Ei ole ollut helppoa ei. Juuri silloin, kun itse on heikoimmillaan ja tarvitsisi tukea, niin päinvastoin kuraa tulee silmille joka päivä Mikan äksyilyn muodossa.
Masis ja alkottomuus on nostanut sen hermot aivan pintaan ja räjähtelee pienimmistäkin asioista.
Ja minä kun olen erityisherkkä, enkä näin ollen kestä minkäänlaista negatiivista fiilistä, niin draamaa on riittänyt aamusta iltaan.
Tässä sitä on tullut pohdittua moneen kertaan, että onko tämä liitto sitä mitä haluan loppuelämältäni? No aika näyttää.
Silloin kun Mika voi hyvin, niin kaikki on hyvin, mutta sitten kun ei, niin minähän se kärsin sen mielialoista.
Työt alkaa viikon päästä ja se on kyllä hyvä. Pääsee normirytmiin.
Hesassa oli kivaa, katteltiin kaikenmaailman tietovisoja ja meitin ohjelmia Jarzelin kanssa ja tilattiin safkaa Intialaisesta. Ma laitettiin mun hiuksiin lisää vaaleita raitoja.
Lähdin sieltä suoraan lääkäriin, kun sain ajan Hauhon TK:sta , sillä korva pisti taas aamusta.
Kummastakin korvasta tuli ulos jotain mönjää vanhojen korvisreikien kohdalta, kun se niitä puristeli.
Ei antibiotteja, oli kuulemma sattumaa, että korvat helpotti, sen jälkeen, kun olin niitä ottanut.
Olin sisällä varmaan 5minuttia, saa nähdä kuinka ison laskun siitä länttäävät.
Korva on kyllä rauhoittunut sen jälkeen, joten hyvä homma. Voin nukkua kummallakin kyljellä.
Tänään avantoon ja sitten toiselle ihanalle kamulle Sannalle.
Ensi viikon ti olis RT. 7.3 soittaa kirurgi, että miten on mennyt? Sit on aika ens kuussa KHKS, mun syöpäkontrollit on siirretty vähän lähemmäs TAYS:sista.
Pikkuhiljaa menee paremmin, mutta paino ei kyllä laske mihinkään, vaan kilo on tullut takaisin.
Suoliston kun sais tasapainottumaan. Katsellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti