti.
Ei vaan jaksanut alkaa tekeen ruokaa. Ihme homma!
Vaadinkohan mä itseltäni PIKKASEN liikaa?
Tänään aamulla oli hieman etova olo, mutta otin Primaspanin, joka kyllä auttoi.


Hoidon jälkeen menin ystävälläni Merjalle, jolle vein synttärikukat näin jäljestä päin.
Sain munakasta ja täytekakkua jonka jälkeen valtasin Merjan sohvan.
Ollaan niin vanhoja ystäviä, ettei tarvii ujostella vaan olla just se mikä on, eli ylensyönyt sohvanvaltaaja.
Rupatteluhetkemme oli taas antoisa, niin kuin aina, paljon on koettu niin yhdessä kuin erikseen. Sitten sain vielä Karuna/ Reiki hoitoa, joka antoikin niin paljon energiaa, että on ollut hyvä olo lopun päivää.
Nyt ansaittuun saunaan. Ja loppuun hieno mietelause;
Joskus täytyy kaatua voidakseen arvostaa sitä, että pysyy pystyssä.