Auton ostossa

Nyt se mun romu teki viimesen liikkeensä. Torstaina kun lähdin aamuun töihin, niin auto huusi kimeetä ääntä jo ennen kun sen käynnistin, huuto jatkui työmaan parkkipaikalla 3 h, kunnes sain taas apuvoimia katsoon sitä. Irrotti jonkun summerin, joka huusi. Se oli kai joku pitkien valojen merkkiääni, silloin kun jää valot päälle ja nyt siis huusi ihan muuten vaan kokoajan.
Mä ressasin sen vempeleen kanssa taas koko aamupäivän töissä ja päätin, että nyt riitti.


Työkaveri näytteli mulle netistä autoja. Tuumasin, et voi kun olis sellanen korkea ja pieni, niin kuin kotihoidossa, sellasen haluaisin ja kun olis vielä sininen. Ja kun sain sen sanottua, niin sain juuri sellaisen auton kuvan ruudulleni työkamun laittamana, sanoin, että se on siinä!!!
Varasin ajan Pe aamuksi autoliikkeestä klo:9 ja tarjosin autonromuani vaihdossa.


Kun on minusta kyse, niin eihän tämäkään reissu mennyt ongelmitta :-)
Perille oli vaikea löytää, eikä siellä ollut mitään viitteitä, että olisi autoja myynnissä.
Pelkkiä maalaistaloja ja mettää. Onneksi näin tulevan autoni siellä pihassa, muutoin olisin varmaan kääntynyt takaisin kotiin, kun ei puhelin numeroakaan tullut mukaan.
Siellä oli mukava miesmyyjä, joka oli vasta hiljan sinne muuttanut ja kaikki kyltit oli vielä laittamatta.


Ajoin koeajon, ja vain vaivoin saatoin peittää iloani, että tää se on mä haluun tään.
Kylmän rauhallisesti, sanoin, että juu tän voisin ottaa, mutta hinnassa pitäisi päästä alaspäin.
Sain lopulta 700e hintaa alas.
Totesin, että tankkasin vanhan autoni juuri täyteen, jolloin myyjä totesi, että no sittenhän sen hinta nousi puolella. Totta!! Sitä siinä sitten naurettiin.


Alettiin sitten hakeen luottopäätöstä  3 eri pankista, kaikki jumitti kukaan ei vastannut, siinä meni ainakin tunti, sitten tuli myönteisiä päätöksiä.
Myyjän tietokoneen eri selaimet eivät meinanneet toimia, tulostimesta meni sähköt ja siinäkin meni aikaa ainakin tunti, et sai sen toimiin.


Sitten vihdoin kun saatiin kaikki tehtyä ja lähdin onnellisena ajamaan kotiin, niin kas kummaa ehdin ajaan noin 10km, kun akku, ym valot alkoi palaan ja kone hyytyi ja siinä sitä oltiin bussipysäkillä Lahti-Tampere tien varressa jälleen.
Ei hyvää päivää, ihan oikeesti, ei voi olla totta manasin moneen kertaan.
Onneksi otin myyjän käyntikortin mukaan, että oli numero mihin soittaa ja tottakai akku puhelimesta melkein loppu.


Myyjä sai samalla lailla melkein paskahalvauksen ja päiviteltiin vuorotellen puhelimessa, että tää ei voi olla totta. No totta se oli kuitenkin.
Aikamme päiviteltyämme myyjä lähti bensakanisterin kanssa mun ex autolla katsoon tilannetta ja epäili, että voisko bensa olla loppu.
Sillä välin minä tietenkin hirveessä pissahädässä jalat ristissä päätin, että en ainakaan kuset housussa tässä odottele, ja niin aukaisin repsikan ja takaoven ja pissaisin niiden suojassa asfaltille ja sitten peruutin autoa vapaalla sen verta, ettei lätäkössä tarvitse ihmetellä :-)


Myyjä tuli kaatoi bensat ja niinpä auto lähti liikkeelle. Sit kun itse yritin käynnistää, niin ei inahtanutkaan. Mutta opin, että jos ei kytkin ole täysin pohjassa, niin auto ei inahdakaan.
Ok matka jatkui ja helpottuneena toivotimme toisillemme hyvät joulut <3
Siitä sitten tankille, jossa vielä ihmettelin, että mitä bensaa tankkaan, mutta sekin selvisi sitten.


Autokaupoilla meni 3.5h ja mun kun piti viettää rauhallista joulua. No ehtihän sitä vielä.
Siitä parin tunnin päästä, kun pääsin saunaan ja saunan ikkunasta näkyi uusi sähkönsininen autoni, niin riemu oli rajaton. Kävin vielä ulkona jäähyllä ja 2 punatulkkua tuli tervehtiin.
Viime talvena näin yhden, on ne niin harvinaisia nykyään.
Pidin sitä merkkinä, että vaikeudet on takana päivän ja nyt alkaa päivä paistaan mun risukasaan.
kattellaan moi <3

Joulu

En ole ikinä jättänyt joulukoristeiden laittoa näin myöhään.
Yleensä laitan jo loka-marraskuun vaihteessa kaikkee kimaltavaa joulukrääsää ympäri taloa ja fiilistelen sitten pari kk niiden avulla pimeimmän marras-joulukuun läpi.
Ilmankos tää syys-talvi on tuntunut pimeimmältä ja henkisesti vaikeimmalta ikinä!
Tänä vuonna on vaan ollut niin raskas syystalvi, ettei ole ollut aikaa, eikä voimia laittaa yhtään mitään. Joten jätän varmaan pusseihin ne tänä vuonna.


Mä yleensä nautin aina syksyllä kesän jälkeen,kun pimeys hiipii, eikä yöt ole valoisia.
Olen aina osannut suhtautua pimeyteenkin niin, ettei se mua masenna, mutta miehen masennus kun on ollut syksyn ja joulun ajan pahin 10v niin en ole voinut välttyä siltä, että lähimpänä purkupaikkana olen saanut siitä itsekin osani.


Kummasti masentaa, kun itse herää iloisena ja virkeänä ja toinen tyrmää sun päiväs yhdellä murahduksella.
Masentunut ei pysty ajattelemaan sitä , että pahoittaa toisenkin mielen käytöksellään, kun masentuneella on itsellä niin paha olo.


Monen vuoden lääkkettömyyden jälkeen päädyttiin ottaan Mikalle mielialalääke kokeiluun, vaikka ollaan kumpikin niitä vastaan periaatteessa ( vuosien kokemuksen myötä) , mutta tilanne on nyt niin paha, että pakko kokeilla.
Toivottavasti uusi lääke auttaa, vaikka eka viikko tuntuu kyllä tosi vaikeelta miehellä, kun sitä oksettaa ja paleltaa kuin horkassa ja vatsa on sekaisin, mutta sovittiin, että katsoo nyt sen 2 viikkoa, jos noi sivarit väistyis, että jatkaako vaiko eikö.
Tuntuu, että tää on loputon suo masentuneen kanssa. Oon miettinyt jo itsekkin, että pitäs päästä puhuun jollekin tästä taakasta mikä on harteilla.


Joulua me vietetään to-pe. Meillä on jo perinteisesti syöty Mikan kaa jouluruoat silloin, kun mulla on vapaata ennen joulua, ei meillä väliä. 2 aikuista ihmistä ja eläinlapset.
Oon sit joulunajan pitkässä päivässä töissä tienaamassa ja vedän täällä vanhuksille joulukaraokea.
Ja yritän muutoinkin luoda joulutunnelmaa. Kuusikin on jo täällä koristeltu.


Eilen olin Tays:sissa kontrollissa ja kaikki näytti kuulemma hyvin kurkussa ym.
Seuraavaksi 3kk päästä kaulan ultra. Ja sen jälkeen siirrytään kuulemma kontrolleihin puolen vuoden välein, kun 2 kriittisintä vuotta on mennyt. Yleensä siis kuulemma uusii 2 ensimmäisen vuoden aikana. Hienoa, että olen päässyt näin pitkälle, vaikka eihän tämä mitään takaa, mutta kiitollinen olen jokaisesta päivästä ilman syöpää. Niistä vaikeimmistakin.


Ihanaa joulun aikaa kaikille <3

Mollissa :-(

Reikiä nolla, ei kestänyt sitten 2 viikkoakaan.
Risteilyn jälkeen lähti edestä alhaalta paikka, joka ei tosin onneksi vaivaa, joten menen ti siitä hammaslääkäriin Lammille asti.
Hauholta näes ei saa aikaa, kun 1 hl hoitaa koko Hauhoa.
Mistä helvetistä me oikeesti enää maksetaan veroja?
Varsinkin hammashuolto on täysin hanurista nykyään. Ajan saat puolen vuoden päähän, jos ei hengenhätä. Ja nytkin saa ajaa vajat 100km, että edes pääsee yhden paikan korjauttaan ja sen takia sit myöhästyy töistä. ARGHHHHHHHH

Risteilylle lähtö meinas päättyä jo alkuunsa, kun bussin edessä oli 6 auton ketjukolari, mut päästiin kuitenkin ajoissa perille ja suku ottu meidät vastaan.
Risteily ei oo paras paikka juhlia synttäreitä, kun kaikki eksyy toisistaan ympäri laivaa, eikä kännyt toimi. Mut olihan tuossa kivatkin hetkensä.

No juu, mutta selkä on taas ottanut itseensä ja on tosi kipeä ja niskat niin jumissa, että pää ei käänny.
Rahaa paloi liikaa ja omaisuutta hukkui, niin että kannattaa juhlia juu.
Takasintulo matkakin oli yhtä painajaista, kun oli taxikuskina mamu, joka ei löytänyt edes Hauhon keskustaa ja ajelutti meitä ympyrää pitkin H- linnaa. Mut hengissä ollaan edelleen.

Tehtiin päätös, että ei minkäänlaista juhlintaa alkon kanssa määräämättömään aikaan.
Uusi vuosi otetaan selvinpäin vastaan kerrankin.
Fiilikset ei ole ollenkaan hyvät nyt, mutta ylöshän tästä noustaan taas.

Elämä edessä ja tukka takana

Noh nih..kirjotettu parin punkkulasin jälkeen, joten armahtakaa :-)
Torstaina polyyppien poistossa, joita oli 2 isompaa ja 1 pieni.
Puudutuspiikit ei tuntuneet onneksi kovin paljoa.
Koko toimepide oli melko helppo vaikkakin tuntui ikävältä ajoittain.
Lääkäri ja 2 hoitajaa olivat aivan mahtavia. Olin niin lälläri, että olin ilmoittanut aikaisemmin, että tähän toimenpiteeseen, en toivoisi harjoitteilijoita paikalle.

Mulle nää alapää tutkimukset on vaikeampia, kun en ole edes synnyttänyt, eikä ole siis joutunut tällaiseen usein. Onneksi oli naislääkäri, ettei tarvinnut sitäkään panikoida.
Tiedän hoitajana, että tää on ihan normia, mut omalle kohdalle sattuessa järki ei ole aina mukana.

Ok kaikki meni hyvin ja pyydettiin toimenpiteen jälkeen oleen sairaalantiloissa puoli tuntia jos jotain... No enhän tietenkään ollut, vaan ajoin suoraan kotiin. Supistuksia oli ja vedin lisää särkylääkkeitä. Ilta meni sit ihan ok ja seuraavan aamuna töihin, pitkä päivä 7-21

Nyt sit la aamu ja menossa Mikan yllätysristeily synttäreille. Mika tietää vaan, että kaveripariskunta tulee, eikä sitä, että satamassa oottaa 20 sukulaista huh huh.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Näihin tunnelmiin moi <3

Jospa tämä tästä...

No eihän se auton temppuilu loppunut vieläkään. Otin kotihoidosta pari työvuoroa vapaapäivilleni, niin eiköhän autosta hävinneet nesteet taas ed. päivänä.
Koitin perua vuoroni, että en pääse, mutta soittivat mulle takaisin, että joku hakee mut töihin ja tuo takasin, niin tulenko sitten? Niin lupasin, vaikka mieli oli maassa, enkä olis halunnut muuta kun mennä peiton alle itkemään ja säälimään itseään.
Auto taas korjattavaksi. Tällä kertaa vesipumppu piti vaihtaa. Nyt kyttään joka päivä taas, ettei nesteet vajene. ja toivon, että auto kestäisi.
Tekis mieli ajaa Rintajouppiin ja vaihtaa auto, kun maksavat vaihdossa 1500-2000e vanhasta ja jos sais osarilla vähän uudemman. Mut kun ei nyt millään vois ottaa mitään osareita lisää.
Jos toi auto nyt kestäs, niin kattos mikä on tilanne ensi vuonna.

Robi voi hyvin se on parasta.

Itsellä on kädet alkaneet puutua yötä päivää ja herään 10 kertaa yössä niitten takia. Ei ole ollut varaa jäsenkorjaajalle menoon, mutta nyt menen ylihuomenna tai en ole kohta työkuntoinen.

Hammaslääkärissä koko syksyn käytyäni, voin sanoa ainakin hetkellisesti, että reikiä nolla!

Olen saanut myös raha-asiat jotenkin taas järjestykseen, ainakin toistaiseksi.
TV:stä lupasivat ihan 325e vakuutuksesta. Ensin meinasivat vaatia, että pitää saada korjausarvio, johon vastasin, että millä mä täällä maalla sitä mihkään saan vietyä arvioitavaksi.
Ei mahdu edes autooni, enkä jaksa kantaa ja auto rikki.Niin että maksakaa nyt vaan sitä rahaa, että saan tilata uuden tv.n, níin päättivät sitten maksaa ton verta.

Ensi viikolla sitten polyyppien poisto torstaina ja Mikan yllätys synttäriristeily La- Su

Voi kun tää olis nyt käänne parempaan, sillä asiat on nyt taas jotenkuten reilassa <3

Toiveikas

Tähän asti hyvä ja energinen aamupäivä. Nousin jo puol 6, vaikka töihin meno vasta 12
Aamulla jo treenasin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, kävin Robin kanssa lenkillä.
Sain myös puhdistavaa energiahoitoa. Oon myös paljon keskustellut yläkerran kanssa ja pyytänyt, että koettelemukset riittäisivät edes hetkeksi, että saisi hengittää ja kerätä voimia seuraavaan iskuun.

Tuntuu että tää syksy on vienyt musta mehut kokonaan ja uskon tulevaan. On tullut itkettyä melkein päivittäin vaikeimmilla hetkillä ja tupakkaankin on tullut turvauduttua.
Paineet on olleet niin kovat, että tuntuu, että järki lähtee,,,mut jospa tää nyt vähitellen kääntyisi.

Kuivailin taas auton lattiaa, johon ne jäähdytysnesteet tuli. Sanomalehti vaihdetaan päivittäin lattiaan.
Säiliö oli taas vajennut sentin verran..voi kun nyt asettus.
Eilen näin nettipankista paljonko on tulossa tiliä ja on toiveita, et saa maksettua suurimmaksi osaksi niitä mitä pitää. Öljylaskua sain siirrettyä ensi kuulle. tulin siitä hyvin iloiseksi.

Tällä viikolla ei ole yhtään vp, koska oli pakko ottaa lisätöitä vapaapäiville kotihoidosta.
Mutta kyl mä jaksan mitä vaan, kunhan asiat sais järjestykseen.

Mikan yllätys synttäriristeily olis parin viikon päästä ja siihen pitäs kans mania kehittää jostain, mut onpa jotain mukavaakin odotettavaa, eikä vaan töitä ja töitä...ja velv.ollisuuksia
Hyvillä fiiliksillä tänään, toivottavasti tää fiilis kestää pidempään, kuin tunnin :-)

Auto Kele Tana E :-(

Voi itun itun ittu miten mä oon kärsinyt ton auton takia.
Eka noi eläinleku sekoilut. Sitten oltiin käymässä Espoossa, kun n.10km , ennen pään määrää jostain renkaista alkoi kuulua ihme ääntä. Ajettiiin hiljaa ja varovasti perille pelko perseessä.
Soitin kamu Pökälle, joka tuli 30km päästä katsomaan, missä vika nyt?
Ja juu oikea eturengas oli irtoamassa, pultit löystyneet, siinähän sitä sitten taas.
Onneksi saatiin apua ja päästiin reissultamme turvallisesti takaisin Hauholle.
Niin ja unohdin kertoa, että silloin kun auto veti ne höyryt/ savut sisään, niin vasen eturengas oli melko tyhjiin vajennut ja sekin paikattiin.

Voi kun nää ongelmat olisi tähän loppuneet, mutta ei Päivi eiiiiiiiii...kärsi lisää vaan....
Ti aamuna hampulekuun 8, kauppa ja apteekki, sit lähen ajeleen kotiin ja puhun Mikalle puhelimessa samaan aikaan, niin auto ei liiku vaikka painan kaasua???? Mitä vit...
Sain sellaset itkupotkuraivarit, ettei mitään järkeä..
Mika sai kuunnella, kun raivosin ja itkin ratissa yrittäen päästä eteenpäin. Lopulta sain vedettyä tien sivuun ja sammutettua auton.
Huomasin, että pääsen aina pysäkinvälin jotenkuten eteenpäin 1 2 ja 3 ja sitten ei enää reagoi kaasun painamiseen vaan ikään kuin tukehtuu.
Oli myös hirveä pissahätä kaiken stressin keskellä ja kävin hautuumaan ruumishuoneen takana hätäpissalla, hätä ei lue lakia!!!
Ajelin sitten vähä kerrallaan kotiin sen 5km matkan ja soittelin samalla taas kamun miestä kattoon autoa illalla, jos ehtii ja hommasin työkamun hakeen mut töihin iltavuoroon.

Nyt auto ehkä jonkinlaisessa kunnossa. Oli taas nesteet lähteneet ja on täytelty, eilen ei vajausta ollut. Repsikan puolen lattia edelleen märkä, vaik oon sitä kuivaillut sanomalehdillä ym...en tiedä sit tihkuttaako vielä jostain läpi???
Joka tapauksessa en uskalla tolla autolla lähteä enää mihinkään pitkälle, jos ei ole pakko.
Eli lapsiviikonloppukin oli pakko perua, kun ei Lassikaan saa autoa äidiltään, että olisivat itse tulleet Mansesta Jonnan kanssa. No koitetaan Joulukuussa uudestaan, jospa onnistuisi?

Menin sitten vielä perumaan eilisen polyyppien poiston, kun nyt on stressiä hieman liikaa, ja aattelin et en tiedä onko auto edes kunnossa eiliseksi. Kirjotin toiveisiin uudeksi ajankohdaksi tammi-helmikuun, mutta eiköhän ne soittaneet sieltä samana päivänä, että lääkäri haluaa, että tulen tässä kuussa, että ei voi oottaa kauempaa.Uus aika tän kuun lopulla.
Mut kun oikeesti en jaksaisi enää mitään ylimääräistä...

Sitten vielä torstaina Mika soitti töihin, että Iso taulu tv olkkarin seinällä kärähti ja hän sai sähköiskun. TV on kaput ja siinä on nyt maailman pienin tv väliaikaisesti.
Pakko olisi nyt sit tv:kin hommata, vaikka tässä on raha-asiat jo entuudestaan niin persiillään, kuin voi olla.

Oon alkanut myös vetään muutaman hermosavukessun melkein joka päivä, ei vaan kestä enää.
Joku raja se on mullakin.

Ristiriitanen tilanne, että kun olis pakko ottaa kaikki mahdollisest työt vastaan rahan takii ja taas toisaalta tarvis kaiken vapaa-ajan selvitäkseen kaikesta henkisesti.

Oon niin pattitilanteessa, että ei ole yli 10v ollut näin vaikeaa.ja silloin olin sentään työtön ja luottotiedoton, sekä 80kiloo lihavampi :-) eli asiathan on hyvin :-)

Mutta niin tietty periks ei anneta ja Sihvoset pärjää aina!!!! ( äiti vainaan sanoin )