Kotona

 Siitä se alkoi sitten pikkuhiljaa hahmottumaan se kotona oleminen. Mikasta oli löytynyt mun sairaalareissun myötä uusi puoli, joka oli lopeensa kärsivällinen ja rauhallinen mun avun pyyntöjen ja olotilan suhteen. Vaati Mikalta todella paljon, että hän passasi mua mun ohjeiden mukaan sänkyyn alussa paljonkin, kun en oikeesti pystynyt muuta kuin vessassa käymään, niin jo sattui niin paljon, että piti päästä takaisin selälleen.

Mika on joka ilta lihas vasaralla jyrännyt selkääni ja rasvannut sen kylmägeelillä ja alkuun kun en itse pystynyt, niin rasvasi kuoriutuvat jalkanikin joka ilta.

Teki mulle ruokaa, kun ohjeistin, mikä oli hänelle todella vaikeaa. Saunaa lämmitti ja alkuun vahti mua ja auttoi, että selvisin, pesi selkäni. Alkuun istuin vain keskilauteilla, nykyään pääsen jo ylälauteille selälleni jalat ylös, joka alkuun oli mahdotonta, koska selkäranka oli keskeltä ikäänkuin koholla ja asento sattui niin, etten siinä pystynyt olemaan, niinpä alkuun olin sitten kyljelläni lauteilla.

Alkuun meillä kävi aina joku ystävä kaupassa ruoka ostoksilla ja apteekissa, mutta 1.10 uskaltauduin ystäväni Sannan avustuksella Hauhon S markettiin johon on meiltä 5km matkaa.

Pelkäsin jopa rattiin menoa, kun oli tähän asti huipannut melkein joka päivä. Pitkäaikainen makaaminen oli näes vielä laukaissut asentohuimauksen, jota yritin häätää harjoituksilla, jotka lopulta auttoivat. Reissu meni hyvin, vaikka olikin kivuliasta ja siitä lähtien olenkin käynyt Mikan kanssa kaikki kauppa ym. asiat Hauholla ja myöhemmin lääkärikäynnit Hämeenlinnassa. Puolen tunnin matka on ollut toistaiseksi vielä kivulias ajaa ja parin tunnin reissu on ollut sietokykyni rajoilla. Sitten on pitänyt päästä äkkiä sänkyyn lepäämään hetkeksi, ennen kun ostoksia on voinut purkaa yms.

Mika myös on käynyt kanssani pihalenkeillä alkuun aamuin illoin ja tsempannut lähteen, kun en ole halunnut. Alkuun rollan kanssa ja ehkä viikon päästä sauvojen kanssa.

Tulin tosiaan kotiin 8.9 maanantai ja torstaiksi sain fyssarin meille, josta ei mielestäni ollut vastaavaa hyötyä, kuin parin jumppaliikkeen ohjeistuksessa. Selkää tukevaa vyötäkään en hänen kauttaan saanut, en kuulemma tarvinnut, mutta sain sellaisen työkaverilta. Rollasta hän kehotti pikkuhiljaa luopumaan ja samana päivänä sen sitten hylkäsinkin ja aloin sisätiloissa kulkemaan ilman.

Mika oli ihana ja kärsivällinen ja jaksoi tsempata mua, kun oli huonoja hetkiä. Nyt tuo on jo palautunut mun toipumisen myötä, Hänelläkin on taas syysmasennus päällä ja saa taas ilmaista tunteitaan ilman, että purskahdan itkuun samantien.

Nyt menee hieman paremmin tällä hetkellä,mutta tulevaisuus huolettaa, lähteekö nää kivut että pystyisin edes kevennettyyn työhön vai miten käy. Talous on vaarassa kaatua, koska saikku menee jo kelan rahoille ym. Siitä lisää ensi kerralla...