Teholla

Kantahämeen teholta muistan vain muutamia asioita. En pitkään aikaan muuta tehnyt kun olin jonkinlaisessa lääkkeillä tehdyssä olotilassa, jossa en kauaa ollut hereillä ja silmät ei pysyneet auki. Ajatus ei kulkenut, en muista miettineeni mitään esim. missä olin ja miten olin joutunut sinne ja miten mieheni ja onko minulla puhelinta, silmälaseja tms. En vaan ollut kartalla lainkaan.

Sitten alan muistaan, että mua pakotettiin tuoliin istumaan ja syömään siinä , sekä punnitseen vaakatuolissa joka aamu. Kivut selässä olivat niin valtavat, etten pystynyt olemaan yhtään istumassa valittamatta. Enkä todellakaan pystynyt syömään.

Tähän mennessä heillä ei ollut tietoa, että mulla oli selässä murtuma ja kummankin puolen munuaisaltaan tulehdus. Tiedossa oli ilmeisesti vain hyponatremia, joka oli 2 lääkärin mukaan pahin, mitä he olivat ikinä todistaneet.

Sitten mut siirrettiin 6A. osastolle, sain 1 hengen huoneen, jossa oli tv. Jossain vaiheessa ymmärsin, että mulla ei ole mitään. Kaikki silmälaseista, vaatteista ja kännykästä lähtien oli kotona.

En muista miten sain yhteyden Mikaan, mutta hän tuli Sannan kyytillä tuomaan mulle tavaroita. Ja jälleen näkemisen riemu oli valtava. 

Päivien kuluessa sain heidät kuvaamaan selän , kun kerroin kaatuneeni ja sieltä löytyi L2 nikamasta kompressori murtuma, jolloin aloin saamaan siihen vasta kipulääkettä. Lisäksi kuume nousi jatkuvasti ja kun kerroin Vti taipumuksesta, niin heille kuvauksen myötä selvisi tulehdukset munuaisissa. Ja sain antibiootit siihen. Kivut oli aivan valtavia ja lääkitys sen mukainen.

Kuitenkin joka aamu piti nousta puntariin vaikka kuinka sattui. 

Sitten ruoka. Pyysin, että saisin vain keittoja ja puuroja joita pystyn syömään, mutta koko aikana toiveitani, ei huomioitu mitenkään vaan tuotiin niitä hirveitä ruokia eteeni, Ja kun en pystynyt niitä syömään, niin lääkäri moitti mua, että kuolen kun en saa syötyä.

Lisäksi mulla oli nesterajoitus ja ainoa mitä pystyin oli juominen. Ja sitä sitten rajoitettiin ja oltiin sairaan tarkkoja siitä ja mua kidutettiin sillä, että koko ajan sätittiin siitä. Mun suun limakalvot on vahingoittuneen syöpähoidoissa, eikä ne toimi ja suu on muutenkin usein kuiva, lisäksi kaikki lääkkeet aiheuttivat vielä lisää sitä, että suu oli kuin santapaperia kaikista kosteuttavista geeleistä ja pastilleista huolimatta, joita ystäväni toivat mulle sairaalaan.

Lisäksi osa ystävistäni salakuljetti mulle mehua ja mustikka mehukeittoa, koska en kestänyt tilannetta. Mulla oli reppu kokoajan vuoteessa, enkä antanut kenenkään sitä viedä pois. Ja sieltä sitten otin huikkia, kun meinasin kuolla suun kuivuuteen.

Tämä sama paska kyttääminen jatkui myös seuraavassa paikassa ja oli erittäin ahdistavaa.

Sitten kävi niin että vatsani turposi kuin ilmapallo, eikä uloste tullut ulos. Lopulta mulle asennettiin peräsuoleen letku ja pussi siihen. Pissa katetri oli ollut alusta saakka.

2 letkua ja pussia alakerrassa ja sitten vain oletettiin, että jaksan pussieni kanssa yrittää kuntoutua, siitähän ei tullut mitään, vasta kun pussit saatiin pois, pystyin yrittään kävellä rollani kanssa paremmin. Toki mut pakotettiin sitä aikaisemminkin vaan yrittään ja fyssari kävi joka aamu hakemassa käveleen. Kipuihin ei vaan saatu mitään tolkkua.

Letku peräsuolessa oli muutamia päiviä ja aukesi liitoksista välillä ja sain olla pyöriteltävänä kun sänkyä ja minua siivottiin. Lopulta eräs aamu vessa käynnillä paskansin sen letkun ulos ja samana päivänä sain myös katetrin pois. Ja sitten alkoi opettelu käydä vessassa useammin ja siitä se pikkuhiljaa lähti.

En ollut käynyt varmaan 2 viikkoon suihkussa ja kun sitä alettiin suunnittelemaan rukoilin päästä prizi suihkuun, mutta sitä ei minulle suotu. Pari kertaa jouduin sitten istumaan suihkutuolilla ja minua avusti hoitaja pesuissa. Reissut oli todella kivuliaita ja raskaita, mutta tarpeen.

Ihoni kuoriutui kokonaan varpaista kasvoihin. Ruskettunut iho oli pilkkuina mahassani ja näytin, kuin minussa olisi ollut joku rokko .

Iho lähti myös laattoina ja hoitajat valitti, kun vuode oli täynnä ihoa ja lattia, mutta kukaan ei tarjoutunut rasvaamaan. itse sain pyytää rasvaa, jota sain isosta purkista pikkupurkkin millin. Pyysinkin kotoa rasvaa. Jalat hoitaja rasvas kun vihdoin pyysin, mutta muutoin sain ihan itse hoidella itseni.

Jatkuu...