Juu kyllähän mä sen tiedän ja koska olen todella aikaansaava nais immeinen, niin elämäni perusteella voisin väittää, että selviän mitä hankalimmista paikoista ennätysajasta, kun keskitän kaiken tarmoni.
Lähdin tosiaan jo 6.15 torstaina Veikkolaa kohti aurinkotuoli ja peitto mukanani ajatuksella, että voin olla siinä puolimakuulla oottamassa ulkona, kun Pökä hitsaa autoa. Koska selkäni rasittuu jo pelkästä ajostakin. Ratkaisu oli toimiva.
Mika jäi hölmistyneenä kotiin, juuri suihkusta tulleena luullen tulevansa mukaan.
Ja mä luulin, että hän ke olisi tajunnut, kun totesin, että lähden to yksin, enkä jaksa hänen hermoilujaan.
Oli näköjään kuitenkin valmis lähtemään mukaan.
Ajoin Veikkolaan ja takaisin ennätysajassa ilman ongelmia.
Istuin Pökän omatekoisen korjaamon edessä hänen pihassaan aurinkotuolissa ja hörpin puolilämmintä kahvia mitä oli termariin ottanut mukaan.
Ensinnäkin Pökä keksi aika pian miksi mun auto on nykyään ihan kuin höyrykaappi ja ilmastointi on ollut yli vuoden ihan perseestä, siis huurtuu kaikki ikkunat, vaikka mitä tekisin.
Siis aikuisten oikeesti olin jossain vaiheessa vääntänyt vahingossa mun ilmastoinnin sisäkierrolle, eli homma hoitui sekunnissa.
Jo pelkästään tän takia reissu kannatti.
Sit Pökä hitsas sen ison reiän, ruostesuojas auton pohjan, tsekkas renkaat ja laittoi niihin 2.2 ja teki homman mulle todella halvalla.
Mitä mä tekisinkään ilman noita tuttuja korjaajia, en mitään. <3
Tosiaan pyyhälsin kotiin Lidlen kautta ja sain levätä vielä pitkän ehtoon ennen pe töihin menoa.
Uusi mies asukas töissä olikin skarppi päästään ja todella mukava, sekä muisti mut nimeltä, kun on kohdattu hänen töiden kauttaan 15-20v sitten.
Ainoa miinus puoli, että hänen hoitamisensa on todella hidasta, koska Parkki ja siirtymiset kestää kauan ja ajan myötä homma vaan tietty pahenee, niinkuin yleensäkin kaikki sairaudet.
Apuakin pesään saatiin muusta pesästä, koska päivä oli todella haastava monine eri vaiheineen, mutta selvisin tietty.
Tänään lauantaina vapaapäivänä siis totean saman minkä ennenkin, että mulla on mahtava resiliennssi.
Eli supervoimani on kyky palautua, joustaa ja selviytyä vaikeista tilanteista tai vastoinkäymisistä murtumatta, sitä kutsutaan usein myös kriisinkestävyydeksi tai henkiseksi vahvuudeksi.
Joten tänään olen iloinen ja ylpeä itsestäni.
Vietän vapaapäiväni tänään jumpaten, kaupassa käyden, ruokaa tehden ja pakaten huomista varten, nimittäin sain kun sainkin sen yhden hengen huoneen ja lähden töiden jälkeen Su ajaan Kankaanpäähän.
Yritän myös olla antamatta ton ukon juttujen päähäni, jotka on jatkuvaa negaa ja valitusta, kuinka hän on pilannut koko kesän ja olisi pitänyt juoda yksin, ettei tule ongelmia.
Onko toi sitä kuivahumalaa? Saa nähdä voinko luottaa siihen, ettei ota alkoa mun pois ollessa, itse saa päättää.
En ala aikuista ihmistä vahtimaan, tekee mitä tekee.
Jippiajee viikko ilman raatamista ja Mikan valitusta.
Pieni huoli perseessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti