Kärvistelyä

Lähete sappileikkaukseen lähti sitten menemään eteenpäin. Ylävatsaa on särkenyt melkein päivittäin.

Kunnallisen hammaslääkärin toimimattomuuteen kyllästyneenä kävin sitten yksityisellä ja sain samalla käynnillä sillan hampaaseen, suun tutkimuksen, paljon kuvia hampaista, sekä vielä korjasi alahampaan, minkä kunnallinen meinasi poistaa ensi viikolla.
 Sitä ei kuulemma ole tarvis poistaa vielä.
Oon niin pettynyt kunnalliseen, joka näköjään mielummin kiskoo hampaat asiakkaan suusta, kun viitsii niitä korjata. Tai sitten siellä on niin ammattitaidotonta porukkaa, etteivät osaa.
Tai sitten on käsketty priorisoida. Joka tapauksessa syvältä.
Hyvästi kunnallinen hammashoito, joka on perseestä!!!
Olisin joutunut oottaan vähintään puoli vuotta, että mun tilanteelle olisi edes tehty mitään muuta, kun vedetty pois se ainookin hammas , joka auttaa purentaan.
Yksityisen hinta oli 520e, joka on musta ihan kohtuullinen. Koska melko samoihin ois menty, jos ois käynyt näistä samoista asioista monta eri kertaa.

Tilasin vielä ajan implantin tekijälle ja käyn kartoittamassa, voiko mulle yleensä laittaa sellaista.
Se vasta kallista on, mutta ruoan syöminen on yksi suurimpia nautintoja elämässä ja olisi kiva näitten omien leegojen kanssa pärjätä niin pitkälle, kuin mahdollista. Eiköhän siihenkin keinot löydy se maksaa,yksi kerrallaan, vaikka onkin tuhat muutakin asiaa mihin rahaa pitäisi laittaa.

Meedio ilta oli mulle katastrofi, koska olin siellä sellaisissa mielentiloissa, etten osannut yhtään nauttia siitä. Eikä siellä sen puoleen tullut minulle mitään ihmeellistä.
Ennen sinne menoa minua syytti eräs ihminen asiasta, jota en ollut tehnyt. Tuli suoraan silmille.
Eikä ole pyytänyt anteeksi, vaikka todistin hänen olevan väärässä.
Edelleen sitten murjotetaan eri leireissä ja turha riita kalvaa mua sisäisesti.
Mut en oikeesti voi paljoa tehdä asian eteen, ilman toisen aloitetta.
Koska jo tekstarilla yritin, mutta vastakaikua ei tullut. Joudun tämän ihmisen näkemään useita kertoja viikossa ja se on todella raskasta.

Yritän kuitenkin energeettisesti vaikuttaa tilanteen laukeamiseen ja antaa hänelle sisimmässäni anteeksi, vaikka hän ei ole sitä pyytänytkään.
Nyt mä vaan mietin, että mitä mun tästä pitäisi oppia? Ja miksi mun eteen tuodaan ajoittain näitä tilanteita, että joku hyökkää minua kohti, vaikka en ole mitään pahaa kelleen tehnyt?
No ehkä se vielä selkenee mulle. Yritän päästä tästä kalvavasta mielentilasta eroon, kun en itse sitä ole aiheuttanut, mutta on tää vaikeeta, inhoan riitoja!!!

Pahin jakso stressin takia on mun mielestä takana. On ollut ultraa,magneettikuvausta, alatutkimusta, kuulo, keuhkot,sydän RT, hampaiden kanssa lukuisia käyntejä, auton katsastus, huolto, Hesan reissu ajaen pimeessä ja törkeellä kelillä, lapset täällä, Miinan haavojen kanssa taistelua, ja sitä kautta ruokavalion muutos kaikille 3 kissalla. Mikan masennus ja raivokohtaukset, oma stressitaso.
Jatkuvat ylityöt, työn vaihto takas palveluasumiseen ja uuteen pesään ja elämän hallinta yleensä.
Ja nyt sitten vielä tämä uus ristiriitatilanne, joka oli sitten piste iin päälle ja sai mut suistuun hetkeks raiteiltani. Painajaisiakin siitä olen parina yönä nähnyt, jospa jo alkas helpottaan, mut tiedän ettei helpota lopullisesti, ennen asian sopimista :-(

Eilen oli eka kiva aamu pitkästä aikaa. Tein Kombutshaa Jonnan tuoman sienen avulla.
Vaihdoin myös jouluverhot ja muutaman pöytäliinan. Tänään haetaan kuusi ja laitan varmaan joulukoristeita myös.  Mikan ruoat on jo tehty, vaik kello on 6 aamulla. Ihanaa kun toi rytmi on kääntynyt näin aamuvoittoiseksi.
Mikan synttäreillä vietetään samalla pikku joulua, sekä itsenäisyyspäivää, joten kaikki samaan rahaan. Glögiä pitää ostaa ja paljon <3
Sitä kohti, jaksaa, jaksaa, jaksaa,,,,,vaik ei oikeesti jaksas enää yhtään....

Kylmää kyytiä

Ahdistaa ja on vaikea hengittää. Tupakkaa hermoihini taas oon vetänyt, ei montaa päivässä, mutta kuitenkin, Ja kun tiedän, että se ei minulle sovi, niin siinäkin on ristiriita, mut tällä hetkellä en osaa muutoinkaan toimia.
Lääkäri soitti ulltran tuloksista. Säryn syy ylävatsalla oli sappikivet. Ehdotti leikkausta, jolloin mä kiirehdin sanomaan, ettei ne nyt ole niin vaivanneet ja et katottas vielä.
Lääkäri sanoi soittavansa uudestaan alkuvuodesta ja katsotaan tilanne sitten.
Hyvä, että luurin sain kiinni, kun alkoi taas tuttu särky, joka jatkui eilen aamulla ja taas illalla.
Laitoin meiliä lekulle, että laittas mut vaan leikkausjonoon, et taisin vähätellä asiaa, kun en haluaisi enää yhteenkään leikkaukseen. No ei ole vastannut, joten saa nähdä, kattellaan...
Nää sappikivetkin oon varmaan saanut, kun sappi käsittääkseni kerää vihaa ym. negatiivisia tunteita ja oon niitä vaan niellyt sisälleni, joten en yhtään ihmettele, että miksi??

Hampaiden kanssa  taistelua edelleen.  HL sanoi, että ennenkun voidaan miettiä kuitusiltaa täytyy varata aika tarkastukseen ja hän ei tietty voi antaa aikaa suoraan vaan se pitää varata puhelimella.
Soitin sitten ja sanoin, että tarvitsen ajan pian, kun hampaat lahoo suuhun, niin sain ajan ihan Helmikuulle. Olin ihan , että ei ole todellista, johon tyyppi totesi kylmästi, että otatko ajan vai etkö?
Olin ja olen edelleen pöyristynyt!!!!
Mistä ihan aikuisten oikeesti meidät verotetaan kuoliaaksi, kun et saa enää edes terveyspalveluja, kun niitä kiireisesti tarvitsisit?
Siitä vittuuntuneena tilasin ajan myös yksityiselle, en tiedä vielä kuinka kalliiksi se siellä tulee ja millä sen aion maksaa, mutta en mä voi odottaa 4kk näillä leegoilla,
Kun ei voi purra millään puolella. Tää maailma on niiiiiiin epäreilu.
Ja pieniähän juttuja nää on kun aatellaan, kuinka paljon huonommin asiat ovat vielä muualla. Mutta maailmaa kuitenkin hahmottaa aina omasta perspektiivistään.

Vaikka kuinka nautin siitä, että veljen lapset Jonna ja Lassi on täällä nyt yökylässä ja näen sunnuntaina bestikseni Jarzen. Niin silti koen niistäkin asioista stressiä etukäteen, että kuinka jaksan.
Kun niihin liittyy niin paljon myös tekemistä, niinkun kaupassa käyntiä, petaamista ym ja ajoa pimeellä Hesaan ja takas ja taas pitkään päivään töihin sen jälkeen.
Elämä tuntuu taas liian usein suorittamiselta ja taistelulta eloon jäämisestä.
Kokoajan on ahdistava tunne ylävatsalla, että jotain pahaa tapahtuu ja elämältä putoo pohja.
Mitä enemmän yritän tempoa, että saisin jotain turvarahastoa kerättyä, sen enemmän kaikki raha valuu sormieni välistä ja laskua tulee peräjälkeen joka tuutista sisään.

Kuitenkin aina kaikesta selviää juuri ja juuri seuraavaan rahantuloon asti, mut joka kerta joutuu käyttää viimeisenkin Euron luotoilta, ennenkuin helpotusta tulee.
En ihan oikeesti tiedä, kuinka kauan tätä enää jaksan. Tekis mieli luovuttaa....
Mut kun sekään ei ole vaihtoehto. Kai mä temmon niin kauan kunnes saan jonkun bornautin
En vaan pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, et joudun taas luottotiedottomaksi ja jouduttas pois tästä talosta.Täältä luonnon keskeltä omasta rauhasta.

Ja niin kauan on ainakin pystyttävä homma hoitaan, et saa ystävän takaaman osuuden maksettua. Sitä ei oo enää paljon..
En ikinä pettäisi ystävääni <3 Enkä tietenkään ketään, joka minua on auttanut.

Mut kaippa ne asiat järjestys kuitenkin jotenkin, jos niin kävis. Eiköhän täällä joku rauhallinen luukku löytys vuokralle sit..mut vielä pyristelen.

Henkisen kehityksen kurssikin alkoi, siitä vähän ristiriitaiset fiilikset myös.
Toisaalta tunnen, että noi asiat mitä opetetaan mulle, ovat jo mulla tiedossa, mut toisaalta hyvähän se on kerrata.
Mielikuvamatkoja/ meditaatioita en diggaa yhtään, mutta yritän nähdä/ kokea jotain..
Parasta antia kurssilla kuitenkin on nähdä muita kurssilaisia ja kuulla heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Ja kaiken kruununa on tietysti ystäväni Sanna, kenen kanssa siellä käyn.
Juu otan tän kurssin lähinnä kokemuksen kannalta ja, että tästä voimme sitten yhdessä jatkaa eteenpäin. Kiva yhdistävä lisä pitää ystävyyttä yllä myös. <3

RT kehon koostumusmittaus näytti taas tosi hyviä tuloksia viskeriaalisen rasvan osuus on pienentynyt taas ja on jo normaalin tasolla. Eli kermaa ja voita toimii!!! :-)
Paino tippunut ja lihasmassa kasvanut ja energian kulutus taso on sama kuin viimeksi.
Eli tää homma toimii. En ihan päässyt vielä välitavoitteeseeni, mutta 6kg päästä sitten monen vuosikymmenen tavoite täyttyy. Toivottavasti ennen Mikan synntäreitä.

hampaat lahoo, toivottavasti ei liittokin...

Täs on nyt joutunut taas sellaseen pyöritykseen hampaittensa kanssa, ettei paremmasta väliä.
Taas kerran 1 vp viikossa ja siitä nautittiin Mikan kanssa Netflixin ääressä saunan jälkeen syöden jotain hyvää, kun yht äkkiä puraisin jotain kovaa ja ainoa alahammas oikealla otti osumaa, eikä sillä voinut sen jälkeen purra. Siinä meni pilalle sekin vp.
Monta päivää menin särkylääkkeiden voimalla, kunnes oli pakko tilata hätäaika hammaslääkäriin ja tottakai piti lähteä Hämeenlinnaan asti suuntaansa 35km.
Siellä kuvasivat ja tuomio tuli, että halkeama taas vaihteeks luun alle asti ja hampaan joutuu poistamaan kokonaan.
He eivät sitä voi tehdä, kun on sädetetty syövän takia, joten aika suukirurgille saatiin ihan marraskuulle. Hampaasta otettiin liikkuva päälliosa pois ja laitettiin väliaikainen, joka kotiin päästyäni ja ekaa ruokaa parin tunnin päästä syödessäni lähti kokonaan irti.
Eikä siinäkään mitään. Sen alla oli todella terävä reuna, joka tökki kieleen kokoajan.
Lisäksi olin vielä iltavuorossa ja hammas häiritsi jopa puhumista.
Yritin purkkaakin siihen tunkea, mutta ei siinä pysynyt mitään.
Sitten yön yli nukkumisen jälkeen taas aamuun töihin lauantaina. Päätin soittaa taas päivystävälle aikaa ja sainkin klo. 11.
Jouduin 10 lähteen töistä kesken päivän ja jäin talolle velkaa 5h, jotka teen ens viikolla takaisin.
Onneksi boolissa oli ylimääräinen työntekijä ja työjärjestelijä  soitti jo aamu 7 ja kysyi olisiko hänelle Hauholla töitä? Sattuipa sopivasti totesin. Tyttö tuli siis tekemään mun listan loppuun. Muutoin ois mennytkin vieläkin hankalammaks.
Päivystävällä sitten vaihtoivat väliaikaisen paikan ja hioivat terävän reunan. Oli kuulemma ihan oletettuakin, että se voisi irti lähteä, kun kuulemma eilen vuoti.
No kiva...olisikohan asiasta voinut mainita minullekin ja miksi jätettiin sika terävä reuna sinne?
No tää käynti meni vakuuseen, mutta käyntimaksun joutuu silti maksaan, eli aivan perseestä koko touhu.
Työajan menetys, kilometrejä 140e , maksut ja edelleen joutuu vielä hampaanpoistoon.

No ei siinäkään tietenkään mitään. Siitä 2pv ja taas ainoo vp. niin ylähammas oik, jossa myös aikoinaan sama homma ja väliaikainen paikka. Niin koko hammaspaikka lähti irti syödessä.
Siihen asti päivä oli ollut loistava, mutta taas takaisku.
Ja eikun soittoa hammaslekuun. Sain ajan siitä 2 h päästä ja taas sain lähtee Häneenlinnaan.
Laitto väliaikasen, joka ei kestä edes pehmeän ruoan puremista, joten perseestä tämä touhu todellakin.
Nyt ei tiedä millä puolella pystyy mitään syömään, kun vasemmalla ylhäälläkin on silta hammas ja alhaalla kolisee tyhjää.
Suosittelivat jo osaproteesia, mikä tietty maksaa sikana.
No mulla on 2 aikaa tulossa, toinen hampaanpoistoon ja toinen hyvälle hl , joka viimeks teki sillan vas. puolelle. Kysyn voiskos sitä vielä kokeilla oik. puolelle, jos ei niin pakko sitten osaproteesiin lähteä. Mut toivon kovasti, et vielä saisin sitä siirtää.

Tänään menossa katsastukseen ja sen jälkeen gynelle. Huomenna vatsan ultra ja RT.
Paineita riittää, joka vp hetki on aikataulutettu.Kotona myös paineita,

Mikalla huonompi kausi menossa ja menettää hermonsa joka asiasta.
Eilen kun kun pääsin kotiin 3 pitkän päivän jälkeen, niin vastassa oli  lapsi, joka kiukuttelee, kun ei ole nähnyt äitiään. Ei aviomies, joka tulee vaimoaan.
Kaatoi kaiken paskan mun niskaan ja oli niin kiukkuisella tuulella, ettei täällä uskaltanut edes hengittää saati sitten puhua mitään tuntiin BB häätöä sivusilmällä katsellessa.
Vittu, et mä inhoon et joutuu kotonaan oleen varpaillaan.

Viimeksi äsken aamu 6 otettiin yhteen, kun oon taas liikaa joutunut kuunteleen sen angstaamista,
Aikamme heiluteltiin miekkoja ja sitten se sopua yritti rakentaa, kun näki, et mä oon äärirajoilla ja jo huudan takaisin ja sitten vaikenen lopullisesti..Saa vaan nähdä kuinka kauan se sopu taas kestää.
Kaikki alko siitä, kun sanoin, et tänään sais sit luvan olla raivoomatta, kun halauaisin viettää edes yhden hyvän stressittömän vapaapäivän.

Mun tekis rehellisesti sanottuna mieli vetää perseet olalle.
Niin paljon on paineita kaikesta mitä on tulossa, ettei vaan jaksaisi, mutta ei ole mitään mahdollisuutta siihen, ainakaan juuri nyt.
Tupakkaan oon sit taas joutunut turvautumaan, et vähän rauhoittas hermojaan.

Mikalla on myös viinan tuska. Yritin sille ehdottaa paria eri vaihtoehtoakin, et lähtis Tampereelle kavereille juhliin ja et vaik hakisin sen sit takas, mut en saanu lähtee sitä mihinkään.
Saas ny sit nähdä mitä tästä tulee, kun on vielä 2kk aikaa, kun pitäs nollata ja paineita riittää joka suunnasta..

Kyl mä nyt sen oon tajunnut, että 2kk välein pitää olla pään nollaus, muutoin elämä menee liian vaikeaksi. Se olisi varmaan se kultainen keskitie, mitä etsitään.
Sen huomaa ihan selvästi, kun alkaa meneen sille puolelle, et alkaa enenevissä määrin stressaan ja ajatteleen, et nyt täytyis saada irtiotto.
Ja mulla liittyy näköjään toi tupakanhalu siihen , että nyt olis aika....

Vitun raha- asiat ei vaan parane, vaikka mitä tekis. Nyt alkaa sitten tippuun hammasleku ja nää kaikki käynti maksut ultrissa, gynellä, lekussa ja RT:llä ym. mitähän seuraavaks.
Ei ole ihmisen elämä aina helppoa, mutta kuka on väittänyt, että sen pitäisi olla?

Ikäkriisiä pukkaa

Eilen oli sitten synttärit, täytin 58v .
En sitten millään suostu uskomaan, että 60v on niin lähellä.
Mulla ei oo oikeastaan ollut ikäkriisiä ikinä, kuin vasta nyt. Jo ainakin vuoden on mietityttänyt se, että ollaan eittämättä elämän ehtoopuolella, vaik tietty iän puolesta vois olla vielä aikaa, mut ei kuitenkaan enää loputtomasti.

Eikä toi auta yhtään, et Mika tulee perässä ihan liian hitaasti. Saa nähdä miten meidän suhde kestää, kun Mika on mun ikänen, niin mä oon sitten 74v kuulostaa ihan järkyttävältä.
Mä en haluuuuuuuuuuuuuuuuuu vanheta. Yäk.

Ite kun vielä hoitaa vanhenevaa väestöä. niin tietää, että ei se tulevaisuus ole useinkaan kovin kaunis. Tietty yritän itseeni valaa intoa ja uskoa, että juuri minä vanhenen kauniisti kuin honka ja kaadun saaappaat jalassa, enkä joudu hoitokotiin toisten armoille, vaan saan olla kotona ja Mikan kanssa löydetään joku  tapa pitää rakkaus yllä numeroista huolimatta.

Mun on hirveen vaikee hyväksyä rapistuvaa ulkomuotoani. Kun naama valuu aina vaan alemmaks ja rypyt lisääntyy. Jos mulla olis rahaa, niin tilaisin samantien ajan kasvojen kohotukseen.
En oo ikinä ollut filmitähti, mutta mielestäni siedettävän näköinen.

Mulle riittää se, että olis suht tyytyväinen tohon peilistä näkyvään tyyppiin, mutta kieltämättä toi naama kaipais vähän ryhtiä.

Sit laihtumisen myötä joka paikka muutoinkin roikkuu ja pitäs jossain vaiheessa päästä noista roikoistakin eroon. Allit on taas järkyttävät loiskuvat siivekkeet, maha roikkuu ja reidet, joille ei ole vielä tehty yhtään mitään -100kg jälkeen ovatkin sitten vielä luku sinänsä.
Voi olla, että joudun hautaan näitten roikkojeni kanssa, kun kunnallisella ei ehkä saa näitä ihon kiristysleikkauksia ja mulla on entisetkin vielä maksamatta, kun ite maksoin yksityisellä. Siinä 1 syy velkaantumiseeni, mutta en sitä tosiaan kadu, koska ilman niitä leikkauksia, en olisi enää työkunnossa, jos sitten elossakaan. Niin massiivisia muutoksen ovat olleet,

Mun mieli ei vaan vanhene pärstän mukana, vaik kuin yritän sopeutua peilissä villkuvaan hahmoon. Haluaisin aina ajottain olla villi, vapaa ja huoleton ja se Päkä, joka joskus olin.
Toisaalta vanheneminen on saanut mulle kuitenkin jotain järkeäkin taottua päähän.
Enää en lähde suinpäin mihinkään, vaan harkitsen ja usein sitten jääkin siihen, esim. joku illanistujaisiiin meno. Tuntuu vaan, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, että mielummin jään sitten kotiin.

JOo tää iän sanominen ääneen on mulle näköjään niin vaikea asia, että alanpa tietoisesti sanomaan sen ääneen.
Mietin pitkään tästä aiheesta kirjoittamista ja se tuntui niin vaikeelta, että mun oli pakko tehdä se kuitenkin.
Sillä sanotaan, että kun menee pelkojaan päin, niin ne häviää!!!
Ja minä haluan tulla sinuiksi ikäni kanssa.
Haluan päästä tunteesta, että ikääntyminen tekee minusta jotenkin huonomman ihmisen ja että sitä pitäisi jotenkin hävetä.
Koska ainut tapa elää kauemmin, on vanheta.
Olen arvokas ja rakastettava kaikkine elämänkokemuksineni ja tämän yritän nyt sisäistää.
Sitä kohti...Ole armollinen ja rakastava itseäsi kohtaan <3 Heippa <3

PS: Heräsin 4.44 joka numerologisesti tarkoittaa, että
444 Enkelit ovat ympärilläsi ja vakuuttavat rakkaudestaan ja avustaan. Älä murehdi, koska enkelten apu on lähellä.

seesteistä

Elämä sujuu ihanasti tasaisen rauhallisesti töitä sikana tehden. Eilen multa just kysyttiin töissä, että miten jaksan tehdä niin paljon töitä, eikö kyllästytä? Kerroin, että ei pahemmin ahdista, et teen vuoron kerrallaan tavoite näköpiirissä.

Tänään on taas yksi niistä palkitsevista päivistä, kun saan niin hyvän tilin ylitöistä, että saan kaikki rästit ajantasalle ja oon saanut hieman tilailtuakin kaikkee pientä. mm. housut ja paidan ( en oo itelleni raskinut pitkään aikaan mitään tilata) sit tilasin hoitaja kellon.
Nettiin langattomat yhteydet.
Tilasin myös kissoille kristallihiekkaa, viljattomia raksuja ja viljatonta märkäruokaa. Viimeinen keino saada Miinan niskan raapiminen loppumaan, Toivottavasti tepsii.

Tajusin, et yksi syy jaksamiseeni on se, että kun olen sisäisesti tasapainossa, niin mikään ulkoinen ei voi mua horjuttaa. Tuntuu, että energiat ovat kertakaikkiaan loistavat, niin ihmis-suhteissa, kuin muussakin toiminnassa.
Elämä soljuu eteenpäin hyvillä fiiliksillä. Toki toivoisin, että vapaa-aikani lisääntyisi jossain vaiheessa, ja uskonkin, että näin käy. Jotain kyllä tulee tapahtumaan, että elämä tästä helpottaa ja ylitöiden tekoa voi vähentää. Näin uskon.

Mulla on aarrekartan teko vaiheessa. OOn tehnyt jo 2 osiota, jossa on lähinnä voimalauseita, mm.
Hyvä olo, Minä menestyjä, Itseruoskinta saisi jo jäädä, Älä pelkää epäonnistua, Suunnittelemalla kiinni unelmaan, Elä vähän enemmän voi paremmin,
 Muutan elämäni suunnan, En aio pelätä tulevaa, viiniä mutkattomasti, Yhtä juhlaa, Nautin kun saan olla niinkuin tykkään, Uutta virtaa elämään.

Nyt jatkan sitä laittamalla seuraavaan osioon konkreettisesti niitä asioita mitä tahdon elämääni, kuten se maaistalo, jossa isot huoneet, aitta ja ehdottomasti rantasauna, tilaa koirille, ei naapureita.

Patti kainalossa oli rasvapatti, seurataan...nyt sit rinnan alla pieni patti kipeytynyt rintaliivien reunasta, tuskin mitään sekään...2 viikon päästä vatsan ultra ja RT en oo laihtunut yhtään.
Pakko alkaa taas karppaan ja saada ittsenä ketoosiin, ei nää läskit tästä näköjään muuten katoo.
Nyt 2 vp ja saan vielä syödä mitä haluun ja sit puristan 2 vkoa ketoosiin itteni.

Elämä on ihan jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeees <3

Vähän arveluttaa

Olin sitten hierojalla aamusta. Oliko taas johdatusta, että tilasin ajan juuri ennen nenä/kurkku/kuulotutkimusta, sillä hieroja löysi kananmunan kokoisen muljahtelevan patin kainalon ulkopuolelta.
Sen sitten näytin lääkärille vielä samana päivänä. Ensin ei meinanut sitä löytää tunnustellessaan, mutta sitten löysi ja sain ajan siitä jo 2 viikon päästä ultrattavaksi ja koepalaan.
Ei mua nyt varsinaisesti pelota, kait se rasvapatti on?
Mutta kuitenkin mahdollisuus siihen, että se onkin jotain pahempaa on tietty olemassa. Vointi on kyllä hyvä, virkeä ja energinen, mutta eihän sitä tiedä...
Tää vuosi on nyt tärkee, koska äite sairastu 55v kohtusyöpään ja mä saman ikäisenä nielurisasyöpään.
Äitee sairastu 58v verisyöpään ja kuoli siihen noin 3kk kuluttua sairastumisestaan ja mä täytän kk päästä 58v, joten hieman arveluttaa meenkö samaa reittiä?

Sain sit vihdoin aloitettua kuntosalin eilen. Aloitin varovasti vain puoli tuntia, mut meen nyt aamusta ottaan hieman pidemmän kaavan kautta uusiks. Mulla on iltaa koko viikon, niin ehdin paremmin, Meen ainakin tänään ja varmaan pe,
Otin 3kk kortin henk. kunta hintaan n.50e, kun sillä yksityisellä salilla, jossa kävin viime keväänä, maksoi 1 kk 50e, joten tää sopii paremmin pussilleni.
Nyt täytyisi vaan jättää noi herkkujen syömiset, jotka on lähteneet täysin lapasesta.
Nyt täytyy päästä ketoosiin ja laihtua ennen RT:lle menoa, johon on kk aikaa. Samalla se vatsan ultra.

Kohta näkee toteutuuko se henkisen tiedon kurssi ens kuussa. Onko tarpeeksi osallistujia?

Syksy on hyvällä mallilla, on kyllä kylmää ja sateista. Sen puolesta kotihoidosta sisätöihin siirtymistä on helpompi taas jatkaa, vaikka niin tykkäisin jäädä.

Ens kuussa tulee veljen lapset kyläileen ja Jonna neuvoo mulle Combutshan tekemisen jalon taidon, jota alan juomaan joka päivä. Ihana nähdä taas RISK turnauksen kera.

Kun lapset lähtee kotiin Manseen, niin minä suuntaan Helsinkiin katsoon rakasta ystävääni Jarzelia. Hiukan taas raitoja etuhiuksiin haluan matkallani myös.
Kattellaan varmaan BB:tä ja kaikki tietovisailuja, joita on aina harrastettu Jarzelin kaa.
Hyödynnän matkaa myös käymällä ystävälläni Pökällä, joka vaihtaa mulle talvikiekot alle ja massaa auton pohjan. Sitä ennen olisi tarkoitus katsastaa auto, et voi korjauttaa samalla, jos jotain vikaa löytynee.  Oon aika mestari tappaan monta kärpästä yhdellä iskulla.

Sutari on tilattu ja öljyt on valmiina säiliössä talven pakkasia varten. Kovasti yritetään suunnitella miten voitaisiin luopua öljyn käytöstä, mutta kun se vaatisi rahaa, jota ei ole.
Paskakaivojen tyhjennys pitäisi myös tilata piakkoin.

Autokin temppuili tossa. Yks aamu en päässyt töihin ollenkaan ja työkamut haki ja toi takas töistä. Onneksi on tuo ystävä autonkorjaaja, joka toi Hämeenlinnasta töistä tullessaan akun ja vaihto sen samantien.
Ja onneksi vika oli vain siinä. Seuraavana päivänä pääsinkin normisti töihin.

Kaunista harmonista syksyä toivon kaikille <3

Niin selkeetä

Nyt on kyllä ihana seesteinen tasainen vaihe elämässä, josta nautin todella paljon joka päivä <3
Kk jo ilman alkoo ja olo on parempi ja virkeämpi joka päivä, vaikka paahdan ylitöitä taas urakalla., mutta ilon kautta.
Töissä on mennyt upeesti ja oon saanut postiivista palautetta niin työkamuilta, kuin asiakkailtakin <3
Tuntuu niin hyvältä tehdä töitä, kun tuntuu, että hyväksytään ja tykätään ja saa jopa jotain aikaseksi.
Jotenkin vahva tunne elää myös siitä, että vuoden sisällä saan raha-asiatkin paremmalle tolalle.
Tarkoitus olisi tehdä aarrekartta, johon siis laitan asioita ja voimalauseita, joita haluan elämääni ja sitten ripustan sen näkyvälle paikalle ja kun sen näen joka päivä, niin se jää alitajuntaani ja alan toteuttamaan asioita, joita siinä näkyy.
Näin uskon, on toiminut ennenkin!!!

Olin muuten kaulan ultrassa, joka oli puhdas. Sitten keuhkot kuvattiin röntgenillä, joista tulossa vastaus, mutta ei oo kuulunu mitään, joten ei varmaankaan mitään ole.
Alapäästä otettiin koepala. Sitten oon menossa vatsan ultraan, kun on noita särkyjä, katsotaan, ettei oo taas tyrää. Sit on tulossa samana päivänä RT, saas nähdä ehdinkö saamaan painoa alas enempi siihen mennessä. Viimeks kirjoitin, et -3kg mennyt kesän aikana. Nyt siihen voi lisätä 3kg, jotka meni heti kun juhlimisen aiheuttama pöhötys lähti. Kyl tää tästä taas, vaik taas on viikon jumittanut.

Mikan kans elo on rauhaisaa ja mukavaa. Katotaan meitin lempisarjoja, kun on aikaa ja chillataan kissojen kanssa ja hyvää safkaa tietty pitää olla <3
Kun vaan sais/ ehtis olla enemmän kotona. Oon niin toivonut, et sais mani asiat siihen malliin, ettei tarvis tehdä ylitöitä. Se olis kyllä mahtavaa. No kyl se vielä tapahtuu.
Niin päätin siis siirtyä takaisin entiseen työhöni rahan ja työaikojen takia.
Ja nyt kun oon siellä taas tehnyt muutaman vuoron extraten, niin ei se hullummalta tuntunut ja työkamut on mahtavia sielläkin.
Siirryn sinne vakkariin lokakuun lopussa alkavalle listalle. Sit aletaan vasta tienaan!!
Jospa sais sit niihin luottokortteihin hieman käyttövaraa laitettua.