Vielä ehtii..

Ei se sairauskertomus sitten riittänyt vieläkään tälle vuodelle! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a!!!
Juuri kun olin hyvässä työdraivissa ja mieli valoisa, niin eiköhän flunssa PRKLE hiipinyt ravistuttaen jäseniä alkaen kutittavalla yskällä ja vilunväristyksillä iltavuorossa torstaina.
Pe aamuna tuntui, ettei jaksa olla yhtään pystyssä ja lopulta piti sitten ottaa saikkua, vaik ei millään olis halunnut.
Flunssan jälkilöylyistä nautin tässä vielä viikkoa myöhemminkin, mutta olo jo aivan toista luokkaa Tosin selkä huutaa hoosiannaa kaikesta makaamisesta.

Ensin oli vielä ihan ok sairastaa, kun sai rauhassa potea sitä makkarissa katsoen lempisarjoja tvstä. Mutta kun siihen viereen ilmaantui parin päivän päästä kiroileva, jatkuvasti valittava MIESFLUNSSA potilas, jonka mä kuulemma tartutin,
niin sairastamisesta tuli jo taakka mulle.
Arvatkaa vaan kuka sen jälkeen hoiti kaiken kotona, oli sitten kipeä tai ei.
Eläinlapset halusivat edelleen ruokaa ja koira lenkille ja kissat edestakas sisään ja ulos.
Tiskit eivät itsekseen tiskaantuneet, eivätkä roskikset tyhjentyneet.
Ruoka, juoma ja lääkkeet eivät lentäneet kaapeista suuhun itsekseen.
Apteekkiinkin oli mentävä ja kauppaan tottakai.
Hermot oli koetuksella, kun ei toista päässyt karkuun minnekään.
Mutta tätähän se on niin myötä, kuin vastoinkäymisissä, vai ei sitä papin aamenta ole kuultukaan.

Olisin jo moneen kertaan lähtenyt töihin mielummin jos tää helkutan flunssa olis hellittänyt, mutta kun ei.
Eilen sitten ajelin vielä edes takas Tampereelle TAYS:siin 128km vain sen takia, että istuin 5 minuuttia lääkärin vastaanotolla.
Mutta matkan ja ajamisen korvasi kyllä se uutinen, että ei näy eikä tunnu mitään epätavallista syövän tiimoilta. Ja näinhän pitkästä aikaa sympaattista lääkäriäni.

Tänään vielä vapaa ja huomenna töihin ja viikonloppu onkin sit pitkää päivää.
Otin kinkun jo sulaan pakkasesta, meillä on Joulu Ma-ke ja sit alkaa työputki. Uutta vuotta ja sen rientoja odotellessa.
Jos tästä taas jotain hyvää hakee, niin hyvä oli sairastaa nyt, eikä myöhemmin :-)