Sattuu ja tapahtuu...

Uudesta vuodesta selviämisen jälkeen aloin sitten hahmottaa, että mitä kaikkea sitä täytys tehdä ja missä aikataulussa, jotta pääsisi hyvillä mielin etelän lämpöön maalis -huhtikuun taitteessa.,

Listalle nousikin monta asiaa, jotka vaativat  paljon rahaa, joten ei kun tuumasta toimeen.
Lämmitysöljyä piti tilata, joka maksaa taas jotain tonnin, pyysin useampaan erään.
Autosta piti jo ajoissa laittaa ystävä Pökälle tilaus, että katselee mulle kesärenkaita, koska noilla vanhoilla ajoin jo yliajalla viime kesän.
Sitten piti tilata katsastus autolle vaik aikaa olis ollut huhtikuun lopulle, niin parempi saada sekin alta pois ennen matkaa.
Sain maksettua Puerto Ricon matkan loppuun, ja varasin huhtikuulle Tallinnan ostosmatkan, et saa taas kesäksi edullisempaa juotavaa.
Halusin myös vaihtaa hiusten väritystä Gemma tukkaan ( Sons of Anarchy), joten otin bestikseen Jarzeen yhteyttä, et jos hän hakis mut kampaamoon Pökältä, jos ja kun jätän auton sillä välin korjattavaksi sinne, niin ikään kuin 2 kärpästä yhellä iskulla.
Kampaamo on Hesassa ja Pökä siitä puolentunnin päässä. Tiesinhän nimittäin, että auto ei läpi mene, kun katsastus ukko jo viimeks sanoi, et ens kerralla onkin sit hitsattavaa enemmänkin.

Ke aamuna sit lähdin hakeen silmälasejani, jotka oli vaihteeks korjattavana.
Luulin et vika oli minun, mut niissä oli ollut oikeakin vika, kun linssi tippui ja naarmuuntui. Meni kokonaan takuuseen, luojan kiitos. Sillä eivät olleet mulla kun vajaa 2kk kun jo sain ne hajalle.

Sitten katsastukseen, jossa oli mahtavan empaattinen ja ystävällinen mies, joskin hän joutui kertomaan minulle, että hitsattavaa oli sitten 4 kohtaa ja oikea eturengas ei mene läpi enään.
No ilmoitin viat Pökälle ja hän sai yhden renkaan lisää etsittäväkseen, lisäksi auto vinkui, kun sen käynnisti kylmänä, samoin tuulilasin pyyhkijät vinkuvat. Kääk.

Lähdin ajeleen siitä sitten kohti Riihimäkeä yläluomien ja huulien pigmentointiin, niin hetken päästä moottoritiellä auto alkoi pitään aivan jumalatonta meteliä.
Olin aivan ihmeissäni ja kauhuissani, että mikä tähän tuli nyt ja tähänkö tää nyt leviää?
Auto kulki, eikä savua tullut mistään, vaan älytön meteli.
Ajoin Linnatuuleen ja parkkiksella yritin löytää vikaa, sitä löytämättä.
Potkin renkaita, yritin katsoa auton alle ja konepellin alle tietävän näköisenä, mutta ei mitään vikaa.
Päätin yrittää takaisin kotiin päin. Kaiken lisäksi juuri viime yönä en ladannut puhelintani, jonka takia akku oli melkein lopussa.
Sitten tajusin, että en pääse huoltikselta kuin Hesaan päin ja pitäs päästä takaisin manseen.
No muistin, että joskus on kohtia motarilla, missä aita loppuu ja pääsee kääntään suuntaa.
Sellainen tuli vastaan parin kilsan päässä ja kurvasin siihen, mutta lopputulos oli, että meinasin ajaa rekan alle. Oli 20 centistä kiini. Taas oli enkeleillä tekemistä mun kanssani.

Aikani kyttäsin sopivaa paikkaa vetää ohituskaistalle, että menen eka siihen,kun sitä ei kukaan aja. Sellainen tulikin sillä oikeaa kaistaa ajoi rekka ja sen perässä henkilöauto, mutta kun mä siirryin oharille, niin samaan aikaan pikkuauto siirty myös ohittaan rekkaa, joten joutu varmaan jarruttaan kovin.
Ja kun itse en uskaltanut kiihdyttää autoa, kun ajattelin et se räjähtää, niin yritin jättäytyä rekan perään. Mutta sepäs olikin ylipitkä rekka ja meinasin ajaa sen kylkeen, kun arvioin pituuden väärin. Viime hetkessä huomasin, että oon kohta rekan kyljessä ja korjasin liikettä.
Lopulta pääsin  onnellisesti oikealle kaistalle, mutta perässä tulija tööttäsi pitkään ja todellakin ansaitusti sain tööttini. Törppö mikä törppö.
Olin siis niin paniikissa, että meinasin vahingossa tapattaa itseni. Huusin, kirosin ja itkin rämisevässä autossani ajaen samalla kohti H-linnaa.

Kun hieman rauhoituin aloin ajatella, että ajanko tosiaan Hauholle asti vielä joku 30km tietämättä mikä vika on?
Ja sitten sain kuningasidean, että meen takaisin katsastuskonttoriin, jospa symppis Katsastusmies Tero vois minua auttaa?
Ryntäsin sisään odotushuoneeseen, joka oli nyt täynnä, kun viimeks olin ainoa siellä.
Kysyin sihteeriltä, voiko Teroa tavoittaa ja hän ohjas mut autohalliin. Tero oli siellä auton alla ja mä paniikissa selitin asiani. Tero tuli kiireistään huolimatta katsomaan, ja kas vain vika löytyi heti!
Eturenkaan päälle oli jostain mennyt jäälohkare, joka painoi lokasuojaa renkaaseen.
Voihan sanonko mikä :-)
Tero jaksoi kuitenkin olla symppis ja ymmärtäväinen loppuun asti ja otti vielä uudestaan autoni pohjan katsottavaksi ja laittoi lokasuojan kiinni jollain nipsuilla. Ihana ihminen.

Ehdin sitten vielä pigmentointiinkin tunnin myöhässä ja sen jälkeen päivä olikin pulkassa.

Perjantaina sitten lohkesi ylähampaasta edestä iso pala, jota oon nyt 5pv työnnellyt takaisin, kun koko ajan meinaa irrota. Ajan sain vasta huomiseksi ja sinnekin pitää lähteä kesken työpäivän.

Eilen olin sit autoo korjauttamassa ja sain uudet hiukset. Lähdin aamu 7 ja olin ilta 6 kotona.
Raskas ja rankka päivä. Kelit ajaa olivat tottakai aivan järkyttävät, oikein varoitettiin ajokelistä. TIETENKIN. Mutta muutoin kaikki meni hyvin ja ystäviä oli mahtava nähdä.

Tänään sitten auton uusintakatsastus ja läpi meni. Vein Terolle myös pienen kiitoslahjan, mihin kirjoitin, kuinka kiitollinen olin hänen ystävällisestä ja empaattisesta palveluasenteestaan.

Sit kauppaan ja tekeen ruokaa moneks päiväks. Täl vkol 2 pitkää 1 vapaa ja 2 pitkää, joten paljo ei kotona olla,
Siinä sit tohinas tiputin 2 hedelmää lattialle, jotka kieri piiloon ja jouduttiin kääntään kaikki sohvat ym. että ne vihdoin löytyi ja kaiken päälle löin varpaani oven karmiin ja ne on nyt tosi kipeet ja siteessä. Toivottavasti paranee huomiseksi. Tää on niin tätä. Miks mulle aina tapahtuu jotain.

Mä vaahtosin Jarzelle, että miks mulle aina tapahtuu? Miks mun elämä ei oo tasasta?
Ja vastaus; ai sulle vai? nytkin kun puhut, niin heilut ja eläydyt kaikkea muuta kuin rauhallisesti.
Ei kuulemma tuu toteutuun mun kohdalla toi tasanen rauhallinen elämä,
Joten toteankin:
Olemassaolo on epäreiluista vaihtoehdoista selviämistä.