Letkua nielemässä.

Johan oli päivä maanantaina, jonka tarina alkoi jo Sunnuntaina, kun pääsin töistä 21:00
Mika oli toinen puoli naamaa aivan turvoksissa ja vetänyt kuulemma puoli purkkia särkypillereitä.
Hammas kele tana e. Ja Tottakai viikonloppuna taas. Oli oirehtinut jo Pe ekan kerran.
Ei ollut raasu kuitenkaan laittanut edes viestiä mulle duuniin, kun ei halunnut häiritä, mut en olis päässyt auttaankaan, kun olin 7-21 töissä.
Noh aikani pärrättyä, miks ainaaaaaaa jotain..ja just taas nyt, kun mulla on aamu 9 letkun nieleminen. Ja pitäs saada keskittyä tähän omaan vaikeaan hommaan, niin eiköhän mun tarvii hoitaa Mikalle hammaslekukin jossain välissä ja viedä se sinne.
Enkä mä saa aamulla edes aamukahvia, kun ei saa taas mitään laittaa suuhunsa 12 jälkeen yöllä.


No ei auta aamulla ylös ja viestiä tutulle hl, et soittas jos pääsis pian. Varasin myös netistä ajan, mut vasta 15:00 sain.
Olisin ottanut Mikan mukaan sairaalaan, jos oisin saanut aikaisemman ajan, mut ei.
No tietenkin, kun oon jo melkein sairaalassa, niin HL soittaa, et tulkaa vaan heti, ja mä siihen et eipäs enään ehdikkään, kun käyn eka itse sairaalassa nielemäs letkua.


No niinhän siinä sit kävi, et toimenpide itselle, tuhatta ja sataa 40km takas himaan ja aamukahvi kupponen huiviin, banaani mukaan evääks, Mika kyytiin ja taas takas Hämeenlinnaan.
Mikalla porattiin reikä hampuun ja mätää ulos, sai myös Kefexin kuurin. Uusi aika ensi viikolle.


Ehdinpä vielä sitten kuitenkin aurinkoon, saunaan ja jopa tekeen ruokaakin, kun kaupan kautta vielä piti tulla kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Itse Gastroskopia oli juuri niin kauheaa, kun muistin sen olevankin. Paksu puutarhaletku työnnettiin kurkusta ja kameramötin kohdalla piti niellä, siinä kaottiin ja kuola valui suusta ja vesi silmistä.
Sattui vatsalaukkuun, kun letku siellä liikkui, ja ottivat vielä koepalojakin.
Endoskopia oli lasten leikkiä tähän verrattuna. Miksei tähän ole voitu keksiä jotain helpotusta, esim. sitä humautusta mitä tarjoavat Endoskopiassa, jota en kyllä siinäkään saanut.
En halua ikinä enään tähän toimenpiteeseen!!!
Aattelin siinä letku mahassa ollessa, että jos aina tuntuis tältä, niin ei haluaisi elää.
Luojan kiitos se kuitenkin loppui joskus 10min, tuntui ikuisuudelta.
Sain kuitenkin kuulla ilokseni, että kaikki näytti silmämääräisesti hyvältä, mutta koepaloista tulee sitten kirje.
Tällä reissulla sain myös Endoskopian koepalojen tulokset. Kuulemma normaalia sielläkin.
Kaikki hyvin ihanaaaaaa, elämä on. <3

Pohdintaa Alkoholin käytöstä

MM- kisa kesälomaa vietelty tässä jo 2 viikkoa ja vielä viikko jäljellä.
Alkuloman ollut lähinnä jääkausi ja huomiseksi lupaavat vihdoin yli 20 lämmintä, joten jokohan vihdoin uskaltaisi alkaa laittaan pihakalusteita ja suunnitella grillaamista huomiselle.

Loman alussa otettiin hieman hapanta, kun saapui ystäviä Mansesta kylään ja tietty kohelsin itseni terassin betonirappusissa nurin kyljelleni, jonka seurauksena selkä vieläkin kipeä.
Alussa selkä oli niin kipeä, että ei saanut edes kylkeä sängyssä käännettyä, mutta pikkuhiljaa mennyt parempaan.
Särkylääkkeitä on mennyt yötä päivää ja eilen kävin jäsenkorjaajalla, joka auttoi todella paljon. Lääkärissä tuli käytyä myös särkylääke reseptiä hakemassa.
Saikkuakin olisi antanut, jolloin loma olis mennyt eteenpäin, mutta en kokenut tarpeelliseksi ottaa. Jospa tää olis kunnossa ensi viikkoon. Ensimmäinen työpäivä olis Torstai- iltana.

Terveys muuten hyvällä tolalla ja mieli aurinkoinen. Mammografiasta tuli puhdas tulos. Ja jos en ole muistanut kertoa, niin kaikki muutkin tulokset on olleet tähän asti puhtaita.
Letkun nieleminen on sitten loppukuusta ja syöpälekun tapaaminen Juhannusviikolla.
Olen toiveikas ja luottavainen, että kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoitus.

Tuntuu ihanalta herätä aamulla lintujen lauluun nyt, kun on taas parempi olo ja mieli, niin, että osaa nauttia aamuista, jotka on mun lempi vuorokauden aikaani.
Alkulomasta piti taas purkaa kertyneitä paineita ainoalla osaamallani tavalla, eli juhlimalla.
Mutta enää loppulomasta en koe siihen tarvetta, vaikka MM- kisat on juuri jännimmässä vaiheessa. Tänään tiputuspelit ja joko Usa tai Suomi lähtee kotiin.

Nyt haluan katsoa maailmaa taas kirkkain silmin ja aivot valppaana.
Haluan voida päivä päivältä paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja silloin mukaan ei mahdu alkoholi, joka vetää yhdenkin illan iloittelun jälkeen moneksi päiväksi alamaihin.
Se ei ole sen arvoista. Kunpa osaisi päästää mokomasta kokonaan irti.
Mutta veikkaan, että Juhannuksena iloliemi taas maistuu ja hulluus valtaa pään taas hetkeksi.

Oon kovasti miettinyt tätä alkoholin käyttöäni ja sen seurauksia ja työstän asiaa.
Se onkin ainut asia, mitä en ole vielä oppinut hallitsemaan, niin kun haluaisin.
Onneksi olen edes oppinut ottamaan harvoin ja järjestään asiat aina niin, ettei ilottelun seuraukset haittaisi velvollisuuksia, eli jätän aikaa toipumiseen.

Mutta se, että onko se sen arvoista, että aina sattuu jotain tyhmää tai ikävää, tai sitten muuten vaan mieli masentuu hetkeksi ja menee aikaa nousta taas pinnalla, niin en sitten tiedä.
Voi olla, että jonain päivänä musta tulee absolutisti, tai paukkaan uskoon, niin, etten tarvitse enää ilolientä. Toivottavasti kehityn tässä vuosien varrella vielä tämän asian kanssa parempaan suuntaa, eikä villi teini pääse esiin minussa joka kerta, kun korkin aukaisen.

Sen olen havainnnut, että vaadin itseltäni todella paljon ja suoritan ja teen töitä.
 Ja ehkä on niin, että elämä ja arki muuttuu aina pitemmän päälle suorittamiseksi ja sen päässä ikään kuin odottaa palkinto, jolloin saa relata ja nollata kaiken. Ja taas kun siitä nollaamisesta selviää, niin menee pitkään niin, että osaa arvostaa ja nauttia arkirutiineista.
Eli se tasainen ja rauhallinen elämä, mitä tässä olen etsinyt ja peräänkuuluttanut, niin itsehän sen pilaan joka kerta, eli ravisutan venettä, kun arki olisi juuri sitä tylsää normia.
Eli ei tää elämä muutu ikinä tasaiseksi, ellen itse muutu. Huh mikä havainto :-)


Mutta juu tällaisia pohdintoja tänään, valmiina ryntäämään tähän päivään selvänä ja onnellisena ihan vaan tulevan päivän normaaleista arkirutiineista ja tulevaa peliä oottaen.. Kattellaan taas :-)

Turhan murehtiminen on perseestä!

Nahka on palanut, laulut on laulettu, juomat on nautittu ja perinteiset kaadot on suoritettu.
Joten lepoloma meni  siis tähän asti hyvin.
Olen todellakin unohtanut murehtia, että olisikohan mahdollisesti jotain syöpä vikaa jossain, sillä ihminen eläessään elämäänsä saa aina uusia huolenaiheita halusi sitä tai ei.



Tällä reissulla oon jo aamutuimalla matkalle lähtiessä meinannut murtautua väärään autoon, kun meinasin palauttaa kamoja autoon, kun ei mahtunut painorajoituksiin. Enkä siis tunnistanut puoliunessa omaa autoani vaan yritin viereiseen.



Seuraavaksi murehdin, että mahdunko lentokoneen penkkiin ja tarviinko lisävyötä ja jippii mahduin.
Sillä nimittäin vuodesta 2010 oon laihtunut 80 kiloo ja se lentomatka Intiaan niiden kadonneiden kilojen kera on ikuisesti mielessäni.



Seuraavaksi murehdin, että kuinka usein uskallan häiritä käytävän puolella istuvaa tyttöstä siirtymään, että pääsen sata kertaa vessaan.
Sekin huoli oli turha, koska kun vihdoin sain suuni auki ja tutustuin kanssaeläjään, niin tottakai meillä synkkas heti ja matkan loppuvaiheilla sain kunnian tarjota hänelle jopa brandya.



Alkumatka sujui hyvin, mutta kun meikä heittäytyi viihteelle, niin se menikin sitten sen verran reippaasti, että saatiin bestiksen kanssa sopu katoamaan, ja sen korjaamiseen menee aikaa.



Hukkasin vaihteeksi silmälasini taxin vietyä mut väärään kaupunkiin, enkä niitä osannut enää mistään kysellä, Joten sen jälkeen murehdittiinkin miten ajan yöllä Tampereelta Hauholle aurinkolasit päässä taipaleilla missä ei ole edes katuvaloja.
No lopulta ostin lukulasit läheisestä apteekista, millä näin joten kuten ajaa kotiin.



Koti-ikävä oli todella kova ja ihana oli halata rakkaitaan kotiin päästyään.
Päätin, etten ihan äkkiä lähde uudestaan reissuun ainakaan ilman miestäni tai omanhenkistä seuraa.



Ollaan näköjään entisen bestiksen kanssa kasvettu hieman eri suuntiin.



Tuli kutsu Gastroskopiaan ainoana päivänä, joka ei sovi mulle, kun olen ostosmatkalla Virossa, joten vaihtoon menee, samoin kutsu tuli taas Mammografiaan, joten ei puutu tutkimuksia.

Niin ja kaiken huipuksi pe iltana irtosi iso paikka etuhampaan vierestä, joka on niin terävä, että yritin Mikan isolla viilalla sit hioa. Sillä purkka on ainoa paikka-aine, mitä saan siihen ennen maanantaita, jos silloinkaan pääsee hampulääkäriin, miks nää aina tulee viikonlopuks?

Niin juu tosiaan mullehan kun ei koskaan tapahdu mitään....moi

Onko hyvä päivä tänään? On On On :-)

Superhypermahtava päivä sitten kuitenkin.
Vatsa toimi tosiaan vain hieman. Nautin taas 3l nesteitä ja keräsin tavaroita huomista pakkaamista varten ja kirjottelin kauppalistaa.
Nettipankissa näppäilin laskuja menemään silloin kun tilille tulee mania.
Eipä tarvitse sitten lomalla miettiä arjen asioita.
Jotain olen sentään oppinut ikääntyessä, että laskut ja velvollisuudet hoidetaan ensin ja sit vasta voi pitää hauskaakin.Työkamu haki mut ja vei Kantikseen.
Tähystystarkkailuhuone löytyi neuvojen avulla helposti.

Sinne sitten sängylle odottamaan, Olin tunnin etuajassa. Mukavat hoitsut siellä haastattelivat ja kertoivat toimenpiteestä hieman etukäteen  että ei ole mitään pelättävää, olen hyvissä käsissä.
Sain jonkun rauhoittavan pillerin ja käteen kanyylin mitä kautta laitetaan kipulääkettä, jos pyytää.
Inhoan kanyylin laittoa, mutta aika helposti se sitten meni, sattui, mutta ei kovin pahasti.
Kysyi ulostamisesta ja kerroin, ettei oikein skulannut.
En kuulemma ole ainoa, eikä tarvitse olla huolissaan, koska kyllä sitten ottavat letkulla ulostetta ja huuhtelevat suolta tarpeen mukaan.
Eli pääsin samalla suolihuuhteluun mihin olen monta kertaa ajatellut muutenkin meneväni.

Vartti kutsukirjeessä annetun ajan jälkeen jo pääsin toimenpiteeseen.
Muut vaatteet sai pitää päällänsä, paitsi housut piti ottaa pois ja sai tilalle tyylikkäät höntsyhousut, missä oli reikä perseessä.
Ensin hieman haastateltiin ja sitten kylkiasentoon ja letku peräsuoleen.
Oli kyllä hieman kuumottavaa tuntea, kun se letku meni ympäri ämpäri mahaa.
Hieman tuntui ilkeältä välillä, mutta kipulääkitystä en tarvinnut.
Eli olisin voinut tulla omalla autolla, mutta ei vara venettä kaada.

Oli mielenkiintoista katsoa kuvaruudulta kun menivät suolistossani ja kakkakikkareita suhisi siellä täällä. Oli todella ammattimaista, ystävällistä ja empaattista toimintaa ja muistinkin siitä henkilökuntaa kiittää, että meillä Suomessa kyllä homma toimii!

Lopputulos; ei löytynyt mitään epäilyttävää ja kaikki näytti hyvältä.
Koepalat otettiin ja niistä vastaus tulee myöhemmin.
Letkua kameran kera pääsen vielä varmuuden vuoksi nielemään kk päästä katsovat tuon ruokatorven, että miksi näkyi kuvissa tulehdusta. Se toimenpide onkin karsea, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kerran olen siinä aikaisemmin ollut, enkä toista kertaa haluaisi, mutta pakkohan se on?

No pepputähystys oli ohi onnistuneesti. Olin heti käsi ojossa tarkkailuhuoneessa, että ota tämä kanyyli pois, jota en sitten olisi tarvinnutkaan.
Pois päästyäni marssin suoraan kahvioon ja ekaksi ateriaksi vuorokauteen vetäsin kermamunkin kaakaon kera. Ja sain sokerihumalan saman tien.
Mutta en halunnut "tuhlata" ruokanälkääni, vaan päästä kotiin tekemään maittavan pekonitomaattimunakkaan ja käpertyä katsomaan Grayn anatomiaa kullan viereen.
Kaveri oli vielä Hämeenlinnassa kaupoilla, joten pääsin takaisin samalla kyydillä.

Olin varma, että postissa tulee tänään vastaus kohdun koepaloista ja vaistoni oli jälleen oikeassa. Postilaatikossa odotti nimittäin kirje ja sain onnekseni lukea lyhyen saatekirjeen, jossa todettiin, että myoma ennallaan, eikä mitään syöpään viittaavaa löytynyt.

Siispä onnenpäivä tänään, tuskin mikään voi enää sotkea suunnitelmiani loman suhteen,
Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiitollinen <3

Saas nähdä

Duuniviikko loppu ja loma alkoi.
Eilen sai juoda vain mustaa kahvia ja lopettaa maitotuotteet kokonaan.
Aamulla töissä veteen keitetty puuro.
Lounaaksi Nutrilet ja 1/2 pss lämminkupista mauksi, hieman chili maustetta ja suolaa.

Sitten kotiin ja samanlaisen sekoituksen keitin kattilassa isommalla annoksella ja söin viimeisen keittolounaan ennen klo:15 sen jälkeen ei ole saanut syödä.
Nautin illan aikana yli 3 litraa mehuja ja vettä. Otin klo:17 ekan oraali liuoksen Picoprep, jotka tuli postissa sairaalakirjeen kanssa.
Vasta juotuani sen luin pakkauksesta, että oli pitänyt sekoittaa sitä ensin 1-2min. no myöhäistä, eikö se sekoitu vatsassa? Sitten piti olla 1/2 h juomatta mitään ja sit vetelin väkisin 3l nestettä illan aikana.

Koko illan odotin , että ripulointi alkaisi, mutta ei.
Paskan marjat mulla ei ole tähänkään asti toiminut muut vatsalääkkeet kuin Levolac ja sekin pitää ottaa tyhjään mahaan aamuyöstä niin aamulla vatsa toimii.
No ajattelin et otan sitäkin sit yöllä Picoprepin lisäksi.
Heräsin muutaman kerran pissalle yöllä ja klo:5 otin sit Levolacia.
Yritin väkisin nukkua uudestaan siinä kuitenkaan onnistumatta. 6 aikaan luovutin ja laitoin kahvin tippumaan ja ylös.

Taas mustaa kahvia kuppi ja sitten oraali liuos tällä kertaa oikein sekoittaen, jolloin se lämpeni.
Vessassa käyty yrityksellä, mutta vatsa ei vain toimi.
Ihan oikeesti en ehkä kestä jos tämä ei nyt onnistu. Sillä sitten olen kitunut turhaan.
Sillä jos suoli ei ole tyhjä kun sinne menee, niin joutuupi uusimaan koko homman.
Please alkuräjähdys voisitko jo tulla?
Ainoastaan mulla voi käydä näin, että ulostuslääke toimiikin päinvastoin.

No äsken jo hieman lupaili, oli niin kuin pissaisi peräaukon kautta.
Ehkä mulla vaan ei ole mitään ulostettavaa? No onhan tässä aamua aikaa ihmetellä.
Kohta koiralenkille, saas nähdä yllättääkö hätä ja löydän itseni jostain pusikosta kyykkimästä.
No toivottavasti ei sentään niin. :-)
Sain työkaverini viemään mut Kantahämeen keskussairaalaan ja tuun sit takas joko hänen kyytillä tai  Kela- taxilla, nimittäin sen kipulääkkeen aion kyllä ottaa.

Soittivat mulle tosiaan takaisin sieltä sen jälkeen kun olin 2 päivää yrittänyt saada jotain ihmistä puhelimeen, joka osaisi vastata kysymyksiini. No parempi myöhään kuin....

Aikaa ei tosiaan saanut vaihdettua aamummaksi, eikä myöskään suositeltu siirtämään loman jälkeen, koska lääkäri oli laittanut lähetteen kiireisenä.

Joten huomiselle jää sitten kaikki mahdollinen ennen lomaa tehtävä pakkaamisesta lähtien.
Mut eihän siinä mitään toivottavasti nyt sit vaan tää Endoskopia onnistuu, eikä löydy mitään vakavaa.
Voisin vielä kysellä sen mun kohdun koepala tulosten perään, kun olis kiva sekin tietää, ennen matkalle lähtöä. Kattellaan....

Stressiä, stressiä ja taas lisää stressiä

Kun yhdestä asiasta selviää, niin toista pukkaa.
Kuinka monta kertaa olenkaan todennut ja toivonut, että miksi elämäni ei voisi olla tasaista ja rauhallista, ilman jatkuvaa mielialan poukkoilua ylös alas minusta riippumattomien seikkojen takia.

Nimittäin tässä ollut työn kautta stressiä ja syöpäkuvien odotusta ja lentolakkokin päättyi, joten sen puolesta pääsisi matkustamaan ensi tiistaina, niin tulikin lisää epävarmuus tekijöitä!
Ja  kun nyt ne stressinaiheet sain hoidettua ja olin juuri hyvällä mielellä vapaapäivää viettämässä, niin hain sitten postin koiralenkin jälkeen. Se oli virhe!
Oon niin usein saanut paskapostia, etten kohta uskalla hakea sitä ollenkaan.

Ja mitäpä sieltä paljastuikaan? Postia Kantahämeen keskussairaalasta.
Ajattelin et jes nyt ne koepalatulokset saapuu. Tosi hyvä homma saada ne nyt ja nähdä, että mitään ei ole vikana.
Mutta aukaistuani kuoren selvisikin, että siellä olikin kutsu Endoskopiaan ja ihan 27.3 klo:13.15 eli ed. päivänä kun matkalle lähden.

Luettuani pidemmälle kirjettä, jonka mukaan pitäisi viikko välttää juuri niitä ruokia, mitä yleensä syön ja joita ostin juuri kaapin täyteen, nousi vitutus entistä korkeammaksi.
Päästyäni siihen, että syöminen pitäisi lopettaa ed. päivänä ennen klo: 14 ja endoskopia on siitä vuorokauden päästä, niin vitutus oli jo niin korkealla, että meinasin lentää katon läpi.
Lisäksi pitäisi juoda 3l nestettä sekä illan aikana ja aamun aikana ennen sitä, sekä ottaa ulostuslääkkeitä.

Kaiken  kruunasi vielä se, että en saa ajaa takaisin himaan, jos otan tarjottavan kipulääkkeen.
Niin että pitäisi saada kyyti sinne 40km päähän ja takaisin varmaan kelataxilla.

Ja niin kun olin suunnitellut ensi viikon ma-ti täyttäväni kaapit ja tekeväni ruoat Mikalle ja eläimille viikoksi, että pärjäävät , sekä pakkaavani ym., kun en aikaisemminkaan ehdi, koska olen tämän koko loppuviikon töissä, niin vitutti jo niin, että itketti ja lopulta niin paljon, että nauratti.

Miten ihmeessä mun elämäni on aina tätä? Eikö yhtään päivää saisi viettää huoletonna?
Ja tietenkään sinne ei voi soittaa kun vasta 12.30 jos nyt läpi pääsee.

Aattelin yrittää vaihtaa aikaa, tai saada edes aamummaksi. Toi syömättömyys on mulle vaikeeta, koska Gastric By bassin jälkeen mun sokerit saattaa romahtaa, jos en syö säännöllisesti.

Hirvittää ajatus just ennen lomaa joutua tollaseen rääkkiin. Mitä se tekee mun yleiskunnolle?
Ja sit ti-ke yönä pitäs herätä 3 ja lentokoneeseen ym.
Ja kaikki asiat pitäs tehdä minuuttiaikataulussa.
Entä jos ne kuitenkin löytää sieltä jotain, enkä pääsekään lähtemään.

Hyvähän se on et näköjään syöpäpotilaat saa tosi nopeeta ajat, jos on pientäkin häikkää, kun mullahan näky jotain tulehdusta peräsuoles ja ruokatorves, mutta nyt vaan ketuttaa.
Kohta soitan sinne.
Soitin sinne, ei oikein ollut ajanvaihdon kannalla, koska lääkäri on laittanut tämän kiireisenä.
Kyselin kysymyksiä ruoista ym.joihin ei osannut vastata. Hoitaja soittaa minulle tänään.
Näihin tunnelmiin, palataan...

Puhdas tulos

Kevät tulee aurinko paistelee, räystäät tippuu. Lähden kohta etelän lämpöön ja olen SYÖPÄVAPAA
ainakin toistaiseksi, mutta siitä niiiiiiiin hirmu onnellinen.


Olin taas Ti PT- TT kuvissa ja yritin olla fiksu ja kuluttaa aikaan Netflixiä puhelimesta katsomalla siinä selälläni maatessa. Olivat aika huvittuneita toiminnastani, mutta eivät antaneet lupaa katsoa sitäkään, kuin sen aikaa, kunnes varjoaine laitetaan.
 Ja senkin aikaa piti olla äänettömällä. Ei auttanut vaikka sanoin, että eihän mulla liiku kuin silmät kun sitä katson. Minkä ihmeen takia pitää olla hiiren hiljaa siinä? Miksei voisi olla tv:itä jota voisi katsella tai edes radio mitä voisi kuunnella?
Todella tympeää. Aika kuluu sikahitaasti.


Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja To ajelin jälleen Manseen kuulemaan tuloksia, vaikkakin olin yrittänyt anoa , että enkö voisi saada puhelimessa tuloksia, kun en olisi taas jaksanut/ ehtinyt lähteen ajeleen edestakas ennen iltavuoroa, mutta ei !Paikalle oli mentävä.
Namu ei ollut taaskaan paikalla vaan joku nuori mies lääkäri, ihan mukava sellainen.
No kokemus oli kuitenkin positiivinen.
Verikokeet loistavat, kaikki arvot ok, ei mitään häikkää.
Ei mitään syöpään viittaavaa kuvissa.Ruokatorvessa  ja peräsuolessa pientä tulehdusta.
Kysyi, että onko närästänyt, kerroin että hieman viimekertaisen juominkien jälkeen, mutta ohi meni pian. saattoi olla sitä.
Kerroin myös käyttäväni joka aamu Levolacia, joka löysyttää mahaa, joten suoli on voinut siitä ärtyä.
Miettivät nyt laittavatko niistä eri tutkimuksia.


Kuulin myös, että keuhkossani on arpi? Mikä se on? En saanut selvyyttä.
Ehkä vuoden päästä se kuulemma kuvataan.


Kyseli onko peräaukosta tullut verta, minä siihen, että ei, mutta peräaukon suulla on joku kohouma.
Sitä jouduin siellä sitten näyttämään, jotenkin noloa, mutta oli niin ammattitaitoinen lääkäri, että pieni hävetys meni äkkiä ohi. Ihan kuulemma peräpukamaa pukkaa.


Kerroin myös, että multa otettiin koepala kohdusta, kun verta tuli emättimestä, kirjasi sen sinne.
Koepalavastausta odotellessa. Onhan sekin puhdas onhan? No tottakai, tulis ny pian sekin vastaus.


Vähän päälle viikko matkaan, ja lakko senkunjatkuu..voi kele tana e, jos ei päästäkkään...
Jää nähtäväks. Palataan....Mä rakastan elämäääääää<3