Parisuhdekipuilua

Ensimmäinen hääpäivä lähestyy 18v harjoituskihlojen jälkeen ja meinasi, että niistä tuleekin erojuhlat.
Niin vittuuntunut olin taas eilen ton siipan käytökseen, jota oli jatkunut jo taas viime bileistä asti.
Se kun taas meinaa masentua käsiin, eikä saa sänkyä irti selästään. Vaan laahustaa pitkin huoneita katseissaan pelokas ilme.
Vessaan tai jääkaapille ja äkkiä takasin sänkyyn, ettei vaan ulkomaailma hyökkää kimppuun.

Joo masennus on vittumainen tauti, mutta siihen lisättynä äksyily mulle, joka yritän pitää tän perheen hengissä. Sekä kaikkien kotitöiden mulle siirtyminen duunien lisäksi oli mulle liikaa.
Monta päivää itkeskelin ja nielin sitä paskaa, kunnes eilen kirjoitin sitten 4 sivua herralle luettavaa aamukahvin kera, kunhan sai ittensä väännettyä sängystä ylös ennen puolta päivää.

Kirjoitin mm, että ota se pääsi pois sieltä perseestäs ja näe kuinka hyvin sulla on VIELÄ  asiat.
Annoin myös pari vaihtoehtoa, että joko tekee niin ja ryhdistäytyy ja alkaa kohteleen mua arvoni mukaan, tai autan etsimään asuntoa tästä läheltä ja laitetaan asumisero viereille.

No aikansa kiukuteltuaan kirjeideni kanssa lopputulos oli kuitenkin anteeksipyynnöt perinteisen tavan mukaankin, sekä miehen selkeä ryhdistyminen ja lupaukset paremmasta kohtelusta.
Mika ei ole saanut nukuttua kun aamuyöstä parina yönä kun bailut sekoitti unirytmin, joten tottakai se vaikuttaa. Saapi nyt sitten nähdä miten käy, mutta näin ei voi jatkua.

No kait ne 1v bileet sit kuitenkin vietetään, mut sen jälkeen kesä glousataan ja aletaan rauhoittuun.
Meidän päille ei vaan sovi näin monet bileet peräkkäin. Oli MM kisat toukokuussa, sitten Juhannus juhlat, nyt oli parisuhdejuhlat toisen parin kanssa ja vielä on tulossa 1v hääpäiväjuhlat.
Vaik juhlien väliä on 3 vkoakin, niin se ei vaan riitä toipumiseen. Meille sopiva väli on n, 2kk

Eli syksy seestyminen ja rauhoittuminen kolkuttelee jo oven takana, kunhan sinne asti selvitään.

Kesä menee hurjaa vauhtia...

Jussi oli ja meni liian pian taas. Tällä kertaa ilman katastrofeja ja ilmakin oli hyvä.
Välissä painoin taas duunia ja nyt olis vkonloppuvp ja ystävä pariskunta tulossa rillaileen.
Kylmää ja sateista on ollut pari viikkoa.
Toivon, että tänään tarkenis olla edes ulkona, eikä satais.

Syksylle on tulossa jos jonkinlaista lääkärin aikaa ja kuvausta.
Vatsaa särkee melkein joka päivä ja pakko se on sitten se vatsan ultra tilata lomien jälkeen, vaik sen jo kerran peruin ennen jussia, kun aattelin, että se särky loppui, kun lopetin Agiocurin.
Mutta eihän  niin sitten käynyt tietenkään. Kunpa ei olisi taas tyrä?
Mikallakin oli tossa ensin jalka ongelmia ja sitten joku vatsatauti pari päivää ja sen jälkeenkin vatsa löysällä ja tota armotonta valitusta tässä on saanut kuunnella aamusta iltaan.
Tuntuu siltä, et oon tätä pari suhdetta niin täynnä taas. Tuntuu liian usein, että mä joudun kantaan kaiken vastuun ja taakan tässä parisuhteessa. Ja niinhän se onkin :-(

Aika on myös iho-polille, keuhkokuviin ja kaulan ultraan ja korviakin tsekataan.
Joten ilo irti nyt kesän lopusta, sillä ei taas tiedä mitä eteen tulee.
Niin ja RT:llekin tulee aika jossain vaiheessa.
Hampaat on sentään pysyneet suussa, vaikka pientä vihlontaa välillä on, kun makeaa syö.
Paino ei nyt oikeastaan ole kk pudonnut kuin n. kilon. Johtuen ilmeisesti juhlimisesta. Toivottavasti nyt ei pysähdy kuitenkaan tähän.

Taistellaan edelleen Miinan haavojen kanssa. Se ei anna niitten olla rauhassa, vaan heti kun suoja lähtee päästä, niin raapii ne verille. Saatiin niskasta paraneen, niin nyt on kaulan alla. Mika sai leikattua sen kynnet ja kauluri on taas päässä.
Mikalla palaa niin käämit sen takia, ja mulla palaa taas sen takia, kun Mika raivoo sit mulle.

Oon löytänyt Book Beatin äänikirjat, joita kuuntelen kaikki työ ja muut matkat kännystäni.
Mielelläni kuuntelen kaikkea mikä edistää henkistä kehitystäni. Viimeisin oli mielen päällä Jutta Gustaffson ja Harriet Piekkola. Kuuntelin sen 2 kertaa, voin suositella. Saan paljon uusia oivalluksia ja ideoita.
Näitten myötä olen taas innostunut miettimään miten voisin edetä henkisellä tielläni ja mietin sitä tällä hetkellä. Jotain kurssia tms....mietin...

KH on ihanaa olla töissä, mutta työajat on syvältä, enkä voi tehdä ylitöitä niin paljon kuin tarvitsisi, että saisi laskut maksettua. Niinpä luulen, että mun pitää palata vanhaan duuniini, kun puolen vuoden vaihto tulee täyteen. Tää on kyllä niin väärin.
En missään nimessä edes harkitsisi vaihtaa takaisin, jollei mun olisi taloudellisesti pakko. Mietin vielä kuumeisesti onko mitään muuta keinoa.
Joo ei raha tee onnelliseksi sanotaan, mutta kyllä se vaan tässäkin tapauksessa tekisi, et saisi tehdä sitä mistä enemmän tykkää.

Niin happy :-)

Jo monta kertaa olen käynyt tällä viikolla kyttäämässä verkkopankissa, että paljonko tulee tiliä ja tänään odotukseni vihdoin palkittiin.
KK ollaan kärsitty sikapienen viime tilin jälkeen ja otettu pikavippiä pikavipin päälle. Kesälomastanikin tein viimeisen viikon töitä uhraten MM kullan juhlimisenkin, sen takia, että saisin taloutemme kuntoon ja nyt se palkitaan.

Saan nimittäin kaikki laskut maksettua pikavippiä myöten, joten loma-rahoista saan sit sen öljylaskunkin maksettua.
Saan myös vihdoin korvattua autoni korjaajalle hänen apunsa <3
Rahaa jää vielä elämiseenkin ja voin viettää ensi viikon ihan ilman töitä.
2 viikkoa siis lomaa..alkaa Maanantaina. Ke tulee vieraita ja vietetään Jussia taas pidemmän kaavan kautta. Voi kuinka odotankaan taas sitä kaikkea kivaa. Erilaisia pelejä, yhdessä olemista ja nautiskelua erilaisen juomien ja grilliherkkujen parissa.

On aivan uskomatonta miten mun päähän vaikutti tuo, kun näin tilinauhat. On kuin suuri taakka olisi laskeutunut harteiltani hetkeksi ja tunnen voivani hengittää syvemmin ja mieliala nousi monta pykälää ylöspäin, vaikken alamaissa ollutkaan.
Eli kohta se hipoo pilviä, mitä lähemmäs maanantaita päästään.

Painokin siirtyi taas alaspäin, hyvin menee silläkin rintamalla. Olen itseasiassa tavoitteestani edellä.

Mikakin pääsi notkahduksestaan kuiville vesille ja on taas enempi oma itsensä.
Paremmin siis taas menee. Nyt vaan toivon, ettei jussin jälkeen ole taas katastrofi.
Antakaa mun juhlia ja relata rauhassa please! Älköön yläkerta rankaisko mua sit taas....

Karaoke on jo asennettu ulos ja baari melkein valmiina. Bilis odottaa ja kaikki muu ihana <3

Tunne skaalaa taas laidasta laitaan vapailla

Maanantai eka vp pitkään aikaan. Aamu 8 lähtö Lahteen. RT:llä kehon koostumus mittaus.
Paras oli, että viskeriaalisen rasvan osuus on laskenut 17-13, joka on jo normaalin ja korkean rajalla.
Viime käynnistä paino oli laskenut yli 10kg, joista n.9kg oli lähtenyt rasvasta ja vain vajaa 2kg lihaksista, jeeeeeeeeeeeeeeeee jotain olen tehnyt oikein.
Kerroin, että muutoin kaikki hyvin, mutta nyt on alkanut särkeen vatsaan joka päivä oikein kovaa.
Siitä kyselin myöhemmin lääkärin vastaanotollakin, jonne pääsin suoraan RT:n jälkeen.
Juteltiin, että jätän Agiocurin pois, jonka olin juuri aloittanut ja vatsakipu alkoi samoihin aikoihin.
Nyt olen eilisen ollut sitä syömättä, eikä eilen särkenyt vatsaa, joten se se kait oli.
Huh huh, pelkäsin, että olen saanut taas sisäisen tyrän, joka olisi vaatinut leikkausta.
Tää toimenpide kun aiheuttaa niitä, ja saattavat tulla uudestaan. Mullahan on jo 2 kertaa sellainen ollut.

Sieltä sitten lähdin ajamaan Hämeenlinnaan kuunnellen matkat Book beat:in äänikirjaa, joka on uusin löytöni ja intohimoni. 1 kirja jo kuunneltu Maria Veitolan Veitola. Oli muuten todella hyvä.
Nyt kuuntelen Herkäksi syntynyt kertoo Norjan prinsessa Martha Louise ja Elisabeth Nordengin kokemuksista erityisherkkyydestä, joka koen itsekin olevani.
Todella mielenkiintoista.

H: linnassa käytin ensin kahdet vanhat lasit kiristettävänä Synsamissa ja sitten menin Spect saversille uusien lasien vääntyneen sangan kanssa.
Myyjä sanoi ensin, että huh huh nähtyään lasini ja kertoi, että toden näköisesti sanka katkeaa, mutta hän yrittää.
Sillä välin rukoilin yläkertaa auttamaan. Ja kuinka ollakaan, kohta myyjä tuli lasien kanssa ja antoi ne päähäni kertoen, että hän ei voi usko tätä, mutta lasit tulivat kuntoon.
Kaiken lisäksi hän ei veloittanut minulta penniäkään. Kiittelin riemuissani ja tanssin liikkeestä pihalle suunnaten takaisin Goodmaniin, jonne autoni jätin.

Sitten ruokakauppaan ja kännykän laskin kädessäni tein ostoksia yrittäen todellakin ostaa vain välttämättömän.
Siitä lähdin sitten ripsiin viettään laatuaikaa höpötellen laittajan kanssa niitä näitä kuulumisia. Matkalla sinne pyysin enkeleiltä parkkipaikkaa läheltä ja niin isoa väliä, että siihen osaisin tasku parkkeerata ja näin kävi taas 1 paikka oli juuri minulle varattu :-)

Kotiin tullessa oli taas ikävämpi yllätys, sillä Miina oli raapinut niskansa jälleen auki, kun juuri oli saatu rupi siihen. Voi itun itun ittu!!!!

Ti aamu oli perseestä, kun Mikan pää hajoili Miinan takia. Lopulta tehtiin Robin kaulapannasta sille panta, ettei pääsisi repimään niitä haavojaan. Koska kaulurihan pysyi sillä tosiaan vain 2 sekuntia, kun sai sen jo pois pompittuaan ensin päin seiniä. Eilen tuntui ainakin, että homma toimii nyt.
Toivottavasti tänäänkin. Illalla meni vielä sähkötkin moneen kertaan ja laitteet pätki ja pelättiin, että ne hajoo. Lisäksi loppui kaasu hyttyskoneesta, jota lähden nyt hakemaan.
Pikalainan otto on noussut jo 300-600e ei voi mitään. Eli öljylasku, jonka suunnittelin maksavani kesäloma rahoista jää nyt vielä roikkumaan ja maksan tän pikavipin niistä.
Eiköhän se aurinko joskus tähänkin risukasaa paista.
Tässä on tapahtunut kuitenkin niin paljon ihania ja hyviäkin asioita. Kyl se tästä <3

Paitsi, että Mikan pää hajoilee tänäkin aamuna. Toi masennuksen paska taas nostaa päätään. Ei ole rauhallista oloa päässä ja kaikesta menettää hermonsa. Ja minä erityisherkkänä muiden energioille taas hajoilen siitä. No ei auta, elämä on.
Päivä tai tunti ja välillä minutti kerrallaan tätä elämää. Muuta ei voi.

Kissoja joka puolella...

Juuripa niin Miinan käyttöön eläinlekussa meni sit loppurahat pikavipistä, joten jouduin ottaan lisää, kun tarvii vielä bensaakin ja elääkin pitäs.

Onneksi Miina sentään saatiin kuntoon. Sai kortisonia ja antibiottia piikkinä ja sit on desitetty niitä haavoja jotka on jo melkein umpeutuneet. Ostin vielä kalliimpaa kissan ruokaakin.

Syynä voi olla loiset ( sai häätöaineen) ruokavalio tai stressi. Mut juu parempaan päin menossa.

Ma 3.6 tosiaan pitää päästä sinne Lahteen lääkäriin ja RT
Mielenkiintoista mitä kehon koostumus mittaus tällä kertaa sanoo. Onko paino lähtenyt lihaksista vai läskeistä? Ja miltä muutenkin näyttää tää mun taival?

Mutta eihän se tietenkään riittänyt. Eilen kun tulin kotiin illalla töistä, niin Mika oli täällä hermona, Joku villi kissa oli majoittunut meidän terassilla olevaan laatikkoon, missä oli kaikkia kesän kamoja ja pressu päällä.
Katti ei lähtenyt siitä minnekään, vaik Mika yritti harjalla sitä häätää, vaan sähisi ja yritti tarttua tassuillaan harjaan kiinni ja meni takas maate.

Laitettiin sille sit ruokaa ja vettä, jospa hän yöllä lähtis meneen. Mut ei, siellä se oli aamullakin kaivautuneena pressun alle ja katsoin pressun alle, että hengittää, sähähti heti.

5 aamulla aloin selvittään, että mitä asialle voi tehdä? Jos se esim. tekee siellä kuolemaa ja kärsii? Niin pakkohan sille on saada apua ja heti!!!

Ennen kun lähdin 7 töihin kissa oli jo viety Hepuliin. Sain hätä päivystäjän kiinni, enkä luovuttanut, ennen kun lupasi tulla hakeen sen.

Saatiin vihdoin päästää oma kissa ulos. Ehti jo valvottaa Mikaa koko aamuyön, kun huusi kurkku suorana ulos. Ei voinut päästää, tiedä mitä tauteja siinä villi kissassa oli?

Töissä loistin ja oli hyvä päivä. Tasapainoinen olo ja se näkyy myös ulospäin kuulemma.

Väsyttää tosin, kun on taas paahtanut meneen ilman vp.

Yksi ärsyttäväkin asia mahtui päivääni, joka  tulisi vaatimaan rahaa. Nimittäin juuri kun lupaavaat Mörkö hellettä, jopa +30, niin eiköhän mun autosta loppunut ilmastointi. Onko vaan aine lopussa vai?

Ja kun kh joutuu väliin ajaan työajojakin omalla autolla, kun ei riitä autoa kaikille, niin voi tulla hiki ensi viikolla.
Eipä ole mania sitä laitattaa kuntoon. Ruokaan pitää kaikki laina rahat säästää.

Mut juu, Kaikki ihan hyvin. Ihanaa, että aurinko taas alkaa paisteleen <3

Kirjoitettu 2.6. Ei ollutkaan villikissa. Sain eilen tekstarin Hepulista, että kissan omistaja oli löytynyt ja kissaa oli ilmeisesti auto töytäissyt. Niin että hyvin päättyi tämä episodi :-)

Kultaa!!! Mörkööö!!!

Noh nih...torstaina olis loppunut loma ja oon ollut jo 9 työvuoroo töissä.
Selvis, että töitä on, en vaan nähnyt niitä rekryn sivuilta, kun se näyttää mulle vaan myöhäsemmät työt.
Pitää itse vaihtaa sivua, jota en ollut tiennyt, mutta soittamalla tämäkin asia selvis.
Eli töitä on painettu ja tietysti se Suomi meni sitten juuri tänä vuonna voittamaan kultaa, kun pöljä otin maanantai aamuksikin töitä.
Se olikin sitten kriisin paikka täällä kotona.
Mika mökötti pari päivää ja itsekin otin sen aika raskaasti, että olin moisen typeryyden mennyt tekemään.
Mieli teki soittaa ja perua töihin meno, että olisi saanut juhlia ja fiilistellä kunnolla, mutta en kuitenkaan viitsinyt sentään duunia pilata tämän takia, mutta vähällä oli.
Jos olisin 30v nuorempi, niin ehkä olisin sen tehnytkin. Nykyään on sentään jotain järkeä päähänkin jäänyt ja menneistä virheistä on jotain opittu.
No päätin sitten, että ens lomalla Jussina katson kaikki hehkutukset ja finaalin lopun netistä ja huudatan mörköä täysillä Sibeliuksen Finlandiaa ja Maamme laulua unohtamatta.
Poikakin voi päästä saunoon :-)
Ihanat pelit kertakaikkiaan mahtavaa oli katsoa selvinkin päin.

No raha-asioiden kanssa takkuillaan edelleen. Eilen oli pakko luovuttaa ja ottaa pikavippiä, et saa ruokaa kaupasta, mut ensin on pakko viedä Miina eläinlääkäriin.
 Sillä ilmestyi kaulan ympärille alueita mistä oli karva poissa.
Ensin luultiin, että Eemeli oli purrut leikeissä sitä, mutta ei voi olla enää siitä kysymys, kun ne vaan lisääntyy. Jokin iho-ongelma se on. Yritän saada ajan tänään.

Maanantaina on RT ja lääkäri Lahdessa, sit ripset Hämeenlinnassa, jolloin olisi samalla tarkoitus viedä näytille silmälasit, jotka hajoitin. Toivottavasti ne vois korjata.

Auto on nyt toiminut ja muutoinkin on hyvä fiilis. Kilot tippuu edelleen.
Tammikuun alusta -25kg, vaatteet tippuu päältä ja moni huomauttelee, että oletpa laihtunut. Kyllähän se hyvältä tuntuu.
Toiveikkaana juhannusta kohti. Ovat luvanneet Mörkö hellettäkin ens viikolle, joka vaan paranisi Jussia kohti, mutta jää nähtäväksi.
Niin luvattiin  viime vuonnakin ja ennustus muuttui juuri ennen Jussia ja keli oli jälleen tyypillinen kolea, niinkuin 99% Jusseista, olisipa nyt kerrankin toisin.

Loman puolivälissä

JOhan taas on ollut...mistähän alottais.
MM-kisat alkoivat tuttuun tapaan vauhdikkaasti ystävien avustuksella.
Överiksi meni juhlinta jälleen kerran .Ilmeisesti liian paljon paineita, liian kauan selvinpäin ja sitten paineet purkautuu ja ilolientä menee liikaa alas kevään ja MM- kisojen huumassa.

Tuloksena oli uudet silmälasit sanka vääntyneenä ( jäi jalan alle) ,tarvii mennä kyseleen voiko uuden sangan tilata, kunhan tässä ehtinee.
Sohvan selkänoja romahti ( ei kestänyt monen ison ihmisen maali iloittelua),saatiin toinen puoli kuntoon ja toinen nojaa seinää vasten.
Painepesuri hajalla ( autoja pestäessä), ehkä korjautuu tänään.
Yritettiin tehdä jotain hyödyllistäkin juhlinnan säestyksellä ja sen ansioista ilmeisesti autosta jäänyt joku luukku auki, koska akku tyhjä, kun sitä yritin käynnistää juhlista selvittyäni.
Onneksi taas saatiin apua ystäviltä ja akkuun virtaa.

Sitten vielä tuli paskin tili ikinä näin loman kunniaksi, eikä lomarahoja ollut maksettu, syystä, että siirryn kesken loman toisiin tehtäviin. Sähkölaskuakin tuli sit samantien lisää maksettavaksi tässä kuussa 150e ja 170e vero, kun vaihdoin yhtiötä.
Hypähtipä vielä postiluukusta yhdestä käynnistä hammaslääkärissä 250e lasku, johon sentään sain sentään soittamalla kk lisää maksuaikaa.

Paha olo kaikesta tapahtuneesta ja huonosta olosta oli niin jäätävä, että olisi tehnyt mieli piiloutua kaappiin, eikä tulla sieltä ikinä ulos.
Ikuisena taistelijana päätin kuitenkin, että kaikesta taas selvitään ja loppuloman olen jälleen kunniallisesti ja osaan arvostaa hyvää oloa.
Jos jotain tää kaikki tempoilu on mulle opettanut, niin tiedän ainakin miten suhtaudun vaikeuksiin. Ensin huudan ja märisen ja syytän koko maailmankaikkeutta ja ennen kaikkea itseäni kaikesta niskaani satamasta paskasta.
Sitten kerään itseni, nostan housuni, pyyhin silmäni ja taistelen ja SELVIÄN AINA!!!

Ollaan kyllä Mikan kanssa sitä mieltä, että saadaan tänne ilmeisesti manattua joku räyhähenki aina paikalle juomisen seurauksena, joka hajoittaa kaiken.
Nimittäin taulutkin putoo seiniltä, vaikka maataan sängyssä tv:tä katsomassa.
Tarviipa puhdistaa talon energiat tänään. Harmi, ettei ole Salviaa, mut on noita suitsukkeita ja rukouksia. jotka auttaa.

Tiesittekö muuten 100 000 Suomalaisella on örvellysgeeni, joka saa ihmisen käyttäymään alkoholin kanssa vastuuttomasti, se on varmaankin Mikalla ja mulla. Tämä geeni on tieteellisesti todettu ja tätä on vain Suomalaisilla. Ehkä me ei siinä mielessä olla ihanteellinen pari.

Kait noita kisoja vois katsella loppuun selvinpäin. Tosin hieman pelkään, että jospa Suomi on MM finaalissa? Sitten voi olla, että mieleni muuttuu....mutta ei enää örvellystä!!!

Niin raha-asioiden takia olisi pakko ottaa töitä vastaan näin lomallakin, mutta eipä niitä ole nyt sitten tietenkään ollut tarjolla.
Ja kun luet seuraavan tekstin, niin hyvä ettei ollutkaan sillä.....

Eilen sitten onnessani ajelin kaupoille ja menin vielä bensa-asemalle tankkaamaan, niin auto ei inahtanutkaan, jäin siis siihen ja jonoa alkoi tulla taakseni.
Lievästi sanottuna vitutti niin maan perkeleesti ja kaikki hyvä fiilis, että asiat taas tuloo kuntoon katosi minusta kuin vesi hanhen selästä.

Onneksi apu oli lähellä ja tuli auttamaan. Olin jo ehtinyt tuskissani pyytää tuntemattomiakin auttaan siirtään autoni pois tankilta, muiden tieltä.
Ongelmaa ei löytynyt paikan päällä, mutta auto lähti sitten vetämällä käyntiin ja peräkkäin ajettiin ystävän pihaan, että hän myöhemmin auton katsoisi mikä vika siinä on.
Mua jännitti hirmuisesti, että osaanko edes nostaa sitä kytkintä niin, että saan sen käyntiin, kun siellä perässä vedettävänä oli, mutta onneksi se onnistui.

No matkalla sinne ilmeni uusi ongelma. Vaihteet ei menneet päälle millään, vaikka työnsin kytkintä melkein auton pohjasta läpi. Päästiin kuitenkin pihaan asti.
Auto jäi sinne ja ystävä heitti mut kotiin ostoksineni. Varauduin, että voi mennä vaikka viikko, ennenkun auton saan takaisin.
Kotona surkuttelin Mikalle kovaa  kohtaloani, että miten voi olla mahdollista, että aina lomalla mun autot hajoo? Ja nytkin sillävälin kun mä juhlin?
Miten voi olla niin, että kaikki on aina päin vittua , kun yrittää vaan päänsä nollata? Jälkiseuraukset on aina tätä luokkaa? Ei tässä ole mitään järkeä???

Tunteet todellakin ovat heitelleet laidasta laitaan taas tälläkin lomalla synkimmästä epätoivosta suurimpaan riemuun, jonka koin taas muutaman tunnin päästä, kun olin saunassa auringon oton ja rauhoittumisen jälkeen.
Nimittäin autoni saapui pihaan korjattuna.
Kytkintä oli säädetty. Ai että niin vähälläkö tästä kuitenkin päästiin. Oli odottanut vähintään koko vaihdelaatikon vaihtoa ja startin ostoa huh huh. Kiljuin onnesta.
Tulin pyyhkeeseen kietoutuneena iloitsemaan ja huutelin perään, että korvaus saapuu perästä, ja kiitos mielettömästi.

Ihmisenkeli pelasti jälleen. Aivan mahtavaaa, en olisi mitenkään selvinnyt tästä ilman hänen apuaan. Tällä hetkellä pennittömänä. Juu ei mua haittaa yhtään olla lomalla ilman mania, kunhan sen verta on, että saa ruokaa kaupasta meille ja karvaisille.
Aurinko ja luonnossa olo on ilmaista ja tv:kin toimii.
Kait se tästä taas...vielä viikko lomaa ja vapaat päälle,,,,ihanaa kevättä kaikesta huolimatta ja niemeen notkoon ja saarelmaan <3 T: Selviytyjä taas edes hetken :-)