Joulun yli

No niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nollaus tuli suoritettua, Kukaan ei kuollut, eikä aitaa kaatunut, mutta taas vannoin ettei enää ikinä. Eikä näin pitkää väliä, ettei paineet kasva näin suuriksi. Eli tarkoitan sitä, että haluaisin ottaa hillitymmin ja hallitummin <3

Oon menossa Tammikussa tarrahenkien poistoon. Jos se auttaisi tähän mun alkon käytön kohtuullistamiseen. Leikkauksien myötä sietokyky alkolle on tippunut nollaan, enkä yhtään tykkää, että en enää pysy kuljettajan paikalla tossa hommassa.
No palaan tähän asiaan myöhemmin.

Onhan tässä jo pari viikkoo painettu putkeen taas töitä. Kaikki joulunpyhät on ollut ihan ok viettää töissä, kun niistä saa tuplapalkan. Joulua vietettiin 23.12 Mikan kanssa ihan perinteisesti syömällä itsemme ähkyiksi ja katsomalla Netflixiä. Joulusaunankin sain.
Muistimme taas kerran, että jouluruoat ei sovi meille.
Niitä pitäisi ostaa niin vähän, että korkeintaan toisen kerran niitä söisi varsinaisen aterian jälkeen. Mulle ei maistunut kuin kerran laatikot.
No ehkä ensi vuonna osaan ostaa vähemmän. Nyt jouduin lahjoittaan muutaman laatikon pois.Mutta onneksi kelpasi isolle lapsiperheelle, ettei roskiin tarvinnut heittää.
Tänään aattelin tehdä kanakastiketta ja ujuttaa loput kinkut sinne sekaan, niin ettei Mika tajua. Inhoon heittää ruokaa hukkaan, mut toi toinen on niin nirso, et jos se tietää, niin alkaa heti karsastaan sitä.

Tänään on taas yksi ihana vp 3 pitkän jälkeen ja pääsen hierojalle. Alaselkä huutaa hoosiannaa ja joudun vetään särkylääkkeitä koko ajan.
Saunakin on luvassa. Ruoan laittoa ja sit lepoa.
Kissat pitäisi myös madottaa. Apteekissa odottaa resepti niskaan laitettavasta matolääkkeestä kaikille 3 kissalle.
Eemelistä on tullut niin mun kissa. Se seuraa mua vessaankin ja odottaa oven takana mun saunoessakin. Aina on tulossa mun tykö ja selvästi rakastaa mua, niinkuin mäkin sitä.
Miina on taas Mikan kissa. Se ei anna mun ottaa sitä kiinni ollenkaan silittääkseni.
Eikä tuu meidän sänkyyn silloin kun mä oon paikalla. Mut Mikan viereen kyllä tulee.

Uudelle vuodelle aion tehdä muutamia hiljaisia lupauksia itselleni mm. että pyrin siihen, että yhä rehellisemmin sanon suoraan mielipiteeni asioista, enkä tee päätöksiä itseäni vastaan, niin että lupaudun johonkin, vaikka tiedän sen olevan minulle vastenmielistä.
Opettelen sanomaan EI tarkoittamatta ehkä ja myös pysymään siinä.
Olemaan itseäni kohtaan armollisempi tehdessäni virheitä.
Olemaan ottamatta itseeni kaikesta.
Olemaan vieläkin parempi ihminen.
Muistaa pitää itsestäni huolta. N: 2kk välein viikon vapaa. Kesäaikaan enemmän,

Muistaa olla kiitollinen kaikesta , niin vastoinkäymisistä, kuin hyvistä hetkistä ja siitä, että elämä kantaa.
Järkytyin viimeksi suhtautumisestani syöpälääkärillä. Kun hän ikäänkuin kertoi minulle hyviä uutisia, että Syöpä on n.99% ohitettu, eikä toden näköisesti uusi enää. Että minun ei tarvitse sitä miettiä päivittäin. Johon mä tokaisin, että olen sen verta ihmeellinen tapaus, etten kyllä sitä ole tähänkään asti miettinyt, enkä päätäni vaivannut asialla pahemmin.
Sit mietin myöhemmin, että miksi näin on? En tuntenut mitään suurempaa iloa kuultuani tämän, vaan olen sen jotenkin sisäisesti tiennyt, että se oli siinä.  On tietty muutaman kerran käynyt mielessä, että jos uusii, niinkuin äidilläkin toiseen paikkaan. Johon sitten kuoli 58v ja mä oon nyt saman ikäinen.
Sen verta oon ajatellut, että jos en nyt saa uutta syöpää ja ylitän äidin iän, niin sit ei mee ihan samaa latua. Mut luottavaisin mielin oon ollut kokoajan, että kait täällä pallolla saa vielä tallustella jonkun aikaa.  Mun mielestä niinkauan voisi elää, kun elämä vielä kiinnostaa.
Sit kun ei niin niskalaukaus. Näihin tunnelmiin <3

11 päivää

Enää 11päivää jäljellä 4 kuukaudesta, kun pääsee nollaan tätä syksyä, joka on ollut taas haastava.
Mitään isoa katastrofia ennustuksista huolimatta ei ainakaan vielä ole tullut ja vuosi on onneksi jo aika lopussa, joten eiköhän tästä suht kuivin jaloin selvitä.

Pahinta syksyssä on ollut alkoholin tuoman nollauksen välttäminen ja Mikan masennuksen sietäminen, sekä ylenmääräinen työn teko ja sitä kautta kaikki muukin on tuntunut suorittamiselta.
Kaikki vp aika on ympätty mitä erilaisimpiin velvollisuuksiin, eikä rauhoittumista ole ollut.

Parasta syksyssä on ollut  Jarzella käyminen, Jonna ja Lassi meillä RISK pelin tiimellys ja keskustelut siinä sivussa. Henkisen kehityksen kurssi, jossa parhainta antia oli kurssikaverit ja eriten Sanna ystäväin, jonka näin nyt useimmin tän myötä. Töissä on mennyt jo pitkään paremmin kuin ennen ja työkamuissa on monta helmeä, joiden seurasta nautin. Hyviä ystävyys suhteita on tullut työnkin kautta. Hyvää on sekin, että laskut on saanut maksettua joka kk, vaikka säästöön ei edelleenkään ole jäänyt mitään. Mahtavaa, ettei syöpä ole uusinut, paino laskee edelleen ja hampaittenkin kanssa pärjää nyt jotenkin, kun viel sais niitä implantteja.

Mut nyt se nollaus on vihdoin lähellä. Vaik tiedän ja pelkään jo etukäteen tulevaa huonoa oloa nollamisesta, niin tiedän etten muutakaan voi/ osaa tehdä. Nyt lasken päiviä ja kohta tunteja. Vielä tämä viikko ja ensi viikkoa puolet ja sitten. Sitten saan viikoksi unohtaa koko maailman ja pysyä pesässäni kuin karhu. Ensin ilolientä vetäen ja vuodattaen fiiliksiäni ympärillä oleville ja kun humu laskeutuu, niin palaan arkeen sänky selässä tv:n rauhoittumisen, hyvän ruoan ja herkkujen kautta.
Ehkä sitten taas osaan arvostaa normaalia arkea jonka arvostus aina unohtuu, kun on liian pitkään selvinpäin ja vaan suorittaa elämäänsä.

Pääsee hetkeksi pois tästä yhteiskunnasta, kun alkaa jo uutisten lukeminenkin ahdistaa.
Tarvittas nykyaikaan oikeita ongelmia, jotta loppuis tää kaikenlaisista turhanpäiväisyyksistä iniseminen. Tää on mielensä pahoittajien yhteiskunta nykyään. Sananvapaus viedään.
Ei täällä saa enää mielipiteitään sanoa. Nyt tutkitaan jo 40v vanhoja sketsejä, että onko niissä kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka se lakitermikin keksittiin vasta 2011v.
Mamut saa valehdella ja syyttää mediassa suomalaisia rasisteiksi keksityillä jutuilla ilman seurauksia. Rikolliset matut saa olla päättämässä suomalaisten asioista eduskunnassa. Jälkiviisaissa huntupää kertoo asiantuntijana Suomalaisille mielipiteitään. Kirkot ajetaan alas, ei joulujuhlia siellä. Tiernapojat kielletään. Palkan alennuksia työntekijöiden etujen alas ajoa, verotuksen kiristymistä. Maalla asumisesta tehdään mahdotonta. Hauholta viedään viimeinenkin pankki, posti lähti jo. Yleislakko tulee oletko valmis? Ensi vuonna hoitsujen sopimusneuvottelut, Fiilis on, että jos palkat ei nyt nouse, niin ei koskaan.
Itse olisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin valmis barrikaadeille!!!
Nyt ei mennä hyvään sunntaan ei!!!

Vapaapäivä

Heräsin taas kuin tikka puol 5. Aamusta saakka niin onnellinen olotila, vapaapäivä, eikä muita pakollisia menoja, kuin hieroja ja kaupat, sekä ruoan laitto. Mahtavaa päästä hierojalle, kun tää selkäsärky alkaa oleen jatkuvaa,

Päästiin muuten pari pv sitten työ ystävän kanssa avantoon ja kuntosalille, Tästä se lähtee. Tarkotus olis ees kerran viikossa löytää yhteinen aika sille. Mut täytyy sanoo, et se ei ole kovin helppoa, kun työvuorot ja elämä on :-)
Mut hieno homma, et alotettiin ja yritetään, koska yksin tää homma ei oikein toimi!!!
En saa itteeni millään hätyytettyä kuntosalille, vaik olis aikaakin, eikä sitä ees ole pahemmin ollut.

Kaupasta tänään joululiinat värienergiaa tuomaan ja shoppailun iloa pienesti <3
Joulupalloja ja liinoja vois laitella tänä viikonloppuna. Näillä näkymin mulla on 3 vp. Mulla on ollut viimeksi elokuun alussa enemmän kuin 1-2vp kerralla.
Ahdistaa etukäteen, et on sunnuntai vp, enkä ole tienaamassa. En pidä ikinä sunnuntaita vp, jos ei mulla ole menoa. Toivottavasti tulis siihen töitä.
Lauantaina on tosin se kurssi 10-18 mut vp sekin on :-) ihan vapaaehtoista

Sappikivileikkuristakin soittivat jo. Olisin saanut peruutusajan ens viikolle, mut mulla työpäivä, enkä jaksa alkaa vaihteleen sitä. Jos olis ollut suoraan leikkaus, niin olisin mennyt, mut tää on joku 20 minutin haastatteluaika ennen leikkuria, jonka tarvetta en ymmärrä ollenkaan,
Mitä järkee mua on ajeluttaa 80km 1.5h vain sen takia, että kirurgi sanoo päivää ja että haluat sitten sappikivileikkaukseen? Miks ei vaan voi laittaa suoraan sitä kutsua leikkuriin?
Nooooooooo odotellaan, koska seuraava kutsu tulee? En kyllä ymmärrä sitäkään, miks näihin aikoihin ei voi varata aikaa netistä, vaan lähettävät kirjeitse ajan, joka hyvin harvoin sopii minulle, koska töitä ja sit taas säädetään joko toista aikaa, tai työvuoron vaihtoja.

Tältä päivältä odotan leppoisaa, voimaannuttavaa, antoisaa ja rauhallista olotilaa <3

sopuli

No enhän mä sit kestänyt sitä riitatilannetta, vaan menin itse sen laukaiseen, kun tiesin ja tajusin, ettei toisesta osapuolesta siihen ole. Menin vaan kädet ja sydän avoinna rohkeasti kohti häntä tietäen, että voin tulla torjutuksi ja se olisi ollut egolle kova paikka.
Sanoin, että tehdäänkö sopuli, johon toinen, että tehdään vaan. Halaus ja vielä vakuutus, etten todellakan ollut asian takana mistä minua syytit. Ja toteamus, että tällainen mökötys on aivan tyhmää ja älytöntä. Toinen samaa mieltä, mutta ei osaltaan pystynyt kuitenkaan pyytämään anteeksi vääriä syytöksiään. No tämä riitti mulle kuitenkin, voidaan sentään nyt katsoa toisiamme ja puhuakin.
On se vaikeeta monelle purkaa ristiriitatilanteita. Itse aikani mökötettyäni mielummin pyydän itse anteeksi, vaik en olis syyllinen, koska mua syö ihan sikana nää riitatilanteet. No se helpotti.

Sappikivileikkaukseen lähti lähete. Vointi aika hyvä alaselkäsärkyä olliut, joten tilasin hierojan, jolle pääsen huomenna. Ei tarvii syödä särkylääkkeitä kokoajan.
Stressitaso edelleen kova. Vaikeeta on ajoittain. Kessua kuluu.
Korjatut hampaat on pysyneet suussa ja siitä olen kovasti kiitollinen <3
Lauantaina on toinen kurssipäivä henkisen kehityksen kurssilla.
Sinne annettiin mielenkiintoisia tehtäviä, kunhan vaan ehtis ne tekeen :-)
Pitkään päivää töihin. Moi <3

Kärvistelyä

Lähete sappileikkaukseen lähti sitten menemään eteenpäin. Ylävatsaa on särkenyt melkein päivittäin.

Kunnallisen hammaslääkärin toimimattomuuteen kyllästyneenä kävin sitten yksityisellä ja sain samalla käynnillä sillan hampaaseen, suun tutkimuksen, paljon kuvia hampaista, sekä vielä korjasi alahampaan, minkä kunnallinen meinasi poistaa ensi viikolla.
 Sitä ei kuulemma ole tarvis poistaa vielä.
Oon niin pettynyt kunnalliseen, joka näköjään mielummin kiskoo hampaat asiakkaan suusta, kun viitsii niitä korjata. Tai sitten siellä on niin ammattitaidotonta porukkaa, etteivät osaa.
Tai sitten on käsketty priorisoida. Joka tapauksessa syvältä.
Hyvästi kunnallinen hammashoito, joka on perseestä!!!
Olisin joutunut oottaan vähintään puoli vuotta, että mun tilanteelle olisi edes tehty mitään muuta, kun vedetty pois se ainookin hammas , joka auttaa purentaan.
Yksityisen hinta oli 520e, joka on musta ihan kohtuullinen. Koska melko samoihin ois menty, jos ois käynyt näistä samoista asioista monta eri kertaa.

Tilasin vielä ajan implantin tekijälle ja käyn kartoittamassa, voiko mulle yleensä laittaa sellaista.
Se vasta kallista on, mutta ruoan syöminen on yksi suurimpia nautintoja elämässä ja olisi kiva näitten omien leegojen kanssa pärjätä niin pitkälle, kuin mahdollista. Eiköhän siihenkin keinot löydy se maksaa,yksi kerrallaan, vaikka onkin tuhat muutakin asiaa mihin rahaa pitäisi laittaa.

Meedio ilta oli mulle katastrofi, koska olin siellä sellaisissa mielentiloissa, etten osannut yhtään nauttia siitä. Eikä siellä sen puoleen tullut minulle mitään ihmeellistä.
Ennen sinne menoa minua syytti eräs ihminen asiasta, jota en ollut tehnyt. Tuli suoraan silmille.
Eikä ole pyytänyt anteeksi, vaikka todistin hänen olevan väärässä.
Edelleen sitten murjotetaan eri leireissä ja turha riita kalvaa mua sisäisesti.
Mut en oikeesti voi paljoa tehdä asian eteen, ilman toisen aloitetta.
Koska jo tekstarilla yritin, mutta vastakaikua ei tullut. Joudun tämän ihmisen näkemään useita kertoja viikossa ja se on todella raskasta.

Yritän kuitenkin energeettisesti vaikuttaa tilanteen laukeamiseen ja antaa hänelle sisimmässäni anteeksi, vaikka hän ei ole sitä pyytänytkään.
Nyt mä vaan mietin, että mitä mun tästä pitäisi oppia? Ja miksi mun eteen tuodaan ajoittain näitä tilanteita, että joku hyökkää minua kohti, vaikka en ole mitään pahaa kelleen tehnyt?
No ehkä se vielä selkenee mulle. Yritän päästä tästä kalvavasta mielentilasta eroon, kun en itse sitä ole aiheuttanut, mutta on tää vaikeeta, inhoan riitoja!!!

Pahin jakso stressin takia on mun mielestä takana. On ollut ultraa,magneettikuvausta, alatutkimusta, kuulo, keuhkot,sydän RT, hampaiden kanssa lukuisia käyntejä, auton katsastus, huolto, Hesan reissu ajaen pimeessä ja törkeellä kelillä, lapset täällä, Miinan haavojen kanssa taistelua, ja sitä kautta ruokavalion muutos kaikille 3 kissalla. Mikan masennus ja raivokohtaukset, oma stressitaso.
Jatkuvat ylityöt, työn vaihto takas palveluasumiseen ja uuteen pesään ja elämän hallinta yleensä.
Ja nyt sitten vielä tämä uus ristiriitatilanne, joka oli sitten piste iin päälle ja sai mut suistuun hetkeks raiteiltani. Painajaisiakin siitä olen parina yönä nähnyt, jospa jo alkas helpottaan, mut tiedän ettei helpota lopullisesti, ennen asian sopimista :-(

Eilen oli eka kiva aamu pitkästä aikaa. Tein Kombutshaa Jonnan tuoman sienen avulla.
Vaihdoin myös jouluverhot ja muutaman pöytäliinan. Tänään haetaan kuusi ja laitan varmaan joulukoristeita myös.  Mikan ruoat on jo tehty, vaik kello on 6 aamulla. Ihanaa kun toi rytmi on kääntynyt näin aamuvoittoiseksi.
Mikan synttäreillä vietetään samalla pikku joulua, sekä itsenäisyyspäivää, joten kaikki samaan rahaan. Glögiä pitää ostaa ja paljon <3
Sitä kohti, jaksaa, jaksaa, jaksaa,,,,,vaik ei oikeesti jaksas enää yhtään....

Kylmää kyytiä

Ahdistaa ja on vaikea hengittää. Tupakkaa hermoihini taas oon vetänyt, ei montaa päivässä, mutta kuitenkin, Ja kun tiedän, että se ei minulle sovi, niin siinäkin on ristiriita, mut tällä hetkellä en osaa muutoinkaan toimia.
Lääkäri soitti ulltran tuloksista. Säryn syy ylävatsalla oli sappikivet. Ehdotti leikkausta, jolloin mä kiirehdin sanomaan, ettei ne nyt ole niin vaivanneet ja et katottas vielä.
Lääkäri sanoi soittavansa uudestaan alkuvuodesta ja katsotaan tilanne sitten.
Hyvä, että luurin sain kiinni, kun alkoi taas tuttu särky, joka jatkui eilen aamulla ja taas illalla.
Laitoin meiliä lekulle, että laittas mut vaan leikkausjonoon, et taisin vähätellä asiaa, kun en haluaisi enää yhteenkään leikkaukseen. No ei ole vastannut, joten saa nähdä, kattellaan...
Nää sappikivetkin oon varmaan saanut, kun sappi käsittääkseni kerää vihaa ym. negatiivisia tunteita ja oon niitä vaan niellyt sisälleni, joten en yhtään ihmettele, että miksi??

Hampaiden kanssa  taistelua edelleen.  HL sanoi, että ennenkun voidaan miettiä kuitusiltaa täytyy varata aika tarkastukseen ja hän ei tietty voi antaa aikaa suoraan vaan se pitää varata puhelimella.
Soitin sitten ja sanoin, että tarvitsen ajan pian, kun hampaat lahoo suuhun, niin sain ajan ihan Helmikuulle. Olin ihan , että ei ole todellista, johon tyyppi totesi kylmästi, että otatko ajan vai etkö?
Olin ja olen edelleen pöyristynyt!!!!
Mistä ihan aikuisten oikeesti meidät verotetaan kuoliaaksi, kun et saa enää edes terveyspalveluja, kun niitä kiireisesti tarvitsisit?
Siitä vittuuntuneena tilasin ajan myös yksityiselle, en tiedä vielä kuinka kalliiksi se siellä tulee ja millä sen aion maksaa, mutta en mä voi odottaa 4kk näillä leegoilla,
Kun ei voi purra millään puolella. Tää maailma on niiiiiiin epäreilu.
Ja pieniähän juttuja nää on kun aatellaan, kuinka paljon huonommin asiat ovat vielä muualla. Mutta maailmaa kuitenkin hahmottaa aina omasta perspektiivistään.

Vaikka kuinka nautin siitä, että veljen lapset Jonna ja Lassi on täällä nyt yökylässä ja näen sunnuntaina bestikseni Jarzen. Niin silti koen niistäkin asioista stressiä etukäteen, että kuinka jaksan.
Kun niihin liittyy niin paljon myös tekemistä, niinkun kaupassa käyntiä, petaamista ym ja ajoa pimeellä Hesaan ja takas ja taas pitkään päivään töihin sen jälkeen.
Elämä tuntuu taas liian usein suorittamiselta ja taistelulta eloon jäämisestä.
Kokoajan on ahdistava tunne ylävatsalla, että jotain pahaa tapahtuu ja elämältä putoo pohja.
Mitä enemmän yritän tempoa, että saisin jotain turvarahastoa kerättyä, sen enemmän kaikki raha valuu sormieni välistä ja laskua tulee peräjälkeen joka tuutista sisään.

Kuitenkin aina kaikesta selviää juuri ja juuri seuraavaan rahantuloon asti, mut joka kerta joutuu käyttää viimeisenkin Euron luotoilta, ennenkuin helpotusta tulee.
En ihan oikeesti tiedä, kuinka kauan tätä enää jaksan. Tekis mieli luovuttaa....
Mut kun sekään ei ole vaihtoehto. Kai mä temmon niin kauan kunnes saan jonkun bornautin
En vaan pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, et joudun taas luottotiedottomaksi ja jouduttas pois tästä talosta.Täältä luonnon keskeltä omasta rauhasta.

Ja niin kauan on ainakin pystyttävä homma hoitaan, et saa ystävän takaaman osuuden maksettua. Sitä ei oo enää paljon..
En ikinä pettäisi ystävääni <3 Enkä tietenkään ketään, joka minua on auttanut.

Mut kaippa ne asiat järjestys kuitenkin jotenkin, jos niin kävis. Eiköhän täällä joku rauhallinen luukku löytys vuokralle sit..mut vielä pyristelen.

Henkisen kehityksen kurssikin alkoi, siitä vähän ristiriitaiset fiilikset myös.
Toisaalta tunnen, että noi asiat mitä opetetaan mulle, ovat jo mulla tiedossa, mut toisaalta hyvähän se on kerrata.
Mielikuvamatkoja/ meditaatioita en diggaa yhtään, mutta yritän nähdä/ kokea jotain..
Parasta antia kurssilla kuitenkin on nähdä muita kurssilaisia ja kuulla heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Ja kaiken kruununa on tietysti ystäväni Sanna, kenen kanssa siellä käyn.
Juu otan tän kurssin lähinnä kokemuksen kannalta ja, että tästä voimme sitten yhdessä jatkaa eteenpäin. Kiva yhdistävä lisä pitää ystävyyttä yllä myös. <3

RT kehon koostumusmittaus näytti taas tosi hyviä tuloksia viskeriaalisen rasvan osuus on pienentynyt taas ja on jo normaalin tasolla. Eli kermaa ja voita toimii!!! :-)
Paino tippunut ja lihasmassa kasvanut ja energian kulutus taso on sama kuin viimeksi.
Eli tää homma toimii. En ihan päässyt vielä välitavoitteeseeni, mutta 6kg päästä sitten monen vuosikymmenen tavoite täyttyy. Toivottavasti ennen Mikan synntäreitä.

hampaat lahoo, toivottavasti ei liittokin...

Täs on nyt joutunut taas sellaseen pyöritykseen hampaittensa kanssa, ettei paremmasta väliä.
Taas kerran 1 vp viikossa ja siitä nautittiin Mikan kanssa Netflixin ääressä saunan jälkeen syöden jotain hyvää, kun yht äkkiä puraisin jotain kovaa ja ainoa alahammas oikealla otti osumaa, eikä sillä voinut sen jälkeen purra. Siinä meni pilalle sekin vp.
Monta päivää menin särkylääkkeiden voimalla, kunnes oli pakko tilata hätäaika hammaslääkäriin ja tottakai piti lähteä Hämeenlinnaan asti suuntaansa 35km.
Siellä kuvasivat ja tuomio tuli, että halkeama taas vaihteeks luun alle asti ja hampaan joutuu poistamaan kokonaan.
He eivät sitä voi tehdä, kun on sädetetty syövän takia, joten aika suukirurgille saatiin ihan marraskuulle. Hampaasta otettiin liikkuva päälliosa pois ja laitettiin väliaikainen, joka kotiin päästyäni ja ekaa ruokaa parin tunnin päästä syödessäni lähti kokonaan irti.
Eikä siinäkään mitään. Sen alla oli todella terävä reuna, joka tökki kieleen kokoajan.
Lisäksi olin vielä iltavuorossa ja hammas häiritsi jopa puhumista.
Yritin purkkaakin siihen tunkea, mutta ei siinä pysynyt mitään.
Sitten yön yli nukkumisen jälkeen taas aamuun töihin lauantaina. Päätin soittaa taas päivystävälle aikaa ja sainkin klo. 11.
Jouduin 10 lähteen töistä kesken päivän ja jäin talolle velkaa 5h, jotka teen ens viikolla takaisin.
Onneksi boolissa oli ylimääräinen työntekijä ja työjärjestelijä  soitti jo aamu 7 ja kysyi olisiko hänelle Hauholla töitä? Sattuipa sopivasti totesin. Tyttö tuli siis tekemään mun listan loppuun. Muutoin ois mennytkin vieläkin hankalammaks.
Päivystävällä sitten vaihtoivat väliaikaisen paikan ja hioivat terävän reunan. Oli kuulemma ihan oletettuakin, että se voisi irti lähteä, kun kuulemma eilen vuoti.
No kiva...olisikohan asiasta voinut mainita minullekin ja miksi jätettiin sika terävä reuna sinne?
No tää käynti meni vakuuseen, mutta käyntimaksun joutuu silti maksaan, eli aivan perseestä koko touhu.
Työajan menetys, kilometrejä 140e , maksut ja edelleen joutuu vielä hampaanpoistoon.

No ei siinäkään tietenkään mitään. Siitä 2pv ja taas ainoo vp. niin ylähammas oik, jossa myös aikoinaan sama homma ja väliaikainen paikka. Niin koko hammaspaikka lähti irti syödessä.
Siihen asti päivä oli ollut loistava, mutta taas takaisku.
Ja eikun soittoa hammaslekuun. Sain ajan siitä 2 h päästä ja taas sain lähtee Häneenlinnaan.
Laitto väliaikasen, joka ei kestä edes pehmeän ruoan puremista, joten perseestä tämä touhu todellakin.
Nyt ei tiedä millä puolella pystyy mitään syömään, kun vasemmalla ylhäälläkin on silta hammas ja alhaalla kolisee tyhjää.
Suosittelivat jo osaproteesia, mikä tietty maksaa sikana.
No mulla on 2 aikaa tulossa, toinen hampaanpoistoon ja toinen hyvälle hl , joka viimeks teki sillan vas. puolelle. Kysyn voiskos sitä vielä kokeilla oik. puolelle, jos ei niin pakko sitten osaproteesiin lähteä. Mut toivon kovasti, et vielä saisin sitä siirtää.

Tänään menossa katsastukseen ja sen jälkeen gynelle. Huomenna vatsan ultra ja RT.
Paineita riittää, joka vp hetki on aikataulutettu.Kotona myös paineita,

Mikalla huonompi kausi menossa ja menettää hermonsa joka asiasta.
Eilen kun kun pääsin kotiin 3 pitkän päivän jälkeen, niin vastassa oli  lapsi, joka kiukuttelee, kun ei ole nähnyt äitiään. Ei aviomies, joka tulee vaimoaan.
Kaatoi kaiken paskan mun niskaan ja oli niin kiukkuisella tuulella, ettei täällä uskaltanut edes hengittää saati sitten puhua mitään tuntiin BB häätöä sivusilmällä katsellessa.
Vittu, et mä inhoon et joutuu kotonaan oleen varpaillaan.

Viimeksi äsken aamu 6 otettiin yhteen, kun oon taas liikaa joutunut kuunteleen sen angstaamista,
Aikamme heiluteltiin miekkoja ja sitten se sopua yritti rakentaa, kun näki, et mä oon äärirajoilla ja jo huudan takaisin ja sitten vaikenen lopullisesti..Saa vaan nähdä kuinka kauan se sopu taas kestää.
Kaikki alko siitä, kun sanoin, et tänään sais sit luvan olla raivoomatta, kun halauaisin viettää edes yhden hyvän stressittömän vapaapäivän.

Mun tekis rehellisesti sanottuna mieli vetää perseet olalle.
Niin paljon on paineita kaikesta mitä on tulossa, ettei vaan jaksaisi, mutta ei ole mitään mahdollisuutta siihen, ainakaan juuri nyt.
Tupakkaan oon sit taas joutunut turvautumaan, et vähän rauhoittas hermojaan.

Mikalla on myös viinan tuska. Yritin sille ehdottaa paria eri vaihtoehtoakin, et lähtis Tampereelle kavereille juhliin ja et vaik hakisin sen sit takas, mut en saanu lähtee sitä mihinkään.
Saas ny sit nähdä mitä tästä tulee, kun on vielä 2kk aikaa, kun pitäs nollata ja paineita riittää joka suunnasta..

Kyl mä nyt sen oon tajunnut, että 2kk välein pitää olla pään nollaus, muutoin elämä menee liian vaikeaksi. Se olisi varmaan se kultainen keskitie, mitä etsitään.
Sen huomaa ihan selvästi, kun alkaa meneen sille puolelle, et alkaa enenevissä määrin stressaan ja ajatteleen, et nyt täytyis saada irtiotto.
Ja mulla liittyy näköjään toi tupakanhalu siihen , että nyt olis aika....

Vitun raha- asiat ei vaan parane, vaikka mitä tekis. Nyt alkaa sitten tippuun hammasleku ja nää kaikki käynti maksut ultrissa, gynellä, lekussa ja RT:llä ym. mitähän seuraavaks.
Ei ole ihmisen elämä aina helppoa, mutta kuka on väittänyt, että sen pitäisi olla?

Ikäkriisiä pukkaa

Eilen oli sitten synttärit, täytin 58v .
En sitten millään suostu uskomaan, että 60v on niin lähellä.
Mulla ei oo oikeastaan ollut ikäkriisiä ikinä, kuin vasta nyt. Jo ainakin vuoden on mietityttänyt se, että ollaan eittämättä elämän ehtoopuolella, vaik tietty iän puolesta vois olla vielä aikaa, mut ei kuitenkaan enää loputtomasti.

Eikä toi auta yhtään, et Mika tulee perässä ihan liian hitaasti. Saa nähdä miten meidän suhde kestää, kun Mika on mun ikänen, niin mä oon sitten 74v kuulostaa ihan järkyttävältä.
Mä en haluuuuuuuuuuuuuuuuuu vanheta. Yäk.

Ite kun vielä hoitaa vanhenevaa väestöä. niin tietää, että ei se tulevaisuus ole useinkaan kovin kaunis. Tietty yritän itseeni valaa intoa ja uskoa, että juuri minä vanhenen kauniisti kuin honka ja kaadun saaappaat jalassa, enkä joudu hoitokotiin toisten armoille, vaan saan olla kotona ja Mikan kanssa löydetään joku  tapa pitää rakkaus yllä numeroista huolimatta.

Mun on hirveen vaikee hyväksyä rapistuvaa ulkomuotoani. Kun naama valuu aina vaan alemmaks ja rypyt lisääntyy. Jos mulla olis rahaa, niin tilaisin samantien ajan kasvojen kohotukseen.
En oo ikinä ollut filmitähti, mutta mielestäni siedettävän näköinen.

Mulle riittää se, että olis suht tyytyväinen tohon peilistä näkyvään tyyppiin, mutta kieltämättä toi naama kaipais vähän ryhtiä.

Sit laihtumisen myötä joka paikka muutoinkin roikkuu ja pitäs jossain vaiheessa päästä noista roikoistakin eroon. Allit on taas järkyttävät loiskuvat siivekkeet, maha roikkuu ja reidet, joille ei ole vielä tehty yhtään mitään -100kg jälkeen ovatkin sitten vielä luku sinänsä.
Voi olla, että joudun hautaan näitten roikkojeni kanssa, kun kunnallisella ei ehkä saa näitä ihon kiristysleikkauksia ja mulla on entisetkin vielä maksamatta, kun ite maksoin yksityisellä. Siinä 1 syy velkaantumiseeni, mutta en sitä tosiaan kadu, koska ilman niitä leikkauksia, en olisi enää työkunnossa, jos sitten elossakaan. Niin massiivisia muutoksen ovat olleet,

Mun mieli ei vaan vanhene pärstän mukana, vaik kuin yritän sopeutua peilissä villkuvaan hahmoon. Haluaisin aina ajottain olla villi, vapaa ja huoleton ja se Päkä, joka joskus olin.
Toisaalta vanheneminen on saanut mulle kuitenkin jotain järkeäkin taottua päähän.
Enää en lähde suinpäin mihinkään, vaan harkitsen ja usein sitten jääkin siihen, esim. joku illanistujaisiiin meno. Tuntuu vaan, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, että mielummin jään sitten kotiin.

JOo tää iän sanominen ääneen on mulle näköjään niin vaikea asia, että alanpa tietoisesti sanomaan sen ääneen.
Mietin pitkään tästä aiheesta kirjoittamista ja se tuntui niin vaikeelta, että mun oli pakko tehdä se kuitenkin.
Sillä sanotaan, että kun menee pelkojaan päin, niin ne häviää!!!
Ja minä haluan tulla sinuiksi ikäni kanssa.
Haluan päästä tunteesta, että ikääntyminen tekee minusta jotenkin huonomman ihmisen ja että sitä pitäisi jotenkin hävetä.
Koska ainut tapa elää kauemmin, on vanheta.
Olen arvokas ja rakastettava kaikkine elämänkokemuksineni ja tämän yritän nyt sisäistää.
Sitä kohti...Ole armollinen ja rakastava itseäsi kohtaan <3 Heippa <3

PS: Heräsin 4.44 joka numerologisesti tarkoittaa, että
444 Enkelit ovat ympärilläsi ja vakuuttavat rakkaudestaan ja avustaan. Älä murehdi, koska enkelten apu on lähellä.

seesteistä

Elämä sujuu ihanasti tasaisen rauhallisesti töitä sikana tehden. Eilen multa just kysyttiin töissä, että miten jaksan tehdä niin paljon töitä, eikö kyllästytä? Kerroin, että ei pahemmin ahdista, et teen vuoron kerrallaan tavoite näköpiirissä.

Tänään on taas yksi niistä palkitsevista päivistä, kun saan niin hyvän tilin ylitöistä, että saan kaikki rästit ajantasalle ja oon saanut hieman tilailtuakin kaikkee pientä. mm. housut ja paidan ( en oo itelleni raskinut pitkään aikaan mitään tilata) sit tilasin hoitaja kellon.
Nettiin langattomat yhteydet.
Tilasin myös kissoille kristallihiekkaa, viljattomia raksuja ja viljatonta märkäruokaa. Viimeinen keino saada Miinan niskan raapiminen loppumaan, Toivottavasti tepsii.

Tajusin, et yksi syy jaksamiseeni on se, että kun olen sisäisesti tasapainossa, niin mikään ulkoinen ei voi mua horjuttaa. Tuntuu, että energiat ovat kertakaikkiaan loistavat, niin ihmis-suhteissa, kuin muussakin toiminnassa.
Elämä soljuu eteenpäin hyvillä fiiliksillä. Toki toivoisin, että vapaa-aikani lisääntyisi jossain vaiheessa, ja uskonkin, että näin käy. Jotain kyllä tulee tapahtumaan, että elämä tästä helpottaa ja ylitöiden tekoa voi vähentää. Näin uskon.

Mulla on aarrekartan teko vaiheessa. OOn tehnyt jo 2 osiota, jossa on lähinnä voimalauseita, mm.
Hyvä olo, Minä menestyjä, Itseruoskinta saisi jo jäädä, Älä pelkää epäonnistua, Suunnittelemalla kiinni unelmaan, Elä vähän enemmän voi paremmin,
 Muutan elämäni suunnan, En aio pelätä tulevaa, viiniä mutkattomasti, Yhtä juhlaa, Nautin kun saan olla niinkuin tykkään, Uutta virtaa elämään.

Nyt jatkan sitä laittamalla seuraavaan osioon konkreettisesti niitä asioita mitä tahdon elämääni, kuten se maaistalo, jossa isot huoneet, aitta ja ehdottomasti rantasauna, tilaa koirille, ei naapureita.

Patti kainalossa oli rasvapatti, seurataan...nyt sit rinnan alla pieni patti kipeytynyt rintaliivien reunasta, tuskin mitään sekään...2 viikon päästä vatsan ultra ja RT en oo laihtunut yhtään.
Pakko alkaa taas karppaan ja saada ittsenä ketoosiin, ei nää läskit tästä näköjään muuten katoo.
Nyt 2 vp ja saan vielä syödä mitä haluun ja sit puristan 2 vkoa ketoosiin itteni.

Elämä on ihan jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeees <3

Vähän arveluttaa

Olin sitten hierojalla aamusta. Oliko taas johdatusta, että tilasin ajan juuri ennen nenä/kurkku/kuulotutkimusta, sillä hieroja löysi kananmunan kokoisen muljahtelevan patin kainalon ulkopuolelta.
Sen sitten näytin lääkärille vielä samana päivänä. Ensin ei meinanut sitä löytää tunnustellessaan, mutta sitten löysi ja sain ajan siitä jo 2 viikon päästä ultrattavaksi ja koepalaan.
Ei mua nyt varsinaisesti pelota, kait se rasvapatti on?
Mutta kuitenkin mahdollisuus siihen, että se onkin jotain pahempaa on tietty olemassa. Vointi on kyllä hyvä, virkeä ja energinen, mutta eihän sitä tiedä...
Tää vuosi on nyt tärkee, koska äite sairastu 55v kohtusyöpään ja mä saman ikäisenä nielurisasyöpään.
Äitee sairastu 58v verisyöpään ja kuoli siihen noin 3kk kuluttua sairastumisestaan ja mä täytän kk päästä 58v, joten hieman arveluttaa meenkö samaa reittiä?

Sain sit vihdoin aloitettua kuntosalin eilen. Aloitin varovasti vain puoli tuntia, mut meen nyt aamusta ottaan hieman pidemmän kaavan kautta uusiks. Mulla on iltaa koko viikon, niin ehdin paremmin, Meen ainakin tänään ja varmaan pe,
Otin 3kk kortin henk. kunta hintaan n.50e, kun sillä yksityisellä salilla, jossa kävin viime keväänä, maksoi 1 kk 50e, joten tää sopii paremmin pussilleni.
Nyt täytyisi vaan jättää noi herkkujen syömiset, jotka on lähteneet täysin lapasesta.
Nyt täytyy päästä ketoosiin ja laihtua ennen RT:lle menoa, johon on kk aikaa. Samalla se vatsan ultra.

Kohta näkee toteutuuko se henkisen tiedon kurssi ens kuussa. Onko tarpeeksi osallistujia?

Syksy on hyvällä mallilla, on kyllä kylmää ja sateista. Sen puolesta kotihoidosta sisätöihin siirtymistä on helpompi taas jatkaa, vaikka niin tykkäisin jäädä.

Ens kuussa tulee veljen lapset kyläileen ja Jonna neuvoo mulle Combutshan tekemisen jalon taidon, jota alan juomaan joka päivä. Ihana nähdä taas RISK turnauksen kera.

Kun lapset lähtee kotiin Manseen, niin minä suuntaan Helsinkiin katsoon rakasta ystävääni Jarzelia. Hiukan taas raitoja etuhiuksiin haluan matkallani myös.
Kattellaan varmaan BB:tä ja kaikki tietovisailuja, joita on aina harrastettu Jarzelin kaa.
Hyödynnän matkaa myös käymällä ystävälläni Pökällä, joka vaihtaa mulle talvikiekot alle ja massaa auton pohjan. Sitä ennen olisi tarkoitus katsastaa auto, et voi korjauttaa samalla, jos jotain vikaa löytynee.  Oon aika mestari tappaan monta kärpästä yhdellä iskulla.

Sutari on tilattu ja öljyt on valmiina säiliössä talven pakkasia varten. Kovasti yritetään suunnitella miten voitaisiin luopua öljyn käytöstä, mutta kun se vaatisi rahaa, jota ei ole.
Paskakaivojen tyhjennys pitäisi myös tilata piakkoin.

Autokin temppuili tossa. Yks aamu en päässyt töihin ollenkaan ja työkamut haki ja toi takas töistä. Onneksi on tuo ystävä autonkorjaaja, joka toi Hämeenlinnasta töistä tullessaan akun ja vaihto sen samantien.
Ja onneksi vika oli vain siinä. Seuraavana päivänä pääsinkin normisti töihin.

Kaunista harmonista syksyä toivon kaikille <3

Niin selkeetä

Nyt on kyllä ihana seesteinen tasainen vaihe elämässä, josta nautin todella paljon joka päivä <3
Kk jo ilman alkoo ja olo on parempi ja virkeämpi joka päivä, vaikka paahdan ylitöitä taas urakalla., mutta ilon kautta.
Töissä on mennyt upeesti ja oon saanut postiivista palautetta niin työkamuilta, kuin asiakkailtakin <3
Tuntuu niin hyvältä tehdä töitä, kun tuntuu, että hyväksytään ja tykätään ja saa jopa jotain aikaseksi.
Jotenkin vahva tunne elää myös siitä, että vuoden sisällä saan raha-asiatkin paremmalle tolalle.
Tarkoitus olisi tehdä aarrekartta, johon siis laitan asioita ja voimalauseita, joita haluan elämääni ja sitten ripustan sen näkyvälle paikalle ja kun sen näen joka päivä, niin se jää alitajuntaani ja alan toteuttamaan asioita, joita siinä näkyy.
Näin uskon, on toiminut ennenkin!!!

Olin muuten kaulan ultrassa, joka oli puhdas. Sitten keuhkot kuvattiin röntgenillä, joista tulossa vastaus, mutta ei oo kuulunu mitään, joten ei varmaankaan mitään ole.
Alapäästä otettiin koepala. Sitten oon menossa vatsan ultraan, kun on noita särkyjä, katsotaan, ettei oo taas tyrää. Sit on tulossa samana päivänä RT, saas nähdä ehdinkö saamaan painoa alas enempi siihen mennessä. Viimeks kirjoitin, et -3kg mennyt kesän aikana. Nyt siihen voi lisätä 3kg, jotka meni heti kun juhlimisen aiheuttama pöhötys lähti. Kyl tää tästä taas, vaik taas on viikon jumittanut.

Mikan kans elo on rauhaisaa ja mukavaa. Katotaan meitin lempisarjoja, kun on aikaa ja chillataan kissojen kanssa ja hyvää safkaa tietty pitää olla <3
Kun vaan sais/ ehtis olla enemmän kotona. Oon niin toivonut, et sais mani asiat siihen malliin, ettei tarvis tehdä ylitöitä. Se olis kyllä mahtavaa. No kyl se vielä tapahtuu.
Niin päätin siis siirtyä takaisin entiseen työhöni rahan ja työaikojen takia.
Ja nyt kun oon siellä taas tehnyt muutaman vuoron extraten, niin ei se hullummalta tuntunut ja työkamut on mahtavia sielläkin.
Siirryn sinne vakkariin lokakuun lopussa alkavalle listalle. Sit aletaan vasta tienaan!!
Jospa sais sit niihin luottokortteihin hieman käyttövaraa laitettua.

Kesän haikuja

Se alkaa olla sitten kesä taputeltu. Päkän baari on glousattu. Jäljelle jäi vain muutama pullo likööriä ja hirvee kasa roskia, sekä paljon siivottavaa. Jääkaappi pakastin pitää sulattaa, karaoke, tv ja bilis sisälle ym.  Eli pitänee laittaa tässä lähiaikoina terassi pakettiin.
No Mikalla riittää ainakin hommia, kun meikä vetää taas pitkää päivää putkeen.
Nytkin taas 3 takana.

Mattoja en sitten ehtinyt peseen koko kesänä, mut ei se mitään ostin uusia, jotka pysyy lattiassa, kun noi kissat on vielä niin leikkisiä, et ne saa kaikki matot lentoon, vaik olis mikä alusta maton alla. Joten ens kevääseen mokoma maton pesu sitten.

Nyt on aika asettua syksyn tuomaan rauhoittumiseen ja ns. hyggeilyyn.
Vaikka rakastan etenkin kevättä ja sitten kesää, niin ovat ne sen verta vaativa paketti kaikkine grillijuhlineen, että aina kun viimeiset bileet on vietetty, niin kiitollisena otan vastaan syksyn. Pimenevät illat, viilenevät ilmat ja etenkin ötököiden vähenemisen.
On niin voimaannuttavaa käpertyä kotiin rakkaan kainaloon kynttilöiden kera ja suunnitella mitä kaikkea sitä taas voisi tehdä henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa eteen.
Kohta alkaa myös meidän perheessä kauan odotettu BB, ollaan siitä innoissamme.

Kas tässäpä taas suunnitelmiani
Mikan kanssa mennään maanantaina rakkaalle ystävälle jäsenkorjaukseen. Yritetään parantaa suhdettamme ja elää terve henkistä elämää ilman alkoa taas pitkän tovin.
Ilmottauduttiin Henkisen tiedon kursseille kamun kanssa, toivottavasti se toteutuu, sillä kummastakin tuntuu, että nyt on aika jatkaa tätä tietä eteenpäin.
Kummallakin on ollut tässä rankkoja aikoja ja yhtä aikaa tuli tämä fiilis, et nyt pitäs löytää jotain eteenpäin vievää....
Mennään myös meediotialaisuuteen.
Kuuntelen paljon henkisiä kirjoja löytämästäni Book Beat sovelluksesta, joka on aivan mainio tapa kuunnella äänikirjoja kännykästä automatkoilla esim, duunissa.
Tosin nyt 2pv oon kuunnellut vähemmän henkistä kirjaa nimeltä Juoppohullun päiväkirja.
Tarvitsin hieman ronskia huumoria, kun vedin pitkää päivää autolla kotihoidossa ympäri pitäjää.

Tarkoitus on tietenkin sitten aloittaa taas kuntosalilla käynti, kunhan kukkaro ja aika sallii.
Ja päästä laihtumisessa eteenpäin.
En oo kesän aikana saanut kuin -3kg, koska aina kun biletän, niin paino nousee monta kiloa, ja taas kun saan ne pois, niin taas uus biletys ja plus kiloja.
Joten nyt kun päätettiin aloittaa totaalinen nenun valkaisu kuuri n. 4kk, niin eikähän se paino siinä jonkun -16kg luulisi laskevan. No nähtäväksi jää.

Yritän tosiaan taas kaikkeni että elämänlaatu paranisi ja saisi hieman noille luottokorteille varaa, ettei olisi aivan nollilla.
Tosin nytkin tuli niin paska tili, et jäi ihan 80e, et en tiedä miten taas.....
Mulla on nyt tosiaan mietinnän paikka ton duunin suhteen.
Palaanko vanhaan, jossa pystyn tienaan enemmän, mutta joka on paljon raskaamapaa.
Vai jäänkö kotihoitoon, jota rakastan, mutta ylitöiden tekeminen ei onnistu samalla lailla ja tulot on laskenut melkein puoleen. Näihin tunnelmiin.

Parisuhdekipuilua

Ensimmäinen hääpäivä lähestyy 18v harjoituskihlojen jälkeen ja meinasi, että niistä tuleekin erojuhlat.
Niin vittuuntunut olin taas eilen ton siipan käytökseen, jota oli jatkunut jo taas viime bileistä asti.
Se kun taas meinaa masentua käsiin, eikä saa sänkyä irti selästään. Vaan laahustaa pitkin huoneita katseissaan pelokas ilme.
Vessaan tai jääkaapille ja äkkiä takasin sänkyyn, ettei vaan ulkomaailma hyökkää kimppuun.

Joo masennus on vittumainen tauti, mutta siihen lisättynä äksyily mulle, joka yritän pitää tän perheen hengissä. Sekä kaikkien kotitöiden mulle siirtyminen duunien lisäksi oli mulle liikaa.
Monta päivää itkeskelin ja nielin sitä paskaa, kunnes eilen kirjoitin sitten 4 sivua herralle luettavaa aamukahvin kera, kunhan sai ittensä väännettyä sängystä ylös ennen puolta päivää.

Kirjoitin mm, että ota se pääsi pois sieltä perseestäs ja näe kuinka hyvin sulla on VIELÄ  asiat.
Annoin myös pari vaihtoehtoa, että joko tekee niin ja ryhdistäytyy ja alkaa kohteleen mua arvoni mukaan, tai autan etsimään asuntoa tästä läheltä ja laitetaan asumisero viereille.

No aikansa kiukuteltuaan kirjeideni kanssa lopputulos oli kuitenkin anteeksipyynnöt perinteisen tavan mukaankin, sekä miehen selkeä ryhdistyminen ja lupaukset paremmasta kohtelusta.
Mika ei ole saanut nukuttua kun aamuyöstä parina yönä kun bailut sekoitti unirytmin, joten tottakai se vaikuttaa. Saapi nyt sitten nähdä miten käy, mutta näin ei voi jatkua.

No kait ne 1v bileet sit kuitenkin vietetään, mut sen jälkeen kesä glousataan ja aletaan rauhoittuun.
Meidän päille ei vaan sovi näin monet bileet peräkkäin. Oli MM kisat toukokuussa, sitten Juhannus juhlat, nyt oli parisuhdejuhlat toisen parin kanssa ja vielä on tulossa 1v hääpäiväjuhlat.
Vaik juhlien väliä on 3 vkoakin, niin se ei vaan riitä toipumiseen. Meille sopiva väli on n, 2kk

Eli syksy seestyminen ja rauhoittuminen kolkuttelee jo oven takana, kunhan sinne asti selvitään.

Kesä menee hurjaa vauhtia...

Jussi oli ja meni liian pian taas. Tällä kertaa ilman katastrofeja ja ilmakin oli hyvä.
Välissä painoin taas duunia ja nyt olis vkonloppuvp ja ystävä pariskunta tulossa rillaileen.
Kylmää ja sateista on ollut pari viikkoa.
Toivon, että tänään tarkenis olla edes ulkona, eikä satais.

Syksylle on tulossa jos jonkinlaista lääkärin aikaa ja kuvausta.
Vatsaa särkee melkein joka päivä ja pakko se on sitten se vatsan ultra tilata lomien jälkeen, vaik sen jo kerran peruin ennen jussia, kun aattelin, että se särky loppui, kun lopetin Agiocurin.
Mutta eihän  niin sitten käynyt tietenkään. Kunpa ei olisi taas tyrä?
Mikallakin oli tossa ensin jalka ongelmia ja sitten joku vatsatauti pari päivää ja sen jälkeenkin vatsa löysällä ja tota armotonta valitusta tässä on saanut kuunnella aamusta iltaan.
Tuntuu siltä, et oon tätä pari suhdetta niin täynnä taas. Tuntuu liian usein, että mä joudun kantaan kaiken vastuun ja taakan tässä parisuhteessa. Ja niinhän se onkin :-(

Aika on myös iho-polille, keuhkokuviin ja kaulan ultraan ja korviakin tsekataan.
Joten ilo irti nyt kesän lopusta, sillä ei taas tiedä mitä eteen tulee.
Niin ja RT:llekin tulee aika jossain vaiheessa.
Hampaat on sentään pysyneet suussa, vaikka pientä vihlontaa välillä on, kun makeaa syö.
Paino ei nyt oikeastaan ole kk pudonnut kuin n. kilon. Johtuen ilmeisesti juhlimisesta. Toivottavasti nyt ei pysähdy kuitenkaan tähän.

Taistellaan edelleen Miinan haavojen kanssa. Se ei anna niitten olla rauhassa, vaan heti kun suoja lähtee päästä, niin raapii ne verille. Saatiin niskasta paraneen, niin nyt on kaulan alla. Mika sai leikattua sen kynnet ja kauluri on taas päässä.
Mikalla palaa niin käämit sen takia, ja mulla palaa taas sen takia, kun Mika raivoo sit mulle.

Oon löytänyt Book Beatin äänikirjat, joita kuuntelen kaikki työ ja muut matkat kännystäni.
Mielelläni kuuntelen kaikkea mikä edistää henkistä kehitystäni. Viimeisin oli mielen päällä Jutta Gustaffson ja Harriet Piekkola. Kuuntelin sen 2 kertaa, voin suositella. Saan paljon uusia oivalluksia ja ideoita.
Näitten myötä olen taas innostunut miettimään miten voisin edetä henkisellä tielläni ja mietin sitä tällä hetkellä. Jotain kurssia tms....mietin...

KH on ihanaa olla töissä, mutta työajat on syvältä, enkä voi tehdä ylitöitä niin paljon kuin tarvitsisi, että saisi laskut maksettua. Niinpä luulen, että mun pitää palata vanhaan duuniini, kun puolen vuoden vaihto tulee täyteen. Tää on kyllä niin väärin.
En missään nimessä edes harkitsisi vaihtaa takaisin, jollei mun olisi taloudellisesti pakko. Mietin vielä kuumeisesti onko mitään muuta keinoa.
Joo ei raha tee onnelliseksi sanotaan, mutta kyllä se vaan tässäkin tapauksessa tekisi, et saisi tehdä sitä mistä enemmän tykkää.

Niin happy :-)

Jo monta kertaa olen käynyt tällä viikolla kyttäämässä verkkopankissa, että paljonko tulee tiliä ja tänään odotukseni vihdoin palkittiin.
KK ollaan kärsitty sikapienen viime tilin jälkeen ja otettu pikavippiä pikavipin päälle. Kesälomastanikin tein viimeisen viikon töitä uhraten MM kullan juhlimisenkin, sen takia, että saisin taloutemme kuntoon ja nyt se palkitaan.

Saan nimittäin kaikki laskut maksettua pikavippiä myöten, joten loma-rahoista saan sit sen öljylaskunkin maksettua.
Saan myös vihdoin korvattua autoni korjaajalle hänen apunsa <3
Rahaa jää vielä elämiseenkin ja voin viettää ensi viikon ihan ilman töitä.
2 viikkoa siis lomaa..alkaa Maanantaina. Ke tulee vieraita ja vietetään Jussia taas pidemmän kaavan kautta. Voi kuinka odotankaan taas sitä kaikkea kivaa. Erilaisia pelejä, yhdessä olemista ja nautiskelua erilaisen juomien ja grilliherkkujen parissa.

On aivan uskomatonta miten mun päähän vaikutti tuo, kun näin tilinauhat. On kuin suuri taakka olisi laskeutunut harteiltani hetkeksi ja tunnen voivani hengittää syvemmin ja mieliala nousi monta pykälää ylöspäin, vaikken alamaissa ollutkaan.
Eli kohta se hipoo pilviä, mitä lähemmäs maanantaita päästään.

Painokin siirtyi taas alaspäin, hyvin menee silläkin rintamalla. Olen itseasiassa tavoitteestani edellä.

Mikakin pääsi notkahduksestaan kuiville vesille ja on taas enempi oma itsensä.
Paremmin siis taas menee. Nyt vaan toivon, ettei jussin jälkeen ole taas katastrofi.
Antakaa mun juhlia ja relata rauhassa please! Älköön yläkerta rankaisko mua sit taas....

Karaoke on jo asennettu ulos ja baari melkein valmiina. Bilis odottaa ja kaikki muu ihana <3

Tunne skaalaa taas laidasta laitaan vapailla

Maanantai eka vp pitkään aikaan. Aamu 8 lähtö Lahteen. RT:llä kehon koostumus mittaus.
Paras oli, että viskeriaalisen rasvan osuus on laskenut 17-13, joka on jo normaalin ja korkean rajalla.
Viime käynnistä paino oli laskenut yli 10kg, joista n.9kg oli lähtenyt rasvasta ja vain vajaa 2kg lihaksista, jeeeeeeeeeeeeeeeee jotain olen tehnyt oikein.
Kerroin, että muutoin kaikki hyvin, mutta nyt on alkanut särkeen vatsaan joka päivä oikein kovaa.
Siitä kyselin myöhemmin lääkärin vastaanotollakin, jonne pääsin suoraan RT:n jälkeen.
Juteltiin, että jätän Agiocurin pois, jonka olin juuri aloittanut ja vatsakipu alkoi samoihin aikoihin.
Nyt olen eilisen ollut sitä syömättä, eikä eilen särkenyt vatsaa, joten se se kait oli.
Huh huh, pelkäsin, että olen saanut taas sisäisen tyrän, joka olisi vaatinut leikkausta.
Tää toimenpide kun aiheuttaa niitä, ja saattavat tulla uudestaan. Mullahan on jo 2 kertaa sellainen ollut.

Sieltä sitten lähdin ajamaan Hämeenlinnaan kuunnellen matkat Book beat:in äänikirjaa, joka on uusin löytöni ja intohimoni. 1 kirja jo kuunneltu Maria Veitolan Veitola. Oli muuten todella hyvä.
Nyt kuuntelen Herkäksi syntynyt kertoo Norjan prinsessa Martha Louise ja Elisabeth Nordengin kokemuksista erityisherkkyydestä, joka koen itsekin olevani.
Todella mielenkiintoista.

H: linnassa käytin ensin kahdet vanhat lasit kiristettävänä Synsamissa ja sitten menin Spect saversille uusien lasien vääntyneen sangan kanssa.
Myyjä sanoi ensin, että huh huh nähtyään lasini ja kertoi, että toden näköisesti sanka katkeaa, mutta hän yrittää.
Sillä välin rukoilin yläkertaa auttamaan. Ja kuinka ollakaan, kohta myyjä tuli lasien kanssa ja antoi ne päähäni kertoen, että hän ei voi usko tätä, mutta lasit tulivat kuntoon.
Kaiken lisäksi hän ei veloittanut minulta penniäkään. Kiittelin riemuissani ja tanssin liikkeestä pihalle suunnaten takaisin Goodmaniin, jonne autoni jätin.

Sitten ruokakauppaan ja kännykän laskin kädessäni tein ostoksia yrittäen todellakin ostaa vain välttämättömän.
Siitä lähdin sitten ripsiin viettään laatuaikaa höpötellen laittajan kanssa niitä näitä kuulumisia. Matkalla sinne pyysin enkeleiltä parkkipaikkaa läheltä ja niin isoa väliä, että siihen osaisin tasku parkkeerata ja näin kävi taas 1 paikka oli juuri minulle varattu :-)

Kotiin tullessa oli taas ikävämpi yllätys, sillä Miina oli raapinut niskansa jälleen auki, kun juuri oli saatu rupi siihen. Voi itun itun ittu!!!!

Ti aamu oli perseestä, kun Mikan pää hajoili Miinan takia. Lopulta tehtiin Robin kaulapannasta sille panta, ettei pääsisi repimään niitä haavojaan. Koska kaulurihan pysyi sillä tosiaan vain 2 sekuntia, kun sai sen jo pois pompittuaan ensin päin seiniä. Eilen tuntui ainakin, että homma toimii nyt.
Toivottavasti tänäänkin. Illalla meni vielä sähkötkin moneen kertaan ja laitteet pätki ja pelättiin, että ne hajoo. Lisäksi loppui kaasu hyttyskoneesta, jota lähden nyt hakemaan.
Pikalainan otto on noussut jo 300-600e ei voi mitään. Eli öljylasku, jonka suunnittelin maksavani kesäloma rahoista jää nyt vielä roikkumaan ja maksan tän pikavipin niistä.
Eiköhän se aurinko joskus tähänkin risukasaa paista.
Tässä on tapahtunut kuitenkin niin paljon ihania ja hyviäkin asioita. Kyl se tästä <3

Paitsi, että Mikan pää hajoilee tänäkin aamuna. Toi masennuksen paska taas nostaa päätään. Ei ole rauhallista oloa päässä ja kaikesta menettää hermonsa. Ja minä erityisherkkänä muiden energioille taas hajoilen siitä. No ei auta, elämä on.
Päivä tai tunti ja välillä minutti kerrallaan tätä elämää. Muuta ei voi.

Kissoja joka puolella...

Juuripa niin Miinan käyttöön eläinlekussa meni sit loppurahat pikavipistä, joten jouduin ottaan lisää, kun tarvii vielä bensaakin ja elääkin pitäs.

Onneksi Miina sentään saatiin kuntoon. Sai kortisonia ja antibiottia piikkinä ja sit on desitetty niitä haavoja jotka on jo melkein umpeutuneet. Ostin vielä kalliimpaa kissan ruokaakin.

Syynä voi olla loiset ( sai häätöaineen) ruokavalio tai stressi. Mut juu parempaan päin menossa.

Ma 3.6 tosiaan pitää päästä sinne Lahteen lääkäriin ja RT
Mielenkiintoista mitä kehon koostumus mittaus tällä kertaa sanoo. Onko paino lähtenyt lihaksista vai läskeistä? Ja miltä muutenkin näyttää tää mun taival?

Mutta eihän se tietenkään riittänyt. Eilen kun tulin kotiin illalla töistä, niin Mika oli täällä hermona, Joku villi kissa oli majoittunut meidän terassilla olevaan laatikkoon, missä oli kaikkia kesän kamoja ja pressu päällä.
Katti ei lähtenyt siitä minnekään, vaik Mika yritti harjalla sitä häätää, vaan sähisi ja yritti tarttua tassuillaan harjaan kiinni ja meni takas maate.

Laitettiin sille sit ruokaa ja vettä, jospa hän yöllä lähtis meneen. Mut ei, siellä se oli aamullakin kaivautuneena pressun alle ja katsoin pressun alle, että hengittää, sähähti heti.

5 aamulla aloin selvittään, että mitä asialle voi tehdä? Jos se esim. tekee siellä kuolemaa ja kärsii? Niin pakkohan sille on saada apua ja heti!!!

Ennen kun lähdin 7 töihin kissa oli jo viety Hepuliin. Sain hätä päivystäjän kiinni, enkä luovuttanut, ennen kun lupasi tulla hakeen sen.

Saatiin vihdoin päästää oma kissa ulos. Ehti jo valvottaa Mikaa koko aamuyön, kun huusi kurkku suorana ulos. Ei voinut päästää, tiedä mitä tauteja siinä villi kissassa oli?

Töissä loistin ja oli hyvä päivä. Tasapainoinen olo ja se näkyy myös ulospäin kuulemma.

Väsyttää tosin, kun on taas paahtanut meneen ilman vp.

Yksi ärsyttäväkin asia mahtui päivääni, joka  tulisi vaatimaan rahaa. Nimittäin juuri kun lupaavaat Mörkö hellettä, jopa +30, niin eiköhän mun autosta loppunut ilmastointi. Onko vaan aine lopussa vai?

Ja kun kh joutuu väliin ajaan työajojakin omalla autolla, kun ei riitä autoa kaikille, niin voi tulla hiki ensi viikolla.
Eipä ole mania sitä laitattaa kuntoon. Ruokaan pitää kaikki laina rahat säästää.

Mut juu, Kaikki ihan hyvin. Ihanaa, että aurinko taas alkaa paisteleen <3

Kirjoitettu 2.6. Ei ollutkaan villikissa. Sain eilen tekstarin Hepulista, että kissan omistaja oli löytynyt ja kissaa oli ilmeisesti auto töytäissyt. Niin että hyvin päättyi tämä episodi :-)

Kultaa!!! Mörkööö!!!

Noh nih...torstaina olis loppunut loma ja oon ollut jo 9 työvuoroo töissä.
Selvis, että töitä on, en vaan nähnyt niitä rekryn sivuilta, kun se näyttää mulle vaan myöhäsemmät työt.
Pitää itse vaihtaa sivua, jota en ollut tiennyt, mutta soittamalla tämäkin asia selvis.
Eli töitä on painettu ja tietysti se Suomi meni sitten juuri tänä vuonna voittamaan kultaa, kun pöljä otin maanantai aamuksikin töitä.
Se olikin sitten kriisin paikka täällä kotona.
Mika mökötti pari päivää ja itsekin otin sen aika raskaasti, että olin moisen typeryyden mennyt tekemään.
Mieli teki soittaa ja perua töihin meno, että olisi saanut juhlia ja fiilistellä kunnolla, mutta en kuitenkaan viitsinyt sentään duunia pilata tämän takia, mutta vähällä oli.
Jos olisin 30v nuorempi, niin ehkä olisin sen tehnytkin. Nykyään on sentään jotain järkeä päähänkin jäänyt ja menneistä virheistä on jotain opittu.
No päätin sitten, että ens lomalla Jussina katson kaikki hehkutukset ja finaalin lopun netistä ja huudatan mörköä täysillä Sibeliuksen Finlandiaa ja Maamme laulua unohtamatta.
Poikakin voi päästä saunoon :-)
Ihanat pelit kertakaikkiaan mahtavaa oli katsoa selvinkin päin.

No raha-asioiden kanssa takkuillaan edelleen. Eilen oli pakko luovuttaa ja ottaa pikavippiä, et saa ruokaa kaupasta, mut ensin on pakko viedä Miina eläinlääkäriin.
 Sillä ilmestyi kaulan ympärille alueita mistä oli karva poissa.
Ensin luultiin, että Eemeli oli purrut leikeissä sitä, mutta ei voi olla enää siitä kysymys, kun ne vaan lisääntyy. Jokin iho-ongelma se on. Yritän saada ajan tänään.

Maanantaina on RT ja lääkäri Lahdessa, sit ripset Hämeenlinnassa, jolloin olisi samalla tarkoitus viedä näytille silmälasit, jotka hajoitin. Toivottavasti ne vois korjata.

Auto on nyt toiminut ja muutoinkin on hyvä fiilis. Kilot tippuu edelleen.
Tammikuun alusta -25kg, vaatteet tippuu päältä ja moni huomauttelee, että oletpa laihtunut. Kyllähän se hyvältä tuntuu.
Toiveikkaana juhannusta kohti. Ovat luvanneet Mörkö hellettäkin ens viikolle, joka vaan paranisi Jussia kohti, mutta jää nähtäväksi.
Niin luvattiin  viime vuonnakin ja ennustus muuttui juuri ennen Jussia ja keli oli jälleen tyypillinen kolea, niinkuin 99% Jusseista, olisipa nyt kerrankin toisin.

Loman puolivälissä

JOhan taas on ollut...mistähän alottais.
MM-kisat alkoivat tuttuun tapaan vauhdikkaasti ystävien avustuksella.
Överiksi meni juhlinta jälleen kerran .Ilmeisesti liian paljon paineita, liian kauan selvinpäin ja sitten paineet purkautuu ja ilolientä menee liikaa alas kevään ja MM- kisojen huumassa.

Tuloksena oli uudet silmälasit sanka vääntyneenä ( jäi jalan alle) ,tarvii mennä kyseleen voiko uuden sangan tilata, kunhan tässä ehtinee.
Sohvan selkänoja romahti ( ei kestänyt monen ison ihmisen maali iloittelua),saatiin toinen puoli kuntoon ja toinen nojaa seinää vasten.
Painepesuri hajalla ( autoja pestäessä), ehkä korjautuu tänään.
Yritettiin tehdä jotain hyödyllistäkin juhlinnan säestyksellä ja sen ansioista ilmeisesti autosta jäänyt joku luukku auki, koska akku tyhjä, kun sitä yritin käynnistää juhlista selvittyäni.
Onneksi taas saatiin apua ystäviltä ja akkuun virtaa.

Sitten vielä tuli paskin tili ikinä näin loman kunniaksi, eikä lomarahoja ollut maksettu, syystä, että siirryn kesken loman toisiin tehtäviin. Sähkölaskuakin tuli sit samantien lisää maksettavaksi tässä kuussa 150e ja 170e vero, kun vaihdoin yhtiötä.
Hypähtipä vielä postiluukusta yhdestä käynnistä hammaslääkärissä 250e lasku, johon sentään sain sentään soittamalla kk lisää maksuaikaa.

Paha olo kaikesta tapahtuneesta ja huonosta olosta oli niin jäätävä, että olisi tehnyt mieli piiloutua kaappiin, eikä tulla sieltä ikinä ulos.
Ikuisena taistelijana päätin kuitenkin, että kaikesta taas selvitään ja loppuloman olen jälleen kunniallisesti ja osaan arvostaa hyvää oloa.
Jos jotain tää kaikki tempoilu on mulle opettanut, niin tiedän ainakin miten suhtaudun vaikeuksiin. Ensin huudan ja märisen ja syytän koko maailmankaikkeutta ja ennen kaikkea itseäni kaikesta niskaani satamasta paskasta.
Sitten kerään itseni, nostan housuni, pyyhin silmäni ja taistelen ja SELVIÄN AINA!!!

Ollaan kyllä Mikan kanssa sitä mieltä, että saadaan tänne ilmeisesti manattua joku räyhähenki aina paikalle juomisen seurauksena, joka hajoittaa kaiken.
Nimittäin taulutkin putoo seiniltä, vaikka maataan sängyssä tv:tä katsomassa.
Tarviipa puhdistaa talon energiat tänään. Harmi, ettei ole Salviaa, mut on noita suitsukkeita ja rukouksia. jotka auttaa.

Tiesittekö muuten 100 000 Suomalaisella on örvellysgeeni, joka saa ihmisen käyttäymään alkoholin kanssa vastuuttomasti, se on varmaankin Mikalla ja mulla. Tämä geeni on tieteellisesti todettu ja tätä on vain Suomalaisilla. Ehkä me ei siinä mielessä olla ihanteellinen pari.

Kait noita kisoja vois katsella loppuun selvinpäin. Tosin hieman pelkään, että jospa Suomi on MM finaalissa? Sitten voi olla, että mieleni muuttuu....mutta ei enää örvellystä!!!

Niin raha-asioiden takia olisi pakko ottaa töitä vastaan näin lomallakin, mutta eipä niitä ole nyt sitten tietenkään ollut tarjolla.
Ja kun luet seuraavan tekstin, niin hyvä ettei ollutkaan sillä.....

Eilen sitten onnessani ajelin kaupoille ja menin vielä bensa-asemalle tankkaamaan, niin auto ei inahtanutkaan, jäin siis siihen ja jonoa alkoi tulla taakseni.
Lievästi sanottuna vitutti niin maan perkeleesti ja kaikki hyvä fiilis, että asiat taas tuloo kuntoon katosi minusta kuin vesi hanhen selästä.

Onneksi apu oli lähellä ja tuli auttamaan. Olin jo ehtinyt tuskissani pyytää tuntemattomiakin auttaan siirtään autoni pois tankilta, muiden tieltä.
Ongelmaa ei löytynyt paikan päällä, mutta auto lähti sitten vetämällä käyntiin ja peräkkäin ajettiin ystävän pihaan, että hän myöhemmin auton katsoisi mikä vika siinä on.
Mua jännitti hirmuisesti, että osaanko edes nostaa sitä kytkintä niin, että saan sen käyntiin, kun siellä perässä vedettävänä oli, mutta onneksi se onnistui.

No matkalla sinne ilmeni uusi ongelma. Vaihteet ei menneet päälle millään, vaikka työnsin kytkintä melkein auton pohjasta läpi. Päästiin kuitenkin pihaan asti.
Auto jäi sinne ja ystävä heitti mut kotiin ostoksineni. Varauduin, että voi mennä vaikka viikko, ennenkun auton saan takaisin.
Kotona surkuttelin Mikalle kovaa  kohtaloani, että miten voi olla mahdollista, että aina lomalla mun autot hajoo? Ja nytkin sillävälin kun mä juhlin?
Miten voi olla niin, että kaikki on aina päin vittua , kun yrittää vaan päänsä nollata? Jälkiseuraukset on aina tätä luokkaa? Ei tässä ole mitään järkeä???

Tunteet todellakin ovat heitelleet laidasta laitaan taas tälläkin lomalla synkimmästä epätoivosta suurimpaan riemuun, jonka koin taas muutaman tunnin päästä, kun olin saunassa auringon oton ja rauhoittumisen jälkeen.
Nimittäin autoni saapui pihaan korjattuna.
Kytkintä oli säädetty. Ai että niin vähälläkö tästä kuitenkin päästiin. Oli odottanut vähintään koko vaihdelaatikon vaihtoa ja startin ostoa huh huh. Kiljuin onnesta.
Tulin pyyhkeeseen kietoutuneena iloitsemaan ja huutelin perään, että korvaus saapuu perästä, ja kiitos mielettömästi.

Ihmisenkeli pelasti jälleen. Aivan mahtavaaa, en olisi mitenkään selvinnyt tästä ilman hänen apuaan. Tällä hetkellä pennittömänä. Juu ei mua haittaa yhtään olla lomalla ilman mania, kunhan sen verta on, että saa ruokaa kaupasta meille ja karvaisille.
Aurinko ja luonnossa olo on ilmaista ja tv:kin toimii.
Kait se tästä taas...vielä viikko lomaa ja vapaat päälle,,,,ihanaa kevättä kaikesta huolimatta ja niemeen notkoon ja saarelmaan <3 T: Selviytyjä taas edes hetken :-)

Usko jo - Elämä kantaa

No johan on synkkää pohdiskelua viimeksi. Nythän tietysti kaikki asiat ovat jälleen paremmin.
Kun osaiskin olla murehtimatta miten minkäkin asian saa hoidettua ja saako, koska yleensä saa.

Ratkaisu oli 2000e joustoluotto vuodeksi. Pääsin pahimman yli. Juu ja tiliä tuli sit vielä 500e lisää. Olivat jotenkin mokailleet siellä tilitoimistossa ja tuli toinenkin tilinauha perästä.

Oljyä olen lyhentänyt 100e kk ja maksan sen pois kesälomarahoista ( toivottavasti) , että voi taas ensi syksynä tilata talveksi, ei nimittäin tule todellakaan edullisemmaksi sähköllä.

Sähkölasku oli sitten 200e ja +200e sähkön siirtovero, jonka johdosta ekaa kertaa elämässäni kilpailutin sähkön ja vaihdoin Vattenfallin sikakalliin sähkön Heleniin 1.5v sopimuksella. Säästö n. 500e vuodessa. Viime lasku olisi ollut sen mukaan n. 60e pienempi. Yrittivät sitten Wattenfallilta soitella perään, että mistäs nyt uutta otit ja voitasko tarjota parempaa? Löin luurin korvaan. Meni niin tunteisiin, että olen kallista sähköä 5v maksanut ja sit heti kun kilpailutan, niin inistään takaisin.Pitäkää tunkkinne!!!

Lapsi vkonloppu meni rattoisasti ja kummi voitti Risk turnauksen 3-1-0-0
Ihanan viisaita ja rakkaita veljen lapsia mulla. Vaikka Jonnalla ja mulla on paljon erilaisia kantoja katsoa maailmaa esim, politiikassa, niin hyväksytään silti toistemme näkemykset.
Kumpikin pyrkii kuitenkin hyvään omalla tavallaan.
Lassin kanssa ollaankin samaa mieltä kaikesta luulisin, niin haitta maahanmuutosta, kuin verojen korotuksesta ilmasto hysterian avulla.

Tallinnassa käyty ja ostokset saatu laivalta. Tosin tultiin satamaan takaisin poliisi saattueessa, koska Tallinnan pää on niin muuttunut, kun on rempassa, että eksyttiin ja ajettiin väärään suuntaan, jonka johdosta pollarit pongas meitit heti.
Eivät onneksi antaneet sakkoja, vaan saattoivat meidät satamaan, missä odoteltiin 3h laivan lähtöä. Vannoin etten enää ikinä lähde itse ajamaan tuota reissua.
Nimittäin ei löydetä enää yhtään mihinkään, kun laivasta ulos tullaan.
Ei sitä kauppaa missä aina käytiin, eikä osata ajaa takaisin satamaankaan, joten se siitä. Sitä paitsi kaikki on kallistunut siellä.
Joten ens kerralla varmaan ihan bussimatkalla voin käydä ostoksilla
.En toista kertaa lähde sinne sekoileen, oli sen verran raskas reissu.

Nyt on ollut aivan ihanat kelit +20 useampana päivänä. On saanut jo rusketusta
Vapailla tuli laitettua jo baari kuntoon. Terassia laitettu.
Kannetaan tänään biljardi ulos ja hyttyskone hollille.
Lämmöt saatiin kans pois, joten säästetään kesä taas sähkölaskussa.
Haravoitu ollaan ja tehty kaikenlaista hyödyllistä.
Herätään Mikan kanssa joka aamu 4-5 aikaan ja ollaan energisiä, sekä hyväntuulisia.
Nyt on kertakaikkiaan mahtava flow, joten antaa mennä.

Toissapäivänä kokeilin sit ekaa kertaa valuttaa mahlaa omista koivuista ja onnistuttiin heti, nyt on 5l tullut yhdestä koivusta, joten tulppa siihen ja reikä seuraavaan. Elämän eliksiiriä. Uskon, että tämäkin on keholle hyväksi. Sit pitää kerätä kuusenkerkkiä. Ja saisikohan tänä vuonna niitä kesäkurpitsoja laitettua kasvamaan, jää nähtäväksi :-)

MM kisat lähenee ja 2 viikon loma+ vikko vapaat ympärillä. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Kamuja tulee kyläileen jo 9.5 ja 10.5 alkaa pelillä Suomi- Kanada tämä jokavuotinen jännitysnäytelmä. Kyl nyt taas saa nauttia elämästä.

Kuntosalikortti loppui. Kk siellä kävin 3x vkossa. Mutta viimeisellä viikolla en ehtinyt kertaakaan.
Päätin, että jatkan sitä syksyllä, koska 54e on liikaa kk, jos en kesäaikaan ehdi sinne kun 4xkk, jos sitäkään.
En halua ottaa siitä kuitenkaan stressiä, ettei se toimi itseään vastaan. Kesällä on niin paljon muutakin tekemistä, että juu antaa nyt olla, vaik kyllä hyvään alkuun pääsinkin...

Paino tippuu tasaisesti  tosin oli jumi 11päivää, ennenkun liikahti alaspäin, mut taas liikkkuu.

Voi kun ei tarvitsisi miettiä rahanpaskaa!!!

Kaikki olisi melko hyvin elämässä juuri nyt, mutta jatkuva laskujen murehtiminen vie niin paljon energiaa muusta elämästä..
Tilanne on vaikein taas ikinä.
Öljy jonka tilasin syksyllä velaksi loppui viime kuussa ja jouduttiin laittaan sähkölle.
Nyt näyttää siltä, että siitä tuleva lasku on yli 600e, siis mitä vit....?
Öljykin on vielä maksamatta, nyt ahdistaa niin paljon, että pää hajoo.
Kävin sit kattoon tulevia tilinauhoja, niin kaiken tän lisäks tulee paskin tili ikinä, vaikka oon tehnyt sikana ylitöitä. Eivät sitten ehtineet tähän tiliin.
Näin ollen oli  pakko ottaa maksuvapaa sikakalliille lainalleni, joka on 700e kk, jonka johdosta korkoo tulee nyt yli tonni lisää.
Öljylaskua oon suunitellut maksavani kesälomarahoista loppuun, mutta saa nähfä pystynkö siihenkään.
Lapset tulee huomenna viikonlopuksi ja pitäs ruokaakin pöytään saada ja maanantaina Tallinnan ostosreissu, jonka oli tarkoitus sit säästää rahaa kesältä, kun ostaa sieltä kesän juomat,, mut en nyt tiedä miten täs repee kaikkeen. Ahdistaa, niin että kyyneleet valuu.
Mika istuu kahvilla tietämättä mitään mun fiiliksistä. Kohta töihin pitkään päivään,
Kuinka kauan jaksan rimpuilla tässä velkasuossa ja tehdä duunia yötä päivää.
Nyt vähän lohduton fiilis. Mut auttaa kun purkaa sen kirjoittamalla.
En ole ainoa, jolla vaikeaa. Mulla sentään on töitä. Ja vielä mahdollisuus selviytyä.
Mutta kyllä elämä olisi niin paljon mielekkäämpää, ilman tätä jatkuvaa paniikkia.

Juttuhan on niin, etten ikinä ole oppinut rahaa käsittelemään.
Kaikki mitä tulee, niin taatusti menee.
Enkä osaa olla säästäväinen. Ja kaikki on aina kertakaikkiaan loppu.
Mutta ennen sentään tuli palkallaan toimeen paremmin.
Kaikki hinnat nousee, mutta hoitajien palkka ei milloinkaan.
Turhaan taas vaaleissa lällättävät, että alaa pitäisi saada vetovoimaisemmaksi, kun ainut keino siihen olisi nousta palkkakuopasta, jota ei milloinkaan tapahdu.
Tulevaisuudessa oikeesti, kuka hoitaa meitä palkalla, jolla ei itse elä,
Vanhushoiva on niin raskasta työtä niin henkisesti, kuin fyysisesti, että kusessa ollaan koko yhteiskunta. Sitten vituttaa valtio, joka myi sähkön siirtoveron, jota ei voi edes kilpailuttaa, joka on niin mahdoton ja korkea paskanakki, että pää räjähtää, kun asiaa miettii.
Vituttaa, että vaahdotaan ilmastonmuutoksen takia, että nyt pitäisi nostaa kaikkia energiaveroja bensaa, oljyä ja sähköä, jotka on muutenkin niin kalliita.
Jussi Halla-ahon sanoin: "vaikka Suomi lakkaisi hengittämästä, niin sillä ei olisi mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen" Pitääkö munsiis  syyllistää itseäni siitä, että saunon puu saunassa ja joskus vedän grillimakkaran.
Täällä kylmyydessä on pakko lämmitttää ja kulkea pitkät matkat autolla töihin.
Bensa-autoista pitäisi luopua. Kaikki alennuksen koskevat uusia autoja, jota minulla ei ole varaa koskaan ostaa. Ja millä ihmeellä täällä maalla kuljet ilman autoa.
Tää yhteiskunta menee aina vaan huononmpaan suuntaan.
Mä en kestä yhtään noita poliitikkoja, jotka vääntää samoista asioista edestakas,
En kestä toimittajien puolueellisuutta ja oman puoluekannan näkymistä räikeästi noissa vaalikyselyissä.
Tää elämä kuristaa tavallisen tallaajan maan rakoon, Me ollaan nykyajan orjia!!!

Ilonpisaroita

-19kg menee tosin välillä kilon ylös ja sit taas takasin alas, mutta kyl se -4kg /kk suurinpiirtein menee.Olen siitä sairaan onnellinen.
Vaatteet näyttää paremmalta päällä, eikä mahaa tarvitse olla kokoajan peittämässä teltoilla. On muutenkin kevyt ja virkeä olo. Unirytmi pysynyt hyvänä.
Herätään Mikan kanssa joka aamu 5 pintaan oli mulla töitä tai ei.
Kuntosalilla oon käynyt jo 8 kertaa, hyvä minä. Jaksaskohan mennä huomis aamunakin...katsotaan. Maanantaina viimeistään.
Otin myös ne ripset ja kävin ottaan sen täyttöliftauksen ja oon tyytyväinen, moni on huomannut keventyneen ja pirteämmän olemuksen. Hyvältähän sekin tuntuu.


Syöpäkontrollissa kävin ja kaikki näyttää hyvältä. Mainitsin, että vasen korva on alkanut tuuttaan taas monen vuoden tauon jälkeen. Ajattelivat, että ensi kerralla voitaisi kuulo katsoa ja kuvata kallonpohja.
Mutta kaiken kaikkiaan syövästä siis jo 3v, joten toivotaan , että se oli siinä.
Nyt mun pitäs tosiaan selvittää saako sitä Indivinaa nesteenä tai laastarina, et imeytyisi, kun tosiaan tuntuu lieviä kuumotuskohtauksia tulevan, joten työn alle se.
Mammografiaankin tuli kutsu, sinne siis kohta.


Viikko sit Mika oli hammaslekussa ja sai vihdoin juurihoidon päätökseen ja juteltiin, että kummallakin nyt tilanne, että vuoden päästä vasta tarvii mennä tarkastukseen, ei reikiä.
Sen kun sain todettua ja mentiin viettään kotiin mun viikon ainoaa vapaata.
Katsomaan leffoja ja syömään, niin kohta jo puraisin liimatulla hampaalla johonkin siemeneen ja hampaasta lähti vaihteeks puolet irti.
Jippii se siitä vappoo päivästä, ei voinut enää syödä ja fiilis oli perseestä.
No sekin sitten hoitui taas seuraavana päivänä, mutta joutui lähteen kesken päivän töistä ja ajaan Hämeenlinnaan, kun eihän täällä maalla ikinä pääse hammaslekuun niin pian.
No se pala liimattiin takaisin ja nyt yritän pärjätä sillä ensi kuuhun, jolloin he asentavat siihen uuden sillan. Saas nähdä pysyykö...


Maanantaina äänestään, ripsiin ja Veikkolaan auton pohjan massaukseen ja renkaiden vaihtoon.
Juu vaihdan ne nyt, vaikka lupaavat takatalvea. näes mulla ei ole yhtään vapaa-aikaa sen jälkeen niitä lähteä hoitamaan, joten mielenkiintoista.
Nyt on paistellut aurinko ja mieli on valoisa. Kevättä kohti ihanaaaaaa :-)
Niin ja kummilapset tulossa viikonlopuksi RISK turnaukseen, joten touhua on taas.

Leijailen

Juuri nyt tällä hetkellä melkein kaikki on maailmassani mallillaan.
Joten nautitaan siitä hetkestä, niin kauan kuin se kestää, vaikka takaraivossa asuu epäilys tätä vuotta kohtaan, joka mulle on astrologisesti tsekattu ja todettu kriisivuodeksi.
Mutta tosiaan viime vuosi piti olla tasainen ja rauhallinen ja se oli kaikkea muuta, joten jospa vuodet on menneet toisinpäin?

Eli tilanne tällä hetkellä -17kg :-) Vatsan kanssa tuun toimeen päivä päivältä paremmin. Ainoo on, että sopivan syömisen löytäminen on välillä haastavaa. Esim, kahviloissa ja duuniruokailussakin, kun on yleensä aina hiilarihöttöä.
Joudun aina miettiin eväitä joka paikkaan. Ja haluaisin edelleen juoda hiilihapotettuja juomia. Aion kokeilla niitä taas jossain vaiheessa, mut sit pitää olla vp.

3 kertaa käyty kuntosalilla, ostin kortin eka kk, että näen onko musta oleen pitkäjännitteinen ja todella käymään siellä. Maksaa kuitenkin vähän päälle 50e/kk, joten ei viitsi maksaa ihan turhasta, jos ei saa itseään raahattua sinne.
Ihmettelen suuresti, ettei paikat tulleet kipeeksi, vaik ihan kylmiltään sinne menin meidän fyssarin kanssa ja tein kaikki liikkeet mitä se neuvoi. En sit ole ihan rapakunnossa.

Uudet silmälasit sain hankittua ja nää on onnistuneet, kun ei tipu kokoajan nenältä.
Ripset sit päätätin taas laittaa ja pitää kesän, koska ei nää tyngät näytä kasvavan niin, että niihin sais ripsarin hyvin. Koko talven niitä kasvatin ja joka aamu laiton sellaista ripsiä kasvattavaa ainetta, ja kyl ne auttoikin, mutta ei tarpeeksi lyhyet ja hentoiset ovat. Jos tän olisin tiennyt niin en olis ikinä ottanut ripsien pidennyksiä. Mutta näillä mennään nyt...

Sit kävin siinä naamarin  täyttöliftauksessa ja oon kyllä tyytyväinen lopputulokseen.
 Eihän se nyt ihmeitä tee, mutta auttoi kyllä huomattavasti kohottamaan hieman poskipäitä ja näin ollen nostamaan juonteita suupielissä. Toimenpide oli melkein kivuton.
Vaikka tää maksoi 400e, niin tulos pitäs kestää vuoden ja jos näin on niin siihen nähden hinta oli halpa.
Nyt on mukavampi katsoa peiliin tyytyväisenä, joka sitä kautta lisää hyvää mieltä ja nostaa itsetuntoa.
Jouduin ottaa pikkuvipin, et sain kaiken maksettua, mutta nyt jaksaa taas painaa duunia, kun on mieli ja kunto kohdillaan.
Varattiin ensi kuulle myös Tallinan ostosmatka, että olis sit juominkeja Mm- kisoihin ja kesän grillibileisiin. Kirpasee taas kerran, mut sit ei tarvi koko kesänä miettiä, mistä rahaa niihin.

Ensi viikolla syöpäkontrolli, joka on siirtynyt KHKS, toivottavasti kaikki on edelleen ok.
Oikea korva on vähän tuuttaillut kun menee makuulle illalla. Sit yöllä tulee aina jossain vaiheessa tosi kuuma ihan niinkuin aikoinaan kuumissa aalloissa, toivottavasti ne ei palaa? Jospa toi lääke ei imeydy enää?
No tarkkaillaan tilannetta.
Mieli on ainakin todella positiivinen  ja töissä ja kotonakin menee melko hyvin.
Mika on ollut lääkkeetön jo muutaman päivän, viekkarit on olleet vaikeat, väsymystä, näkee tähtiä ja huippaa. Vaikkei näistä muka pitänyt viekkareita tulla, mutta anyway.
Sieltä lääkkeen alta alkaa paljastuun se oikea Mika, joka on kiltti ja rauhallinen <3

Eletään taas parasta aikaa vuodesta, jolloin kaikki ihanuus on vielä edessä..kevät, Mm- kisat ja ihana kesäaika. Toivotaan, että siitä tulee jokaiselle sellaista mitä kesältä toivoo <3

Homma toimii!!!

Vajaa kilo ja olen saanut pudotettua ne 15kg mitkä kerran jo tiputin syövän kera ja jotka lihoin takas parissa vuodessa,
Jeeeee eli kohta mennään alemmas kuin sanotaanko sataan vuoteen.
Jos tää homma toimii samalla lailla jatkossakin, niin eiköhän tää tästä. :-)

Olin siellä RT:llä pe, ja se kehu, että olen pärjännyt loistavasti.
Viime käynnistä tippunut n. 6kg ja siitä vain n, 1kg lihaksista, joten oikea suunta. Ja viskeriaalisesta rasvastakin poistunut 1% taas, se on enää 15% eli kuulemma muutaman prossan päästä normista.
Kyselin neuvoja ilmavaivoihin ym. ja sain hyviä vinkkejä siihen ja vitamiinilisiin.
Sekä siihen mitä lisukkeita ja leipää voisin kokeilla, kun tuntuu, ettei oikein mikään sovi.
Ei sovi peruna, riisi, pasta, nuudelit vehnä eikä moni muu...Mut löyty siihenkin sit vinkkejä, joita täytyy kokeilla esim. kvinoa ja kaurapohjaiset tuotteet.
Verikokeita otetaan kuulemma vasta vuoden päästä, et nähdään onko vitskut imeytyneet. Totesin, että onpa vähän turhan pitkän ajan päästä, johon RT totesi, että niin hänenkin mielestään.
Uus aika RT:lle kesäkuun alkuun, kun kerroin, että MM- kisojen aikaan toukokuussa, en todellakaan tule. RT ymmärsi pointtini ja hymyillen sovittiin , että lähetän 3pvän ruokapäiväkirjan, jonka teen ennen MM ja näkeminen sit tosiaan kesäkuussa.

Olen myös vakaasti päättänyt aloittaa taas kuntoilun.
Voi olla, että ensi viikolla pääsen meidän Fyssarin opastuksella alkuun uudella kuntosalilla, joka itse asiassa sijaitsee tuolla jossain toisella puolen tietä, ilmeisesti järvenrannassa.
Juu saiskohan sitä itsestään irti sen verran....
Ainakin sauvalenkit mettässä alotan heti, kun toi jää sulaa ja sinne voi mennä henkeään menettämättä.
Tänään mun kevätfiilarit sai kuitenkin jo aamusta takapakkia, kun lunta tupruttaa sikana ja maa on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin valkosena ja on vaan luvattu kylmempää, voi käääääk.

Menos aamuun Kotihoitoon ja iltaan omaan duuniin. Heräsin taas jo ennen 5 ja muutoinkin heräsin monta kertaa yössä. Mitähän sillekin ilmiölle vois tehdä.
Unet ei voi olla kovin voimaannuttavia, jos koko ajan heräilee...vai?

Kevät fiiliksillä

Vaikka ulkona on kylmä ja eilen sato luntakin taas, niin mieleni on keväinen.
Valoa on jo enemmän ja ihana aurinkokin paistelee aina toisinaan. Tilitantit huutaa innoissaan ja mä leijun.
Pään sisäinen paine on hellittänyt ja tulen taas toimeen itteni ja Mikankin kanssa, joka on muuttunut, kuin silmissä.
Edelleen jotain kaks suuntasta, kyllä olen diagnosoinut siltä, mutta sitä kun saa niin harvoin lääkäriin ja eihän ne siellä arvauskeskuksessa mitään testejä viimekskään tulkinnut, niin näillä mennään.
Joku masennuskysely sillä oli, mutta ei mitään muuta, enkä siitäkään mitään tuloksia kuullut.
Mitäs sitä ihmistä tutkiin, kun on jo valmiiks sairaseläkkeellä. Pilleriä naamaan vaan ja unohdetaan ihminen. Kun olis sitä rahanpaskaa, niin veis Mikan yksityiselle ja selvittäs ton asian, paitsi, ettei se lähde, ennenkun on todella hätä, niinkuin yli vuosi sitten,
Ja sillonkin puoli väkisin.
No Mikan lääke päätettiin nyt puolittaa, tänään päivä numero 2. Toivottavasti päästään lääkkeestä eroon kunnialla.No joka tapauksessa tilanne on taas parempi.
Unirytmi kunnossa ja mieli virkeämpi.

Niin ja mun keväinen fiilis siis on sellasta, että kun kotona kaikki on taas paremmin, niin mulla on mielerauha.
Samoin oon päässyt pääni kanssa tasapainoon ja mielenrauhaan tulevien töissä tapahtuvein muutosten johdossa,
Olen löytänyt taas sisäisen tasapainoni. Vahvuuteni on kääntää tappiot voitoksi ja niin tulen taas tekemään. Mua ei pysäytä mikään, kun sisäinen voimani on kohdillaan.
Uskon taas itseeni ja elämän kantavuuteen, ainakin tänään.
Olen myös erittäin kiitollinen, että minulla on töissä ja muutenkin muutama luottoystävä, joille voi kertoa kaiken pelkäämättä, että asia leviää heti.
Muutamia ystäviä on karsiutunut matkan varrella, koska ne eivät ole ilmeisesti tarkoitettu kestämään pidemmälle, mutta onneksi on tullut uusia ystäviä tilalle.
Yhtä ystävyyttä jäin kaipaamaan, mutta yksin en sopua voi rakentaa. Asioiden kanssa pitää vain oppia elämään.
Elämä kun on sitä mitä meille tapahtuu sillä välin, kun me teemme muita suunnitelmia!!!

Menossa RT:lle jutteleen ravitsemuksesta. Eilen tilasin ajan ripsiin, jos kesän pitäs taas niitä, kun ei näihin lyhyisiin jaksa edes ripsaria yrittää. Matkan varrella vois käydä solkussa.
Tekis mieli tilata Cellebesiltä 1 mekko,,,,kevättä rinnoissa....moikkelis aurinkoa päiväänne :-)

Palautumista

Noh nih vajaa viikko oltu töissä ja pikkuhiljaa menossa parempaan joka tasolla.
Olen jaksanut työvuorot melko hyvin, tosin olen kyllä sitten levännyt kaiken mahdollisen ajan työvuorojen välillä.
Eilen oli pitkä päivä ja siirryin iltaan Kotihoitoon, kun eivät saaneet ketään sinne.
Ulkona oli luistinrata keli ja kivasti satoi hieman lunta jään päälle, joten asukkaan roskia viedessäni vedin koko komeudessani lipat taaksepäin täysillä jäänpintaan.
Ja en nyt sitten ymmärrä, mutta sekunnin murto-osaa ennen, kun mun takaraivoni olisi pitänyt iskeytyä jäähän, niin ikäänkuin joku olisi sen pysäyttänyt.
Mieleen tuli heti suojelusenkeli, joka voisi olla oma äitini, tunne oli vahva, että mut taas pelastettiin.
No aikani jäänpinnassa pyörittyäni pääsin ylös ja sopivasti oli ruokatunti, joten kävin kotona ottaan särkylääkettä, lepäsin hetken, otin samalla Bemeriä ja jatkoin töitä.
Illan mittaan välillä juili selkää ja takaraivoakin, mutta nyt aamulla, ei ole enää mitään tuntemuksia, ei ainakaan vielä, niin että säikähdykselläkö taas selvittiin?
Töissä on kaikenlaisia muutoksia tulossa, jotka aiheuttaa lisästressiä, mutta kaikella on kait tarkoitus. Ehkä tämä pakottaa taas muutokseen, joita muuten ei saisi/haluaisi tehtyä?

Parisuhde menossa parempaan. Mika aikoo päästä mielialalääkkeestä eroon ihan piakkoin, kunhan saa treenaamisen ja rutiinit kuntoon ja on parempi olo. Sitä kohti ollaan menossa.
Brintellixiä pitikin alunperin syödä vaan se noin puol vuotta, mutta se on venynyt jo 1v 3kk, kun tuntuu, että sitä parempaa oloa ei tule koskaan, että voisi sitä yrittää. Mutta lääke on selvästi kääntynyt jo itseään vastaan.
Eikä todellakaan auta, vaan aiheuttaa kiukunpuuskia ja tunteiden laimeutta kaikkeen, mikään ei kiinnosta, eikä elämässä ole mitään mieltä.
Mika itse eilen ilmoitti, että nyt hän tämän aikoo tehdä, haluaa irti lääkkeestä.
Ok saapa nähdä millanen prosessi siitä tulee. Mutta nyt jaksan taas tukea, kun olen itse paremmassa hapessa.
Mika on ehtinyt nyt miettiin asioita, sillä pari päivää sitten kerroin Mikalle, että mun mittani on nyt totaalisen täynnä, enkä kestä enää!!!
Jollei hän ala kunnolla taistelemaan masennustaan vastaan ja käyttäytyyn mua kohtaan paremmin, niin mun pää leviää ja sitä kautta koko meidän elämä.
Joten olen huomannut pientä ryhtiliikettä jo tapahtuvan.

Ja mun terveys siis. Paino on tippunut tänään n.4kg leikkauksesta, eli tämä taitaa sittenkin toimia.
Mutta jos olisin tiennyt, kuinka vaikeaa tämän leikkauksesn haittavaikutusten ja toipumisien hinta on, niin en tiedä olisinko mennyt tähän.
Aika näyttää, jos suoliston kunto tästä vielä paranee ja paino tippuisi tasaisesti, eikä kunto romahda, eli vitskut imeytyisi, niin sitten sanon, että kannatti.
Kait tätä ainakin vuosi täytyy katsoa, ennen kuin tiedän, ellei tule mitään takapakkeja.
Nyt olen ainakin tyytyväinen aamupainooni.
Kyllähän tässä tietty väkisinkin laihtuu, kun oikein mikään hiilari ei sovi suolistolle, vaan pitää aika paljon protskuilla elää ja koko ajan miettiä, mitä voi maistaa tahi sitten syödä ja jos ruoka ei sovi, niin sitten kärsii siitä monta tuntia!!!

Kädetkään ei ole nyt puutuneet. Peräpukama on kutistunut. Alapään verenvuoto on loppunut, kun sain Indivinan takaisin, sitä sai taas apteekista puolen vuoden tauon jälkeen.
Syöpä on pysynyt poissa, kontrolli on tässä kuussa.
RT on perjantaina Lahdessa, ottavat varmaan taas kehonkoostumuksen, josta näkee lihasten ja  rasva ym. %
Mielenkiintoista. Kevättä kohti, nyt jo hieman hymyilyttää, mutta varovasti :-)

Parisuhdekipuilua

Ei ole ollut helppoa ei. Juuri silloin, kun itse on heikoimmillaan ja tarvitsisi tukea, niin päinvastoin kuraa tulee silmille joka päivä Mikan äksyilyn muodossa.
Masis ja alkottomuus on nostanut sen hermot aivan pintaan ja räjähtelee pienimmistäkin asioista.
Ja minä kun olen erityisherkkä, enkä näin ollen kestä minkäänlaista negatiivista fiilistä, niin draamaa on riittänyt aamusta iltaan.
Tässä sitä on tullut pohdittua moneen kertaan, että onko tämä liitto sitä mitä haluan loppuelämältäni? No aika näyttää.
Silloin kun Mika voi hyvin, niin kaikki on hyvin, mutta sitten kun ei, niin minähän se kärsin sen mielialoista.
Työt alkaa viikon päästä ja se on kyllä hyvä. Pääsee normirytmiin.

Hesassa oli kivaa, katteltiin kaikenmaailman tietovisoja ja meitin ohjelmia Jarzelin kanssa ja tilattiin safkaa Intialaisesta. Ma laitettiin mun hiuksiin lisää vaaleita raitoja.
Lähdin sieltä suoraan lääkäriin, kun sain ajan Hauhon TK:sta , sillä korva pisti taas aamusta.
Kummastakin korvasta tuli ulos jotain mönjää vanhojen korvisreikien kohdalta, kun se niitä puristeli.
Ei antibiotteja, oli kuulemma sattumaa, että korvat helpotti, sen jälkeen, kun olin niitä ottanut.
Olin sisällä varmaan 5minuttia, saa nähdä kuinka ison laskun siitä länttäävät.
Korva on kyllä rauhoittunut sen jälkeen, joten hyvä homma. Voin nukkua kummallakin kyljellä.

Tänään avantoon ja sitten toiselle ihanalle kamulle Sannalle.
Ensi viikon ti olis RT. 7.3 soittaa kirurgi, että miten on mennyt? Sit on aika ens kuussa KHKS, mun syöpäkontrollit on siirretty vähän lähemmäs TAYS:sista.

Pikkuhiljaa menee paremmin, mutta paino ei kyllä laske mihinkään, vaan kilo on tullut takaisin.
Suoliston kun sais tasapainottumaan. Katsellaan.

Taas uusi vika ihmiskropassa???

Mitä ihmettä??? Aamulla alkoi pistään vähän väliä vasemmasta korvalehdestä.
Koko päivän monta kertaa minutissa. Ne pistot tuntuivat, kuin sähköiskulta ja todella ikäviltä.
Illalla aloin googlettaan asiaa ja päädyin jonkinlaiseen korvalehden tulehdukseen.
Tottakai oli jälleen vkonloppu, kun jotain terveyspuolella on, enkä ehdi lääkäriin, kun vasta tiistaina, joten itse piti nyt yrittää etsiä keinoja hoitaa asia.
Ensinnäkin tajusin, että nukun aina vasemmalla kyljellä suurimman osan yöstä, josta korvalehti on ilmeisesti ottanut nokkiinsa. Joten tää yö meni sit oikella kyljellä ja välillä selällään, heti kun yritti vasemmalle kyljelle, alkoi tuntua pistoa.
Heräsin vähintään 10 kertaa yön aikana pissalle ym..eli ei ollut kovin virkistävä yö.
Illalla määräsin itselleni myös lyhyen antibiotti/ Panadol kuurin ( Buranaa en ikävä kyllä voi syödä DGBP; n takia) Otin myös Bemeriä kaulan ja korvan kohdalle.
No pärjäsin yön siis suht hyvin ja nyt aamulla ei ole montaa kertaa vielä pistänyt.
Niin putsasin vielä korvatkin eilen ja vasemmassa olikin vaikkua kunnolla.
Nyt on sitten nenä omituinen, niistättää, aivastuttaa ja kutittaa, mutta usein aamuisin saakin niistellä enemmän. Mullahan on läpi vuoden nuha. Nenähuuhtelukannua kehiin.
Kuuntelen nyt oloa tässä ja 9 avantoon, jos ei mitään ihmeempää.

Eilen ahnehdin taas ihan liikaa tekemistä putkeen, Aamulla Lidl, jossa jo alkoi hikoiluttaan ja tuli huono olo, joka kesti pitkään. Protskupatukkaa ja juomaa naamariin.
Puuilosta kissoille uudet ruoka/juomakipot, jotka ei liiku lattialla.
Mika tulee hulluks,kun siivoaa niitten jälkiä joka aamu, kun leikkivät vesikupilla ym.
Apteekki ja sitten Specsaversille, auto parkkiin ja tiirausta, että mihin maksaa pysäköinti.
Silmien tarkastus, jossa kaikki näytti olevan kunnossa, eikä kuulemma tarvetta silmälääkäriin ole.
Vasemmassa silmässä hieman muutoksia, muuten näkö ennallaan.
Hienot lasit tuli tilattua, mutta siihen ne ylimääräset sitten meneekin.

No olin kuitenkin hyvillä mielin,kun näkö ok ja sain tän asian aikaseks.
Eli lähdin siitä tyytyväisenä talsimaan autolleni, niin mikäs se siinä tuulilasissa tökötti?
50e sakko. Voi PERKELE !!!
Vaikka kuinka yritin katsoa, että pysäköin oikein ja että parkkiaika riittää, niin sitten tämä.
Olin niin kettuuntunut, että teki mieli räjäyttää jotain, mutta mitä?
Ensin yrität kaupoissa säästää ja katsoa kaikista halvimpia vaihtoehtoja ja sitten märkä rätti kasvoille. Vitutti hallitus, suomen säännöt, byrokratia, työtään tekevät parkkityypit ja ennenkaikkea oma tyhmyys, en osaa lukea liikennemerkkejä siis,,
Yritin nieleskellä asian alemmaksi ja kurvasin vielä S marketiin, kun pizzapohjia ei voinut ostaa aikaisemmin. Sitten kotiin, Mika jo soitteli missä olet?

Pääsin kotiin ja eikun syömään ja lepään. Myöhemmin ehtoolla Mika kysyy ulkoa tullessaan. että mikä täällä haisee?
Johon vuodatin koko sakkokertomuksen ja kerroin maksaneeni sakon pois ja polttaneeni lapun tiskialtaassa samalla noituen, etten ikinä enää tule sakkoa saamaan!!!!
Saapas nähdä tehoaako? Olipahan taas päivä.

Edistysaskelia

Meikä oli sitten aamu 8 avannossa 3 v tauon jälkeen. Olin syöpähoitojen jälkeen tullut kylmähisemmäks, eli ajatuskin avantoon menosta oli ennen tätä tuntunut mahdottomalta, mutta eilen voitin itseni ja olen siitä tyytyväinen.
Sattui olemaan sopivasti vielä ystävänpäivä. koska taka-ajatus oli tukea myös ystävää, joka ei ole uimakaveria avantoon löytänyt mun jälkeen.
Päätettiinkin jatkaa harrastusta ja syksyllä sitten yhdistetään siihen kuntosali, niinkuin 3v sitten.
Parannettiin maailmaa samalla ja juteltiin syvällisiä pukukopissa, kun oli rauhallinen hetki.
Huomenna uusiks, oli kyllä antoisaa ja itsensä voittaminen on aina jees.

Nyt olen lähdössä optikolle Specsaversille, jota kautta sitten myös uudet silmälasit varmaan hankin. Tarjouksessa on ilmainen Kokonaisvaltainen näöntutkimus. Tutkimukseen sisältyy digitaalinen silmänpohjakuvaus ja silmänpaineenmittaus. 
Joo olen kokenut jo pitkään, että mun näkö on varmaan huonontunut, kun silmiä särkee joskus, eikä tahdo löytää oikeaa kulmaa laseilla, että näkisi. Lisäksi nää tippuu nenältä jatkuvasti alas. 
Jospa sitä laittas tämänkin asian kuntoon.

Eilen kokeilin miten rakastamani salaatti putoaa alas, ja onnekseni totesin, että erittäin hyvin. Eli salaatti aineita siis tänään!!! 
Niihin helposti sulavaa protskua. 
Smoothiet olis kanssa kova sana. Taidan ostaa mustikoita ym..
Alan oleen innoissani tästä, että noi helvetin litkut on takanapäin. Sitä paitsi mun elimistökin on tottunut salaatteihin ja suolisto toimii varmaan paremmin, kun palaan tuttuihin ja turvallisiin ruokiin, mitä ennekin söin.

Ikäväkseni mun täytyi luopua hiilihapotetusta vedestä sitruunan kera, ja join välillä keloritonta tiivistemehua veteen sekoitettuna, mutta se on niin makeaa. Eilen sit puristin vaan limea ja laitoin vettä ja jäitä ja se tuntu sopivan ihan jees, joten sitä päivisin sitten.
Täytyy ostaa pizzapohjia tänään ja tehdä huomenna pizzoja Mikalle, kun lähen su Hesaan. 

Tilasin diffuuseriini tällaisia öljyjä Young livingiltä, joita olen nyt hengitellyt. 
Nekin varmaan on auttaneet henkisen ja fyysisen olotilan paranemiseen.
En-R-Gee on sekoitus, joka voi auttaa lisäämään omaa energiaa luonnollisella tavalla ilman, että se piristäisi liikaa, tai toisi ongelmia, jotka voivat olla epämukavia. Se voi myös auttaa henkiseen valppauteen. ja
Rutavala Vaikka Ruta graveolens -yrtillä, tai vesiuutoksella yrtistä, voi olla negatiiviset vaikutukset todella suurina annoksina, Rutan höyrytislattu eteerinen öljy koostuu pääasiassa aineksista, joita pidetään yleisesti turvallisina (GRAS) FDA:n mukaan. Ruta-öljy ei ole vain todella rentouttava keholle ja mielelle, vaan myös tasapainottava kehon energiatasoille. Kun yhdistetään valeriaana ja laventeli, molemmat niistä ovat hyvin tunnettuja rauhoittavista ominaisuuksistaan, tästä sekoituksesta tulee sekä rentouttava että elävöittävä koko keholle, samaan aikaan kun se rauhoittaa stressaantuneita hermoja ja saa aikaan paremman unenlaadun.
Semmotteita tänään, nyt kaupoille. On kyllä ihanaa, kun on kerrankin aikaa kirjotella, kehittää ja hoitaa itseään.
Kohti kevättä aurinkoa ja lumettomuutta jeeeeee <3

Ai niin, piti palata vielä kertomaan, kuinka ylpee olen itsestäni!!! Pitäs vaan enempi luottaa itseensä ja päätöksiinsä, joita kuitenkin herkästi intuitiolla teen ja yläkerta ohjaa.
Nimittäin joulun aikoihin tekemäni työputket kantavat nyt, juuri silloin kuin oli tarkoituskin.
Tänään tuli 2 listan ylityöt, missä on kaikki ne pyhät mitä paahdoin menemään vuodenvaihteessa.
Nyt saan nauttia siitä, että saan laskut, myös sairaalalaskut maksettua ja jää vielä ruokaankin.Mä oon niin paras <3

Elämä taitaa voittaa sittenkin !!!

Miten sitä sanottiinkaan, että ennen aamunkoittoa on pimein hetki yötä.
Eli ennen kun vaikeudet voittaa saa käydä läpi pahimmat tuskan ja epätoivon hetket.
Tämän olen huomannut ennenkin.
Eilinen päivä oli jo huomattavasti helpompi kaiken suhteen.
Kissat tuli hoidettua eläinlekussa ja tein pieniä askareita kotona, vaihtaen niitä talvisempia liinoja keväisempiin, tänään jatkuu.
Energiaa riitti pidempään, eikä aivosumu ollut niin vallitseva eilen.
Löysin uuden ruoan mitä voin syödä jippii!!!
Keitettyä kukkakaalia ja siihen voita ja suolaa ja mössöksi.
Aamulla luomukaurapuuroa, heraprotetiinijauhetta soijamaidon kera.
Pari lusikallista viiliä, jonka kanssa vitamiinit.
Yritän hakea oikeaa tasapainoa kaikkien vitamiinien ja lääkkeiden oton kanssa.
Olen huolissani, että imeytyykö Thyrox nyt ja entä Indivina?
Ettei vaan pukkaa vaihdevuosi hiet päälle takas ja kilpparin toimintahan vaikuttaa kaikkeen.
Levolacin kanssa etsin myös oikeaa suhdetta, että ensinnäkin tarvitsenko sitä enää ollenkaan ja jos tarvin, niin paljonko? Joka tapauksessa, en ainakaan niin paljon, kuin ennen, en edes puolta siitä.

No anyway, eilinen meni siis paljon paremmin ja jaksoin olla jo hieman positiivisempi tulevaisuuden suhteen.
Aamu alkoi tänään pesemällä lattiat, tiskipöytä ja kaapinovet protskujauheen + soijamaidon avulla. Siistiä tuli joo.
Sitten heti pienet sanalliset yhteenotot ukon kanssa ja suihkun alla kiukutellessani, olin jo valmis avioeroon taas kerran. Vitsi mikä draamakuningatar olenkaan.
Tietäisipä Mika, kuinka monesti näiden kohta jo 19v aikana olen siitä eron ottanut, milloin mistäkin asiasta.
Juu olen erityisherkkä ihan kaikkien testienkin mukaan ja tunnistan itseni niistä käytösmalleista, miten EH:ta kuvaillaan.
Ja tosiaan aika usein riidan jälkeen, joita en siis kestä ollenkaan. En kestä edes vihaista puhetta, niin heti mietin, että nyt en kyllä kestä tota ukkoo enää yhtään, ja ettei se ikinä muutu, eikä tajua mua, eikä mun kantoja.
En kyllä sitten tiedä onko maan päällä sellaista ukkoa olemassakaan, joka tajuaisi mua ja mun herkkyyttä syvällisesti.
No sitten taas mökötettiin vuoron perään ja sitten sopu, voi tätä elämää.
Nyt on jo puoli päivä ja tänäänkin ihan jees toistaiseksi ainakin.
Alankohan sittenkin handlaan tän homman?
Voitontanssin paikka <3 Huomenna avantoon :-)

Jarrua

Eilen oli huono päivä. Niin huono, että kyseenalaistin jo itseni ja päätökseni. Pelotti, vitutti ja ahdisti niin maan pirusti, että tätäkö elämäni nyt sitten on johtuen väärästä päätöksestä.
No tosin se selviää ajan kanssa ja vielä tänäänkään ajatus ei ole ohi, vaan katsovalla kannalla.
Mutta siis eiliseen...Herätään Mikan kanssa joka aamu 5-6 aikaan, sitä on tultu vanhaksi.
Aamut on kyllä parasta aikaa, on vielä virkeyttä, ja koko päivä edessä, jonka saa näin saikulla aloittaa rauhallisesti sänky, tv ja tietokone yhdistelmällä.

Aamukahvi, protskupirtelö, kasa vitamiineja, vessaan, vessaan ja vessaan. Kisuille ruokaa, Mikalle pasta valmiiksi. Kauppalistaa, matkalle tölkit, muovit, lehdet, pahvit kierrätykseen.
Otin mukaan evääksi Mocca Nutriletin, jossa normaalia väh. sokeria.
Päässä tuntui kokoajan olevan sumua, virtaa ei ollut nimeksikään, sinnillä vaan eteenpäin.
Matkalla viesti kamulle, että jätetään tän päivän kyläily väliin, riittää et saan ne kisut vietyä tohon 5km päähän niihin rokotuksiin ja sirutuksiin. Siinä tän päivän agenda. Eli kohta sinne.

Pääsin kauppakeskukseen ja kaupassa iski sellanen hiki ja huono oli siitä nutriletista, että ei mitään rajaa. Sinnikkäästi sain kuitenkin ostokset suoritettua ja ajattelin mennä solariumiin lepäämään ennen Tokmannille menoa ja näin tein, hieman auttoi ja D vitamiinia tuli.

Tokamannillakin olo oli vetelä ja voimaton. Sain ostettua ne muoviliinat tasoille, jotka sitten vaihtelen kotona, kun siltä tuntuu ja virtaa on.

Sitten nopeinta reittiä takaisin kotiin ja aika-lailla lepoasennossa loppupäivä.
Vatsa mölisi koko helvetin päivän ja tajusin, että mun on luovuttava mun lempijuomastakin, eli hiilihapotetusta vedestä, kera sitruunan.
Vaihdoin mehuun. Toivottavasti siitä on jotain apua.

No eka viikko siis täynnä toipumista ja kyllä täytyy sanoa, että tää on kaikista tähän astisista kokemuksistani leikkausten parissa ehdottomasti rankin ja saa nähdä miten tää homma etenee.
Vieläkin masentaa. Toivottavasti tää päivä olis parempi ja mieli virkeämpi.

Tilasin Yong living öljyjä diffuuseriini , tarkoitus olis saada niidenkin avulla virtaa, voimaa ja tasapainoa, sekä mielenrauhaa. Bemeriä käytän leikkaushaavojen hoitoon ja muihin kipuihin, tästä jatkuvasta lepäämisestä.
Onhan mulla käytössä myös energiahoidot, jospa tänään itselleni saisin tehtyä.
Aseita siis kyllä on, mutta panokset on hukassa.

Opettelua

Aikamoista, ei eka leikkaus v.2010 ollut mitään tähän verrattuna, sen takia kai otinkin alkuun hieman liian leväperäisesti ja ajattelin handlaavani tämänkin homman heittämällä, mutta toisin kävi.
Sairasloma on kyllä todellakin tarpeen, kun etsii ruokia mitä voi syödä ja annostiheyttä, sekä suoliston reagointia niihin.
Sit on hieman voimattomuutta, ei jaksa paljoa, kun pitää jo levätä.
Vaadin tottakai taas itseltäni liikaa, jo liian pian. Nyt on jo rästityölista, sellaista kevyttä hommaa, mitä voisi puuhailla näin saadakseen myös jotain aikaiseksi. Pois se minusta, että voisin vaan levätä laakereillani omaa hyvinvointiani ajatellen.
Mutta ei se liika makaaminenkaan ole hyväksi, pitää löytää kultainen keskitie, mikä on samassa lauseessa minun kanssani aika mahdoton yhdistelmä.

Nyt oon jo vaihtanut joulukoristeet, verhot ja liinat pois. :-) Ja huomenna jatkuu, pitää hakea Tokmannilta jotain keväistä, jotta saa laitettua kotia kevätasuun.
Petivaatteet on vaihdettu ja nyt pesen pikkumattoja koneessa. Kohta pääsen saunaan, juu saa mennä. On itsesulavat tikit 5 pienessä reiässä, mistä instrumentit laitettiin sisään.

Ensiviikoksi on jo sovittu kissojen rokotukset ja sirutukset. Mahdollinen avannossa käynti hyvän työystävän kanssa. Rakkaan ex koulukaverin tapaaminen. Bestikselle meno Hesaan ja hiusten laitto siellä, joten hallelujaa. Mut tuun hulluks, jos mun pitää vaan olla aloillaan.

Kelaxane pitää pistää iltaisin vielä yli 5pv pakolliset Calcipos D aamuin/illoin, Relatabs a/i lisäks otan magnesiumia, kalaöljyä, d-vit. 100mikrogr, sekä Fitlinea A/I se kuulemma imeytyy hyvin meikäläisillä, joten pyrin sitä käyttämään jatkossakin.

Eilis päivän ruokailut meni melko ok, mutta suoli kyllä piti melkoista ääntä, toivottavasti se siitä tasoittuu. Mä olen niin kärsimätön, kun oletan, että kaikki on niinkuin ennenkin, vaikka on tehty maata mullistavia asioita mun sisällä. Paino laski eilisestäkin 0.7kg
Oon enään 4.3kg päästä siitä mitä olen ollut matalimmillani kun syöpä vei makuaiastin.
Mun tavote on edes 99.9kg, että joskus pääsisi sen sadan alle.

Olen kyllä todella huolissanikin itsestäni edelleen, että teinkö oikean ratkaisun, vai saanko tästä vaan lisäongelmia ja jonkun sairaalakierteen ja lopulta leikkauksen purun, jos kunto tämän myötä romahtaisi.
Mutta rukoilen, toivon ja teen kaikkeni sen eteen, että ratkaisu oli oikea.
Syöpäblogista tulikin toistaiseksi läskiblogi, mutta kaikkihan nää kuuluu mun elämään.