3 päivä menossa Nutrausta. Eilen vedin vielä loput salaatit, missä oli fetaa ja kalkkunaa.
Tänään alko sit nutraus kunnolla. Keitettyä kukkis ja ruusukaalia oon vetänyt lisäks, sekä 3 keitettyä kananmunaa. Tuntuu, että nälkä on kokoajan.
Suoli meni samantien tukkoon, kun tän alotin. Ei meinaa tulla mitään Levolacista huolimatta.
Ja kusetuksen määrä on ilmiömäinen, lähtee varmaan 5kg pelkkää nestettä heti.
Mut kyl ne siitä tasottuu.
Jos muistan niin huomenaamuna vois käydä vaakassa kattoon ekojen päivien vaikutuksen ja saada siitä lisätsemppiä ( toivottavasti) ja sen jälkeen punnita vaan maanantaisin.
Liityin facessa karkittomuushaasteeseen, että kuinka monta tykkäystä, niin sen verta päiviä oon ilman karkkia. Ajankohta oli nyt hyvä, kun en muutenkaan pariin kk sitä voisi syödä.
Pitkästä duuniputkesta on jäljellä enää 2 pitkää, ja sit alkaa helpottaan. Toisaalta sit on taas enempi aikaa miettiä syömistä. No uutta ja toivottavasti valoisampaa uutta vuotta kohti silti mennään <3
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
tiistai 25. joulukuuta 2018
Tasasen tappavaa
No joo ainakin stressi ja tupakanhimo lähti ainakin hetkeks yhdistetyn örveltämis/ lepo viikon aikana.
Mut tässä sitä uutta hankitaan 7 töitä kohta takana ja sama rupeama edessä vielä.
Toistaiseksi ihan ok, vaikkakin juuri toista pitkää päivää oon näin jouluna tekemässä peräjälkeen.
No se töistä röistä. Kotonakin on suht rauhallista, eikä oo nyt desipelitkään nousseet kummallakaan.
Joulu on alkanu oleen jo vähä sellasta pakkopullaa, ehkä myös sen takia, kun oon aina just sillon töissä sikana, tosin vapaaehtoisesti. et perheelliset saa juhlia.
Meikä sit jussina ilottelee joulun edestä.
Lootat ja kinkut vedettiin naamariin aaton aattona, kun oli vaan aamuvuoro, siinä se oli Joulu.
Ja Mikalla meni tietysti heti maha sekaisin, ei kuulemma sovi hänelle lootat ei.
Dietilläkin pitäs olla, mut oo ny sit jouluna höh. Oonkin ratkassu asian niin, et ny pyrin oleen vaan lihomatta lisää. Ja Pe alotan Nutriletit, lisänä kanamunaa, raejuustoa ja kukkakaalia.
3 vko ehtisin sitä ennen RT:n aikaa. Tavote siihen mennessä -9kg vähempikin käy.
Luulen et mani-asiatkin taidan näillä ylitöillä saada suht kuntoon, vaikka tilanne näyttikin marraskuussa vielä toivottomalta.
Pitäs vaan uskoa, et aina mä selviin kaikesta. Oon sen verta yritteliäs ja jopa kekseliäs totetuttaan selviytymis suunnitelmia. Ja kyl toi yläkertakin mua auttaa ja opastaa.
Ei täs ny sen ihmeempiä. Yritän selvitä tästä työputkesta päivä kerrallaan. Ja vielä tammikuussakin haalia ylitöitä, ennen tuota 5.2, jolloin jos kaikki onnistuu, niin joudun oleen pari viikkoa saikulla.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja joskus MM kisoissa olisin jo huomattavasti kevyempi.
Sitä ja kesää kohti <3 Olen toiveikas.
Olisi niin mahtavaa olla alle 100kg ennen kun on 100 vuotias, että saisi hetken vielä nauttia keveämmästä kehosta, ilman väistämättä saapuvaa vanhuuden taakkaa, jota en vielä suostu ottamaan vastaan, vaikka se eläkeikäkin nurkan takan kurkistelee. Hus pois siitä, ei oo varaa jäädä ikinä :-)
Mut tässä sitä uutta hankitaan 7 töitä kohta takana ja sama rupeama edessä vielä.
Toistaiseksi ihan ok, vaikkakin juuri toista pitkää päivää oon näin jouluna tekemässä peräjälkeen.
No se töistä röistä. Kotonakin on suht rauhallista, eikä oo nyt desipelitkään nousseet kummallakaan.
Joulu on alkanu oleen jo vähä sellasta pakkopullaa, ehkä myös sen takia, kun oon aina just sillon töissä sikana, tosin vapaaehtoisesti. et perheelliset saa juhlia.
Meikä sit jussina ilottelee joulun edestä.
Lootat ja kinkut vedettiin naamariin aaton aattona, kun oli vaan aamuvuoro, siinä se oli Joulu.
Ja Mikalla meni tietysti heti maha sekaisin, ei kuulemma sovi hänelle lootat ei.
Dietilläkin pitäs olla, mut oo ny sit jouluna höh. Oonkin ratkassu asian niin, et ny pyrin oleen vaan lihomatta lisää. Ja Pe alotan Nutriletit, lisänä kanamunaa, raejuustoa ja kukkakaalia.
3 vko ehtisin sitä ennen RT:n aikaa. Tavote siihen mennessä -9kg vähempikin käy.
Luulen et mani-asiatkin taidan näillä ylitöillä saada suht kuntoon, vaikka tilanne näyttikin marraskuussa vielä toivottomalta.
Pitäs vaan uskoa, et aina mä selviin kaikesta. Oon sen verta yritteliäs ja jopa kekseliäs totetuttaan selviytymis suunnitelmia. Ja kyl toi yläkertakin mua auttaa ja opastaa.
Ei täs ny sen ihmeempiä. Yritän selvitä tästä työputkesta päivä kerrallaan. Ja vielä tammikuussakin haalia ylitöitä, ennen tuota 5.2, jolloin jos kaikki onnistuu, niin joudun oleen pari viikkoa saikulla.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja joskus MM kisoissa olisin jo huomattavasti kevyempi.
Sitä ja kesää kohti <3 Olen toiveikas.
Olisi niin mahtavaa olla alle 100kg ennen kun on 100 vuotias, että saisi hetken vielä nauttia keveämmästä kehosta, ilman väistämättä saapuvaa vanhuuden taakkaa, jota en vielä suostu ottamaan vastaan, vaikka se eläkeikäkin nurkan takan kurkistelee. Hus pois siitä, ei oo varaa jäädä ikinä :-)
lauantai 8. joulukuuta 2018
Alkon kuvat silmissä
Vielä 5 työpäivää ja pääsee relaan, nyt on nollattava lanttu kunnolla, eli viiniä käkättimeen huolella.
Jo etukäteen murehdin pöljänä, mikä jälkiolo siitä taas tulee ja tuleeko kohellettua mitään?
Mut ei auta stressi on niin valtava, eikä tätä muuten osaa poistaa, kun vetämällä kannat kattoon.
Sama on Mikalla hermo piukalla ja otetaan yhteen vähän väliä mitä pienimmistäkin asioista.
Se on tää 2kk maaginen raja ilman alkoa nykyään oon huomannut.
Sitten alkaa oleen taas niin valmis kestään sen kankkusen mikä siitä eittämättä seuraa, kunhan vain ensin saa pari päivää relata. Olla hetken olematta tehokas ja joutua pitämään kaikkia lankoja käsissään, sekä tasapainoilla työn ja vapaa-ajan suhteen.
Nyt oon todella vetänyt itseni piippuun töitten suhteen. Vielä 5pv , joista 2 pitkää, jonka jälkeen viikko vapaata. Ja takana on 8 työpäivää, joista 3 oli pitkää. Joten ny alkaa kyllä piisaan.
Ollaan ukon kaa varmaankin ihan kahdestaan vaan kotosalla. Ja vaan naatitaan toistemme seurasta ja siitä, että saa vaan olla ja tehdä just sitä mitä tahtoo.
Eikä juhlafiilistä vähennä yhtään se, että sattuu oleen aika jääkiekon EHT jouluturnaukseen, joka alkaa to Suomi-Tsekki la Ruotsi ja su Venäjää vastaan jeeee!
Kunhan saa ton nollamisen suoritettua, niin sit vaan kattellaan leffoja ja syödään ja nautitaan toistemme ja kisujen seurasta.
Meikä järjestää aina niin, että toipumiseen jää aikaa tarpeeksi ja niin on nytkin.
Ei onnistuisi enää niinkuin nuorempana, mennä seuraavana päivänä töihin, kun on ottanut.
Ei missään nimessä!!Pitää olla vähintään 3pv vapaata sen jälkeen, jotain oon oppinut :-)
Tänää kävin puntarilla ja oon laihtunut n. 3kg huomaamattani.
Ei oo ees tehnyt mieli ruokaa, kun oon töis vaan pistänyt meneen.
Tämmösiä tänään jaksaa jaksaa......
Jo etukäteen murehdin pöljänä, mikä jälkiolo siitä taas tulee ja tuleeko kohellettua mitään?
Mut ei auta stressi on niin valtava, eikä tätä muuten osaa poistaa, kun vetämällä kannat kattoon.
Sama on Mikalla hermo piukalla ja otetaan yhteen vähän väliä mitä pienimmistäkin asioista.
Se on tää 2kk maaginen raja ilman alkoa nykyään oon huomannut.
Sitten alkaa oleen taas niin valmis kestään sen kankkusen mikä siitä eittämättä seuraa, kunhan vain ensin saa pari päivää relata. Olla hetken olematta tehokas ja joutua pitämään kaikkia lankoja käsissään, sekä tasapainoilla työn ja vapaa-ajan suhteen.
Nyt oon todella vetänyt itseni piippuun töitten suhteen. Vielä 5pv , joista 2 pitkää, jonka jälkeen viikko vapaata. Ja takana on 8 työpäivää, joista 3 oli pitkää. Joten ny alkaa kyllä piisaan.
Ollaan ukon kaa varmaankin ihan kahdestaan vaan kotosalla. Ja vaan naatitaan toistemme seurasta ja siitä, että saa vaan olla ja tehdä just sitä mitä tahtoo.
Eikä juhlafiilistä vähennä yhtään se, että sattuu oleen aika jääkiekon EHT jouluturnaukseen, joka alkaa to Suomi-Tsekki la Ruotsi ja su Venäjää vastaan jeeee!
Kunhan saa ton nollamisen suoritettua, niin sit vaan kattellaan leffoja ja syödään ja nautitaan toistemme ja kisujen seurasta.
Meikä järjestää aina niin, että toipumiseen jää aikaa tarpeeksi ja niin on nytkin.
Ei onnistuisi enää niinkuin nuorempana, mennä seuraavana päivänä töihin, kun on ottanut.
Ei missään nimessä!!Pitää olla vähintään 3pv vapaata sen jälkeen, jotain oon oppinut :-)
Tänää kävin puntarilla ja oon laihtunut n. 3kg huomaamattani.
Ei oo ees tehnyt mieli ruokaa, kun oon töis vaan pistänyt meneen.
Tämmösiä tänään jaksaa jaksaa......
perjantai 30. marraskuuta 2018
Musta marraskuu
Jo on ollut alavireistä taas koko marraskuu ja niinhän sitä sanotaan, että ennen auringon nousua on synkin pimeys. Siltä musta tuntuu, sillä nyt on mennyt huomattavasti paremmilla fiiliksillä jo muutaman päivän. Koko viime viikko oli totaalisen vaikea noin henkisesti.
Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)
Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.
Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.
Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.
Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.
No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.
Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.
Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.
Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.
Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-) Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3
Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)
Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.
Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.
Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.
Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.
No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.
Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.
Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.
Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.
Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-) Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3
tiistai 20. marraskuuta 2018
Raha ei tuo onnellisuutta, mutta kyllä se helpottas!!!
Flunssa on kestäny jo kohta 2vkoa ja Mika tietty sai sen myös.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.
Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.
Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.
Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.
Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,
No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.
Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.
Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(
Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.
Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.
Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.
Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.
Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.
Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.
Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.
Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,
No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.
Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.
Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(
Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.
Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.
Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.
Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.
perjantai 9. marraskuuta 2018
Flunssan tynkää
No niin, heti kun pääsi töissä kehumassa toisen samanmielisen työkamun kanssa, ettei me paljo sairastella, niin eiköhän eilen ekana vp alkanu kurkkukipu ja nenän vuoto.
Voimaton olo on ollutkin jo pitemmän aikaa, nyt kun taaksepäin aattelee.
Yleensä kun oon täynnä energiaa, niin nyt en oo ollu hetkeen. Viime viikkokin oli raskas töissä. Eikä tää alkuviikkokaan oo ollut yhtään sen helpompi.
Ke oli tosiaan viel aamuvuoro töis.
Olin suunnitellut, et tilaan etukäteen Hauhon pizzakebabista pizzan Mikalle ja salaatin itelle niin, et ne on valmiina 14.45 ja kun pääsen töistä 15, niin vaan nappaan ne mukaan ja kotiin syömään ja lepään, kun ei ole voimia lähtee kauppaan.
Mut kuinka ollakaan, kun menin hakeen ruokia, niin kokki olikin leikannut haavan sormeensa ja oli lähdössä sairaalaan ottaan muutaman tikin.
Väheksymättä hänen vaivojaan en silti voinut olla itsekseni harmittelematta, että niinpä tietysti, juuri nyt :-(
Pizzan vääntäjä oli kuitenkin saanut jonkun töihin, joka sitten aloitti tekeen mun tilausta.
Niinpä sitten pakotin itseni kauppaan sillä välin, vaikken olis siis jaksanut, koska pitihän mun nyt hyödyntää se aika. Ei sitten tarvis huomenna lähtee kauppaan.
Ke aamuna oli kurkku kipee ja troppasin itteeni koko päivän.
Sitä ennen oli kuitenkin käytävä apteekis ja kaupas vielä tänäänkin.
Kissojen ruoat, hiekat ja maidot loppu. Ja pitihän saada inkivääriä ja valkosipulia, et voin keittää taikateetäni funssaan. Olo oli jo hutera, mut mentävä oli.
Eihän sekään matka putkeen mennyt. Puoles välis matkaa meinasin juoda matkapullosta juotavaa, vain huomatakseni, et korkki oli kait ollut huonosti, kun koko litra sitruunavettä oli valunut laukkuun, jossa kellui kaikki omaisuuteni.
Yritin ettiä pysähtymispaikkaa ja eikun laukun tyhjennykseen.
Päivyrin sivut märkinä, rahapussi ei pahemmin kastunut ja puhelin ei onneks ollut laukussa.
Tungin kaikki märät kamat takakonttiin ja lähdin eteenpäin huomaten 100 metrin päästä, että olin jättänyt takakontin auki hermopäissäni.
Kiukuttelin hetken itsekseni suljin luukun ja jatkoin matkaa.
Koko loppupäivän sit yritin lepäillä hoitaen itseeni. Nenähuuhtelukannu kehiin ja vs, inkivääriteetä hunajalla käkättimeen pannukaupalla.
Kurkkuun Flu Acute Zink suihketta, joka kyllä tuntuu helpottavan kurkkukipua.
Mullahan oli siis jo ennestään antibiotti kuuri menossa ton rinnan patin kanssa, joten jos olis angiinaa, niin luulis siihenkin auttavan, mut taitaa olla normi flunssa.
Meil on töissä ollut paljon porukkaa kipeenä ja vaik kuin yrittää välttää saamasta tartuntaa, niin on se aika vaikeeta, kun vielä hoidatkin niitä flunssasia ja työkamuissa on sairaita.
Soitin aamulla, et oon ainakin huomisen pois ja katon sit mihin suuntaan tää menee ja soitan huomenna jos saikku jatkuu.
Just ny sit kipeenä ku aattelin huomenna alottaa sen laihdutuksen, mut kattoo ny......
Eli elämä on edelleenkin sitä mitä meille tapahtuu,
sillä välin kun me teemme muita sunnitelmia <3
Voimaton olo on ollutkin jo pitemmän aikaa, nyt kun taaksepäin aattelee.
Yleensä kun oon täynnä energiaa, niin nyt en oo ollu hetkeen. Viime viikkokin oli raskas töissä. Eikä tää alkuviikkokaan oo ollut yhtään sen helpompi.
Ke oli tosiaan viel aamuvuoro töis.
Olin suunnitellut, et tilaan etukäteen Hauhon pizzakebabista pizzan Mikalle ja salaatin itelle niin, et ne on valmiina 14.45 ja kun pääsen töistä 15, niin vaan nappaan ne mukaan ja kotiin syömään ja lepään, kun ei ole voimia lähtee kauppaan.
Mut kuinka ollakaan, kun menin hakeen ruokia, niin kokki olikin leikannut haavan sormeensa ja oli lähdössä sairaalaan ottaan muutaman tikin.
Väheksymättä hänen vaivojaan en silti voinut olla itsekseni harmittelematta, että niinpä tietysti, juuri nyt :-(
Pizzan vääntäjä oli kuitenkin saanut jonkun töihin, joka sitten aloitti tekeen mun tilausta.
Niinpä sitten pakotin itseni kauppaan sillä välin, vaikken olis siis jaksanut, koska pitihän mun nyt hyödyntää se aika. Ei sitten tarvis huomenna lähtee kauppaan.
Ke aamuna oli kurkku kipee ja troppasin itteeni koko päivän.
Sitä ennen oli kuitenkin käytävä apteekis ja kaupas vielä tänäänkin.
Kissojen ruoat, hiekat ja maidot loppu. Ja pitihän saada inkivääriä ja valkosipulia, et voin keittää taikateetäni funssaan. Olo oli jo hutera, mut mentävä oli.
Eihän sekään matka putkeen mennyt. Puoles välis matkaa meinasin juoda matkapullosta juotavaa, vain huomatakseni, et korkki oli kait ollut huonosti, kun koko litra sitruunavettä oli valunut laukkuun, jossa kellui kaikki omaisuuteni.
Yritin ettiä pysähtymispaikkaa ja eikun laukun tyhjennykseen.
Päivyrin sivut märkinä, rahapussi ei pahemmin kastunut ja puhelin ei onneks ollut laukussa.
Tungin kaikki märät kamat takakonttiin ja lähdin eteenpäin huomaten 100 metrin päästä, että olin jättänyt takakontin auki hermopäissäni.
Kiukuttelin hetken itsekseni suljin luukun ja jatkoin matkaa.
Koko loppupäivän sit yritin lepäillä hoitaen itseeni. Nenähuuhtelukannu kehiin ja vs, inkivääriteetä hunajalla käkättimeen pannukaupalla.
Kurkkuun Flu Acute Zink suihketta, joka kyllä tuntuu helpottavan kurkkukipua.
Mullahan oli siis jo ennestään antibiotti kuuri menossa ton rinnan patin kanssa, joten jos olis angiinaa, niin luulis siihenkin auttavan, mut taitaa olla normi flunssa.
Meil on töissä ollut paljon porukkaa kipeenä ja vaik kuin yrittää välttää saamasta tartuntaa, niin on se aika vaikeeta, kun vielä hoidatkin niitä flunssasia ja työkamuissa on sairaita.
Soitin aamulla, et oon ainakin huomisen pois ja katon sit mihin suuntaan tää menee ja soitan huomenna jos saikku jatkuu.
Just ny sit kipeenä ku aattelin huomenna alottaa sen laihdutuksen, mut kattoo ny......
Eli elämä on edelleenkin sitä mitä meille tapahtuu,
sillä välin kun me teemme muita sunnitelmia <3
keskiviikko 31. lokakuuta 2018
Johan oli vapaapäivät taas...
Viimeviikko oli niin urakalla töitä, ettei paljon muuta, kuin töitä ehtinyt miettiin,
Mikalla alko tietysti just vkonloppuna hammas oireileen.
Aattelimme, että onneksi Mikalla on aika ma 8, kun kaikessa viisaudessani olin hänelle ajan tilannut tarkastukseen jo aikaisemmin,
Nyt se aika oli tarpeen, vaikka potkikin silloin sitä ajatusta vastaan, kun ei mikään vaivannut.
Onneksi mulla oli jäänyt Kefexiniä, joten annoin siitä Mikalle ensiapua, kun oli poski turvoksissa.
Samoin söin ite Kefexiniä, kun mustapään näköinen piste rintakehässä yht äkkiä turpos ja näytti siltä, että räjähtää ja yritin sitä puristellakin josta hän otti nokkiinsa ja äity vielä lisää.
Ennen kun ma tuli, niin Mikan hammas rauhoittui, mutta toisen puolen hammas alkoi vaivaan niin, että ma- aamuna oli poski niin turvoksissa, että silmäkin oli puolet pienempi. Ei hyvää päivää!!!
No 8 viimein HL ja kuinka ollakkaan oli sellanen HL vastassa,joka ei kuulemma OSANNUT TEHDÄ JUURIHOITOA, !!! SIIS MITÄ !!!
No eihän siinä mitään Mika sai muutaman antibiotin ja tiistaille ajan toiselle HL, joka hallitsee ammattinsa.
Mikalla hoidettiin, nyt vaan toista hampua, jonka osas korjata. USKOMATONTA !!!
No heitin Mikan kotiin ja kaahasin Hämeenlinnaa kohti kulmien pigmentoinnin 2 kertaan. Samalla lisättiin eye linereihin väriä, se jo hieman sattuikin. Lopputulos oli hyvä.
Tiistaina mulla olikin sit aika 11 hammashygienistille ja 12.30 oli Mikan hammasleku.
Päätin myös koittaa saada lääkärin aikaa tolle rinnassa olevalle patille, joka ei vaan häviä kokonaan, vaik söin viikon antibiottia.
Joten oli pakottava tarve mennä se näyttään ton syöpätaustan takia.
Niinpä soitin aikaa, ja automaatti kertoi, että soittavat takaisin.
Siinä sitten tein lähtöä, niin soittikin ravintoterapeutti Lahdesta.
Nimittäin kun kävin kirurgia tapaamassa PHKS niin hän hyväksyi mut leikkaukseen, joka on ilmeisesti tammikuussa.
Ennen sitä pitää laihduttaa 8% painosta ENE:llä ja siitä RT halusi keskustella.
Tottakai samaan aikaan Hauhon TK yritti soittaa mulle lekun aikaa.
Mut en voinut katkaista RT puhelua.
Puhelun jälkeen yritin taas tehdä lähtöä hammashygienistille, kun soittivat TK:sta.
Sain lääkärinkin ajan samalle päivällä klo:13:40
Joten tulisin pyörimään TK:n ja kodin välillä edestakas koko päivän.
No kaikki meni kuitenkin ok. Mika saa antibiotti kuurin ja hampaaseen lääkeainetta, sekä uuden ajan.
Mä sain myöskin Kefexin kuurin 10pv . Hän oli siis joku paise, ei syöpää :-)
Lääkäri teki pari pientä viiltoa pattiin ja puristeli sieltä mönjää ulos.
Mikan toinen puoli naamaa on vieläkin turvoksissa antibiooteista huolimatta, eli matka jatkuu...
Mikalla alko tietysti just vkonloppuna hammas oireileen.
Aattelimme, että onneksi Mikalla on aika ma 8, kun kaikessa viisaudessani olin hänelle ajan tilannut tarkastukseen jo aikaisemmin,
Nyt se aika oli tarpeen, vaikka potkikin silloin sitä ajatusta vastaan, kun ei mikään vaivannut.
Onneksi mulla oli jäänyt Kefexiniä, joten annoin siitä Mikalle ensiapua, kun oli poski turvoksissa.
Samoin söin ite Kefexiniä, kun mustapään näköinen piste rintakehässä yht äkkiä turpos ja näytti siltä, että räjähtää ja yritin sitä puristellakin josta hän otti nokkiinsa ja äity vielä lisää.
Ennen kun ma tuli, niin Mikan hammas rauhoittui, mutta toisen puolen hammas alkoi vaivaan niin, että ma- aamuna oli poski niin turvoksissa, että silmäkin oli puolet pienempi. Ei hyvää päivää!!!
No 8 viimein HL ja kuinka ollakkaan oli sellanen HL vastassa,joka ei kuulemma OSANNUT TEHDÄ JUURIHOITOA, !!! SIIS MITÄ !!!
No eihän siinä mitään Mika sai muutaman antibiotin ja tiistaille ajan toiselle HL, joka hallitsee ammattinsa.
Mikalla hoidettiin, nyt vaan toista hampua, jonka osas korjata. USKOMATONTA !!!
No heitin Mikan kotiin ja kaahasin Hämeenlinnaa kohti kulmien pigmentoinnin 2 kertaan. Samalla lisättiin eye linereihin väriä, se jo hieman sattuikin. Lopputulos oli hyvä.
Tiistaina mulla olikin sit aika 11 hammashygienistille ja 12.30 oli Mikan hammasleku.
Päätin myös koittaa saada lääkärin aikaa tolle rinnassa olevalle patille, joka ei vaan häviä kokonaan, vaik söin viikon antibiottia.
Joten oli pakottava tarve mennä se näyttään ton syöpätaustan takia.
Niinpä soitin aikaa, ja automaatti kertoi, että soittavat takaisin.
Siinä sitten tein lähtöä, niin soittikin ravintoterapeutti Lahdesta.
Nimittäin kun kävin kirurgia tapaamassa PHKS niin hän hyväksyi mut leikkaukseen, joka on ilmeisesti tammikuussa.
Ennen sitä pitää laihduttaa 8% painosta ENE:llä ja siitä RT halusi keskustella.
Tottakai samaan aikaan Hauhon TK yritti soittaa mulle lekun aikaa.
Mut en voinut katkaista RT puhelua.
Puhelun jälkeen yritin taas tehdä lähtöä hammashygienistille, kun soittivat TK:sta.
Sain lääkärinkin ajan samalle päivällä klo:13:40
Joten tulisin pyörimään TK:n ja kodin välillä edestakas koko päivän.
No kaikki meni kuitenkin ok. Mika saa antibiotti kuurin ja hampaaseen lääkeainetta, sekä uuden ajan.
Mä sain myöskin Kefexin kuurin 10pv . Hän oli siis joku paise, ei syöpää :-)
Lääkäri teki pari pientä viiltoa pattiin ja puristeli sieltä mönjää ulos.
Mikan toinen puoli naamaa on vieläkin turvoksissa antibiooteista huolimatta, eli matka jatkuu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)