Taas mennään...

No juu tosiaan kiireellinen aika kohdun tähystyksiin ja koepaloihin, siirtyi eiliseen, kun viime to olinkin sit flunssassa.
No eilen sitten siellä, eikä ollut taas mukavaa, mutta ei sattunut ihan niin paljon kuin viimeksi.
No polyyppihan sieltä taas löytyi ja koepaloista saa kuulla n. kk päästä, jos niissä jotain on?
Taas varattiin aika polyypin poistoon, ennen käden leikkausta, eli heti elokuun 23pv
Kuulemma ennen tehtiin herkemmin kohdunpoistoja näissä tapauksissa, mutta ei enää, koska kohdulla on huomattu olevan oma tärkeä tehtävänsä myös alakerran tukemisessa. :-)

No olin nyt sitten kuitenkin aikas  ja luottavainen, että eiköhän se ole sit vaan taas se vaaraton polyyppi. Kävin kaupoilla ja kotiin.
Kävin uimassa ja ja yritin hetken ottaa aurinkoo, mut siellä on niin kuuma ja kaikki ötökät hyökkää puremaan, että en kauaa kestänyt, vaan ryntäsin sisälle tekemään sapuskoja ja eväitä tulevia työpäiviä varten.
Huomenna kun alkas loma, mut oon ottanut KH töitä taas viikon verran.
Vietän sit viikon loppulomasta ihan ilman töitä.

Loppulomalle on tulossa yllätys teille, jonka kerron vasta sen jälkeen kun se on tehty.

No eilen sitten iloisena katsottiin tv:tä ja mielialani pilasi jälleen se, että taas samasta hampaasta lähti se liimattu pala irti, joka kk sitten siihen tehtiin. Voi vit…….
Tänään piti lähtee TAYS:iin syöpäkontrolliin, niin joudunkin hammaslekuun.
Eikä tietysti pääse Hauholle, eikä edes Lammille, vaan joutuu lähteen HL aika klo:11, kun Mansessa piti olla klo:10
Yritin jo eilen perua sitä aikaa korvapolille, mutta eihän sinne pääse puhelimella 14 jälkeen, eikä keskuskaan voinut peruutusta ottaa? Aika persetoimintaa sanon minä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt sitten soitin taas, mutta automaatin kanssa sai näpytellä, että soittavat takaisin klo:8:30

Katsotaan miten käy. Aika epistä, jos mua laskuttavat käymättä jättämisestä, kun ei sitä ees päässyt peruun ajoissa!!!  No nähtäväksi jää. Tällaisia tänään. Ja iltaan töihin kaiken kruunuksi.
30 asteen helteet menossa, eikä loppua näy, ei hyvä valkoihoiselle.
Onneks kotona on ilmastointilaitteet.
Mut pelottaa jo KH meno, kun vanhusten asunnot ovat varmaan sikakuumia!!
Ei niillä ole jäähdyttimiä. Ja jotkut vielä tupakoi sisällä. Ja sielä pitäs vielä suihkuttaa.
Voi apua!!! Yläkerta anna voimaa taas jaksaa olla positiivari :-) <3


Myöh. lisätty. Juu eivät laskuttaneet, vaan kävi peruutus aamulla hyvin ja oli vielä ystävällinen rouva puhelimessa, joka antoi uuden ajan elokuulle. Hyvä TAYS
Näköjään kritisoin ennen aikaisesti, mutta on tosiaan turhauttavaa, kun ei pääse edellisenä ehtoona aikaa peruun. Mistä näistä tietää...
Ps. verenvuoto alkoi taas...ei jummarra...

Täydellinen päivä päättyi mahalaskuun..

Eilen heräsin todella energisenä itkuisen lauantain jälkeen. Olin täynnä tarmoa ja elinvoimaa.
Sain aikaiseksi vaikka mitä. Vein 5 jätesäkkiä muoveja, tölkkejä ym. kierrätykseen.
Ostin laatikon kalleimpia, mutta parhaimman makuisia mansikoita ikinä.
Perkasin ne ja osan pakastin ja muutama litra jo nautittiinkin.Siivoilin vähän joka puolella. Pesin 3 koneellista pyykkiä, jotka kuivui nopeeta ulkona tuulessa,
Vaihdoin petivaatteet, tein tietty ruokaa. Pääsin saunaan ja ilta katsottiin leffoja oli ihanaa.

Mutta jossain vaiheessa huomasin, että alapäästä tuli verta. Vatsakivut alkoivat.
Pari päivää olikin ollut jo tunne, niin kuin menkat alkaisivat ja kivut lisääntyivät.
Otin särkylääkkeitä illan aikana ja yöksi.
Laitoin yöksi Tampaxin, joita vuosi sitten ostin, kun vuodot olivat ennen polyyppien poistoa.

Aamulla kun heräsin, niin läpi oli tullut, eli vuoto, ei ollutkaan ihan vähäistä tiputtelua, vaan ihan niin kuin ennen vanhaan menkka-aikana. Kyynelet tuli taas silmiin, kun ajattelin, että juuri, kun luulin taas, että asiat tästä paranoo….niin ei !!!!!

Ei muuta kun  etsiin naistentautien puh.num, jonne sit soitin heti 8. ja selostin asiani.
Hoitsu lupasi soittaa takaisin 9. No takaisin soittikin lääkäri, joka käski varata kiireellisen ajan tutkimuksiin ilman uutta lähetettä. Kysyin mitä tarkoittaa kiireellinen aika, niin sanoi viikon kahden sisällä, mutta jos kivut ja vuoto lisääntyy, niin päivystyksen kautta.

Täytyy sit soittaa sitä aikaa huomenna kesken työkiireiden, kun soittoaika meni jo ohi.
Mieleen tulee, että äidillä oli kohtusyöpä....ja netistä luin oireideni olevan aika vastaavat, kuin  kohdunkaulansyövässä. No minkä näille ajatuksilleen voi..mut kattellaan kuinka ämmän taas käy

Tuska

Kuka kertoisi sinulle, että tuska jota kannat on merkki omasta kasvustasi, siis kiitä siitä!

Nämä lauseet tulivat mieleeni, kun tulin "koiralenkiltä" ilman koiraa :-(
Menin sen meidän oman lenkin, jota Robin kanssa aina mentiin ja itkin ja väliin huusin tuskasta metsässä tarpoessani. Päätin lenkkini Robin haudalle ja itku senkun jatkui ja jatkuu vieläkin...nyt hieman vaimeampana. Jos ei tämä itku puhdista, niin ei sitten mikään.
Ollaan niin surullisia Mikan kanssa, että ei mitään järkee.
Ennen Jussia tein niin paljon töitä, ettei paljoo ehtinyt sureen, sit Jussin juhlinta, joka  meni melko mukavasti kavereiden täällä ollessa.
Ja nyt sitten lomaa vielä ollessa on tunteet päässeet vasta oikeesti valloilleen.

Ollaan mietitty jo moneen kertaan toisen haukun ottoa, ja aina vaan päädytään siihen tulokseen, että kyllä se meidän elämään kuuluu. Ei taideta ilman osata olla. Kuinka paljon iloa se tuokaan.
Vaikka tietää, että luopuminen on näin kauheaa, niin siitä huolimattaa, tahtoo vauvan, siis koiruksen.
No kattellaan löytyykö sopiva ja koska, mutta eiköhän tänne sellainen vielä ilmesty <3

Elämässä on toki mukaviakin asioita. 13.6 tuli Mikan ja mun 18v täyteen oloa harjoituskihloissa.
Ja 25.6 mua kosittiin,ja sovittiin et mennään kihloihin aikuisten oikeasti ja suunnitellaan tulevaan elämään jotain pienimuotoista naimisiinmenoa <3

Perjantaina tuli postissa kutsu vas. käden Rannekanavan toimenpiteeseen 4.9.2018 joten sillon taas sit saikkua. Ahdistaa sen verta rahallisesti, että jouduin peruun samantien parit grillailunäkemiset.
Täytyy tehdä töitä lomallakin sitten, et sais jotain jemmaan ja jos se koiruskin saatas, niin rahaa ja huolenpitoahan se rakas vaatii. Mut Mikahan on täällä aina, joten hän ei ole koskaan yksin tämä tuleva haukku.  Jospa tämä tästä taas. tällasia tällä kertaaaaaaa…...

Päivistä raskaimpia

Eilen oli sitten vihdoin vapaa ja aikaa pysähtyä todella miettimään Robin tilannetta ja kuinka ollakaan sen kulkeminen oli tänään sitten jo huonompaa.
Joten jo 5 aikaan aamulla laittelin viestiä eläinlääkärille, että ehtisikö katsoon Robia, onko jotain vielä tehtävissä, tai sitten Eutanasia. ( Netin kautta, kun aikoja ei näkynyt olevan)
Soittikin minulle sitten takaisin, kun olin laittanut jo 3 tekstaria ja soittanut 2 kertaa...
Lupasi ottaa meidät vastaan tunnin päästä, eli 10:30
Helpottuneena otin ajan vastaan, että tulemme juu.
Robi söi vielä aamupalan hyvällä ruokahalulla.

Mikan kanssa keskusteltiin, että nyt on kovat paikat edessä, mutta jospa vielä jotain olisi tehtävissä.
Itse tiesin, että ei ole, mutta Mika ei sitä tajuntaansa suostunut ottamaan, näinpä en voinut suoraan kotiin tilata lopetusta, vaan piti mennä ensin vielä kuulemaan lääkärin mielipide, että Mikakin saa rauhan asian kanssa, että ollaan todellakin kaikkemme yritetty ennen kuin....

Viimeisen kk:den Robi on saanut erikoishuomioita ja on hoidettu sitä aamusta iltaan ja on saanut paljon herkkupaloja. Myöskin särkylääkkeitä, ettei olisi kipuja. Ja nyt oltiin tekemässä ratkaisua pitkän harkinnan ja yrityksen jälkeen. Kaikki mahdollinen oli tehty, mutta patti kainalossa, vaan näkyi enempi aiheuttavan kävelyn haittaamista.

Eläinlääkäri vahvisti epäilyksen ja sanoi, että hyvä, että tulitte ajoissa, sillä moni venyttää liian pitkään, niin ettei koira enää pääse edes kävelemään ja kärsii.
Juu se oli viimeinen tikki, että kuuli lääkäriltä, että nyt on aika, tai Robi vaan kärsii enemmän.
Päätettiin antaa piikki sitten siinä samantien, ei enää venytetä.

Ikään kuin Robi olisi tämän jo tiennyt ja alistunut kohtaloonsa ja tyynesti nukahti ekaan piikkiin, eikä ottanut katsekontaktia, ikään kuin helpottaakseni oloani, ettei ano katseellaan enää :-(
Sitten sydämen pysäyttävä piikki. Itkin kuin vesiputous koko toimituksen ajan.
Mika ei yleensä itke koskaan, mutta kannettuaan kuolleen koiransa autoon Mikakin repesi lohduttomaan itkuun. Itkien ajettiin kotiin ja Mika lähti samantien kaivamaan Robille hautaa.
Hauta kaivettiin meidän pihaan vähän sivummalle luonnon keskelle, missä Robi tykkäsi tallustaa.
Tänään tehdään siihen risti. ja jonkinlainen kumpu. Vieressä on iso kallio, jonka päälle voi laittaa kaikkia muistojuttuja.

Päivä oli todella vaikea, ja niin on nyt aamukin, kun Robi oli aina aamulla jo vessassa mukana tervehtimässä ja tässä sängyssä mukana, kun olin aamukahvilla tietsikan kanssa.
Viimeisenä viikkona tosin, ei jaksanut enää hypätä sänkyyn.

Nyt on rankkaa, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Itku tulee kokoajan ryöppäinä.
Mutta olen ylpeä meistä, että pystyttiin tekeen tää yhdessä ja Robin ansaitsemalla tavalla, eikä ratkettu ryyppään tän kaiken tuskan takia. Kyllä se tästä <3
Serkkuni sanoin: Tämäkin kuuluu elämään.

Aina jotain

Mun ihana uus auto on ollut mulla noin. puol vuotta. Ja tähän mennessä on hajonnut jo tuulilasi, jonka vaihdoin. Myöhemmin selvisi, et lasin vaihtajat ei laittaneet letkua kiinni pissapoikaan ja ihmettelin viikon miksi vettä ei tule ikkunaan...
No nyt sitten sunnuntaina huomasin, töistä lähteissäni, että kuskin puolen takarenkaan yläpuolella on n. 10cm syvä viilto, ja tiedän etten ole sitä itse aiheuttanut,
Eilen selvisi, että työkaverille on käynyt samoin niihin aikoihin ja hän oli tehnyt siitä rikosilmoituksen. Joten niin tein sitten minäkin eilen.
Täytyy tsekata korvaako osakasko tuota ja kannattaako se laittaa vakuutukseen, mikä on omavastuu? ja paljonko maksaa se korjata?
Vituttaaa...itse yrittää elää auton kanssa niin, ettei sille vaan mitään tapahtuisi :-(

Robroy voi todella hyvin muuten, mutta linkkaa hieman oikeaa koipea, jossa on patti, jossain kainalon kohdalla..
Muutenkin haluaa teputtaa kokoajan, eikä tunnu siltä, että siitä kärsisi mitenkään, vaan päinvastoin on virkistynyt lisää ja kerjää ruokaa entiseen malliin ja hötkyilee.
Takaraivossa kuitenkin ajatus, että jos tila romahtaa,niin…...ei ole vaihtoehtoa.
Nyt alettiin hoitaa Robia Bemerillä, saapi nähdä onko siitä apua?
Katsellaan, en mä nyt muuten tervettä ja virkeetä koirusta pysty viemään lopetettavaksi, jos hieman linkkaa ja muuten on ihan virkeä. Ja mä tosiaan ajattelen koiran parasta, enkä itseni. <3

Kohta lähden perselääkäriin, saa nähdä mikä on pukamantuomio. Jos leikkaus, niin koitan kysyä onko mahdollista, että leikkaisivat sen samoihin aikoihin, kun mun ranteen keskihermopinteen syksyllä, että pääsisi samalla sairaslomalla.
Nimittäin hermoratatutkimuksessa selvisi, että mulla todellakin on rannekanavan oireyhtymä.
Ja kummatkin kädet pitää leikata.  Vasen huonompi varmaan ensin. Syksyllä kuulemma.
Ei mua mitenkään pelota, vaik onhan leikkauksessa aina riskinsä ja voi mennä pieleen.
Siinä ei edes nukuteta, mikä tuntuu myös hieman vaikealta ajatukselta, et sun ranteet aukaistaan, kun olet hereillä. Ja inhoon yli kaiken sen kanyylin laittoa.
Joo se mikä mua potuttutaa siinä leikkauksessa on se, että joudun saikulle, johon mulla ei ole varaa.

No elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sillä välin, kun me teemme muita suunnitelmia.

Kidutuspäivä

Jo oli kaikkee muuta kuin mukava alkupäivä eilen.
Viikko sittenhän tästä mun liimatusta hampaasta, josta olin kirugillakin, ennen lomaa, joka poisti sen katkenneen juuren, niin lähti sitten päältä iso pala irti. Ja siihen sitten tehtiin taas väliaikanen hammas, millä ei oikeen sais purra mitään, joten syöminen on vähintään mielenkiintoista ja jopa pelottavaa, et puren sillä vahingossa jotain kovaa ja taas se lähtee.

No eilen menin sitten tästä toisesta 2 hampaasta, jossa juurihoito kesken, niin HL Lammille.
Kuinka ollakkaan, siellä ei edes ollut juurta, vaan se on luutunut.
No siihenkin sitten laitettiin vaan massaa päälle ja katsotaan toipuuko, vai onko poisto edessä siinäkin, niin kuin ton liimatun 2 hampaankin kohdalla.
Oli sitten puhetta jo metallirankaisesta osaproteesista, joka ilmeisesti pitäisi jossain vaiheessa teettää ja tulee maksamaan päälle tonnin.
HL sano, että ala säästään siihen, johon vastasin, että kumpa se olisikin ainoa kohde mihin rahaa pitäisi säästää. Ja toivoin, että pysyis nyt ees kesän nää paikat suussa, et sais olla rauhassa.

Siitä sitten parin kaupan kautta kurvasin Kantahämeeseen hermoratatutkimukseen. Vas. käden etu ja keskisormi olleet puutuneet koko tän vuoden.
Mulle annettiin sähkösokin tapaisia signaaleja eripaikkoihin, noin 100 kertaa ja sitten leku pisti neuloilla noin 10 eri paikkaan.
Ei ollut hirveetä, mut joissain kohtia tuntu aika ikävältä. Kestihän sen.
Kuulemma jotkin keskihermojen pinteet on tukossa tms...
Hoitava lääkäri soittaa perjantaina, miten edetään. Nyt ilmeisesti on sitten leikkaukset tulossa.
Saa nähdä koska aikovat niitä tehdä? Pahinta tässä on, että ei kyl olis varaa olla 5vkoa saikulla, saati 10vkoa kahdesta kädestä :-(

Persus lääkäri pukamasta on sitten ensi viikolla, kai siihenkin tulee leikkaus, voi video näitä vaivoja.

Syövän oon jo unohtanut, en ees muistais, että mulla on ollut se, ellei toi suu kuivuis :-(
Heinäkuussa on siitä kontrolli taas.

Robi arastelee tassujaan, rasvataan anturoita joka päivä tassuvoiteella. Silmät erittää harmaata erittää, joita putsaan aamuin illoin ja huuhtelen. Robista on tullut kömpelömpi onhan se jo 72v
Siitä olen enempi huolissani, kuin itsestäni.
Onneks Mika voi hyvin ja touhuaa kaikki päivät.
Nyt saatiin ulkobaariin karaokekin laitettua. On biljardi ja stereot asennetaan.
Maailman ihanin toukokuu ollut, joka päivä paistaa ja mä nautin elämästä <3
Kiitos kaikesta rakas maailmankaikkeus, olen kiitollinen kaikesta, niin huonosta, kuin hyvästä <3

Kohta lähden jäsenkorjaajalle ihanalle ystävälleni Arjalle ja sieltä suoraan duuniin :-)

Lomatkin loppuu...

No jospa vähän päivitystä. Huomenna töihin ylimääräisiin vuoroihin kotihoitoon.
Meni sen verta hermot, kun Suomi tippui jatkosta MM- kisoissa, että päätin sit heti perjantaina, että mun loman vietto loppuu heti kun löytyy extra töitä rekryn kautta.
Ja Maanantaina sit alkaa duuniputki. Vapaita olisi ollut vielä torstaihin asti, mutta nyt tää laiskottelu saa taas riittää, koska lainat painaa päälle ja kk päästä jo on taas uusi loma 2 vko juhannus :-)

Lomaan on mahtunut taas kaikkea mahdollista. Alku oli rytinää ja ylilyöntejä alkon kera.
Satutin taas kylkeni vaihteeksi kun baarijakkara petti alta, varmaan jokus hiusmurtuma kylkiluissa, kun vielä 2 vkon jälkeenkin sattuu sisään hengittäessä ja tietyissä asennoissa.
Siitä sitten taas katumuksen ja itseinhon kautta löytyi taas tasapainoisempi Päivi, joka on loppuloman osannut olla helpommin se oma parempi itsensä ja löytää sisäisen rauhan ja tasapainon.
Toivottavasti se kestäisi taas edes hetken <3

Robi huolettaa mua, sen silmät rähmii ja saa joka päivä puhdistella niitä ja hengittää nykyään tosi raskaasti, kun nukkuu, eikä oo enää niin notkee kuin ennen. Robi täytti 18.5.2018 12v ja lauloin sille synttärilauluna ja toin herkkuluun kaupasta. Ruokahalut on ennallaan ja kerjää entiseen malliin kaikkia meitin ruokia. Mutta mulla on joku aavistus, että kauaa ei Robi ole enää täällä, mutta toivon, että olen väärässä.
Ja yksi tärkein toive mulla on Robin suhteen, että ei joutuisi kärsiin, vaan menis nukkuessa. Ja toivon myös, että sillä hetkellä olen itse voimissani, että kestän kaiken sen, koska nytkin kun tätä kirjoitan, niin alan itkemään.
Kohta lähdetään lenkille. Kaikki tuleva jää nähtäväksi. Päivä kerrallaan, muuta ei voi.

Lomalla tuli pestyä puolet matoista ja kastettua talviturkkikin. On ollut parhaat loma-ilmat ikinä!!!
Melkein joka päivä on paistanut aurinko ja kuulemma jatkuu vaan. Uskomaton toukokuu,
Kavereita on käynyt kylässä. On grillailtu, nautittu uudesta biljardista MM- peleistä ym.
On levätty ja touhuttu. On itketty ja naurettu. On eletty. Olen myös oppinut taas itsestäni paljon lisää.
Täytyy sanoo, että on ollut paras loma pitkään aikaan. Nyt taas jaksaa tehdä duunia.

Ehkä tärkein oppi tältä lomalta on se, että oppisin olemaan itselleni armollisempi <3