Elämä taitaa voittaa sittenkin !!!

Miten sitä sanottiinkaan, että ennen aamunkoittoa on pimein hetki yötä.
Eli ennen kun vaikeudet voittaa saa käydä läpi pahimmat tuskan ja epätoivon hetket.
Tämän olen huomannut ennenkin.
Eilinen päivä oli jo huomattavasti helpompi kaiken suhteen.
Kissat tuli hoidettua eläinlekussa ja tein pieniä askareita kotona, vaihtaen niitä talvisempia liinoja keväisempiin, tänään jatkuu.
Energiaa riitti pidempään, eikä aivosumu ollut niin vallitseva eilen.
Löysin uuden ruoan mitä voin syödä jippii!!!
Keitettyä kukkakaalia ja siihen voita ja suolaa ja mössöksi.
Aamulla luomukaurapuuroa, heraprotetiinijauhetta soijamaidon kera.
Pari lusikallista viiliä, jonka kanssa vitamiinit.
Yritän hakea oikeaa tasapainoa kaikkien vitamiinien ja lääkkeiden oton kanssa.
Olen huolissani, että imeytyykö Thyrox nyt ja entä Indivina?
Ettei vaan pukkaa vaihdevuosi hiet päälle takas ja kilpparin toimintahan vaikuttaa kaikkeen.
Levolacin kanssa etsin myös oikeaa suhdetta, että ensinnäkin tarvitsenko sitä enää ollenkaan ja jos tarvin, niin paljonko? Joka tapauksessa, en ainakaan niin paljon, kuin ennen, en edes puolta siitä.

No anyway, eilinen meni siis paljon paremmin ja jaksoin olla jo hieman positiivisempi tulevaisuuden suhteen.
Aamu alkoi tänään pesemällä lattiat, tiskipöytä ja kaapinovet protskujauheen + soijamaidon avulla. Siistiä tuli joo.
Sitten heti pienet sanalliset yhteenotot ukon kanssa ja suihkun alla kiukutellessani, olin jo valmis avioeroon taas kerran. Vitsi mikä draamakuningatar olenkaan.
Tietäisipä Mika, kuinka monesti näiden kohta jo 19v aikana olen siitä eron ottanut, milloin mistäkin asiasta.
Juu olen erityisherkkä ihan kaikkien testienkin mukaan ja tunnistan itseni niistä käytösmalleista, miten EH:ta kuvaillaan.
Ja tosiaan aika usein riidan jälkeen, joita en siis kestä ollenkaan. En kestä edes vihaista puhetta, niin heti mietin, että nyt en kyllä kestä tota ukkoo enää yhtään, ja ettei se ikinä muutu, eikä tajua mua, eikä mun kantoja.
En kyllä sitten tiedä onko maan päällä sellaista ukkoa olemassakaan, joka tajuaisi mua ja mun herkkyyttä syvällisesti.
No sitten taas mökötettiin vuoron perään ja sitten sopu, voi tätä elämää.
Nyt on jo puoli päivä ja tänäänkin ihan jees toistaiseksi ainakin.
Alankohan sittenkin handlaan tän homman?
Voitontanssin paikka <3 Huomenna avantoon :-)

Jarrua

Eilen oli huono päivä. Niin huono, että kyseenalaistin jo itseni ja päätökseni. Pelotti, vitutti ja ahdisti niin maan pirusti, että tätäkö elämäni nyt sitten on johtuen väärästä päätöksestä.
No tosin se selviää ajan kanssa ja vielä tänäänkään ajatus ei ole ohi, vaan katsovalla kannalla.
Mutta siis eiliseen...Herätään Mikan kanssa joka aamu 5-6 aikaan, sitä on tultu vanhaksi.
Aamut on kyllä parasta aikaa, on vielä virkeyttä, ja koko päivä edessä, jonka saa näin saikulla aloittaa rauhallisesti sänky, tv ja tietokone yhdistelmällä.

Aamukahvi, protskupirtelö, kasa vitamiineja, vessaan, vessaan ja vessaan. Kisuille ruokaa, Mikalle pasta valmiiksi. Kauppalistaa, matkalle tölkit, muovit, lehdet, pahvit kierrätykseen.
Otin mukaan evääksi Mocca Nutriletin, jossa normaalia väh. sokeria.
Päässä tuntui kokoajan olevan sumua, virtaa ei ollut nimeksikään, sinnillä vaan eteenpäin.
Matkalla viesti kamulle, että jätetään tän päivän kyläily väliin, riittää et saan ne kisut vietyä tohon 5km päähän niihin rokotuksiin ja sirutuksiin. Siinä tän päivän agenda. Eli kohta sinne.

Pääsin kauppakeskukseen ja kaupassa iski sellanen hiki ja huono oli siitä nutriletista, että ei mitään rajaa. Sinnikkäästi sain kuitenkin ostokset suoritettua ja ajattelin mennä solariumiin lepäämään ennen Tokmannille menoa ja näin tein, hieman auttoi ja D vitamiinia tuli.

Tokamannillakin olo oli vetelä ja voimaton. Sain ostettua ne muoviliinat tasoille, jotka sitten vaihtelen kotona, kun siltä tuntuu ja virtaa on.

Sitten nopeinta reittiä takaisin kotiin ja aika-lailla lepoasennossa loppupäivä.
Vatsa mölisi koko helvetin päivän ja tajusin, että mun on luovuttava mun lempijuomastakin, eli hiilihapotetusta vedestä, kera sitruunan.
Vaihdoin mehuun. Toivottavasti siitä on jotain apua.

No eka viikko siis täynnä toipumista ja kyllä täytyy sanoa, että tää on kaikista tähän astisista kokemuksistani leikkausten parissa ehdottomasti rankin ja saa nähdä miten tää homma etenee.
Vieläkin masentaa. Toivottavasti tää päivä olis parempi ja mieli virkeämpi.

Tilasin Yong living öljyjä diffuuseriini , tarkoitus olis saada niidenkin avulla virtaa, voimaa ja tasapainoa, sekä mielenrauhaa. Bemeriä käytän leikkaushaavojen hoitoon ja muihin kipuihin, tästä jatkuvasta lepäämisestä.
Onhan mulla käytössä myös energiahoidot, jospa tänään itselleni saisin tehtyä.
Aseita siis kyllä on, mutta panokset on hukassa.

Opettelua

Aikamoista, ei eka leikkaus v.2010 ollut mitään tähän verrattuna, sen takia kai otinkin alkuun hieman liian leväperäisesti ja ajattelin handlaavani tämänkin homman heittämällä, mutta toisin kävi.
Sairasloma on kyllä todellakin tarpeen, kun etsii ruokia mitä voi syödä ja annostiheyttä, sekä suoliston reagointia niihin.
Sit on hieman voimattomuutta, ei jaksa paljoa, kun pitää jo levätä.
Vaadin tottakai taas itseltäni liikaa, jo liian pian. Nyt on jo rästityölista, sellaista kevyttä hommaa, mitä voisi puuhailla näin saadakseen myös jotain aikaiseksi. Pois se minusta, että voisin vaan levätä laakereillani omaa hyvinvointiani ajatellen.
Mutta ei se liika makaaminenkaan ole hyväksi, pitää löytää kultainen keskitie, mikä on samassa lauseessa minun kanssani aika mahdoton yhdistelmä.

Nyt oon jo vaihtanut joulukoristeet, verhot ja liinat pois. :-) Ja huomenna jatkuu, pitää hakea Tokmannilta jotain keväistä, jotta saa laitettua kotia kevätasuun.
Petivaatteet on vaihdettu ja nyt pesen pikkumattoja koneessa. Kohta pääsen saunaan, juu saa mennä. On itsesulavat tikit 5 pienessä reiässä, mistä instrumentit laitettiin sisään.

Ensiviikoksi on jo sovittu kissojen rokotukset ja sirutukset. Mahdollinen avannossa käynti hyvän työystävän kanssa. Rakkaan ex koulukaverin tapaaminen. Bestikselle meno Hesaan ja hiusten laitto siellä, joten hallelujaa. Mut tuun hulluks, jos mun pitää vaan olla aloillaan.

Kelaxane pitää pistää iltaisin vielä yli 5pv pakolliset Calcipos D aamuin/illoin, Relatabs a/i lisäks otan magnesiumia, kalaöljyä, d-vit. 100mikrogr, sekä Fitlinea A/I se kuulemma imeytyy hyvin meikäläisillä, joten pyrin sitä käyttämään jatkossakin.

Eilis päivän ruokailut meni melko ok, mutta suoli kyllä piti melkoista ääntä, toivottavasti se siitä tasoittuu. Mä olen niin kärsimätön, kun oletan, että kaikki on niinkuin ennenkin, vaikka on tehty maata mullistavia asioita mun sisällä. Paino laski eilisestäkin 0.7kg
Oon enään 4.3kg päästä siitä mitä olen ollut matalimmillani kun syöpä vei makuaiastin.
Mun tavote on edes 99.9kg, että joskus pääsisi sen sadan alle.

Olen kyllä todella huolissanikin itsestäni edelleen, että teinkö oikean ratkaisun, vai saanko tästä vaan lisäongelmia ja jonkun sairaalakierteen ja lopulta leikkauksen purun, jos kunto tämän myötä romahtaisi.
Mutta rukoilen, toivon ja teen kaikkeni sen eteen, että ratkaisu oli oikea.
Syöpäblogista tulikin toistaiseksi läskiblogi, mutta kaikkihan nää kuuluu mun elämään.

Kiitollinen

Perjantai 8.2 Hei mä olen hengissä !!! Eikä mitään isompia ongelmia ole, muuta kuin eilinen jatkuva rupluttaminen, joka kyllä haisi niin pahalle, että mies joutui pakenemaan lopulta toiseen huoneeseen.
Onneksi tänään tajuan sen, että se taisi johtua vääränlaisesta syömisestä ja Maitohappobakteerien puutteesta.
Tänään pyrinkin ravitsemaan itseäni terveemmillä vaihtoehdoilla, vähempi hiilaripitoisella.
Munhan siis pitäisi olla ihan sosemaisella safkalla pari viikkoa, mutta ajattelen, että kun jauhan tarpeeksi, niin se on sosetta.
Söin aamulla munakokkelia jauhaen sen suussa ihan sileäksi, eikä vatsa mölise yhtään.

ELi jospa sitten tarinaa itse tapahtumasta.
Olin tilannut Kela taxin varttia ennen suositeltua aikaa eli klo:6 aamulla ti meille ja hyvä, että olin. Sillä vaikka edellisenä päivänä oli lumityöt tehty, niin monta tonnia painava isoakin isompi taxi juuttui meidän pihaan, eikä päässyt pientä mäkeä ylös tielle, saati sitten edes tasaisella kääntyä pihassa. Ei muu auttanut, kun hätyyttää Mika ulos hemputtamaan autoa edestakas mun avustuksella ja kun ei siitä tullut mitään, niin piti luoda koko mäki ja osa pihaa ja kuski lapioi renkaitten alta lunta ja vihdoin päästiin tielle. Kyllä siinä tais jo useampi kirosana päästä jokaiselta, ennen sitä.
Miten niin vaan mulle voi sattua näin. No ok ehdittiin hyvin kuitenkin ajoissa siis.

Sitten odotushuoneeseen ja sh:n puheille ja pomppaus vaakaan, joka näytti +3kg viikossa.
Meikä kauhistuneena katsoi vaakaa ja sanoi, että ei kelpaa kyllä tämän vaakan lukema mulle, kun viisari ei ole alkujaankaan 0 kohdalla vaan +4kg, no niinpä sitten saivat korjattua alkulukeman ja olinkin laihtunut taas kilon. Nimittäin jos toi +3kg olis pitänyt paikkansa, niin leikkaus olisi varmaankin peruttu, kun pudotus ei muutenkaan ollut se mitä alunperin piti.
No sitten pukeuduttiin sairaalavaatteisiin ja reisiin ulottuviin tukisukkiin, pari Diapamia naamaan ja odottaan, Leikkaus ja kesken unenpöpperön joku mielikuva siitä, että piti itse siirtyä sairaalasänkyyn.

Jossain vaiheessa olin huoneessa, jossa sermin takana vanhempi nainen, joka kuorsas, yski tai muuten köhi jatkuvasti. Jossain vaiheessa alkoi myös vierailuaika ja tällä rouvalla kävi 3 vierasta peräkkäin ja hän itse raakkui heidän kanssaan kovalla karhealla varismaisella äänellä, joka todella otti korviin.
Helpotuin aina kun vieras lähti, mutta melkein seuraavassa hetkessä tuli uusi. Ei hetkenkään rauhaa,

Olin lisäksi VOO huoneessa, jonka sain siinä kuulla. Opiskelijoita pyöri kokoajan mukana.
Ei siinä mitään, pitäähän heidän oppia, mutta huone oli todella rauhaton, kun sänky oli heti oven vieressä ja he kulkivat jatkuvasti ohitseni tekemään perällä olevalle rouvalle jotain.

Sairaala myös jotenkin munasi ruokailuni suhteen, koska en saanut 39 tuntiin, muuta kuin vettä ja sitäkin rajoitetusti. Yritin ensin ti iltana pyytää jotain. Niin ei sulle kuulemma tänään mitään,
Seuraavana aamuna luulin saavani vihdoin edes aamupuuroa, niin ei mitään, vaikka kuinka yritin selittää, että ei mun vatsalaukkuun mitään tehty, vaan ohutsuolta niputettiin.

Odotin lääkärinkiertoa, kuin kuuta nousevaa, että saan sanoa, että haluan kotiin heti, mielummin eilen. Lääkäri oli samaa mieltä kanssani, olin kuulemma super nopea toipumaan.

Tosin leikkauksessa oli löytynyt myös iso tyrä, joka  olisi voinut edetä vaaralliseksi.
Näitä tyriä voi tulla tulevaisuudessakin näiden leikkausten jälkeen. Myös rr ja pulssi olivat käyneet tosi matalalla leikkurin aikana.

 Kysyi onko ruoka pysynyt sisällä? Johon vastasin, että vaikea sanoa, kun en ole saanut muuta kuin vähän vettä. Oli siitä ihmeissään. Ja sanoi hoitajille, että kyllä hänelle olisi pitänyt antaa ruokaa ja sitten se laitettiin keittiön mokaksi, en sitten tiedä???
No sain kuitenkin luvan kotiutua, kunhan ensin kokeillaan pysyykö se ruoka sisällä. Olin todella helpottunut tästä tiedosta.

Enhän ollut saanut edes nukuttua koko yönä, kun ensinnäkin hoitajat ravasivat jatkvuasti rouvan luona, ja mulla piti olla yön sellaset pumppaavat jutut jalossa, jotka piti kovaa ääntä.
En saanut mitään unilääkettä, enkä edes Melatoninia, jota käytän kotona, Ei voinut kuulemma antaa. Aamuyöstä otin sitten omista lääkkeistä 1 lihasrelantin, jonka avulla sain hieman torkuttua.

Sitten vielä pissatti vähän väliä ja piti aina soittaa hoitajaa ottaan pumput pois jaloista ja taas takaisin. Suu ja huulet kuivui sikana ja oli paska fiilis syömättömyydestä ja vieruskaveri köhi, röki ja raakkui.
Oli myös jatkuvaa pahoinvointia ja pientä särkyä, johon pyysin lääkettä lisää,
Tiputettiin myös kokoajan suoloja ja sokereita ja olin niistä tippatelineessä kiinni.
Ei ole helppoa olla sairaalaassa ei.

Vihdoin sain sitä velliä ja viiliä joskus 11 pintaan, tuli varmaan 3 ateriaa 2 tunnin sisällä, mitä olivat jättäneet antamatta. Hyvin pysyi ja hyvin maistui. Sain vs mittarin matalien vs takia,et voin seurata.

Paperit kuntoon, vaatteet päälle ja helpottunut soitto Mikalle, että täältä tullaan ja Kelataxilla kotio.3 pvä kotona ja pikkuhiljaa parempaan. 3 viikkoa saikkua, joka kyllä on tarpeen. Pikkuhiljaa liikkua pienesti joka päivä. Paino on vielä samoissa, mut olikin tos 2 kiloo + leikkurin jälkeen, kun olin niin turvoksissa kaikista leikkauskaasuista ym. Joten eteenpäin taas....

9.2 la En saanut eilen tätä julkaistua, niin laitetaan tähän nyt sit vielä eilisen takaisku.
En sitten osannut syödä niinkuin kuului ja mulla oli n. 5h dumpingia eli takaisinvirtausta ruoan suhteen. Lopulta yrjösin joka helpotti. vihdoin pitkän kitumisen jälkeen. Sain kyllä sellaisen opetuksen taas, että en voi olla niin leväperäinen, vaan pitää oppia se rytmi syödä 2-3h välein ja pakko ny pysyä, niillä liemillä ees eka viikko, vaik kuin tekis mieli muuta, Pelkäsin jo hieman henkeni edestä, et joudunko lähteen takaisin sairaalaan, jos vaikka saumat pettää, mut ei onneks!!!
Tää on nyt tätä opettelua, ei tää niin helppoo ookkaan, mitä luulin.
No tänään paino tippunut -2kg, joten se on kyllä tervetullutta. eli 10kiloa pois siitä mistä lähdin.

Syteen tai saveen

Huomenna klo 6 tulee Kela taxi viemään mut PHKS. Siellä suuntaan kirurgian osastolle DBP leikkaukseen. Mun leikkaus on päivän ensimmäisenä.
Eniten huolettaa, ettei saa juoda ennen leikkuria 24 jälkeen ja mulla kun suu kuivuu kokoajan.
Ihan täysin en voi olla kostuttamatta suuta. Otan myös suu suihketta mukaan.

Ostin  pikkumehuja reppuun, koska muistan viimeks miten edellisen GBP:N leikkurin jälkeen meinasin kuolla yöllä janoon, kun ei ketään ollut missään ja itsekseni pimeessä huoneessa etsin juotavaa jostain, löysin jääkaapin ja sieltä mehuja, joita vetelin ilman lupaa.
Huolettaa myös, että löytääkö taxi tänne, kun ei ole edes katuvaloja, ja että tuleeko se yleensä?
Näin maalla ei ole enää luottaminen siihenkään. Kokemusta on tästä asiasta.

Yli kk oon ollu osanutrauksella ja joku 7-8kg on lähtenyt. Viimeksi oli 7.2 ja kirurgi sanoi hyväksyvänsä , vaikka en täyteen tavoitteeseen pääsekään.
Nyt on taas viikko siitä mennyt ja paino on jälleen jumissa, vaik ei syö paljon mitään.
Joten todellakin odotan, että leikkaus  onnistuisi ja kilot lähtisivät hieman helpommin.
Ja myös pysyisivät poissa.

On myös mietityttänyt, että miten Mika selviää, jos satunkin kuolemaan, mutta eihän se sitten toisaalta ole enää mun hallittavissa.
Olen siis tässä menossa laittamaan elämäni alttiiksi tietäen, ettei siinä välttämättä aina käy hyvin, sekin mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Tämä leikkaus on harvinainen.
Mutta jos jotain haluaa saavuttaa, niin sen eteen on tehtävä uhrauksia.
Ja mun mitta on tullut niiiiiiiiiiiiiiiin täyteen kuulemaan vielä nykyäänkin ulkomuodostani kommentteja.
Vituttaa niin, et aina kun mua joku kuvailee, niin tulee, se lihava.
En vaan jaksa enää tätä, kun ei ikinä saa olla mitään muuta kuin lihava, iso ja läski, nyt riitti!!

No ei tässä kaikki. Kun sain eilen viimeisen pitkän päivän taputeltua töissä ja lähdin kotiin, niin aattelin, et nyt voin hieman huokaista ja keskittyä mulle nyt ainoaan tärkeään asiaan, eli mun leikkuriin.
Niin eiköhän Mika ole täällä naama vakavana ja näyttää katosta kohtaa, mistä tippuu vettä.
Voi vitun vitun vittu!!!! Ei ole todellista!!! Juuri nyt!! Niin tyypillistä!!!

Eli samat katastrofivuodet jatkuvat sittenkin niinkö?
Mieleen tuli heti kaikki kauhukuvat, putki tai kattoremontista ym. ja remontin keskellä elämistähän on mulle astrologisesti ennustettu tälle kuulemma kriisivuodella, jolloin kaikki mahdollinen alue elämässä on kriisissä. Parisuhde, terveys, työ ja talous, et silleen...

Mutta kun aattelin, et jos vuodet on mennyt väärinpäin? Kun viimevuoden piti olla tasainen ja rauhallinen? Ja kuinkas sitten kävikään? Mut juu ei....ei jaksa...
Koko yön stressasin asiaa ja aina vähän väliä herätessä se muistu mieleen. Mikakin kävi kattoon yöllä paljonko valuu. Tulikohan sitä joku vajaa litra. Aamulla meni takas pakkasella ja veden tulo loppu.

Onneks saatiin kaveripariskunnan mies katsomaan hommaa ja nyt ovat lapioimassa lunta pois katolta, Mika ei siihen itse pysty, kun on niin iso, eikä ollenkaan ketterä sinne menemään.
Lunta on tullut sikapaljon ja lisää vaan povataan. Ettei ny hajois koko katto.
Ei sit kuitenkaan putkista ollut kysymys. Mut varmaan katossa joku reikä, niin et kyl se ainakin jonkin sortin remonttia tietää, kunhan ilmat lämpenee. Tottakai tämäkin tuli pahimpaa aikaa talvesta ja juuri edellisenä päivänä, kun leikkuriin meen, ettei vaan olis stressitöntä hetkeä.

Ja niinhän se on, että koska Mikan stressin sietokyky on 0, niin saan kantaa huolta vielä senkin hermoilusta. Itse saan olla tukena itselleni. Sitä pelottaa mun leikkaus vielä muakin enemmän, eikä osaa kyllä yhtään olla tukeva ja rakastava, vaan kiukutteleva pikku poika.
Mut niinkun ystävälle juuri sanoin, niin ei voi puolisostaan valita vaan niitä hyviä puolia, kyllä ne kaikki negat tulee siinä samalla. Ja kaikilla meillähän niitä on kumpiakin, niin hyvää, kuin pahaa.

Eli herran haltuun, blogi jatkuu, jos selviän hengissä.

Leikkuria kohti

Maanantaina oli RT ja paino tippunut  vähän päälle 6kg . Lihaksista -2kg ja läskiä lähtenyt 4kg.Viskeriaalisen rasvan osuus on tippunut myös prosentilla, mikä on tosi hyvä juttu.
Eli rasva, joka on sisäelimien ympärillä. Lihaksista ei tietty sais lähteä.
Mutta kun energia ei riitä kuntoiluun ja tarkotus on pudottaa painoa niin lihas painaisi enemmän kuin läski. Eli jos olisi kuntoillut, niin tulos ei varmaan olisi tämäkään
.
Ristiriitaista. Pitäisi lisätä proteiinia, mutta sitten en taas laihdu.
En pääse mitenkään tavoitteeseen et joku 4-5kg pitäs vielä saada pois, ennen 5.2 leikkausta. Eli saa nähdä sitten, että mitä kirurgi päättää leikatako, vaiko eikö?
Tulen kyllä todella pettymään, jos ei onnistu. Toisaalta taas oon hieman miettinyt kauhukuvia leikkauksesta ja leikkauksen jälkeisestä elämästä.
Että entäs jos sittenkin jotain sattuu, tai leikkaus ei auta millään tavalla, vaan päinvastoin tulisi joku iso ongelma siitä.
Että tosiaan sitten ei mikään imeytyisi.Yritän kuitenkin työntää negatiivisen ajattelun kokonaan taka-alalle.
Kela taxikin on jo tilattu klo:6:00 5.2 viemään mua PHKS:sään, siellä pitää olla 7:30
Kuulemma siellä ollaan 1-2 yötä.
Leikkauksen jälkeen 2vko soseruokia ja sitten 2vko pehmeitä.
Sen jälkeen totuttelu normi ruokaan.
28.1 on koko päivä tutkimuksia ennen leikkuria. Silloin varmaan taas punnitaan ja katsotaan riittääkö tiputus leikkuriin. Nyt on perjantai, etikä paino ole laskenut taas milliäkään maanantaista, vaikka olen kuinka elänyt niukilla ravinnoilla.
La- su on pitkät päivät töissä ja tulee käveltyä vähintään 5-6km askelmittarin mukaan. Ja töis on helpompi vaan nutrata ja vaan illalla vähä salaattia. Toivossa elän, et menis edes kilo maanantaihin mennessä. Joten jännän äärellä ollaan taas.

Raha-asiat suht ok. Öljyä tosin mennyt niin paljon, että vaik en ole laskua edes vielä maksanut, niin öljy loppuu tossa maaliskuun puolenvälin jälkeen ja joudutaan laittaan kesäks sähkölle.Kumpa pahimmat pakkaset ees olis siksi ohi.

Kissat voi hyvin ja ovat entistäkin hullumpia riehumaan. Miinakin leikattiin ja jouduttiin pitään niitä erillään muutama päivä ja se oli kyllä haastavaa, mut siitäkin selvittiin.

Oikea käsi on alkanut taas puutuileen enempi, Ja vaikka vahvasti päätin vasemman leikkauksen jälkeen, etten halua oikean käden leikkausta, niin pakkohan se on alkaa sitäkin miettiin. Mutta ei ennen syksyä ainakaan,

PHKS:stä tuli aika maaliskuulle syöpäkontrolliin. Ei täs kyllä ehdi syöpää edes miettimään.
Olen luottavainen, että mun syövät on sairastettu. Ei ehdi, täs on niin paljo muuta :-)

Vuoden alku on edelleen ollut melko hyvä. Lukuunottamatta yhtä asiaa, jonka unohdin tehdä ja olen siitä joutunut henkisesti kärsiin viikon. Kun mun on hyvin vaikea hyväksyä omien virheideni tekemistä. Mun mieli jauhaa kokoajan samaa asiaa eri kanteilta ja sätin itseäni, sekä mietin asiaa, häpeän ja voin pahoin.
Tänään taas kerran päätin, että nyt tää vatvominen saa riittää.
Mennyttä ei saa takaisin, voi vaan ottaa opiksi, pyytää anteeksi, myöntää virheensä, parantaa tapansa ja jatkaa eteenpäin.
Lohdutan itseäni myös ajatuksella, että aina tulee uusia mokia ja vanhat unohtuu, tai ainakin asian saama pahanolon tunne vähenee ja pienenee.

Juu aion nousta kukoistukseeni tän kevään aikan, tai sit jos musta ei enää kuulu, niin on tullut komplikaatioita leikkauksessa. Kaikki on mahdollista, mutta olen luottavainen, kunnes toisin todistetaan. Jotenkin vaan uskon ja toivon, että paremmat ajat elämässä on mulla vielä edessäpäin <3

Ihan hyvä alku 2019

11pv dietillä noin -4kg tosin sahaa välillä ylös 500g ja seuraavana päivänä kilo alas, ota tästä selvää, mut alaspäin kuitenkin.
Aloitinkin alkuun liian rajusti ja 4 päivän aamuna sokerit tippu 3.2, äkkiä suklaata ja leipää pala. Homma ei siis toiminut.
Ei käynyt täysnutraus mulle ei. Eli nyt osin nutria ja osin safkaa.
Ruokavalioni perustuu kukkakaaliin ja ruusukaaliin keitettynä pienen voi nokareen kera.
Sitten salaatteja joihin voi tulla esim. jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, sieniä, salaattisiemeniä paahdettuna, jalopenoa, punasipulia, valkosipulia, inkivääriä, raejuustoa, salaattijuustokuutioita ja kastikkeeksi pari tee lusikallista vs jogurttikastiketta. Niin ja kanaa, kalkkunaa tai esim. lohta joku 100g päivässä. Ja sit Nutriletteja kanaa yleensä, johon tippa maitoa/kermaa ja chilikastiketta.
Aamulla kahvi kermalla ja joskus teetä. Keittetyjä kanamunia/ kokkelia oon myös vetänyt.
Eli jonkinlaiseen ketoosiinhan täs niinku pyritään.
Makeista Nutri juomista, esim. suklaa on vähän ristiriitaiset fiilikset. En niitä mielelläni juo, kun ne sokerit ei tee mulle hyvää. Mulla alkaa niskaa särkeen, kun syön makeita ja sokerit pomppii ylös ja sitten romahtaa ja tulee tosi huono olo. Joten vältän niitä.
Mut kun ne on hyviä, jos on liikenteessä, eikä pysty noita pusseja ottaan. Miksei ole suolaisia juotavia Nutreja kysyn vaan?
Eli homma jatkuu, vielä kk aikaa ja joku 7-9 kg pitäs pudottaa, saas nähdä?


Olin tänään myös hammaslääkärissä tarkastuksessa ja reikiä nolla, joka on TODELLA IHANA JA YLLÄTTÄVÄ UUTINEN. Sillä syöpähoitojen jälkeen hampaat romahtivat, eivätkä hyvät kyllä olleet ennen sitäkään, joten..:-)


Rahat riittivät myös vihdoin käydä jäsenkorjaajalla, ihanalla Arja ystävälläin, joka taiko mut taas työkuntoon, et jaksaa. Ei o tarvinnu särkylääkkeitä sen jälkeen, vaik sitä ennen söin niitä jatkuvasti.


Ylihuomiseks oon myös varannut itselleni jalkahoidon jee.
Tulevalla saikulla meen käymään Hesassa bestiksellä, joka saa taikoo mulle uuden tukan ja päästään oleen taas sohvaperunoita.
Sit vaan laihdutaan ja tehdään töitä ja keväällä meen sit naaman täyttöliftausta kokeileen.
Ripsetkin on kasvaneet jo hieman takaisin, joten en jää ihan ripsettömäksi kuitenkaan.
En siis todellakaan suosittele ripsien pidennyksiä kenellekään. Mulla ne ainakin tuhosi omatkin ripset !!


Uus imurikin saapui postissa tänään. Mika pääsee imuroimaan 2kk tauon jälkeen, siistii!
Ja Mika voi kans paremmin, pahimmat masikset on taas onneks takana.
Kevättä ja jäkiksen MM- kisoja kohti, ihanaa!