KÄPPYRÄ osa 3 Final countdown

V.2009 isältä löytyi Asbestia keuhkoista ja sen lääkityksestä sai sivuoireena diabeteksen.

Oli siis saanut sen työmaaltaan rakennuksilta.

Siihen aikaan ei käytetty mitään hengitys suojaimia.

Yritettiin saada työmaitten vakuutusyhtiöitä vastuuseen ja lopputulos sen jälkeen kun olivat isän asiaa siirtäneet toiselta toiselle niin kauan, että isä ehti kuolemaan jo sillä välin oli että:

TAUTI EI OLE TARPEEKSI VAKAVA. 

MITÄ NYT SATTUI KUOLEMAAN SIIHEN.

Olin niin hajalla, etten jaksanut alkaa tappeleen niiten kanssa.

Suonenveto jaloissa oli myös kaameaa ja joutui usein pomppimaan seisallaan, että saisi jalat rauhoittumaan.

Pomppimisesta seurasi kuitenkin se, että hengästyi ja oli entistä vaikeampi hengittää, koska keuhkot täynnä lasinsirua= Asbestia.

Isä oli saanut happipullonkin kotiin mukaan, jotta sitä voi käyttää, kun on oikein vaikeaa.

En muista että olisi koskaan sitä käyttänyt.

Kuvaili asiaa siten, ettei viitsi alkaa herkutteleen sillä ja sit kohta ei enää pärjää ilman sitä.

Isä oli taiteellinen mies ja teki elämänsä ehtoopuolella kaikenmaailman puu-ukkoja ja kellotauluja.

Isä keräsi kelloja ja sillä oli niitä joka paikka täynnä käynnissä.

Kun menin isälle yöksi, niin mulla meni puoli tuntia, kun otin kaikista patterit tai sähköt pois, koska en olisi pystynyt nukkumaan siinä metelissä. Yksikin seinäkello löi puolen tunnin välein kongia.

Isä oli todellinen herrasmies ja huumori kukki aina hänen puheissaan.

Oli myös helvetin sitkeä sissi ja tuurijuoppo.

Tuon kaiken olen perinyt häneltä suonen vetoa myöten :-(

Kävin Espoosta asti isän asioilla Tampereella, kun tarvitsi mua, kuskasin sairaaloissa ja kävin kaupassa ja apteekissa ym.

Kerran taas vein hänet takaisin sairaalaan ja lähdin töihin.

Kohta ikäänkuin De ja vuna äidin tapauksesta minulle soitettiin, että isä on teholla ja aikaa ei enää ole.

Kaikki meni vanhan kaavan kautta. 

Ryyppäsin viikon suruuni, selvisin ja lähdettiin Mikan kanssa hakeen isän kamat saraalasta ja tyhjään asuntoa.

Tälläkin matkalla autosta tippui pakoputki keskellä moottoritietä, joka piti palata hakemaan, onneksi silloin ei ollut liikennettä.

Auto piti korjauttaa samalla reissulla, joka oli muutoinkin vaikea.

Mutta siitäkin selviittin. Kaikki piti hoitaa hautausta myöten.

Sydämeni oli kerta kaikkiaan lopussa ja rikki.

Olin 5 vuoden sisällä menettänyt kaikki tärkeimmät ihmiseni.

Luojalle kiitos mulla oli Mika, jonka löysin samana vuonna kun isä alkoi heikkeneen.

3.8.2026 Kahdeksas Hääpäivä

 Ilma oli ihan aurinkoinen ja mielialatkin ok.

Kävin aamulla kuntosalilla ja 10 lähdettiin kohti Tamperetta ajatuksena viettää kiva hääpäivä, hieman erilainen.

No siitä tuli vieläkin erilaisempi mitä ajattelin, ei hyvällä tavalla.

Särkän niemi oli pettymys. 

Ensinnäkin jo alkuun aateltiin, että olis haluttu mennä jo aamu 9, koska herätään niin aikaisin ja vireystaso ei enää iltapäivällä ole niin hyvä, mut keleen huvipuisto aukesi vasta 12, vaikka viimeks oli lukenut että aukeaa11.

Oli siis pakko mennä ensin Koiramäen eläinpuistoon, vaikka toisinpäin oli ajatus.

Puisto oli pettymys, siellä ei näkynyt kuin pari kanaa, pari lammasta ja yksi makaava lehmä.

Kaikki tallit oli tyhjiä ja kävelymatkaa vaan sikapaljon.

Yli 5km tuli siitäkin lyhyestä reissusta jatkuvia mäkiä ylös alas.

Oltiin ajateltu, et maanantai olisi hiljaisempi, mutta ei väkeä oli vähintään miljoona ja niitä lapsia ja sitä meteliä.

Mentiin huvipuistoon, kävin yhdessä laitteessa, mutta sitten paikka täyttyi niin, että esim, se vuoristorata mihin niin halusin oli jono tunnin.

Ai että jonotan tunnin tällä selällä, ei tule mitään.

Kaikenlisäks Mika ahdistui vielä enemmän siitä väenpaljoudesta, eikä halunnut minnekään laitteeseen lopulta.

Ja mä ahdistuin siitä, että se ahdistui.

Se yritti jaksaa mun takia, mutta luovutin ja sanoin, että mulle riittää ja lähdetään kotiin. 

Ostettiin pehmikset ja käveltiin taas jumalaton matka parkkipaikalle.

Kaikenlisäks se fucking parkkimaksu oli 18e.

Olin kuvitellut, että tää olis ollut Mikan juttu, mutta aika nopeasti tajusin olleeni väärässä.

Mika sanoi, että olisi menty vaikka vaan syömään ravintolaan ja sovimmekin ensi vuonna niin tekevämme.

Tarinan opetus oli se, että ei ihmispaljouksia meille.

Eikä varsinkaan paikkoja mikä on täynnä lapsia.

Toivoisinkin että olisi huvipuistossa aikuisille vaik 8-10 oma aika, eikä jonoja, niin pääsis nauttiin laitteista, eikä jonottamisesta.

Pettynyt fiilis jäi vähän käteen, mutta ei Mikan takia.

Vaan sen, että mun harkinta peittyi taas siihen, että en ajatellut asiaa relistisesti. Mun olis pitänyt tietää tää.

Se siitä. Kotona oli sitten hyvä ilta sen jälkeen.

KÄPPYRÄ 2. jakso

Tahmelassa oli ihanaa asua lapsuus. 

Aina paistoi aurinko ja kesät olivat pitkiä ja valoisia ja pihat täynnä naapureitten lapsia. 

Urheiltiin, kilpailtiin, uitiin ja keksittiin kaikenlaista tekemistä.

Ei ollut kännyköitä ja vapaasti kuljettiin milloin missäkin.

Äitiä huudettiin ikkunaan useissa pihoissa, kun oli asiaa.

Muistan huutaneeni äiteeee tuu ikkunaan täällä huutaa PÄivi.

Asuttiin kuin lintukodossa ja leikin nukeilla vielä 14v, kunnes tuli elämänmuutos. Talot meni purku-uhan alle ja muutettiin Tammelaan.

Siitä alkoi karu kasvaminen.

Isä ja äitee tappelivat aina vaan useammin ja isä makasi viikonloput kännissä aika pitkälle vuoteessa, eli juominen oli mennyt sosiaalisesta jo yksinkin juomiseen.

Tuli avioero uhkailut ja isän ylilyönnit kännissä.

Muistan, että roikuttiin parvekkeella kiinni isän paidassa, ettei hyppäisi alas sieltä,

Olin aina isän ja äidin välissä ikäänkuin sovittelijana.

Avioeron tultua jäin isälle vapaaehtoisesti.

Sen talven oltiin kumpikin työttömiä.

Tuli itselläkin ekat alkoholikokeilut.

Varastin isältä kiljua ja pontikkaa.

Ekoja kännejä oli raakaa pontikkaa kellarissa kavereiden kanssa.

Isä löysi itseään 10v, vanhemman naisen ( Vuokko) joka käytti kunnolla alkoholia ja join heidän kanssaankin usein.

Vuokolla oli aina Minttusuklaata ja se oli hyvää.

Isä veti kunnon koomia vuoteessaan ja muistan kerran laskeneeni, että aivasti perättäin 17 kertaa nousten vuoteessa aina istumaan ja lopulta tippui sängystä ja pudotessaan vuoteesta, siirtyi kamina paikoiltaan sen kylkeen lentäessään ja meinas tulla katastrofi.

Vuokko ja isä ottivat yhteen usein. Heiluin heidänkin väleissään.

Sitten piti muuttaa pienempään asuntoon ja muutettiin isän kanssa viereiseen taloon Petsuun, missä äitee ja veljeni Jari asui.

Se oli mahtavaa aikaa. Isä ja Vuokko olivat kavereita äidin ja sen hetkisen miehen Repan kanssa ja vietettiin iltoja myös yhdessä.

Näin myös veljeäni useimmin ja saatoin heti aamulla mennä äiteelle aamukahville tai syömään myöhemmin.

Aikaa kului ja muutin omaan asuntoon muutaman talon päähän Petsussa, kunnes lähdin töihin Espooseen.

Sillä välin isä muutti Nekalaan, jossa Vuokko asui poikansa kanssa.

Äitee kuoli 95 ja sen jälkeen musta tuli taas läheisempi isän kanssa.

Oli mennyt monta vuotta, että isä oli lähinnä rahan lainaajan roolissa ja vekseleiden takaajana, ei osattu kommunikoida.

Mut tosiaan aloin sitten enempi kääntyyn isän puoleen, kun äitiä ei enää ollut.

Useat viikonloput olin käppyrällä kylässä ja pelattiin sököö ja käytiin lähikuppilassa laulaan karaokea Vuokon ollessa usein messissä.

Kerran oltiin Jarin kanssa yks joulu isällä  juotiin, sekä unohdettiin kinkku yöksi uuniin ja se paloi karrelle.

Kunnes tuli sitten aika kun isällä havaittiin asbestia keuhkoissa.

Sitä ennen hällä oli ollut 2 sydämen läpi veri tulppaa, eturauhas syöpä ja kasvoista leikattu 4 kertaa ihosyöpää ja nyt tämä.

Jatkuu....

KÄPPYRÄ 1.jakso

 Äijän käppyrä oli lempinimi, jonka isä keksi itselleen.

Mun isä oli tietysti myös maailman paras isä, mutta tuurijuoppo, jonka perinnöksi jätti mulle.

Muistan isän kilttinä ja rauhallisena huumorimiehenä.

Isä rakensi mulle polkuauton pienenä ja sillä huristettiin Pispalan mäkiä.

Isällä oli mopo jolla vei mua sieniretkille ja sain istua isän edessä bensatankin päällä.

Harmi, että olin niin pieni, ettei sieniopit tarttuneet muhun ja teininä mua ei taas kiinnostanut ollenkaan, joten ne opit jäi saamatta.

Muistan, että jossain vaheessa kasvoin ja olin liian iso isän mopon kyytiin ja mukaan pääsikin Jari pienempänä.

Muistan, että olin todella katkera ja vihainen siitä.

Isä soitti kitaraa ja nuorempana mandolinia.

Mä kokeilin kerran naapurin Arjan piano haitaria ja kun isä kuuli sen, niin mulle ostettiin haitari ja pääsin yksityistunnille.

Muistan, että se oli niin kallista meidän työläisperheelle, että mun aika kerralla oli vain puoli tuntia.

Isä käytti mua siellä keskiviikkoisin mentiin aina linja-autolle.

Isä karkasi siksi aikaa kaljalle ja ehti jo siinä ajassa juomaan pienet humalat. Kerran takas tullessa haitarilaukusta katkesi kantoripa ja äitee oli vihainen isälle.

Isä oli raksalla töissä ja otti perjantaisin maitopulloon viinaa ja maitoa ja aloitti jo töissä tissuttelun.

Isä joi sunnuntai-iltaan saakka ja maanantaina taas töihin.

Äitee teki kiljua ja pontikkaa isälle.

Isä poltti sätkiä ja munkin piti niitä opetella tekeen hälle ja sen myötä tuli sitten ekat tupakka kokeilutkin, kun pöllin niitä hälle tehdessä.

Meillä oli usein kylässä naapurin sedät.

Istuin isän sylissä usein kun he ryyppäsivät ja pelasivat sököä.

Eli imin ne jo lapsena sisääni, että se homma on mukavaa.

Jossain vaiheessa joku sedistä on mua hiplannut tms.

Yhden tapauksen muistan paremmin. Joku mies lähenteli mua keittiössä ja isä heräs makkarista ottaen sapelin käteensä ja ajoi ukon pois meiltä.

Yhteen hoitopaikkaan en suostunut enää menemään.

Olen kuitenkin blokannut itseni näiltä muistoilta, enkä osaa sanoa mitä kaikkea mulle on tapahtunut.

Jatkuu....

ÄITEE 4 jakso LOPPU

Tuli aika perunkirjoituksiin muistaakseni elo-syyskuussa.

Matkustin Tampereelle, ilmeisesti niin kova henkinen hätä, stressi tai muu sai kuumeen nouseen yli 40 ja mielettömät vatsakivut.

Jouduinkin lopulta Tayssiin ja leikkasivat multa umpparin, josta ei kuitenkaan ollut löytynyt mitään vikaa.

Eli eivät löytäneet syytä tilalleni, mutta siitä seurasi jälleen kk sairasloma.

Taas yritin töihin sen jälkeen ja jatkoIn juomista kaiken vapaa- ajan Joka bileissä päädyin huuto itkemään äitiäni.

Olin kertakaikkiaan aivan rappiolla.

Äiti oli ollut elämäni tukipilari ja tärkein , sekä paras ystävä.

Joka aamu olin soittanut ensimmäisenä äidille vaihtaen kuulumisia ja nyt oli niin vaikeaa kun en sitä voinut tehdä.

Jossain vaiheessa muistan, että veljen kanssa yritettiin siivota äidin asuntoa ja jakaa joitain tavaroita ja muistoja.

Istuttiin ullakolla ja paiskittiin seinään niitä tavaroita, joita emme ottaneet.

Emme osanneet lainkaan käsitellä asiaa Äidin kuolema.

Aloimme dokaan ja yö meni autolla kännissä ajaen ja lisää pilveä ja viinaa etsien helppottamaan tuskaa.

Ja juu aikustuttuani, en ole alkon vaikutuksen alaisena ajanut, enkä hyväksy toimintaani lainkaan, näin jälkeenpäin.

Onneksi mitään ei sattunut kenellekään.

Pakko kertoa vielä yksi asia mikä ei liity äiteen varsinaisesti.

Vaihtui vuosi ja ajattelin, josko vuosi 96 olisi minulle arnollisempi.

Eikä ja mitä Tammikuussa kuoli Juha.

En uskaltanut hymyillä enää vuosiin peläten, että jos hymyilen, niin kaikki viedään taas.

Äitiä kaipaan vieläkin vaikka siitä tulee jo 31v elokuun 13 pv

Kyyneleet saa silmiin melko helposti häntä ajatellessaan.

Äitee sano aina, että Päkä ei mee ikinä naimisiin.

Olisin niin halunnut, että olisi nähnyt Mikan ja saanut yllättyä, että jonkun kuitenkin huolin rinnalleni.

Rakastan äitee sua ikuisesti <3

Toisaalta antaisin mitä vaan, jotta olisin saanut pitää vanhempani vieläkin, mutta toisaalta mun ei tarvii katsella, kun heidän terveys vanhemmiten huononis ja tulis eteen kaikenlaista paskaa mitä vanheneminen tuo eteen.

Tän päivän Suomessa ei ole enää hyvä vanheta ja olo on kaikkea muuta kuin turvallinen tässä pahoinvointi Suomessa.

Niin, että terveiset sinne yläkertaan rakastan teitä aina äitee ja isä.

Siuron kesäteatterissa

 Vatsa on ollut jumissa monta päivää ilmeisesti liiallisen juuston syömisestä. Olo sitä myöten perseestä.

Eilen oli sitten kauan odotettu matka Siuron kesäteatteriin.

Panikoin koko aamun, että voinko lähteä, kun aattelin, että kun vatsa ei toimi, niin saattaa räjähtää sitten matkalla tai perillä.

Siellä on vain bajamajoja ja jos sinne joutuu kakkoselle, niin sen jälkeen sinne ei voi kukaan mennä hajun vuoksi kääk.

Oli vähän huono oli ja ruoka ei maistunut edelleenkään, koska suolet on täynnä shittiä.

Lähdin kuitenkin riskillä reissuun ja ajoin itse matkat. 

Löydettiin Sannan kanssa hyvin perille.

Katsomossa oli aika huono istua ja selkäni kipeytyi kuitenkin.

Oltiin kuitenkin takarivissä, joten keksin oikaista kesken näytöksen aina välillä selälleni puupenkille.

Joku henkilökunnasta tuli kysymään onko kaikki hyvin ja heikottaako, johon vastasin vain, että selkä kipeä, ei hätää.

Väliajalla söin pari grillimakkaraa tarjoten Sannallekin, niinkuin liputkin, koska yksinhuoltaja ja raha tiukassa.

Näytelmä Jäniksen vuosi oli aika-ajoin hieman hauska, mutta suuri osa oli sitten ihan höttöä.

Sen vuoksi ei välttis olisi ajanut 3h edestakaisin, mutta paikka oli kaunis ja päästiin jutteleen Sannan kanssa enemmän.

Tosin mulla heräs jälleen matkan aikana ajatus josta en meinannut päästä eroon.

Mietin, että menisin Sannalle istumaan iltaa, juomaan ja siitä ravintolaan.

Sen herätti taas joku tunnemuisto vapauden kaipuusta, kauniista kesäpäivästä, huolettomuudesta ja kesälomafiiliksestä.

Olisin kyllä halunnut sen tehdä ja olisin osannut sen hyvin, mutta ajatus siitä, että jos olisin sanonut Mikalle, että meen Sannalle yöksi, niin olisi heti tajunnut, mitä ajan takaa ja tiedän, että olisi sitten halunnut itsekin juoda.

Se on hänelle mahdoton yhtälö,  ajatus, että minä juhlin ja hän ei.

Joten tein kaikkeni painaakseni ajatukseni taas alas ja aloin puhua elokuvista ja sovittiinkin menevämme joskus katsomaan jotain,

Tulin kotiin 17:30 Mika oli päikkäreillä, oli touhunnut koko päivän.

Katsottiin pari tuntia Housea ja nukkumaan.

Tänään heräsin 4 aamulla ja join vatsalääkettä, toivottavasti saisi ton vatsan aukeaan ja toimimaan tänään.

Huomenna on nimittäin meidän 8 hääpäivä ja tarkoitus olisi mennä Särkän niemeen ja eläinpuistoon.

ÄITEE 3 jakso

N. 92-94v olin Napakympissä ja mun piti matkustaa Kalajoen suuntaan viettämään viikonloppu tämän Napakympin kanssa.

Innostuin kuitenkin alkaan dokaan 3 päivää ennen tapaamista Tampereella kun olin ystävien ympäröimänä.

Koitti se aamu kun piti lähteä junalla tapaamiseen.

Menin äiteelle aamusta hirveessä kanuunassa sanoen, etten pysty lähteen. Äitee juotti mulle puoli pulloa kossua, josta oloni koheni.

Niinpä pystyin nouseen junaan, Isä lähetti myöhemmin mulle rahaa.

Maaliskuussa 95 vuonna  mursin nilkkani putoamalla parvisängystä yhden jalan päälle Tampereella vuoden ekoissa bileissä laihdutettuani sitä ennen  25kiloa ja eläneeni terveellisesti koko alkuvuoden.

Huhtikuussa Juha jota rakastin sai mustelmia, kehoitin menemään sairaalaan ja hänellä todettiin verisyöpä.

Siitä kuukauden  kuluttua Toukokuussa äitee meni lääkäriin flunssasta ja hänellä todettiin verisyöpä.

Miten on mahdollista, että kaksi mulle läheistä ihmistä sairastuu verisyöpään kk välein???

Ramppasin kumpaakin katsomassa vierekkäisillä osastoilla keppieni kanssa. Olin siis sairaslomalla puoli vuotta.

Tän kaiken keskellä meni asunto purkuun Kekkosentien takia ja mut oli muutettu keppeineni Nekalaan.

Suomi voitti ekan Mm kullan jääkiekossa, ainoa positiivinen asia koko vuonna.

Siitä kk päästä Heinäkuussa yksi meidän jengistä kuoli haimasyöpään. Olin hautajaisissa.

Samoihin aikoihin mun auto hajos totaalisesti ja jouduin ostaan uuden.

Elokuussa olin lähdössä töihin ja meinasin vielä mennä äitiä katsoon sairaalaan, mutta sanoi puhelimessa, että mene töihin vaan hänellä on kaikki ok. Syöpä oli menossa remissioon.

Sitä ennen oltiin jo äidille hankittu peruukki ja kävin joka päivä katsomassa häntä ja pelattiin korttia sairaalassa ym.

Juhaa kävin katsoon viereisellä osastolla.

Lähdin siis Espooseen ja meillä oli saunavuoro heti Paukun ( kämppiksen kanssa) 

Mentiin saunaan ja sairaalasta soitettiin, että äitee onkin joutunut teholle.

Olin shokissa ja olin silti menossa töihin, mutta Paukku sanoi, että nyt lähdet Tampereelle.

Ajoin suoraan sairaalaan ja itkien äidin viereen sänkyyn ja huutohalasin sitä monta tuntia. 

Ei ollut tajuissaan, mutta muistan, että puristi kättäni.

Jossain vaiheessa lähdin ja ajoin suoraan äitin kotiin ja rikoin baarikaapin lasioven ottaen monta pulloa viinaa ja lähdin kotiin ryyppään hänen mies ystävä mukanani.

Käsiteltiin asiaa siis juomalla.

Seuraavana aamuna 13.8 tuli soitto, että äitee on kuollut.

Ajoin kännissä sairaalaan ja kävin taas itkemässä vieressä.

Muistot on sekavia.

Tulin takas kotiin ja jatkoin viikon juomista.

Pekka mun kaveri tuli seuraksi. Lopulta join pontikkaa naapurin ukolta, muistan, että pullossa oli kuollut kärpänen.

Kun siitä viimein selvisin töihin, niin join ja join kaiken vapaa-ajan.

Jatkuu....