Aikamoista, ei eka leikkaus v.2010 ollut mitään tähän verrattuna, sen takia kai otinkin alkuun hieman liian leväperäisesti ja ajattelin handlaavani tämänkin homman heittämällä, mutta toisin kävi.
Sairasloma on kyllä todellakin tarpeen, kun etsii ruokia mitä voi syödä ja annostiheyttä, sekä suoliston reagointia niihin.
Sit on hieman voimattomuutta, ei jaksa paljoa, kun pitää jo levätä.
Vaadin tottakai taas itseltäni liikaa, jo liian pian. Nyt on jo rästityölista, sellaista kevyttä hommaa, mitä voisi puuhailla näin saadakseen myös jotain aikaiseksi. Pois se minusta, että voisin vaan levätä laakereillani omaa hyvinvointiani ajatellen.
Mutta ei se liika makaaminenkaan ole hyväksi, pitää löytää kultainen keskitie, mikä on samassa lauseessa minun kanssani aika mahdoton yhdistelmä.
Nyt oon jo vaihtanut joulukoristeet, verhot ja liinat pois. :-) Ja huomenna jatkuu, pitää hakea Tokmannilta jotain keväistä, jotta saa laitettua kotia kevätasuun.
Petivaatteet on vaihdettu ja nyt pesen pikkumattoja koneessa. Kohta pääsen saunaan, juu saa mennä. On itsesulavat tikit 5 pienessä reiässä, mistä instrumentit laitettiin sisään.
Ensiviikoksi on jo sovittu kissojen rokotukset ja sirutukset. Mahdollinen avannossa käynti hyvän työystävän kanssa. Rakkaan ex koulukaverin tapaaminen. Bestikselle meno Hesaan ja hiusten laitto siellä, joten hallelujaa. Mut tuun hulluks, jos mun pitää vaan olla aloillaan.
Kelaxane pitää pistää iltaisin vielä yli 5pv pakolliset Calcipos D aamuin/illoin, Relatabs a/i lisäks otan magnesiumia, kalaöljyä, d-vit. 100mikrogr, sekä Fitlinea A/I se kuulemma imeytyy hyvin meikäläisillä, joten pyrin sitä käyttämään jatkossakin.
Eilis päivän ruokailut meni melko ok, mutta suoli kyllä piti melkoista ääntä, toivottavasti se siitä tasoittuu. Mä olen niin kärsimätön, kun oletan, että kaikki on niinkuin ennenkin, vaikka on tehty maata mullistavia asioita mun sisällä. Paino laski eilisestäkin 0.7kg
Oon enään 4.3kg päästä siitä mitä olen ollut matalimmillani kun syöpä vei makuaiastin.
Mun tavote on edes 99.9kg, että joskus pääsisi sen sadan alle.
Olen kyllä todella huolissanikin itsestäni edelleen, että teinkö oikean ratkaisun, vai saanko tästä vaan lisäongelmia ja jonkun sairaalakierteen ja lopulta leikkauksen purun, jos kunto tämän myötä romahtaisi.
Mutta rukoilen, toivon ja teen kaikkeni sen eteen, että ratkaisu oli oikea.
Syöpäblogista tulikin toistaiseksi läskiblogi, mutta kaikkihan nää kuuluu mun elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti