Romahdus

Sanat ei aikuisten oikeesti riitä kertomaan, kuinka rankka töissä on.

Olin 3 aamua 1vp jonka aikana sinkoilin kaikki asiat ja nyt oli 5 aamun putki. Tänä aamuna viidentenä sellaisena tuli seinä vastaan.

Heräsin nimittäin yöllä moneen kertaan nähden painajaisia töistä. Aamulla oli lisäksi toinen sukka kateissa ja pudotin ensimmäisenä puhelimen lattialle. Kun marssin vessaan verenpaineet putos ja tähtiä vilisi silmissä, sekä huimasi. Hädin tuskin pääsin vessasta takaisin.

Mittasin paineet ja ne oli todella alhaiset.

Ensimmäinen ajatus, nyt riitti, jään kotiin. Soitin töihin ja sanoin, että en tule tänään. Olin nimittäin niin helpottunut, kun tämä ajatus päähäni pälkähti, etten epäillyt ajatustani, kuin nanosekunnin.

Yleensä taistelen viimeiseen asti ajatuksen kanssa, että olen poissa töistä, mutta nyt en löytänyt minkäänlaista vastarintaa itsestäni, vaan päätös oli jäätävän selkeä ja yksioikoinen, kiitti mulle riitti.

Sen 8 h aikana mitä mä töissä olen, niin se on yhtä hulabalaloota. Jatkuva kiire ja ikäänkuin kriisin hallinta päällä kokoajan.

Olen kokenut työni todella raskaaksi nyt 100% alettua.

Se vielä puuttuisi, että mun vaadittas tekeen iltavuoroja, joista olen toistaiseksi kieltäytynyt, vedoten yksintyöskentelyyn pesissä selkäni takia. 

Onnistumiskeskustelussakaan pomo ei tätä valintaani kyseenalaistanut, vaan jäin siihen ajatukseen, että näin saan jatkaa edelleen. 

Tosin olen hieman huomannut työkavereilta ihmettelyä asian suhteen. Pomo oli tyytyväinen toipumiseeni, jaksamiseeni ja työhöni, jota kerroin jatkavani vielä muutaman vuoden, jos mahdollista.

Meillä oli työsuojeluvaltuutettu töissä eilen jolle jälleen kerran valitettiin mitoitusta varsinkin iltaisin ja asukkaiden huonokuntoisuutta.

41 asukkaasta nimittäin puolet on 2 laitettavia parhaimmillaan.

Ja käsittämätöntä tässä on se, että illaksi suurin osa heistä muuttuu yhden autettavaksi.

Tarkoittaa siis sitä, että pesissä on 8-10 asukasta ja illalla niissä on vaan 1 hoitaja aamuisen 2 hoitajan sijaan.

Lisäksi koko talossa on 1 hyppäri, joka auttaa joka pesässä 2 hoidettavien kanssa. ja eihän se ole mahdollista, että hän auttaisi 20 kanssa, joten suuren osan asukkaista, jotka tarvitsisivat 2 hoitajan avun vääntää pesän hoitaja yksin oman terveytensä ja työturvallisuuden rajamailla.

Ennen illoissa oli 2 hyppäriä, jotka yhdessä laittoivat niitä kahden autettavia, mutta kun hallitus muutti mitoitusta, niin tämä asia muuttui. Ja on ollut katastrofia siitä lähtien.

Lisäksi usein illasta puuttuu se ainoakin hyppäri ja sitä metsästetään pitkin päivää. Rekryläiset eivät halua ottaa meiltä enää iltavuoroja, kun yleisesti tiedetään kuinka raskaista meillä on.

Oma väki yrittää venyä tekeen ylimääräistä, mutta esim. minäkään en enää jaksa.

Asukkaat ovat suurinpiirtein saattohoitovaiheessa nykyään kun meille tulevat, monine eri sairauksineen. Melkein jokaisella on jonkinlaista muistisairautta.

Meidänkään pesän 8 asukkaasta ainoastaan 1 kulkee rollan kanssa lyhyttä matkaa, mutta muut ovat vuoteessa, tai nostetaan pyörätuoliin. Raskaita isoja miehiä pesässä on 6.

Joten tänään sanon, että kiitti mulle riitti ja vietän vapaapäivän soittaen pomolle myöhemmin. 

Perään 2 vapaapäivää. Jospa sitten jaksaisi taas muutaman päivän.

Aion ottaa lähinnä rennosti tänään, ehkä jumpata ja saunoa vain tänään ja hoitaa itseään <3 Ja ehkä aurinkoa???

Kuntoutuksessahan annettiin mulle tavoite olla armollisempi itseäni kohtaan. Sitä mä aion tänään noudattaa kirjaimellisesti.