Loppusuora häämöttää....

Hoidot 25 ja 26...enään 7 päivää hoitoja


Nyt alkaa tuntuun, että tästä selviää. Ehkäpä vielä harvinaisen hyvin.
Koska edelleen olen työkuntoinen ja virtaakin on.
Ja kaiken lisäksi laihdun joka päivä muutaman sata grammaa. Siitä en voi olla kuin onnellinen. Vaakasta siis ammennan iloa elämääni joka aamu, se motivoi jaksamaan tätä ruokavalion köyhyyttä. Oon aivan vakuuttunut siitä, et kyllä pärjään muutaman viikon vielä näillä protskujuomilla ja vitamiinipillereillä. Viilikin on taas mennyt alas, joten ei hätää.


Taidan pyörtyä sitten kun ekan kerran suuni maistaa jotain. Taitavat ne maut sitten  todellakin maistua. Oon taivaassa sitä ajatellessani. Ensimmäisenä haluan erilaisia juustoja ja katkarapusalaattia.


Mieleni on jo parin viikon päässä, kun nämä vaivat rupeavat helpottamaan ja MM- kisatkin alkaa sopivasti.
Voin kertoa, että niitä juhlistan edes pienesti, enkä todellakaan odota Jussiin saakka!
On tää sellanen kärsimys kuitenkin ollut, et pitää saada palkita itseään, kun kaikki on ohi, toivottavasti lopullisesti.
En halua koskaan enään tavata tätä syöpää misään muissakaan merkeissä, eli toisena syöpänä tai levinneenä hoidoista huolimatta.
Aion sulkea sen kokonaan pois mielestäni, kunhan sivarit viimein loppuu.
Yritän ajatella vain positiivisesti ja muutenkin keskittää ajatukseni vain hyviin asioihin piehtaroimatta kaikissa ongelmissa mitä nytkin maassa ja maailmalla tapahtuu.
Silmiäni en voi sulkea ja tietoinen haluan olla, mutta mun ei tarvitse rypeä niissä uutisissa ja asioissa, niin, että ne vaikuttaa muhun liikaa.


Aion muutenkin yrittää taas kerran olla parempi ihminen ja välttää ja varsinkin olla osallistumatta keskusteluihin, jolloin puhutaan jostain ei paikalla olevasta pahaa.
Enkä vähiten siitä syystä, että olen nyt saanut tietää miltä se tuntuu noin niinku henkilökohtaisesti, kun on jauhannan aiheena.
Olenpahan oppinut jotain sen myötä, toivottavasti!
Sillä kaikki paskan jauhaminen palaa aina lähettäjälleen.
Kyllähän sen tiesin, mutta on paljon helpompaa mennä mukaan jauhantaan, kuin eristäytyä ulkopuolelle, ehkä yksin kantansa kanssa.


No ihminen on erehtyväinen, kaikkihan me ollaan täällä elämänkoulussa opettelemassa. saas nähdä pääseekö sitä luokalta tän elämän päättyessä?    Näihin fiboihin moi.