Kiitollinen

Perjantai 8.2 Hei mä olen hengissä !!! Eikä mitään isompia ongelmia ole, muuta kuin eilinen jatkuva rupluttaminen, joka kyllä haisi niin pahalle, että mies joutui pakenemaan lopulta toiseen huoneeseen.
Onneksi tänään tajuan sen, että se taisi johtua vääränlaisesta syömisestä ja Maitohappobakteerien puutteesta.
Tänään pyrinkin ravitsemaan itseäni terveemmillä vaihtoehdoilla, vähempi hiilaripitoisella.
Munhan siis pitäisi olla ihan sosemaisella safkalla pari viikkoa, mutta ajattelen, että kun jauhan tarpeeksi, niin se on sosetta.
Söin aamulla munakokkelia jauhaen sen suussa ihan sileäksi, eikä vatsa mölise yhtään.

ELi jospa sitten tarinaa itse tapahtumasta.
Olin tilannut Kela taxin varttia ennen suositeltua aikaa eli klo:6 aamulla ti meille ja hyvä, että olin. Sillä vaikka edellisenä päivänä oli lumityöt tehty, niin monta tonnia painava isoakin isompi taxi juuttui meidän pihaan, eikä päässyt pientä mäkeä ylös tielle, saati sitten edes tasaisella kääntyä pihassa. Ei muu auttanut, kun hätyyttää Mika ulos hemputtamaan autoa edestakas mun avustuksella ja kun ei siitä tullut mitään, niin piti luoda koko mäki ja osa pihaa ja kuski lapioi renkaitten alta lunta ja vihdoin päästiin tielle. Kyllä siinä tais jo useampi kirosana päästä jokaiselta, ennen sitä.
Miten niin vaan mulle voi sattua näin. No ok ehdittiin hyvin kuitenkin ajoissa siis.

Sitten odotushuoneeseen ja sh:n puheille ja pomppaus vaakaan, joka näytti +3kg viikossa.
Meikä kauhistuneena katsoi vaakaa ja sanoi, että ei kelpaa kyllä tämän vaakan lukema mulle, kun viisari ei ole alkujaankaan 0 kohdalla vaan +4kg, no niinpä sitten saivat korjattua alkulukeman ja olinkin laihtunut taas kilon. Nimittäin jos toi +3kg olis pitänyt paikkansa, niin leikkaus olisi varmaankin peruttu, kun pudotus ei muutenkaan ollut se mitä alunperin piti.
No sitten pukeuduttiin sairaalavaatteisiin ja reisiin ulottuviin tukisukkiin, pari Diapamia naamaan ja odottaan, Leikkaus ja kesken unenpöpperön joku mielikuva siitä, että piti itse siirtyä sairaalasänkyyn.

Jossain vaiheessa olin huoneessa, jossa sermin takana vanhempi nainen, joka kuorsas, yski tai muuten köhi jatkuvasti. Jossain vaiheessa alkoi myös vierailuaika ja tällä rouvalla kävi 3 vierasta peräkkäin ja hän itse raakkui heidän kanssaan kovalla karhealla varismaisella äänellä, joka todella otti korviin.
Helpotuin aina kun vieras lähti, mutta melkein seuraavassa hetkessä tuli uusi. Ei hetkenkään rauhaa,

Olin lisäksi VOO huoneessa, jonka sain siinä kuulla. Opiskelijoita pyöri kokoajan mukana.
Ei siinä mitään, pitäähän heidän oppia, mutta huone oli todella rauhaton, kun sänky oli heti oven vieressä ja he kulkivat jatkuvasti ohitseni tekemään perällä olevalle rouvalle jotain.

Sairaala myös jotenkin munasi ruokailuni suhteen, koska en saanut 39 tuntiin, muuta kuin vettä ja sitäkin rajoitetusti. Yritin ensin ti iltana pyytää jotain. Niin ei sulle kuulemma tänään mitään,
Seuraavana aamuna luulin saavani vihdoin edes aamupuuroa, niin ei mitään, vaikka kuinka yritin selittää, että ei mun vatsalaukkuun mitään tehty, vaan ohutsuolta niputettiin.

Odotin lääkärinkiertoa, kuin kuuta nousevaa, että saan sanoa, että haluan kotiin heti, mielummin eilen. Lääkäri oli samaa mieltä kanssani, olin kuulemma super nopea toipumaan.

Tosin leikkauksessa oli löytynyt myös iso tyrä, joka  olisi voinut edetä vaaralliseksi.
Näitä tyriä voi tulla tulevaisuudessakin näiden leikkausten jälkeen. Myös rr ja pulssi olivat käyneet tosi matalalla leikkurin aikana.

 Kysyi onko ruoka pysynyt sisällä? Johon vastasin, että vaikea sanoa, kun en ole saanut muuta kuin vähän vettä. Oli siitä ihmeissään. Ja sanoi hoitajille, että kyllä hänelle olisi pitänyt antaa ruokaa ja sitten se laitettiin keittiön mokaksi, en sitten tiedä???
No sain kuitenkin luvan kotiutua, kunhan ensin kokeillaan pysyykö se ruoka sisällä. Olin todella helpottunut tästä tiedosta.

Enhän ollut saanut edes nukuttua koko yönä, kun ensinnäkin hoitajat ravasivat jatkvuasti rouvan luona, ja mulla piti olla yön sellaset pumppaavat jutut jalossa, jotka piti kovaa ääntä.
En saanut mitään unilääkettä, enkä edes Melatoninia, jota käytän kotona, Ei voinut kuulemma antaa. Aamuyöstä otin sitten omista lääkkeistä 1 lihasrelantin, jonka avulla sain hieman torkuttua.

Sitten vielä pissatti vähän väliä ja piti aina soittaa hoitajaa ottaan pumput pois jaloista ja taas takaisin. Suu ja huulet kuivui sikana ja oli paska fiilis syömättömyydestä ja vieruskaveri köhi, röki ja raakkui.
Oli myös jatkuvaa pahoinvointia ja pientä särkyä, johon pyysin lääkettä lisää,
Tiputettiin myös kokoajan suoloja ja sokereita ja olin niistä tippatelineessä kiinni.
Ei ole helppoa olla sairaalaassa ei.

Vihdoin sain sitä velliä ja viiliä joskus 11 pintaan, tuli varmaan 3 ateriaa 2 tunnin sisällä, mitä olivat jättäneet antamatta. Hyvin pysyi ja hyvin maistui. Sain vs mittarin matalien vs takia,et voin seurata.

Paperit kuntoon, vaatteet päälle ja helpottunut soitto Mikalle, että täältä tullaan ja Kelataxilla kotio.3 pvä kotona ja pikkuhiljaa parempaan. 3 viikkoa saikkua, joka kyllä on tarpeen. Pikkuhiljaa liikkua pienesti joka päivä. Paino on vielä samoissa, mut olikin tos 2 kiloo + leikkurin jälkeen, kun olin niin turvoksissa kaikista leikkauskaasuista ym. Joten eteenpäin taas....

9.2 la En saanut eilen tätä julkaistua, niin laitetaan tähän nyt sit vielä eilisen takaisku.
En sitten osannut syödä niinkuin kuului ja mulla oli n. 5h dumpingia eli takaisinvirtausta ruoan suhteen. Lopulta yrjösin joka helpotti. vihdoin pitkän kitumisen jälkeen. Sain kyllä sellaisen opetuksen taas, että en voi olla niin leväperäinen, vaan pitää oppia se rytmi syödä 2-3h välein ja pakko ny pysyä, niillä liemillä ees eka viikko, vaik kuin tekis mieli muuta, Pelkäsin jo hieman henkeni edestä, et joudunko lähteen takaisin sairaalaan, jos vaikka saumat pettää, mut ei onneks!!!
Tää on nyt tätä opettelua, ei tää niin helppoo ookkaan, mitä luulin.
No tänään paino tippunut -2kg, joten se on kyllä tervetullutta. eli 10kiloa pois siitä mistä lähdin.