11 päivää

Enää 11päivää jäljellä 4 kuukaudesta, kun pääsee nollaan tätä syksyä, joka on ollut taas haastava.
Mitään isoa katastrofia ennustuksista huolimatta ei ainakaan vielä ole tullut ja vuosi on onneksi jo aika lopussa, joten eiköhän tästä suht kuivin jaloin selvitä.

Pahinta syksyssä on ollut alkoholin tuoman nollauksen välttäminen ja Mikan masennuksen sietäminen, sekä ylenmääräinen työn teko ja sitä kautta kaikki muukin on tuntunut suorittamiselta.
Kaikki vp aika on ympätty mitä erilaisimpiin velvollisuuksiin, eikä rauhoittumista ole ollut.

Parasta syksyssä on ollut  Jarzella käyminen, Jonna ja Lassi meillä RISK pelin tiimellys ja keskustelut siinä sivussa. Henkisen kehityksen kurssi, jossa parhainta antia oli kurssikaverit ja eriten Sanna ystäväin, jonka näin nyt useimmin tän myötä. Töissä on mennyt jo pitkään paremmin kuin ennen ja työkamuissa on monta helmeä, joiden seurasta nautin. Hyviä ystävyys suhteita on tullut työnkin kautta. Hyvää on sekin, että laskut on saanut maksettua joka kk, vaikka säästöön ei edelleenkään ole jäänyt mitään. Mahtavaa, ettei syöpä ole uusinut, paino laskee edelleen ja hampaittenkin kanssa pärjää nyt jotenkin, kun viel sais niitä implantteja.

Mut nyt se nollaus on vihdoin lähellä. Vaik tiedän ja pelkään jo etukäteen tulevaa huonoa oloa nollamisesta, niin tiedän etten muutakaan voi/ osaa tehdä. Nyt lasken päiviä ja kohta tunteja. Vielä tämä viikko ja ensi viikkoa puolet ja sitten. Sitten saan viikoksi unohtaa koko maailman ja pysyä pesässäni kuin karhu. Ensin ilolientä vetäen ja vuodattaen fiiliksiäni ympärillä oleville ja kun humu laskeutuu, niin palaan arkeen sänky selässä tv:n rauhoittumisen, hyvän ruoan ja herkkujen kautta.
Ehkä sitten taas osaan arvostaa normaalia arkea jonka arvostus aina unohtuu, kun on liian pitkään selvinpäin ja vaan suorittaa elämäänsä.

Pääsee hetkeksi pois tästä yhteiskunnasta, kun alkaa jo uutisten lukeminenkin ahdistaa.
Tarvittas nykyaikaan oikeita ongelmia, jotta loppuis tää kaikenlaisista turhanpäiväisyyksistä iniseminen. Tää on mielensä pahoittajien yhteiskunta nykyään. Sananvapaus viedään.
Ei täällä saa enää mielipiteitään sanoa. Nyt tutkitaan jo 40v vanhoja sketsejä, että onko niissä kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka se lakitermikin keksittiin vasta 2011v.
Mamut saa valehdella ja syyttää mediassa suomalaisia rasisteiksi keksityillä jutuilla ilman seurauksia. Rikolliset matut saa olla päättämässä suomalaisten asioista eduskunnassa. Jälkiviisaissa huntupää kertoo asiantuntijana Suomalaisille mielipiteitään. Kirkot ajetaan alas, ei joulujuhlia siellä. Tiernapojat kielletään. Palkan alennuksia työntekijöiden etujen alas ajoa, verotuksen kiristymistä. Maalla asumisesta tehdään mahdotonta. Hauholta viedään viimeinenkin pankki, posti lähti jo. Yleislakko tulee oletko valmis? Ensi vuonna hoitsujen sopimusneuvottelut, Fiilis on, että jos palkat ei nyt nouse, niin ei koskaan.
Itse olisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin valmis barrikaadeille!!!
Nyt ei mennä hyvään sunntaan ei!!!

Vapaapäivä

Heräsin taas kuin tikka puol 5. Aamusta saakka niin onnellinen olotila, vapaapäivä, eikä muita pakollisia menoja, kuin hieroja ja kaupat, sekä ruoan laitto. Mahtavaa päästä hierojalle, kun tää selkäsärky alkaa oleen jatkuvaa,

Päästiin muuten pari pv sitten työ ystävän kanssa avantoon ja kuntosalille, Tästä se lähtee. Tarkotus olis ees kerran viikossa löytää yhteinen aika sille. Mut täytyy sanoo, et se ei ole kovin helppoa, kun työvuorot ja elämä on :-)
Mut hieno homma, et alotettiin ja yritetään, koska yksin tää homma ei oikein toimi!!!
En saa itteeni millään hätyytettyä kuntosalille, vaik olis aikaakin, eikä sitä ees ole pahemmin ollut.

Kaupasta tänään joululiinat värienergiaa tuomaan ja shoppailun iloa pienesti <3
Joulupalloja ja liinoja vois laitella tänä viikonloppuna. Näillä näkymin mulla on 3 vp. Mulla on ollut viimeksi elokuun alussa enemmän kuin 1-2vp kerralla.
Ahdistaa etukäteen, et on sunnuntai vp, enkä ole tienaamassa. En pidä ikinä sunnuntaita vp, jos ei mulla ole menoa. Toivottavasti tulis siihen töitä.
Lauantaina on tosin se kurssi 10-18 mut vp sekin on :-) ihan vapaaehtoista

Sappikivileikkuristakin soittivat jo. Olisin saanut peruutusajan ens viikolle, mut mulla työpäivä, enkä jaksa alkaa vaihteleen sitä. Jos olis ollut suoraan leikkaus, niin olisin mennyt, mut tää on joku 20 minutin haastatteluaika ennen leikkuria, jonka tarvetta en ymmärrä ollenkaan,
Mitä järkee mua on ajeluttaa 80km 1.5h vain sen takia, että kirurgi sanoo päivää ja että haluat sitten sappikivileikkaukseen? Miks ei vaan voi laittaa suoraan sitä kutsua leikkuriin?
Nooooooooo odotellaan, koska seuraava kutsu tulee? En kyllä ymmärrä sitäkään, miks näihin aikoihin ei voi varata aikaa netistä, vaan lähettävät kirjeitse ajan, joka hyvin harvoin sopii minulle, koska töitä ja sit taas säädetään joko toista aikaa, tai työvuoron vaihtoja.

Tältä päivältä odotan leppoisaa, voimaannuttavaa, antoisaa ja rauhallista olotilaa <3

sopuli

No enhän mä sit kestänyt sitä riitatilannetta, vaan menin itse sen laukaiseen, kun tiesin ja tajusin, ettei toisesta osapuolesta siihen ole. Menin vaan kädet ja sydän avoinna rohkeasti kohti häntä tietäen, että voin tulla torjutuksi ja se olisi ollut egolle kova paikka.
Sanoin, että tehdäänkö sopuli, johon toinen, että tehdään vaan. Halaus ja vielä vakuutus, etten todellakan ollut asian takana mistä minua syytit. Ja toteamus, että tällainen mökötys on aivan tyhmää ja älytöntä. Toinen samaa mieltä, mutta ei osaltaan pystynyt kuitenkaan pyytämään anteeksi vääriä syytöksiään. No tämä riitti mulle kuitenkin, voidaan sentään nyt katsoa toisiamme ja puhuakin.
On se vaikeeta monelle purkaa ristiriitatilanteita. Itse aikani mökötettyäni mielummin pyydän itse anteeksi, vaik en olis syyllinen, koska mua syö ihan sikana nää riitatilanteet. No se helpotti.

Sappikivileikkaukseen lähti lähete. Vointi aika hyvä alaselkäsärkyä olliut, joten tilasin hierojan, jolle pääsen huomenna. Ei tarvii syödä särkylääkkeitä kokoajan.
Stressitaso edelleen kova. Vaikeeta on ajoittain. Kessua kuluu.
Korjatut hampaat on pysyneet suussa ja siitä olen kovasti kiitollinen <3
Lauantaina on toinen kurssipäivä henkisen kehityksen kurssilla.
Sinne annettiin mielenkiintoisia tehtäviä, kunhan vaan ehtis ne tekeen :-)
Pitkään päivää töihin. Moi <3

Kärvistelyä

Lähete sappileikkaukseen lähti sitten menemään eteenpäin. Ylävatsaa on särkenyt melkein päivittäin.

Kunnallisen hammaslääkärin toimimattomuuteen kyllästyneenä kävin sitten yksityisellä ja sain samalla käynnillä sillan hampaaseen, suun tutkimuksen, paljon kuvia hampaista, sekä vielä korjasi alahampaan, minkä kunnallinen meinasi poistaa ensi viikolla.
 Sitä ei kuulemma ole tarvis poistaa vielä.
Oon niin pettynyt kunnalliseen, joka näköjään mielummin kiskoo hampaat asiakkaan suusta, kun viitsii niitä korjata. Tai sitten siellä on niin ammattitaidotonta porukkaa, etteivät osaa.
Tai sitten on käsketty priorisoida. Joka tapauksessa syvältä.
Hyvästi kunnallinen hammashoito, joka on perseestä!!!
Olisin joutunut oottaan vähintään puoli vuotta, että mun tilanteelle olisi edes tehty mitään muuta, kun vedetty pois se ainookin hammas , joka auttaa purentaan.
Yksityisen hinta oli 520e, joka on musta ihan kohtuullinen. Koska melko samoihin ois menty, jos ois käynyt näistä samoista asioista monta eri kertaa.

Tilasin vielä ajan implantin tekijälle ja käyn kartoittamassa, voiko mulle yleensä laittaa sellaista.
Se vasta kallista on, mutta ruoan syöminen on yksi suurimpia nautintoja elämässä ja olisi kiva näitten omien leegojen kanssa pärjätä niin pitkälle, kuin mahdollista. Eiköhän siihenkin keinot löydy se maksaa,yksi kerrallaan, vaikka onkin tuhat muutakin asiaa mihin rahaa pitäisi laittaa.

Meedio ilta oli mulle katastrofi, koska olin siellä sellaisissa mielentiloissa, etten osannut yhtään nauttia siitä. Eikä siellä sen puoleen tullut minulle mitään ihmeellistä.
Ennen sinne menoa minua syytti eräs ihminen asiasta, jota en ollut tehnyt. Tuli suoraan silmille.
Eikä ole pyytänyt anteeksi, vaikka todistin hänen olevan väärässä.
Edelleen sitten murjotetaan eri leireissä ja turha riita kalvaa mua sisäisesti.
Mut en oikeesti voi paljoa tehdä asian eteen, ilman toisen aloitetta.
Koska jo tekstarilla yritin, mutta vastakaikua ei tullut. Joudun tämän ihmisen näkemään useita kertoja viikossa ja se on todella raskasta.

Yritän kuitenkin energeettisesti vaikuttaa tilanteen laukeamiseen ja antaa hänelle sisimmässäni anteeksi, vaikka hän ei ole sitä pyytänytkään.
Nyt mä vaan mietin, että mitä mun tästä pitäisi oppia? Ja miksi mun eteen tuodaan ajoittain näitä tilanteita, että joku hyökkää minua kohti, vaikka en ole mitään pahaa kelleen tehnyt?
No ehkä se vielä selkenee mulle. Yritän päästä tästä kalvavasta mielentilasta eroon, kun en itse sitä ole aiheuttanut, mutta on tää vaikeeta, inhoan riitoja!!!

Pahin jakso stressin takia on mun mielestä takana. On ollut ultraa,magneettikuvausta, alatutkimusta, kuulo, keuhkot,sydän RT, hampaiden kanssa lukuisia käyntejä, auton katsastus, huolto, Hesan reissu ajaen pimeessä ja törkeellä kelillä, lapset täällä, Miinan haavojen kanssa taistelua, ja sitä kautta ruokavalion muutos kaikille 3 kissalla. Mikan masennus ja raivokohtaukset, oma stressitaso.
Jatkuvat ylityöt, työn vaihto takas palveluasumiseen ja uuteen pesään ja elämän hallinta yleensä.
Ja nyt sitten vielä tämä uus ristiriitatilanne, joka oli sitten piste iin päälle ja sai mut suistuun hetkeks raiteiltani. Painajaisiakin siitä olen parina yönä nähnyt, jospa jo alkas helpottaan, mut tiedän ettei helpota lopullisesti, ennen asian sopimista :-(

Eilen oli eka kiva aamu pitkästä aikaa. Tein Kombutshaa Jonnan tuoman sienen avulla.
Vaihdoin myös jouluverhot ja muutaman pöytäliinan. Tänään haetaan kuusi ja laitan varmaan joulukoristeita myös.  Mikan ruoat on jo tehty, vaik kello on 6 aamulla. Ihanaa kun toi rytmi on kääntynyt näin aamuvoittoiseksi.
Mikan synttäreillä vietetään samalla pikku joulua, sekä itsenäisyyspäivää, joten kaikki samaan rahaan. Glögiä pitää ostaa ja paljon <3
Sitä kohti, jaksaa, jaksaa, jaksaa,,,,,vaik ei oikeesti jaksas enää yhtään....

Kylmää kyytiä

Ahdistaa ja on vaikea hengittää. Tupakkaa hermoihini taas oon vetänyt, ei montaa päivässä, mutta kuitenkin, Ja kun tiedän, että se ei minulle sovi, niin siinäkin on ristiriita, mut tällä hetkellä en osaa muutoinkaan toimia.
Lääkäri soitti ulltran tuloksista. Säryn syy ylävatsalla oli sappikivet. Ehdotti leikkausta, jolloin mä kiirehdin sanomaan, ettei ne nyt ole niin vaivanneet ja et katottas vielä.
Lääkäri sanoi soittavansa uudestaan alkuvuodesta ja katsotaan tilanne sitten.
Hyvä, että luurin sain kiinni, kun alkoi taas tuttu särky, joka jatkui eilen aamulla ja taas illalla.
Laitoin meiliä lekulle, että laittas mut vaan leikkausjonoon, et taisin vähätellä asiaa, kun en haluaisi enää yhteenkään leikkaukseen. No ei ole vastannut, joten saa nähdä, kattellaan...
Nää sappikivetkin oon varmaan saanut, kun sappi käsittääkseni kerää vihaa ym. negatiivisia tunteita ja oon niitä vaan niellyt sisälleni, joten en yhtään ihmettele, että miksi??

Hampaiden kanssa  taistelua edelleen.  HL sanoi, että ennenkun voidaan miettiä kuitusiltaa täytyy varata aika tarkastukseen ja hän ei tietty voi antaa aikaa suoraan vaan se pitää varata puhelimella.
Soitin sitten ja sanoin, että tarvitsen ajan pian, kun hampaat lahoo suuhun, niin sain ajan ihan Helmikuulle. Olin ihan , että ei ole todellista, johon tyyppi totesi kylmästi, että otatko ajan vai etkö?
Olin ja olen edelleen pöyristynyt!!!!
Mistä ihan aikuisten oikeesti meidät verotetaan kuoliaaksi, kun et saa enää edes terveyspalveluja, kun niitä kiireisesti tarvitsisit?
Siitä vittuuntuneena tilasin ajan myös yksityiselle, en tiedä vielä kuinka kalliiksi se siellä tulee ja millä sen aion maksaa, mutta en mä voi odottaa 4kk näillä leegoilla,
Kun ei voi purra millään puolella. Tää maailma on niiiiiiin epäreilu.
Ja pieniähän juttuja nää on kun aatellaan, kuinka paljon huonommin asiat ovat vielä muualla. Mutta maailmaa kuitenkin hahmottaa aina omasta perspektiivistään.

Vaikka kuinka nautin siitä, että veljen lapset Jonna ja Lassi on täällä nyt yökylässä ja näen sunnuntaina bestikseni Jarzen. Niin silti koen niistäkin asioista stressiä etukäteen, että kuinka jaksan.
Kun niihin liittyy niin paljon myös tekemistä, niinkun kaupassa käyntiä, petaamista ym ja ajoa pimeellä Hesaan ja takas ja taas pitkään päivään töihin sen jälkeen.
Elämä tuntuu taas liian usein suorittamiselta ja taistelulta eloon jäämisestä.
Kokoajan on ahdistava tunne ylävatsalla, että jotain pahaa tapahtuu ja elämältä putoo pohja.
Mitä enemmän yritän tempoa, että saisin jotain turvarahastoa kerättyä, sen enemmän kaikki raha valuu sormieni välistä ja laskua tulee peräjälkeen joka tuutista sisään.

Kuitenkin aina kaikesta selviää juuri ja juuri seuraavaan rahantuloon asti, mut joka kerta joutuu käyttää viimeisenkin Euron luotoilta, ennenkuin helpotusta tulee.
En ihan oikeesti tiedä, kuinka kauan tätä enää jaksan. Tekis mieli luovuttaa....
Mut kun sekään ei ole vaihtoehto. Kai mä temmon niin kauan kunnes saan jonkun bornautin
En vaan pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, et joudun taas luottotiedottomaksi ja jouduttas pois tästä talosta.Täältä luonnon keskeltä omasta rauhasta.

Ja niin kauan on ainakin pystyttävä homma hoitaan, et saa ystävän takaaman osuuden maksettua. Sitä ei oo enää paljon..
En ikinä pettäisi ystävääni <3 Enkä tietenkään ketään, joka minua on auttanut.

Mut kaippa ne asiat järjestys kuitenkin jotenkin, jos niin kävis. Eiköhän täällä joku rauhallinen luukku löytys vuokralle sit..mut vielä pyristelen.

Henkisen kehityksen kurssikin alkoi, siitä vähän ristiriitaiset fiilikset myös.
Toisaalta tunnen, että noi asiat mitä opetetaan mulle, ovat jo mulla tiedossa, mut toisaalta hyvähän se on kerrata.
Mielikuvamatkoja/ meditaatioita en diggaa yhtään, mutta yritän nähdä/ kokea jotain..
Parasta antia kurssilla kuitenkin on nähdä muita kurssilaisia ja kuulla heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Ja kaiken kruununa on tietysti ystäväni Sanna, kenen kanssa siellä käyn.
Juu otan tän kurssin lähinnä kokemuksen kannalta ja, että tästä voimme sitten yhdessä jatkaa eteenpäin. Kiva yhdistävä lisä pitää ystävyyttä yllä myös. <3

RT kehon koostumusmittaus näytti taas tosi hyviä tuloksia viskeriaalisen rasvan osuus on pienentynyt taas ja on jo normaalin tasolla. Eli kermaa ja voita toimii!!! :-)
Paino tippunut ja lihasmassa kasvanut ja energian kulutus taso on sama kuin viimeksi.
Eli tää homma toimii. En ihan päässyt vielä välitavoitteeseeni, mutta 6kg päästä sitten monen vuosikymmenen tavoite täyttyy. Toivottavasti ennen Mikan synntäreitä.

hampaat lahoo, toivottavasti ei liittokin...

Täs on nyt joutunut taas sellaseen pyöritykseen hampaittensa kanssa, ettei paremmasta väliä.
Taas kerran 1 vp viikossa ja siitä nautittiin Mikan kanssa Netflixin ääressä saunan jälkeen syöden jotain hyvää, kun yht äkkiä puraisin jotain kovaa ja ainoa alahammas oikealla otti osumaa, eikä sillä voinut sen jälkeen purra. Siinä meni pilalle sekin vp.
Monta päivää menin särkylääkkeiden voimalla, kunnes oli pakko tilata hätäaika hammaslääkäriin ja tottakai piti lähteä Hämeenlinnaan asti suuntaansa 35km.
Siellä kuvasivat ja tuomio tuli, että halkeama taas vaihteeks luun alle asti ja hampaan joutuu poistamaan kokonaan.
He eivät sitä voi tehdä, kun on sädetetty syövän takia, joten aika suukirurgille saatiin ihan marraskuulle. Hampaasta otettiin liikkuva päälliosa pois ja laitettiin väliaikainen, joka kotiin päästyäni ja ekaa ruokaa parin tunnin päästä syödessäni lähti kokonaan irti.
Eikä siinäkään mitään. Sen alla oli todella terävä reuna, joka tökki kieleen kokoajan.
Lisäksi olin vielä iltavuorossa ja hammas häiritsi jopa puhumista.
Yritin purkkaakin siihen tunkea, mutta ei siinä pysynyt mitään.
Sitten yön yli nukkumisen jälkeen taas aamuun töihin lauantaina. Päätin soittaa taas päivystävälle aikaa ja sainkin klo. 11.
Jouduin 10 lähteen töistä kesken päivän ja jäin talolle velkaa 5h, jotka teen ens viikolla takaisin.
Onneksi boolissa oli ylimääräinen työntekijä ja työjärjestelijä  soitti jo aamu 7 ja kysyi olisiko hänelle Hauholla töitä? Sattuipa sopivasti totesin. Tyttö tuli siis tekemään mun listan loppuun. Muutoin ois mennytkin vieläkin hankalammaks.
Päivystävällä sitten vaihtoivat väliaikaisen paikan ja hioivat terävän reunan. Oli kuulemma ihan oletettuakin, että se voisi irti lähteä, kun kuulemma eilen vuoti.
No kiva...olisikohan asiasta voinut mainita minullekin ja miksi jätettiin sika terävä reuna sinne?
No tää käynti meni vakuuseen, mutta käyntimaksun joutuu silti maksaan, eli aivan perseestä koko touhu.
Työajan menetys, kilometrejä 140e , maksut ja edelleen joutuu vielä hampaanpoistoon.

No ei siinäkään tietenkään mitään. Siitä 2pv ja taas ainoo vp. niin ylähammas oik, jossa myös aikoinaan sama homma ja väliaikainen paikka. Niin koko hammaspaikka lähti irti syödessä.
Siihen asti päivä oli ollut loistava, mutta taas takaisku.
Ja eikun soittoa hammaslekuun. Sain ajan siitä 2 h päästä ja taas sain lähtee Häneenlinnaan.
Laitto väliaikasen, joka ei kestä edes pehmeän ruoan puremista, joten perseestä tämä touhu todellakin.
Nyt ei tiedä millä puolella pystyy mitään syömään, kun vasemmalla ylhäälläkin on silta hammas ja alhaalla kolisee tyhjää.
Suosittelivat jo osaproteesia, mikä tietty maksaa sikana.
No mulla on 2 aikaa tulossa, toinen hampaanpoistoon ja toinen hyvälle hl , joka viimeks teki sillan vas. puolelle. Kysyn voiskos sitä vielä kokeilla oik. puolelle, jos ei niin pakko sitten osaproteesiin lähteä. Mut toivon kovasti, et vielä saisin sitä siirtää.

Tänään menossa katsastukseen ja sen jälkeen gynelle. Huomenna vatsan ultra ja RT.
Paineita riittää, joka vp hetki on aikataulutettu.Kotona myös paineita,

Mikalla huonompi kausi menossa ja menettää hermonsa joka asiasta.
Eilen kun kun pääsin kotiin 3 pitkän päivän jälkeen, niin vastassa oli  lapsi, joka kiukuttelee, kun ei ole nähnyt äitiään. Ei aviomies, joka tulee vaimoaan.
Kaatoi kaiken paskan mun niskaan ja oli niin kiukkuisella tuulella, ettei täällä uskaltanut edes hengittää saati sitten puhua mitään tuntiin BB häätöä sivusilmällä katsellessa.
Vittu, et mä inhoon et joutuu kotonaan oleen varpaillaan.

Viimeksi äsken aamu 6 otettiin yhteen, kun oon taas liikaa joutunut kuunteleen sen angstaamista,
Aikamme heiluteltiin miekkoja ja sitten se sopua yritti rakentaa, kun näki, et mä oon äärirajoilla ja jo huudan takaisin ja sitten vaikenen lopullisesti..Saa vaan nähdä kuinka kauan se sopu taas kestää.
Kaikki alko siitä, kun sanoin, et tänään sais sit luvan olla raivoomatta, kun halauaisin viettää edes yhden hyvän stressittömän vapaapäivän.

Mun tekis rehellisesti sanottuna mieli vetää perseet olalle.
Niin paljon on paineita kaikesta mitä on tulossa, ettei vaan jaksaisi, mutta ei ole mitään mahdollisuutta siihen, ainakaan juuri nyt.
Tupakkaan oon sit taas joutunut turvautumaan, et vähän rauhoittas hermojaan.

Mikalla on myös viinan tuska. Yritin sille ehdottaa paria eri vaihtoehtoakin, et lähtis Tampereelle kavereille juhliin ja et vaik hakisin sen sit takas, mut en saanu lähtee sitä mihinkään.
Saas ny sit nähdä mitä tästä tulee, kun on vielä 2kk aikaa, kun pitäs nollata ja paineita riittää joka suunnasta..

Kyl mä nyt sen oon tajunnut, että 2kk välein pitää olla pään nollaus, muutoin elämä menee liian vaikeaksi. Se olisi varmaan se kultainen keskitie, mitä etsitään.
Sen huomaa ihan selvästi, kun alkaa meneen sille puolelle, et alkaa enenevissä määrin stressaan ja ajatteleen, et nyt täytyis saada irtiotto.
Ja mulla liittyy näköjään toi tupakanhalu siihen , että nyt olis aika....

Vitun raha- asiat ei vaan parane, vaikka mitä tekis. Nyt alkaa sitten tippuun hammasleku ja nää kaikki käynti maksut ultrissa, gynellä, lekussa ja RT:llä ym. mitähän seuraavaks.
Ei ole ihmisen elämä aina helppoa, mutta kuka on väittänyt, että sen pitäisi olla?

Ikäkriisiä pukkaa

Eilen oli sitten synttärit, täytin 58v .
En sitten millään suostu uskomaan, että 60v on niin lähellä.
Mulla ei oo oikeastaan ollut ikäkriisiä ikinä, kuin vasta nyt. Jo ainakin vuoden on mietityttänyt se, että ollaan eittämättä elämän ehtoopuolella, vaik tietty iän puolesta vois olla vielä aikaa, mut ei kuitenkaan enää loputtomasti.

Eikä toi auta yhtään, et Mika tulee perässä ihan liian hitaasti. Saa nähdä miten meidän suhde kestää, kun Mika on mun ikänen, niin mä oon sitten 74v kuulostaa ihan järkyttävältä.
Mä en haluuuuuuuuuuuuuuuuuu vanheta. Yäk.

Ite kun vielä hoitaa vanhenevaa väestöä. niin tietää, että ei se tulevaisuus ole useinkaan kovin kaunis. Tietty yritän itseeni valaa intoa ja uskoa, että juuri minä vanhenen kauniisti kuin honka ja kaadun saaappaat jalassa, enkä joudu hoitokotiin toisten armoille, vaan saan olla kotona ja Mikan kanssa löydetään joku  tapa pitää rakkaus yllä numeroista huolimatta.

Mun on hirveen vaikee hyväksyä rapistuvaa ulkomuotoani. Kun naama valuu aina vaan alemmaks ja rypyt lisääntyy. Jos mulla olis rahaa, niin tilaisin samantien ajan kasvojen kohotukseen.
En oo ikinä ollut filmitähti, mutta mielestäni siedettävän näköinen.

Mulle riittää se, että olis suht tyytyväinen tohon peilistä näkyvään tyyppiin, mutta kieltämättä toi naama kaipais vähän ryhtiä.

Sit laihtumisen myötä joka paikka muutoinkin roikkuu ja pitäs jossain vaiheessa päästä noista roikoistakin eroon. Allit on taas järkyttävät loiskuvat siivekkeet, maha roikkuu ja reidet, joille ei ole vielä tehty yhtään mitään -100kg jälkeen ovatkin sitten vielä luku sinänsä.
Voi olla, että joudun hautaan näitten roikkojeni kanssa, kun kunnallisella ei ehkä saa näitä ihon kiristysleikkauksia ja mulla on entisetkin vielä maksamatta, kun ite maksoin yksityisellä. Siinä 1 syy velkaantumiseeni, mutta en sitä tosiaan kadu, koska ilman niitä leikkauksia, en olisi enää työkunnossa, jos sitten elossakaan. Niin massiivisia muutoksen ovat olleet,

Mun mieli ei vaan vanhene pärstän mukana, vaik kuin yritän sopeutua peilissä villkuvaan hahmoon. Haluaisin aina ajottain olla villi, vapaa ja huoleton ja se Päkä, joka joskus olin.
Toisaalta vanheneminen on saanut mulle kuitenkin jotain järkeäkin taottua päähän.
Enää en lähde suinpäin mihinkään, vaan harkitsen ja usein sitten jääkin siihen, esim. joku illanistujaisiiin meno. Tuntuu vaan, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, että mielummin jään sitten kotiin.

JOo tää iän sanominen ääneen on mulle näköjään niin vaikea asia, että alanpa tietoisesti sanomaan sen ääneen.
Mietin pitkään tästä aiheesta kirjoittamista ja se tuntui niin vaikeelta, että mun oli pakko tehdä se kuitenkin.
Sillä sanotaan, että kun menee pelkojaan päin, niin ne häviää!!!
Ja minä haluan tulla sinuiksi ikäni kanssa.
Haluan päästä tunteesta, että ikääntyminen tekee minusta jotenkin huonomman ihmisen ja että sitä pitäisi jotenkin hävetä.
Koska ainut tapa elää kauemmin, on vanheta.
Olen arvokas ja rakastettava kaikkine elämänkokemuksineni ja tämän yritän nyt sisäistää.
Sitä kohti...Ole armollinen ja rakastava itseäsi kohtaan <3 Heippa <3

PS: Heräsin 4.44 joka numerologisesti tarkoittaa, että
444 Enkelit ovat ympärilläsi ja vakuuttavat rakkaudestaan ja avustaan. Älä murehdi, koska enkelten apu on lähellä.