Mun ihana työkamu Raija pompsahti nopsasti (omien sanojensa mukaan) mun luona tos kesken ruoanlaiton ja toi mulle SURKIMUKSEN :-)
Se on sellanen pitkäkorvanen ja pitkäleukanen kankainen otus, jolla on hieman surullinen ilme.
Hän kuulemma suree mun puolesta, kun mulla on ankeeta, niin mä sit jaksan paremmin.
Mikä ihana ajatus ystävältä tuoda minulle tuollainen surkimus.
Hän saa lähteä täst edes mukaani kaikille sairaala- reissuille.
Mä olen ilmeisesti tehnyt jotain elämässäni oikein, koska minulla on kunnia ”omistaa” sekalainen kirjo ihania ihmisiä elämässäni.
Kiitos kaikille ihanille ystävilleni, että olette olemassa <3
Oon saanut niin paljon tsemppiä ja rakkautta, että niillä leijuu pitkän matkaa.
Ja kun kaikki kerta sanoo, et kyl sä siitä selviät. niin eihän mulla ole vaihtoehtoa.
Mut taas toisaalta se myöskin vähä ärsyttää, koska eihän kukaan voi tietää oikeesti?
Mut vaikeepa tätä syöpäpirua on muutenkaan kommentoida, muutama on sanonu, ettei osaa sanoa mitään. Ja sekin on ok.
Autohommat onnistui tänään, sain korjattavan osan ja vein sen korjaamoon. Meni monta tuntia jolla välin tein sapuskat kotona moneks päiväks, kunnes tuli tekstari, et auto valmis.
Kello oli 15.15 tilasin ja maksoin sikanopeeta netissä uusintakatsastusajan klo: 16 ja kaahasin 5km Hauholle nostaan rahaa, sit äkkiä korjaamolle 20km maksoin, kiitin ja otin oman autoni ja siitä Katsastukseen 10km, olin siellä minuttia vailla ja auto meni läpi, jee!
Hyvä päivä kun syöpää ei oo ollut aikaa murehtia, murehtikoon Surkimus :-)
Huomenna loman jälkeen töihin aamuvuoroa pukkaa 6 herätys, moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti