Ylityöllistetty Suojelusenkeli

Tänään piti kerta kiellon päälle vielä käydä laitattamassa ripset ihanalla Marilla, jonka kanssa käydyt keskustelut sivuavat usein kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, toimien samalla myös terapia istuntona kun pääsee hengenheimolaisen kassa jauhaan asioista.
Jupistiin aiheesta, kuinka Suojelusenkeli varmaan välillä joutuu todellakin ylitöihin ja voi sairastua börn auttiin, joittenkin kansalaisten kohdalla. (niin kuin esim. meikän) Ja siitä lähti tää idis, mihin kaikkeen mun Enkula on joutunu kanssani. Kas tässä näitä mitä muistiin tulee;



Punkalaidun; Minä ja kaverini Anne oltiin noin 17v. Liftattiin sinne tanssilavalle Tampereelta ja illan lopuks oltiin lähdössä jatkoille paikallisen nuorison kanssa.
Heillä oli 2 autoa ja ahtauduin jo niistä toiseen, kun Anne tuli nykimään mua, et tule tohon toiseen autoon. No vaihdoin siihen. Se auto mistä lähdin pois oli ajanut junan alle. Osa vammautui, joku taisi kuolla. Se auto missä me mentiin meinas ajaa hirven kanssa kolarin, auto pysähty viime hetkellä.



Reethymnon; Minä ja Anne noin 20v lähdettiin parin Kreikkalaisen mukaan autolla 50km päähän meidän hotellista bilettään johonkin ravintolaan.
Minut huumattiin, koska yht äkkiä olo meni sekavaksi ja vainoharhaiseksi. Kuvittelin kaikkien vainoavan ja tuijottavan minua ( en sitten tiedä kuinka totta se oli?)
Lähdin juoksemaan päämäärättömästi pitkin kallioita johonkin, tulin merenrantaan ja kuulin auton äänen, joka ajoi pitkin rantaviivaa. Ainakin luulin, että se seuraa minua ja tärisin vaatteet päällä meressä laiturin alla piilossa.
Jonkin ajan kuluttua, kun ei autoa enää näkynyt missään lähdin etsimään jotain autotietä tarkoituksena liftata.
Silloin ei ollut kännyköitä. Pelkäsin liftata jos kyytijä onkin joku vainoajistani, mutta oli pakko.
Ehkä tunnin kuluttua joku ajoi sitä tietä ja auto pysähtyi. Siinä oli iso musta mies.
Minua pelotti mennä kyytiin, mutta en voinut jäädä sinnekkään.
Sopersin heikolla englannilla hotellini nimen, että sinne pitäisi päästä, mutta ei tässä kaikki.
Tämä mies ajoi jonnekkin korkealle vuorelle, sammutti auton ja kampesi päälleni repien housujani tarkoituksena raiskaus.
Jostain ihmeestä tuli suuhuni sanat englanniksi, että älä please, olen raskaana. (vaikka en siis todellakaan ollut)
Ja mitä ihmettä tämä tyyppi nousi päältäni ja vei minut hotellille, kaiken lisäksi hänen autoonsa oli tippunut rahapussini, jonka hän oli rahoihini koskematta palauttanut respaan seuraavana päivänä.



Kypros; Minä ja kaverini Jarze oltiinkohan noin 30v silloin. Vuokrattiin skootterit ja ajettiin koko päivä niillä ja kaikki meni ihan ok, paitsi meinasin sekoittaa jarrun ja kaasun vähän väliä, mutta en onneks myöhemmin.
Nimittäin illalla pimeällä päätettiin vielä lähteä ajaan loppubensat pois. Jarze ajo edellä, yksi auto ajoi välissä ja mä sen perässä.
Puskasta hyppäs turisti auton eteen, joka löi jarrut pohjaan, samoin minä takana, jonka johdosta lensin pyörän yli jalkakäytävälle ja pyörä lensi jalkani päälle osittain.
Tunsin vain kun pääni pomppas asfaltista ( ei siis kypärää! Olis pitänyt kallo vähintään haljeta? )
 Seuraus; Sain vain jalkani koko säärenpituudelta auki, uima ja auringonottokielto ja oli eka päivä lomaa, kiitos.
Paikassa oli useampi risti, siinä oli kuollut turisteja ennen minua ja minä selvisin kuin ihmeen kaupalla. Kaiken järjen mukaan pääni ois pitänyt hajota törmäyksellä asfaltin kanssa, mutta ei mitään?



Espoosta- Manseen ja Liftari: - 90 luvulla
Yöllä baarihommien jälkeen kotiin äidin luo tarkoituksena myös vaihtaa talvirenkaat siellä. Hämeenlinnan jälkeen otin liftarin kyytiin. Päästiin noin 3km kun sivutuuli kaappas auton ja heitti toisen vastaantulevan kaistan yli alas pellolle.
Mentiin ympäri pari kertaa. Etulasi oli hävinnyt, mutta pyyhkijät toimivat ja mankka soi.
MUSTA JÄÄ KÄVI TURMIOKS
Pimeässä pellolla kysyin heti liftarilta sattuko ja onneks ei kuulemma.
 Löysin hanskalokerosta jäätelötötterön näköisen taskulampun, joka ei ollut toiminut ennen onnettomuutta, eikä myöskään sen jälkeen, mutta silloin toimi. Löydettiin sen avulla ylös tielle.
Kaukana tuli taxi ja aloin heiluttaa lamppua. En meinannut pysyä pystyssä.
TULOS; Taxi soitti ambulanssin, johon passitin liftarin lääkäriin tarkastukseen ( ei löytynyt mitään vikaa onneks) mulla ei taas naarmuakaan, joten hyppäsin hinausauton kyytiin ja lähdin äiteelle juomaan kiljua. Sen verta stressas.
Autosta ei jäänyt mitään muuta ehjää kun lisävalot, joiden irrotukseen naapurin jeppe lainas vielä vehkeitä valehdellen, että mun isäpuoli käski irrottaa ne. Sit se hyväkäs vielä myi ne ja piti rahat.
Turpaansa sai jäljestäpäin.



Hauho- Torvoila ehkä 2009? Illalla alkutalvesta lähdin töistä vanhainkodista kotiin noin 15 km matkaa
Ajoin rallatellen biisejä mutkikkaita Torvoilan mäkiä. Hyvä biisi painuko kaasujalka hieman liikaa, loiva mutka. Lähti käsistä jälleen MUSTA JÄÄ. Auto meni puhelinpylväästä puuhun ja perä edellä muutamia metrejä syvään ojaan.
Ehdin vain ajatella, että enkelit auttakaa! Jonka jälkeen löysin itseni mahaltaan makaamasta takapenkillä. Pääni yläpuolella oli läpi autosta joku metallin osa.
Kengät jaloistani ja kaikki tavarat olivat lentäneet ulos autosta. Auto oli lytyssä takakontti kutistunut pariin senttimetriin.
Kuskin puolen ovi oli sisässä puuta vasten, oli pimeää, kylmää ja hiljaista vain koirat haukkuivat. Ja meikän ensimmäinen ajatus oli, et voi hitsi kun tankkasin juuri 40e.
Kyllä sitä ihmisellä on ihmeellinen arvojärjestys toisinaan! No sitten aloin hahmottaa tilannetta. Pääsin ulos autosta ja aloin käsikopelolla tutkimaan ojaa missä kamani olivat. Löysin taskulampun ja kännykkäni osina ja kokosin ne. Soitin työkaverilleni Päiville, että voiko tulla viemään mut kotiin ja niinhän Päivi sieltä saapui.

Loppu Tulos; Soitin töihin, että oon muutaman päivän pois töistä, oli ehkä jonkinlainen shokki. Mutta ei yhtään mustelmaa, ei naarmua, vaikka pää oli täynnä lasinsirpaleita ja paidan alla pitkiä lasinpaloja. Auto meni lunastukseen ja ystäväni Börje Espoosta hommasi mulle parissa päivässä auton tilalle ja vielä toi sen mulle kotiin ja ystäväni Merja lainasi vielä rahat.
Uskomattomia ystäviä!!!

Ihmettelyä; Jos olisin ajanut nokka edellä ojaan olisin menehtynyt varmasti.
Mulla ei ollut turvavyötä, koska siihen aikaan en mahtunut siihen.
En olisi mitenkään MAHTUNUT kierähtään ilmassa ja laskeutumaan takapenkille vatsalleni.
SE ON KERTA KAIKKIAAN MAHDOTONTA!!!
En siis näe mitään muuta mahdollisuutta, kuin että suojelusenkelini on mut sinne hellästi siirtänyt.
Tää on ehkä juu vaikuttavin näistä kokemuksistani, näin se vain on.



Sitten on vielä muutama hirvi/ peura törmäys ollut millistä kiinni, niistä vaikuttavimmat Noin 4v sitten talvi-aikaan aamulla 6.30 lähdössä Torvoilasta Hauholle pilkko pimeässä kuunnellen musaa. Jossain kohtaa huomaan, että repsikan penkillä vilkkuu valon pilkahduksia, samoin metsässä (suojelusenkelihän se siinä)  ja joku sanoo minulle muutaman kerran, että hiljennä.
Ehdin hiljentään tuntuvasti, jonka ansioista pystyin pysähtymään noin 7 peuran mennessä tien yli. Jatkoin jalat tutisten matkaani.



Vielä yksi laitetaan viime kesästä 2015;
Ajoin Hämeenlinnasta mutkikasta Hauhontaustantietä kotiin ja aika reipasta vauhtia, niin näin kauempaa, että tieni tukoksi ilmestyy traktori, jota siinä jo manasin ja valmistauduin, että kohta ohitan sen. Ja siinä samassa tuli mielettömän kokoinen Uros hirvi traktorin eteen ja perässä naaras. Jos traktori ei olisi ollut edessäni, oltas törmätty hirvien kanssa.

Tässä näitä isompia. Tää lähti tosiaan siitä, että kuinka joku kuolee kun tippuu jakkaralta ja taas toiset työllistää näitä enkeleitään olan takaa <3