Nyt se mun romu teki viimesen liikkeensä. Torstaina kun lähdin aamuun töihin, niin auto huusi kimeetä ääntä jo ennen kun sen käynnistin, huuto jatkui työmaan parkkipaikalla 3 h, kunnes sain taas apuvoimia katsoon sitä. Irrotti jonkun summerin, joka huusi. Se oli kai joku pitkien valojen merkkiääni, silloin kun jää valot päälle ja nyt siis huusi ihan muuten vaan kokoajan.
Mä ressasin sen vempeleen kanssa taas koko aamupäivän töissä ja päätin, että nyt riitti.
Työkaveri näytteli mulle netistä autoja. Tuumasin, et voi kun olis sellanen korkea ja pieni, niin kuin kotihoidossa, sellasen haluaisin ja kun olis vielä sininen. Ja kun sain sen sanottua, niin sain juuri sellaisen auton kuvan ruudulleni työkamun laittamana, sanoin, että se on siinä!!!
Varasin ajan Pe aamuksi autoliikkeestä klo:9 ja tarjosin autonromuani vaihdossa.
Kun on minusta kyse, niin eihän tämäkään reissu mennyt ongelmitta :-)
Perille oli vaikea löytää, eikä siellä ollut mitään viitteitä, että olisi autoja myynnissä.
Pelkkiä maalaistaloja ja mettää. Onneksi näin tulevan autoni siellä pihassa, muutoin olisin varmaan kääntynyt takaisin kotiin, kun ei puhelin numeroakaan tullut mukaan.
Siellä oli mukava miesmyyjä, joka oli vasta hiljan sinne muuttanut ja kaikki kyltit oli vielä laittamatta.
Ajoin koeajon, ja vain vaivoin saatoin peittää iloani, että tää se on mä haluun tään.
Kylmän rauhallisesti, sanoin, että juu tän voisin ottaa, mutta hinnassa pitäisi päästä alaspäin.
Sain lopulta 700e hintaa alas.
Totesin, että tankkasin vanhan autoni juuri täyteen, jolloin myyjä totesi, että no sittenhän sen hinta nousi puolella. Totta!! Sitä siinä sitten naurettiin.
Alettiin sitten hakeen luottopäätöstä 3 eri pankista, kaikki jumitti kukaan ei vastannut, siinä meni ainakin tunti, sitten tuli myönteisiä päätöksiä.
Myyjän tietokoneen eri selaimet eivät meinanneet toimia, tulostimesta meni sähköt ja siinäkin meni aikaa ainakin tunti, et sai sen toimiin.
Sitten vihdoin kun saatiin kaikki tehtyä ja lähdin onnellisena ajamaan kotiin, niin kas kummaa ehdin ajaan noin 10km, kun akku, ym valot alkoi palaan ja kone hyytyi ja siinä sitä oltiin bussipysäkillä Lahti-Tampere tien varressa jälleen.
Ei hyvää päivää, ihan oikeesti, ei voi olla totta manasin moneen kertaan.
Onneksi otin myyjän käyntikortin mukaan, että oli numero mihin soittaa ja tottakai akku puhelimesta melkein loppu.
Myyjä sai samalla lailla melkein paskahalvauksen ja päiviteltiin vuorotellen puhelimessa, että tää ei voi olla totta. No totta se oli kuitenkin.
Aikamme päiviteltyämme myyjä lähti bensakanisterin kanssa mun ex autolla katsoon tilannetta ja epäili, että voisko bensa olla loppu.
Sillä välin minä tietenkin hirveessä pissahädässä jalat ristissä päätin, että en ainakaan kuset housussa tässä odottele, ja niin aukaisin repsikan ja takaoven ja pissaisin niiden suojassa asfaltille ja sitten peruutin autoa vapaalla sen verta, ettei lätäkössä tarvitse ihmetellä :-)
Myyjä tuli kaatoi bensat ja niinpä auto lähti liikkeelle. Sit kun itse yritin käynnistää, niin ei inahtanutkaan. Mutta opin, että jos ei kytkin ole täysin pohjassa, niin auto ei inahdakaan.
Ok matka jatkui ja helpottuneena toivotimme toisillemme hyvät joulut <3
Siitä sitten tankille, jossa vielä ihmettelin, että mitä bensaa tankkaan, mutta sekin selvisi sitten.
Autokaupoilla meni 3.5h ja mun kun piti viettää rauhallista joulua. No ehtihän sitä vielä.
Siitä parin tunnin päästä, kun pääsin saunaan ja saunan ikkunasta näkyi uusi sähkönsininen autoni, niin riemu oli rajaton. Kävin vielä ulkona jäähyllä ja 2 punatulkkua tuli tervehtiin.
Viime talvena näin yhden, on ne niin harvinaisia nykyään.
Pidin sitä merkkinä, että vaikeudet on takana päivän ja nyt alkaa päivä paistaan mun risukasaan.
kattellaan moi <3
lauantai 23. joulukuuta 2017
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Joulu
En ole ikinä jättänyt joulukoristeiden laittoa näin myöhään.
Yleensä laitan jo loka-marraskuun vaihteessa kaikkee kimaltavaa joulukrääsää ympäri taloa ja fiilistelen sitten pari kk niiden avulla pimeimmän marras-joulukuun läpi.
Ilmankos tää syys-talvi on tuntunut pimeimmältä ja henkisesti vaikeimmalta ikinä!
Tänä vuonna on vaan ollut niin raskas syystalvi, ettei ole ollut aikaa, eikä voimia laittaa yhtään mitään. Joten jätän varmaan pusseihin ne tänä vuonna.
Mä yleensä nautin aina syksyllä kesän jälkeen,kun pimeys hiipii, eikä yöt ole valoisia.
Olen aina osannut suhtautua pimeyteenkin niin, ettei se mua masenna, mutta miehen masennus kun on ollut syksyn ja joulun ajan pahin 10v niin en ole voinut välttyä siltä, että lähimpänä purkupaikkana olen saanut siitä itsekin osani.
Kummasti masentaa, kun itse herää iloisena ja virkeänä ja toinen tyrmää sun päiväs yhdellä murahduksella.
Masentunut ei pysty ajattelemaan sitä , että pahoittaa toisenkin mielen käytöksellään, kun masentuneella on itsellä niin paha olo.
Monen vuoden lääkkettömyyden jälkeen päädyttiin ottaan Mikalle mielialalääke kokeiluun, vaikka ollaan kumpikin niitä vastaan periaatteessa ( vuosien kokemuksen myötä) , mutta tilanne on nyt niin paha, että pakko kokeilla.
Toivottavasti uusi lääke auttaa, vaikka eka viikko tuntuu kyllä tosi vaikeelta miehellä, kun sitä oksettaa ja paleltaa kuin horkassa ja vatsa on sekaisin, mutta sovittiin, että katsoo nyt sen 2 viikkoa, jos noi sivarit väistyis, että jatkaako vaiko eikö.
Tuntuu, että tää on loputon suo masentuneen kanssa. Oon miettinyt jo itsekkin, että pitäs päästä puhuun jollekin tästä taakasta mikä on harteilla.
Joulua me vietetään to-pe. Meillä on jo perinteisesti syöty Mikan kaa jouluruoat silloin, kun mulla on vapaata ennen joulua, ei meillä väliä. 2 aikuista ihmistä ja eläinlapset.
Oon sit joulunajan pitkässä päivässä töissä tienaamassa ja vedän täällä vanhuksille joulukaraokea.
Ja yritän muutoinkin luoda joulutunnelmaa. Kuusikin on jo täällä koristeltu.
Eilen olin Tays:sissa kontrollissa ja kaikki näytti kuulemma hyvin kurkussa ym.
Seuraavaksi 3kk päästä kaulan ultra. Ja sen jälkeen siirrytään kuulemma kontrolleihin puolen vuoden välein, kun 2 kriittisintä vuotta on mennyt. Yleensä siis kuulemma uusii 2 ensimmäisen vuoden aikana. Hienoa, että olen päässyt näin pitkälle, vaikka eihän tämä mitään takaa, mutta kiitollinen olen jokaisesta päivästä ilman syöpää. Niistä vaikeimmistakin.
Ihanaa joulun aikaa kaikille <3
Yleensä laitan jo loka-marraskuun vaihteessa kaikkee kimaltavaa joulukrääsää ympäri taloa ja fiilistelen sitten pari kk niiden avulla pimeimmän marras-joulukuun läpi.
Ilmankos tää syys-talvi on tuntunut pimeimmältä ja henkisesti vaikeimmalta ikinä!
Tänä vuonna on vaan ollut niin raskas syystalvi, ettei ole ollut aikaa, eikä voimia laittaa yhtään mitään. Joten jätän varmaan pusseihin ne tänä vuonna.
Mä yleensä nautin aina syksyllä kesän jälkeen,kun pimeys hiipii, eikä yöt ole valoisia.
Olen aina osannut suhtautua pimeyteenkin niin, ettei se mua masenna, mutta miehen masennus kun on ollut syksyn ja joulun ajan pahin 10v niin en ole voinut välttyä siltä, että lähimpänä purkupaikkana olen saanut siitä itsekin osani.
Kummasti masentaa, kun itse herää iloisena ja virkeänä ja toinen tyrmää sun päiväs yhdellä murahduksella.
Masentunut ei pysty ajattelemaan sitä , että pahoittaa toisenkin mielen käytöksellään, kun masentuneella on itsellä niin paha olo.
Monen vuoden lääkkettömyyden jälkeen päädyttiin ottaan Mikalle mielialalääke kokeiluun, vaikka ollaan kumpikin niitä vastaan periaatteessa ( vuosien kokemuksen myötä) , mutta tilanne on nyt niin paha, että pakko kokeilla.
Toivottavasti uusi lääke auttaa, vaikka eka viikko tuntuu kyllä tosi vaikeelta miehellä, kun sitä oksettaa ja paleltaa kuin horkassa ja vatsa on sekaisin, mutta sovittiin, että katsoo nyt sen 2 viikkoa, jos noi sivarit väistyis, että jatkaako vaiko eikö.
Tuntuu, että tää on loputon suo masentuneen kanssa. Oon miettinyt jo itsekkin, että pitäs päästä puhuun jollekin tästä taakasta mikä on harteilla.
Joulua me vietetään to-pe. Meillä on jo perinteisesti syöty Mikan kaa jouluruoat silloin, kun mulla on vapaata ennen joulua, ei meillä väliä. 2 aikuista ihmistä ja eläinlapset.
Oon sit joulunajan pitkässä päivässä töissä tienaamassa ja vedän täällä vanhuksille joulukaraokea.
Ja yritän muutoinkin luoda joulutunnelmaa. Kuusikin on jo täällä koristeltu.
Eilen olin Tays:sissa kontrollissa ja kaikki näytti kuulemma hyvin kurkussa ym.
Seuraavaksi 3kk päästä kaulan ultra. Ja sen jälkeen siirrytään kuulemma kontrolleihin puolen vuoden välein, kun 2 kriittisintä vuotta on mennyt. Yleensä siis kuulemma uusii 2 ensimmäisen vuoden aikana. Hienoa, että olen päässyt näin pitkälle, vaikka eihän tämä mitään takaa, mutta kiitollinen olen jokaisesta päivästä ilman syöpää. Niistä vaikeimmistakin.
Ihanaa joulun aikaa kaikille <3
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Mollissa :-(
Reikiä nolla, ei kestänyt sitten 2 viikkoakaan.
Risteilyn jälkeen lähti edestä alhaalta paikka, joka ei tosin onneksi vaivaa, joten menen ti siitä hammaslääkäriin Lammille asti.
Hauholta näes ei saa aikaa, kun 1 hl hoitaa koko Hauhoa.
Mistä helvetistä me oikeesti enää maksetaan veroja?
Varsinkin hammashuolto on täysin hanurista nykyään. Ajan saat puolen vuoden päähän, jos ei hengenhätä. Ja nytkin saa ajaa vajat 100km, että edes pääsee yhden paikan korjauttaan ja sen takia sit myöhästyy töistä. ARGHHHHHHHH
Risteilylle lähtö meinas päättyä jo alkuunsa, kun bussin edessä oli 6 auton ketjukolari, mut päästiin kuitenkin ajoissa perille ja suku ottu meidät vastaan.
Risteily ei oo paras paikka juhlia synttäreitä, kun kaikki eksyy toisistaan ympäri laivaa, eikä kännyt toimi. Mut olihan tuossa kivatkin hetkensä.
No juu, mutta selkä on taas ottanut itseensä ja on tosi kipeä ja niskat niin jumissa, että pää ei käänny.
Rahaa paloi liikaa ja omaisuutta hukkui, niin että kannattaa juhlia juu.
Takasintulo matkakin oli yhtä painajaista, kun oli taxikuskina mamu, joka ei löytänyt edes Hauhon keskustaa ja ajelutti meitä ympyrää pitkin H- linnaa. Mut hengissä ollaan edelleen.
Tehtiin päätös, että ei minkäänlaista juhlintaa alkon kanssa määräämättömään aikaan.
Uusi vuosi otetaan selvinpäin vastaan kerrankin.
Fiilikset ei ole ollenkaan hyvät nyt, mutta ylöshän tästä noustaan taas.
Risteilyn jälkeen lähti edestä alhaalta paikka, joka ei tosin onneksi vaivaa, joten menen ti siitä hammaslääkäriin Lammille asti.
Hauholta näes ei saa aikaa, kun 1 hl hoitaa koko Hauhoa.
Mistä helvetistä me oikeesti enää maksetaan veroja?
Varsinkin hammashuolto on täysin hanurista nykyään. Ajan saat puolen vuoden päähän, jos ei hengenhätä. Ja nytkin saa ajaa vajat 100km, että edes pääsee yhden paikan korjauttaan ja sen takia sit myöhästyy töistä. ARGHHHHHHHH
Risteilylle lähtö meinas päättyä jo alkuunsa, kun bussin edessä oli 6 auton ketjukolari, mut päästiin kuitenkin ajoissa perille ja suku ottu meidät vastaan.
Risteily ei oo paras paikka juhlia synttäreitä, kun kaikki eksyy toisistaan ympäri laivaa, eikä kännyt toimi. Mut olihan tuossa kivatkin hetkensä.
No juu, mutta selkä on taas ottanut itseensä ja on tosi kipeä ja niskat niin jumissa, että pää ei käänny.
Rahaa paloi liikaa ja omaisuutta hukkui, niin että kannattaa juhlia juu.
Takasintulo matkakin oli yhtä painajaista, kun oli taxikuskina mamu, joka ei löytänyt edes Hauhon keskustaa ja ajelutti meitä ympyrää pitkin H- linnaa. Mut hengissä ollaan edelleen.
Tehtiin päätös, että ei minkäänlaista juhlintaa alkon kanssa määräämättömään aikaan.
Uusi vuosi otetaan selvinpäin vastaan kerrankin.
Fiilikset ei ole ollenkaan hyvät nyt, mutta ylöshän tästä noustaan taas.
lauantai 2. joulukuuta 2017
Elämä edessä ja tukka takana
Noh nih..kirjotettu parin punkkulasin jälkeen, joten armahtakaa :-)
Torstaina polyyppien poistossa, joita oli 2 isompaa ja 1 pieni.
Puudutuspiikit ei tuntuneet onneksi kovin paljoa.
Koko toimepide oli melko helppo vaikkakin tuntui ikävältä ajoittain.
Lääkäri ja 2 hoitajaa olivat aivan mahtavia. Olin niin lälläri, että olin ilmoittanut aikaisemmin, että tähän toimenpiteeseen, en toivoisi harjoitteilijoita paikalle.
Mulle nää alapää tutkimukset on vaikeampia, kun en ole edes synnyttänyt, eikä ole siis joutunut tällaiseen usein. Onneksi oli naislääkäri, ettei tarvinnut sitäkään panikoida.
Tiedän hoitajana, että tää on ihan normia, mut omalle kohdalle sattuessa järki ei ole aina mukana.
Ok kaikki meni hyvin ja pyydettiin toimenpiteen jälkeen oleen sairaalantiloissa puoli tuntia jos jotain... No enhän tietenkään ollut, vaan ajoin suoraan kotiin. Supistuksia oli ja vedin lisää särkylääkkeitä. Ilta meni sit ihan ok ja seuraavan aamuna töihin, pitkä päivä 7-21
Nyt sit la aamu ja menossa Mikan yllätysristeily synttäreille. Mika tietää vaan, että kaveripariskunta tulee, eikä sitä, että satamassa oottaa 20 sukulaista huh huh.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Näihin tunnelmiin moi <3
Torstaina polyyppien poistossa, joita oli 2 isompaa ja 1 pieni.
Puudutuspiikit ei tuntuneet onneksi kovin paljoa.
Koko toimepide oli melko helppo vaikkakin tuntui ikävältä ajoittain.
Lääkäri ja 2 hoitajaa olivat aivan mahtavia. Olin niin lälläri, että olin ilmoittanut aikaisemmin, että tähän toimenpiteeseen, en toivoisi harjoitteilijoita paikalle.
Mulle nää alapää tutkimukset on vaikeampia, kun en ole edes synnyttänyt, eikä ole siis joutunut tällaiseen usein. Onneksi oli naislääkäri, ettei tarvinnut sitäkään panikoida.
Tiedän hoitajana, että tää on ihan normia, mut omalle kohdalle sattuessa järki ei ole aina mukana.
Ok kaikki meni hyvin ja pyydettiin toimenpiteen jälkeen oleen sairaalantiloissa puoli tuntia jos jotain... No enhän tietenkään ollut, vaan ajoin suoraan kotiin. Supistuksia oli ja vedin lisää särkylääkkeitä. Ilta meni sit ihan ok ja seuraavan aamuna töihin, pitkä päivä 7-21
Nyt sit la aamu ja menossa Mikan yllätysristeily synttäreille. Mika tietää vaan, että kaveripariskunta tulee, eikä sitä, että satamassa oottaa 20 sukulaista huh huh.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Näihin tunnelmiin moi <3
maanantai 20. marraskuuta 2017
Jospa tämä tästä...
No eihän se auton temppuilu loppunut vieläkään. Otin kotihoidosta pari työvuoroa vapaapäivilleni, niin eiköhän autosta hävinneet nesteet taas ed. päivänä.
Koitin perua vuoroni, että en pääse, mutta soittivat mulle takaisin, että joku hakee mut töihin ja tuo takasin, niin tulenko sitten? Niin lupasin, vaikka mieli oli maassa, enkä olis halunnut muuta kun mennä peiton alle itkemään ja säälimään itseään.
Auto taas korjattavaksi. Tällä kertaa vesipumppu piti vaihtaa. Nyt kyttään joka päivä taas, ettei nesteet vajene. ja toivon, että auto kestäisi.
Tekis mieli ajaa Rintajouppiin ja vaihtaa auto, kun maksavat vaihdossa 1500-2000e vanhasta ja jos sais osarilla vähän uudemman. Mut kun ei nyt millään vois ottaa mitään osareita lisää.
Jos toi auto nyt kestäs, niin kattos mikä on tilanne ensi vuonna.
Robi voi hyvin se on parasta.
Itsellä on kädet alkaneet puutua yötä päivää ja herään 10 kertaa yössä niitten takia. Ei ole ollut varaa jäsenkorjaajalle menoon, mutta nyt menen ylihuomenna tai en ole kohta työkuntoinen.
Hammaslääkärissä koko syksyn käytyäni, voin sanoa ainakin hetkellisesti, että reikiä nolla!
Olen saanut myös raha-asiat jotenkin taas järjestykseen, ainakin toistaiseksi.
TV:stä lupasivat ihan 325e vakuutuksesta. Ensin meinasivat vaatia, että pitää saada korjausarvio, johon vastasin, että millä mä täällä maalla sitä mihkään saan vietyä arvioitavaksi.
Ei mahdu edes autooni, enkä jaksa kantaa ja auto rikki.Niin että maksakaa nyt vaan sitä rahaa, että saan tilata uuden tv.n, níin päättivät sitten maksaa ton verta.
Ensi viikolla sitten polyyppien poisto torstaina ja Mikan yllätys synttäriristeily La- Su
Voi kun tää olis nyt käänne parempaan, sillä asiat on nyt taas jotenkuten reilassa <3
Koitin perua vuoroni, että en pääse, mutta soittivat mulle takaisin, että joku hakee mut töihin ja tuo takasin, niin tulenko sitten? Niin lupasin, vaikka mieli oli maassa, enkä olis halunnut muuta kun mennä peiton alle itkemään ja säälimään itseään.
Auto taas korjattavaksi. Tällä kertaa vesipumppu piti vaihtaa. Nyt kyttään joka päivä taas, ettei nesteet vajene. ja toivon, että auto kestäisi.
Tekis mieli ajaa Rintajouppiin ja vaihtaa auto, kun maksavat vaihdossa 1500-2000e vanhasta ja jos sais osarilla vähän uudemman. Mut kun ei nyt millään vois ottaa mitään osareita lisää.
Jos toi auto nyt kestäs, niin kattos mikä on tilanne ensi vuonna.
Robi voi hyvin se on parasta.
Itsellä on kädet alkaneet puutua yötä päivää ja herään 10 kertaa yössä niitten takia. Ei ole ollut varaa jäsenkorjaajalle menoon, mutta nyt menen ylihuomenna tai en ole kohta työkuntoinen.
Hammaslääkärissä koko syksyn käytyäni, voin sanoa ainakin hetkellisesti, että reikiä nolla!
Olen saanut myös raha-asiat jotenkin taas järjestykseen, ainakin toistaiseksi.
TV:stä lupasivat ihan 325e vakuutuksesta. Ensin meinasivat vaatia, että pitää saada korjausarvio, johon vastasin, että millä mä täällä maalla sitä mihkään saan vietyä arvioitavaksi.
Ei mahdu edes autooni, enkä jaksa kantaa ja auto rikki.Niin että maksakaa nyt vaan sitä rahaa, että saan tilata uuden tv.n, níin päättivät sitten maksaa ton verta.
Ensi viikolla sitten polyyppien poisto torstaina ja Mikan yllätys synttäriristeily La- Su
Voi kun tää olis nyt käänne parempaan, sillä asiat on nyt taas jotenkuten reilassa <3
maanantai 13. marraskuuta 2017
Toiveikas
Tähän asti hyvä ja energinen aamupäivä. Nousin jo puol 6, vaikka töihin meno vasta 12
Aamulla jo treenasin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, kävin Robin kanssa lenkillä.
Sain myös puhdistavaa energiahoitoa. Oon myös paljon keskustellut yläkerran kanssa ja pyytänyt, että koettelemukset riittäisivät edes hetkeksi, että saisi hengittää ja kerätä voimia seuraavaan iskuun.
Tuntuu että tää syksy on vienyt musta mehut kokonaan ja uskon tulevaan. On tullut itkettyä melkein päivittäin vaikeimmilla hetkillä ja tupakkaankin on tullut turvauduttua.
Paineet on olleet niin kovat, että tuntuu, että järki lähtee,,,mut jospa tää nyt vähitellen kääntyisi.
Kuivailin taas auton lattiaa, johon ne jäähdytysnesteet tuli. Sanomalehti vaihdetaan päivittäin lattiaan.
Säiliö oli taas vajennut sentin verran..voi kun nyt asettus.
Eilen näin nettipankista paljonko on tulossa tiliä ja on toiveita, et saa maksettua suurimmaksi osaksi niitä mitä pitää. Öljylaskua sain siirrettyä ensi kuulle. tulin siitä hyvin iloiseksi.
Tällä viikolla ei ole yhtään vp, koska oli pakko ottaa lisätöitä vapaapäiville kotihoidosta.
Mutta kyl mä jaksan mitä vaan, kunhan asiat sais järjestykseen.
Mikan yllätys synttäriristeily olis parin viikon päästä ja siihen pitäs kans mania kehittää jostain, mut onpa jotain mukavaakin odotettavaa, eikä vaan töitä ja töitä...ja velv.ollisuuksia
Hyvillä fiiliksillä tänään, toivottavasti tää fiilis kestää pidempään, kuin tunnin :-)
Aamulla jo treenasin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, kävin Robin kanssa lenkillä.
Sain myös puhdistavaa energiahoitoa. Oon myös paljon keskustellut yläkerran kanssa ja pyytänyt, että koettelemukset riittäisivät edes hetkeksi, että saisi hengittää ja kerätä voimia seuraavaan iskuun.
Tuntuu että tää syksy on vienyt musta mehut kokonaan ja uskon tulevaan. On tullut itkettyä melkein päivittäin vaikeimmilla hetkillä ja tupakkaankin on tullut turvauduttua.
Paineet on olleet niin kovat, että tuntuu, että järki lähtee,,,mut jospa tää nyt vähitellen kääntyisi.
Kuivailin taas auton lattiaa, johon ne jäähdytysnesteet tuli. Sanomalehti vaihdetaan päivittäin lattiaan.
Säiliö oli taas vajennut sentin verran..voi kun nyt asettus.
Eilen näin nettipankista paljonko on tulossa tiliä ja on toiveita, et saa maksettua suurimmaksi osaksi niitä mitä pitää. Öljylaskua sain siirrettyä ensi kuulle. tulin siitä hyvin iloiseksi.
Tällä viikolla ei ole yhtään vp, koska oli pakko ottaa lisätöitä vapaapäiville kotihoidosta.
Mutta kyl mä jaksan mitä vaan, kunhan asiat sais järjestykseen.
Mikan yllätys synttäriristeily olis parin viikon päästä ja siihen pitäs kans mania kehittää jostain, mut onpa jotain mukavaakin odotettavaa, eikä vaan töitä ja töitä...ja velv.ollisuuksia
Hyvillä fiiliksillä tänään, toivottavasti tää fiilis kestää pidempään, kuin tunnin :-)
lauantai 11. marraskuuta 2017
Auto Kele Tana E :-(
Voi itun itun ittu miten mä oon kärsinyt ton auton takia.
Eka noi eläinleku sekoilut. Sitten oltiin käymässä Espoossa, kun n.10km , ennen pään määrää jostain renkaista alkoi kuulua ihme ääntä. Ajettiiin hiljaa ja varovasti perille pelko perseessä.
Soitin kamu Pökälle, joka tuli 30km päästä katsomaan, missä vika nyt?
Ja juu oikea eturengas oli irtoamassa, pultit löystyneet, siinähän sitä sitten taas.
Onneksi saatiin apua ja päästiin reissultamme turvallisesti takaisin Hauholle.
Niin ja unohdin kertoa, että silloin kun auto veti ne höyryt/ savut sisään, niin vasen eturengas oli melko tyhjiin vajennut ja sekin paikattiin.
Voi kun nää ongelmat olisi tähän loppuneet, mutta ei Päivi eiiiiiiiii...kärsi lisää vaan....
Ti aamuna hampulekuun 8, kauppa ja apteekki, sit lähen ajeleen kotiin ja puhun Mikalle puhelimessa samaan aikaan, niin auto ei liiku vaikka painan kaasua???? Mitä vit...
Sain sellaset itkupotkuraivarit, ettei mitään järkeä..
Mika sai kuunnella, kun raivosin ja itkin ratissa yrittäen päästä eteenpäin. Lopulta sain vedettyä tien sivuun ja sammutettua auton.
Huomasin, että pääsen aina pysäkinvälin jotenkuten eteenpäin 1 2 ja 3 ja sitten ei enää reagoi kaasun painamiseen vaan ikään kuin tukehtuu.
Oli myös hirveä pissahätä kaiken stressin keskellä ja kävin hautuumaan ruumishuoneen takana hätäpissalla, hätä ei lue lakia!!!
Ajelin sitten vähä kerrallaan kotiin sen 5km matkan ja soittelin samalla taas kamun miestä kattoon autoa illalla, jos ehtii ja hommasin työkamun hakeen mut töihin iltavuoroon.
Nyt auto ehkä jonkinlaisessa kunnossa. Oli taas nesteet lähteneet ja on täytelty, eilen ei vajausta ollut. Repsikan puolen lattia edelleen märkä, vaik oon sitä kuivaillut sanomalehdillä ym...en tiedä sit tihkuttaako vielä jostain läpi???
Joka tapauksessa en uskalla tolla autolla lähteä enää mihinkään pitkälle, jos ei ole pakko.
Eli lapsiviikonloppukin oli pakko perua, kun ei Lassikaan saa autoa äidiltään, että olisivat itse tulleet Mansesta Jonnan kanssa. No koitetaan Joulukuussa uudestaan, jospa onnistuisi?
Menin sitten vielä perumaan eilisen polyyppien poiston, kun nyt on stressiä hieman liikaa, ja aattelin et en tiedä onko auto edes kunnossa eiliseksi. Kirjotin toiveisiin uudeksi ajankohdaksi tammi-helmikuun, mutta eiköhän ne soittaneet sieltä samana päivänä, että lääkäri haluaa, että tulen tässä kuussa, että ei voi oottaa kauempaa.Uus aika tän kuun lopulla.
Mut kun oikeesti en jaksaisi enää mitään ylimääräistä...
Sitten vielä torstaina Mika soitti töihin, että Iso taulu tv olkkarin seinällä kärähti ja hän sai sähköiskun. TV on kaput ja siinä on nyt maailman pienin tv väliaikaisesti.
Pakko olisi nyt sit tv:kin hommata, vaikka tässä on raha-asiat jo entuudestaan niin persiillään, kuin voi olla.
Oon alkanut myös vetään muutaman hermosavukessun melkein joka päivä, ei vaan kestä enää.
Joku raja se on mullakin.
Ristiriitanen tilanne, että kun olis pakko ottaa kaikki mahdollisest työt vastaan rahan takii ja taas toisaalta tarvis kaiken vapaa-ajan selvitäkseen kaikesta henkisesti.
Oon niin pattitilanteessa, että ei ole yli 10v ollut näin vaikeaa.ja silloin olin sentään työtön ja luottotiedoton, sekä 80kiloo lihavampi :-) eli asiathan on hyvin :-)
Mutta niin tietty periks ei anneta ja Sihvoset pärjää aina!!!! ( äiti vainaan sanoin )
Eka noi eläinleku sekoilut. Sitten oltiin käymässä Espoossa, kun n.10km , ennen pään määrää jostain renkaista alkoi kuulua ihme ääntä. Ajettiiin hiljaa ja varovasti perille pelko perseessä.
Soitin kamu Pökälle, joka tuli 30km päästä katsomaan, missä vika nyt?
Ja juu oikea eturengas oli irtoamassa, pultit löystyneet, siinähän sitä sitten taas.
Onneksi saatiin apua ja päästiin reissultamme turvallisesti takaisin Hauholle.
Niin ja unohdin kertoa, että silloin kun auto veti ne höyryt/ savut sisään, niin vasen eturengas oli melko tyhjiin vajennut ja sekin paikattiin.
Voi kun nää ongelmat olisi tähän loppuneet, mutta ei Päivi eiiiiiiiii...kärsi lisää vaan....
Ti aamuna hampulekuun 8, kauppa ja apteekki, sit lähen ajeleen kotiin ja puhun Mikalle puhelimessa samaan aikaan, niin auto ei liiku vaikka painan kaasua???? Mitä vit...
Sain sellaset itkupotkuraivarit, ettei mitään järkeä..
Mika sai kuunnella, kun raivosin ja itkin ratissa yrittäen päästä eteenpäin. Lopulta sain vedettyä tien sivuun ja sammutettua auton.
Huomasin, että pääsen aina pysäkinvälin jotenkuten eteenpäin 1 2 ja 3 ja sitten ei enää reagoi kaasun painamiseen vaan ikään kuin tukehtuu.
Oli myös hirveä pissahätä kaiken stressin keskellä ja kävin hautuumaan ruumishuoneen takana hätäpissalla, hätä ei lue lakia!!!
Ajelin sitten vähä kerrallaan kotiin sen 5km matkan ja soittelin samalla taas kamun miestä kattoon autoa illalla, jos ehtii ja hommasin työkamun hakeen mut töihin iltavuoroon.
Nyt auto ehkä jonkinlaisessa kunnossa. Oli taas nesteet lähteneet ja on täytelty, eilen ei vajausta ollut. Repsikan puolen lattia edelleen märkä, vaik oon sitä kuivaillut sanomalehdillä ym...en tiedä sit tihkuttaako vielä jostain läpi???
Joka tapauksessa en uskalla tolla autolla lähteä enää mihinkään pitkälle, jos ei ole pakko.
Eli lapsiviikonloppukin oli pakko perua, kun ei Lassikaan saa autoa äidiltään, että olisivat itse tulleet Mansesta Jonnan kanssa. No koitetaan Joulukuussa uudestaan, jospa onnistuisi?
Menin sitten vielä perumaan eilisen polyyppien poiston, kun nyt on stressiä hieman liikaa, ja aattelin et en tiedä onko auto edes kunnossa eiliseksi. Kirjotin toiveisiin uudeksi ajankohdaksi tammi-helmikuun, mutta eiköhän ne soittaneet sieltä samana päivänä, että lääkäri haluaa, että tulen tässä kuussa, että ei voi oottaa kauempaa.Uus aika tän kuun lopulla.
Mut kun oikeesti en jaksaisi enää mitään ylimääräistä...
Sitten vielä torstaina Mika soitti töihin, että Iso taulu tv olkkarin seinällä kärähti ja hän sai sähköiskun. TV on kaput ja siinä on nyt maailman pienin tv väliaikaisesti.
Pakko olisi nyt sit tv:kin hommata, vaikka tässä on raha-asiat jo entuudestaan niin persiillään, kuin voi olla.
Oon alkanut myös vetään muutaman hermosavukessun melkein joka päivä, ei vaan kestä enää.
Joku raja se on mullakin.
Ristiriitanen tilanne, että kun olis pakko ottaa kaikki mahdollisest työt vastaan rahan takii ja taas toisaalta tarvis kaiken vapaa-ajan selvitäkseen kaikesta henkisesti.
Oon niin pattitilanteessa, että ei ole yli 10v ollut näin vaikeaa.ja silloin olin sentään työtön ja luottotiedoton, sekä 80kiloo lihavampi :-) eli asiathan on hyvin :-)
Mutta niin tietty periks ei anneta ja Sihvoset pärjää aina!!!! ( äiti vainaan sanoin )
Joku on kironnut mut?
Pyöritys sen kun jatkuu...On sattunut taas niin paljon, ettei tiedä mistä alottas.
No jos vaikka Robista ja autosta. Olin pitkässä päivässä kun Mika soitti mulle, että Robin kunto oli romahtanut. Oksensi, tärisi ei jaksanut kävellä ym. Eikä koskenutkaan ruokiin/ juomiin.
No pääsin lähteen tuntia ennen vuoron päättymistä töistä ja tulin kotiin ja annoin Robille särkylääkettä jauhettuna ruiskulla suuhun.
Laitettiin Robille paikka lattialle tyyny pään alle ja peitto päälle.
Ennen nukkumaanmenoa meinasin vielä mennä silitteleen Robia ja laskeuduin sen taakse lattialle niin, että se pelästyi ja puras mua vahingossa käteen, kun oli niin sekaisin.
Sattui ihan hirveesti ja itkin ja huusin sitä siinä sitten aikani, otin särkylääkettä ja kättä hanan alle ja puhdistus. Pariin kohtaan hampaat teki pienen haavan.
Aamu 7 töihin soittelin samalla eläinlekua, aika saatiin 10. Olin melko varma, et voi olla, että piikille mennään. Ehdin siis oleen 2h töissä ja otin loppupäivän vapaata ja lähdin kotiin viemään Robia Mikan kaa lääkäriin. Päästiin autoon, eikä pihasta vielä minnekään kun yht äkkiä auto täyteen savua.
Siis mitäääääää? Taas itkupotkuraivareita, peruuttaan aika, saatiin uus huomisaamuksi. Soitto työkamulle, joka taas lupas kertoa miehelleen, et jos ehtis töitten jälkeen katsoon.
Juu tuli..autosta jäähdytysnesteet valuneet jonnekin? Täytti ne ja oletus oli, että huomenna sitten pääsee eläinlekuun.
No aamu koitti ja mulla purtu sormi tulehtunut ja turvoksissa. Jouduin sit soittaan itellenikin ajan lekuun. Olis ollut iltavuoro, joten ilmotin töihin, etten ainakaan tänään tule.
Lähdetään sitten taas yrittään eläinlekuun ja päästään 5km, kun auto alko taas savuaan.
U käännös just ennen isoa tietä ja takas työmaan pihaan kiroileen. Repsikan puolen jalkaosasto oli täynnä jäähdytysnestettä, eli vuoto oli jossain.
Taas soitto eläinlekuun, ei päästä taaskaan ja Robi onkin nyt yllättäen parempi.
Taas soitto työkamun miehelle, joka tuli ja ajettiin sen perässä auto savuten niitten pihaan n. 3km päähän. Auto jäi sinne ja hän heitti meidät koiran kanssa takaisin himaan.
Sitten metsästin kyytiä itselleni lääkäriin ja takaisin ja onneksi toinen ihana työkamu, mua siinä auttoi. 2pv saikkua ja antibiottikuuri.
Oltiin pitkään myös ihmetelty, kun Robi on alkanut köhiin, ja nokka vuotaa ja sitä selviteltiin Googlen avulla ja lopulta tajuttiin, että sillä on Kennelyskä. Oli varmaan saanut sen sen sieltä eläinlääkäristä. Ja nyt on pidetty sitä sisällä enempi ja annettu särkylääkettä ja onkin enää vain vähän köhinyt ja riehuu ulkona lenkillä entiseen malliin, joten koira on parempi.
Ei sitten koskaan päästy eläinlääkäriin asti, mutta ei nyt sitten ole enää tarvettakaan, toivottavasti.
Onneksi edes 1 asia on hyvin, koska tätä paskan mättöö ei näköjään pysäytä mikään.
Jatkuuuuuu......
No jos vaikka Robista ja autosta. Olin pitkässä päivässä kun Mika soitti mulle, että Robin kunto oli romahtanut. Oksensi, tärisi ei jaksanut kävellä ym. Eikä koskenutkaan ruokiin/ juomiin.
No pääsin lähteen tuntia ennen vuoron päättymistä töistä ja tulin kotiin ja annoin Robille särkylääkettä jauhettuna ruiskulla suuhun.
Laitettiin Robille paikka lattialle tyyny pään alle ja peitto päälle.
Ennen nukkumaanmenoa meinasin vielä mennä silitteleen Robia ja laskeuduin sen taakse lattialle niin, että se pelästyi ja puras mua vahingossa käteen, kun oli niin sekaisin.
Sattui ihan hirveesti ja itkin ja huusin sitä siinä sitten aikani, otin särkylääkettä ja kättä hanan alle ja puhdistus. Pariin kohtaan hampaat teki pienen haavan.
Aamu 7 töihin soittelin samalla eläinlekua, aika saatiin 10. Olin melko varma, et voi olla, että piikille mennään. Ehdin siis oleen 2h töissä ja otin loppupäivän vapaata ja lähdin kotiin viemään Robia Mikan kaa lääkäriin. Päästiin autoon, eikä pihasta vielä minnekään kun yht äkkiä auto täyteen savua.
Siis mitäääääää? Taas itkupotkuraivareita, peruuttaan aika, saatiin uus huomisaamuksi. Soitto työkamulle, joka taas lupas kertoa miehelleen, et jos ehtis töitten jälkeen katsoon.
Juu tuli..autosta jäähdytysnesteet valuneet jonnekin? Täytti ne ja oletus oli, että huomenna sitten pääsee eläinlekuun.
No aamu koitti ja mulla purtu sormi tulehtunut ja turvoksissa. Jouduin sit soittaan itellenikin ajan lekuun. Olis ollut iltavuoro, joten ilmotin töihin, etten ainakaan tänään tule.
Lähdetään sitten taas yrittään eläinlekuun ja päästään 5km, kun auto alko taas savuaan.
U käännös just ennen isoa tietä ja takas työmaan pihaan kiroileen. Repsikan puolen jalkaosasto oli täynnä jäähdytysnestettä, eli vuoto oli jossain.
Taas soitto eläinlekuun, ei päästä taaskaan ja Robi onkin nyt yllättäen parempi.
Taas soitto työkamun miehelle, joka tuli ja ajettiin sen perässä auto savuten niitten pihaan n. 3km päähän. Auto jäi sinne ja hän heitti meidät koiran kanssa takaisin himaan.
Sitten metsästin kyytiä itselleni lääkäriin ja takaisin ja onneksi toinen ihana työkamu, mua siinä auttoi. 2pv saikkua ja antibiottikuuri.
Oltiin pitkään myös ihmetelty, kun Robi on alkanut köhiin, ja nokka vuotaa ja sitä selviteltiin Googlen avulla ja lopulta tajuttiin, että sillä on Kennelyskä. Oli varmaan saanut sen sen sieltä eläinlääkäristä. Ja nyt on pidetty sitä sisällä enempi ja annettu särkylääkettä ja onkin enää vain vähän köhinyt ja riehuu ulkona lenkillä entiseen malliin, joten koira on parempi.
Ei sitten koskaan päästy eläinlääkäriin asti, mutta ei nyt sitten ole enää tarvettakaan, toivottavasti.
Onneksi edes 1 asia on hyvin, koska tätä paskan mättöö ei näköjään pysäytä mikään.
Jatkuuuuuu......
maanantai 9. lokakuuta 2017
Surua ja iloa
Pitkäaikainen ystävä meni sitten kuolemaan. Hänellä oli kurkkusyöpä pari vuotta sitten ja jo luultiin hänen siitä selvinneen, mutta toisin kävi. :-( Herättää taas monenlaista mietettä.
Robi taas on oma itsensä, niin kuin ennen syöpää. Innoissaan seuraa mua vessaankin ja virtaa taas riittää.
.50/ 50 on kuulemma mahdollisuus selvitä. Jos vuoteen ei uusi, niin ei ehkä uusikaan.
Joten toivotaan parasta, enkä edes suostu pelkäämään pahinta.
Olin kaulan ultrassa josta puhdas tulos. Kilpparissa näkyi jotain muutosta, jota seurataan, ja mistä ei kuulemma tarvitse olla huolissaan.
Kohdun koepaloista ei ole kuulunut vieläkään mitään, joten ei kait ainakaan sit mitään vakavaa.
Tietokone lopetti sitten kokonaan netti yhteyden päällä pitämisen. Mika on tapellut sen kanssa jo monta päivää.
Ai niin sattuhan täs taas autonkin kanssa. Ajelin Hauhon keskustassa keskellä päivää.
Kun yht`äkkiä vasemmalta puolelta pihasta tuli auto kaistan yli päin mun autoa ja olis tullut kuskin ovesta sisään, ellen olisi väistänyt jalkakäytävälle.
Jäin kiroilemaan ja haukkomaan henkeäni siihen, kun toinen posotti eteenpäin ja häipyi kulman taakse.
En tajunnut ees rekkaria ottaa ylös. Olis ollut pari valittua sanaa sanottavana kyllä!
Siitä auto ilmeisesti otti herneet nenään, koska ei seuraavana aamuna lähtenyt käyntiin, sitten millään.
Jouduin soittaan töihin yökölle, että voiskos joku hakea mut töihin?
Juu haki ja ajoi yli 5km ohi pilkkopimeässä,nääs kun meillä ei ole katuvaloja. Soitti sitten, että oonkohan mennyt ohi?Löydettiin lopulta toisemme.
Olin sitten pitkässä päivässä töissä ja sain toisen työkamun miehen sillä välin katsoon autooni ja tulpistahan se vika löytyi ja korjaantui, että pääsin sit pe mun oikeelle autonkorjaaja kamulle.
Piti siinä jo muutamat kyyneleetkin tirauttaa, kun painekattila päässä meni yli.
kun ihminen ikään kuin yrittää ja yrittää selvitä tästä elämästä ja aina jotain :-(
Synttärit meni pe-la Espoossa. Ensin Pökällä autohuollossa. Vihdoinkin mun auton pyyhkijät ei vingu. Ne on vinkunut jo pari vuotta. Oon ajanut väliin korvatulpat korvissa.
Vaihdettiin jo kolmannet sulat ja rasvatiin jotain ja nyt ihana hiljaisuus vihdoin. :-)
Sit toiselle kamulle Jarzelle kampaamoon. Sain värit päähän.
Ilta vietettiin yöpaidassa syöden ja katsoen Netflixiä.
Eihän sitä vanhukset enää muuta rientoa tarvitse.
Jarze on jaksanut kettuilla mulle koko ikänsä, että on mua puoli vuotta nuorempi, ja sama meno jatkui taas.
Sain myös verisuoniterapiaa Bemerillä illalla ja aamulla ja muuten auttoi lonkan särkyyn. Jarze nääs on jälleenmyyjä. On saanut oman polvensa paranemaan sillä laitteella, joten takuulla toimii!
Haluaisin todellakin tilata laitteen itselleni, mut maksaa monta tonnia.
Jospa kuitenkin osamaksulla..katsellaan ...
Robi taas on oma itsensä, niin kuin ennen syöpää. Innoissaan seuraa mua vessaankin ja virtaa taas riittää.
.50/ 50 on kuulemma mahdollisuus selvitä. Jos vuoteen ei uusi, niin ei ehkä uusikaan.
Joten toivotaan parasta, enkä edes suostu pelkäämään pahinta.
Olin kaulan ultrassa josta puhdas tulos. Kilpparissa näkyi jotain muutosta, jota seurataan, ja mistä ei kuulemma tarvitse olla huolissaan.
Kohdun koepaloista ei ole kuulunut vieläkään mitään, joten ei kait ainakaan sit mitään vakavaa.
Tietokone lopetti sitten kokonaan netti yhteyden päällä pitämisen. Mika on tapellut sen kanssa jo monta päivää.
Ai niin sattuhan täs taas autonkin kanssa. Ajelin Hauhon keskustassa keskellä päivää.
Kun yht`äkkiä vasemmalta puolelta pihasta tuli auto kaistan yli päin mun autoa ja olis tullut kuskin ovesta sisään, ellen olisi väistänyt jalkakäytävälle.
Jäin kiroilemaan ja haukkomaan henkeäni siihen, kun toinen posotti eteenpäin ja häipyi kulman taakse.
En tajunnut ees rekkaria ottaa ylös. Olis ollut pari valittua sanaa sanottavana kyllä!
Siitä auto ilmeisesti otti herneet nenään, koska ei seuraavana aamuna lähtenyt käyntiin, sitten millään.
Jouduin soittaan töihin yökölle, että voiskos joku hakea mut töihin?
Juu haki ja ajoi yli 5km ohi pilkkopimeässä,nääs kun meillä ei ole katuvaloja. Soitti sitten, että oonkohan mennyt ohi?Löydettiin lopulta toisemme.
Olin sitten pitkässä päivässä töissä ja sain toisen työkamun miehen sillä välin katsoon autooni ja tulpistahan se vika löytyi ja korjaantui, että pääsin sit pe mun oikeelle autonkorjaaja kamulle.
Piti siinä jo muutamat kyyneleetkin tirauttaa, kun painekattila päässä meni yli.
kun ihminen ikään kuin yrittää ja yrittää selvitä tästä elämästä ja aina jotain :-(
Synttärit meni pe-la Espoossa. Ensin Pökällä autohuollossa. Vihdoinkin mun auton pyyhkijät ei vingu. Ne on vinkunut jo pari vuotta. Oon ajanut väliin korvatulpat korvissa.
Vaihdettiin jo kolmannet sulat ja rasvatiin jotain ja nyt ihana hiljaisuus vihdoin. :-)
Sit toiselle kamulle Jarzelle kampaamoon. Sain värit päähän.
Ilta vietettiin yöpaidassa syöden ja katsoen Netflixiä.
Eihän sitä vanhukset enää muuta rientoa tarvitse.
Jarze on jaksanut kettuilla mulle koko ikänsä, että on mua puoli vuotta nuorempi, ja sama meno jatkui taas.
Sain myös verisuoniterapiaa Bemerillä illalla ja aamulla ja muuten auttoi lonkan särkyyn. Jarze nääs on jälleenmyyjä. On saanut oman polvensa paranemaan sillä laitteella, joten takuulla toimii!
Haluaisin todellakin tilata laitteen itselleni, mut maksaa monta tonnia.
Jospa kuitenkin osamaksulla..katsellaan ...
lauantai 23. syyskuuta 2017
Eikö ikinä saa olla onnellinen ja rauhassa ?
Juu näin sitten kävi, että rakkaan koiruksemme patti, joka leikattiin oli sitten täynnä pahanlaatuista syöpäkasvainta.
Pehmytkudos sarkooma Gradus 2, joka etenee kuulemma hermostoa ja kudoksia pitkin. Uusii tai sitten ei.
Otin tiedon vastaan kuivin silmin, ajatuksella, että ei tässä muuta voi kun elää päivän kerrallaan ja arvostaa jäljellä olevaa aikaa Robin kanssa.
Itku tuli silmään vasta kun töissä työkaveri totesi, että entä jos Robi otti sun puolesta syövän vastaan, ettei sun tarvii <3 :-(
Tää on tietty ihan ykkösasia tällä hetkellä, mut vielä oottelen omia tuloksia kohdun ultran koepaloista ja ens viikolla on Tays kaulan ultra.
Lisäksi kaikki sähkölaitteet sekoilee. Netti häipyy vähän väliä ja pesukone pysähtelee. Eilen tulostin poltti sulakkeet. kai tää talo kaatuu kohta niskaan.
No ei vaiskaan, mut matalapainetta on nyt kyllä pään sisällä :-(
Rahahuolista ei jaksa edes mainita, niitä tuntuu olevan kaikilla lähipiirissäni.
Elämä tuo eteen kaikenlaisia vaikeuksia, mille emme mahda mitään.
Voimme muuttaa ainoastaan suhtautumistamme niihin.
Pehmytkudos sarkooma Gradus 2, joka etenee kuulemma hermostoa ja kudoksia pitkin. Uusii tai sitten ei.
Otin tiedon vastaan kuivin silmin, ajatuksella, että ei tässä muuta voi kun elää päivän kerrallaan ja arvostaa jäljellä olevaa aikaa Robin kanssa.
Itku tuli silmään vasta kun töissä työkaveri totesi, että entä jos Robi otti sun puolesta syövän vastaan, ettei sun tarvii <3 :-(
Tää on tietty ihan ykkösasia tällä hetkellä, mut vielä oottelen omia tuloksia kohdun ultran koepaloista ja ens viikolla on Tays kaulan ultra.
Lisäksi kaikki sähkölaitteet sekoilee. Netti häipyy vähän väliä ja pesukone pysähtelee. Eilen tulostin poltti sulakkeet. kai tää talo kaatuu kohta niskaan.
No ei vaiskaan, mut matalapainetta on nyt kyllä pään sisällä :-(
Rahahuolista ei jaksa edes mainita, niitä tuntuu olevan kaikilla lähipiirissäni.
Elämä tuo eteen kaikenlaisia vaikeuksia, mille emme mahda mitään.
Voimme muuttaa ainoastaan suhtautumistamme niihin.
lauantai 9. syyskuuta 2017
Tökkii
Syyskuu ei ole alkanut mitenkään helposti myöskään. Kaikenlaista harmia ja ylimääräistä rahanmenoa jatkuvasti.
Lääkärissä tosiaan näytin selkääni ja sain siihen kuurin Fucidinia (märkärupeen) vaikka eivät kyllä olleet vakuuttuneita ,että mitä se on. Mutta kuuri auttoi.
Huomasin valittaa samalla unettomuuttani ja sain siihen Melatoninia, joka on myös ollut hyvä juttu.
Mutta auta armias,kun pääsin lekusta vessaan, niin eiköhän taas uusi tai itseasiassa vanha vaiva ilmoittanut itsestään. Alakerrasta tuli jälleen verta kestäen muutamia päiviä.
Otinkin sitten yhteyttä Kanta Hämeeseen ja olen menossa tiistaina taas kohdun ultraan :-(, juurihan se tehtiin keväällä....ei jaksaisi millään..
Vanhoja toimimattomia ystävyys/ kaveri suhteita on kanssa kartalla.
Ei ole kait tarkoituskaan, että kaikki suhteet kestävät läpi koko elämän, vaan sen aikaa, kun niiden on tarkoitus opettaa, kasvattaa ja yleensä antaa jotain positiivista kummallekin.
Väkisin on turha yrittää pysyä samanlaisina kamuina, kuin ennen, jos hienosti sanottuna olemme kasvaneet erillemme. Ja yhteistä näkemystä ei löydetä.
En myöskään kestä ihmisiä, jotka ei näe itsessään mitään vikaa, eivätkä osaa pyytää anteeksi.
Haluan pitää elämässäni vain minua tukevat, rakastavat ja kannustavat ihmis- suhteet. <3
No nyt sitten koirus on vienyt kaiken huomion. Jalassa oleva patti oli tulehtunut ja vuosi verta. Nyt se leikattiin pois ja näyte lähtee patologilla. Toivon, ettei syöpää. Robi on jo 11v
On ollut rankkaa pitää sillä kauluria yöt. Päivät yritetään vaan vahtia, ettei se nuole tikkejä.
Ulkona tietty sataa joka päivä ja haavat ei saisi likaantua. Niinpä ostin kirpparilta pienen tuulitakin, jonka taiteilen sen päälle, kun viedään lenkille. Särkylääkkeet ja antibiotit menee aamuin ja illoin.
Sitä vaan edelleen toivoisi, että joskus olisi tasaista ja kaikki olisi hyvin, sekä rahat riittäisi, mutta sitä päivää oottaessa. Tarvii taas yrittää kahmia jostain ylitöitä, vaik haluiskin vaan olla kotona rauhassa.
Lääkärissä tosiaan näytin selkääni ja sain siihen kuurin Fucidinia (märkärupeen) vaikka eivät kyllä olleet vakuuttuneita ,että mitä se on. Mutta kuuri auttoi.
Huomasin valittaa samalla unettomuuttani ja sain siihen Melatoninia, joka on myös ollut hyvä juttu.
Mutta auta armias,kun pääsin lekusta vessaan, niin eiköhän taas uusi tai itseasiassa vanha vaiva ilmoittanut itsestään. Alakerrasta tuli jälleen verta kestäen muutamia päiviä.
Otinkin sitten yhteyttä Kanta Hämeeseen ja olen menossa tiistaina taas kohdun ultraan :-(, juurihan se tehtiin keväällä....ei jaksaisi millään..
Vanhoja toimimattomia ystävyys/ kaveri suhteita on kanssa kartalla.
Ei ole kait tarkoituskaan, että kaikki suhteet kestävät läpi koko elämän, vaan sen aikaa, kun niiden on tarkoitus opettaa, kasvattaa ja yleensä antaa jotain positiivista kummallekin.
Väkisin on turha yrittää pysyä samanlaisina kamuina, kuin ennen, jos hienosti sanottuna olemme kasvaneet erillemme. Ja yhteistä näkemystä ei löydetä.
En myöskään kestä ihmisiä, jotka ei näe itsessään mitään vikaa, eivätkä osaa pyytää anteeksi.
Haluan pitää elämässäni vain minua tukevat, rakastavat ja kannustavat ihmis- suhteet. <3
No nyt sitten koirus on vienyt kaiken huomion. Jalassa oleva patti oli tulehtunut ja vuosi verta. Nyt se leikattiin pois ja näyte lähtee patologilla. Toivon, ettei syöpää. Robi on jo 11v
On ollut rankkaa pitää sillä kauluria yöt. Päivät yritetään vaan vahtia, ettei se nuole tikkejä.
Ulkona tietty sataa joka päivä ja haavat ei saisi likaantua. Niinpä ostin kirpparilta pienen tuulitakin, jonka taiteilen sen päälle, kun viedään lenkille. Särkylääkkeet ja antibiotit menee aamuin ja illoin.
Sitä vaan edelleen toivoisi, että joskus olisi tasaista ja kaikki olisi hyvin, sekä rahat riittäisi, mutta sitä päivää oottaessa. Tarvii taas yrittää kahmia jostain ylitöitä, vaik haluiskin vaan olla kotona rauhassa.
torstai 17. elokuuta 2017
Luja usko varjelukseen!
Eilen sen taas tulin todenneeksi, kun ajelin jäsenkorjaajalle mutkasia maalaisteitä ja yht`äkkiä lievässä ylämäessä tuli auto vastaan tuhatta ja sataa keskellä tietä.
Juuri sillä kohdalla sattui olevan tienvieressä piennarta sen verran, että sain väistöliikkeen oikealle ja äkkiä takas tielle, ennen ojaan menoa.
Painoin järkyttyneenä riikkaria pitkään, että menijä edes kuulisi ja tajuaisi, kuinka lähellä oli nokkakolari.
Mä olen todellakin käyttänyt kaikki 9 henkeäni jo. Juu uskon, ettei ole mun aika vielä lähteä, vaan jatkaa elämän opiskelemista edelleen ylityöllistetyn suojelusenkelini kanssa.
Kuulumisia; Kesä alkaa olla takana, on ollut vaiherikasta. Välillä oon suoriutunut paremmin ja välillä taas maata viistäen perä edellä, mutta täällä ollaan edelleen.
Terassille saatiin uus vedenpitävä katto. Sukulaiset kävi ja sekin meni hienosti.
Mutta mökkiloma ei ollut niin täydellinen. Pikkuvarvas on vieläkin kipeä terassiin tapppiin kompastumisen myötä.
Möksän kiukaan luukussa ei ollut pidintä ja Mika vähän lämppäs kättään siihen.
Lauteilla ei ollut tukipuuta. Radion antenni meni sisään samantien, oli siis ennestään rikki.
Imuri ei vetänyt. Takka veti heti ekalla kerralla savut sisään.
Palovarotin oli hyllyllä, ilmeisesti edellinen irroittanut kyllästyttyään sen huutoon.
Puut oli pinottu pieneen liiteriin niin, että koko pino kaatui samantien, mutta Mika oli salamanopea ja pääsi pois alta.
Terassin puulattiaan oli laitettu puutappi, ilmaisesti oven stoppariksi aiottu, mutta siinä saivat varpaat kyytiä mennen tullen. Ja koskee tosiaan vieläkin täällä duunissa talsia tukisiteet varpaiden ympärillä.
No tärkein miinus oli se, että vesi oli niin matalalla, että soutamisesta ei tullut mitään, eikä näin ollen kalastamisesta. Laituria ei ollut ja 100 metriä sai kahlata, että pääsi jotenkuten uimaan.
Kun yritti lähteä soutaan, niin airot otti pohjaan kiinni, eikä siis oikein onnistunut.
Mutta juu muuten oli mukavaa. Pelattiin mm. mölkkyä, tikkaa, jalkapalloa koira mukana. Pokeria, Biljardia, Coronaa, Tornia, Trivialia ja Aliasta, joten tylsää hetkeä ei ollut.
No nyt sitten taas aletaan rauhoittumaan syksyyn ja tekisi mieli jotain henkistä harrastusta kehittää.
Terveys: Olen varmasti saanut kiloja takas, ei kehtaa mennä vaakaan, mutta dietti tarvii alkaa. Samoin kuntoilu. Ensi kuussa on kaulan ultra.
Hampaille ei taas kuulu hyvää. 2 hampaan juurihoidot menossa samaan aikaan ja toinen puoli suusta onkin melkein hampaaton. Kääk, tää on niin syvältä.
Nyt sit mun jäsenkorjaaja huomas mun selässä jonossa punaisia ihme kraatereita puolelta toiselle.
En osaa niitä muutoin kuvailla. Näytin niitä töissä meitin saikulle ja sano, et mee näyttään lääkärille.
Mikähän ihmeen hyppykuppa muhun taas on iskenyt ?
Niinpä mulla on sit huomenna aamuvuoro ja joudun käymään kesken duunin aamupäivällä eka hamppulääkärissä ja iltapäivällä on sit normilääkäri kattoo tätä mun selkää.
Voisko tää elämä nyt oikeesti alkaa rauhoittumaan?
Juuri sillä kohdalla sattui olevan tienvieressä piennarta sen verran, että sain väistöliikkeen oikealle ja äkkiä takas tielle, ennen ojaan menoa.
Painoin järkyttyneenä riikkaria pitkään, että menijä edes kuulisi ja tajuaisi, kuinka lähellä oli nokkakolari.
Mä olen todellakin käyttänyt kaikki 9 henkeäni jo. Juu uskon, ettei ole mun aika vielä lähteä, vaan jatkaa elämän opiskelemista edelleen ylityöllistetyn suojelusenkelini kanssa.
Kuulumisia; Kesä alkaa olla takana, on ollut vaiherikasta. Välillä oon suoriutunut paremmin ja välillä taas maata viistäen perä edellä, mutta täällä ollaan edelleen.
Terassille saatiin uus vedenpitävä katto. Sukulaiset kävi ja sekin meni hienosti.
Mutta mökkiloma ei ollut niin täydellinen. Pikkuvarvas on vieläkin kipeä terassiin tapppiin kompastumisen myötä.
Möksän kiukaan luukussa ei ollut pidintä ja Mika vähän lämppäs kättään siihen.
Lauteilla ei ollut tukipuuta. Radion antenni meni sisään samantien, oli siis ennestään rikki.
Imuri ei vetänyt. Takka veti heti ekalla kerralla savut sisään.
Palovarotin oli hyllyllä, ilmeisesti edellinen irroittanut kyllästyttyään sen huutoon.
Puut oli pinottu pieneen liiteriin niin, että koko pino kaatui samantien, mutta Mika oli salamanopea ja pääsi pois alta.
Terassin puulattiaan oli laitettu puutappi, ilmaisesti oven stoppariksi aiottu, mutta siinä saivat varpaat kyytiä mennen tullen. Ja koskee tosiaan vieläkin täällä duunissa talsia tukisiteet varpaiden ympärillä.
No tärkein miinus oli se, että vesi oli niin matalalla, että soutamisesta ei tullut mitään, eikä näin ollen kalastamisesta. Laituria ei ollut ja 100 metriä sai kahlata, että pääsi jotenkuten uimaan.
Kun yritti lähteä soutaan, niin airot otti pohjaan kiinni, eikä siis oikein onnistunut.
Mutta juu muuten oli mukavaa. Pelattiin mm. mölkkyä, tikkaa, jalkapalloa koira mukana. Pokeria, Biljardia, Coronaa, Tornia, Trivialia ja Aliasta, joten tylsää hetkeä ei ollut.
No nyt sitten taas aletaan rauhoittumaan syksyyn ja tekisi mieli jotain henkistä harrastusta kehittää.
Terveys: Olen varmasti saanut kiloja takas, ei kehtaa mennä vaakaan, mutta dietti tarvii alkaa. Samoin kuntoilu. Ensi kuussa on kaulan ultra.
Hampaille ei taas kuulu hyvää. 2 hampaan juurihoidot menossa samaan aikaan ja toinen puoli suusta onkin melkein hampaaton. Kääk, tää on niin syvältä.
Nyt sit mun jäsenkorjaaja huomas mun selässä jonossa punaisia ihme kraatereita puolelta toiselle.
En osaa niitä muutoin kuvailla. Näytin niitä töissä meitin saikulle ja sano, et mee näyttään lääkärille.
Mikähän ihmeen hyppykuppa muhun taas on iskenyt ?
Niinpä mulla on sit huomenna aamuvuoro ja joudun käymään kesken duunin aamupäivällä eka hamppulääkärissä ja iltapäivällä on sit normilääkäri kattoo tätä mun selkää.
Voisko tää elämä nyt oikeesti alkaa rauhoittumaan?
perjantai 7. heinäkuuta 2017
Ihan oikeesti
Eikö tää paskan sataminen niskaan koskaan lopu!!!
Oli kolme vapaata jääkylmää ja sateista sellaista. No ei siinä mitään katseltiin leffoja.
Mutta annas olla kun kun kutsui viikonlopun työvuorot eli pe ja la pitkät 7-21 ja su ilta.
Niin aurinko paistaa täydeltä terältä ja niin kuulemma koko viikonlopun.
No maanantaina alkaa 3 päivän vapaat. Tulee vieraita ja olisi tarkoitus grillata ja olla ulkona.
Niin eiköhän ne lupaa sateita jo sinne!!! Niin että tasan ei mee nallekarkit :-(
Mutta se sää ilmiöistä.
Toinen isompi asia mikä veti naaman vakavaksi tänään varsinkin aamusta.
Oli, että verta oli jälleen tullut alakerrasta yön aikana, niin että sai ihan Tampaxin laittaa.
Lisäksi oksetti ja oli muutenkin vetämätön olo. otin siihen Primperania.
Onneksi töissä mulla oli hyvä työpari ja pääsi hieman helpommalla kuin yleensä. sekä sai vuodattaa pahat olonsa työkamulle.
Laitoin myös viestiä syöpähoitajalle, kun piti ilmoittaa jos verenvuotoa taas ilmaantuu.
No eipä se hoitsu tietenkään ole töissä kun vasta loppukuusta.
Joten ehkä mä nyt sitten maanantaina soitan sinne Tays:siin jollekkin ja kerron tästä.
Hauhon tk on kiinni myös heinäkuun, eipä tässä nyt oikein muuallekaan osaa lähteä.
Ei kun töitä vaan pitkää päivää, mutta kyl tää taas kylmää sydäntä.
Että mitä ihmettä tää oikein on? Kun mua on tutkittu koko vuosi, eikä mitään missään?
Mutta eihän vertakaan voi vuotaa ilman mitään syytä?
Näihin fiiliksiin, että mitähän se elämä mun eteen taas heittää.....
Oli kolme vapaata jääkylmää ja sateista sellaista. No ei siinä mitään katseltiin leffoja.
Mutta annas olla kun kun kutsui viikonlopun työvuorot eli pe ja la pitkät 7-21 ja su ilta.
Niin aurinko paistaa täydeltä terältä ja niin kuulemma koko viikonlopun.
No maanantaina alkaa 3 päivän vapaat. Tulee vieraita ja olisi tarkoitus grillata ja olla ulkona.
Niin eiköhän ne lupaa sateita jo sinne!!! Niin että tasan ei mee nallekarkit :-(
Mutta se sää ilmiöistä.
Toinen isompi asia mikä veti naaman vakavaksi tänään varsinkin aamusta.
Oli, että verta oli jälleen tullut alakerrasta yön aikana, niin että sai ihan Tampaxin laittaa.
Lisäksi oksetti ja oli muutenkin vetämätön olo. otin siihen Primperania.
Onneksi töissä mulla oli hyvä työpari ja pääsi hieman helpommalla kuin yleensä. sekä sai vuodattaa pahat olonsa työkamulle.
Laitoin myös viestiä syöpähoitajalle, kun piti ilmoittaa jos verenvuotoa taas ilmaantuu.
No eipä se hoitsu tietenkään ole töissä kun vasta loppukuusta.
Joten ehkä mä nyt sitten maanantaina soitan sinne Tays:siin jollekkin ja kerron tästä.
Hauhon tk on kiinni myös heinäkuun, eipä tässä nyt oikein muuallekaan osaa lähteä.
Ei kun töitä vaan pitkää päivää, mutta kyl tää taas kylmää sydäntä.
Että mitä ihmettä tää oikein on? Kun mua on tutkittu koko vuosi, eikä mitään missään?
Mutta eihän vertakaan voi vuotaa ilman mitään syytä?
Näihin fiiliksiin, että mitähän se elämä mun eteen taas heittää.....
sunnuntai 2. heinäkuuta 2017
Uutta kohti
Tosin en vielä tiedä mikä se on, mutta tuntuu siltä, että syksyn tullen jotain uutta saapuu elämään?
Onko Juhannuksen jälkeistä elämää? Juu on:-)
Ihan kaksin pärräiltiin menemään ja kaikesta kesäyön hulluudesta ja sekoilusta huolimatta hengissä ollaan vieläkin, tosin taas sitä mieltä, että pitäisi ryhtyä varmaan absolutiksi.
No onneksi mukana ei kuitenkaan ollut ketään mielensä pahoittajaa tällä kertaa!
Ikävä kyllä Jussina tuli myös viesti hyvän ystävän pois menosta, ihan liian aikaisin lähti hänkin <3
No juu olin tossa Mansessa taas syöpis kontrollissa ja vihdoin pääsin lempilekulleni Namulle.
Kohtaaminen oli kaikinpuolin mukava. Gastroskopian tulokset näyttivät olevan ok.
Ja tutkimuksen jälkeen myös kuulemma näytti hyvältä. Kurkku siisti jne.
Minusta olikin kirjoitettu Omakantaan, että potilas voi erinomaisesti.
Keuhkot kait sit vielä kuvataan, kun siellä se joku arpi oli näkynyt. Ja ilmeisesti 3kk päästä on kaulan alueen jonkinlainen kuvaus. En tiedä vielä tarkemmin.
Mutta kyllä tätä tyttöä on tutkittu nyt niin maan perusteellisesti, että kait tässä voi hetkeksi huokaista.
Mutta ei liian syvään, ettei kapsahdeta katajaan.
Töitä painetaan taas Jussin jälkeen niska limassa aamusta iltaan ja ootellaan kesän muita tapaamisia.
Sukulaisia tulossa kylään parin viikon päästä, siitä viikon päästä tehdään baarin kattoa uusiksi, kun ei se pidä vettä.
Sitten onkin siitä parin viikon päästä taas kolmas kesäloma, joka kestää viikon.
Ollaan vuokrattu mökki Mansen läheltä ystävä pariskunnan kanssa, sinne saapi koiruskin lähteä mukaan.
Pääsee kalastaan, grillaan, nauttiin hyvästä seurasta ja pimenevistä Elokuun öistä ja tietenkin niistä idioottimaisita hyttysistä.
Se ei varmaankaan auta, jos raahaan meidän oman hyttyskoneen mukaan.
Meillä on viidettä kesää jo sellanen iso kaasulla ja sähköllä toimiva hyttyskone, johon ostetaan vielä törkeen kalliita Octeconl myrkkyjä. Kone makso 500e ja kaasu pitää vaihtaa monta kertaa kesässä, samoin myrkyt ja vie vielä sähköä. Niin siitä voitte kuvitella miten paljon inhoan hyttysiä.
Mutta laite oikeesti toimii, suosittelen!!! Meillä oli ilma sakeena hyttysiä kun taloomme muutettiin, mutta vuosi vuodelta vähenevät jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!
No mutta hyttysistä viidenteen. Kesällä tulossa siis vielä kaikkea kivaa.
Ja joka päivä voin päättää olevani tänään se parempi oma itseni.
Mokailut ja virheet kuuluvat elämään, ainakin mun :-) Kunpa niistä vielä oppisikin jotain.
No nähtäväksi jää jälleen.......Mielenrauhaa kaikille <3
Onko Juhannuksen jälkeistä elämää? Juu on:-)
Ihan kaksin pärräiltiin menemään ja kaikesta kesäyön hulluudesta ja sekoilusta huolimatta hengissä ollaan vieläkin, tosin taas sitä mieltä, että pitäisi ryhtyä varmaan absolutiksi.
No onneksi mukana ei kuitenkaan ollut ketään mielensä pahoittajaa tällä kertaa!
Ikävä kyllä Jussina tuli myös viesti hyvän ystävän pois menosta, ihan liian aikaisin lähti hänkin <3
No juu olin tossa Mansessa taas syöpis kontrollissa ja vihdoin pääsin lempilekulleni Namulle.
Kohtaaminen oli kaikinpuolin mukava. Gastroskopian tulokset näyttivät olevan ok.
Ja tutkimuksen jälkeen myös kuulemma näytti hyvältä. Kurkku siisti jne.
Minusta olikin kirjoitettu Omakantaan, että potilas voi erinomaisesti.
Keuhkot kait sit vielä kuvataan, kun siellä se joku arpi oli näkynyt. Ja ilmeisesti 3kk päästä on kaulan alueen jonkinlainen kuvaus. En tiedä vielä tarkemmin.
Mutta kyllä tätä tyttöä on tutkittu nyt niin maan perusteellisesti, että kait tässä voi hetkeksi huokaista.
Mutta ei liian syvään, ettei kapsahdeta katajaan.
Töitä painetaan taas Jussin jälkeen niska limassa aamusta iltaan ja ootellaan kesän muita tapaamisia.
Sukulaisia tulossa kylään parin viikon päästä, siitä viikon päästä tehdään baarin kattoa uusiksi, kun ei se pidä vettä.
Sitten onkin siitä parin viikon päästä taas kolmas kesäloma, joka kestää viikon.
Ollaan vuokrattu mökki Mansen läheltä ystävä pariskunnan kanssa, sinne saapi koiruskin lähteä mukaan.
Pääsee kalastaan, grillaan, nauttiin hyvästä seurasta ja pimenevistä Elokuun öistä ja tietenkin niistä idioottimaisita hyttysistä.
Se ei varmaankaan auta, jos raahaan meidän oman hyttyskoneen mukaan.
Meillä on viidettä kesää jo sellanen iso kaasulla ja sähköllä toimiva hyttyskone, johon ostetaan vielä törkeen kalliita Octeconl myrkkyjä. Kone makso 500e ja kaasu pitää vaihtaa monta kertaa kesässä, samoin myrkyt ja vie vielä sähköä. Niin siitä voitte kuvitella miten paljon inhoan hyttysiä.
Mutta laite oikeesti toimii, suosittelen!!! Meillä oli ilma sakeena hyttysiä kun taloomme muutettiin, mutta vuosi vuodelta vähenevät jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!
No mutta hyttysistä viidenteen. Kesällä tulossa siis vielä kaikkea kivaa.
Ja joka päivä voin päättää olevani tänään se parempi oma itseni.
Mokailut ja virheet kuuluvat elämään, ainakin mun :-) Kunpa niistä vielä oppisikin jotain.
No nähtäväksi jää jälleen.......Mielenrauhaa kaikille <3
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
Letkua nielemässä.
Johan oli päivä maanantaina, jonka tarina alkoi jo Sunnuntaina, kun pääsin töistä 21:00
Mika oli toinen puoli naamaa aivan turvoksissa ja vetänyt kuulemma puoli purkkia särkypillereitä.
Hammas kele tana e. Ja Tottakai viikonloppuna taas. Oli oirehtinut jo Pe ekan kerran.
Ei ollut raasu kuitenkaan laittanut edes viestiä mulle duuniin, kun ei halunnut häiritä, mut en olis päässyt auttaankaan, kun olin 7-21 töissä.
Noh aikani pärrättyä, miks ainaaaaaaa jotain..ja just taas nyt, kun mulla on aamu 9 letkun nieleminen. Ja pitäs saada keskittyä tähän omaan vaikeaan hommaan, niin eiköhän mun tarvii hoitaa Mikalle hammaslekukin jossain välissä ja viedä se sinne.
Enkä mä saa aamulla edes aamukahvia, kun ei saa taas mitään laittaa suuhunsa 12 jälkeen yöllä.
No ei auta aamulla ylös ja viestiä tutulle hl, et soittas jos pääsis pian. Varasin myös netistä ajan, mut vasta 15:00 sain.
Olisin ottanut Mikan mukaan sairaalaan, jos oisin saanut aikaisemman ajan, mut ei.
No tietenkin, kun oon jo melkein sairaalassa, niin HL soittaa, et tulkaa vaan heti, ja mä siihen et eipäs enään ehdikkään, kun käyn eka itse sairaalassa nielemäs letkua.
No niinhän siinä sit kävi, et toimenpide itselle, tuhatta ja sataa 40km takas himaan ja aamukahvi kupponen huiviin, banaani mukaan evääks, Mika kyytiin ja taas takas Hämeenlinnaan.
Mikalla porattiin reikä hampuun ja mätää ulos, sai myös Kefexin kuurin. Uusi aika ensi viikolle.
Ehdinpä vielä sitten kuitenkin aurinkoon, saunaan ja jopa tekeen ruokaakin, kun kaupan kautta vielä piti tulla kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Itse Gastroskopia oli juuri niin kauheaa, kun muistin sen olevankin. Paksu puutarhaletku työnnettiin kurkusta ja kameramötin kohdalla piti niellä, siinä kaottiin ja kuola valui suusta ja vesi silmistä.
Sattui vatsalaukkuun, kun letku siellä liikkui, ja ottivat vielä koepalojakin.
Endoskopia oli lasten leikkiä tähän verrattuna. Miksei tähän ole voitu keksiä jotain helpotusta, esim. sitä humautusta mitä tarjoavat Endoskopiassa, jota en kyllä siinäkään saanut.
En halua ikinä enään tähän toimenpiteeseen!!!
Aattelin siinä letku mahassa ollessa, että jos aina tuntuis tältä, niin ei haluaisi elää.
Luojan kiitos se kuitenkin loppui joskus 10min, tuntui ikuisuudelta.
Sain kuitenkin kuulla ilokseni, että kaikki näytti silmämääräisesti hyvältä, mutta koepaloista tulee sitten kirje.
Tällä reissulla sain myös Endoskopian koepalojen tulokset. Kuulemma normaalia sielläkin.
Kaikki hyvin ihanaaaaaa, elämä on. <3
Mika oli toinen puoli naamaa aivan turvoksissa ja vetänyt kuulemma puoli purkkia särkypillereitä.
Hammas kele tana e. Ja Tottakai viikonloppuna taas. Oli oirehtinut jo Pe ekan kerran.
Ei ollut raasu kuitenkaan laittanut edes viestiä mulle duuniin, kun ei halunnut häiritä, mut en olis päässyt auttaankaan, kun olin 7-21 töissä.
Noh aikani pärrättyä, miks ainaaaaaaa jotain..ja just taas nyt, kun mulla on aamu 9 letkun nieleminen. Ja pitäs saada keskittyä tähän omaan vaikeaan hommaan, niin eiköhän mun tarvii hoitaa Mikalle hammaslekukin jossain välissä ja viedä se sinne.
Enkä mä saa aamulla edes aamukahvia, kun ei saa taas mitään laittaa suuhunsa 12 jälkeen yöllä.
No ei auta aamulla ylös ja viestiä tutulle hl, et soittas jos pääsis pian. Varasin myös netistä ajan, mut vasta 15:00 sain.
Olisin ottanut Mikan mukaan sairaalaan, jos oisin saanut aikaisemman ajan, mut ei.
No tietenkin, kun oon jo melkein sairaalassa, niin HL soittaa, et tulkaa vaan heti, ja mä siihen et eipäs enään ehdikkään, kun käyn eka itse sairaalassa nielemäs letkua.
No niinhän siinä sit kävi, et toimenpide itselle, tuhatta ja sataa 40km takas himaan ja aamukahvi kupponen huiviin, banaani mukaan evääks, Mika kyytiin ja taas takas Hämeenlinnaan.
Mikalla porattiin reikä hampuun ja mätää ulos, sai myös Kefexin kuurin. Uusi aika ensi viikolle.
Ehdinpä vielä sitten kuitenkin aurinkoon, saunaan ja jopa tekeen ruokaakin, kun kaupan kautta vielä piti tulla kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Itse Gastroskopia oli juuri niin kauheaa, kun muistin sen olevankin. Paksu puutarhaletku työnnettiin kurkusta ja kameramötin kohdalla piti niellä, siinä kaottiin ja kuola valui suusta ja vesi silmistä.
Sattui vatsalaukkuun, kun letku siellä liikkui, ja ottivat vielä koepalojakin.
Endoskopia oli lasten leikkiä tähän verrattuna. Miksei tähän ole voitu keksiä jotain helpotusta, esim. sitä humautusta mitä tarjoavat Endoskopiassa, jota en kyllä siinäkään saanut.
En halua ikinä enään tähän toimenpiteeseen!!!
Aattelin siinä letku mahassa ollessa, että jos aina tuntuis tältä, niin ei haluaisi elää.
Luojan kiitos se kuitenkin loppui joskus 10min, tuntui ikuisuudelta.
Sain kuitenkin kuulla ilokseni, että kaikki näytti silmämääräisesti hyvältä, mutta koepaloista tulee sitten kirje.
Tällä reissulla sain myös Endoskopian koepalojen tulokset. Kuulemma normaalia sielläkin.
Kaikki hyvin ihanaaaaaa, elämä on. <3
torstai 18. toukokuuta 2017
Pohdintaa Alkoholin käytöstä
MM- kisa kesälomaa vietelty tässä jo 2 viikkoa ja vielä viikko jäljellä.
Alkuloman ollut lähinnä jääkausi ja huomiseksi lupaavat vihdoin yli 20 lämmintä, joten jokohan vihdoin uskaltaisi alkaa laittaan pihakalusteita ja suunnitella grillaamista huomiselle.
Loman alussa otettiin hieman hapanta, kun saapui ystäviä Mansesta kylään ja tietty kohelsin itseni terassin betonirappusissa nurin kyljelleni, jonka seurauksena selkä vieläkin kipeä.
Alussa selkä oli niin kipeä, että ei saanut edes kylkeä sängyssä käännettyä, mutta pikkuhiljaa mennyt parempaan.
Särkylääkkeitä on mennyt yötä päivää ja eilen kävin jäsenkorjaajalla, joka auttoi todella paljon. Lääkärissä tuli käytyä myös särkylääke reseptiä hakemassa.
Saikkuakin olisi antanut, jolloin loma olis mennyt eteenpäin, mutta en kokenut tarpeelliseksi ottaa. Jospa tää olis kunnossa ensi viikkoon. Ensimmäinen työpäivä olis Torstai- iltana.
Terveys muuten hyvällä tolalla ja mieli aurinkoinen. Mammografiasta tuli puhdas tulos. Ja jos en ole muistanut kertoa, niin kaikki muutkin tulokset on olleet tähän asti puhtaita.
Letkun nieleminen on sitten loppukuusta ja syöpälekun tapaaminen Juhannusviikolla.
Olen toiveikas ja luottavainen, että kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoitus.
Tuntuu ihanalta herätä aamulla lintujen lauluun nyt, kun on taas parempi olo ja mieli, niin, että osaa nauttia aamuista, jotka on mun lempi vuorokauden aikaani.
Alkulomasta piti taas purkaa kertyneitä paineita ainoalla osaamallani tavalla, eli juhlimalla.
Mutta enää loppulomasta en koe siihen tarvetta, vaikka MM- kisat on juuri jännimmässä vaiheessa. Tänään tiputuspelit ja joko Usa tai Suomi lähtee kotiin.
Nyt haluan katsoa maailmaa taas kirkkain silmin ja aivot valppaana.
Haluan voida päivä päivältä paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja silloin mukaan ei mahdu alkoholi, joka vetää yhdenkin illan iloittelun jälkeen moneksi päiväksi alamaihin.
Se ei ole sen arvoista. Kunpa osaisi päästää mokomasta kokonaan irti.
Mutta veikkaan, että Juhannuksena iloliemi taas maistuu ja hulluus valtaa pään taas hetkeksi.
Oon kovasti miettinyt tätä alkoholin käyttöäni ja sen seurauksia ja työstän asiaa.
Se onkin ainut asia, mitä en ole vielä oppinut hallitsemaan, niin kun haluaisin.
Onneksi olen edes oppinut ottamaan harvoin ja järjestään asiat aina niin, ettei ilottelun seuraukset haittaisi velvollisuuksia, eli jätän aikaa toipumiseen.
Mutta se, että onko se sen arvoista, että aina sattuu jotain tyhmää tai ikävää, tai sitten muuten vaan mieli masentuu hetkeksi ja menee aikaa nousta taas pinnalla, niin en sitten tiedä.
Voi olla, että jonain päivänä musta tulee absolutisti, tai paukkaan uskoon, niin, etten tarvitse enää ilolientä. Toivottavasti kehityn tässä vuosien varrella vielä tämän asian kanssa parempaan suuntaa, eikä villi teini pääse esiin minussa joka kerta, kun korkin aukaisen.
Sen olen havainnnut, että vaadin itseltäni todella paljon ja suoritan ja teen töitä.
Ja ehkä on niin, että elämä ja arki muuttuu aina pitemmän päälle suorittamiseksi ja sen päässä ikään kuin odottaa palkinto, jolloin saa relata ja nollata kaiken. Ja taas kun siitä nollaamisesta selviää, niin menee pitkään niin, että osaa arvostaa ja nauttia arkirutiineista.
Eli se tasainen ja rauhallinen elämä, mitä tässä olen etsinyt ja peräänkuuluttanut, niin itsehän sen pilaan joka kerta, eli ravisutan venettä, kun arki olisi juuri sitä tylsää normia.
Eli ei tää elämä muutu ikinä tasaiseksi, ellen itse muutu. Huh mikä havainto :-)
Mutta juu tällaisia pohdintoja tänään, valmiina ryntäämään tähän päivään selvänä ja onnellisena ihan vaan tulevan päivän normaaleista arkirutiineista ja tulevaa peliä oottaen.. Kattellaan taas :-)
Alkuloman ollut lähinnä jääkausi ja huomiseksi lupaavat vihdoin yli 20 lämmintä, joten jokohan vihdoin uskaltaisi alkaa laittaan pihakalusteita ja suunnitella grillaamista huomiselle.
Loman alussa otettiin hieman hapanta, kun saapui ystäviä Mansesta kylään ja tietty kohelsin itseni terassin betonirappusissa nurin kyljelleni, jonka seurauksena selkä vieläkin kipeä.
Alussa selkä oli niin kipeä, että ei saanut edes kylkeä sängyssä käännettyä, mutta pikkuhiljaa mennyt parempaan.
Särkylääkkeitä on mennyt yötä päivää ja eilen kävin jäsenkorjaajalla, joka auttoi todella paljon. Lääkärissä tuli käytyä myös särkylääke reseptiä hakemassa.
Saikkuakin olisi antanut, jolloin loma olis mennyt eteenpäin, mutta en kokenut tarpeelliseksi ottaa. Jospa tää olis kunnossa ensi viikkoon. Ensimmäinen työpäivä olis Torstai- iltana.
Terveys muuten hyvällä tolalla ja mieli aurinkoinen. Mammografiasta tuli puhdas tulos. Ja jos en ole muistanut kertoa, niin kaikki muutkin tulokset on olleet tähän asti puhtaita.
Letkun nieleminen on sitten loppukuusta ja syöpälekun tapaaminen Juhannusviikolla.
Olen toiveikas ja luottavainen, että kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoitus.
Tuntuu ihanalta herätä aamulla lintujen lauluun nyt, kun on taas parempi olo ja mieli, niin, että osaa nauttia aamuista, jotka on mun lempi vuorokauden aikaani.
Alkulomasta piti taas purkaa kertyneitä paineita ainoalla osaamallani tavalla, eli juhlimalla.
Mutta enää loppulomasta en koe siihen tarvetta, vaikka MM- kisat on juuri jännimmässä vaiheessa. Tänään tiputuspelit ja joko Usa tai Suomi lähtee kotiin.
Nyt haluan katsoa maailmaa taas kirkkain silmin ja aivot valppaana.
Haluan voida päivä päivältä paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja silloin mukaan ei mahdu alkoholi, joka vetää yhdenkin illan iloittelun jälkeen moneksi päiväksi alamaihin.
Se ei ole sen arvoista. Kunpa osaisi päästää mokomasta kokonaan irti.
Mutta veikkaan, että Juhannuksena iloliemi taas maistuu ja hulluus valtaa pään taas hetkeksi.
Oon kovasti miettinyt tätä alkoholin käyttöäni ja sen seurauksia ja työstän asiaa.
Se onkin ainut asia, mitä en ole vielä oppinut hallitsemaan, niin kun haluaisin.
Onneksi olen edes oppinut ottamaan harvoin ja järjestään asiat aina niin, ettei ilottelun seuraukset haittaisi velvollisuuksia, eli jätän aikaa toipumiseen.
Mutta se, että onko se sen arvoista, että aina sattuu jotain tyhmää tai ikävää, tai sitten muuten vaan mieli masentuu hetkeksi ja menee aikaa nousta taas pinnalla, niin en sitten tiedä.
Voi olla, että jonain päivänä musta tulee absolutisti, tai paukkaan uskoon, niin, etten tarvitse enää ilolientä. Toivottavasti kehityn tässä vuosien varrella vielä tämän asian kanssa parempaan suuntaa, eikä villi teini pääse esiin minussa joka kerta, kun korkin aukaisen.
Sen olen havainnnut, että vaadin itseltäni todella paljon ja suoritan ja teen töitä.
Ja ehkä on niin, että elämä ja arki muuttuu aina pitemmän päälle suorittamiseksi ja sen päässä ikään kuin odottaa palkinto, jolloin saa relata ja nollata kaiken. Ja taas kun siitä nollaamisesta selviää, niin menee pitkään niin, että osaa arvostaa ja nauttia arkirutiineista.
Eli se tasainen ja rauhallinen elämä, mitä tässä olen etsinyt ja peräänkuuluttanut, niin itsehän sen pilaan joka kerta, eli ravisutan venettä, kun arki olisi juuri sitä tylsää normia.
Eli ei tää elämä muutu ikinä tasaiseksi, ellen itse muutu. Huh mikä havainto :-)
Mutta juu tällaisia pohdintoja tänään, valmiina ryntäämään tähän päivään selvänä ja onnellisena ihan vaan tulevan päivän normaaleista arkirutiineista ja tulevaa peliä oottaen.. Kattellaan taas :-)
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Turhan murehtiminen on perseestä!
Nahka on palanut, laulut on laulettu, juomat on nautittu ja perinteiset kaadot on suoritettu.
Joten lepoloma meni siis tähän asti hyvin.
Olen todellakin unohtanut murehtia, että olisikohan mahdollisesti jotain syöpä vikaa jossain, sillä ihminen eläessään elämäänsä saa aina uusia huolenaiheita halusi sitä tai ei.
Tällä reissulla oon jo aamutuimalla matkalle lähtiessä meinannut murtautua väärään autoon, kun meinasin palauttaa kamoja autoon, kun ei mahtunut painorajoituksiin. Enkä siis tunnistanut puoliunessa omaa autoani vaan yritin viereiseen.
Seuraavaksi murehdin, että mahdunko lentokoneen penkkiin ja tarviinko lisävyötä ja jippii mahduin.
Sillä nimittäin vuodesta 2010 oon laihtunut 80 kiloo ja se lentomatka Intiaan niiden kadonneiden kilojen kera on ikuisesti mielessäni.
Seuraavaksi murehdin, että kuinka usein uskallan häiritä käytävän puolella istuvaa tyttöstä siirtymään, että pääsen sata kertaa vessaan.
Sekin huoli oli turha, koska kun vihdoin sain suuni auki ja tutustuin kanssaeläjään, niin tottakai meillä synkkas heti ja matkan loppuvaiheilla sain kunnian tarjota hänelle jopa brandya.
Alkumatka sujui hyvin, mutta kun meikä heittäytyi viihteelle, niin se menikin sitten sen verran reippaasti, että saatiin bestiksen kanssa sopu katoamaan, ja sen korjaamiseen menee aikaa.
Hukkasin vaihteeksi silmälasini taxin vietyä mut väärään kaupunkiin, enkä niitä osannut enää mistään kysellä, Joten sen jälkeen murehdittiinkin miten ajan yöllä Tampereelta Hauholle aurinkolasit päässä taipaleilla missä ei ole edes katuvaloja.
No lopulta ostin lukulasit läheisestä apteekista, millä näin joten kuten ajaa kotiin.
Koti-ikävä oli todella kova ja ihana oli halata rakkaitaan kotiin päästyään.
Päätin, etten ihan äkkiä lähde uudestaan reissuun ainakaan ilman miestäni tai omanhenkistä seuraa.
Ollaan näköjään entisen bestiksen kanssa kasvettu hieman eri suuntiin.
Tuli kutsu Gastroskopiaan ainoana päivänä, joka ei sovi mulle, kun olen ostosmatkalla Virossa, joten vaihtoon menee, samoin kutsu tuli taas Mammografiaan, joten ei puutu tutkimuksia.
Niin ja kaiken huipuksi pe iltana irtosi iso paikka etuhampaan vierestä, joka on niin terävä, että yritin Mikan isolla viilalla sit hioa. Sillä purkka on ainoa paikka-aine, mitä saan siihen ennen maanantaita, jos silloinkaan pääsee hampulääkäriin, miks nää aina tulee viikonlopuks?
Niin juu tosiaan mullehan kun ei koskaan tapahdu mitään....moi
Joten lepoloma meni siis tähän asti hyvin.
Olen todellakin unohtanut murehtia, että olisikohan mahdollisesti jotain syöpä vikaa jossain, sillä ihminen eläessään elämäänsä saa aina uusia huolenaiheita halusi sitä tai ei.
Tällä reissulla oon jo aamutuimalla matkalle lähtiessä meinannut murtautua väärään autoon, kun meinasin palauttaa kamoja autoon, kun ei mahtunut painorajoituksiin. Enkä siis tunnistanut puoliunessa omaa autoani vaan yritin viereiseen.
Seuraavaksi murehdin, että mahdunko lentokoneen penkkiin ja tarviinko lisävyötä ja jippii mahduin.
Sillä nimittäin vuodesta 2010 oon laihtunut 80 kiloo ja se lentomatka Intiaan niiden kadonneiden kilojen kera on ikuisesti mielessäni.
Seuraavaksi murehdin, että kuinka usein uskallan häiritä käytävän puolella istuvaa tyttöstä siirtymään, että pääsen sata kertaa vessaan.
Sekin huoli oli turha, koska kun vihdoin sain suuni auki ja tutustuin kanssaeläjään, niin tottakai meillä synkkas heti ja matkan loppuvaiheilla sain kunnian tarjota hänelle jopa brandya.
Alkumatka sujui hyvin, mutta kun meikä heittäytyi viihteelle, niin se menikin sitten sen verran reippaasti, että saatiin bestiksen kanssa sopu katoamaan, ja sen korjaamiseen menee aikaa.
Hukkasin vaihteeksi silmälasini taxin vietyä mut väärään kaupunkiin, enkä niitä osannut enää mistään kysellä, Joten sen jälkeen murehdittiinkin miten ajan yöllä Tampereelta Hauholle aurinkolasit päässä taipaleilla missä ei ole edes katuvaloja.
No lopulta ostin lukulasit läheisestä apteekista, millä näin joten kuten ajaa kotiin.
Koti-ikävä oli todella kova ja ihana oli halata rakkaitaan kotiin päästyään.
Päätin, etten ihan äkkiä lähde uudestaan reissuun ainakaan ilman miestäni tai omanhenkistä seuraa.
Ollaan näköjään entisen bestiksen kanssa kasvettu hieman eri suuntiin.
Tuli kutsu Gastroskopiaan ainoana päivänä, joka ei sovi mulle, kun olen ostosmatkalla Virossa, joten vaihtoon menee, samoin kutsu tuli taas Mammografiaan, joten ei puutu tutkimuksia.
Niin ja kaiken huipuksi pe iltana irtosi iso paikka etuhampaan vierestä, joka on niin terävä, että yritin Mikan isolla viilalla sit hioa. Sillä purkka on ainoa paikka-aine, mitä saan siihen ennen maanantaita, jos silloinkaan pääsee hampulääkäriin, miks nää aina tulee viikonlopuks?
Niin juu tosiaan mullehan kun ei koskaan tapahdu mitään....moi
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Onko hyvä päivä tänään? On On On :-)
Superhypermahtava päivä sitten kuitenkin.
Vatsa toimi tosiaan vain hieman. Nautin taas 3l nesteitä ja keräsin tavaroita huomista pakkaamista varten ja kirjottelin kauppalistaa.
Nettipankissa näppäilin laskuja menemään silloin kun tilille tulee mania.
Eipä tarvitse sitten lomalla miettiä arjen asioita.
Jotain olen sentään oppinut ikääntyessä, että laskut ja velvollisuudet hoidetaan ensin ja sit vasta voi pitää hauskaakin.Työkamu haki mut ja vei Kantikseen.
Tähystystarkkailuhuone löytyi neuvojen avulla helposti.
Sinne sitten sängylle odottamaan, Olin tunnin etuajassa. Mukavat hoitsut siellä haastattelivat ja kertoivat toimenpiteestä hieman etukäteen että ei ole mitään pelättävää, olen hyvissä käsissä.
Sain jonkun rauhoittavan pillerin ja käteen kanyylin mitä kautta laitetaan kipulääkettä, jos pyytää.
Inhoan kanyylin laittoa, mutta aika helposti se sitten meni, sattui, mutta ei kovin pahasti.
Kysyi ulostamisesta ja kerroin, ettei oikein skulannut.
En kuulemma ole ainoa, eikä tarvitse olla huolissaan, koska kyllä sitten ottavat letkulla ulostetta ja huuhtelevat suolta tarpeen mukaan.
Eli pääsin samalla suolihuuhteluun mihin olen monta kertaa ajatellut muutenkin meneväni.
Vartti kutsukirjeessä annetun ajan jälkeen jo pääsin toimenpiteeseen.
Muut vaatteet sai pitää päällänsä, paitsi housut piti ottaa pois ja sai tilalle tyylikkäät höntsyhousut, missä oli reikä perseessä.
Ensin hieman haastateltiin ja sitten kylkiasentoon ja letku peräsuoleen.
Oli kyllä hieman kuumottavaa tuntea, kun se letku meni ympäri ämpäri mahaa.
Hieman tuntui ilkeältä välillä, mutta kipulääkitystä en tarvinnut.
Eli olisin voinut tulla omalla autolla, mutta ei vara venettä kaada.
Oli mielenkiintoista katsoa kuvaruudulta kun menivät suolistossani ja kakkakikkareita suhisi siellä täällä. Oli todella ammattimaista, ystävällistä ja empaattista toimintaa ja muistinkin siitä henkilökuntaa kiittää, että meillä Suomessa kyllä homma toimii!
Lopputulos; ei löytynyt mitään epäilyttävää ja kaikki näytti hyvältä.
Koepalat otettiin ja niistä vastaus tulee myöhemmin.
Letkua kameran kera pääsen vielä varmuuden vuoksi nielemään kk päästä katsovat tuon ruokatorven, että miksi näkyi kuvissa tulehdusta. Se toimenpide onkin karsea, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kerran olen siinä aikaisemmin ollut, enkä toista kertaa haluaisi, mutta pakkohan se on?
No pepputähystys oli ohi onnistuneesti. Olin heti käsi ojossa tarkkailuhuoneessa, että ota tämä kanyyli pois, jota en sitten olisi tarvinnutkaan.
Pois päästyäni marssin suoraan kahvioon ja ekaksi ateriaksi vuorokauteen vetäsin kermamunkin kaakaon kera. Ja sain sokerihumalan saman tien.
Mutta en halunnut "tuhlata" ruokanälkääni, vaan päästä kotiin tekemään maittavan pekonitomaattimunakkaan ja käpertyä katsomaan Grayn anatomiaa kullan viereen.
Kaveri oli vielä Hämeenlinnassa kaupoilla, joten pääsin takaisin samalla kyydillä.
Olin varma, että postissa tulee tänään vastaus kohdun koepaloista ja vaistoni oli jälleen oikeassa. Postilaatikossa odotti nimittäin kirje ja sain onnekseni lukea lyhyen saatekirjeen, jossa todettiin, että myoma ennallaan, eikä mitään syöpään viittaavaa löytynyt.
Siispä onnenpäivä tänään, tuskin mikään voi enää sotkea suunnitelmiani loman suhteen,
Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiitollinen <3
Vatsa toimi tosiaan vain hieman. Nautin taas 3l nesteitä ja keräsin tavaroita huomista pakkaamista varten ja kirjottelin kauppalistaa.
Nettipankissa näppäilin laskuja menemään silloin kun tilille tulee mania.
Eipä tarvitse sitten lomalla miettiä arjen asioita.
Jotain olen sentään oppinut ikääntyessä, että laskut ja velvollisuudet hoidetaan ensin ja sit vasta voi pitää hauskaakin.Työkamu haki mut ja vei Kantikseen.
Tähystystarkkailuhuone löytyi neuvojen avulla helposti.
Sinne sitten sängylle odottamaan, Olin tunnin etuajassa. Mukavat hoitsut siellä haastattelivat ja kertoivat toimenpiteestä hieman etukäteen että ei ole mitään pelättävää, olen hyvissä käsissä.
Sain jonkun rauhoittavan pillerin ja käteen kanyylin mitä kautta laitetaan kipulääkettä, jos pyytää.
Inhoan kanyylin laittoa, mutta aika helposti se sitten meni, sattui, mutta ei kovin pahasti.
Kysyi ulostamisesta ja kerroin, ettei oikein skulannut.
En kuulemma ole ainoa, eikä tarvitse olla huolissaan, koska kyllä sitten ottavat letkulla ulostetta ja huuhtelevat suolta tarpeen mukaan.
Eli pääsin samalla suolihuuhteluun mihin olen monta kertaa ajatellut muutenkin meneväni.
Vartti kutsukirjeessä annetun ajan jälkeen jo pääsin toimenpiteeseen.
Muut vaatteet sai pitää päällänsä, paitsi housut piti ottaa pois ja sai tilalle tyylikkäät höntsyhousut, missä oli reikä perseessä.
Ensin hieman haastateltiin ja sitten kylkiasentoon ja letku peräsuoleen.
Oli kyllä hieman kuumottavaa tuntea, kun se letku meni ympäri ämpäri mahaa.
Hieman tuntui ilkeältä välillä, mutta kipulääkitystä en tarvinnut.
Eli olisin voinut tulla omalla autolla, mutta ei vara venettä kaada.
Oli mielenkiintoista katsoa kuvaruudulta kun menivät suolistossani ja kakkakikkareita suhisi siellä täällä. Oli todella ammattimaista, ystävällistä ja empaattista toimintaa ja muistinkin siitä henkilökuntaa kiittää, että meillä Suomessa kyllä homma toimii!
Lopputulos; ei löytynyt mitään epäilyttävää ja kaikki näytti hyvältä.
Koepalat otettiin ja niistä vastaus tulee myöhemmin.
Letkua kameran kera pääsen vielä varmuuden vuoksi nielemään kk päästä katsovat tuon ruokatorven, että miksi näkyi kuvissa tulehdusta. Se toimenpide onkin karsea, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kerran olen siinä aikaisemmin ollut, enkä toista kertaa haluaisi, mutta pakkohan se on?
No pepputähystys oli ohi onnistuneesti. Olin heti käsi ojossa tarkkailuhuoneessa, että ota tämä kanyyli pois, jota en sitten olisi tarvinnutkaan.
Pois päästyäni marssin suoraan kahvioon ja ekaksi ateriaksi vuorokauteen vetäsin kermamunkin kaakaon kera. Ja sain sokerihumalan saman tien.
Mutta en halunnut "tuhlata" ruokanälkääni, vaan päästä kotiin tekemään maittavan pekonitomaattimunakkaan ja käpertyä katsomaan Grayn anatomiaa kullan viereen.
Kaveri oli vielä Hämeenlinnassa kaupoilla, joten pääsin takaisin samalla kyydillä.
Olin varma, että postissa tulee tänään vastaus kohdun koepaloista ja vaistoni oli jälleen oikeassa. Postilaatikossa odotti nimittäin kirje ja sain onnekseni lukea lyhyen saatekirjeen, jossa todettiin, että myoma ennallaan, eikä mitään syöpään viittaavaa löytynyt.
Siispä onnenpäivä tänään, tuskin mikään voi enää sotkea suunnitelmiani loman suhteen,
Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiitollinen <3
Saas nähdä
Duuniviikko loppu ja loma alkoi.
Eilen sai juoda vain mustaa kahvia ja lopettaa maitotuotteet kokonaan.
Aamulla töissä veteen keitetty puuro.
Lounaaksi Nutrilet ja 1/2 pss lämminkupista mauksi, hieman chili maustetta ja suolaa.
Sitten kotiin ja samanlaisen sekoituksen keitin kattilassa isommalla annoksella ja söin viimeisen keittolounaan ennen klo:15 sen jälkeen ei ole saanut syödä.
Nautin illan aikana yli 3 litraa mehuja ja vettä. Otin klo:17 ekan oraali liuoksen Picoprep, jotka tuli postissa sairaalakirjeen kanssa.
Vasta juotuani sen luin pakkauksesta, että oli pitänyt sekoittaa sitä ensin 1-2min. no myöhäistä, eikö se sekoitu vatsassa? Sitten piti olla 1/2 h juomatta mitään ja sit vetelin väkisin 3l nestettä illan aikana.
Koko illan odotin , että ripulointi alkaisi, mutta ei.
Paskan marjat mulla ei ole tähänkään asti toiminut muut vatsalääkkeet kuin Levolac ja sekin pitää ottaa tyhjään mahaan aamuyöstä niin aamulla vatsa toimii.
No ajattelin et otan sitäkin sit yöllä Picoprepin lisäksi.
Heräsin muutaman kerran pissalle yöllä ja klo:5 otin sit Levolacia.
Yritin väkisin nukkua uudestaan siinä kuitenkaan onnistumatta. 6 aikaan luovutin ja laitoin kahvin tippumaan ja ylös.
Taas mustaa kahvia kuppi ja sitten oraali liuos tällä kertaa oikein sekoittaen, jolloin se lämpeni.
Vessassa käyty yrityksellä, mutta vatsa ei vain toimi.
Ihan oikeesti en ehkä kestä jos tämä ei nyt onnistu. Sillä sitten olen kitunut turhaan.
Sillä jos suoli ei ole tyhjä kun sinne menee, niin joutuupi uusimaan koko homman.
Please alkuräjähdys voisitko jo tulla?
Ainoastaan mulla voi käydä näin, että ulostuslääke toimiikin päinvastoin.
No äsken jo hieman lupaili, oli niin kuin pissaisi peräaukon kautta.
Ehkä mulla vaan ei ole mitään ulostettavaa? No onhan tässä aamua aikaa ihmetellä.
Kohta koiralenkille, saas nähdä yllättääkö hätä ja löydän itseni jostain pusikosta kyykkimästä.
No toivottavasti ei sentään niin. :-)
Sain työkaverini viemään mut Kantahämeen keskussairaalaan ja tuun sit takas joko hänen kyytillä tai Kela- taxilla, nimittäin sen kipulääkkeen aion kyllä ottaa.
Soittivat mulle tosiaan takaisin sieltä sen jälkeen kun olin 2 päivää yrittänyt saada jotain ihmistä puhelimeen, joka osaisi vastata kysymyksiini. No parempi myöhään kuin....
Aikaa ei tosiaan saanut vaihdettua aamummaksi, eikä myöskään suositeltu siirtämään loman jälkeen, koska lääkäri oli laittanut lähetteen kiireisenä.
Joten huomiselle jää sitten kaikki mahdollinen ennen lomaa tehtävä pakkaamisesta lähtien.
Mut eihän siinä mitään toivottavasti nyt sit vaan tää Endoskopia onnistuu, eikä löydy mitään vakavaa.
Voisin vielä kysellä sen mun kohdun koepala tulosten perään, kun olis kiva sekin tietää, ennen matkalle lähtöä. Kattellaan....
Eilen sai juoda vain mustaa kahvia ja lopettaa maitotuotteet kokonaan.
Aamulla töissä veteen keitetty puuro.
Lounaaksi Nutrilet ja 1/2 pss lämminkupista mauksi, hieman chili maustetta ja suolaa.
Sitten kotiin ja samanlaisen sekoituksen keitin kattilassa isommalla annoksella ja söin viimeisen keittolounaan ennen klo:15 sen jälkeen ei ole saanut syödä.
Nautin illan aikana yli 3 litraa mehuja ja vettä. Otin klo:17 ekan oraali liuoksen Picoprep, jotka tuli postissa sairaalakirjeen kanssa.
Vasta juotuani sen luin pakkauksesta, että oli pitänyt sekoittaa sitä ensin 1-2min. no myöhäistä, eikö se sekoitu vatsassa? Sitten piti olla 1/2 h juomatta mitään ja sit vetelin väkisin 3l nestettä illan aikana.
Koko illan odotin , että ripulointi alkaisi, mutta ei.
Paskan marjat mulla ei ole tähänkään asti toiminut muut vatsalääkkeet kuin Levolac ja sekin pitää ottaa tyhjään mahaan aamuyöstä niin aamulla vatsa toimii.
No ajattelin et otan sitäkin sit yöllä Picoprepin lisäksi.
Heräsin muutaman kerran pissalle yöllä ja klo:5 otin sit Levolacia.
Yritin väkisin nukkua uudestaan siinä kuitenkaan onnistumatta. 6 aikaan luovutin ja laitoin kahvin tippumaan ja ylös.
Taas mustaa kahvia kuppi ja sitten oraali liuos tällä kertaa oikein sekoittaen, jolloin se lämpeni.
Vessassa käyty yrityksellä, mutta vatsa ei vain toimi.
Ihan oikeesti en ehkä kestä jos tämä ei nyt onnistu. Sillä sitten olen kitunut turhaan.
Sillä jos suoli ei ole tyhjä kun sinne menee, niin joutuupi uusimaan koko homman.
Please alkuräjähdys voisitko jo tulla?
Ainoastaan mulla voi käydä näin, että ulostuslääke toimiikin päinvastoin.
No äsken jo hieman lupaili, oli niin kuin pissaisi peräaukon kautta.
Ehkä mulla vaan ei ole mitään ulostettavaa? No onhan tässä aamua aikaa ihmetellä.
Kohta koiralenkille, saas nähdä yllättääkö hätä ja löydän itseni jostain pusikosta kyykkimästä.
No toivottavasti ei sentään niin. :-)
Sain työkaverini viemään mut Kantahämeen keskussairaalaan ja tuun sit takas joko hänen kyytillä tai Kela- taxilla, nimittäin sen kipulääkkeen aion kyllä ottaa.
Soittivat mulle tosiaan takaisin sieltä sen jälkeen kun olin 2 päivää yrittänyt saada jotain ihmistä puhelimeen, joka osaisi vastata kysymyksiini. No parempi myöhään kuin....
Aikaa ei tosiaan saanut vaihdettua aamummaksi, eikä myöskään suositeltu siirtämään loman jälkeen, koska lääkäri oli laittanut lähetteen kiireisenä.
Joten huomiselle jää sitten kaikki mahdollinen ennen lomaa tehtävä pakkaamisesta lähtien.
Mut eihän siinä mitään toivottavasti nyt sit vaan tää Endoskopia onnistuu, eikä löydy mitään vakavaa.
Voisin vielä kysellä sen mun kohdun koepala tulosten perään, kun olis kiva sekin tietää, ennen matkalle lähtöä. Kattellaan....
tiistai 21. maaliskuuta 2017
Stressiä, stressiä ja taas lisää stressiä
Kun yhdestä asiasta selviää, niin toista pukkaa.
Kuinka monta kertaa olenkaan todennut ja toivonut, että miksi elämäni ei voisi olla tasaista ja rauhallista, ilman jatkuvaa mielialan poukkoilua ylös alas minusta riippumattomien seikkojen takia.
Nimittäin tässä ollut työn kautta stressiä ja syöpäkuvien odotusta ja lentolakkokin päättyi, joten sen puolesta pääsisi matkustamaan ensi tiistaina, niin tulikin lisää epävarmuus tekijöitä!
Ja kun nyt ne stressinaiheet sain hoidettua ja olin juuri hyvällä mielellä vapaapäivää viettämässä, niin hain sitten postin koiralenkin jälkeen. Se oli virhe!
Oon niin usein saanut paskapostia, etten kohta uskalla hakea sitä ollenkaan.
Ja mitäpä sieltä paljastuikaan? Postia Kantahämeen keskussairaalasta.
Ajattelin et jes nyt ne koepalatulokset saapuu. Tosi hyvä homma saada ne nyt ja nähdä, että mitään ei ole vikana.
Mutta aukaistuani kuoren selvisikin, että siellä olikin kutsu Endoskopiaan ja ihan 27.3 klo:13.15 eli ed. päivänä kun matkalle lähden.
Luettuani pidemmälle kirjettä, jonka mukaan pitäisi viikko välttää juuri niitä ruokia, mitä yleensä syön ja joita ostin juuri kaapin täyteen, nousi vitutus entistä korkeammaksi.
Päästyäni siihen, että syöminen pitäisi lopettaa ed. päivänä ennen klo: 14 ja endoskopia on siitä vuorokauden päästä, niin vitutus oli jo niin korkealla, että meinasin lentää katon läpi.
Lisäksi pitäisi juoda 3l nestettä sekä illan aikana ja aamun aikana ennen sitä, sekä ottaa ulostuslääkkeitä.
Kaiken kruunasi vielä se, että en saa ajaa takaisin himaan, jos otan tarjottavan kipulääkkeen.
Niin että pitäisi saada kyyti sinne 40km päähän ja takaisin varmaan kelataxilla.
Ja niin kun olin suunnitellut ensi viikon ma-ti täyttäväni kaapit ja tekeväni ruoat Mikalle ja eläimille viikoksi, että pärjäävät , sekä pakkaavani ym., kun en aikaisemminkaan ehdi, koska olen tämän koko loppuviikon töissä, niin vitutti jo niin, että itketti ja lopulta niin paljon, että nauratti.
Miten ihmeessä mun elämäni on aina tätä? Eikö yhtään päivää saisi viettää huoletonna?
Ja tietenkään sinne ei voi soittaa kun vasta 12.30 jos nyt läpi pääsee.
Aattelin yrittää vaihtaa aikaa, tai saada edes aamummaksi. Toi syömättömyys on mulle vaikeeta, koska Gastric By bassin jälkeen mun sokerit saattaa romahtaa, jos en syö säännöllisesti.
Hirvittää ajatus just ennen lomaa joutua tollaseen rääkkiin. Mitä se tekee mun yleiskunnolle?
Ja sit ti-ke yönä pitäs herätä 3 ja lentokoneeseen ym.
Ja kaikki asiat pitäs tehdä minuuttiaikataulussa.
Entä jos ne kuitenkin löytää sieltä jotain, enkä pääsekään lähtemään.
Hyvähän se on et näköjään syöpäpotilaat saa tosi nopeeta ajat, jos on pientäkin häikkää, kun mullahan näky jotain tulehdusta peräsuoles ja ruokatorves, mutta nyt vaan ketuttaa.
Kohta soitan sinne.
Soitin sinne, ei oikein ollut ajanvaihdon kannalla, koska lääkäri on laittanut tämän kiireisenä.
Kyselin kysymyksiä ruoista ym.joihin ei osannut vastata. Hoitaja soittaa minulle tänään.
Näihin tunnelmiin, palataan...
Kuinka monta kertaa olenkaan todennut ja toivonut, että miksi elämäni ei voisi olla tasaista ja rauhallista, ilman jatkuvaa mielialan poukkoilua ylös alas minusta riippumattomien seikkojen takia.
Nimittäin tässä ollut työn kautta stressiä ja syöpäkuvien odotusta ja lentolakkokin päättyi, joten sen puolesta pääsisi matkustamaan ensi tiistaina, niin tulikin lisää epävarmuus tekijöitä!
Ja kun nyt ne stressinaiheet sain hoidettua ja olin juuri hyvällä mielellä vapaapäivää viettämässä, niin hain sitten postin koiralenkin jälkeen. Se oli virhe!
Oon niin usein saanut paskapostia, etten kohta uskalla hakea sitä ollenkaan.
Ja mitäpä sieltä paljastuikaan? Postia Kantahämeen keskussairaalasta.
Ajattelin et jes nyt ne koepalatulokset saapuu. Tosi hyvä homma saada ne nyt ja nähdä, että mitään ei ole vikana.
Mutta aukaistuani kuoren selvisikin, että siellä olikin kutsu Endoskopiaan ja ihan 27.3 klo:13.15 eli ed. päivänä kun matkalle lähden.
Luettuani pidemmälle kirjettä, jonka mukaan pitäisi viikko välttää juuri niitä ruokia, mitä yleensä syön ja joita ostin juuri kaapin täyteen, nousi vitutus entistä korkeammaksi.
Päästyäni siihen, että syöminen pitäisi lopettaa ed. päivänä ennen klo: 14 ja endoskopia on siitä vuorokauden päästä, niin vitutus oli jo niin korkealla, että meinasin lentää katon läpi.
Lisäksi pitäisi juoda 3l nestettä sekä illan aikana ja aamun aikana ennen sitä, sekä ottaa ulostuslääkkeitä.
Kaiken kruunasi vielä se, että en saa ajaa takaisin himaan, jos otan tarjottavan kipulääkkeen.
Niin että pitäisi saada kyyti sinne 40km päähän ja takaisin varmaan kelataxilla.
Ja niin kun olin suunnitellut ensi viikon ma-ti täyttäväni kaapit ja tekeväni ruoat Mikalle ja eläimille viikoksi, että pärjäävät , sekä pakkaavani ym., kun en aikaisemminkaan ehdi, koska olen tämän koko loppuviikon töissä, niin vitutti jo niin, että itketti ja lopulta niin paljon, että nauratti.
Miten ihmeessä mun elämäni on aina tätä? Eikö yhtään päivää saisi viettää huoletonna?
Ja tietenkään sinne ei voi soittaa kun vasta 12.30 jos nyt läpi pääsee.
Aattelin yrittää vaihtaa aikaa, tai saada edes aamummaksi. Toi syömättömyys on mulle vaikeeta, koska Gastric By bassin jälkeen mun sokerit saattaa romahtaa, jos en syö säännöllisesti.
Hirvittää ajatus just ennen lomaa joutua tollaseen rääkkiin. Mitä se tekee mun yleiskunnolle?
Ja sit ti-ke yönä pitäs herätä 3 ja lentokoneeseen ym.
Ja kaikki asiat pitäs tehdä minuuttiaikataulussa.
Entä jos ne kuitenkin löytää sieltä jotain, enkä pääsekään lähtemään.
Hyvähän se on et näköjään syöpäpotilaat saa tosi nopeeta ajat, jos on pientäkin häikkää, kun mullahan näky jotain tulehdusta peräsuoles ja ruokatorves, mutta nyt vaan ketuttaa.
Kohta soitan sinne.
Soitin sinne, ei oikein ollut ajanvaihdon kannalla, koska lääkäri on laittanut tämän kiireisenä.
Kyselin kysymyksiä ruoista ym.joihin ei osannut vastata. Hoitaja soittaa minulle tänään.
Näihin tunnelmiin, palataan...
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Puhdas tulos
Kevät tulee aurinko paistelee, räystäät tippuu. Lähden kohta etelän lämpöön ja olen SYÖPÄVAPAA
ainakin toistaiseksi, mutta siitä niiiiiiiin hirmu onnellinen.
Olin taas Ti PT- TT kuvissa ja yritin olla fiksu ja kuluttaa aikaan Netflixiä puhelimesta katsomalla siinä selälläni maatessa. Olivat aika huvittuneita toiminnastani, mutta eivät antaneet lupaa katsoa sitäkään, kuin sen aikaa, kunnes varjoaine laitetaan.
Ja senkin aikaa piti olla äänettömällä. Ei auttanut vaikka sanoin, että eihän mulla liiku kuin silmät kun sitä katson. Minkä ihmeen takia pitää olla hiiren hiljaa siinä? Miksei voisi olla tv:itä jota voisi katsella tai edes radio mitä voisi kuunnella?
Todella tympeää. Aika kuluu sikahitaasti.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja To ajelin jälleen Manseen kuulemaan tuloksia, vaikkakin olin yrittänyt anoa , että enkö voisi saada puhelimessa tuloksia, kun en olisi taas jaksanut/ ehtinyt lähteen ajeleen edestakas ennen iltavuoroa, mutta ei !Paikalle oli mentävä.
Namu ei ollut taaskaan paikalla vaan joku nuori mies lääkäri, ihan mukava sellainen.
No kokemus oli kuitenkin positiivinen.
Verikokeet loistavat, kaikki arvot ok, ei mitään häikkää.
Ei mitään syöpään viittaavaa kuvissa.Ruokatorvessa ja peräsuolessa pientä tulehdusta.
Kysyi, että onko närästänyt, kerroin että hieman viimekertaisen juominkien jälkeen, mutta ohi meni pian. saattoi olla sitä.
Kerroin myös käyttäväni joka aamu Levolacia, joka löysyttää mahaa, joten suoli on voinut siitä ärtyä.
Miettivät nyt laittavatko niistä eri tutkimuksia.
Kuulin myös, että keuhkossani on arpi? Mikä se on? En saanut selvyyttä.
Ehkä vuoden päästä se kuulemma kuvataan.
Kyseli onko peräaukosta tullut verta, minä siihen, että ei, mutta peräaukon suulla on joku kohouma.
Sitä jouduin siellä sitten näyttämään, jotenkin noloa, mutta oli niin ammattitaitoinen lääkäri, että pieni hävetys meni äkkiä ohi. Ihan kuulemma peräpukamaa pukkaa.
Kerroin myös, että multa otettiin koepala kohdusta, kun verta tuli emättimestä, kirjasi sen sinne.
Koepalavastausta odotellessa. Onhan sekin puhdas onhan? No tottakai, tulis ny pian sekin vastaus.
Vähän päälle viikko matkaan, ja lakko senkunjatkuu..voi kele tana e, jos ei päästäkkään...
Jää nähtäväks. Palataan....Mä rakastan elämäääääää<3
ainakin toistaiseksi, mutta siitä niiiiiiiin hirmu onnellinen.
Olin taas Ti PT- TT kuvissa ja yritin olla fiksu ja kuluttaa aikaan Netflixiä puhelimesta katsomalla siinä selälläni maatessa. Olivat aika huvittuneita toiminnastani, mutta eivät antaneet lupaa katsoa sitäkään, kuin sen aikaa, kunnes varjoaine laitetaan.
Ja senkin aikaa piti olla äänettömällä. Ei auttanut vaikka sanoin, että eihän mulla liiku kuin silmät kun sitä katson. Minkä ihmeen takia pitää olla hiiren hiljaa siinä? Miksei voisi olla tv:itä jota voisi katsella tai edes radio mitä voisi kuunnella?
Todella tympeää. Aika kuluu sikahitaasti.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja To ajelin jälleen Manseen kuulemaan tuloksia, vaikkakin olin yrittänyt anoa , että enkö voisi saada puhelimessa tuloksia, kun en olisi taas jaksanut/ ehtinyt lähteen ajeleen edestakas ennen iltavuoroa, mutta ei !Paikalle oli mentävä.
Namu ei ollut taaskaan paikalla vaan joku nuori mies lääkäri, ihan mukava sellainen.
No kokemus oli kuitenkin positiivinen.
Verikokeet loistavat, kaikki arvot ok, ei mitään häikkää.
Ei mitään syöpään viittaavaa kuvissa.Ruokatorvessa ja peräsuolessa pientä tulehdusta.
Kysyi, että onko närästänyt, kerroin että hieman viimekertaisen juominkien jälkeen, mutta ohi meni pian. saattoi olla sitä.
Kerroin myös käyttäväni joka aamu Levolacia, joka löysyttää mahaa, joten suoli on voinut siitä ärtyä.
Miettivät nyt laittavatko niistä eri tutkimuksia.
Kuulin myös, että keuhkossani on arpi? Mikä se on? En saanut selvyyttä.
Ehkä vuoden päästä se kuulemma kuvataan.
Kyseli onko peräaukosta tullut verta, minä siihen, että ei, mutta peräaukon suulla on joku kohouma.
Sitä jouduin siellä sitten näyttämään, jotenkin noloa, mutta oli niin ammattitaitoinen lääkäri, että pieni hävetys meni äkkiä ohi. Ihan kuulemma peräpukamaa pukkaa.
Kerroin myös, että multa otettiin koepala kohdusta, kun verta tuli emättimestä, kirjasi sen sinne.
Koepalavastausta odotellessa. Onhan sekin puhdas onhan? No tottakai, tulis ny pian sekin vastaus.
Vähän päälle viikko matkaan, ja lakko senkunjatkuu..voi kele tana e, jos ei päästäkkään...
Jää nähtäväks. Palataan....Mä rakastan elämäääääää<3
torstai 9. maaliskuuta 2017
Koepalaa ja supistuksia
No niin Ultrassa käyty. Myooma pienentynyt 5cm -3cm eli nyt noin 2cm.
Kohdun limakalvo ohentunut niin kuin asiaan kuuluu. Ei mitään huomattavissa olevia syitä verenvuotoon. Epäilys, että myoma jotenkin painaa jotain, joka aiheuttaa verenvuotoa tms..
Otettiin koepala ,jonka olisi kuulemma pitänyt tuntua hetken aikaa hieman tylsältä.
Pah kaikkea kanssa, tuntui kaikkea muuta kuin tylsältä.
Tuntui, että tulee paskat housuun, sisintä kouristaa, oksettaa, ällöttää, sattuu ja tuntuu ihan perseeltä!!!
Kuulemma tuntuu hieman samalta kuin supistaminen...joo kunnioitukseni kaikkia äityleitä kohtaan nousi taas harppauksen.
Miten ihmeessä ne kestävät tuntitolkulla tuota samaa kauheaa tunnetta, jota mä jouduin hetken kokemaan.
Kysyivät vielä, että otanko särkylääkkeen??? Jaa että otanko, tuokaa kaikki mahdollinen.
No joo sain 1 Panadolin ja kotona tankkasin heti Buranaa ja vatsansuojaa lisäksi.
Koko kotimatkan supisteli edelleen, ennen kun lääkkeen vaikutus hieman auttoi.
Koepalasta tulee kuulemma postia 3 viikon päästä ja jos ei mitään syytä löydy, niin ei tehdä mitään, mutta jos taas vuotelee, niin pitää taas ottaa yhteyttä kuulemma.
Siispä vapaapäiväni jatkuu saunalla, hyvällä ruoalla ja Netflixillä, sit 3 pitkää päivää ja ens Ti 9:45 PET- TT JA To Namun vastaanotto, että miltä näyttää???
Oispa nää jo ohi. Mikakin totes, että häneen vaikuttaa heti nää mun kokeet, että masentaa ja väsyttää.
Aina Inkeri Ankeisen sanoin; Miks ainaaaaaaaaaa pitääää tehdä kokeita...mä olen niin kyllästynyt näihin iänkaikkisiin kokeisiin. Voi luojaaaaa ota minut jo pois täältäääääää
Ei vaiskaan, en mä mihkään halua viel lähteä!!! Elämä on suuri seikkailu ja arvostan joka päivää :-)
Kohdun limakalvo ohentunut niin kuin asiaan kuuluu. Ei mitään huomattavissa olevia syitä verenvuotoon. Epäilys, että myoma jotenkin painaa jotain, joka aiheuttaa verenvuotoa tms..
Otettiin koepala ,jonka olisi kuulemma pitänyt tuntua hetken aikaa hieman tylsältä.
Pah kaikkea kanssa, tuntui kaikkea muuta kuin tylsältä.
Tuntui, että tulee paskat housuun, sisintä kouristaa, oksettaa, ällöttää, sattuu ja tuntuu ihan perseeltä!!!
Kuulemma tuntuu hieman samalta kuin supistaminen...joo kunnioitukseni kaikkia äityleitä kohtaan nousi taas harppauksen.
Miten ihmeessä ne kestävät tuntitolkulla tuota samaa kauheaa tunnetta, jota mä jouduin hetken kokemaan.
Kysyivät vielä, että otanko särkylääkkeen??? Jaa että otanko, tuokaa kaikki mahdollinen.
No joo sain 1 Panadolin ja kotona tankkasin heti Buranaa ja vatsansuojaa lisäksi.
Koko kotimatkan supisteli edelleen, ennen kun lääkkeen vaikutus hieman auttoi.
Koepalasta tulee kuulemma postia 3 viikon päästä ja jos ei mitään syytä löydy, niin ei tehdä mitään, mutta jos taas vuotelee, niin pitää taas ottaa yhteyttä kuulemma.
Siispä vapaapäiväni jatkuu saunalla, hyvällä ruoalla ja Netflixillä, sit 3 pitkää päivää ja ens Ti 9:45 PET- TT JA To Namun vastaanotto, että miltä näyttää???
Oispa nää jo ohi. Mikakin totes, että häneen vaikuttaa heti nää mun kokeet, että masentaa ja väsyttää.
Aina Inkeri Ankeisen sanoin; Miks ainaaaaaaaaaa pitääää tehdä kokeita...mä olen niin kyllästynyt näihin iänkaikkisiin kokeisiin. Voi luojaaaaa ota minut jo pois täältäääääää
Ei vaiskaan, en mä mihkään halua viel lähteä!!! Elämä on suuri seikkailu ja arvostan joka päivää :-)
torstai 2. maaliskuuta 2017
Löhöilyä ja kortisonia
Olen tässä viikon kohta pitänyt vapaapäiviä, sitä ennen teinkin töitä urakalla, jotta kehtaa sit rauhassa löhöillä. Ensin oli pari tyttöystävää kylässä vkonloppuna ja tää viikko onkin sitten otettu rennosti.
Tänään kävin piikityttämässä lisää kortisonia lonkkiin, joissa siis limapussin tulehdus.
Eka piikki auttoi jo paljon särkyihin, mutta lisää vielä kaipailin, koska kyljellä nukkuminen herättää säryn ennen pitkää ja pyörin yöt kuin viipperä heräten vähän väliä siihen.
Lääkäri oli monen vuoden takaa tuttu, sanoo mua aina päivänpaisteeksi, hänkin tuo kyllä hymyn aina huulilleni. Hyvä huumorintaju hänelläkin.
Sain piikkini ja kolmatta ei tipu sit kun vasta n. kk:den päästä.
Toivoin ettemme hetkeen jatkaisi treffailuamme, vaan saisin nyt keskittyä syöpätutkimuksiin.
Postissa tuli jo viikko sitten aika kohdun ultraukseen ja mitä muuta nyt tekevätkään 9.3, joten aika nopiaan aika tuli, hyvä niin. Ja siitä viikon päästä PT-TT kuvat. Huomenna aattelin mennä verikokeisiin niitä varten.
Ens viikolla lähen hakeen Veikkolasta kesärenkaita, jotka Pökä mulle hankki, joten autohommat on nyt hanskassa. Samalla käyn taas kampaajalla Jarzelilla Puerto Ricon matkaa silmälläpitäen, joka on siis kuun lopussa.
Mielessä on päivittäin, että kumpa saisin pysyä terveenä. Ja että jos en saa, niin toivottavasti kestän kaiken edessä olevan ja säilyttäisin tasapainon ja mielenrauhan, sillä niillä pääsee jo pitkälle.
Eli parin viikon päästä päivityksissä voi olla mitä vaan iloa tai surua, katsellaan.....
Tänään kävin piikityttämässä lisää kortisonia lonkkiin, joissa siis limapussin tulehdus.
Eka piikki auttoi jo paljon särkyihin, mutta lisää vielä kaipailin, koska kyljellä nukkuminen herättää säryn ennen pitkää ja pyörin yöt kuin viipperä heräten vähän väliä siihen.
Lääkäri oli monen vuoden takaa tuttu, sanoo mua aina päivänpaisteeksi, hänkin tuo kyllä hymyn aina huulilleni. Hyvä huumorintaju hänelläkin.
Sain piikkini ja kolmatta ei tipu sit kun vasta n. kk:den päästä.
Toivoin ettemme hetkeen jatkaisi treffailuamme, vaan saisin nyt keskittyä syöpätutkimuksiin.
Postissa tuli jo viikko sitten aika kohdun ultraukseen ja mitä muuta nyt tekevätkään 9.3, joten aika nopiaan aika tuli, hyvä niin. Ja siitä viikon päästä PT-TT kuvat. Huomenna aattelin mennä verikokeisiin niitä varten.
Ens viikolla lähen hakeen Veikkolasta kesärenkaita, jotka Pökä mulle hankki, joten autohommat on nyt hanskassa. Samalla käyn taas kampaajalla Jarzelilla Puerto Ricon matkaa silmälläpitäen, joka on siis kuun lopussa.
Mielessä on päivittäin, että kumpa saisin pysyä terveenä. Ja että jos en saa, niin toivottavasti kestän kaiken edessä olevan ja säilyttäisin tasapainon ja mielenrauhan, sillä niillä pääsee jo pitkälle.
Eli parin viikon päästä päivityksissä voi olla mitä vaan iloa tai surua, katsellaan.....
torstai 16. helmikuuta 2017
Lisää diagnooseja
No niin...siis tää vuosi 2017 piti olla parempi ja nimenomaan mun vuoteni, saas nähdä?
Nimittäin toista kk särkenyt lonkkia, oon käynyt jäsenkorjaajalle, eikä sekään ole auttanut.
Nyt pari viikkoa on kivut vaan pahentuneet, Ei pystynyt enään kyljellään nukkuun, vaikka kuinka lato särkylääkkeitä naamariin.
Lisäksi alkoi alakerta tiputtelemaan niin kuin menkkojen loppuvaiheessa jotain 3-4v sitten, ja vatsaakin kipristeli niin kuin ennen vanhaan kuukausittaisten ollessa kyseessä.
No nää yhdessä sai mut sit vihdoin meneen lääkäriin, joka aikansa tutkittua ja kyseltyä totesi, että nämä vaivat ovat erillisiä.
Lonkissa oli kummallakin puolella joku limapussin/kalvon tulehdus, minne piikitettiin kortisonia ja saikkua en tietenkään ottanut, kun ei kuulemma ole välttämätöntä.
Vuotelusta laittoi lähetteen keskus-sairaalaan, en tosin huomannut lähtikö kiireisenä vai normina.
Soitin myös syöpä sairaanhoitajalle ja esitin, että kun maaliskuussa on ne PT-TT kuvat, niin voisko lääkäri sitten määrätä, että kuvat tällä kertaa ulottuisivat sisältämään alakerran.
Kun viimeksi esim. kohtu ei näkynyt kuvissa ollenkaan.
En ymmärrä miksi tällaisessa sitten säästetään, et miks ei kuvata koko kehoa???
Varsinkin kun on tota syöpää veren perintönäkin.
Äidillä ikäisenäni oli kohtusyöpä ja sitten 58v. kuoli leukemiaan.
Isällä oli eturauhas-syöpä ja kasvoista leikattiin ihosyöpä nelisen kertaa.
Kuoli sitten kuitenkin Asbestiin, jota sai siihen aikaan työmaallaan raksalla.(sitäkään kukaan vakuutusyhtö ei koskaan korvannut, sillä vamma ei kuulemma ollut tarpeeksi vakava, vaikkakin sitten kuoli siihen. Ei ollut voimia siihen aikaan taistella oikeudessa siitä enempää.)
Niin saikku sitten lupasi lääkärille kertoa ja soittikin mulle tänään, että nyt otetaan nivusiin asti kuvat. Ja että muistaisin vielä mainita asian kun kuvataan, koska se on siellä papereissa lisähuomautuksena.
Saapas nyt sitten nähdä tuleeko kiireisenä toi aika alapään kuvauksiin. Tänään vuoto lisääntyi ja jouduin ostaan moneen vuoteen Tampaxeja. On tää hullua näin monen vuoden jälkeen.
Googlesta taas yritin etsiä tietoa. Voi olla paksuuntuneet limakalvot kohdussa, kasvain, hormonaalista, syöpä tms...sen nyt sit näkee. Joten odottavaiset tunnelmat.
Taas ollaan jännän äärellä. Mihin tää elämä mua taas vie???
Nimittäin toista kk särkenyt lonkkia, oon käynyt jäsenkorjaajalle, eikä sekään ole auttanut.
Nyt pari viikkoa on kivut vaan pahentuneet, Ei pystynyt enään kyljellään nukkuun, vaikka kuinka lato särkylääkkeitä naamariin.
Lisäksi alkoi alakerta tiputtelemaan niin kuin menkkojen loppuvaiheessa jotain 3-4v sitten, ja vatsaakin kipristeli niin kuin ennen vanhaan kuukausittaisten ollessa kyseessä.
No nää yhdessä sai mut sit vihdoin meneen lääkäriin, joka aikansa tutkittua ja kyseltyä totesi, että nämä vaivat ovat erillisiä.
Lonkissa oli kummallakin puolella joku limapussin/kalvon tulehdus, minne piikitettiin kortisonia ja saikkua en tietenkään ottanut, kun ei kuulemma ole välttämätöntä.
Vuotelusta laittoi lähetteen keskus-sairaalaan, en tosin huomannut lähtikö kiireisenä vai normina.
Soitin myös syöpä sairaanhoitajalle ja esitin, että kun maaliskuussa on ne PT-TT kuvat, niin voisko lääkäri sitten määrätä, että kuvat tällä kertaa ulottuisivat sisältämään alakerran.
Kun viimeksi esim. kohtu ei näkynyt kuvissa ollenkaan.
En ymmärrä miksi tällaisessa sitten säästetään, et miks ei kuvata koko kehoa???
Varsinkin kun on tota syöpää veren perintönäkin.
Äidillä ikäisenäni oli kohtusyöpä ja sitten 58v. kuoli leukemiaan.
Isällä oli eturauhas-syöpä ja kasvoista leikattiin ihosyöpä nelisen kertaa.
Kuoli sitten kuitenkin Asbestiin, jota sai siihen aikaan työmaallaan raksalla.(sitäkään kukaan vakuutusyhtö ei koskaan korvannut, sillä vamma ei kuulemma ollut tarpeeksi vakava, vaikkakin sitten kuoli siihen. Ei ollut voimia siihen aikaan taistella oikeudessa siitä enempää.)
Niin saikku sitten lupasi lääkärille kertoa ja soittikin mulle tänään, että nyt otetaan nivusiin asti kuvat. Ja että muistaisin vielä mainita asian kun kuvataan, koska se on siellä papereissa lisähuomautuksena.
Saapas nyt sitten nähdä tuleeko kiireisenä toi aika alapään kuvauksiin. Tänään vuoto lisääntyi ja jouduin ostaan moneen vuoteen Tampaxeja. On tää hullua näin monen vuoden jälkeen.
Googlesta taas yritin etsiä tietoa. Voi olla paksuuntuneet limakalvot kohdussa, kasvain, hormonaalista, syöpä tms...sen nyt sit näkee. Joten odottavaiset tunnelmat.
Taas ollaan jännän äärellä. Mihin tää elämä mua taas vie???
tiistai 31. tammikuuta 2017
Sattuu ja tapahtuu...
Uudesta vuodesta selviämisen jälkeen aloin sitten hahmottaa, että mitä kaikkea sitä täytys tehdä ja missä aikataulussa, jotta pääsisi hyvillä mielin etelän lämpöön maalis -huhtikuun taitteessa.,
Listalle nousikin monta asiaa, jotka vaativat paljon rahaa, joten ei kun tuumasta toimeen.
Lämmitysöljyä piti tilata, joka maksaa taas jotain tonnin, pyysin useampaan erään.
Autosta piti jo ajoissa laittaa ystävä Pökälle tilaus, että katselee mulle kesärenkaita, koska noilla vanhoilla ajoin jo yliajalla viime kesän.
Sitten piti tilata katsastus autolle vaik aikaa olis ollut huhtikuun lopulle, niin parempi saada sekin alta pois ennen matkaa.
Sain maksettua Puerto Ricon matkan loppuun, ja varasin huhtikuulle Tallinnan ostosmatkan, et saa taas kesäksi edullisempaa juotavaa.
Halusin myös vaihtaa hiusten väritystä Gemma tukkaan ( Sons of Anarchy), joten otin bestikseen Jarzeen yhteyttä, et jos hän hakis mut kampaamoon Pökältä, jos ja kun jätän auton sillä välin korjattavaksi sinne, niin ikään kuin 2 kärpästä yhellä iskulla.
Kampaamo on Hesassa ja Pökä siitä puolentunnin päässä. Tiesinhän nimittäin, että auto ei läpi mene, kun katsastus ukko jo viimeks sanoi, et ens kerralla onkin sit hitsattavaa enemmänkin.
Ke aamuna sit lähdin hakeen silmälasejani, jotka oli vaihteeks korjattavana.
Luulin et vika oli minun, mut niissä oli ollut oikeakin vika, kun linssi tippui ja naarmuuntui. Meni kokonaan takuuseen, luojan kiitos. Sillä eivät olleet mulla kun vajaa 2kk kun jo sain ne hajalle.
Sitten katsastukseen, jossa oli mahtavan empaattinen ja ystävällinen mies, joskin hän joutui kertomaan minulle, että hitsattavaa oli sitten 4 kohtaa ja oikea eturengas ei mene läpi enään.
No ilmoitin viat Pökälle ja hän sai yhden renkaan lisää etsittäväkseen, lisäksi auto vinkui, kun sen käynnisti kylmänä, samoin tuulilasin pyyhkijät vinkuvat. Kääk.
Lähdin ajeleen siitä sitten kohti Riihimäkeä yläluomien ja huulien pigmentointiin, niin hetken päästä moottoritiellä auto alkoi pitään aivan jumalatonta meteliä.
Olin aivan ihmeissäni ja kauhuissani, että mikä tähän tuli nyt ja tähänkö tää nyt leviää?
Auto kulki, eikä savua tullut mistään, vaan älytön meteli.
Ajoin Linnatuuleen ja parkkiksella yritin löytää vikaa, sitä löytämättä.
Potkin renkaita, yritin katsoa auton alle ja konepellin alle tietävän näköisenä, mutta ei mitään vikaa.
Päätin yrittää takaisin kotiin päin. Kaiken lisäksi juuri viime yönä en ladannut puhelintani, jonka takia akku oli melkein lopussa.
Sitten tajusin, että en pääse huoltikselta kuin Hesaan päin ja pitäs päästä takaisin manseen.
No muistin, että joskus on kohtia motarilla, missä aita loppuu ja pääsee kääntään suuntaa.
Sellainen tuli vastaan parin kilsan päässä ja kurvasin siihen, mutta lopputulos oli, että meinasin ajaa rekan alle. Oli 20 centistä kiini. Taas oli enkeleillä tekemistä mun kanssani.
Aikani kyttäsin sopivaa paikkaa vetää ohituskaistalle, että menen eka siihen,kun sitä ei kukaan aja. Sellainen tulikin sillä oikeaa kaistaa ajoi rekka ja sen perässä henkilöauto, mutta kun mä siirryin oharille, niin samaan aikaan pikkuauto siirty myös ohittaan rekkaa, joten joutu varmaan jarruttaan kovin.
Ja kun itse en uskaltanut kiihdyttää autoa, kun ajattelin et se räjähtää, niin yritin jättäytyä rekan perään. Mutta sepäs olikin ylipitkä rekka ja meinasin ajaa sen kylkeen, kun arvioin pituuden väärin. Viime hetkessä huomasin, että oon kohta rekan kyljessä ja korjasin liikettä.
Lopulta pääsin onnellisesti oikealle kaistalle, mutta perässä tulija tööttäsi pitkään ja todellakin ansaitusti sain tööttini. Törppö mikä törppö.
Olin siis niin paniikissa, että meinasin vahingossa tapattaa itseni. Huusin, kirosin ja itkin rämisevässä autossani ajaen samalla kohti H-linnaa.
Kun hieman rauhoituin aloin ajatella, että ajanko tosiaan Hauholle asti vielä joku 30km tietämättä mikä vika on?
Ja sitten sain kuningasidean, että meen takaisin katsastuskonttoriin, jospa symppis Katsastusmies Tero vois minua auttaa?
Ryntäsin sisään odotushuoneeseen, joka oli nyt täynnä, kun viimeks olin ainoa siellä.
Kysyin sihteeriltä, voiko Teroa tavoittaa ja hän ohjas mut autohalliin. Tero oli siellä auton alla ja mä paniikissa selitin asiani. Tero tuli kiireistään huolimatta katsomaan, ja kas vain vika löytyi heti!
Eturenkaan päälle oli jostain mennyt jäälohkare, joka painoi lokasuojaa renkaaseen.
Voihan sanonko mikä :-)
Tero jaksoi kuitenkin olla symppis ja ymmärtäväinen loppuun asti ja otti vielä uudestaan autoni pohjan katsottavaksi ja laittoi lokasuojan kiinni jollain nipsuilla. Ihana ihminen.
Ehdin sitten vielä pigmentointiinkin tunnin myöhässä ja sen jälkeen päivä olikin pulkassa.
Perjantaina sitten lohkesi ylähampaasta edestä iso pala, jota oon nyt 5pv työnnellyt takaisin, kun koko ajan meinaa irrota. Ajan sain vasta huomiseksi ja sinnekin pitää lähteä kesken työpäivän.
Eilen olin sit autoo korjauttamassa ja sain uudet hiukset. Lähdin aamu 7 ja olin ilta 6 kotona.
Raskas ja rankka päivä. Kelit ajaa olivat tottakai aivan järkyttävät, oikein varoitettiin ajokelistä. TIETENKIN. Mutta muutoin kaikki meni hyvin ja ystäviä oli mahtava nähdä.
Tänään sitten auton uusintakatsastus ja läpi meni. Vein Terolle myös pienen kiitoslahjan, mihin kirjoitin, kuinka kiitollinen olin hänen ystävällisestä ja empaattisesta palveluasenteestaan.
Sit kauppaan ja tekeen ruokaa moneks päiväks. Täl vkol 2 pitkää 1 vapaa ja 2 pitkää, joten paljo ei kotona olla,
Siinä sit tohinas tiputin 2 hedelmää lattialle, jotka kieri piiloon ja jouduttiin kääntään kaikki sohvat ym. että ne vihdoin löytyi ja kaiken päälle löin varpaani oven karmiin ja ne on nyt tosi kipeet ja siteessä. Toivottavasti paranee huomiseksi. Tää on niin tätä. Miks mulle aina tapahtuu jotain.
Mä vaahtosin Jarzelle, että miks mulle aina tapahtuu? Miks mun elämä ei oo tasasta?
Ja vastaus; ai sulle vai? nytkin kun puhut, niin heilut ja eläydyt kaikkea muuta kuin rauhallisesti.
Ei kuulemma tuu toteutuun mun kohdalla toi tasanen rauhallinen elämä,
Joten toteankin:
Olemassaolo on epäreiluista vaihtoehdoista selviämistä.
Listalle nousikin monta asiaa, jotka vaativat paljon rahaa, joten ei kun tuumasta toimeen.
Lämmitysöljyä piti tilata, joka maksaa taas jotain tonnin, pyysin useampaan erään.
Autosta piti jo ajoissa laittaa ystävä Pökälle tilaus, että katselee mulle kesärenkaita, koska noilla vanhoilla ajoin jo yliajalla viime kesän.
Sitten piti tilata katsastus autolle vaik aikaa olis ollut huhtikuun lopulle, niin parempi saada sekin alta pois ennen matkaa.
Sain maksettua Puerto Ricon matkan loppuun, ja varasin huhtikuulle Tallinnan ostosmatkan, et saa taas kesäksi edullisempaa juotavaa.
Halusin myös vaihtaa hiusten väritystä Gemma tukkaan ( Sons of Anarchy), joten otin bestikseen Jarzeen yhteyttä, et jos hän hakis mut kampaamoon Pökältä, jos ja kun jätän auton sillä välin korjattavaksi sinne, niin ikään kuin 2 kärpästä yhellä iskulla.
Kampaamo on Hesassa ja Pökä siitä puolentunnin päässä. Tiesinhän nimittäin, että auto ei läpi mene, kun katsastus ukko jo viimeks sanoi, et ens kerralla onkin sit hitsattavaa enemmänkin.
Ke aamuna sit lähdin hakeen silmälasejani, jotka oli vaihteeks korjattavana.
Luulin et vika oli minun, mut niissä oli ollut oikeakin vika, kun linssi tippui ja naarmuuntui. Meni kokonaan takuuseen, luojan kiitos. Sillä eivät olleet mulla kun vajaa 2kk kun jo sain ne hajalle.
Sitten katsastukseen, jossa oli mahtavan empaattinen ja ystävällinen mies, joskin hän joutui kertomaan minulle, että hitsattavaa oli sitten 4 kohtaa ja oikea eturengas ei mene läpi enään.
No ilmoitin viat Pökälle ja hän sai yhden renkaan lisää etsittäväkseen, lisäksi auto vinkui, kun sen käynnisti kylmänä, samoin tuulilasin pyyhkijät vinkuvat. Kääk.
Lähdin ajeleen siitä sitten kohti Riihimäkeä yläluomien ja huulien pigmentointiin, niin hetken päästä moottoritiellä auto alkoi pitään aivan jumalatonta meteliä.
Olin aivan ihmeissäni ja kauhuissani, että mikä tähän tuli nyt ja tähänkö tää nyt leviää?
Auto kulki, eikä savua tullut mistään, vaan älytön meteli.
Ajoin Linnatuuleen ja parkkiksella yritin löytää vikaa, sitä löytämättä.
Potkin renkaita, yritin katsoa auton alle ja konepellin alle tietävän näköisenä, mutta ei mitään vikaa.
Päätin yrittää takaisin kotiin päin. Kaiken lisäksi juuri viime yönä en ladannut puhelintani, jonka takia akku oli melkein lopussa.
Sitten tajusin, että en pääse huoltikselta kuin Hesaan päin ja pitäs päästä takaisin manseen.
No muistin, että joskus on kohtia motarilla, missä aita loppuu ja pääsee kääntään suuntaa.
Sellainen tuli vastaan parin kilsan päässä ja kurvasin siihen, mutta lopputulos oli, että meinasin ajaa rekan alle. Oli 20 centistä kiini. Taas oli enkeleillä tekemistä mun kanssani.
Aikani kyttäsin sopivaa paikkaa vetää ohituskaistalle, että menen eka siihen,kun sitä ei kukaan aja. Sellainen tulikin sillä oikeaa kaistaa ajoi rekka ja sen perässä henkilöauto, mutta kun mä siirryin oharille, niin samaan aikaan pikkuauto siirty myös ohittaan rekkaa, joten joutu varmaan jarruttaan kovin.
Ja kun itse en uskaltanut kiihdyttää autoa, kun ajattelin et se räjähtää, niin yritin jättäytyä rekan perään. Mutta sepäs olikin ylipitkä rekka ja meinasin ajaa sen kylkeen, kun arvioin pituuden väärin. Viime hetkessä huomasin, että oon kohta rekan kyljessä ja korjasin liikettä.
Lopulta pääsin onnellisesti oikealle kaistalle, mutta perässä tulija tööttäsi pitkään ja todellakin ansaitusti sain tööttini. Törppö mikä törppö.
Olin siis niin paniikissa, että meinasin vahingossa tapattaa itseni. Huusin, kirosin ja itkin rämisevässä autossani ajaen samalla kohti H-linnaa.
Kun hieman rauhoituin aloin ajatella, että ajanko tosiaan Hauholle asti vielä joku 30km tietämättä mikä vika on?
Ja sitten sain kuningasidean, että meen takaisin katsastuskonttoriin, jospa symppis Katsastusmies Tero vois minua auttaa?
Ryntäsin sisään odotushuoneeseen, joka oli nyt täynnä, kun viimeks olin ainoa siellä.
Kysyin sihteeriltä, voiko Teroa tavoittaa ja hän ohjas mut autohalliin. Tero oli siellä auton alla ja mä paniikissa selitin asiani. Tero tuli kiireistään huolimatta katsomaan, ja kas vain vika löytyi heti!
Eturenkaan päälle oli jostain mennyt jäälohkare, joka painoi lokasuojaa renkaaseen.
Voihan sanonko mikä :-)
Tero jaksoi kuitenkin olla symppis ja ymmärtäväinen loppuun asti ja otti vielä uudestaan autoni pohjan katsottavaksi ja laittoi lokasuojan kiinni jollain nipsuilla. Ihana ihminen.
Ehdin sitten vielä pigmentointiinkin tunnin myöhässä ja sen jälkeen päivä olikin pulkassa.
Perjantaina sitten lohkesi ylähampaasta edestä iso pala, jota oon nyt 5pv työnnellyt takaisin, kun koko ajan meinaa irrota. Ajan sain vasta huomiseksi ja sinnekin pitää lähteä kesken työpäivän.
Eilen olin sit autoo korjauttamassa ja sain uudet hiukset. Lähdin aamu 7 ja olin ilta 6 kotona.
Raskas ja rankka päivä. Kelit ajaa olivat tottakai aivan järkyttävät, oikein varoitettiin ajokelistä. TIETENKIN. Mutta muutoin kaikki meni hyvin ja ystäviä oli mahtava nähdä.
Tänään sitten auton uusintakatsastus ja läpi meni. Vein Terolle myös pienen kiitoslahjan, mihin kirjoitin, kuinka kiitollinen olin hänen ystävällisestä ja empaattisesta palveluasenteestaan.
Sit kauppaan ja tekeen ruokaa moneks päiväks. Täl vkol 2 pitkää 1 vapaa ja 2 pitkää, joten paljo ei kotona olla,
Siinä sit tohinas tiputin 2 hedelmää lattialle, jotka kieri piiloon ja jouduttiin kääntään kaikki sohvat ym. että ne vihdoin löytyi ja kaiken päälle löin varpaani oven karmiin ja ne on nyt tosi kipeet ja siteessä. Toivottavasti paranee huomiseksi. Tää on niin tätä. Miks mulle aina tapahtuu jotain.
Mä vaahtosin Jarzelle, että miks mulle aina tapahtuu? Miks mun elämä ei oo tasasta?
Ja vastaus; ai sulle vai? nytkin kun puhut, niin heilut ja eläydyt kaikkea muuta kuin rauhallisesti.
Ei kuulemma tuu toteutuun mun kohdalla toi tasanen rauhallinen elämä,
Joten toteankin:
Olemassaolo on epäreiluista vaihtoehdoista selviämistä.
tiistai 10. tammikuuta 2017
2017 Minun vuoteni !
Astrologisen tulkinnan mukaan vuosi 2017 on minun vuoteni. Ja jumankaute, jos se meinaa harata vastaan, niin mä teen siitä mun vuoteni vaikka väkisin se on varma se !!!
Ihanat mahtavat 2 vapaapäivää menossa, viimeistä viedään.
Ennen näitä oonkin ollut taas myrskyjen ja tuulien riepoteltavana.
Kaikenlaista pahaa mieltä, väärinkäsitystä ja paskapuheita ym. on kuulunut vuoden loppuun ja alkuun.
Mutta tein tietoisen valinnan, että en anna paskapuheiden vaikuttaa minuun ja annoin mielessäni anteeksi kaikille ja kaikelle ja ennen kaikkea itselleni, etten aina osaa olla itselleni, enkä muille se paras oma itseni, minkä tiedän sisimmässäni olevani.
Tuon päätöksen tehtyäni pääni sisäinen paine helpotti saman tien ja hyvä olo valtasi mieleni.
Tänään koiralenkillä lempipaikassani metsän keskellä seisoessani ja tuijottaessani jälleen kerran edessäni avautuvaa näkyä, jota niin monet kerrat ennenkin olen hiljentyessäni katsellut.
Hiipi mieleeni ajatus, että elämäni on kuin edessäni avautuva näky.
Nousujohteinen metsämaisema, elämä joka tuntuu usein olevan kiipeämistä huipulle ja kun sinne vihdoin pääsee, niin jo tullaan tyrät rytkyen pää edellä alas
Paljon puita, joista osa kaatunut myrskyissä.(Välillä pitää kaatua, voidakseen nousta ylös)
Isoja kiviä ja kallioita kierrettäväksi ( eli vaikeuksia), paljon ryteikköä, missä kompuroida ( sekavuutta, ristiriitoja ym)
Aikas tiheääkin metsää, että väliin tuntuu ettei meinaa nähdä valoa missään.
Mutta korkealla puiden latvojen yllä avautuu ihana sininen taivas.
Aina lopulta mä pääsen sinne valon luo, vaikka kuinka olisin rämpinyt ja räveltänyt.
Ja juuri ennen kun sen valon löytää on kaikkein pimeintä, pitää jaksaa uskoa, että kyllä se tästä.
Nyt on hyvä ja ihana päivä. Paljon saanut taas arkiaskareita tehtyä ja suunniteltua alkuvuoden aikana tehtäviä hommia, mukavuuksia ja velvollisuuksia.
Suhde voi paremmin kuin koskaan. Mies teki Uudenvuoden lupauksen olla hyvempi mua kohtaan, ja tähän asti, kyllä tuntuu, että lupaus pitää :-)
Mun ei tarvitse sitä erikseen luvata, koska mun kohdalla pätee se, että
Sitä saa mitä tilaa!
Ja mä yleensä ottaen kyllä pyrin parisuhteessa ottamaan toisen huomioon, joka tavalla.
Jos jotain voisin luvata, niin olla vähempi kriittinen ja kontrolloiva, joissa mulla riittääkin tekemistä.
Uutta lääkärinaikaa ja kuvausaikaa pukkaa Maaliskuulle, mutta niistä myöhemmin.
Voikaa hyvin ystävät <3
Ihanat mahtavat 2 vapaapäivää menossa, viimeistä viedään.
Ennen näitä oonkin ollut taas myrskyjen ja tuulien riepoteltavana.
Kaikenlaista pahaa mieltä, väärinkäsitystä ja paskapuheita ym. on kuulunut vuoden loppuun ja alkuun.
Mutta tein tietoisen valinnan, että en anna paskapuheiden vaikuttaa minuun ja annoin mielessäni anteeksi kaikille ja kaikelle ja ennen kaikkea itselleni, etten aina osaa olla itselleni, enkä muille se paras oma itseni, minkä tiedän sisimmässäni olevani.
Tuon päätöksen tehtyäni pääni sisäinen paine helpotti saman tien ja hyvä olo valtasi mieleni.
Tänään koiralenkillä lempipaikassani metsän keskellä seisoessani ja tuijottaessani jälleen kerran edessäni avautuvaa näkyä, jota niin monet kerrat ennenkin olen hiljentyessäni katsellut.
Hiipi mieleeni ajatus, että elämäni on kuin edessäni avautuva näky.
Nousujohteinen metsämaisema, elämä joka tuntuu usein olevan kiipeämistä huipulle ja kun sinne vihdoin pääsee, niin jo tullaan tyrät rytkyen pää edellä alas
Paljon puita, joista osa kaatunut myrskyissä.(Välillä pitää kaatua, voidakseen nousta ylös)
Isoja kiviä ja kallioita kierrettäväksi ( eli vaikeuksia), paljon ryteikköä, missä kompuroida ( sekavuutta, ristiriitoja ym)
Aikas tiheääkin metsää, että väliin tuntuu ettei meinaa nähdä valoa missään.
Mutta korkealla puiden latvojen yllä avautuu ihana sininen taivas.
Aina lopulta mä pääsen sinne valon luo, vaikka kuinka olisin rämpinyt ja räveltänyt.
Ja juuri ennen kun sen valon löytää on kaikkein pimeintä, pitää jaksaa uskoa, että kyllä se tästä.
Nyt on hyvä ja ihana päivä. Paljon saanut taas arkiaskareita tehtyä ja suunniteltua alkuvuoden aikana tehtäviä hommia, mukavuuksia ja velvollisuuksia.
Suhde voi paremmin kuin koskaan. Mies teki Uudenvuoden lupauksen olla hyvempi mua kohtaan, ja tähän asti, kyllä tuntuu, että lupaus pitää :-)
Mun ei tarvitse sitä erikseen luvata, koska mun kohdalla pätee se, että
Sitä saa mitä tilaa!
Ja mä yleensä ottaen kyllä pyrin parisuhteessa ottamaan toisen huomioon, joka tavalla.
Jos jotain voisin luvata, niin olla vähempi kriittinen ja kontrolloiva, joissa mulla riittääkin tekemistä.
Uutta lääkärinaikaa ja kuvausaikaa pukkaa Maaliskuulle, mutta niistä myöhemmin.
Voikaa hyvin ystävät <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)