Siivousta ja ansaittua lepoa

Postia oon kattellut joka päivä, mutta ei se kanna kun laskuja. Haluaisin saada ne sädehoitoajat itselleni. Kova halu on edelleen kontrolloida asioita, mut mitä se hyödyttää, ei tää syöpä ainakaan välitä siitä, että mä haluun kaiken menevän just niinkun mä haluan.

Oon liittynyt pariin syöpäryhmään facessa ja mitä enempi lukee muiden kertomuksia, niin TODELLA USEIN, nää syövät lähettää etäpesäkkeitä tai leviää/ uusii, joten realismi on hieman hiipinyt tajuntaani, että en voi todellakaan huokaista helpotuksesta, enhän tiedä kuinka pitkä tarinastani tulee ja miten se päättyy?? Vaikkakin tällä hetkellä ajattelen, että pari kolme kk ja syöpä on historiaa ja voin taas hyvin jatkaa elämääni, niin ei se välttämättä taida ihan niin mennä.

Viihdetupakoinnin oon jo päättänyt jättää ainakin melkein kokonaan.
Monella on myös ollut jos minkälaista komplikaatiota hoidoista, jotka ovat aiheuttaneet aivan uusia ongelmia. Kyllä se vanha sanonta pitää paikkansa, että TIETO LISÄÄ TUSKAA!!!



Eilen sit auto korjaamon jälkeen katsastukseen ja samantien otti katsastaja autoni tsekattavaksi, vaikka olin puol tuntia etuajassa. Kovasti siinä ootellessani yritin psyykata itseäni, et kyl se läpi menee, menee, menee. Ajatuksella, et tän on nyt mentävä läpi, kun mulla kerran on syöpäkin. En tarvii enempää stressiä kiitos…..no eihän se läpi mennyt tietenkään.

Mies selitti ja näytti piirroksesta, missä kohtaa viat on.. ja tunsin kun kuumuus nousi kaulaa pitkin koko kasvoihin. Ärsytti ja ketutti niin maan perusteellisesti. Totesi vielä, että tätä on taidettu hiljan jo laitellakin, johon rääkäisin, että juu juuri korjaamolta tulossa.
Yritin sitten kuitenkin mumista jotain kiitosta ja laitoin saman tien tekstaria korjaajalle, et mitä kaikkee oli vikana jarruletku, ruostetta, ym...kele, tana, e!!!!

No pääsen ens viikolla taas korjaamolle, kunhan hommaan eka jarruletkun, jonka äsken sain tilattua varaosa korjaamolta. Ainakin mä opin nyt käyttään varaosaliikettä tän ansiosta :-) Saan osan ti 8:30 ja 11 on korjaaja. Rahan menoohan tää taas tietää lisää, mut elämä on.



Sit lähdin kiukuspäissäni kotiin kaupan kautta, oli pakko hakee donitsia ketutukseen.
Meinas matkalla käydä vielä TODELLA HUONOSTI, kun suojatietä ylittäessä olin vasemmalla jo kääntymässä, kun oikealta huomasin, et suhahti jotain ja meikä jarrut pohjaan. Teinpoika jarrutti pyöräänsä ja melkein kaatui mun auton alle, ja samantien jatko matkaansa.
Tärisevin käsin jatkoin mä matkaani sättien itseäni, että kohta olis ollut AIKUISTEN OIKEESTI, kaikki vituillaan, jos se teini ois osunu mun auton alle. Luojan kiitos siitä selvittiin ja päätinkin taas olla valittamatta yhtään mistään mitään, koska nää auto hommat on aivan pikkujuttuja kuitenkin.



Sitä vaan taas mietin tänään koiralenkillä, et on se jännä, et kun tällanen syöpä tulee, niin ainakin mä aattelen et ois oikeudenmukasta, kun sit muut asiat edes menis kivuttomasti, mut eihän se niin mee!!!
Vaikeuksilla on tapana kasaantua, mulla on siitä kokemusta et ne tulee kaikki samassa nipussa, joten odotettavissa on vähintään mielenkiintoinen vuosi, ja, että miten siitä selviän. Aion ottaa sen vastaan haasteena ja koetella kestokykyni rajoja.

Äiteeni sanoin; Katotaan kumpi voittaa meirän poika vai Jumala? Koin sen sanonnan aina niin, et siis katottiin ollaanko sitä vahvempia, kuin edessä olevat vaikeudet.



Tänään minä en tarvitse mitään muuta kun tämän sängyn, missä on juuri vaihdetut puhtaat lakanat ja tietokoneen, jotta voin tänne kertoa mitä mielessäni liikkuu.

Tuolla taustalla on mies, joka imuroi kotiamme puhtaaksi, antaa minun olla se mikä olen arvostaen sitä. Minulla on hyvä olla kotona, tämä on paras paikka maailmassa, kaipaan paljon yksinoloa. Tämän viikon loma tuli hyvään paikkaan sitä varten, jotta voin koota ajatuksiani ja kerätä voimia tulevaa varten. Tosin nyt piti olla siellä Afrikan lämmössä. Sen lämmön tähän nyt mielellään ottaisin, mutta muutoin on hyvä, onhan mulla sauna, johon taas huomenna ajattelin rantautua. Laitanpa tähän yhden lempirunoistani:



Tarvitsemattomuus on suurin vapaus.
Se vapauttaa sinut ensin pelosta:
että olisi jotain jota et saisi;
pelosta että menetät jotain, mitä sinulla on;
pelosta että ilman jotain tiettyä asiaa et olisi onnellinen.
Toiseksi tarvitsemattomuus vapauttaa sinut suuttumuksesta. Suuttuminen on viha julistettuna.
Sinä et suutu, kun et saa mitä haluat,
koska haluaminen oli yksinkertaisesti mieltymys, ei välttämättömyys.
Sinä et ole vihainen, jos näet toisten tekevän jotain, jota et haluaisi heidän tekevän,
koska sinä et tarvitse heitä tekemään tai olemaan tekemättä mitään määrättyä asiaa.
Et ole vihainen kun jotkut ovat epäystävällisiä koska sinä et tarvitse heitä olemaan ystävällisiä.
Et ole vihainen kun joku on rakkaudeton koska sinä et tarvitse hänen rakkauttaan