keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Elämä taitaa voittaa sittenkin !!!

Miten sitä sanottiinkaan, että ennen aamunkoittoa on pimein hetki yötä.
Eli ennen kun vaikeudet voittaa saa käydä läpi pahimmat tuskan ja epätoivon hetket.
Tämän olen huomannut ennenkin.
Eilinen päivä oli jo huomattavasti helpompi kaiken suhteen.
Kissat tuli hoidettua eläinlekussa ja tein pieniä askareita kotona, vaihtaen niitä talvisempia liinoja keväisempiin, tänään jatkuu.
Energiaa riitti pidempään, eikä aivosumu ollut niin vallitseva eilen.
Löysin uuden ruoan mitä voin syödä jippii!!!
Keitettyä kukkakaalia ja siihen voita ja suolaa ja mössöksi.
Aamulla luomukaurapuuroa, heraprotetiinijauhetta soijamaidon kera.
Pari lusikallista viiliä, jonka kanssa vitamiinit.
Yritän hakea oikeaa tasapainoa kaikkien vitamiinien ja lääkkeiden oton kanssa.
Olen huolissani, että imeytyykö Thyrox nyt ja entä Indivina?
Ettei vaan pukkaa vaihdevuosi hiet päälle takas ja kilpparin toimintahan vaikuttaa kaikkeen.
Levolacin kanssa etsin myös oikeaa suhdetta, että ensinnäkin tarvitsenko sitä enää ollenkaan ja jos tarvin, niin paljonko? Joka tapauksessa, en ainakaan niin paljon, kuin ennen, en edes puolta siitä.

No anyway, eilinen meni siis paljon paremmin ja jaksoin olla jo hieman positiivisempi tulevaisuuden suhteen.
Aamu alkoi tänään pesemällä lattiat, tiskipöytä ja kaapinovet protskujauheen + soijamaidon avulla. Siistiä tuli joo.
Sitten heti pienet sanalliset yhteenotot ukon kanssa ja suihkun alla kiukutellessani, olin jo valmis avioeroon taas kerran. Vitsi mikä draamakuningatar olenkaan.
Tietäisipä Mika, kuinka monesti näiden kohta jo 19v aikana olen siitä eron ottanut, milloin mistäkin asiasta.
Juu olen erityisherkkä ihan kaikkien testienkin mukaan ja tunnistan itseni niistä käytösmalleista, miten EH:ta kuvaillaan.
Ja tosiaan aika usein riidan jälkeen, joita en siis kestä ollenkaan. En kestä edes vihaista puhetta, niin heti mietin, että nyt en kyllä kestä tota ukkoo enää yhtään, ja ettei se ikinä muutu, eikä tajua mua, eikä mun kantoja.
En kyllä sitten tiedä onko maan päällä sellaista ukkoa olemassakaan, joka tajuaisi mua ja mun herkkyyttä syvällisesti.
No sitten taas mökötettiin vuoron perään ja sitten sopu, voi tätä elämää.
Nyt on jo puoli päivä ja tänäänkin ihan jees toistaiseksi ainakin.
Alankohan sittenkin handlaan tän homman?
Voitontanssin paikka <3 Huomenna avantoon :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti