Voi hyvää päivää taas, pahin on taas takana hulvattoman iloittelun seurauksena.
Miksi mua ei varoitettu lääkärin toimesta, että jos otan alkoholia niin sieni saattaa tulla takaisin suuhun ja hallelujaa missä mittakaavassa!
Oon kokenut taas pieni muotoisen helvetin suussani ja sit kautta päässäni noin viikon verran.
Oliko oikeesti liikaa maailmankaikkeudelta pyydetty, että olisi saanut normikankkusilla juhlista selvitä? Eiiiii todellakaan, suupieli auki, joka aukee kun yleiskunto laskee ( siihen auttaa vain Zovirax) ja sellanen peite hiivasientä suussa, että hyvä kun henkeä sai tahi pysty nielemään.
Jatkuva yrjötys taas aamusta iltaan, ei pysty sanoin kuvaamaan sitä olotilaa.
Aamusta jo soitin Tays:siin ja jätin Mycostatin reseptipyynnön uusimisen ja lupasivat vasta puolenpäivän jälkeen lääkärin laittavan.
Kyttäsin ja kyttäsin Omapalvelusta joko näkyis, kello jo 14 ja tietysti perjantai eikä näy.
Kuinka kauan voi mennä yhden reseptin uusimiseen? Ehkä minutti?
Ei kun uutta soittopyyntöä, sit sain kuningasidean.
Itkin huoleni Hauhon TK:n hoitsulle, joka välitti huoleni lääkärille, joka jo kohta soittikin ja sain puolen tunnin sisällä reseptin. Jumalankiitos pienestä paikkakunnasta ja ihanista ihmisistä täällä!!!
Mulla oli jo lääke suussani, kun vihdoin joskus 3 aikaan soittivat Tays:sista pahoitellen asiaa.
Vastasin kohteliaasti, että en tarvitse enää heidän palveluksiaan asian suhteen, kiitos. Vaikkakin sisäisesti kiehuin raivosta, hitaasta ja välinpitämättömästä toiminnasta, koska olin suurinpiirtein rukoillut aamulla nopeaa toimintaa suussani olevan helvetin takia, niin ei!!
Ei tapahtunut yhtään mitään! Olin ja olen edelleen niin pettynyt ja vihainen!
Ensimmäinen kerta, kun koen kokeneeni suurta epäoikeudenmukaisuutta ja hätäni sivuuttamista Tays:sin toiminnan ansiosta.
No viikko on mennyt sientä parantaessa, kanuuna ei ollut mitään siihen verrattuna. Etsin netistä kaiken tiedon siitä, mitä muuta voin tehdä suuni ja yleiskuntoni parantamiseksi.
Se että en voinut juodessa syödä, kun sitä fucking makuaistia ei vieläkään oikeastaan pahemmin ole. Niin laski yleiskuntoni tosi alas kaiken sädetyksen jälkeen vielä.
En tiennyt, että sieni muhii edelleen ja voi uusiutua. Jostain netistä luin naisesta joka kertoi, että hänen miehellään se uusiutuu heti jos ottaa yhdenkin paukun.
Tässäpä tuleekin sitten paljon kysymyksiä lääkärille ensi viikolla.
Voinko enää ikinä juoda? Onko mitään lääkitystä, joka estää sienen takaisin tulon.
Oon nyt kotikonsteina harjannut kieltä ja kitalakea soodalla, purskutellut suolavedellä. Juonut karpalomehua, sitruunaa. Syönyt karpaloita ja puolukoita.
Kuulemma kehon oikeanlainen happamuus poistaa sientä. Oon nyt saanut sen suurinpiirtein hallintaan taas, mutta mites taas Juhannus?
Ajattelin jo, että jospa keskityn sitten vaan grillaamiseen ja syömiseen, mutta vaikee siihenkään keskittyä jos maku-aisti ei toimi silloinkaan?
Laitanko siis säkin päähäni ja ripottelen tuhkaa ylleni ja meen kellariin piiloon Jussiksi, kun sattuu se lomakin taas sit oleen.
En oikeesti halua sitten alkoa enään ikinä jos tää toistuu joka kerta? Tuleeko musta absolutisti?
Luin myös, että sieni aiheuttaa uutta syöpää, ehkä suuhun, nieluun. PRKLE nyt oikeesti ituttaa, jos oon itelleni tuhoa lisää aiheuttanut?
Poltin myös muutaman kessun iloitellessani, se kuulemma takuu varmasti tuo sienen suuhun takaisin.Sekin olisi ollut hyvä tietää? Mut netistähän toikin piti kaivaa esiin.
Siitä voin kyllä luopua kokonaan, vaik tältä istumalta, mut please älkää viekö multa ilolientä lopullisesti, miten mä sit osaan juhlia? rentoutua?
No jos se tulee eteen, niin sekin on vaan nieltävä ja opeteltava aivan uudenlainen elämäntapa, mihin ei kuulu kosteat juhlat ollenkaan.
Siihenkö loppuu vähäinenkin sosiaalisuuteni vapaa-ajalla. Oon muutoinkin tällainen erakko nykyään. Vähintäänkin mielenkiintoista, mihin elämä tästä vie?
Mä kun nääs uskon, et mun sielu on ennen tänne tuloa valinnut nää kaikki vaikeudet ja opinpaikat, joissa nytkin taistelen. Joten ei auta kun pitää pää kylmänä, välillä kaatua ja taas nousta ja rynnistää eteenpäin, kyl täs maaliin mennään vaikka kontaten!!!
On ollut kyllä ihanat loma-ilmat! la- su pitkään töihin , kyl se tästä taas, kattellaan...moikkelis <3
torstai 26. toukokuuta 2016
tiistai 17. toukokuuta 2016
Tasapainottelua ja tulevaa ilottelua
Heips 3 viikkoa tänään hoitojen loppumisesta. Ei ole helppoa ollut vieläkään.
Loma loma loma....viikko lomaa ja 5 päivää vapaata perään.
- 14 kg on kyllä kiva.
Makuaistia ei edelleenkään ole. Oon kyllä yrittänyt ärsyttää suutani eri mauilla, ajatuksella, että ei kai se makuaisti herää, jos en sille anna ees mitään tunnisteltavaa.
Mut ällöttää vaan yrittää syödä, kun ei saa nautintoa siitä ruoasta. Syön siis edelleen 3-4 protskupirtelöä päivässä thats it!
Sitruunasta maistan osan ja viili maistuu enempi itselleen, siinä edistysaskeleita.
Sylkeä suuni on tuottanut viimeisen viikon aikana jopa enempi kun aikaisemmin.
Tiedä sitten johtuuko vaan paranemisen prosessista, vai siitä Chaposol loppui jo viikko sitten.
Oon nyt sit suolavedellä huuhtonut suutanani, mut ei se auta niin hyvin.
Aamusin meinaa yrjötä, kun kurkkua, kitalakea ja kieltään yrittää puhdistaa yön aikana tulleista katteista.
Hammaslekussakin olin taas kun paikka heilui. Jouduin kertomaan muunneltua totuutta, että paikka on irti, et yleensä sain ajan. On tää yhteiskunta mennyt hulluksi, et apua et saa ennen kun vahinko on tapahtunut.
Sainpa taas kivoja uutisia hampustakin, mul on joku sairaus ikenissä, et mun monet muutkin hampaat heiluu ja lopulta kuulemma tippuu pois.
Ja taas muistutettiin hammaslangan käytöstä, mitä mä inhoan käyttää, kun se jää kiinni hampaisiin ja oon saanut sillä ennenkin paikan irti.
Tuntuu et tää koko keho vaan rapistuu ja hajoaa.
Suu ei vieläkään tunnu yhtään omalta, mut paremmalta kuitenkin.
Mut hei eilen olin shoppaileen ja katsoin TYYTYVÄISENÄ itteeni pitkästä aikaa ehkä noin 15v sitten olin samoissa mitoissa.
Ne muutamat vaatteet mitä sovitin, sopivat mulle ja näytin hyvältä.
Ette voi uskoa miten mahtavalta tuntuu kun maha ei pömpötä niin, ettei tunnu siltä, et toinen perse on mahan paikalla :-)
Sain muuten 700e matkakorvauksia sairaalamatkoista, joka auttoi kivasti talouteen.
Laitoin 500e sivuun ens kuun tulevaa Tallinnan ostosmatkaa varten. Ja se saa luvan pysyä sivussa.
Torstaina ja Perjantaina saapuu vieraita katsoon kisoja meitin kaa.
Ostelin pizza-aineita ja grillattavaa.
Tosin ei kiva ettei ne sit itelle maistu, mut on täs viel muutama päivä aikaa, jospaaaaa
Konjakilla vois sitten herätellä maku -aisteja tai polttaa ne lopullisesti.
Jos viina sauna ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi, mistä mä saan tervaa?
Ai niin mul on sitä saunan kiukaalle laitettavaa Tervalientä joooooooooooooooo.
Tänään Suomi- Kanada, toivottavasti voitetaan, et saadaan helpompi vastus välieriin.
Sitä kohti ja kannat kattoon. Nyt juhlitaan Ihanaa Leijonat ihanaa!
Loma loma loma....viikko lomaa ja 5 päivää vapaata perään.
- 14 kg on kyllä kiva.
Makuaistia ei edelleenkään ole. Oon kyllä yrittänyt ärsyttää suutani eri mauilla, ajatuksella, että ei kai se makuaisti herää, jos en sille anna ees mitään tunnisteltavaa.
Mut ällöttää vaan yrittää syödä, kun ei saa nautintoa siitä ruoasta. Syön siis edelleen 3-4 protskupirtelöä päivässä thats it!
Sitruunasta maistan osan ja viili maistuu enempi itselleen, siinä edistysaskeleita.
Sylkeä suuni on tuottanut viimeisen viikon aikana jopa enempi kun aikaisemmin.
Tiedä sitten johtuuko vaan paranemisen prosessista, vai siitä Chaposol loppui jo viikko sitten.
Oon nyt sit suolavedellä huuhtonut suutanani, mut ei se auta niin hyvin.
Aamusin meinaa yrjötä, kun kurkkua, kitalakea ja kieltään yrittää puhdistaa yön aikana tulleista katteista.
Hammaslekussakin olin taas kun paikka heilui. Jouduin kertomaan muunneltua totuutta, että paikka on irti, et yleensä sain ajan. On tää yhteiskunta mennyt hulluksi, et apua et saa ennen kun vahinko on tapahtunut.
Sainpa taas kivoja uutisia hampustakin, mul on joku sairaus ikenissä, et mun monet muutkin hampaat heiluu ja lopulta kuulemma tippuu pois.
Ja taas muistutettiin hammaslangan käytöstä, mitä mä inhoan käyttää, kun se jää kiinni hampaisiin ja oon saanut sillä ennenkin paikan irti.
Tuntuu et tää koko keho vaan rapistuu ja hajoaa.
Suu ei vieläkään tunnu yhtään omalta, mut paremmalta kuitenkin.
Mut hei eilen olin shoppaileen ja katsoin TYYTYVÄISENÄ itteeni pitkästä aikaa ehkä noin 15v sitten olin samoissa mitoissa.
Ne muutamat vaatteet mitä sovitin, sopivat mulle ja näytin hyvältä.
Ette voi uskoa miten mahtavalta tuntuu kun maha ei pömpötä niin, ettei tunnu siltä, et toinen perse on mahan paikalla :-)
Sain muuten 700e matkakorvauksia sairaalamatkoista, joka auttoi kivasti talouteen.
Laitoin 500e sivuun ens kuun tulevaa Tallinnan ostosmatkaa varten. Ja se saa luvan pysyä sivussa.
Torstaina ja Perjantaina saapuu vieraita katsoon kisoja meitin kaa.
Ostelin pizza-aineita ja grillattavaa.
Tosin ei kiva ettei ne sit itelle maistu, mut on täs viel muutama päivä aikaa, jospaaaaa
Konjakilla vois sitten herätellä maku -aisteja tai polttaa ne lopullisesti.
Jos viina sauna ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi, mistä mä saan tervaa?
Ai niin mul on sitä saunan kiukaalle laitettavaa Tervalientä joooooooooooooooo.
Tänään Suomi- Kanada, toivottavasti voitetaan, et saadaan helpompi vastus välieriin.
Sitä kohti ja kannat kattoon. Nyt juhlitaan Ihanaa Leijonat ihanaa!
tiistai 10. toukokuuta 2016
Kiitollisuus ja onnellisuus
Aamuisin herään innoissani uudesta päivästä kiitollisena ja onnellisena, että kesän kynnyksellä ollaan ja parempaan päin menossa terveyden suhteen ollaan, näin ainakin ajattelen.
MM- kisat käynnissä mikä on mulle joka keväinen ihanuus jännitysnäytelmä vertaansa vailla.
Suomi onkin pärjännyt hienosti tänäkin vuonna alla 3 voitettua peliä.
Pihaa ja terassia laitetaan innolla kesäkuntoon valmiiksi ensi viikon huipennukseen
MM- loppu otteluihin ja kavereiden saapumiseen meille.
Tarkoitus olisi juhlistaa MM- kisoja ja hoitojen loppumista, sekä kevätttä.
Saapi sitten nähdä miten se on käytännössä mahdollista, sillä vieläkään ei mikään maistu ja suun ongelmat on olleet vieläkin samoja kuin aikaisemmin, ehkä hieman vähenevissä määrin.
Tänään on 2 viikkoa hoitojen loppumisesta ja nyt pitäs alkaa paranoon, joten ny sit äkkiä viikossa meikä kuntoon kiitos. Ois niin kiva maistaa joku konjakki paukku, kun Suomi tekee maalin.
Eilen pesin matotkin, meni 3 tuntia olin ensimmäinen matonpesupaikalla Hauholla.
Ukot tuli putsaan altaita kun siellä jo pesin pää höyryten.
Mika pesi painepesurilla terassin kakan laskeutumisen jälkeen.
Nimittäin naapurin isännät sai äitienpäivän aattona levitettyä ulosteet pellolle ja ne aina leviää meidän terdelle. P:N haju alkaa vihdoin hälveneen muutaman päivän häirinneenä.
Tänään vuorossa ulkojääkaapin ja pakkasen vuoro ja jokavuotinen jännitysnäytelmä, että lähteekö kaapit käyntiin. Tottakai, eiks niin. Sitten ne täytetään itse tehdyillä jääpaloilla ja kaljalla ym.
Uima-altaan täyttöä taas tänään myös, sekä imurointia, ihan sellainen muovinen allas vaan, mut siihen on ihana kesällä heittäytyä ainakin saunan jälkeen jos ei muuten rohkene.
Postissa tuli aika korva/ kurkku lääkärille tsekkaukseen 1.6 onneks oli vapaapäivä, ei tarvi alkaa vaihteleen. Ensi viikolla otetaan kilpparista verikokeet sitä varten.
Sain nyt epikriisini jossa lukee: Määrittämätön nielurisasyöpä
PAD:ssa vas. tonsillassa lähes koko risakudoksen kattavana Gradus 11 invasiivista levyepiteelikarsinoomaa, joka ulottunut paikoin resektiopintaan. Oikeassa tonsillassa ei poikkeavaa.
Tehty vielä P16 imunovärjäys, joka positiivinen viitaten HPV- etiologiaan.
Suun ja kaulan CT:ssä ei suurentuneita imusolmukkeita. Tuumoriluokitus T2 NO MO
Sädehoidon päättyessä suun limakalvot siistit vas. tonsillakuopassa ja lakikaarissa Gradus 1 mukosiitti, ei katteita. Kaulalla iho siisti, eikä palpoiden poikkeavaa, ei myöskään solisalueilla.
Labra kokeet normaalit.
Näillä mennään. Nyt innolla ulos koiruksen kanssa ja hommiin vapaapäivä.
Vedin muuten karaokea töissä asukkaille Sunnuntaina ja ääni kesti melko hyvin, tosin suu kuivui kovasti ja piti olla pastilli suussa kokoajan. Mut hei mä lauloin :-)
MM- kisat käynnissä mikä on mulle joka keväinen ihanuus jännitysnäytelmä vertaansa vailla.
Suomi onkin pärjännyt hienosti tänäkin vuonna alla 3 voitettua peliä.
Pihaa ja terassia laitetaan innolla kesäkuntoon valmiiksi ensi viikon huipennukseen
MM- loppu otteluihin ja kavereiden saapumiseen meille.
Tarkoitus olisi juhlistaa MM- kisoja ja hoitojen loppumista, sekä kevätttä.
Saapi sitten nähdä miten se on käytännössä mahdollista, sillä vieläkään ei mikään maistu ja suun ongelmat on olleet vieläkin samoja kuin aikaisemmin, ehkä hieman vähenevissä määrin.
Tänään on 2 viikkoa hoitojen loppumisesta ja nyt pitäs alkaa paranoon, joten ny sit äkkiä viikossa meikä kuntoon kiitos. Ois niin kiva maistaa joku konjakki paukku, kun Suomi tekee maalin.
Eilen pesin matotkin, meni 3 tuntia olin ensimmäinen matonpesupaikalla Hauholla.
Ukot tuli putsaan altaita kun siellä jo pesin pää höyryten.
Mika pesi painepesurilla terassin kakan laskeutumisen jälkeen.
Nimittäin naapurin isännät sai äitienpäivän aattona levitettyä ulosteet pellolle ja ne aina leviää meidän terdelle. P:N haju alkaa vihdoin hälveneen muutaman päivän häirinneenä.
Tänään vuorossa ulkojääkaapin ja pakkasen vuoro ja jokavuotinen jännitysnäytelmä, että lähteekö kaapit käyntiin. Tottakai, eiks niin. Sitten ne täytetään itse tehdyillä jääpaloilla ja kaljalla ym.
Uima-altaan täyttöä taas tänään myös, sekä imurointia, ihan sellainen muovinen allas vaan, mut siihen on ihana kesällä heittäytyä ainakin saunan jälkeen jos ei muuten rohkene.
Postissa tuli aika korva/ kurkku lääkärille tsekkaukseen 1.6 onneks oli vapaapäivä, ei tarvi alkaa vaihteleen. Ensi viikolla otetaan kilpparista verikokeet sitä varten.
Sain nyt epikriisini jossa lukee: Määrittämätön nielurisasyöpä
PAD:ssa vas. tonsillassa lähes koko risakudoksen kattavana Gradus 11 invasiivista levyepiteelikarsinoomaa, joka ulottunut paikoin resektiopintaan. Oikeassa tonsillassa ei poikkeavaa.
Tehty vielä P16 imunovärjäys, joka positiivinen viitaten HPV- etiologiaan.
Suun ja kaulan CT:ssä ei suurentuneita imusolmukkeita. Tuumoriluokitus T2 NO MO
Sädehoidon päättyessä suun limakalvot siistit vas. tonsillakuopassa ja lakikaarissa Gradus 1 mukosiitti, ei katteita. Kaulalla iho siisti, eikä palpoiden poikkeavaa, ei myöskään solisalueilla.
Labra kokeet normaalit.
Näillä mennään. Nyt innolla ulos koiruksen kanssa ja hommiin vapaapäivä.
Vedin muuten karaokea töissä asukkaille Sunnuntaina ja ääni kesti melko hyvin, tosin suu kuivui kovasti ja piti olla pastilli suussa kokoajan. Mut hei mä lauloin :-)
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Se on rakkautta rakkautta vaan....
Heikun keikun viikko on vierähtänyt viimeisestä hoidosta.
Aurinko paistaa ja mieli on korkealla. Menossa kohta jäsenkorjaajalle, sain luojan kiitos pika-ajan ihanalta Arjalta. Nimittäin Maanantaina kun nousin portaita, niin oikeassa polvessa vihlaisi ja jalka meni alta, sitten olin illan töissä ns. hyppärinä, joka menee pitkin taloa auttelemassa muita, niin koipi meni useaan otteeseen alta pois. Olin ihan ihmeissäni ja pelotti, että polvi menee pois paikoiltaan tms.
No eilen oli vapaapäivä ja jalka tuntui paremmalta, enkä lääkäriä tuntenut tarvitsevani, varsinkin kun sain tän ajan tälle päivälle. Katsoo sitten jos tästä ei ole apua, mut uskon ja toivon että on.
Ei please nyt uutta vaivaa taas, eikö jo ala piisaan PRKLE!
Oon ollut ihan taivaissa henkisesti kun hoidot loppui. Töihin oli kiva mennä ja hyvä olla, kunnes tää jalkavaiva nyt sitten...mut jospa se tästä?
Se on kesä nyt laitetaan pihaa kesäkuntoon innolla. Mika haravoi pystytti uuden sinisen juhlateltan takapihalle, kun entinen vanha valkoinen lensi puuhun revettyään kahtia tuulen voimasta.
Meikä sai eilen hieman kukkia laiteltua. Leikkasin ja harjasin koiruksen karvoja on nyt ihan vauvan näköinen, vaik kohta 10v täyttääkin.
Haettiin eilen pirttikalusto kirpparilta telttaan, et voi siel sadetta pidellä.
Sitten puuhaan pienimuotoista kisakatsomoa MM-kisojen tiimoille. Ollaan oltu sitten melkein 5kk selvin päin ilman mitään alkoholiin viittaavaakaan, joten tajusin siitä eilen Mikaa kiittää kyyneleet silmissä. Ymmärsin juuri, kuinka suuren rakkauden teon hän on mulle osoittanut kevään kuluessa. Vaikka miehen on tehnyt kuinka mieli relata ja nollata päätään ja baarikaappi on täynnä viinaa.
Niin ei ole mies kertaakaan vihjaissut, että hän ottaisi nyt alkoholia. Ei ole stressanut mua sillä, vaik helppoo ei ole ollut. Hieno mies mulla, todellakin rakkauteni arvoinen <3
Jee MM-kisat alkaa ja pääsee vihdoin rentoutuun.
Suun ongelmat ei ole vielä yhtään helpottaneet ja pahoinvointitabut on arkea vieläkin. Yksi paikka hampaasta on lähtemässä ja polvi ja hieman olkapää kiukuttelee, mut hei mieli on virkeä.
Ja keinussa eilen istuessa putosi tukipuun palkki päähän voimalla, onneks ei ruuvi iskeytynyt päähän, se nimittäin katkesi. Oon saanu myäs aurinkoa jo jeeeeeeee elämä on ihanaaa!!!
Nyt koiralenkille kuuntelemaan linnunlaulua.
Aurinko paistaa ja mieli on korkealla. Menossa kohta jäsenkorjaajalle, sain luojan kiitos pika-ajan ihanalta Arjalta. Nimittäin Maanantaina kun nousin portaita, niin oikeassa polvessa vihlaisi ja jalka meni alta, sitten olin illan töissä ns. hyppärinä, joka menee pitkin taloa auttelemassa muita, niin koipi meni useaan otteeseen alta pois. Olin ihan ihmeissäni ja pelotti, että polvi menee pois paikoiltaan tms.
No eilen oli vapaapäivä ja jalka tuntui paremmalta, enkä lääkäriä tuntenut tarvitsevani, varsinkin kun sain tän ajan tälle päivälle. Katsoo sitten jos tästä ei ole apua, mut uskon ja toivon että on.
Ei please nyt uutta vaivaa taas, eikö jo ala piisaan PRKLE!
Oon ollut ihan taivaissa henkisesti kun hoidot loppui. Töihin oli kiva mennä ja hyvä olla, kunnes tää jalkavaiva nyt sitten...mut jospa se tästä?
Se on kesä nyt laitetaan pihaa kesäkuntoon innolla. Mika haravoi pystytti uuden sinisen juhlateltan takapihalle, kun entinen vanha valkoinen lensi puuhun revettyään kahtia tuulen voimasta.
Meikä sai eilen hieman kukkia laiteltua. Leikkasin ja harjasin koiruksen karvoja on nyt ihan vauvan näköinen, vaik kohta 10v täyttääkin.
Haettiin eilen pirttikalusto kirpparilta telttaan, et voi siel sadetta pidellä.
Sitten puuhaan pienimuotoista kisakatsomoa MM-kisojen tiimoille. Ollaan oltu sitten melkein 5kk selvin päin ilman mitään alkoholiin viittaavaakaan, joten tajusin siitä eilen Mikaa kiittää kyyneleet silmissä. Ymmärsin juuri, kuinka suuren rakkauden teon hän on mulle osoittanut kevään kuluessa. Vaikka miehen on tehnyt kuinka mieli relata ja nollata päätään ja baarikaappi on täynnä viinaa.
Niin ei ole mies kertaakaan vihjaissut, että hän ottaisi nyt alkoholia. Ei ole stressanut mua sillä, vaik helppoo ei ole ollut. Hieno mies mulla, todellakin rakkauteni arvoinen <3
Jee MM-kisat alkaa ja pääsee vihdoin rentoutuun.
Suun ongelmat ei ole vielä yhtään helpottaneet ja pahoinvointitabut on arkea vieläkin. Yksi paikka hampaasta on lähtemässä ja polvi ja hieman olkapää kiukuttelee, mut hei mieli on virkeä.
Ja keinussa eilen istuessa putosi tukipuun palkki päähän voimalla, onneks ei ruuvi iskeytynyt päähän, se nimittäin katkesi. Oon saanu myäs aurinkoa jo jeeeeeeee elämä on ihanaaa!!!
Nyt koiralenkille kuuntelemaan linnunlaulua.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2016
Se on siinä!
Hoidot 32 ja 33, sekä lääkäri
Viikonloppu tuntui kestävän ikuisesti, oli liikaa aikaa märehtiä oloaan, toisaalta sain kotona kaikkee pientä aikaseks, vaik välillä täyty levätä ja pysähtyä yökkimään.
Sunnuntaina kevät siivous, mattojen vaihto. Mika imuroi ja mä pesin lattiat.
Pölytkin tuli pyyhittyä pitkästä aikaa. Nyt on nättiä ja puhdasta.
Odotin malttamattomana maanantaita, et pääsis viimeseen kahteen hoitotkertaan.
Siinähän ne sitten meni kärvistellen.
Tiistai aamuna hain pitopalvelusta 2 kinuskikermakakkua, joista toisen vein työkavereille lohkaisten palan Mikalle ja toisen palan vein Elisan oven taakse, et hänkin saa, kun ei ole nyt töissä.
Sitten pääsin Tays:siin Mansessa satoi lumiräntää urakalla.
Taiteilin itseni ja kakkuni säde 7 kera kortin ja pääsin luovuttaan sen heille. Hymyjä ja hyviä onnen toivotuksia sain tulevaisuuteeni.
Hoidon jälkeen sain kypäräni mukaan, millä mut oli naulittu 33 kertaa sädetyksessä lavitsaan.
Kummityttö Jonna saa maalata sen mun näköseks ja laitan sen baarin seinään.
Ira hoitaja saattoi mut lääkärin huoneen odotustilaan ja Raijakin tuli juuri kahvihuoneesta. Sain haleja ja rohkaisevia kauniita sanoja. Jätin blogini osotteen, jos haluavat lukea, miltä potilaasta tuntuu nämä hoidot.
Kirjoitin muuten heidän korttiinsa, että toivottavasti emme NÄE KOSKAAN ENÄÄN ! nimittäin näissä merkeissä :-)
Lääkärissä kaikki oli kuulemma hyvin, ellei peräti erinomaisesti.
Ennuste erittäin hyvä, veriarvot normaalit, suun ja kaulan kunto kohtuu hyvä.
Parin viikkoa sivarit vielä vaivaavat, kunnes alkavat paranemaan.
PAITSI MAKUAISTI, jossa saattaa kuulemma mennä kuukausia, yksilöstä riippuen tietty.
Makuja voi alkaa maistaan yksitellen, eli pitänee siis testailla, jos edes yhden maun maistas, niin söisin sit vaikka sitä kokoajan.
Please anna sen olla juusto! Ja mieluummin suolasia ruokia, eikä makeita jos saan pyytää.
Niin et saas nähdä kuinka kauan menee ennen kun edes jostain ruoasta voi nauttia...toisaalta olisi mahtavaa jos Jussina maistas edes grillimakkaran. Ja jonkun juoman, vaik viinin.
No sitten kuukauden päästä korvalääkärille Tays.siin joku lopputarkastus ja 4 kk päästä kait sit johonkin kuviin syöpäkontrolliin, mut se on joskus elo-syyskuussa vasta.
En halua ajatella koko asiaa, ennen kun kutsu kirje tulee. Aion viettää supermahtavan kesän ja vetää kannat kattoon joka välissä.
Lääkärin jälkeen sit kurvailin Hämeenlinnaan, vein silmälasit huoltoon, niihin asennetaan silikonityynyt, kun oon tapellut vuoden niitten kaa, ku eivät pysy nenällä.
Kävin sit apteekissa hakeen pahoinvointi/ särky ja Mycostatin hiivalääkettä.
Lisää protskujuomaa kaupasta tällä kertaa maku oli Mustikka, vanilja aattelin et jospa...mut ei ollut kovin hyvää sekään.
Sitten päätökseni mukaisesti marssin varattuun aikaan Magig kauneushoitolaan, jossa mulle laitettiin kulmakoru uusiks, kun se vanha umpeutu. Virolainen neito otaksun halus laittaa sen hieman ylemmäs ja laittoikin paljon leveämmälle alueelle, miten ennen oli. Näin ollen mun oma koru ei sit todellakaan sopinut, vaan se piti ostaa. Ja tottakai piti ostaa puhdistusainetta, joka on juuri kuulemma tähän tehty. No rahaa meni puolet enempi, kun olin alun perin aatellut, mut näinhän se aina on.
Joko aika on kullannut muistot tai sitten nyt sattui todella paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten, kun koulukaverin kanssa karattiin lähihoituskoulusta välkällä ottaan lävistykset.
Sillä jos olisin tiennyt kuinka paljon se sattuu, niin olisin miettinyt 2 kertaa. Mut tossa se nyt on ja toivottavasti pysyy ikuisuuteen.
Mieli on nyt jotenkin jo vähän parempi, kun tietää, et jossain vaiheessa on pakko olla parempi olo ja suun kunto paranoo. Ja jaksaa taas vaikka mitä.
Tänään vein koiran, tein Mikalle puuroa, kävin pikaisesti postia viemässä ja sitten siivosin ison jääkaappimme niin maan perusteellisesti, et se tais olla tälle päivälle riittävästi. Vielä blogi lukkoon ja tv:n ääreen kutimen kanssa. Kyllä tää tästä!
Viikonloppuna sit kait töihin. Jos tuntuu huonolta, niin ei kun soittoa vaan ja saa saikkulapun, mut enköhän mä jaksa, senpä näkee sitten.
Näihin mahtaviin fiilksiin hoitojen osalta: SE ON SIINÄ!!!
Viikonloppu tuntui kestävän ikuisesti, oli liikaa aikaa märehtiä oloaan, toisaalta sain kotona kaikkee pientä aikaseks, vaik välillä täyty levätä ja pysähtyä yökkimään.
Sunnuntaina kevät siivous, mattojen vaihto. Mika imuroi ja mä pesin lattiat.
Pölytkin tuli pyyhittyä pitkästä aikaa. Nyt on nättiä ja puhdasta.
Odotin malttamattomana maanantaita, et pääsis viimeseen kahteen hoitotkertaan.
Siinähän ne sitten meni kärvistellen.
Tiistai aamuna hain pitopalvelusta 2 kinuskikermakakkua, joista toisen vein työkavereille lohkaisten palan Mikalle ja toisen palan vein Elisan oven taakse, et hänkin saa, kun ei ole nyt töissä.
Sitten pääsin Tays:siin Mansessa satoi lumiräntää urakalla.
Taiteilin itseni ja kakkuni säde 7 kera kortin ja pääsin luovuttaan sen heille. Hymyjä ja hyviä onnen toivotuksia sain tulevaisuuteeni.
Hoidon jälkeen sain kypäräni mukaan, millä mut oli naulittu 33 kertaa sädetyksessä lavitsaan.
Kummityttö Jonna saa maalata sen mun näköseks ja laitan sen baarin seinään.
Ira hoitaja saattoi mut lääkärin huoneen odotustilaan ja Raijakin tuli juuri kahvihuoneesta. Sain haleja ja rohkaisevia kauniita sanoja. Jätin blogini osotteen, jos haluavat lukea, miltä potilaasta tuntuu nämä hoidot.
Kirjoitin muuten heidän korttiinsa, että toivottavasti emme NÄE KOSKAAN ENÄÄN ! nimittäin näissä merkeissä :-)
Lääkärissä kaikki oli kuulemma hyvin, ellei peräti erinomaisesti.
Ennuste erittäin hyvä, veriarvot normaalit, suun ja kaulan kunto kohtuu hyvä.
Parin viikkoa sivarit vielä vaivaavat, kunnes alkavat paranemaan.
PAITSI MAKUAISTI, jossa saattaa kuulemma mennä kuukausia, yksilöstä riippuen tietty.
Makuja voi alkaa maistaan yksitellen, eli pitänee siis testailla, jos edes yhden maun maistas, niin söisin sit vaikka sitä kokoajan.
Please anna sen olla juusto! Ja mieluummin suolasia ruokia, eikä makeita jos saan pyytää.
Niin et saas nähdä kuinka kauan menee ennen kun edes jostain ruoasta voi nauttia...toisaalta olisi mahtavaa jos Jussina maistas edes grillimakkaran. Ja jonkun juoman, vaik viinin.
No sitten kuukauden päästä korvalääkärille Tays.siin joku lopputarkastus ja 4 kk päästä kait sit johonkin kuviin syöpäkontrolliin, mut se on joskus elo-syyskuussa vasta.
En halua ajatella koko asiaa, ennen kun kutsu kirje tulee. Aion viettää supermahtavan kesän ja vetää kannat kattoon joka välissä.
Lääkärin jälkeen sit kurvailin Hämeenlinnaan, vein silmälasit huoltoon, niihin asennetaan silikonityynyt, kun oon tapellut vuoden niitten kaa, ku eivät pysy nenällä.
Kävin sit apteekissa hakeen pahoinvointi/ särky ja Mycostatin hiivalääkettä.
Lisää protskujuomaa kaupasta tällä kertaa maku oli Mustikka, vanilja aattelin et jospa...mut ei ollut kovin hyvää sekään.
Sitten päätökseni mukaisesti marssin varattuun aikaan Magig kauneushoitolaan, jossa mulle laitettiin kulmakoru uusiks, kun se vanha umpeutu. Virolainen neito otaksun halus laittaa sen hieman ylemmäs ja laittoikin paljon leveämmälle alueelle, miten ennen oli. Näin ollen mun oma koru ei sit todellakaan sopinut, vaan se piti ostaa. Ja tottakai piti ostaa puhdistusainetta, joka on juuri kuulemma tähän tehty. No rahaa meni puolet enempi, kun olin alun perin aatellut, mut näinhän se aina on.
Joko aika on kullannut muistot tai sitten nyt sattui todella paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten, kun koulukaverin kanssa karattiin lähihoituskoulusta välkällä ottaan lävistykset.
Sillä jos olisin tiennyt kuinka paljon se sattuu, niin olisin miettinyt 2 kertaa. Mut tossa se nyt on ja toivottavasti pysyy ikuisuuteen.
Mieli on nyt jotenkin jo vähän parempi, kun tietää, et jossain vaiheessa on pakko olla parempi olo ja suun kunto paranoo. Ja jaksaa taas vaikka mitä.
Tänään vein koiran, tein Mikalle puuroa, kävin pikaisesti postia viemässä ja sitten siivosin ison jääkaappimme niin maan perusteellisesti, et se tais olla tälle päivälle riittävästi. Vielä blogi lukkoon ja tv:n ääreen kutimen kanssa. Kyllä tää tästä!
Viikonloppuna sit kait töihin. Jos tuntuu huonolta, niin ei kun soittoa vaan ja saa saikkulapun, mut enköhän mä jaksa, senpä näkee sitten.
Näihin mahtaviin fiilksiin hoitojen osalta: SE ON SIINÄ!!!
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Armo
Hoidot 29- 31 viimeinen kokonainen viikko takana. Enään 2 hoitoa ja lääkäri sen jälkeen.
Loppuuko tää aikuisten oikeesti vihdoinkin? Ja eihän jatku koskaan enää eihän?
Viikko on mennyt kohtuu hyvin huolimatta suun ongelmista, jotka ovat sitä samaa liman eritystä, paskan makua, minkään maistumattomuutta ja oksetusoloa. Särkyjä ei ole ollut.
Kaulakin on pysynyt melko hyvänä, sitä rasvailtuani ahkerasti.
Oon yrittänyt kotona puuhailla kaikkea pientä, et ei miettis tätä kokoajan. Eilen järjestin vaatekaapin ja sieltä lähti kierrätykseen osa ja osa mäelle. Tulipa tyhjää. Tänään vielä nimikoin hyllyt.
Mun serkku Aila, jota en oo nähnyt noin 30 vuoteen, luki mun blogini ja kirjotti, että;
Oli kyllä niin ainutlaatuista luettavaa. Oot kyllä niin paras millasena sinut muistankin Täti Moonika. Välillä tuli väkisin kyyneleet ja välillä hysteeristä ltkun sekasta naurua. Voi voi Päivi mä en millään jaksa ymmärtää mihin hukkuivat nämä kadotetut vuodet yhteiset.
Luettuani tuon taas kyyneleet täyttivät silmäni,olin niin kiitollinen noista sanoista ja iloinen, että Aila löysi sieltä tekstistä MINUT kaikkien näiden vuosien jälkeen..
Lupaan, että näemme tänä kesänä viimeinkin, johan tätä vuosi vai peräti kaksi on suunniteltu.
Tää sairaus on ainakin saanut aikaan sen, että herkemmin taas muistan, että ihminen ei tiedä kauanko aikaa sitä saa olla täällä maan päällä.
Ja aioinkin yrittää elää entistä täydemmin tämän jäljellä olevan elämäni, oli sitä sitten kuinka kauan tahansa.
En halua enää lykätä asioita, varsinkaan ihmisten näkemisiä, koska ne on elämän suola. Ystävät ja rakkaat olette kaikki kaikessa.
Olenkohan muistanut kertoa, että ystäväni Tuula pyysi Lintulan nunnia rukoilemaan puolestani, olen siitä hyvin kiitollinen.
Minä uskon enkeleihin ja keräänkin enkeleitä kaikissa muodoissa. Oon saanut niitä kavereilta ja Kummitytöltä Jonnalta. ja itse ostan aina kun löydän edullisesti esim. kirppikseltä.
Tänään sitten tulin kirppiksen kautta ja löysin Äiti Marian lasin värinen patsas joka seisoo risti kädessä ja takana kynttilän paikka, joten on aika upea kun kynttilänvalo loistaa sen takaa.
Sitten löysin enkelipatsaan ja valokuvakehyksen missä sydämiä.
Tuunasin kehyksiin kuvan minusta ja veljestäni ja ympäröin sen enkeleillä, jospa he saisivat Jarin heräämään ja ottamaan yhteyden minuun. En luovu toivosta koskaan.
Sitten nostin enkelikortin, joita minulla on myös muutama erilainen pakka ja sain kortin;
ARMO
Kehittääksesi armon hyvettäsi, anna sekä itsellesi, että kaikille lähimmäisillesi anteeksi.
Ole jalomielinen, näe hyvää toissa, äläkä tuomitse heitä.
Avaudu myötätunnolle ja löydä sisältäsi, ennen kaikkea se viisaus, joka huomaa Jumalallisuuden kaikissa luoduissa.
Kun olet suopea ja löysäät asenteitasi muita kohtaan, osoitat heille armollisuutta.
Levität ympäristöösi paljon valoa, iloa ja rakkautta, sekä rohkaiset muita löytämään hyvää sisältään.
TÄMÄN KORTIN VALITSEMINEN saattaa merkitä sitä, että armon Enkelit tarjoavat sinulle vapautuksen tuskistasi tai hankaluuksistasi.
Ota se armollisena vastaan.
KIITOS KYLLÄ OTAN :-)
Loppuuko tää aikuisten oikeesti vihdoinkin? Ja eihän jatku koskaan enää eihän?
Viikko on mennyt kohtuu hyvin huolimatta suun ongelmista, jotka ovat sitä samaa liman eritystä, paskan makua, minkään maistumattomuutta ja oksetusoloa. Särkyjä ei ole ollut.
Kaulakin on pysynyt melko hyvänä, sitä rasvailtuani ahkerasti.
Oon yrittänyt kotona puuhailla kaikkea pientä, et ei miettis tätä kokoajan. Eilen järjestin vaatekaapin ja sieltä lähti kierrätykseen osa ja osa mäelle. Tulipa tyhjää. Tänään vielä nimikoin hyllyt.
Mun serkku Aila, jota en oo nähnyt noin 30 vuoteen, luki mun blogini ja kirjotti, että;
Oli kyllä niin ainutlaatuista luettavaa. Oot kyllä niin paras millasena sinut muistankin Täti Moonika. Välillä tuli väkisin kyyneleet ja välillä hysteeristä ltkun sekasta naurua. Voi voi Päivi mä en millään jaksa ymmärtää mihin hukkuivat nämä kadotetut vuodet yhteiset.
Luettuani tuon taas kyyneleet täyttivät silmäni,olin niin kiitollinen noista sanoista ja iloinen, että Aila löysi sieltä tekstistä MINUT kaikkien näiden vuosien jälkeen..
Lupaan, että näemme tänä kesänä viimeinkin, johan tätä vuosi vai peräti kaksi on suunniteltu.
Tää sairaus on ainakin saanut aikaan sen, että herkemmin taas muistan, että ihminen ei tiedä kauanko aikaa sitä saa olla täällä maan päällä.
Ja aioinkin yrittää elää entistä täydemmin tämän jäljellä olevan elämäni, oli sitä sitten kuinka kauan tahansa.
En halua enää lykätä asioita, varsinkaan ihmisten näkemisiä, koska ne on elämän suola. Ystävät ja rakkaat olette kaikki kaikessa.
Olenkohan muistanut kertoa, että ystäväni Tuula pyysi Lintulan nunnia rukoilemaan puolestani, olen siitä hyvin kiitollinen.
Minä uskon enkeleihin ja keräänkin enkeleitä kaikissa muodoissa. Oon saanut niitä kavereilta ja Kummitytöltä Jonnalta. ja itse ostan aina kun löydän edullisesti esim. kirppikseltä.
Tänään sitten tulin kirppiksen kautta ja löysin Äiti Marian lasin värinen patsas joka seisoo risti kädessä ja takana kynttilän paikka, joten on aika upea kun kynttilänvalo loistaa sen takaa.
Sitten löysin enkelipatsaan ja valokuvakehyksen missä sydämiä.
Tuunasin kehyksiin kuvan minusta ja veljestäni ja ympäröin sen enkeleillä, jospa he saisivat Jarin heräämään ja ottamaan yhteyden minuun. En luovu toivosta koskaan.
Sitten nostin enkelikortin, joita minulla on myös muutama erilainen pakka ja sain kortin;
ARMO
Kehittääksesi armon hyvettäsi, anna sekä itsellesi, että kaikille lähimmäisillesi anteeksi.
Ole jalomielinen, näe hyvää toissa, äläkä tuomitse heitä.
Avaudu myötätunnolle ja löydä sisältäsi, ennen kaikkea se viisaus, joka huomaa Jumalallisuuden kaikissa luoduissa.
Kun olet suopea ja löysäät asenteitasi muita kohtaan, osoitat heille armollisuutta.
Levität ympäristöösi paljon valoa, iloa ja rakkautta, sekä rohkaiset muita löytämään hyvää sisältään.
TÄMÄN KORTIN VALITSEMINEN saattaa merkitä sitä, että armon Enkelit tarjoavat sinulle vapautuksen tuskistasi tai hankaluuksistasi.
Ota se armollisena vastaan.
KIITOS KYLLÄ OTAN :-)
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Luovutan joo mä luovutan...
Hoidot 27- 28 enää 5 hoitokertaa
Sunnuntaina kesken työvuoron sitten pamahti päähän että eiköhän tää ollut tässä!
Nyt mä olen ollut töissä jo suuren ajan hoitojen kanssa.
Ehkä mä voisin myöntää itselleni nyt armahduksen ja olla ensi viikon saikulla, sit kun ois perään 4 vapaata. Eli luovutan duunista hetkeksi, tehköön nuoremmat!
Ehtis ikään kuin henkisesti lepään tästä hullunmyllystä, vaik fysiikka viel kestäs, mut ihmisen pää on sen verta herkkä kapistus, et mielummin pidän siitä ennalta ehkäisevästi huolta, kun annan sen lahota, sen verta painetta on kertynyt kupoliin tänä vuonna.
Itseasiassa siis koko vuosi on ollut yhtä selviytymistaistelua.
Se on jännä, et kun sen sain päätettyä, niin oli jo huomattavasti helpompi olla ja ajattelin et näinhän sen piti mennäkkin.
Maanantai aamuna mieleni oli edelleen samaa mieltä asiasta,ja niinpä päästessäni Säde 7 naisten luo ilmoitin et 19 - 24.4 saikkua kiitos ja lapun sainkin tänään kouraani.
Olivat kanssani samaa mieltä asiasta, olihan tätä mulle jo ehdoteltu moneen otteeseen, koska rankin vaihe viel edessä. Kattoo sit oonko työkuntonen ens viikon lopulla kun 4 vapaatakin loppuu, mut jos en oo niin lissee lommoo vaan, onhan täs ny varaa, kun alkuhoidot sinnittelin töissä.
Soittelin bosselle, joka suhtautu ymmärtäväisesti. Olin tästä kaikesta niin helpottunut että kun pääsin kotiin, niin nukuin 4h päikkärit ja yöunetkin oli 9h päälle.
Kurkku on ollut tosi ällö taas, limaa kertyy joka paikkaan, varsinkin kurkun perälle ja taas joku möykky on asettunut asumaan tonne nieluun ja aiheuttaa oksu reaktioita.
Makuaisti on edelleen perseestä, mutta näillä mennään.
Tänään pääsin taas ripsiin, oli ollut oikeen sulkasato, kai ne irtoo siihen naaamariin? No onneks on Mari joka laittaa uusia, on taas pirteemmän näkönen.
Sit oon vähä hassannu. Tilasin hieman kevätvaatteita Cellbesiltä, ens viikolle kampaajan ja uuden läväri ajan. Kukkiakin ihania Hortensioita ostin itselleni. Ja ihgun yöpaidan mut sen saan laittaa vasta huomenna, kun vaihdan petivaatteet ja pääsen saunomaan.
Niin ja tilasin mä pari kakkuakin pitopalvelusta. Toisen vien Säde 7 Tiistainan viimeisen hoidon kunniaksi ja toisen osoitetta en vielä kerro :-)
Joo jospa täl viikolla tekis kaikkea pientä mitä jaksaa esim. vaatekaapin siivous ym.
Hyvä päivä tänään.
Sunnuntaina kesken työvuoron sitten pamahti päähän että eiköhän tää ollut tässä!
Nyt mä olen ollut töissä jo suuren ajan hoitojen kanssa.
Ehkä mä voisin myöntää itselleni nyt armahduksen ja olla ensi viikon saikulla, sit kun ois perään 4 vapaata. Eli luovutan duunista hetkeksi, tehköön nuoremmat!
Ehtis ikään kuin henkisesti lepään tästä hullunmyllystä, vaik fysiikka viel kestäs, mut ihmisen pää on sen verta herkkä kapistus, et mielummin pidän siitä ennalta ehkäisevästi huolta, kun annan sen lahota, sen verta painetta on kertynyt kupoliin tänä vuonna.
Itseasiassa siis koko vuosi on ollut yhtä selviytymistaistelua.
Se on jännä, et kun sen sain päätettyä, niin oli jo huomattavasti helpompi olla ja ajattelin et näinhän sen piti mennäkkin.
Maanantai aamuna mieleni oli edelleen samaa mieltä asiasta,ja niinpä päästessäni Säde 7 naisten luo ilmoitin et 19 - 24.4 saikkua kiitos ja lapun sainkin tänään kouraani.
Olivat kanssani samaa mieltä asiasta, olihan tätä mulle jo ehdoteltu moneen otteeseen, koska rankin vaihe viel edessä. Kattoo sit oonko työkuntonen ens viikon lopulla kun 4 vapaatakin loppuu, mut jos en oo niin lissee lommoo vaan, onhan täs ny varaa, kun alkuhoidot sinnittelin töissä.
Soittelin bosselle, joka suhtautu ymmärtäväisesti. Olin tästä kaikesta niin helpottunut että kun pääsin kotiin, niin nukuin 4h päikkärit ja yöunetkin oli 9h päälle.
Kurkku on ollut tosi ällö taas, limaa kertyy joka paikkaan, varsinkin kurkun perälle ja taas joku möykky on asettunut asumaan tonne nieluun ja aiheuttaa oksu reaktioita.
Makuaisti on edelleen perseestä, mutta näillä mennään.
Tänään pääsin taas ripsiin, oli ollut oikeen sulkasato, kai ne irtoo siihen naaamariin? No onneks on Mari joka laittaa uusia, on taas pirteemmän näkönen.
Sit oon vähä hassannu. Tilasin hieman kevätvaatteita Cellbesiltä, ens viikolle kampaajan ja uuden läväri ajan. Kukkiakin ihania Hortensioita ostin itselleni. Ja ihgun yöpaidan mut sen saan laittaa vasta huomenna, kun vaihdan petivaatteet ja pääsen saunomaan.
Niin ja tilasin mä pari kakkuakin pitopalvelusta. Toisen vien Säde 7 Tiistainan viimeisen hoidon kunniaksi ja toisen osoitetta en vielä kerro :-)
Joo jospa täl viikolla tekis kaikkea pientä mitä jaksaa esim. vaatekaapin siivous ym.
Hyvä päivä tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)