Se on siinä!

Hoidot 32 ja 33, sekä lääkäri

Viikonloppu tuntui kestävän ikuisesti, oli liikaa aikaa märehtiä oloaan, toisaalta sain kotona kaikkee pientä aikaseks, vaik välillä täyty levätä ja pysähtyä yökkimään.
Sunnuntaina kevät siivous, mattojen vaihto. Mika imuroi ja mä pesin lattiat.
Pölytkin tuli pyyhittyä pitkästä aikaa. Nyt on nättiä ja puhdasta.

Odotin malttamattomana maanantaita, et pääsis viimeseen kahteen hoitotkertaan.
Siinähän ne sitten meni kärvistellen.
Tiistai aamuna hain pitopalvelusta 2 kinuskikermakakkua, joista toisen vein työkavereille lohkaisten palan Mikalle ja toisen palan vein Elisan oven taakse, et hänkin saa, kun ei ole nyt töissä.
Sitten pääsin Tays:siin Mansessa satoi lumiräntää urakalla.
Taiteilin itseni ja kakkuni säde 7 kera kortin ja pääsin luovuttaan sen heille. Hymyjä ja hyviä onnen toivotuksia sain tulevaisuuteeni.
Hoidon jälkeen sain kypäräni mukaan, millä mut oli naulittu 33 kertaa sädetyksessä lavitsaan.
Kummityttö Jonna saa maalata sen mun näköseks ja laitan sen baarin seinään.

Ira hoitaja saattoi mut lääkärin huoneen odotustilaan ja Raijakin tuli juuri kahvihuoneesta. Sain haleja ja rohkaisevia kauniita sanoja. Jätin blogini osotteen, jos haluavat lukea, miltä potilaasta tuntuu nämä hoidot.
Kirjoitin muuten heidän korttiinsa, että toivottavasti emme NÄE KOSKAAN ENÄÄN ! nimittäin näissä merkeissä :-)

Lääkärissä kaikki oli kuulemma hyvin, ellei peräti erinomaisesti.
Ennuste erittäin hyvä, veriarvot normaalit, suun ja kaulan kunto kohtuu hyvä.
Parin viikkoa sivarit vielä vaivaavat, kunnes alkavat paranemaan.
PAITSI MAKUAISTI, jossa saattaa kuulemma mennä kuukausia, yksilöstä riippuen tietty.
Makuja voi alkaa maistaan yksitellen, eli pitänee siis testailla, jos edes yhden maun maistas, niin söisin sit vaikka sitä kokoajan.

Please anna sen olla juusto! Ja mieluummin suolasia ruokia, eikä makeita jos saan pyytää.
Niin et saas nähdä kuinka kauan menee ennen kun edes jostain ruoasta voi nauttia...toisaalta olisi mahtavaa jos Jussina maistas edes grillimakkaran. Ja jonkun juoman, vaik viinin.

No sitten kuukauden päästä korvalääkärille Tays.siin joku lopputarkastus ja 4 kk päästä kait sit johonkin kuviin syöpäkontrolliin, mut se on joskus elo-syyskuussa vasta.
En halua ajatella koko asiaa, ennen kun kutsu kirje tulee. Aion viettää supermahtavan kesän ja vetää kannat kattoon joka välissä.

Lääkärin jälkeen sit kurvailin Hämeenlinnaan, vein silmälasit huoltoon, niihin asennetaan silikonityynyt, kun oon tapellut vuoden niitten kaa, ku eivät pysy nenällä.
Kävin sit apteekissa hakeen pahoinvointi/ särky ja Mycostatin hiivalääkettä.
Lisää protskujuomaa kaupasta tällä kertaa maku oli Mustikka, vanilja aattelin et jospa...mut ei ollut kovin hyvää sekään.
Sitten päätökseni mukaisesti marssin varattuun aikaan Magig kauneushoitolaan, jossa mulle laitettiin kulmakoru uusiks, kun se vanha umpeutu. Virolainen neito otaksun halus laittaa sen hieman ylemmäs ja laittoikin paljon leveämmälle alueelle, miten ennen oli. Näin ollen mun oma koru ei sit todellakaan sopinut, vaan se piti ostaa. Ja tottakai piti ostaa puhdistusainetta, joka on juuri kuulemma tähän tehty. No rahaa meni puolet enempi, kun olin alun perin aatellut, mut näinhän se aina on.
Joko aika on kullannut muistot tai sitten nyt sattui todella paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten, kun koulukaverin kanssa karattiin lähihoituskoulusta välkällä ottaan lävistykset.
Sillä jos olisin tiennyt kuinka paljon se sattuu, niin olisin miettinyt 2 kertaa. Mut tossa se nyt on ja toivottavasti pysyy ikuisuuteen.

Mieli on nyt jotenkin jo vähän parempi, kun tietää, et jossain vaiheessa on pakko olla parempi olo ja suun kunto paranoo. Ja jaksaa taas vaikka mitä.
Tänään vein koiran, tein Mikalle puuroa, kävin pikaisesti postia viemässä ja sitten siivosin ison jääkaappimme niin maan perusteellisesti, et se tais olla tälle päivälle riittävästi. Vielä blogi lukkoon ja tv:n ääreen kutimen kanssa. Kyllä tää tästä!
Viikonloppuna sit kait töihin. Jos tuntuu huonolta, niin ei kun soittoa vaan ja saa saikkulapun, mut enköhän mä jaksa, senpä näkee sitten.
Näihin mahtaviin fiilksiin hoitojen osalta: SE ON SIINÄ!!!

Armo

Hoidot 29- 31  viimeinen kokonainen viikko takana. Enään 2 hoitoa ja lääkäri sen jälkeen.
Loppuuko tää aikuisten oikeesti vihdoinkin? Ja eihän jatku koskaan enää eihän?

Viikko on mennyt kohtuu hyvin huolimatta suun ongelmista, jotka ovat sitä samaa liman eritystä, paskan makua, minkään maistumattomuutta ja oksetusoloa. Särkyjä ei ole ollut.
Kaulakin on pysynyt melko hyvänä, sitä rasvailtuani ahkerasti.

Oon yrittänyt kotona puuhailla kaikkea pientä, et ei miettis tätä kokoajan. Eilen järjestin vaatekaapin ja sieltä lähti kierrätykseen osa  ja osa mäelle. Tulipa tyhjää. Tänään vielä nimikoin hyllyt.

Mun serkku Aila, jota en oo nähnyt noin 30 vuoteen, luki mun blogini ja kirjotti, että;
Oli kyllä niin ainutlaatuista luettavaa. Oot kyllä niin paras millasena sinut muistankin Täti Moonika. Välillä tuli väkisin kyyneleet ja välillä hysteeristä ltkun sekasta naurua. Voi voi Päivi mä en millään jaksa ymmärtää mihin hukkuivat nämä kadotetut vuodet yhteiset.
Luettuani tuon taas kyyneleet täyttivät silmäni,olin niin kiitollinen noista sanoista ja iloinen, että Aila löysi sieltä tekstistä MINUT kaikkien näiden vuosien jälkeen..
Lupaan, että näemme tänä kesänä viimeinkin, johan tätä vuosi vai peräti kaksi on suunniteltu.

Tää sairaus on ainakin saanut aikaan sen, että herkemmin taas muistan, että ihminen ei tiedä kauanko aikaa sitä saa olla täällä maan päällä.
Ja aioinkin yrittää elää entistä täydemmin tämän jäljellä olevan elämäni, oli sitä sitten kuinka kauan tahansa.
En halua enää lykätä asioita, varsinkaan ihmisten näkemisiä, koska ne on elämän suola. Ystävät ja rakkaat olette kaikki kaikessa.

Olenkohan muistanut kertoa, että ystäväni Tuula  pyysi Lintulan nunnia rukoilemaan puolestani, olen siitä hyvin kiitollinen. 
Minä uskon enkeleihin ja keräänkin enkeleitä kaikissa muodoissa. Oon saanut niitä kavereilta ja Kummitytöltä Jonnalta. ja itse ostan aina kun löydän edullisesti esim. kirppikseltä.

Tänään sitten tulin kirppiksen kautta ja löysin Äiti Marian lasin värinen patsas joka seisoo risti kädessä ja takana kynttilän paikka, joten on aika upea kun kynttilänvalo loistaa sen takaa.
Sitten löysin enkelipatsaan ja valokuvakehyksen missä sydämiä.

Tuunasin kehyksiin kuvan minusta ja veljestäni ja ympäröin sen enkeleillä, jospa he saisivat Jarin heräämään ja ottamaan yhteyden minuun. En luovu toivosta koskaan.

Sitten nostin enkelikortin, joita minulla on myös muutama erilainen pakka ja sain kortin;
ARMO
Kehittääksesi armon hyvettäsi, anna sekä itsellesi, että kaikille lähimmäisillesi anteeksi.
Ole jalomielinen, näe hyvää toissa, äläkä tuomitse heitä.
Avaudu myötätunnolle ja löydä sisältäsi, ennen kaikkea se viisaus, joka huomaa Jumalallisuuden kaikissa luoduissa.
Kun olet suopea ja löysäät asenteitasi muita kohtaan, osoitat heille armollisuutta.
Levität ympäristöösi paljon valoa, iloa ja rakkautta, sekä rohkaiset muita löytämään hyvää sisältään.
TÄMÄN KORTIN VALITSEMINEN saattaa merkitä sitä, että armon Enkelit tarjoavat sinulle vapautuksen tuskistasi tai hankaluuksistasi.
Ota se armollisena vastaan.
KIITOS KYLLÄ OTAN :-)

Luovutan joo mä luovutan...

Hoidot 27- 28  enää 5 hoitokertaa

Sunnuntaina kesken työvuoron sitten pamahti päähän että eiköhän tää ollut tässä!
Nyt mä olen ollut töissä jo suuren ajan hoitojen kanssa.
Ehkä mä voisin myöntää itselleni nyt armahduksen ja olla ensi viikon saikulla, sit kun ois perään 4 vapaata. Eli luovutan duunista hetkeksi, tehköön nuoremmat!
Ehtis ikään kuin henkisesti lepään tästä hullunmyllystä, vaik fysiikka viel kestäs, mut ihmisen pää on sen verta herkkä kapistus, et mielummin pidän siitä ennalta ehkäisevästi huolta, kun annan sen lahota, sen verta painetta on kertynyt kupoliin tänä vuonna.
Itseasiassa siis koko vuosi on ollut yhtä selviytymistaistelua.
Se on jännä, et kun sen sain päätettyä, niin oli jo huomattavasti helpompi olla ja ajattelin et näinhän sen piti mennäkkin.

Maanantai aamuna mieleni oli edelleen samaa mieltä asiasta,ja niinpä päästessäni Säde 7 naisten luo ilmoitin et 19 - 24.4 saikkua kiitos ja lapun sainkin tänään kouraani.
Olivat kanssani samaa mieltä asiasta, olihan tätä mulle jo ehdoteltu moneen otteeseen, koska rankin vaihe viel edessä. Kattoo sit oonko työkuntonen ens viikon lopulla kun 4 vapaatakin loppuu, mut jos en oo niin lissee lommoo vaan, onhan täs ny varaa, kun alkuhoidot sinnittelin töissä.

Soittelin bosselle, joka suhtautu ymmärtäväisesti. Olin tästä kaikesta niin helpottunut että kun pääsin kotiin, niin nukuin 4h päikkärit ja yöunetkin oli 9h päälle.

Kurkku on ollut tosi ällö taas, limaa kertyy joka paikkaan, varsinkin kurkun perälle ja taas joku möykky on asettunut asumaan tonne nieluun ja aiheuttaa oksu reaktioita.
Makuaisti on edelleen perseestä, mutta näillä mennään.

Tänään pääsin taas ripsiin, oli ollut oikeen sulkasato, kai ne irtoo siihen naaamariin? No onneks on Mari joka laittaa uusia, on taas pirteemmän näkönen.

Sit oon vähä hassannu. Tilasin hieman kevätvaatteita Cellbesiltä, ens viikolle kampaajan ja uuden läväri ajan. Kukkiakin ihania Hortensioita ostin itselleni. Ja ihgun yöpaidan mut sen saan laittaa vasta huomenna, kun vaihdan petivaatteet ja pääsen saunomaan.

Niin ja tilasin mä pari kakkuakin pitopalvelusta. Toisen vien Säde 7 Tiistainan viimeisen hoidon kunniaksi ja toisen osoitetta en vielä kerro :-)

Joo jospa täl viikolla tekis kaikkea pientä mitä jaksaa esim. vaatekaapin siivous ym.
Hyvä päivä tänään.

Loppusuora häämöttää....

Hoidot 25 ja 26...enään 7 päivää hoitoja


Nyt alkaa tuntuun, että tästä selviää. Ehkäpä vielä harvinaisen hyvin.
Koska edelleen olen työkuntoinen ja virtaakin on.
Ja kaiken lisäksi laihdun joka päivä muutaman sata grammaa. Siitä en voi olla kuin onnellinen. Vaakasta siis ammennan iloa elämääni joka aamu, se motivoi jaksamaan tätä ruokavalion köyhyyttä. Oon aivan vakuuttunut siitä, et kyllä pärjään muutaman viikon vielä näillä protskujuomilla ja vitamiinipillereillä. Viilikin on taas mennyt alas, joten ei hätää.


Taidan pyörtyä sitten kun ekan kerran suuni maistaa jotain. Taitavat ne maut sitten  todellakin maistua. Oon taivaassa sitä ajatellessani. Ensimmäisenä haluan erilaisia juustoja ja katkarapusalaattia.


Mieleni on jo parin viikon päässä, kun nämä vaivat rupeavat helpottamaan ja MM- kisatkin alkaa sopivasti.
Voin kertoa, että niitä juhlistan edes pienesti, enkä todellakaan odota Jussiin saakka!
On tää sellanen kärsimys kuitenkin ollut, et pitää saada palkita itseään, kun kaikki on ohi, toivottavasti lopullisesti.
En halua koskaan enään tavata tätä syöpää misään muissakaan merkeissä, eli toisena syöpänä tai levinneenä hoidoista huolimatta.
Aion sulkea sen kokonaan pois mielestäni, kunhan sivarit viimein loppuu.
Yritän ajatella vain positiivisesti ja muutenkin keskittää ajatukseni vain hyviin asioihin piehtaroimatta kaikissa ongelmissa mitä nytkin maassa ja maailmalla tapahtuu.
Silmiäni en voi sulkea ja tietoinen haluan olla, mutta mun ei tarvitse rypeä niissä uutisissa ja asioissa, niin, että ne vaikuttaa muhun liikaa.


Aion muutenkin yrittää taas kerran olla parempi ihminen ja välttää ja varsinkin olla osallistumatta keskusteluihin, jolloin puhutaan jostain ei paikalla olevasta pahaa.
Enkä vähiten siitä syystä, että olen nyt saanut tietää miltä se tuntuu noin niinku henkilökohtaisesti, kun on jauhannan aiheena.
Olenpahan oppinut jotain sen myötä, toivottavasti!
Sillä kaikki paskan jauhaminen palaa aina lähettäjälleen.
Kyllähän sen tiesin, mutta on paljon helpompaa mennä mukaan jauhantaan, kuin eristäytyä ulkopuolelle, ehkä yksin kantansa kanssa.


No ihminen on erehtyväinen, kaikkihan me ollaan täällä elämänkoulussa opettelemassa. saas nähdä pääseekö sitä luokalta tän elämän päättyessä?    Näihin fiboihin moi.

Selviytymiskeinoja

Hoidot 21- 24 Enää viikko ja 4 päivää hoitoja!

Kulmaläväri otti sit itseensä ja tukkeutui. Ehdin jo 4 viikkoa tempoileen sen korun kanssa edestakas irti ja takasin, joka oli todella hankalaa. Eikä väliin meinannu mennä mitenkään, joten sain sen sitten ärtymään niin, että tulehtu ja meni lopulta umpeen. Voihan PRKLE  ja vielä loppumetreillä.
Olisin mielummin sitten antanut sen alusta asti olla rauhassa ja umpeutua.
Mut aion kyllä ottaa sen uusiks kunhan tilanne antaa myöten. Rahanmenoahan se taas on.

Ihoni on pysynyt vieläkin kunnossa ja muistan rasvailla sitä ahkerasti.
Pahoinvointia on joka päivä, mut onneks on pillereitä.
Särkyjä ei oo ollut nytten.

Olin tilannu netistä Episil suu suihketta, joka oli kallista 50% alennuksella makso viel 50e.
Eilen sit töissä kokeilin sitä ja voi hirvitys mitä se oli, muuttui suussa geelimäiseksi hyytelöksi, sama kun vaippa olisi hajonnut suuhun.
Niinpä sitten syljin puolituntia sitä mönjää suustani pois ja yritin huuhtoa hirveätä makua suustani. Aivan kamalaa! Se oli kyllä kallis suullinen sitä ainetta, sen tarina oli siinä, roskiin !

Pahin ongelma on tuo suu. Metallinmakusta suolavettä puskee läpi kudoksista suuhun ja siihen ei auta oikeen mikään. Asiaa lievittää apteekin suu suihke ja ainoa maku pastilleista mikä maistuu hyvälle on Lidl kaupan Benton salmiak sugarfree, joita ostin eilen 21 askia, kaikki mitä kaupassa oli
.
Etsin nimittäin Lidleä kahtena päivänä hoitojen jälkeen Tampereelta ja oli hankalaa.
Maanantaina menin etsiin Lidleä Rautatieaseman vierestä ja kuinka ollakkaan sehän oli remontissa koko pulju. 
Sitten kurvailin pitkin Tammelaa ja Petsua, että löysin takaisin kotireitille riitti sille päivälle.
Kotona sitten katsoin toisen Lidlen ositteen Googlesta Hallituskadulla, johon eilen suunnistin.
Sekin oli vaikea löytää, koska eihän Mansessa saa ajaa ees keskustaan enää kun bussit.
Huomasin sen kun siellä seikkailin bussien seassa orpona.
En osaa enää liikkua mun kotikaupungissa. Niinpä siis kun Lidlen viimein löysin, niin ostin sen tyhjäksi niistä selviytymiskarkeistani.

Joo eli salmiakit kuuluu ruokavalioon. Viilin kans saan nieltyä vitamiinit ja sit elän Heraproteiinijauheella, jota juon 3x päiväs puolet vettä puolet maitoa.
Ei ole yhtään nälkä ja painokin vihdoin putoaa siinä sivussa. Mitään en muuta voi laittaa suuhuni kun yrjöttää.
Semmotteita tällä kertaa. Nyt pirtelö mukaan ja istuun hetkeks ulos aurinkoon ja sitten töihin.
Näihin tunnelmiin...................ihan hyvä nyt on olla.........kyllä tämä tästä!

Turvaverkko romahtaa

Hoito 21 jälkeen

Aamun normirutiinit ja Säde 7 ihanat naiset ottivat mut vastaan taas niin, että tunsin, että he todellakin välittävät miten mulla menee.
Kerroin, että hammas on paikattu ja eteenpäin mennään taas.
Hoidon jälkeen sitten hehkutin, että enää 2 viikkoa ja 2 päivää.
Jolloin mua taas hieman palauteltiin maan päälle tiedolla, että ramppaaminen täällä kyllä loppuu juu, mutta oireet sädetyksen jälkeen voivat pahentua vielä pari viikkoa sen jälkeen, ennen kun keho alkaa parantaa itseään.
Että siihen kannattaa varautua, ettei tule yllätyksenä.

Kertoivat myös, että heiltä saisi kriisiapua puhumiseen vasta Elokuussa, mutta jospa haluaa niin saa lähetteen psykiatriselle.
No se juna meni sitten ohi, en kyllä lähde erikseen tässä johonkin psykiatriselle, ja missä välissä?
OK. Jos muutan mieleni, niin ilmoitan sitten heille.

Alan nyt eilis ehtoon perjantaisen hoidon jälkeen tajuta, että aikuisten oikeesti pahin taitaa olla todellakin vielä edessä.
Eilis ilta oli hankala, kun tajusin, että enää ei maistu edes viili, koska sekin muuttuu suussa hirveän suolaveden makuiseksi. Ja juotavasta vesi on ainut jota voi juoda.
Joten vois leikkisästi sanoo, et nyt ei saa kun vettä ja leipää, mut ilman sitä leipää.
Nyt on ainut lohtu sitten nähdä vaakassa alempia lukemia, koska mielihyvää en saa enää minkäänlaisesta suuhun pantavasta.
Tein eilen jopa uuniriisipuuroa, et jos se maistus ja oon ostanu jos jonkinlaista vanukasta ja sosetta, mutta kaikki lentää roskiin, niitä kerran maistettuani.
Joten en tiedä, miten tästä eteenpäin.

Ruoka on siis ollut mulle myös lääkettä ja tuonut lohtua, sekä olen sillä palkinnut itseäni niin hyvässä kuin pahassa.
Se on tullut imettyä jo äidin maidossa. Jo äiti aikanaan rakasti meitä ruoalla.
Kun isä ja äiti lähtivät tanssimaan  ja jäimme veljen kanssa kahdestaan, niin siitä hyvästä saimme täytekakun puoliksi  kanssa haloooooo!
Aamupalana oli usein pullasuttua (kahvia, jossa pullapaloja, sokeria ja maitoa)
Iltapalalla kasa ranskanleipää paksusti rasvaa ja makkaraa. Köyhiä kun oltiin, niin äiti tietysti yritti kaikkensa niillä pennosilla mitä oli.
Salaattia en nähnyt koskaan meidän ruokapöydässä.
Koko aikuis- ikäni olen kriiseissäni lohduttanut itseäni syömisellä ja väliin juomisella ja nyt kun en voi sitä tehdä, edes vähäisissä määrin, niin musta taitaa tulla hirvee ihminen.
Kaikki paska nousee ´pintaan mitä oon ruoalla tunkenut alaspäin, saapa nähdä kelluuko se?

Mulle on elämässä käynyt vaikka mitä on ollut seksuaalisia ahdisteluja, juopottelua perheessä, huumeita ja  masennusta lähipiirissa, itsemurhia, murha (äidin sisko tapettin saksilla), kuolemia syöpään, asbestiin ym, ero veljestä, kamppailut koko ikäni painoni kanssa, jonka johdosta monenlaista toimenpidettä, jalka murtunut, umppari leikattu, käsi katkennut ym. on mennyt asunnot ja työpaikat alta, luottotiedot mitähän vielä... siinä nyt aluksi ja tässä mä vaan porskutan.

Mutta aina mulla on ollut turvaverkkona ruoka, joka nyt on multa tän sairauden kautta viety.
En saa mieltäni rauhoittumaan hyvän ruoan avulla, ei mielihyvää siitä, ei voi paeta minnekään.
Ei voi juoda edes alkoholia, että hetkeks pääsis tästä paska olosta ( ei kyl sinänsä tee mielikään),
mut tää tilanne on vaan niin inhottava, et haluis lomaa tästä.
Toi suu kun muistuttaa mua itsestään koko ajan, siitä ei pääse rauhaan kun hetkeksi nukkuessaan . Niinpä eilenkin vaan odotin, et kello tulis ees 21, et vois vetää pillerit naamariin ja päästä tästä kaikesta ees hetkeks.

Huomaan olevani allapäin näköjään vieläkin nyt la aamuna, koska kirjoitukseni näyttävät synkiltä.
Mika sanoikin mulle äsken, että olisitpa nähnyt hänen silmillään mun tilanteen eilen, että sulla näytti olevan kaikki vaivat ja tosi masis päällä, et toivottavasti tänään parempi?
Juu no reippaana siihen, että yritetään juu parempaa päivää vääntää tässä.
Tossa se selittää, et enää kaks viikkoa ja sun ei tarvi  käydä siellä ja mä väännän takas, et se käyminen siellä ei ole ongelma, vaan nää suun vaivat, et kk täs pitää ainakin kestää.
Ja Mika taas siihen, että koita nyt etsiä niitä positiivisia asioita, eikä kaivaa negoja esiin.

Huh huh siis OIKEESTI onko siis nyt näin, että mun rakas mies sanoo mulle näin?
Kun haloo se oon mä joka on sille toitottanut tota samaa kohta 16 v.
Kyllä on maailman kirjat sekasin sanon mä!

Mutta rakkaan ystäväin viisain sanoin. Ei aina tarvitse olla vahva ja voimakas.
Just niin mä suon nyt itselleni tän heikon hetken, onhan mulla pari vapaata menossa.
Vasta huomenna pitkään päivään. Toisaalta helpottavaa mennä töihin, koska siellä mä en ehdi miettiin kokoajan tätä mun oloani ja suuni tilaa.

Tänään pitäs tehdä ruokaa, energiahoitoa, laittaa vitamiinit valmiiksi, värjätä päätä ja saunoa, sekä hieman nostella käsipainoja, kun toi selkä meinaa alkaa kärsiin jatkuvasta makaamisesta.
Sauna niitä harvoja asioita, joista saan voimaa hyvää mieltä. Toinen ois aurinko mut se on piilossa, jospa se sieltä vielä tänään paistelis. Ja tietty koiralenkki, johon kohta lähden.
Mika vaihtaa mulle kesäkiekot tänään alle. Toivottavasti ei tuu enää talvee, kun joka aamu lähden 7 pintaan tonne Manseen
Tänään teen energiahoitoa ystävälleni, saan siitä itsekin virtaa. Tässäkin voisin kyllä parantaa ja tehdä sitä hoitoa ihan itsellenikin, mutta en vaan saa aikaseks!
Pitää ryhdistäytyä siinä saralla.

Joo lopputulos siis on, että ;
Elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sillä välin kun me suunnittelemme sitä!

Rutiineja, Hammastelua ja saikuttelua

Hoidot 18-20     Enää 2vkoa ja 3päivää

Aamurutiinit taas tänään, niin kun joka aamu.
Yöllä herään moneen kertaan kasteleen suuta ja laittaan Biotene sumutetta kuivalle suulle.
Tie vessaan vie samalla muutaman kerran yössä.
Herään sitten lopullisesti. ennen herätystä 6 aikaan ja löntystän silmät puoli ummessa hammaspesulle, puhdistan myös yön limat suustani.
Sitten Havupuu uutejuomaa 1-2 desiä, jonka kanssa nielen Pahoinvointi- ja vatsansuojalääkkeen, sitten Hiivasienilääke ruiskulla suuhun.
 Jalkahieltä maistuva kahvi tietokoneen kera sänkyyn ja siellä ehtii löhöön puolisen tuntia ja kattoon samalla uutiset kahdelta kanavalta.
Sen jälkeen keittiön pöydän ääreen nielemään Viilin kera pillereitä:
Burana, Merilevätbl, Sinkkiä, Monivitaa, Kalkkia, Magnesiumia, Kalaöljyä ja
 D-vitamiinia 100 mg.
Purskutukset Caphosolilla.
Robroyn kanssa lenkille, sitä ennen ruokitaan Linnut ja Oravat.
Omaan metsään Robi vapaana, mulla sauvat lisäextrana. Matkalla hoen voima lauseitani ym.mantrojani jns. rukouspyyntöjä.
Pääsen reitin puoliväliin, jossa on oma henkinen kotini,minun kirkkoni keskellä metsää.
Puhun yläkerralle huoleni ja murheeni, sekä pyydän voimaa kestää kaiken tulevan.
Siunaan läheisiäni ja pyydän heille kaikkea hyvää ja mitä milloinkin mieleen tulee ja mikä asia on kartalla. Saan aina voimaan kun siellä olen.
Sitten Robi jää ulos joustavan narun perään ja minä jatkan matkaa sisään ja toista kautta kamojen kanssa ulos autoon ja menoks.
Kuuntelen Jaajoa koko matkan. Yleensä takas tullessa kuuntelen aina noin5 minuttia minulle numerologisesti tehtyä musiikkikappaletta, jossa on  vaan soittoa.
Uskon sen korjaavan Dna:tani. Ja ihmisen uskohan on vahva, se voi siirtää vuoria!

Tänään matkalla sädetykseen imin pastillia, kun suu maistuu niin pahalta ja sittenpä lähtikin kesken ajon yllättäen yli puoli kulmahammasta vasemmalta ylhäältä. Sen rivin viimeinen hammas, joten tosi kiva juttu joo. Todella terävät reunat.
Kerroin sen sitten heti sädetyksessä ja soittivat lääkärille, joka antoi ohjeet, että omasta TK;sta aikaa,
Onnistuinkin saamaan tälle iltapäivälle, mutta tulee niin kiire, enkä ehdi ollenkaan lepään, joten niinpä päätin pitää saikkupäivän. Liikaa stressiä yhdelle päivälle.
Joten soitin duuniin, etten tule tänään. Pomoa ei tietenkään saanut kiinni, mut jätin soittopyynnön.

Nyt pientä lepoa ja sitten hammaslekuun ja onneks 2 vapaata sen jälkeen.

Vointi vaihdellut,  vähä etovaa oloa ja suu maistuu pahalle, eikä mikään maita muuten ok.
Näillä mennään eteenpäin taas.

Puolen matkan krouvi

Hoito n:ro 17 puoliväli ja lääkäri sen jälkeen.

Ihana kaunis aurinkopäivä taas tänään.
Säde 7 huolletaan joten hoito tänään ja kait huomennakin säde 5:ssa.
Heti oli vähän epävarma olo, et tuleeko hoito varmaan yhtälailla samaan paikkaan ja on turvallista, mut eiköhän.
Aina kun poiketaan rutiineista, niin ihminen tuntee epävarmuutta, se on kait ihan normaalia.
Mut kuvitelmaa ei ollut se, että tän hoidon jälkeen mua pyörrytti ja heikotti ekaa kertaa oikeen kunnolla ja jouduin ottaan toisen oksupillerin aamun ekan ehkäisevän jälkeen.
No tunti oli aikaa odottaa sitten lääkärinaikaa, joten lepäilin nojaten seinään villatakki pään takana.

Lääkäri oli sama minkä tapasin alussa, ihana empaattinen rouva. Ikävä kyllä hän on lomalla, kun minä tulen hoitojen viimeisenä päivänä vielä lääkärille, mut ei voi mitään.
Kyseli vointia ja miten on mennyt?
Kerroin mitä täs olen aikaisemmin listannut, et oon ollut paremmas hapessa kuin ennen Pääsiäistä.
Kuulemma vointi voi vaihdella, koska solut pyrkivät korjaamaan itseään ja Pääsiäisenähän olin 4 pv ilman hoitoja pyhien takia.
Pyysin katsoon mun verikokeiden tuloksia ja kaikki arvot näyttivät normaaleilta jopa se Kilppari.
Katsoi mun suuta lampulla ja oli kuulemma hyvän näköinen, samoin ihmetteli kaulan alueen ihoani, kuinka se on vielä noin terveen näköinen, vaik yleensä jo täs vaihees on kärsinyt.
Totesin siihen, että taidan olla teflonia, johon hän, että niinpä taidat ja hymyili leveästi.
Tosin hieman tiputettiin mua taas katon rajasta, et nyt ne sivarit tästä eteenpäin sit voimistuu, asia jonka tiedän, mut en vaan suostu ymmärtään, mut sisäistetään se sit kun on sen aika.
Kerroin, et sen keskusteluajan voisin ottaa johonkin hoitojen yhteyteen, jos onnistuu. kirjasi ylös.
Oli hyvä mieli kun lähdin pois, mutta olo hieman hutera.

Sitten ajelin moottoritietä auringon paisteessa Hämeenlinnaan ruoka kaupoille ja yritin keksiä jos jonkinlaista syötävää mikä maistuisi. Nyttemmin sitten melkein kaikki ideani ovat päätyneet pakastimeen, koska jalkahiki on edelleen se maku oli mitä oli......noooo viiliä ostin paljon, se menee.

Kaupoilta suunnistin ripsiin. Olipa mahtavaa taas nähdä hengenheimolainen ja siinä sivussa saada säihkysilmät, sekä jutella. Kiitos Mari <3 Taas kelpaa, ei oo Päkäpää yhtään sairaan näkönen.

Ikävä kyllä tää etova olo on ollu kokopäivän ja 4 pahoinvointipilleriä on mennyt. Nyt ok.
Onneks vapaailta, katotaan leffoja ja aamulla taas Manseen ja iltaan töihin, Moikkelis.

Mä olen Päkä! En tämä facking syöpä!

Hoitojen 13-16 jälkeen

Vapaapäivä, vihdoin ehdin jotain laittaan ylös.
Nyt on kevään tähän asti upein päivä + 10 ja arska paisteloo.
Otin aurinkoa kaulaliinalla varustettuna napa hetken paljaana talon seinustalla tuulelta suojassa. Kaula kun kuulemma palaa nyt helposti.
Laitoin oikein Baby Oilia kasvoille, nyt oottelen saunan lämpiämistä ja on hetki koneaikaa tässä.

Eli vointi; Erinomainen näillä mittareilla
Sivuoireet: En oo tarvinnu koko viikkona särkylääkkeitä, muuta kun sillon tällön yöks ottanu.
Pahoinvointiin otan joka aamu 1 primperan ehkäisyyn ja joskus se riittää ja joskus otan lisää.
Lima; Oon huuhdellu suutani Chaposolilla monta kertaa päivässä, ei o paljo limaa nyt.
Kieli; ei ole tarttunut kitalakeen, saan siis henkeä :-)
Sieni; Lääkitys on purrut ja sieni on poissa, jopa pala kurkustanikin vihdoin hellitti.
Hampaat; Hammashoitaja kehu, et kaikki hyvin, oon puhdistellu ahkerasti.

Kurkku: ei ole YHTÄÄN kipeä nyt. Mitä ihmettä?
Pystysin ihan hyvin nieleen, mutta syy miksi en paljo ilosta nieleskele löytyy alta.
Makuaisti: Isoin vaiva tällä hetkellä. Oikein mikään ei maistu hyvälle, vaan ällölle.
Ainoita mitä voin syödä on lähinnä Viili, joskus avocado
Tänään löysin Mikan protskujuoman pääsi mun menee alas kurkusta eikä okseta listalle.
Yritän kokoajan keksiä jotain mistä sais ees jonkinlaista maku tuntumaa, mut ei.
Tomaatti keitto meni just ja just. Mut sieni ja juustokeitot lensi roskiin ekan lusikallisen jälkeen.
Jopa juusto mun lempiruokalaji ei maistu. Jotain puuroja oon voinu maistella voin kera.
Juomista ei maistu kun vesi, vähän sitruunaa sekaan ja jäitä tietysti.
Kahvia oon juonu joka aamu puoliväkisin sen kupillisen, vaik sekin maistuu suurinpiirtein jalkahieltä. Mutta juotava on se kun kuuluu aamuun.
Paino: -4kg eli ollaan taas normi lukemis. Nyt -10kg perään, niin jotain hyötyäkin tästä.

Jaksaminen; Oon jaksanut paremmin kuin hoitojen 7 päivän kohdalla, paitsi pieni notkahdus kun sain kuulla itsestäni ei niin mairittelevaa tekstiä kantautuvan korviini.

Ja sitten avaudutaan;
Oon ehkä pikkasen liian sini silmänen ihmisten suhteen. Ajattelen lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää ja kun sitten huomaan, että se ei olekaan aina totta, niin petyn valtavasti, kun  kuulen, että selkäni takana on kuiskittu ja epäilty, että olenkohan varmasti työkuntoinen?

Niin musta se ei kuulosta yhtään siltä, että musta oltas huolissaan, vaan mä otan sen pahansuopuutena ja yrityksenä mollata ja vetää mattoa jalkojeni alta. Isketään ns. heikkoon kohtaan.
Asiaa saa tulla kysymään ihan suoraan, jos se jotakuta vaivaa.

Ihan niin kuin en tähän ikään jo itseäni sen verta tuntisi, että tiedän milloin jaksan tai milloin en.
Ihan niin kuin tämä syöpä veisi aivoni ja arvostelukykyni, että tarvii selän takan pohtia moista.
Ikävä kyllä tää johtaa siihen, et vaik asiat ois kuinka huonosti, niin eipä niitä viitsi näyttää ulospäin, koska heti sitä käytetään mua vastaan.
Jos mä raivoon,kiroilen, olen vihainen, surullinen, huudan ilosta tai muusta siis näytän tunteeni.
Tai jos mä käyttäydyn huonosti, toimin väärin tai epäonnistun.
Niin se oon mä Päkä joka huutaa,
 EI SYÖPÄ! OOn huutanut ja raivonnu jo ennen syöpääkin!
Olen ihan samanlainen kuin ennenkin. En oo sekasin oon vaan mä!!!!

Yritän nyt sanoo tässä, ett nyt menee hyvin,, toivottavasti pysys näin, mut kattellaan.
Ma hoidon puoliväli jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Lääkärin aika ja sitten ripsiin. kevät tuloooooo rymisemällä. PEACE KAIKILLE!