Lomatunnelmissa

Juhannusta kohti juu. Taitaa tulla rauhallinen Jussi, kun osa kavereista sairastaa ja osa ei vaan pääse tuleen tällä kertaa, joten voipi käydä niin, että ollaan kahdestaan tällä kertaa. Itse asiassa se voi olla hyväkin. On helpompi ottaa rauhallisemmin tää Jussi kun ei oo kanssa örveltäjiä kuin 1 rakas siippani :-)

Oikeudenpäätöskin tuli sit tähän samaan syssyyn. Sain kunnian maksaa 17.000e johon olin jo ehtinyt varautuun lainoilla onneks. Mut sitä myöten kaikki vararahasto on taas nollilla ja lainanlyhennykset joka kk on saatava maksettua.
Niin että ei tarvitse ihmetellä miksi tässä yritetään vääntää ylitöitä joka kk.
Nimittäin normipalkka ei vaan riitä.
Tottakai oikeuden päätös otti pannuun ja tuntuu erittäin epäreilulta, mutta nyt oon jo siinä vaiheessa, etten enää jaksa tätä taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Vaan halusin sitten äkkiä eroon koko shitistä ja maksoin kaiken saman tien pois, kun kerran päätös oli tämä.
 Korkeimpaan oikeuteen ois kait vielä voinut valittaa, mut se maksaa, eikä ole voimia.
Se siitä maksettu on, ompahan takana.
Kuinka oikeesti kaikki paska voi tulla aina yhtä aikaa?
Astrologian mukaan oon käynyt historiallisen jakson läpi, jolloin kentällä kaikki sairaus, raha-asiat ym...ja nyt pitäs alkaa tasottuun ja pahin olla takana! Kiitos odotan sitä todellakin!!!

Kurkkua kahistaa edelleen aina välillä. Sinne tarttuu esim.tomaatin, kurkun ja hedelmien kuoret ym. sellainen. Varsinkin nukkuessa suu kuivuu ihan sikana, vaik käytän noita suun kostukkeita. Olen näes suuhengittäjä, jolloin suu on auki nukkuessa ja kuivuu senkin takia enempi hengittäessä kuin niillä jotka hengittää nenän kautta.
Joo suu kuivuilee edelleen myös päivällä. Pastillia ja kostutusta tarvitaan aina lähelle.
Makuaisti on edelleen heikko, mutta parempaan päin kuitenkin.
Nyt sentään pystyy syömään eri asioita, vaikka niistä ei iloa saakkaan.
Usein eka haarukallinen maistuu hyvältä ja aattelee, että ihanaa tää maistuu, mut seuraavat haarukalliset ovatkin sitten pettymys.
Niin kävi eilenkin kun mun suurin herkku kesällä grillijuusto tuotti pettymyksen.
Muutoin mulla ei nyt olekaan terveys ongelmia, kuin tuo suu.

Kävin eilen Tallinnassa, enkä tuonut vihreetä röökiä. Aion nyt pyhästi olla polttamatta Juhannuksena. Original lonkeroo aion kokeilla ja kirkkaita juomia erittäin pitkällä lantrinkilla, joihin sitruunaa, puolukkaa ja karpaloa. Mycostatin pullosta muutama huikka.
Saas nyt nähdä tuleeko sieni takaisin? Se on nyt mun suurin pelkoni.
Sen näkee sitten Jussin jälkeen.
Paino on pyörinyt nyt tässä samassa -15/ -16kg
Jos olisin normi ihminen niin paino ois tippunut 10kg enempi näillä safkoilla, niin vähän saan alas meneen.
Mut mun painonpudotus on aina ollut todella vaikeeta. Kunpa pysyis ees tässä.
Nälkää en oikeastaan tunne vieläkään, mutta tulee heikko ja tyhjä olo kun huomaa 16 aikaan ehtoolla, ettei ole syönyt mitään koko päivänä.
Hups näin on päässyt käymään pari kertaa.

Juu mutta tällä hetkellä kaikki tulevat ongelmat ovat vielä iloisesti edessä ja hankalimmat takana. Niin että eipä murehdita yhtään etukäteen. 2 viikkoa lomaa ja duunin voi unohtaa siksi aikaa.
Lähenpä valmisteleen Päkän baaria Jussikuntoon ja ei muuta kun kannat kattoon ja itketään sitten taas kun sen aika on! Hyvää Juhannusta kaikille <3

Superkiitokset TAYS

1.6.2016 = 7 eli numerologisesti kun kaikki lasketaan yhteen, niin eilisen päivän numero oli 7, joka on siis onnen numeroni ja kaikki meni putkeen. Supermahtava päivä.

Tays korvasi moninkertaisesti viimeisen pettymyksen aivan mahtavilla persoonilla, joita eilen tapasin.
Aamusta ajelin eka Jonnalle ja vein sädehoitonaamarini tuunattavaksi, et saan sen joskus baarin seinään. Kummityttö kun on taiteellista sorttia. Jonna kertoili myös Englannin matkastaan, jota innoissani kuuntelin, oli mukava aamuhetki.
Sitten suunnistin sairaalaan. odottamaan korvapolille. Ilmottautumis automaatti ei antanut kuitteja. Pientä härdelliä sen johdosta, mutta muistin ulkoa numeroni.
Ensin syöpähoitajan vastaanotto. Siellä viihdyin melkein tunnin. Oli suurta sielujen sympatiaa. Vuodatin kaikki huolenaiheeni ja olin täysin rehellinen vaivoissani ja murheissani, toki myös kiitollinen.
Hoitaja oli mielettömän myötätuntoinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen asioistani.
Sain suunnattoman paljon voimaantumista ja hyvää mieltä tästä kohtaamisesta.
Sain kuulla olevani vähintäänkin harvinainen tapaus. Mentyäni hoidot läpi viikon saikulla, tehden jopa hieman ylitöitä. Ja vaikka olen laihtunut 15kg, niin yleiskuntoni on silti pitänyt.
Kaulan iho on myös ihan ok, vaikka en sitä auringossa ole suojannut, vaan laittanut Baby oilia, niin kuin muuallekin. Välillä kyllä suojaavaa aurinkorasvaa.
Kyseli multa haluanko johonkin tukiryhmään, johon vastasin, että ei kiitos.
Johon hoitaja naurahti, että näin hän arvelikin minun vastaavan.
Kyselin syksyn tulevasta PT kuvauksesta, että mites toi kulmalävistys pitääkö ottaa pois?
Saan siitä tietoa myöhemmin.
Riippuu siitä otetaanko kuvat päästä varpaisiin, vai silmien alapuolelta alas.
Toivoin kuvausta Syyskuun alkupuolelle, koska elokuun loppu on lomaa enkä aio lomaani pilata sillä.
Eiköhän se onnistu.
Juteltiin syömisistä ja juomisista. Ei kannattaisi kuulemma laihtua enempää, ja makuaistia kannattaa ärsyttää, niin kuin olen olettanutkin. Tarviipa sitkeästi yrittää.
Kysyi paljonko käytän alkoholia? Ja kerroin, että harvoin, mutta viikkoannos meneekin sitten kerralla.
Kerroin sitä yrittäväni hillitä, koska toleranssikin on laskenut.
Lähtiessäni pois kerroin hoitajalle, että hän on aivan mahtava, ja sain vastauksen, että niin sinäkin. Lämmitti mieltä, suorastaan leijuin sieltä pois käytävälle odottamaan pääsyä lääkärille, jonka näin hoitojen alussakin.
Tämä minun ihana lääkärini, sanotaan häntä Namuksi. Sympaattinen mies pilke silmäkulmassa. Katsoo oikeasti silmiin, pieni virne taka- alalla.
Tutkiva katse, eikä komeuskaan ole haitaksi. Huumorintajuakin löytyy. Kaiken kaikkiaan paras lääkärikokemus ikinä!
Tuntui tutulta ja turvaliselta kertoa kaikki samat huolet hänelle alkoholinkäytöstä lähtien.
Oli sitä mieltä, että kyllä tilanne suussa paranee vähitellen.
Makuaistikin kyllä sieltä vielä tulee takaisin. Ja että hiivakin liittyisi lähinnä sädetykseen ja kun kudokset paranee, niin eiköhän sekin vaiva väisty. Tosin oli sitä mieltä, että Juhannus kannattaisi ottaa iisisti ja antaa aikaa suun parantumiselle.
Noooooo katsotaan en mene lupaan mitään. Yritän kyllä kaikkeni. Nauroinkin sitä Namulle, että jos otan toiseen käteen siiderin ja toiseen Mycostatini pullon, niin toimisikohan se?
Namu katsoi kurkun, tunnusteli kaulaa ym. ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Kurkku hieman punoitti, mutta hiivakate oli poissa.
Syksyn PT kuvissa jos ei näy mitään, niin on hyvä. Jos näkyy jotain, niin sitä pitää sitten tutkia lisää, ei ole välttis syöpää.
Oli aivan mahtava tapaaminen tämäkin ja toivotimme toisillemme hyvää kesää.
Sain muuten Caphosoliakin, joka on jo nyt auttanut suunnattomasti.
Matkalla parkkikselle pääsin myös halaamaan yhtä lempihoitsuistani.

Kaikenkaikkiaan kymppireissu. Ja päivä sen kun parani. Marssin parkkipaikalle, ekan parkkiautomaatin edessä jono, jotain tomintahäiriöitä. No kävelin parkkiksen toiseen päähään, missä olikin sama juttu. Kortit ei toimineet, piti olla käteistä. Mulla oli onneksi 5e lompakossa, jota aloin sovittaan automaattiin.
Vieressäni oli nuori mies, joka oli epätoivoinen ja manaili, että mitä hän tekee, että lapset on kuumassa autossa ja mistä hän nyt käteistä saa?
Minä siihen, että mitäpäs jos minä maksan sun parkin, jos vaan tää loppuraha riittää.
Mies ei meinannut uskoa korviaan ja oli aivan onnesta sykkyrällä. 2e oli hänen maksunsa, riitti onneks rahani. 
Hän olisi halunnut tilitiedon tai jotain. En halunnut vaivaisen parin egen takia.
Sanoin vaan, että laita hyvä kiertään. Leijailin tulikuumaan autooni ja mieleni valtasi suuri kiitollisuus, että sain kokea tämänkin hetken. Miten hyvä mieli tulikaan pienestä teosta.
(Olin juuri 2 viikkoa sitten täyttänyt ilmastointi aineen korjaamolla, mutta se ei kestänyt kun päivän, eli on jotenkin hajalla, mutta auto on niin vanha, etten sitä rupee korjaan enään. Jospa ensi vuonna olisi varaa vaihtaa tms..)
 Niinpä ajelin kuumuudessa takaikkunat raollaan Hauholle päin, kunnes hetken päästä liftari.
Olin jossain ihme tilassa, sillä en ehtinyt miettimäänkään, kun olin jo itseni parkkeerannut tien sivuun ja viereeni asteli partainen pikku-ukko, joka kertoi nimekseen Sergei.
Hän asuu Tampereella oli joku  tutkija entinen luonto aktivisti.
Menossa liftillä synnyinpaikoilleen Venäjälle. Matkalla sitten Englantia väännettiin ja hän jäi Hauhon kupeessa kyytistä pois.
Meikäläisen eka liftarikokemus näin päin. Itse oon nuorempana liftannut usein ympäri Suomea.

Toinen päivän hyvää työ tehty. Kyllä se takaisin päinkin virtaa.
Kotona heti uimaan ja aurinkoon oottaan saunan lämpiämistä. Ja eiköhän posti tuonut vielä iloisen raha yllätyksen, joka auttaa taas hieman eteenpäin. Täydellinen päivä kerta kaikkiaan.
Kiitos Maailmankaikkeus kaikesta hyvästä mitä tielleni taas olet tuonut.
Näihin tunnelmiin :-)

Kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa?!

Voi hyvää päivää taas, pahin on taas takana hulvattoman iloittelun seurauksena.
Miksi mua ei varoitettu lääkärin toimesta, että jos otan alkoholia niin sieni saattaa tulla takaisin suuhun ja hallelujaa missä mittakaavassa!
Oon kokenut taas pieni muotoisen helvetin suussani ja sit kautta päässäni noin viikon verran.

Oliko oikeesti liikaa maailmankaikkeudelta pyydetty, että olisi saanut normikankkusilla juhlista selvitä? Eiiiii todellakaan, suupieli auki, joka aukee kun yleiskunto laskee ( siihen auttaa vain Zovirax) ja sellanen peite hiivasientä suussa, että hyvä kun henkeä sai tahi pysty nielemään.
Jatkuva yrjötys taas aamusta iltaan, ei pysty sanoin kuvaamaan sitä olotilaa.

Aamusta jo soitin Tays:siin ja jätin Mycostatin reseptipyynnön uusimisen ja lupasivat vasta puolenpäivän jälkeen lääkärin laittavan.
Kyttäsin ja kyttäsin Omapalvelusta joko näkyis, kello jo 14 ja tietysti perjantai eikä näy.
Kuinka kauan voi mennä yhden reseptin uusimiseen? Ehkä minutti?
Ei kun uutta soittopyyntöä, sit sain kuningasidean.
 Itkin huoleni Hauhon TK:n hoitsulle, joka välitti huoleni lääkärille, joka jo kohta soittikin ja sain puolen tunnin sisällä reseptin. Jumalankiitos pienestä paikkakunnasta ja ihanista ihmisistä täällä!!!

Mulla oli jo lääke suussani, kun vihdoin joskus 3 aikaan soittivat Tays:sista pahoitellen asiaa.
Vastasin kohteliaasti, että en tarvitse enää heidän palveluksiaan asian suhteen, kiitos. Vaikkakin sisäisesti kiehuin raivosta, hitaasta ja välinpitämättömästä toiminnasta, koska olin suurinpiirtein rukoillut aamulla nopeaa toimintaa suussani olevan helvetin takia, niin ei!!
Ei tapahtunut yhtään mitään! Olin ja olen edelleen niin pettynyt ja vihainen!
Ensimmäinen kerta, kun koen kokeneeni suurta epäoikeudenmukaisuutta ja hätäni sivuuttamista Tays:sin toiminnan ansiosta.

No viikko on mennyt sientä parantaessa, kanuuna ei ollut mitään siihen verrattuna. Etsin netistä kaiken tiedon siitä, mitä muuta voin tehdä suuni ja yleiskuntoni parantamiseksi.
Se että en voinut juodessa syödä, kun sitä fucking makuaistia ei vieläkään oikeastaan pahemmin ole. Niin laski yleiskuntoni tosi alas kaiken sädetyksen jälkeen vielä.
En tiennyt, että sieni muhii edelleen ja voi uusiutua. Jostain netistä luin naisesta joka kertoi, että hänen miehellään se uusiutuu heti jos ottaa yhdenkin paukun.
Tässäpä tuleekin sitten paljon kysymyksiä lääkärille ensi viikolla.
Voinko enää ikinä juoda? Onko mitään lääkitystä, joka estää sienen takaisin tulon.

Oon nyt kotikonsteina harjannut kieltä ja kitalakea soodalla, purskutellut suolavedellä. Juonut karpalomehua, sitruunaa. Syönyt karpaloita ja puolukoita.
Kuulemma kehon oikeanlainen happamuus poistaa sientä. Oon nyt saanut sen suurinpiirtein hallintaan taas, mutta mites taas Juhannus?
Ajattelin jo, että jospa keskityn sitten vaan grillaamiseen ja syömiseen, mutta vaikee siihenkään keskittyä jos maku-aisti ei toimi silloinkaan?
Laitanko siis säkin päähäni ja ripottelen tuhkaa ylleni ja meen kellariin piiloon Jussiksi, kun sattuu se lomakin taas sit oleen.
En oikeesti halua sitten alkoa enään ikinä jos tää toistuu joka kerta? Tuleeko musta absolutisti?
Luin myös, että sieni aiheuttaa uutta syöpää, ehkä suuhun, nieluun. PRKLE nyt oikeesti ituttaa, jos oon itelleni tuhoa lisää aiheuttanut?
Poltin myös muutaman kessun iloitellessani, se kuulemma takuu varmasti tuo sienen suuhun takaisin.Sekin olisi ollut hyvä tietää? Mut netistähän toikin piti kaivaa esiin.
Siitä voin kyllä luopua kokonaan, vaik tältä istumalta, mut please älkää viekö multa ilolientä lopullisesti, miten mä sit osaan juhlia? rentoutua?

No jos se tulee eteen, niin sekin on vaan nieltävä ja opeteltava aivan uudenlainen elämäntapa, mihin ei kuulu kosteat juhlat ollenkaan.
Siihenkö loppuu vähäinenkin sosiaalisuuteni vapaa-ajalla. Oon muutoinkin tällainen erakko nykyään. Vähintäänkin mielenkiintoista, mihin elämä tästä vie?

Mä kun nääs uskon, et mun sielu on ennen tänne tuloa valinnut nää kaikki vaikeudet ja opinpaikat, joissa nytkin taistelen. Joten ei auta kun pitää pää kylmänä, välillä kaatua ja taas nousta ja rynnistää eteenpäin, kyl täs maaliin mennään vaikka kontaten!!!

On ollut kyllä ihanat loma-ilmat! la- su pitkään töihin , kyl se tästä taas, kattellaan...moikkelis <3

Tasapainottelua ja tulevaa ilottelua

Heips 3 viikkoa tänään hoitojen loppumisesta. Ei ole helppoa ollut vieläkään.

Loma loma loma....viikko lomaa ja 5 päivää vapaata perään.
- 14 kg on kyllä kiva.
Makuaistia ei edelleenkään ole. Oon kyllä yrittänyt ärsyttää suutani eri mauilla, ajatuksella, että ei kai se makuaisti herää, jos en sille anna ees mitään tunnisteltavaa.
Mut ällöttää vaan yrittää syödä, kun ei saa nautintoa siitä ruoasta. Syön siis edelleen 3-4 protskupirtelöä päivässä thats it!
Sitruunasta maistan osan ja viili maistuu enempi itselleen, siinä edistysaskeleita.
Sylkeä suuni on tuottanut viimeisen viikon aikana jopa enempi kun aikaisemmin.
Tiedä sitten johtuuko vaan paranemisen prosessista, vai siitä Chaposol loppui jo viikko sitten.
Oon nyt sit suolavedellä huuhtonut suutanani, mut ei se auta niin hyvin.
Aamusin meinaa yrjötä, kun kurkkua, kitalakea ja kieltään yrittää puhdistaa yön aikana tulleista katteista.
Hammaslekussakin olin taas kun paikka heilui. Jouduin kertomaan muunneltua totuutta, että paikka on irti, et yleensä sain ajan. On tää yhteiskunta mennyt hulluksi, et apua et saa ennen kun vahinko on tapahtunut.
Sainpa taas kivoja uutisia hampustakin, mul on joku sairaus ikenissä, et mun monet muutkin hampaat heiluu ja lopulta kuulemma tippuu pois.
Ja taas muistutettiin hammaslangan käytöstä, mitä mä inhoan käyttää, kun se jää kiinni hampaisiin ja oon saanut sillä ennenkin paikan irti.
Tuntuu et tää koko keho vaan rapistuu ja hajoaa.
Suu ei vieläkään tunnu yhtään omalta, mut paremmalta kuitenkin.

Mut hei eilen olin shoppaileen ja katsoin TYYTYVÄISENÄ itteeni pitkästä aikaa ehkä noin 15v sitten olin samoissa mitoissa.
Ne muutamat vaatteet mitä sovitin, sopivat mulle ja näytin hyvältä.
Ette voi uskoa miten mahtavalta tuntuu kun maha ei pömpötä niin, ettei tunnu siltä, et toinen perse on mahan paikalla :-)

Sain muuten 700e matkakorvauksia sairaalamatkoista, joka auttoi kivasti talouteen.
Laitoin 500e sivuun ens kuun tulevaa Tallinnan ostosmatkaa varten. Ja se saa luvan pysyä sivussa.

Torstaina ja Perjantaina saapuu vieraita katsoon kisoja meitin kaa.
Ostelin pizza-aineita ja grillattavaa.
Tosin ei kiva ettei ne sit itelle maistu, mut on täs viel muutama päivä aikaa, jospaaaaa
Konjakilla vois sitten herätellä maku -aisteja tai polttaa ne lopullisesti.
Jos viina sauna ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi, mistä mä saan tervaa?
Ai niin mul on sitä saunan kiukaalle laitettavaa Tervalientä joooooooooooooooo.

Tänään Suomi- Kanada, toivottavasti voitetaan, et saadaan helpompi vastus välieriin.
Sitä kohti ja kannat kattoon. Nyt juhlitaan Ihanaa Leijonat ihanaa!

Kiitollisuus ja onnellisuus

Aamuisin herään innoissani uudesta päivästä kiitollisena ja onnellisena, että kesän kynnyksellä ollaan ja parempaan päin  menossa terveyden suhteen ollaan, näin ainakin ajattelen.
MM- kisat käynnissä mikä on mulle joka keväinen ihanuus jännitysnäytelmä vertaansa vailla.
Suomi onkin pärjännyt hienosti tänäkin vuonna alla 3 voitettua peliä.
Pihaa ja terassia laitetaan innolla kesäkuntoon valmiiksi ensi viikon huipennukseen
MM- loppu otteluihin ja kavereiden saapumiseen meille.
Tarkoitus olisi juhlistaa MM- kisoja ja hoitojen loppumista, sekä kevätttä.

Saapi sitten nähdä miten se on käytännössä mahdollista, sillä vieläkään ei mikään maistu ja suun ongelmat on olleet vieläkin samoja kuin aikaisemmin, ehkä hieman vähenevissä määrin.
Tänään on 2 viikkoa hoitojen loppumisesta ja nyt pitäs alkaa paranoon, joten ny sit äkkiä viikossa meikä kuntoon kiitos. Ois niin kiva maistaa joku konjakki paukku, kun Suomi tekee maalin.

Eilen pesin matotkin, meni 3 tuntia olin ensimmäinen matonpesupaikalla Hauholla.
Ukot tuli putsaan altaita kun siellä jo pesin pää höyryten.
Mika pesi painepesurilla terassin kakan laskeutumisen jälkeen.
Nimittäin naapurin isännät sai äitienpäivän aattona levitettyä ulosteet pellolle ja ne aina leviää meidän terdelle. P:N haju alkaa vihdoin hälveneen muutaman päivän häirinneenä.
Tänään vuorossa ulkojääkaapin ja pakkasen vuoro ja jokavuotinen jännitysnäytelmä, että lähteekö kaapit käyntiin. Tottakai, eiks niin. Sitten ne täytetään itse tehdyillä jääpaloilla ja kaljalla ym.
Uima-altaan täyttöä taas tänään myös, sekä imurointia, ihan sellainen muovinen allas vaan, mut siihen on ihana kesällä heittäytyä ainakin saunan jälkeen jos ei muuten rohkene.

Postissa tuli aika korva/ kurkku lääkärille tsekkaukseen 1.6 onneks oli vapaapäivä, ei tarvi alkaa vaihteleen. Ensi viikolla otetaan kilpparista verikokeet sitä varten.
Sain nyt epikriisini jossa lukee: Määrittämätön nielurisasyöpä
PAD:ssa vas. tonsillassa lähes koko risakudoksen  kattavana Gradus 11 invasiivista levyepiteelikarsinoomaa, joka ulottunut paikoin resektiopintaan. Oikeassa tonsillassa ei poikkeavaa.
Tehty vielä P16 imunovärjäys, joka positiivinen viitaten HPV- etiologiaan.
Suun ja kaulan CT:ssä ei suurentuneita imusolmukkeita. Tuumoriluokitus T2 NO MO

Sädehoidon päättyessä suun limakalvot siistit vas. tonsillakuopassa ja lakikaarissa Gradus 1 mukosiitti, ei katteita. Kaulalla iho siisti, eikä palpoiden poikkeavaa, ei myöskään solisalueilla.
Labra kokeet normaalit.

Näillä mennään. Nyt innolla ulos koiruksen kanssa ja hommiin vapaapäivä.

Vedin muuten karaokea töissä asukkaille Sunnuntaina ja ääni kesti melko hyvin, tosin suu kuivui kovasti ja piti olla pastilli suussa kokoajan. Mut hei mä lauloin :-)

Se on rakkautta rakkautta vaan....

Heikun keikun viikko on vierähtänyt viimeisestä hoidosta.
Aurinko paistaa ja mieli on korkealla. Menossa kohta jäsenkorjaajalle, sain luojan kiitos pika-ajan ihanalta Arjalta. Nimittäin Maanantaina kun nousin portaita, niin oikeassa polvessa vihlaisi ja jalka meni alta, sitten olin illan töissä ns. hyppärinä, joka menee pitkin taloa auttelemassa muita, niin koipi meni useaan otteeseen alta pois. Olin ihan ihmeissäni ja pelotti, että polvi menee pois paikoiltaan tms.

No eilen oli vapaapäivä ja jalka tuntui paremmalta, enkä lääkäriä tuntenut tarvitsevani, varsinkin kun sain tän ajan tälle päivälle. Katsoo sitten jos tästä ei ole apua, mut uskon ja toivon että on.
Ei please nyt uutta vaivaa taas, eikö jo ala piisaan PRKLE!

Oon ollut ihan taivaissa henkisesti kun hoidot loppui. Töihin oli kiva mennä ja hyvä olla, kunnes tää jalkavaiva nyt sitten...mut jospa se tästä?

Se on kesä nyt laitetaan pihaa kesäkuntoon innolla. Mika haravoi pystytti uuden sinisen juhlateltan takapihalle, kun entinen vanha valkoinen lensi puuhun revettyään kahtia tuulen voimasta.
Meikä sai eilen hieman kukkia laiteltua. Leikkasin ja harjasin koiruksen karvoja on nyt ihan vauvan näköinen, vaik kohta 10v täyttääkin.
Haettiin eilen pirttikalusto kirpparilta telttaan, et voi siel sadetta pidellä.

Sitten puuhaan pienimuotoista kisakatsomoa MM-kisojen tiimoille. Ollaan oltu sitten melkein 5kk selvin päin ilman mitään alkoholiin viittaavaakaan, joten tajusin siitä eilen Mikaa kiittää kyyneleet silmissä. Ymmärsin juuri, kuinka suuren rakkauden teon hän on mulle osoittanut kevään kuluessa. Vaikka miehen on tehnyt kuinka mieli relata ja nollata päätään ja baarikaappi on täynnä viinaa.
 Niin ei ole mies kertaakaan vihjaissut, että hän ottaisi nyt alkoholia. Ei ole stressanut mua sillä, vaik helppoo ei ole ollut. Hieno mies mulla, todellakin rakkauteni arvoinen <3
Jee MM-kisat alkaa ja pääsee vihdoin rentoutuun.

Suun ongelmat ei ole vielä yhtään helpottaneet ja pahoinvointitabut on arkea vieläkin. Yksi paikka hampaasta on lähtemässä ja polvi ja hieman olkapää kiukuttelee, mut hei mieli on virkeä.
Ja keinussa eilen istuessa putosi tukipuun palkki päähän voimalla, onneks ei ruuvi iskeytynyt päähän, se nimittäin katkesi. Oon saanu myäs aurinkoa jo jeeeeeeee elämä on ihanaaa!!!
Nyt koiralenkille kuuntelemaan linnunlaulua.

Se on siinä!

Hoidot 32 ja 33, sekä lääkäri

Viikonloppu tuntui kestävän ikuisesti, oli liikaa aikaa märehtiä oloaan, toisaalta sain kotona kaikkee pientä aikaseks, vaik välillä täyty levätä ja pysähtyä yökkimään.
Sunnuntaina kevät siivous, mattojen vaihto. Mika imuroi ja mä pesin lattiat.
Pölytkin tuli pyyhittyä pitkästä aikaa. Nyt on nättiä ja puhdasta.

Odotin malttamattomana maanantaita, et pääsis viimeseen kahteen hoitotkertaan.
Siinähän ne sitten meni kärvistellen.
Tiistai aamuna hain pitopalvelusta 2 kinuskikermakakkua, joista toisen vein työkavereille lohkaisten palan Mikalle ja toisen palan vein Elisan oven taakse, et hänkin saa, kun ei ole nyt töissä.
Sitten pääsin Tays:siin Mansessa satoi lumiräntää urakalla.
Taiteilin itseni ja kakkuni säde 7 kera kortin ja pääsin luovuttaan sen heille. Hymyjä ja hyviä onnen toivotuksia sain tulevaisuuteeni.
Hoidon jälkeen sain kypäräni mukaan, millä mut oli naulittu 33 kertaa sädetyksessä lavitsaan.
Kummityttö Jonna saa maalata sen mun näköseks ja laitan sen baarin seinään.

Ira hoitaja saattoi mut lääkärin huoneen odotustilaan ja Raijakin tuli juuri kahvihuoneesta. Sain haleja ja rohkaisevia kauniita sanoja. Jätin blogini osotteen, jos haluavat lukea, miltä potilaasta tuntuu nämä hoidot.
Kirjoitin muuten heidän korttiinsa, että toivottavasti emme NÄE KOSKAAN ENÄÄN ! nimittäin näissä merkeissä :-)

Lääkärissä kaikki oli kuulemma hyvin, ellei peräti erinomaisesti.
Ennuste erittäin hyvä, veriarvot normaalit, suun ja kaulan kunto kohtuu hyvä.
Parin viikkoa sivarit vielä vaivaavat, kunnes alkavat paranemaan.
PAITSI MAKUAISTI, jossa saattaa kuulemma mennä kuukausia, yksilöstä riippuen tietty.
Makuja voi alkaa maistaan yksitellen, eli pitänee siis testailla, jos edes yhden maun maistas, niin söisin sit vaikka sitä kokoajan.

Please anna sen olla juusto! Ja mieluummin suolasia ruokia, eikä makeita jos saan pyytää.
Niin et saas nähdä kuinka kauan menee ennen kun edes jostain ruoasta voi nauttia...toisaalta olisi mahtavaa jos Jussina maistas edes grillimakkaran. Ja jonkun juoman, vaik viinin.

No sitten kuukauden päästä korvalääkärille Tays.siin joku lopputarkastus ja 4 kk päästä kait sit johonkin kuviin syöpäkontrolliin, mut se on joskus elo-syyskuussa vasta.
En halua ajatella koko asiaa, ennen kun kutsu kirje tulee. Aion viettää supermahtavan kesän ja vetää kannat kattoon joka välissä.

Lääkärin jälkeen sit kurvailin Hämeenlinnaan, vein silmälasit huoltoon, niihin asennetaan silikonityynyt, kun oon tapellut vuoden niitten kaa, ku eivät pysy nenällä.
Kävin sit apteekissa hakeen pahoinvointi/ särky ja Mycostatin hiivalääkettä.
Lisää protskujuomaa kaupasta tällä kertaa maku oli Mustikka, vanilja aattelin et jospa...mut ei ollut kovin hyvää sekään.
Sitten päätökseni mukaisesti marssin varattuun aikaan Magig kauneushoitolaan, jossa mulle laitettiin kulmakoru uusiks, kun se vanha umpeutu. Virolainen neito otaksun halus laittaa sen hieman ylemmäs ja laittoikin paljon leveämmälle alueelle, miten ennen oli. Näin ollen mun oma koru ei sit todellakaan sopinut, vaan se piti ostaa. Ja tottakai piti ostaa puhdistusainetta, joka on juuri kuulemma tähän tehty. No rahaa meni puolet enempi, kun olin alun perin aatellut, mut näinhän se aina on.
Joko aika on kullannut muistot tai sitten nyt sattui todella paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten, kun koulukaverin kanssa karattiin lähihoituskoulusta välkällä ottaan lävistykset.
Sillä jos olisin tiennyt kuinka paljon se sattuu, niin olisin miettinyt 2 kertaa. Mut tossa se nyt on ja toivottavasti pysyy ikuisuuteen.

Mieli on nyt jotenkin jo vähän parempi, kun tietää, et jossain vaiheessa on pakko olla parempi olo ja suun kunto paranoo. Ja jaksaa taas vaikka mitä.
Tänään vein koiran, tein Mikalle puuroa, kävin pikaisesti postia viemässä ja sitten siivosin ison jääkaappimme niin maan perusteellisesti, et se tais olla tälle päivälle riittävästi. Vielä blogi lukkoon ja tv:n ääreen kutimen kanssa. Kyllä tää tästä!
Viikonloppuna sit kait töihin. Jos tuntuu huonolta, niin ei kun soittoa vaan ja saa saikkulapun, mut enköhän mä jaksa, senpä näkee sitten.
Näihin mahtaviin fiilksiin hoitojen osalta: SE ON SIINÄ!!!