Lisäksi miehen vaipat vaihdettiin vuoteessa vieressäni ja joskus laiskimmat hoitajat jättivät paskavaipat vessan avonaiseen roskikseen haisemaan minun ilokseni, joka siellä ramppasin.
Kuntoutuksesta ei ollut tietoakaan, koska oli viikonloppu eikä fyssaria saati lääkäriä ollut paikalla. Ihan sain maata ja huolehtia itsestäni koko viikonlopun.
Tunnelma siellä oli väliin todella jäätävä, hoitajista suurin osa oli työhönsä vittuuntuneita ja kosti sen hoidettaville. Jopa minulla käyneet vieraat saivat siitä osansa ja todistivat tapausta, jossa hoitaja huusi asukkaalle, että mua ei kiinnosta syötkö sinä, nyt on ruoka-aika.
Kipulääkkeitä sain kerjätä, samoin juotavia. Sama helvetin nestelista seurasi mua sinnekin, jossa ei ollut mitään järkeä, Sain jatkuvasti tapella siitä hoitajien ja ruokahuollon ihmisten kanssa. Ruoassa toiveitani ei edelleenkään huomioitu, vaikken pystynyt heidän ruokiaan syömään.
Keittoja olin pyytänyt jo 2vkoa, niitä saamatta.
Yöllä oli muutamia kertoja eräs joku thaimaalaiselta vaikuttava mies, joka kieltäytyi auttamasta mua , kun pyysin hammaspesuvälineitä sängyn viereen, niin hän sössötti, sinä mennä vessaan, johon minä vastasin, että juuri tulin sieltä, enkä pysty seisoon, kun niin sattuu selkään. Lisäksi tappeli heti ekana yönä mun nesterajoituksista, kun yöllä juotavaa pyysin kipulääkkeen kanssa, vaikkei tiennyt mun päivän juomisista mitään, kun olin ollut puolet päivästä kantahämeessä, Itkin ja pahoitin mieleni ja siitä avauduin seuraavan päivänä hoitajalle, joka olit tälle sanonut asiasta, koska ei enää vääntänyt mun kanssa asiasta, mutta kohtelu oli jäätävää.
Kaiken kaikkiaan sain sellaisen kauhukokemuksen sairaaloissa olosta, etten niihin ihan helpolla halua.
Päätin viikonlopun aikana, että teen kaikkeni että pääsen täältä kotiin seuraavalla viikolla, mutta suuresti yllätyin, kun taas ma aamuna mua vietiin punnitukseen, niin kuin joka aamu, niin hoitaja sanoi, että sä oot kuulemma tänään lähdössä kotiin? Minä siihen, että juu todellakin. Eivät varmaan kestäneet mua enää, kun jo ennen lääkäriä olivat aamu rapsalla tästä ilmeisesti puhuneet.
No siitä innoissani laitoin mekon päälle ja hiukset kuntoon ja kävelin rollan kanssa käytävää lääkärin huoneen ohi pystypäin pari kertaa, vaikka sattui kuinka.
Vihdoin kun lääkäri tuli mua tapaamaan sain hänelle suurinpiirtein kertoa kaiken mitä hänen pitäisi tehdä, että voin lähteä tänään kotiin. Mm. lääkeresepteistä, sairasloman jatkosta ym. Kerroin myös tarvitsevani baaritaksin ja hän sitä ihmetteli, että miksi? No ehkä siksi, etten pysty istumaan edes 5minuttia. No sain kuulemma jutella SH:n kanssa näistä ja kuntotuksen osalta kehoitettiin puhuun fyssarille, jonka näin ekaa kertaa siis lähtiessäni pois.
Fyssarilta sain ainoastaan rollan mukaan ja lappusen, missä numero mistä soitan kotiin fyssaria.
SH.n kanssa juttelin kotiin lähdöstä ja baaritaksista. Taas piti kestää ikuisuus, ennen taksin tuloa, mutta tuli yllättäen kesken lounaan. Onneksi entinen työkaveri Raija oli käymässä ja oli pakannut kaikki kamani valmiiksi, niitä oli 2 isoa kassia ja mun reppu, mitä pidin tiukasti sylissäni.
Kamaa oli paljon, kun mieheni juuri edellisenä päivänä oli tuonut mulle juotavaa vaatteita ym. kun kuvittelin, että tää viikko mua ainakin kuntoututetaan, mutta luulo oli väärä.
Vielä lähteissäni hoitajan piti huutaa, että muista nesterajoitukset ja mun teki mieli näyttää keskisormea. Ajattelin,että nyt loppui teidän käskytys.
Siitä lähti matka kotiinpäin ja olin onnellinen. Mika oli pihassa vastassa ja rollan turvin mentiin kotiin ja pääsin omaan sänkyyn. Jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti