Teholla

Kantahämeen teholta muistan vain muutamia asioita. 

En pitkään aikaan muuta tehnyt kun olin jonkinlaisessa lääkkeillä tehdyssä olotilassa, jossa en kauaa ollut hereillä ja silmät ei pysyneet auki. 

Ajatus ei kulkenut, en muista miettineeni mitään esim. missä olin ja miten olin joutunut sinne ja miten mieheni ja onko minulla puhelinta, silmälaseja tms. En vaan ollut kartalla lainkaan.

Sitten alan muistaan, että mua pakotettiin tuoliin istumaan ja syömään siinä , sekä punnitseen vaakatuolissa joka aamu. 

Kivut selässä olivat niin valtavat, etten pystynyt olemaan yhtään istumassa valittamatta. Enkä todellakaan pystynyt syömään.

Tähän mennessä heillä ei ollut tietoa, että mulla oli selässä murtuma ja kummankin puolen munuaisaltaan tulehdus.

 Tiedossa oli ilmeisesti vain hyponatremia, joka oli 2 lääkärin mukaan pahin, mitä he olivat ikinä todistaneet.

Sitten mut siirrettiin 6A. osastolle, sain 1 hengen huoneen, jossa oli tv. 

Jossain vaiheessa ymmärsin, että mulla ei ole mitään. 

Kaikki silmälaseista, vaatteista ja kännykästä lähtien oli kotona.

En muista miten sain yhteyden Mikaan, mutta hän tuli Sannan kyytillä tuomaan mulle tavaroita.

 Jälleen näkemisen riemu oli valtava. 

Päivien kuluessa sain heidät kuvaamaan selän, kun kerroin kaatuneeni ja sieltä löytyi L2 nikamasta kompressori murtuma, jolloin aloin saamaan siihen vasta kipulääkettä. 

Lisäksi kuume nousi jatkuvasti ja kun kerroin Vti taipumuksesta, niin heille kuvauksen myötä selvisi tulehdukset munuaisissa. Ja sain antibiootit siihen. 

Kivut oli aivan valtavia ja lääkitys sen mukainen.

Kuitenkin joka aamu piti nousta puntariin vaikka kuinka sattui. 

Sitten ruoka. Pyysin, että saisin vain keittoja ja puuroja joita pystyn syömään, mutta koko aikana toiveitani, ei huomioitu mitenkään vaan tuotiin niitä hirveitä ruokia eteeni.

Ja kun en pystynyt niitä syömään, niin lääkäri moitti mua, että kuolen kun en saa syötyä.

Lisäksi mulla oli nesterajoitus ja ainoa mitä pystyin oli juominen. 

Sitä sitten rajoitettiin ja oltiin sairaan tarkkoja siitä ja mua kidutettiin sillä, että koko ajan sätittiin siitä. 

Mun suun limakalvot on vahingoittuneet syöpähoidoissa, eikä ne toimi ja suu on muutenkin usein kuiva, lisäksi kaikki lääkkeet aiheuttivat vielä lisää sitä, että suu oli kuin santapaperia kaikista kosteuttavista geeleistä ja pastilleista huolimatta, joita ystäväni toivat mulle sairaalaan.

Lisäksi osa ystävistäni vaatimuksestani salakuljetti mulle mehua ja mustikka mehukeittoa, koska en kestänyt tilannetta. 

Mulla oli reppu kokoajan vuoteessa, enkä antanut kenenkään sitä viedä pois. 

Ja sieltä sitten otin huikkia, kun meinasin kuolla suun kuivuuteen.

Tämä sama paska kyttääminen jatkui myös seuraavassa paikassa ja oli erittäin ahdistavaa.

Sitten kävi niin että vatsani turposi kuin ilmapallo, eikä uloste tullut ulos. Lopulta mulle asennettiin peräsuoleen letku ja pussi siihen. Pissa katetri oli ollut alusta saakka.

2 letkua ja pussia alakerrassa ja sitten vain oletettiin, että jaksan pussieni kanssa yrittää kuntoutua, siitähän ei tullut mitään, vasta kun pussit saatiin pois, pystyin yrittään kävellä rollani kanssa paremmin. 

Toki mut pakotettiin sitä aikaisemminkin vaan yrittään ja fyssari kävi joka aamu hakemassa käveleen. 

Kipuihin ei vaan saatu mitään tolkkua.

Letku peräsuolessa oli muutamia päiviä ja aukesi liitoksista välillä ja sain olla pyöriteltävänä kun sänkyä ja minua siivottiin.

Lopulta eräs aamu vessa käynnillä paskansin sen letkun ulos ja samana päivänä sain myös katetrin pois. 

Sitten alkoi opettelu käydä vessassa useammin ja siitä se pikkuhiljaa lähti.

En ollut käynyt varmaan 2 viikkoon suihkussa ja kun sitä alettiin suunnittelemaan rukoilin päästä prizi suihkuun, mutta sitä ei minulle suotu. 

Pari kertaa jouduin sitten istumaan suihkutuolilla ja minua avusti hoitaja pesuissa. 

Reissut oli todella kivuliaita ja raskaita, mutta tarpeen.

Ihoni kuoriutui kokonaan varpaista kasvoihin. 

Ruskettunut iho oli pilkkuina mahassani ja näytin, kuin minussa olisi ollut joku rokko .

Iho lähti myös laattoina ja hoitajat valitti, kun vuode ja lattia oli täynnä ihoa, mutta kukaan ei tarjoutunut rasvaamaan. 

Itse sain pyytää rasvaa, jota sain isosta purkista pikkupurkkin millin. Pyysinkin kotoa rasvaa. 

Jalat hoitaja rasvas kun vihdoin pyysin, mutta muutoin sain ihan itse hoidella itseni.

Jatkuu...

Kuinka kaikki alkoi

 Se oli kauan odotettu kesäloma numero 3. 

Heinäkuun helteet oli painettu töitä urakalla ja 3.8 oli meidän 7 hääpäivä ja päätettiin juhlia sitä lomalla. 

Kutsuin pari ystävä pariskuntaa meille ja ilta oli mukava, mutta tein sen virheen, etten pysynyt miedoissa juomissa, vaan olin ostanut mansikka margaritan aineet, joita tarjoilin ulkobaarissani, se oli virhe. 

Mulla oli ollut puolen vuoden sisällä jo 3 kertaa VTI ja kerran heinäkuussa meni jo munuaisiin ja nyt tietämättäni oli kehittänyt kummankin puolen munuais altaan tulehduksen.

 Virtsassani kasvaa E coli bakteeri, eikä syytä jatkuviin tulehduksiin ole vielä saatu selville, eikä mitään estolääkitystä ole, paitsi nyt joka ilta laitettavat estrogeeni puikot.

Eli se muhi taustalla. Lisäksi jo pari margaritaa vei muistin ja jalat alta ja vieraitten lähdettyä olin kaatunut selälleni terassille ja saanut murtuman selkään, jota en kuitenkaan siinä ymmärtänyt. 

Sen johdosta olin todella kipeä, enkä pystynyt syömään mitään ja makasin vaan vuoteessa sunnuntaihin asti, juoden pari lonkeroa ja vettä huonoon oloon.

Sunnuntaina Mika tajusi, että nyt ei ole kaikki kunnossa, kun olin mennyt  tajuttomaksi ja soittanut 112. Tosiaan tuli ambulansseja ja Mika joutui elämänsä ekaa kertaa antaan elvytystä. 

Mut oli sitten kuulemma viety naapurin pellolle tien toiselle puolelle, josta ambulanssi helikopteri vei mut Tayssiin teholle.

Mikaa ei kukaan huomioinut, eikä kertonut mihin mut viedään ja jäi yksin järkyttyneenä pihaan. 

Joku pelastajista oli sanonut tulevansa kohta selittään ja jutteleen Mikalle, mutta ilmeisesti asia unohtui häneltä. 

Onneksi Mika sai kuitenkin hyvän ystävämme kiinni, joka ehti meille jo ennen kun mua lähettiin viemään yläilmoihin. 

Itsellä ei ole tosiaan asioista mitään mielikuvaa, kuin vasta Teholla kohta kun näin valot katossa ja joku kertoi missä olen, enkä uskonut sitä vaan kuvittelin olevani kotona.

Mun kummityttö on mun yhteyshenkilö ja asuu Tampereella ja oli käynyt katsoon mua teholla, enkä kuulemma ollut paikalle kehossani.

Olin huutanut vaan piimää.

Mika ja Sanna soittelivat ympäriinsä ja saivat selville missä olen.

Tosiaan sain Midatsolaamia teholla, josta menin elottomaksi ja mut intuboitiin.

Seuraava muistikuva on kun mulle sanottiin, että siirretään mut K- hämeen teholla ja vietiin sinne lanssilla. Jatkuu....

Kuolin 17.8.2025 ja sain uuden mahdollisuuden,

 Nyt seuraa suurista suurin päivitys elämäni vaikeimmasta kokemuksesta. Tästä tulee monta osiota, koska tarina on pitkä.

Tätä kirjoittaessani makuulla vuoteessa olen sairaslomalla, joka loppuu 17.10 ja on näin ollen jatkunut 2kk. Eilen kävin röntgenissä ja huomenna on tuloksista soittoaika.

Ensi maanantaina on sitten työterveys lääkäri ja katsotaan miten jatketaan. 

Minulla tosiaan on L2 nikaman pirstaleinen kompressio murtuma. 

Sekä oli hyponatremia ja molemmin puolinen munuaisaltaan tulehdus kun minut 17.8 vietiin ambulanssi helikopterilla Tays siin teholle mieheni Mikan annettua mulle elvytystä ja soitettua 112 kun menin tiedottomaan tilaan ja tuskin hengitin. 

Tays sissa mulle oli annettu Midatsolaami lääkettä, johon olin reagoinut huonosti mennen elottomaksi.

Intuboitiin, elvytettiin ja siirrettiin seuraavana päivänä Kantahämeen teholle, jossa oli viikon ja sieltä 6A:lle, jossa taas yli viikon ja sieltä Janakkalan sairaalaan, missä piti olla kuntoutustakin.

Sitä ei kuitenkaan viikvonloppuna ollut kun mut sinne perjantaina siirrettiin ja maanantaina potkittiin kotiin, ilman mitään jatko seurantaa tai neuvoja miten edetä.

Jollen itse olis pitänyt huolta asioistani ja kysellyt, että vaatinut ja jopa kertonut lääkärille mitä hänen pitää tehdä, kun ei kuulemma ymmärtänyt, että tarvitsen sairaslomaa, reseptiä ym, niin olisin ollut aivan hunningolla.

Tällä hetkellä olen tosiaan ollut kk kotona, jonne tulin baaritaksilla, koska en pystynyt istumaan, kun sattui niin jumalattomasti. 

Sain rollan mukaan, kun sitä vaadin ja 4 päivää sen kanssa sisällä pyörin, kunnes tarvitsin sitä vain ulkolenkillä ja viikon päästä hylkäsin sen kokonaan ja tehtiin Mikan kanssa pihalenkkejä sauvojen kanssa.

Fyssarikin piti itse soitella ja kävi kerran. 

Hyöty siitä oli vähäinen, antoi vain pari jumppaohjetta ja kehotti pääsemään rollasta eroon, jonka hylkäsinkin tosiaan sitten samana päivänä sisätiloissa. 

Pyysin tukivyötä selkään sitä saamatta, koska siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä.

Sain sellaisen kuitenkin työkaverilta ja lihasvasaran jonka ostin häneltä omaksi, jota fyssarin mukaan ei olisi saanut käyttää.

Mutta jota olen joka päivän käyttänyt, itse aamulla ja Mika illalla, sekä rasvaa kylmägeelillä selkäni, joka ilta ja palelen vähintään tunnin sen jälkeen.

Käytän myös Bemeriä. Laitetta, josta voit lukea googlesta jos et tiedä mikä vehje on kyseessä, parantaa mm. mikroverenkiertoa,siitä on ollut n.10v minulle iso apua kipuihin ja vammoihin,

Hiukset ne vähäisetkin on lähteneet tukottain ja olenkin menossa tänään permanenttiin että sais edes ne 3 hiusta oleen sojottamatta piikki suorana, toivottavasti ne kestää permiksen tai sit pitää ostaa peruukkeja.

Ihohan mulla kuoriutui kokonaan varpaista lähtien joka puolelta. 

Päkiät on tunnottomat( ne oli jo tosin ennen tapaturmaa) 

Vasen reisi/ lonkka on tunnoton, samoin oli alkuun kaikki sormenpäät, nyt lähinnä vasen peukalo ja osa sormenpäitä.

Kuukauden palelin aamusta iltaan kotona , vieläkin välillä. 

Kun lopetin vahvat kipulääkkeet mm Targinikin, sain 4 päivän viekkarit palelin sikana ja oksetti aamusta iltaan, suun kuivuminen koko ajan on ollut kanssa aivan kamalaa. 

Nyt en tollasia kipulääkkeitä suostuis edes ottaan, vaikka nää Panadolit eikä Buranatkaan auta mitään, niin saa sit olla.

7.10 oli mun synttärit ja sen päivän aamuna heräsin uneen, jossa olin ostamassa ilotulitteita sen johdosta, että kivut olivat hävinneet ja aamulla tosiaan tuntui, että näin oli käynyt, mutta eivät ole kokonaan vielä, riippuu kuinka paljon rasitan selkääni.

Kittelin ja kiitän usein yläkertaa, että sain vielä mahdollisuuden viettää synttäreitä ja uuden mahdollisuuden elää vieläkin paremmin. 

Kriisi opetti, että minulla on valtavasti ihmisiä/ ystäviä, jotka välittävät minusta ja auttavat konkreettisestikin hädän tullen, etenkin työkavereista laskin, että n. 15 on tullut mulle läheisiä ystäviä työnkin ulkopuolella, ja olen saanut heiltä paljon apua ja kannustusta.

Kummityttö Jonna otti myös upeasti ohjat ja auttoi miestäni ja meitä mm. ruokien hakemisessa ja käytännön asioissa, soitti jopa pomolleni, etten ole tulossa töihin.

Fb olen kertonut aika avoimesti missä mennään  ja olen saanut sieltäkin vahvasti tukea, neuvoja, myötätuntoa, enkeleitä ym. 

Päätän tämän päivityksen tähän ja alan purkamaan tätä tarinaa laajemmin.  Mutta tänään ollaan elossa VAHVASTI!!!

Heinä helteet tulivat kuitenkin

 Heipparallaa, Nyt on lämmin todellakin, mittari lähellä 30 jo viikon, eikä loppua näy. 

En valita, mut olis kiva, kun olis osunut loman ajalle, mut alko tietty heti kun loma loppui ja pääsi töihin hikoileen.

No ehdin viikon heinälomalla pari päivää nauttiin helteistä ja osui vielä Mansen kavereita käymään, joten rillattiin ja  oltiin ulkona.

Loman alussa oltiin Espoossa Mikakin näki sukuaan 15v ja saatiin sopuisat välit kaikkiin aikaiseksi.

 Joten siinä mielessä hyvä reissu, mutta varjopuoli oli se, että heti perjantaina kun jäin lomalle, mulla nousi kuume päivällä, sen jälkeen kun oli käyty kaupoilla etsimässä juhla vaatteita Mikalle niitä löytämättä, kun on niin iso kokoinen.

 Niin kiroilin, sitten, ettei voi olla todellista viikonloppu tulossa, ei pääse lääkäriin ja reissu edessä lauantaina. 

Junaliput ja hotelli maksettu. Oltiin menossa mun entiseen työpaikkaan yöksi nimittäin Tapiola Garden Hotelliin. 

No päätin, ettei sitä reissua voi perua ja niinpä otin koko reissun 3x vrk combon Burana+ Panadol aina kun kuume alko nouseen.

Koko reissun sato kaatamalla vettä ja kastuttiin monta kerta. 

Kaveri Sanna haki meidät sunnuntaina junalta ja sit parannettiin maailmaa se ilta. 

Ma lepäsin, ti aloin jo toimimaan ja tilasin tt lääkärin aamuks, yritti pakottaa mua lähteen sinne ti iltana, mut en suostunut.

Kävin sit lopulta lomalla ke ja pe ja ma lääkärissä ja labroissa.

Meni munuaisiin vti ja sain kuurin. Olin kipee lauantaihin asti. Nyt sit tutkitaan veriarvoja, jotka taas yli viitearvojen monessa kohtaa.

Harkitaan myös estolääkitystä VTI:hin, ellei uuden joka päivä laitettavan  puikot toimi.

No nyt tosiaan ollut jo pari päivää taas töissä, jossa  tapahtumaa riittää.  Tuntuu, et ovi käy kuin hallituvassa kokoajan joku irtisanoo itsensä ja taas uutta tulee tilalle. Saas nähdä mitä tästä tulee lopulta.

8.8 tulossa pari työkaveria siippoineen kylään, toinen jo irtisanoi itsensä ja toinen on jo jalka oven raossa. Niinkun sanoin, niin työpaikkamme on muuttunut työleiriksi. Viimeinen tikki oli hallituksen määräämä hoitaja mitoituksen lasku,

30.7  lähetään työkaverin kanssa Viroon hakeen juomia, jotka on loppu taas, vaikka juuri 14.6 kävin työkamujen kanssa siellä. 

Sen reissun lopputulos oli ensiapua, silmänpohjamurtuma, naama mustana monta viikkoa ja vieläkin poskissa mustelmat. 

Tipuin naamalleni asfaltille metristä linkkarista poistuessani, ilmeisesti jalka jäi kiini, tai luisti. 

Ilmänpohjamurtuma ja ensiavussa koko yö, jossa ei mitään apua saanut, eikä edes verta pyyhitty naamasta.

Aamulla potkaistiin kotiin ja seuraavalle viikolle aika, viikko saikkua ja mustelmat naamasssa sen jälkeen töihin. 

Reissu oli muutoin ihana ja laulettiin karaokea ym. Mutta lopputulos perseestä. 

Hammaslekulla käynyt 4x ja uudet silmälasit tilattu, joista kait saan osan vakuutuksesta, mut huonomminkin olis voinut käydä monella eri tapaa, joten yritän vain olla kiitollinen, ettei pahemmin käynyt.

Toivon vaan, että loppukesä menis ilman haavereita.  Niin ja veressä oli vain 0.8% alkoa, joten joku 3 sidua siis.

Ensiapua en suosittele kenellekään, en saanut siellä yhtään mitään apua. särkylääkkeitäkin rukoilin monta tuntia, samoin pahoinvointi lääkkeitä, Kukaan ei voinut pyyhkiä edes verta naamasta. Yksin sai maata verhon takana. En ikinä halua moista kokemusta toiste.

hyistä Kesäkuuta

Onpa ollut tyly kevät ja alkukesä ainakin ilmojen puolesta.  

Eikä tässä terveyskään hyvällä tolalla ole, tuhat vaivaa yhtäaikaa.

Tällä hetkellä korvakäytävä tulehtunut vasen suupieli auki, eikä auta mikään Sormista lähtee taas nahat, niinkuin joka kevät. 

Vatsa on ollut toimimaton, kun olen joutunut syömään polven särkyihin vahvoja kipulääkkeitä. 

Polveni tosiaan teloin MM kisalomalla kun horjahdin sorkkarautaa päin. Samalla sattui myös vasempaan käteen, joka on kipeä.

Otsassa oli naarmu vasen korva sai osumaa ja silmälasit vääntyi. Silmälasit sain korjattua ja otsa ja korva toipui, mutta käsi ja polvi on kipee edelleen.

Töissä on aivan sairaan kiirettä. Kaikki paikat lykättiin täyteen, vaikka hoitajia puuttuu joka vuorosta, eikä tilalle välttis saa ketään. Työstressi on aivan valtava.

Asukkaat on aina vain huonompi kuntoisia ja mummojen sekaan lykätään miespuolisia alkodemejä, joita munkin pesässä on 4 tällä hetkellä ja he ovat usein todella monella tavalla vaikeita hoitaa. 

Mun pesä onkin tällä hetkellä niin vaativa, ettei sinne kukaan halua tulla. 

Taas kohta aamuvuoroon ja on todella vaikeuksia löytää into ja halu mennä töihin.

On aivan sen varassa, että on pakko mennä, että saa rahaa, jolla pystyy elään ja voimavara tulee mahtavista työkavereista, joita ilman ei jaksaisi. 

Vaikeudet nitoo meidät yhteen.

MM kisat meni taas miten meni tiputtiin taas 7 tai jotain.

Huomasin myös, että överiks meni otto. 

Kermaliköörikin on mulle liian vahvaa, jos alku menee niin,että yht äkkiä nousee päähän, niin se on menoa sitten. 

ELi alkuruudussa taas ollaan.

Toivoisin että kelit vihdoin lämpiäis. Jussin oon nyt töissä kärsimässä,joten varmaankin on aivan mahtavat kelit.

Heinäkuun alussa viikko lomaa. Mennään Espooseen kattoon Mikan sukulaisia, joita osaa ei ole nähty yli 15v.

Huone on varattu mun entisestä työpaikasta Tapiola Garden Hotellista. 

Mennään junalla ja kyyti on junalle ja Mikan sisko tulee vastaan ja palauttaa meidät junalle seuraavana päivänä.

Peukkuja sille, että tämä reissu vihdoin onnistuis. 

Liian moni on mennyt pilalle. Kaikkeni annan ja toivon.

Elokuussa on 7v hääjuhlat pienimuotoisesti yhden pariskunnan kanssa.

Tilasin karaoken, johon otin Singa tarjouksen kesäks. Saas nähdä millanen se vehje on lopulta.

No mutta kattellaan, toivottavasti jokaisen lomalla olis edes hieman lämpöä ja aurinkoa. Itse ainakin kaipaan niitä.

Ei muuta kun töihin mars.......

Nythän on kevät ja nythän on kevät ja nythän on kevät taas....

 Jippii, hurraa, mahtavaa ja ihanaa valontäyteistä maaliskuun loppupuolta kaikille. 

Nyt ollaan niin keveissä ja rakkaudellisissa energioissa, etten sitten muista koska?

Eilen oli kevät päivän tasaus ja olo oli kerta kaikkiaan mahtava, kun otin ensi säteitä nassuuni istuen pellolla auringonpaisteessa siellä missä vähiten tuuli. 

Raahasin aurinkotuolini sinne ja heittäydyin kuuntelemaan äänikirjoja melkein 2 tunniksi. 

Sitä ennen olin ollut juuri sauva kävelyllä, jonka aloitin eilen.

Aamulla kävin kaupoilla Pälkäneen uudessa Tokmannissa ja ostin sauvat, kun edelliset oli hapertuneet rikki. 

Ostin myös kukkaköynnöksiä ovien päälle, uudet keväiset liinat keittiöön, pari palapeliä, joita himoitsen tehdä, sekä muuta pientä. 

Sit kävin vaihteeks Pälkäneen K kaupassa, kun siis aina käyn S marketissa. 

Valikoima oli tosiaan hieman erilaista, mutta tuntui, että kaikki oli vieläkin kalliimpaa, kuin S marketissa. 

Yksi hyvä oli liha kalatiski, josta tosin en raskinut tällä kertaa ostaa muuta, kun evääksi pätkän mustaa makkaraa.

Töistä oon tosiaan tän viikon lomalla ja tiistaina alkaa työt.

Mullahan meni toi helmikuun loppu sairastaessa ilmeisesti A infulenssaa, jonka sain töistä asukkailta, joita hoidin.

Olin vajaa 2 viikkoo töissä tehden n. 5 ylityötä ja jäin pe lomalle.

Heti pe aamuna aloin paleleen ja olinkin edestakas pomppivassa kuumeessa 4pv, kunnes tajusin käydä lekussa, näkemättä kuitenkaan lekua. 

Sh otti vastaan ja välitti tiedot lekulle, joka kirjoitti antibiotit VTI:hin, joka siis taas minulle oli. 

Taitaa alkaa tää oleen mulla vakio kamaa, niin kuin monella vanhemmalla ihmisellä, uusii herkästi. 

3 päivän kuuri 1 pilleri päivässä ja kuume loppu heti seuraavana päivänä ja sen jälkeen olen ollut kuin uudesti syntynyt,

Olisin voinut ottaa saikkua ja lomapäiviä olis siirtynyt, mutten halunnut nähdä sitä vaivaa, tai sotkea työmaata taas tähänkin sairasteluun.

Sitten voin kertoa ilouutisen. En ole enää tuurijuoppo, enkä alkoholista riippuvainen. Selätin senkin.

Olen jo aikoinaan voittanut ruokariippuvuuden , tupakkia en kerta kaikkiaan pysty enää polttamaaan, enkä enää juomaan näköjään itseäni känniin. 

Olen tehnyt hirveän määrän töitä sen asian eteen, että voin kertoa, että alko ei enää millään tavoin määritä mua, eikä pysty hallitsemaan käytöstäni, olen uudesti syntynyt.

Olen kiitollinen pienestä kuumeilusta, joka varmaan myötä vaikutti, ettei huvittanut juoda, mutta haloo mulla oli puoli vuotta edellisestä kerrasta, ja entinen Päkä olis vetänyt täysillä lientä käkättimeen iloiten, mutta nykyinen olisi hyvin voinut olla edelleen ottamatta mitään. 

Eli en tunne enää tarvetta, himosta puhumattakaan. 

Otin kyllä kevyesti lähinnä kermalikööriä ja ajoissa nukkumaan. Lauantai päivän lepäilin ja nukuin, kun kuume sahas.

Illalla musta oli seuraa n. 4h kavereille join kuohuviiniä ja kyseltiin keskustelukyssäreitä. Sit menin taas nukkumaan.

Ei minkäänlaisia krapuloita,vaan olo loistava sunnuntaina, olen itsestäni niin ylpeä. 

Eli olen oppinut, että voin ottaa vähän ja keskittyä seurusteluun ja muuhun, esim, kesällä siihen grillaamiseen ja peleihin, eikä paino arvo ole juomisessa. Mun ei tarvitse siis olla absolutisti. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mika taas veti täysin överiksi ja vituiks suoraan sanottuna. 

Oli pahemman luokan öykkäri ja tuntuu, että sen sielu pakeni, kun se otti kirkasta ja tilalla oli joku demoni, joka joi sen kautta ja öykkäröi.

 Nyt onkin sitten monena päivänä keskusteltu siitä, josko hänkin tajuaisi, ettei väkevät hänelle sovi, ja ensi kerralla saataisi viettää juhlia hieman sivistyneemmin. 

Onneksi olin itse melko selvinpäin, koska Mikan selkoilujen takia olis voinut koko kämppä palaa ja me sen mukana. 

Olen kuitenkin toiveikas taas kaiken suhteen, niinkuin yleensäkin olen elämässä. RRRRRRRRRRRRRRRakastan elämää moi <3

Se on jo Helmikuu

Ihan mahtavaa kohti kevättä mennään taas ja lujaa.

Tammikuu meni tosiaan aika pitkälti töiden merkeissä ilman mitään erikoista. 

Kasvohoidossa ja jalkahoidossa kävin. 

Hiuksiin taas uusi lettikampaus, joka on jo nyt ylikasvaneen näköinen. Uus aika 2 vkon päästä. 

Ai niin kävinhän mä hammaslääkärissäkin ja teki 3 reikää kerralla. Suositteli seuraavaa aikaa joskus toukokuulle.

Helmikuussa tulossa kasvojooga ja kohta meen 3 kerran bio resonanssi hoitoon, saa nähdä mitä siellä sanotaan. 

OOn nyt elänyt terveellisesti, sekä tehnyt heisimato- ja suolenpuhdistuskuurin.

Lapset Jonna ja Lassi tulossa RISK turnaukseen kiva.

Maaliskuussa on tulossa vihdoin loma, jota varsinkin Mika oottaa.

 Oltu silloin puol vuotta ilman ilolientä ja silloin on lupa ottaa.

 Hieman pelottaa seuraukset, mut itsekin kyl tarviin nollausta. 

Toivon vaan, että osaisin tällä kertaa ottaa niin, etten kuole sen jälkeen oloihin. 

Tää on taas koe miten osaan ja kuinka elämä siitä eteenpäin jatkuu viihteen osalta. 

Näin kauan on taas vienyt aikaa, jolloin on unohtanut, kuinka paskalta olo tuntuu viihteen jälkeen, mutta jospa taas nyt osaisin. Oon muutaman kerran onnistunut ottaan ilman jälkiseurauksia ja siihen pyrin. Jää nähtäväksi.

Oon saanut myös hieman maksettua luottokorttia takaisin päin ja samalla yritän maksaa vuoden pyörinyttä 1500e öljylaskua pois, kun uutta pitäisi jo tilata. Talous on nyt tällä hetkellä melko ok vaikkakin kädestä suuhun eletään jatkuvasti.

Mieli on positiivinen ja valoisa tänään, koska kevät ja aina toivoa kaikesta kivasta.

Töissä tosin aika rankkaa hoitaja mitoituksen laskun, sekä hyvin lue pahoinvointialueiden takia.

Miljoona uutta tehtävää, usein koneella, viriketoimintaa lopetetaan ja siirretään meille kaikkien muiden töiden lisäksi. 

Jatkuvasti iltapäivisin koulutuksia teamseja ja palaveria, ym virikettä, eikä aikaa jää edes normihommiin ja kirjauksiin.

Saati kaikenmaailman pakollisia koulutuksia, joita koneella joutuu tekemään. Niin että haastetta riittää.

Moni tulee vaihtamaan alaa ja kielitaidottomat mamut lisääntyy vaan töissä, samoin hoiva-avustajat. 

Lääkehoidon ja kaiken vastuun siirtyessä, niille muutamalle Suomalaiselle, joita vielä sattuu töissä olemaan. 

Siinä on tämän alan tulevaisuus.

Otetaan kuitenkin posin kautta, ainakin tänään <3