Jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, niin olen todella kiitollinen kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Suomen terveyden huollolle.
Kritisoin lähinnä sitä, että hoitohenkilöstö on ajettu tilanteeseen, jossa ei voi enää hoitaa niin kuin pitäisi ja haluaisi.
Loputtomat säästöt ja leikkaukset ovat tehneet sen, että heillä on niin kiire, että kaikki pitää tehdä juosten kusten, niinkuin sanotaan ja puhun tässä myös itsestäni omassa työssäni. Ei ole enää aikaa kiinnittää asukkaan kokonaisvaltaiseen hoitoon huomioita. Esim. kynnet jää leikkaamatta, jalat rasvaamatta, parrat ajamatta ym. Mennään henki kurkussa ruokailusta ruokailuun ja yritetään siinä välissä tehdä pakollisia kirjauksia, koulutuksia ja kaikenmaailman päivityksiä.
Homma on mennyt aivan mahdottomaksi, varsinkin näitten sote alueiden tultua menee koko ajan pahemmaksi.
Olen siis kiitollinen henkeni pelastamisesta ja siitäkin hoidosta mitä sain, ja vaikka laskua tuli tonnin verran, niin jossain Usassa se olisi ollut 100000e
Mutta protestoin kyllä sitä, että jopa teho-osastolla, mut piti saada puntariin joka aamu ja yrittää väkisin istuttaa tuoliin syömään ja vaikka kuinka valitin kipujani, niitä ei kuvattu, kun vasta viikon päästä, kun niistä jatkuvasti valitin. Munuaisaltaiden tulehduskaan ei ollut selvillä, kun vasta myöhemmin, kun ehdotin, että voisi olla se.
Mutta siis kaiken kaikkiaan kiitos siitäkin venymisestä, jota teette joka päivä, arvostan .
Lisäksi olen kiitollinen miehestäni, joka tosi paikan tullen osoitti, että hänestä on tukemaan minua.
Olen kiitollinen veljeni lapsista Lassista, joka yksinhuoltajana yrittää pärjätä työn ja opiskelun, sekä ihanan Oliverin kanssa.
Jonnasta, joka otti ohjat käsiinsä, soitti mun töihin, tuli katsomaan mua teholle ja auttoi Mikaa, kun olin tajuton sairaalassa ruokien ja kuskaamisen kanssa. Jonna oli suurena apuna meille opiskelujensa, työn, parisuhteen ja kaiken muun rinnalla mitä hän touhuaa. Ovat siis mun veljen lapsia, veljen, jota en ole nähnyt yli 10vuoteen. Jonna on mun ns. edunvalvoja, jos mulle käy jotain. Ei ole pitkä aika, kun Suomi.fi tehtiin valtuutukset hänelle.
Kiitollinen olen ystävistäni, joista suuri osa on tullut työni kautta. Joka päivä minulla riitti vierailijoita, jotka toivat mulle mm. kuivan suun tuotteita ja mehua, pastillia ym. kun pyysin. Vielä kotonakin he kävivät auttamassa. Puhelimessa oli jatkuvasti joku viesti joltakin. Vieläkään he eivät ole minua unohtaneet.
Niin että suurkiitos kaikille.
Tänään ollaan menossa Mikan kanssa ruoka kauppaan ja Tokmannille. Yritän olla ajattelematta, että kuinka paljon meneekään taas rahaa ja lopettaa paniikki ajattelun, koska se ei hyödytä mitään. Taas pitäisi ostaa bensaa ja ruokaa ja varmaan kessua Mikalle. Haluaisin myös tuhlata ja ostaa joululiinat keittiöön. ( Ei ollut olen joka vuosi liian ajoissa) Toivottavasti kipuja olis tänään taas entistä vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti