Hoitojen 13-16 jälkeen
Vapaapäivä, vihdoin ehdin jotain laittaan ylös.
Nyt on kevään tähän asti upein päivä + 10 ja arska paisteloo.
Otin aurinkoa kaulaliinalla varustettuna napa hetken paljaana talon seinustalla tuulelta suojassa. Kaula kun kuulemma palaa nyt helposti.
Laitoin oikein Baby Oilia kasvoille, nyt oottelen saunan lämpiämistä ja on hetki koneaikaa tässä.
Eli vointi; Erinomainen näillä mittareilla
Sivuoireet: En oo tarvinnu koko viikkona särkylääkkeitä, muuta kun sillon tällön yöks ottanu.
Pahoinvointiin otan joka aamu 1 primperan ehkäisyyn ja joskus se riittää ja joskus otan lisää.
Lima; Oon huuhdellu suutani Chaposolilla monta kertaa päivässä, ei o paljo limaa nyt.
Kieli; ei ole tarttunut kitalakeen, saan siis henkeä :-)
Sieni; Lääkitys on purrut ja sieni on poissa, jopa pala kurkustanikin vihdoin hellitti.
Hampaat; Hammashoitaja kehu, et kaikki hyvin, oon puhdistellu ahkerasti.
Kurkku: ei ole YHTÄÄN kipeä nyt. Mitä ihmettä?
Pystysin ihan hyvin nieleen, mutta syy miksi en paljo ilosta nieleskele löytyy alta.
Makuaisti: Isoin vaiva tällä hetkellä. Oikein mikään ei maistu hyvälle, vaan ällölle.
Ainoita mitä voin syödä on lähinnä Viili, joskus avocado
Tänään löysin Mikan protskujuoman pääsi mun menee alas kurkusta eikä okseta listalle.
Yritän kokoajan keksiä jotain mistä sais ees jonkinlaista maku tuntumaa, mut ei.
Tomaatti keitto meni just ja just. Mut sieni ja juustokeitot lensi roskiin ekan lusikallisen jälkeen.
Jopa juusto mun lempiruokalaji ei maistu. Jotain puuroja oon voinu maistella voin kera.
Juomista ei maistu kun vesi, vähän sitruunaa sekaan ja jäitä tietysti.
Kahvia oon juonu joka aamu puoliväkisin sen kupillisen, vaik sekin maistuu suurinpiirtein jalkahieltä. Mutta juotava on se kun kuuluu aamuun.
Paino: -4kg eli ollaan taas normi lukemis. Nyt -10kg perään, niin jotain hyötyäkin tästä.
Jaksaminen; Oon jaksanut paremmin kuin hoitojen 7 päivän kohdalla, paitsi pieni notkahdus kun sain kuulla itsestäni ei niin mairittelevaa tekstiä kantautuvan korviini.
Ja sitten avaudutaan;
Oon ehkä pikkasen liian sini silmänen ihmisten suhteen. Ajattelen lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää ja kun sitten huomaan, että se ei olekaan aina totta, niin petyn valtavasti, kun kuulen, että selkäni takana on kuiskittu ja epäilty, että olenkohan varmasti työkuntoinen?
Niin musta se ei kuulosta yhtään siltä, että musta oltas huolissaan, vaan mä otan sen pahansuopuutena ja yrityksenä mollata ja vetää mattoa jalkojeni alta. Isketään ns. heikkoon kohtaan.
Asiaa saa tulla kysymään ihan suoraan, jos se jotakuta vaivaa.
Ihan niin kuin en tähän ikään jo itseäni sen verta tuntisi, että tiedän milloin jaksan tai milloin en.
Ihan niin kuin tämä syöpä veisi aivoni ja arvostelukykyni, että tarvii selän takan pohtia moista.
Ikävä kyllä tää johtaa siihen, et vaik asiat ois kuinka huonosti, niin eipä niitä viitsi näyttää ulospäin, koska heti sitä käytetään mua vastaan.
Jos mä raivoon,kiroilen, olen vihainen, surullinen, huudan ilosta tai muusta siis näytän tunteeni.
Tai jos mä käyttäydyn huonosti, toimin väärin tai epäonnistun.
Niin se oon mä Päkä joka huutaa,
EI SYÖPÄ! OOn huutanut ja raivonnu jo ennen syöpääkin!
Olen ihan samanlainen kuin ennenkin. En oo sekasin oon vaan mä!!!!
Yritän nyt sanoo tässä, ett nyt menee hyvin,, toivottavasti pysys näin, mut kattellaan.
Ma hoidon puoliväli jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Lääkärin aika ja sitten ripsiin. kevät tuloooooo rymisemällä. PEACE KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti