Vielä ehtii..

Ei se sairauskertomus sitten riittänyt vieläkään tälle vuodelle! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a!!!
Juuri kun olin hyvässä työdraivissa ja mieli valoisa, niin eiköhän flunssa PRKLE hiipinyt ravistuttaen jäseniä alkaen kutittavalla yskällä ja vilunväristyksillä iltavuorossa torstaina.
Pe aamuna tuntui, ettei jaksa olla yhtään pystyssä ja lopulta piti sitten ottaa saikkua, vaik ei millään olis halunnut.
Flunssan jälkilöylyistä nautin tässä vielä viikkoa myöhemminkin, mutta olo jo aivan toista luokkaa Tosin selkä huutaa hoosiannaa kaikesta makaamisesta.

Ensin oli vielä ihan ok sairastaa, kun sai rauhassa potea sitä makkarissa katsoen lempisarjoja tvstä. Mutta kun siihen viereen ilmaantui parin päivän päästä kiroileva, jatkuvasti valittava MIESFLUNSSA potilas, jonka mä kuulemma tartutin,
niin sairastamisesta tuli jo taakka mulle.
Arvatkaa vaan kuka sen jälkeen hoiti kaiken kotona, oli sitten kipeä tai ei.
Eläinlapset halusivat edelleen ruokaa ja koira lenkille ja kissat edestakas sisään ja ulos.
Tiskit eivät itsekseen tiskaantuneet, eivätkä roskikset tyhjentyneet.
Ruoka, juoma ja lääkkeet eivät lentäneet kaapeista suuhun itsekseen.
Apteekkiinkin oli mentävä ja kauppaan tottakai.
Hermot oli koetuksella, kun ei toista päässyt karkuun minnekään.
Mutta tätähän se on niin myötä, kuin vastoinkäymisissä, vai ei sitä papin aamenta ole kuultukaan.

Olisin jo moneen kertaan lähtenyt töihin mielummin jos tää helkutan flunssa olis hellittänyt, mutta kun ei.
Eilen sitten ajelin vielä edes takas Tampereelle TAYS:siin 128km vain sen takia, että istuin 5 minuuttia lääkärin vastaanotolla.
Mutta matkan ja ajamisen korvasi kyllä se uutinen, että ei näy eikä tunnu mitään epätavallista syövän tiimoilta. Ja näinhän pitkästä aikaa sympaattista lääkäriäni.

Tänään vielä vapaa ja huomenna töihin ja viikonloppu onkin sit pitkää päivää.
Otin kinkun jo sulaan pakkasesta, meillä on Joulu Ma-ke ja sit alkaa työputki. Uutta vuotta ja sen rientoja odotellessa.
Jos tästä taas jotain hyvää hakee, niin hyvä oli sairastaa nyt, eikä myöhemmin :-)

Yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta muina päivinä me SAAMME ELÄÄ !!!

Jahas se on sitten Joulukuu ja vuosi alkaa olla lopuillaan.
On aika muistella mitä vuoden aikana on tullut koettua.
Ensin oli kurkkukipua, jonka johdosta päädyttiin nielurisaleikkaukseen, joista löytyi syöpä.
Jo risaleikkauksesta oli kova juttu toipua. Kovat säryt ym. Puhumattakaan sitten sädehoitojen aiheuttamista ongelmista. Paksua limaa suussa, suun kuivuminen, hiivasieni, jatkuva oksettava olo, metallimakuista suolavettä puski suuhun, menetin makuaistin ja sitä kautta mikään ei maistunut ja yleiskunto heikkeni ja masensi ja suututti.
Samaan aikaan oli oikeassa olkapäässä Kiertäjäkalvon tulehdus, johon pistettiin kortisonia pariin kertaan. Polvi meni alta ja pelotteli viikon verran, mutta parani myös kuurilla.
Koko hoitojen ajan kävin joka arki aamu sädetyksessä Tampereella ja ajoin itse kaikki matkat.
Illat ja viikonloput olin töissä, tehden vielä ylïtöitäkin, ainoastaan viikon saikutin.
Hoitojen loputtua yritin parhaani mukaan toipua.Hiivasieni iski suuhun ekan rentoutumisen yhteydessä. Ja sen kanssa taistelin viikon päästäkseni siitä eroon.
Oikeudesta tuli 17.000e maksettavaksi, Jota varten joutui taas ottaan lisää lainaa.
Selästä löytyi patti, joka paljastui harmittomaksi ja leikattiin pois. Sidekudoskasvain.
Hampaista tippuili paikat peräjälkeen noin 5 kertaa.
Sitten kaikenlaisia ongelmia, joiden seurauksena sisäisen tasapainon järkkyminen ja sitä kautta asentohuimaus. Ja tietysti elämään kuuluu kaikenlaista muuta pientä vastoinkäymistä.
Mutta tässä ollaan edelleen ja entistä vahvempana voisin sanoa.

Viime PT TT kuvat syyskuussa oli puhtaat ja nyt on pelkkä lääkärintarkastus 14.12 Tays:issa
Olo on hyvä, makuaisti toimii noin 95% joka sitten onkin kaksiteräinen miekka, nimittäin 4-5kg on tullut takaisin, joita aion nyt maanantaista yrittää saada pois, mut nähtäväksi jää.
Syljen eritys on parempi, mutta suuta kuivaa aina ajottain ja mulla onkin aina juotavaa mukana.

Nautin jokaisesta päivästä elämässäni ja syöpä on harvoin mielessä.

Joulu ollaan taas töissä ja Uutena vuonna sit juhlistetaan toivon mukaan Uutta parempaa vuotta.
Hyvin täällä porskutetaan. Hyvää Joulua ja parempaa Uutta vuotta kaikille.

Takaisin tasapainoon

Pääsin sitten vihdoin lääkäriin, auto tuli kuntoon ja mieskin voi paremmin.
Hyvänlaatuinen asentohuimaus oli kuulemma diagnoosi.
Mulle tehtiin harjoitteita mennä selälleen maate tyyny yläselän alla ja pää oikealla päin käännettynä, jotta pää hieman alaspäin ja sivulle.
Ja hyvää päivää, että maailma meni ympyrää ja silmät siksakkia ja lääkäri sen selvästi huomasi ,koska pyörrytys meni ohi ja koska alkoi.
Sitten mentiin petillä ylös alas ja ei ollut kivaa ei. Näitä harjotteita sitten piti tehdä kotona ja näin toimin, vaikkakin olo oli tukala ja oksetti niitä tehdessä.
Autokin tuli vihdoin kuntoon ja sitä myöten stressi helpotti siitäkin.

Olen varmaan ennekin jo täällä todennut, että uskon, että henkiset lukot ovat osaltaan aiheuttamassa sairauksia ja vaivoja joita saamme osaksemme.
Ja mielestäni tämä asentohuimaus on siitä selkeä esimerkki.
Koska siis menetin mielenrauhani ja sitä kautta sisäisen tasapainoni, niin menetin myös ulkoisen tasapainon, eli sain asentohuimauksen.

Vaiva korjaantui sillä, että päätin antaa anteeksi henkilölle, joka minua aiheetta tylytti. Annoin siis mielessäni anteeksi, koska eniten kärsin itse siitä jos kannan kaunaa sisälläni.
Lisäksi tein niitä harjoitteita.
Ja kun kaikki oli paremmin vedin pullon punkkua ja muutaman kessun, sekä tuuletin ajatuksia Mikan kanssa.
Google väitti näiden lisäävän huimausta, mutta mä totesin toisin, huimaus jäi siihen.:-)

Sain koko vartalopuudutteen ja sen kautta pystyin taas jatkamaan henkisesti paljon pienemmällä painolastilla maallista selviytymistaisteluani.

Kohdatessani tämän ihmisen taas, jolle anteeksi siis mielessäni annoin, oli kauna väliltämme kadonnut, vaikkemme siitä olleet sanaakaan puhuneet ääneen.
Olimme toisillemme kohteliaita, jopa hymyileviä, vaikkakin luottamus häntä kohtaan sai pienen kolauksen.
Mutta pystyin jo ajattelemaan niin, etten itsekkään todellakaan ole mikään täydellisyys ja teen virheitä koko ajan. Joten pitänee suoda muillekin tämä kipuilu omien epätäydellisyyksiensä kanssa. Ehkä hän joskus mainitsee asian tai sitten ei, mutta ihan miten vaan, olen itse jo saanut mielenrauhani takaisin ja se riittää.

Se on  jännä, että vaikka ei sanoisi mitään ääneen, niin energiatasolla sitä vaistoaa mitä toinen ajattelee.
Tai ainakin minä vaistoan, se on aina ollut minulle luontaista, lukea ihmisiä syvemmin.

Paskaa niskaan urakalla taas!

Jopas taas on sattunut, miks ihmeessä mun elämä on aina tällasta vuoristorataa, vaik en muuta haluaisi kun elää rauhassa, vailla minkäänlaisia ristiriitoja ja katastrofeja.

No alkuun hyvää. Kävin siellä kohdun ultrassa hakemassa varmistuksen, että siellä ei ole syöpää ( äiti sairasti kohtusyövän ikäisenäni)
Minut vastaanotti aivan mahtava naislääkäri, jonka tunnistin välittömästi hengenheimolaiseksi. Olin lyhyen käyntini aikana kertonut osan elämänhistoriaani ennen kuin huomasinkaan. Sain kannustavia kommenteja ja kehoituksen jakaa positiivisuuttani blogissani muutoinkin, kuin syövän tiimoilta ja näinhän aion tehdäkin.

Myooma kohdussa oli entisensä, eikä sitä tarvitse enää kuulemma tarkkailla.
Ja Indivinaa voi koittaa vuoden päästä tauottaa. Saapi nähdä uskallanko? En nimittäin halua sitä hikihelvettiä takaisin.
No juu olo oli mahtava poistuessani lääkäriltä ja päivä päivältä löysin entistä paremmin mielenrauhan ja tasapainon, jota Vaakana aina yritän saavuttaa.

Juuri kun olin parhaimmassa olotilassa sain epäreilun ryöpytyksen niskaani töiden tiimoilta.
Ja kun vaakana en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta, niin en ole siitä yli päässyt, vaikka asiasta on jo viikko aikaa. Mun mieleni märehtii asiaa edestakas ja ympyrää, eikä anna rauhaa. Itse en voi asiaa yksin selvittää, joten en tiedä miten käsitellä se.
Olisiko stressi siitä osaltaan syynä siihen, että eilen mulla alkoi ekaa kertaa elämässäni jonkinlainen asentohuimaus. Ja tänään se on vain lisääntynyt. Eikä olokaan ole kovin hyvä, voimaton.

Stressiä ei myöskään ole vähentänyt auto-ongelmat. Ensin ei saatu yhtä renkaista irti millään talvikiekkojen vaihdon yhteydessä. Ja kun la aamulla olin lähdös töihin, niin auto ei ensin lähtenyt käyntiin ja kun lähti niin akkuvalo palo koko ajan. Ajoin pelko perseessä töihin koko viikonlopun pilkkopimeässä. Eikä meillä päin ole edes katuvaloja, saati piennarta tien sivussa mihin olisi auton voinut ajaa, jos virta olisi sammunut. Olisi seuraavat ajaneet perään lähes varmasti.

No apua olen onneksi saanut hyvän työkamun mieheltä, on vaan kurjaa joutua vaivaamaan muita ongelmillaan. Mies sai sen renkaan irti ja vaihtoi sen. Ostaa työmatkallaan autooni laturin ( vika oli siis siinä) ja vielä laittaa sen paikoilleen. No tänään piti jo vaihtaa, mutta ei sekään mennyt kerralla putkeen, kun olivat myyneet väärän kokoisen tiedoista huolimatta. No huomenna uudestaan.
Eihän siinä mitään, mutta kun tää terveys nyt reistaa ja olis kiva tietää mikä nyt vaivaa??

Yritin jo tänään päästä lekulle, mutta ainut aika olis ollut 12.30 juuri silloin kun mulla oli hammaslääkäri..
USKOMATONTA!!! niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tyypillistä, mä alan pessimistiks, ne ei pety!!
No sain tulehdusarvot katottua töissä, eikä niissä ollut mitään, mikä selittäs.
Joten ei kait auta kun huomenna yrittää uusiks lääkärinaikaa ees tälle viikolle saada, jos huimaus jatkuu samaan malliin. Enhän mä pysty kohta duuniin. Onneks vielä huomenna vapaa.

Lisäksi kotirintamallakaan ei ole kivaa, kun mies on kireä kuin viulunkieli ja taistelee omia masennusoireitaan vastaan. Mun pitäs vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja hoitaa kaikki asiat.

Ja mun kun piti niin nautiskella näistä vapaista ja relata, niin tää on kaikkea muuta!
Saapi nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Aivokasvaimen mahdollisuuttahan mä en todellakaan mieti..Niin ja muuten verenpaineet on loistavat, niissä vika ei voi olla.

Hammastelua, Ultraa ja Papaa

Ihana kaunis aurinkoinen ja kuulakas syksy, kohta synttäripäivä. Varmaan liittyy siihen, että tämä aika on jotenkin niin kotoinen ja ihana.
Elämä on ollut mahtavaa ja ihanaa joka päivä ja hyviä ja vähemmän hyviä uutisia on tullut.

Papa koe oli puhdas jes. Sitten alkoi hampaat oireileen. Ensin vihloi yksi takahammas ja sain perjantaina tilattua ajan maanantaille, mutta viikonlopun aikana lähti  pala etu alahampaasta, joka oli juuri keväällä paikattu.
Olin arvannut, että se lähtee irti, koska Virolainen hammaslääkäri jätti siihen valtavan raon, jonne meni kaikki heinäseipäästä lähtien.
Niinpä sitten ma lekulle marssiessani mulla olikin kaksi paikattavaa hammasta.
Etuhammas ohitti vihlovan ja sain vihlojalle ajan seuraavalle viikolle.
No kuinka ollakaan, ennen kun pääsin seuraavaan aikaan, niin nyt lähti ylä etuhampaasta pala ja taas olin kahden hampaan loukussa.
No  hoidettin vihlova hammas ja eilen kävin sitten hoitamassa ylä etuhampaan, niin kuinka ollakaan mulla on taas uusi vihlova hammas, jolle sain ajan ensi viikolle.
Että voi hyvää päivää!!!
No pääasia, että saadaan hoidettua, mut hieman rassaa.

Hampaiden hoito on nyt vieläkin tärkeämpää kuin ennen, koska nyt on vieläkin kuivempi suu, kuin ennen.
Eikä sädehoito varmaan hyvää tehnyt hampaillekaan, jotka olivat jo ennestään huonokuntoiset.
Mulle annettiin oikein reseptillä erittäin fluoripitoinen hammastahna, jolla pitäs pestä 3 kertaa päivässä vähintään 3 minuttia, joka on musta sikapitkä aika.
No olen petrannut paljon, eli ainakin sen 2x 3min. mut päivällä ei useinkaan muista.

Tänään sain sit vihdoin tilattua yksityiseltä kohdun ultran, jotta saan mieltäni vaivaamasta vielä sen. 2013 siellä oli hieman edellisestä pienentynyt Myoma. Haluan tietää mikä on sen tilanne ja miten hormonilääkitys on kohdallaan.
Olen syönyt Indivinaa jo monta vuotta vaihdevuosiin, jotka mua häiritsi lähinnä niinä järkyttävinä hikoiluaaltoina.
Saatoin 30 asteen pakkasella mennä seisoon ulos alasti, kun niin hehkutti sisältäpäin.
Mika yritti lämmittää kämppää ja meikä auko ovet ja ikkunat. Ei ollut helppoa miehelläkään.
Kokeilin kaiken maailman luontaislääkkeet, mutta ei niistä ollut mihinkään. Maksoivat vaan maltaita. Hormonilääkitystä mietin pitkään, kunnes en enää kestänyt joskus monta kertaa tunnissakin tulevia hikoilukohtauksia.
Yölläkin heräilin ja unenlaatu huononi.
Indivina lääkitys oli yksi parhaita asioita, joka on auttanut elämänlaadussa vaikealla hetkellä.
Tosin en nyt sitten tiedä kuinka kauan niitä saa/ suositellaan syötävän, joten tahdon vähän selvitystä siihen. Mutta voin kertoa, että vapaaehtoisesti en niistä luovu, jos oireet palaavat.

Tänään vapaapäivä ja kuinka ollakaan sauna ja Netflix, sekä hyvä ruoka kutsuvat.

Ai niin ja matka Puerto Ricoon on tilattu Maaliskuun lopussa lähetään Merjan kaa oli sitten syöpää tai ei.

Unia ja unelmia

Ihana lomaviikko lopuillaan. Olen hemmotellut itseäni ja kuntoillut.
Ensin viikonloppuna hain lapset (Lassi 20v ja Jonna 22v) Tampereelta luokseni ja pelattiin monta RISk lauta peliä , enkä voittanut yhtäkään. Ollaan pelattu tätä peliä noin 15v yhdessä. Kaukana on ne ajat, kun kummi dominoi peliä. Hyvin ovat oppineet.
Lapsille kuului hyvää elämässä ja siitä tuli hyvä mieli. Opeteltiin syömään kasvisruokaa, koska Jonna oli muuttanut ruokavaliotaan siihen suuntaan.

Olin muuten Papa kokeessa viime viikolla, josta selviää jos on kohdunkaulan syöpää. Kuinka sekin kutsunta sattui tulemaan juuri nyt. Olisipa kornia, kun omat PT- TT kuvat oli puhtaan, niin sit tuliskin Papa kokeesta jotain löydöksiä, mut uskotaan niin, että puhdas olen sieltäkin. Näissä mun kuvissahan ei siis kohtua näkynyt.

Ma kävin ripsissä ja hammaslääkärissä.
Ti Suomi hävis Ruotsille jääkiekossa ja tiputtiin jo alkusarjoissa kisoista. Kisoista, joiden takia lomani otin. Mutta ei mahda mitään, se on kuitenkin vaan jääkiekkoa.
Ke kävin Mansessa silmälääkärillä, joka ei suositellut mulle silmien Laserleikkausta, josta en kuulemma hyötyisi. Vaan silmien linssileikkausta, joka tietty maksaisi 4000e enempi,mihin olin varautunut. Niinpä tietysti, jään haaveilemaan asiasta toistaiseksi. Sitten ajelin vielä takas Hauholle jalkahoitoon sen jälkeen.
To kävin kampaajalla, joten itseen on hassailtu. Eilen nautiskelin saunasta.
Viikonloppu kuluu rauhallisesti kotona kuntoillen ja koiran kaa lenkkeillen. Kodin rästitöitä tehty pikkuhiljaa joka päivä. Loma on tuntunut pitkältä ja voimaannuttavalta.
Jaksaa taas alkaa aherruksen Maanantaina.

Merjan kaa suunnitellaan ens talveks viikon matkaa Puerto Ricoon maaliskuun lopulle. Ennen sitä on varmaan PT-TT, mutta ajattelen niin, et sekin kuva on sit puhdas.

Näin unta täs hiljan, että olin äitini, (joka siis on kuollut v.-95) kanssa menossa bussipysäkille, mut menimme väärälle pysäkille. Mä huomasin et bussi ajo pysäkin ohi, noin 20metriä eteenpäin seuraavalle pysäkille ja lähdin juoksemaan sinne. Kuski odotti mua ja pääsin bussiin ja suutelin kuljettajaa kummallekkin poskelle ja kaikki matkustajat taputtivat. Äitiä jäi sinne toiselle pysäkille.
Mä tulkitsin unen niin, että vielä ei ole minun aikani kuolla ja, että olen selvinnyt syövästä.
Yleensä en muista uniani, mutta tämän muistan, koska heräsinkin siihen.

Viime yönä näin unta veljestäni, mutta ikävä kyllä en muista sitä tarkemmin.

Kohta synttärit täytän 55v. Tuntuu hurjalta miten aika kuluu niin nopeaan.
Joka hetki pitää elää täysillä ja arvostaen mitä on.
Kiitollinen sydän kerää kiitollisuuden aiheita lisää elämään.

Mä oksalla ylimmällä....

9.9.2016   2+0+1+6=9  Eli vuosiluvustakin tuli 9 yhteenlaskettuna
Ja taas sitten 9+9+9=27 ja 2+7=9 eli päivän teema Torstaina oli vahvasti numerologiaan uskovalle 9
Numero 9Numero 9 on regeneraation, uudelleen syntymisen ja kasvamisen luku.
Uusi syntymä. Henkisyys,  itsensä laajentaminen, ounastelu, eteenpäin meneminen, matkustaminen. Unelmointi, selvänäköisyys, selväkuuloisuus.
Juu koen tämän jotenkin syövän loppumarssilta ja uuden elämän aloitukselta. (aika tosin näyttää)


Aamulla  ajelin Tampereelle kuulemaan tuomiotani syövän suhteen. Hiukan ennen perille pääsyä kävi mielessä, että entäs jos saankin huonoja uutisia?
Miten ihmeessä reagoin siihen jos sanotaan, että syöpä on levinnyt sinne ja tänne.
Yritin työntää ajatuksen sivuun. Perille päästyä sokkeloin sairaalan toiseen päähän pitkiä käytäviä miettien mikähän kohtaloni on. En kauaa ehtinyt odottaa kun numeroni vilkkui ruudulla ja pääsin huoneeseen, jossa oli minulle outo lääkäri, eikä Namu niin kuin piti. Hänellä oli joku kokous tms.


No mukava oli tämäkin mies lääkäri ja huoneessa oli 4 naispuolista harjoittelijaa seuraamassa.
Minulta kysyttiin lupaa harjoittelijoiden läsnäoloon, sanoin, että tottakai, mutta mieli teki sanoa, että riippuu uutisista jos ne on huonoja niin voin romahtaa, enkä silloin haluaisi, että huone on täynnä harjoittelijoita, mutta reippaasti vastasin, että antaa palaa.


Jo pian lääkäri sanoikin, että ei näytä olevan mitään huolestuttavaa ainakaan kuvien perusteella. Olin siitä onnesta soikeena, mutta en uskaltanut vielä pomppia riemusta.
Sitten koeteltiin kaulaa, katsottiin nenä, kurkku ja korvat, sekä sormeiltiin inhottavasti nielun kummaltakin puolelta niin, että meinas yrjö tulla.
Kaikki näytti buenolta, paitsi vas. puoli hieman vaalea. Siihen tuli toinenkin lääkäri katsomaan ja sanoi, että hyvältä näyttää, kuuluu ihan hoitojen jälkitilaan.
Siinä jo sitten uskalsi hymyillä onnen kyyneleet silmissä.
Kuulemma joka toinen kerta kuvataan joten pelkkä lääkärin tarkastus on taas 3kk päästä ja 6kk päästä on kuvaus.


Lähdin tanssien parkkikselle ja siitä Merjalle kyläileen pariks tunniks ja sitten töihin iltavuoroon.
Mikalle soitin tietty melkein heti ja kuulemma putosi kivi päästä :-)
Voi miten olen ollut hyväntuulinen ja tasapainoinen tuon uutisen jälkeen.
Nyt tahtoo vaan tulla paremmaksi Päkäksi päivä päivältä niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
Asetan itselleni tavoitteita, mitä haluan saavuttaa ja toteutan niitä pikkuhiljaa, nautin syksystä ja pimeydestä kynttilöiden kera.
Elämä vaan on niin ihanaa. ja lopuks hieno lause, jonka löysin kätköistäni.


Elämän huvipuistossa pitää kokea kaikki laitteet jotta kehittyisi.

Murehtiminen on vaan hukattua aikaa!

Heips ihana aamu tänään ja tottakai on 7 päivä, se vaan on niin mun luku.
Oli mahtavaa herätä rauhassa aamuun ja juoda kahvit sängyssä. Sitten hieman treeniä lattiatasossa painoilla ja ilmapyöräilyllä lantio liikkeelle.
Siitä sitten Robin kanssa lenkille, ensin tietysti ruokittiin linnut.
Robi juoksenteli iloisena ja vapaana pitkin mettää ja minä perässä sauvojen kanssa mantrojani hokien.
Hetki hiljentymistä metsän keskellä pyhällä paikallani, jota kirkokseni kutsun.
Matka jatkui takasin pihaan. matkalta nappasin omenan puusta ja sitä järsimään omin käsin tänä kesänä öljyttyyn keinuun. Robi säntäsi syömään karviaisia.
Siinä sitä istuin ja ihmettelin kuinka onnellinen sitä voikaan olla ihminen ihan pienistä asioista.

No mutta asiaan. Eilinen taas todisti, että ihan turhaan olin miettinyt etukäteen miten jaksan olla putkessa liikkumatta  ehkä jopa tunnin ja miten saan kulmakorun pois ja takaisin.
Ja miten käteeni saadaan se laskimokateri mitä pitkin varjoaineet laitetaan.

Eilen aamulla heräsin 7 oli kurjaa kun ei saanut juoda edes kahvikuppia. Joten keitin pelkkää vettä, että saisin kurkun aukeamaan. Koiralenkki ja matkaan.
Olin hyvissä ajoin paikalla ja pääsinkin etuajassa sisään. Heti piti sitten vaihtaa sairaalapaita päälle, jätin rintsikat alle, kun kukaan ei sanonut niistä mitään. Sitten piti heittäytyä selälleen sängylle ja jo varasin viereeni lehden ja kännyn taskuun, että saisin ajan kulumaan, kun joku 1.5 h piti siinä makoilla ennen kuvauksiin menoa.
No mut palautettiin taas maan pinnalle, eihän siinä saanut mitään touhuta, kun piti levätä, että lihakset rentoutuu, joten silmälasit sitten suosilla penkille.
Sitten laittoivat laskimoon katetrin, pitkään sitä miettivät ja pumppasin kättä auki ja kiinni, että löytäisivät suonet ja pelkäsin, että se sattuu ja joutuvat moneen kertaan pistään, mutta ei se meni kerralla täydellisesti, eikä edes sattunut, kun inasen.
Taas mulle osui ihana nuori ja komea lääkäri, jolla olis sympaattinen lähestymistapa ja myötätuntoiset silmät. Hoitaja oli myös sydämellinen. Tykkäsin.
Sitten laitettiin keittosuola valumaan ja levättiin noin puoli tuntia, kunnes tuli mies laittamaan varjoaineen valumaan. Ei kirvellyt yhtään, joten homma meni täysin oikein.
Naapurin rouvalla ei sitten mennytkään putkeen ja myötätunto valtasi mieleni, kun jouduin kuulemaan, kuinka hänellä ei mennyt homma putkeen heikoista suonista johtuen.

Aika kului hitaasti, mutta kuitenkin eteenpäin kokoajan. Paleli kovasti, kun ei ollut mitään syönyt.
Vihdoin mut haettiin kuvaushuoneen pukuhuoneeseen tippateline mukana. Ja sitten päästiin taiteilemaan rintaliivejä pois puseron alta ja letkut hihasta läpi, no onnistuihan se, mut ens kerralla tiedän ottaa ne pois heti. Vihdoin pääsin vessaan olikin kova pissahätä jo.

Enpä siinä ehtinyt ihmetteleen enempää, kun jo pääsin kuvattavaksi.
Piti olla koko kehon PT-TT kuvaus, mutta ottivatkin vain maksan alapuolelle asti. Kyselin, että näkyykö kohdun tilanne kuvissa, eivät olleet varmoja. Riippuu kuulemma kohdun asennosta ja maksan suuruudesta.
No sitä pitää kysyä lääkäriltä perjantaina ja pyytää, että ensi kerralla sitten ottaisivat niin, että näkyisi kohtu. Tässähän taas huolehdin ja siis murehdin :-)  että äidillä oli kohtusyöpä ja mulla jo noin 4v sitten löydettiin kohdusta 5cm myooma siis vaaraton, mutta mistä näistä tietää.
Viimeksi kun kävin ultrassa, niin se oli hieman pienentynyt, mutta olis kiva tietää, tai sit pitää mennä taas yksityisesti käymään gynellä.

Laitteeseen makaamaan  housut sai pitää jalassa, alaspäin vedettynä ja sairaalapaita sai olla päällä. Kädet nostettiin pään sivuille ylös ja sitten putkeen. Hoitaja sanoi, että menee joku 20minuttia ja pitää olla ihan liikkumatta. Vaan 20min. jeeeeeeeeeeeeees ja mä kun luulin et voi mennä jopa yli tunti. Helppoo kun heinäteko.
Keksin koneessa ollessani muuttaa 20 minuttia niin, että jos 5 minuttia on 300 sekuntia, niin 20 min. on 1200 sek. joten laskin taaksepäin siitä. Ja aika kuluikin sen ansioista hienosti.
Ei kutittanut nenää, mitä pelkäsin. Suu kuivui hieman, mutta sen kesti ja pissahätä ei vaivannut. Kädet hieman puutui, mutta kunnialla selvittiin. Sitten se loppuikin ja pääsin pukuhuoneeseen. Sairaalapaita oli ihanan lämpöinen, sininen ja sopi mulle hyvin, joten teki mieli viedä se himaan yöpaidaksi, mutta omatunto ei sitä sallinut, joten se jäi kiltisti naulakkoon.
Meikä siitä heti kahville ja Mozzarella paniinille, jotka todellakin maistuivat.

Ähkyssä kaahasin Jonnalle, joka sai kulmakorun paikoilleen, sisältä tuli jotain mönjää.
Niin kun jo aikasemmin epäilin, niin kulmakorun laittaja oli ottanut harvinaisen paljon ihoa mukaan, ei ole ihme että sattui silloin keväällä niin paljon.
Vietettiin hetki laatuaikaa ja Jonna esitteli taitelujaan.
Ensi viikollahan jo nähdään meillä RISK peli viikonlopun merkeissä, kun Jonna tulee veljensä Lassin  kanssa meille, tai itseasiassa mä haen ja vien takas.

Ennen lähtöä kotiinpäin laitoin Mikalle viestin, et sauna päälle kiitos.
Kotona saunaan ja sitten syömään ja katsomaan Nordixia. Mukava lepo ilta.
Perjantai tuloksia odotellessa, yritän olla murehtimatta.

Nyt pitää vielä lisätä tähän, että juuri äsken soi puhelin ja soittivat sieltä isottoopikuvauksista ja meinas sydän pysähtyä, että mitä nyt??? löytykö jotain kiireellistä.
Mutta kysyivätkin, että heiltä unohtui kysyä, ettenhän ole raskaana?
Huvittuneena vastasin, ett juu en ole :-) Huh huh

Veitsen alla jälleen

Kiitollisuus on tämänkin päivän teema pienen paniikin jälkeen.
Eilen aamulla vessan pöntölle läsähtäessäni nimittäin vc:n kannen yläosa osui selkääni ja tunsin jonkun oudon kohouman olevan selkäni ja kannen välissä.
Oli sitten niin keskellä selkärankaa, että vain vaivoin pystyin sitä hieman hipomaan.
Joku pattihan siellä oli. Ja eka ajatus: No niin nyt se on levinnyt selkärankaan.
Sitä sitten Mikalle näyttään ja itse yritin peilin kautta kurkkia, mutta ei siitä mitään selvää saanut. Siihen sitten aluks Bebanthenea, ei auttanut. Illalla laitettiin  ötököiden puremiin tarkoitettua rauhoittavaa voidetta siihen. Kirveli vaan.

Aamulla kun heräsin oli patti heti mielessä ja siellähän se oli entistä isompana ( tai ainakin kuvittelin niin) Saman tien soitto terppariin yritin kähistä asiani (kurkku tukossa näin aamuisin edelleen) tuttu ihana hoitsu vastas puhelimeen ja sainkin ajan jo 40 minutin päähän selitettyäni huoleni hänelle. Viikonloppu nimittäin oli taas tulossa, enkä pystynyt edes ajattelemaan, että joutuisin vatvomaan tätä päässäni lomani viimeisinä päivinä, maalaten kaikenlaisia kauhukuvia edessä olevasta.

Vauhdilla kuppi kahvia naamariin ja kaasua ja 5min. niin olin TK:n edessä.
Siitä vartti ja olin jo operoitavana. Puudutetta pistettiin ja pattia puristeltiin ja leikattiin pois.
Hän oli nimeltään Sarveisontelo ( epidermaalikysta "aterooma")
Poistuin paikalta Kefexin resepti taskussa ja suunnattoman kiitollisena ja onnellisena.
Olin hetkeä aikaisemmin vain vaivoin saanut itseäni pidäteltyä hyökkäämästä lääkärin kaulaan, kun hän ilmoitti, että ei tämä ole mitään vakavaa, vaan täältä tullee eritettä. Napataan se pois.
Siispä vaan hymyilin koko naamallani ja kiitin ja kerroin olevani todella huojentunut tiedosta.

Kotiin päästyäni mies oli kauhuissaan kuultuaan, että hän joutuu hoitaan tätä mun haavaani ja jopa puristaan sieltä eritettä, jos on tullakseen.
Palautin hänet äkkiä maanpinnalle ja annoin hänen ymmärtää, että tässä kohtaa pitäisi olla kiitollinen siitä, että selvittiin näin vähällä, eikä itkeä sitä, että hän joutuu vastenmieliseen hommaan.
No hetken asiaa mietittyään hän sai asiani sisäistetyksi, mutta epäili edelleen, että osaakohan hän?
Miehet...voi hyvää päivää..vaik mul olis mikä...niin se on aina hän jolla on vaikeaa...ei aina jaksas tätä yksin kaiken kantamista.
 No joo eihän asia nyt ihan niin ole, mutta joskus vaan ketuttaa, että se on aina nainen, jonka pitää kestää ja ymmärtää.

Kesä vetelee viimesiään siitä ei pääse mihinkään, lehtiäkin jo tippuilee ja haisee syksylle, mitä kylläkin rakastan, olenhan Lokakuussa syntynyt.
Kesän lomat on lusittu ja juhlat juhlittu, ilman isompia haavereita ja sienikin on pysynyt poissa.
Ruokahalukin makuaisteineen on varmaan joku 80%
Paino on ihme kyllä pysynyt siinä -15 kg minkä tippui silloin keväällä.
Joten jos syyskuun kuvat on puhtaat, niin voisi yrittää tiputtaa ihan oikeesti taas muutaman kilon.

Ei ole enään kun vajaa 2 viikkoa, niin kuullaan miten ämmän käy?
Eniten mua pelottaa se, että kuinka pystyn siinä putkessa oleen 1.5h liikkumatta? Mua alkaa kuitenkin pissattaan, kutittaan, suuta kuivaan ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta.
No ei auta, se on tämäkin ihanuus koettava, joten eteenpäin sano mummo lumessa.

Paluu arkeen

Noh nih lomat lusittu ja huomenna töihin sais taas raahautua.
Fiilikset ihan hyvät. Juhannus meni kunnialla.
Porukkaa sitten saapui kuitenkin, ja oli todella kivaa. Paljon naurua, laulua, karaokea, bilistä, erilaisia lautapelejä. Texas Holdemia, saunomista, uintia, grillaamista ja hyviä keskusteluja kaiken älämölön keskellä.
Itse muistin/ osasin ottaa tällä kertaa rauhallisemmin, jokohan vanhus jo alkaisi pikkuhiljaa oppimaan, ettei ole enään 20v?
Söin vaikka ei olis niin kovin maistunut ja join  paljon vettä ja pitkiä drinkkejä.
Sähkötupakkaa poltin ja muutaman oikean savukkeen. Otin Mycostatinia sienen ehkäisyyn, enkä juonut yhtään olutta.
Tiedä hänestä mikä sitten vaikutti eniten, mutta sieni ei saapunut ja suupieletkin pysyi kiinni.

Muutoinkin on ollut ihan mahtava loma. Kelit on suosineet, vaihtelevaa sellaista, mutta ei sentään kylmää ja koleaa.
Tää viikko on lepäilty ja touhuiltu pihalla kaikkea pientä ja huonoilla keleillä katsottu Netflixiä ja nyt suur siivotaan.
Perjantaina olis ollut yhdet bileet työkamulla joihin olis ollut kiva mennä, mutta pakko spkipata, kun ei viitsi rääkätä tätä suuta enempää, kuin on pakko.
Niin sientä ei tosiaan tullut, mutta juhlien jälkeen suu kuivui entistä enemmän ja kurkku on tukossa aamusin. On ollut aika tuskaa tuon kuivumisen kanssa, kun sylkeä ei tunnu erittyvän yhtään. Varsinkin yöt ovat vaikeita, kun herää vähän väliä siihen, että pitää kostuttaa suuta. Ei kiva ei.
Mutta hieman parempaan suuntaan on kuitenkin taas menty. Makuaisti on palautunut jo osittain sanoisinko 60-70% maistan jo makuja. Ja jopa nautinkin jo joistain mauista, kuten mehujäästä ja mansikoista. Olen siitä sanomattoman onnellinen.

Ja sitten asiaan. Nyt saapui kutsukirje syksyn rientoihin Tays:siin joka hieman loi tummaa varjoa kaiken päälle.
Yritän sitkeästi olla ajattelematta, että silloin tulisi huonoja uutisia, mutta ei tämä helppoa ole itseään vakuuttaa, että juuri minä olisin se onnekas, jolla syöpä ei leviä tai vaihdu toiseen syöpään. Vai olisiko kuitenkin niin, että jos ei leviä, niin se ei kuulu sielun suunnitelmaani vaan jotain muuta?
Eli 1.9 verikokeisiin Hauholle 2142 P- Krea
6.9 Koko kehon aineenvaihdunnan laaja PET- TT (18FDG ) ( JN4JR ), ( JN4KR ) varaa aikaa noin 3h.
 Ja se tärkein  Läväri pois..voi ei!!! miten mä saan sen pois ja taas takas?...no jospa Jonna auttais..on sitä ihmisellä huolenaiheet.. :-)
Ja sitten 9.9, 2016 Namulle kuuleen tulokset se on kohtalon päivä se !!! KÄÄK JA HELP

Ensi viikolla Manseen Kesäteatteriin bestiksen kanssa. Olis J. Karjalainen ja karokeakin teltassa Keskustorilla silloin. Saapi nähdä kuinka ämmän taas käy. Kesällä on ihan liikaa näitä kiusauksia, missä pitäisi ilolientä nauttia. Näihin fiiliksiin. Kaunista kesän jatkoa.

Lomatunnelmissa

Juhannusta kohti juu. Taitaa tulla rauhallinen Jussi, kun osa kavereista sairastaa ja osa ei vaan pääse tuleen tällä kertaa, joten voipi käydä niin, että ollaan kahdestaan tällä kertaa. Itse asiassa se voi olla hyväkin. On helpompi ottaa rauhallisemmin tää Jussi kun ei oo kanssa örveltäjiä kuin 1 rakas siippani :-)

Oikeudenpäätöskin tuli sit tähän samaan syssyyn. Sain kunnian maksaa 17.000e johon olin jo ehtinyt varautuun lainoilla onneks. Mut sitä myöten kaikki vararahasto on taas nollilla ja lainanlyhennykset joka kk on saatava maksettua.
Niin että ei tarvitse ihmetellä miksi tässä yritetään vääntää ylitöitä joka kk.
Nimittäin normipalkka ei vaan riitä.
Tottakai oikeuden päätös otti pannuun ja tuntuu erittäin epäreilulta, mutta nyt oon jo siinä vaiheessa, etten enää jaksa tätä taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Vaan halusin sitten äkkiä eroon koko shitistä ja maksoin kaiken saman tien pois, kun kerran päätös oli tämä.
 Korkeimpaan oikeuteen ois kait vielä voinut valittaa, mut se maksaa, eikä ole voimia.
Se siitä maksettu on, ompahan takana.
Kuinka oikeesti kaikki paska voi tulla aina yhtä aikaa?
Astrologian mukaan oon käynyt historiallisen jakson läpi, jolloin kentällä kaikki sairaus, raha-asiat ym...ja nyt pitäs alkaa tasottuun ja pahin olla takana! Kiitos odotan sitä todellakin!!!

Kurkkua kahistaa edelleen aina välillä. Sinne tarttuu esim.tomaatin, kurkun ja hedelmien kuoret ym. sellainen. Varsinkin nukkuessa suu kuivuu ihan sikana, vaik käytän noita suun kostukkeita. Olen näes suuhengittäjä, jolloin suu on auki nukkuessa ja kuivuu senkin takia enempi hengittäessä kuin niillä jotka hengittää nenän kautta.
Joo suu kuivuilee edelleen myös päivällä. Pastillia ja kostutusta tarvitaan aina lähelle.
Makuaisti on edelleen heikko, mutta parempaan päin kuitenkin.
Nyt sentään pystyy syömään eri asioita, vaikka niistä ei iloa saakkaan.
Usein eka haarukallinen maistuu hyvältä ja aattelee, että ihanaa tää maistuu, mut seuraavat haarukalliset ovatkin sitten pettymys.
Niin kävi eilenkin kun mun suurin herkku kesällä grillijuusto tuotti pettymyksen.
Muutoin mulla ei nyt olekaan terveys ongelmia, kuin tuo suu.

Kävin eilen Tallinnassa, enkä tuonut vihreetä röökiä. Aion nyt pyhästi olla polttamatta Juhannuksena. Original lonkeroo aion kokeilla ja kirkkaita juomia erittäin pitkällä lantrinkilla, joihin sitruunaa, puolukkaa ja karpaloa. Mycostatin pullosta muutama huikka.
Saas nyt nähdä tuleeko sieni takaisin? Se on nyt mun suurin pelkoni.
Sen näkee sitten Jussin jälkeen.
Paino on pyörinyt nyt tässä samassa -15/ -16kg
Jos olisin normi ihminen niin paino ois tippunut 10kg enempi näillä safkoilla, niin vähän saan alas meneen.
Mut mun painonpudotus on aina ollut todella vaikeeta. Kunpa pysyis ees tässä.
Nälkää en oikeastaan tunne vieläkään, mutta tulee heikko ja tyhjä olo kun huomaa 16 aikaan ehtoolla, ettei ole syönyt mitään koko päivänä.
Hups näin on päässyt käymään pari kertaa.

Juu mutta tällä hetkellä kaikki tulevat ongelmat ovat vielä iloisesti edessä ja hankalimmat takana. Niin että eipä murehdita yhtään etukäteen. 2 viikkoa lomaa ja duunin voi unohtaa siksi aikaa.
Lähenpä valmisteleen Päkän baaria Jussikuntoon ja ei muuta kun kannat kattoon ja itketään sitten taas kun sen aika on! Hyvää Juhannusta kaikille <3

Superkiitokset TAYS

1.6.2016 = 7 eli numerologisesti kun kaikki lasketaan yhteen, niin eilisen päivän numero oli 7, joka on siis onnen numeroni ja kaikki meni putkeen. Supermahtava päivä.

Tays korvasi moninkertaisesti viimeisen pettymyksen aivan mahtavilla persoonilla, joita eilen tapasin.
Aamusta ajelin eka Jonnalle ja vein sädehoitonaamarini tuunattavaksi, et saan sen joskus baarin seinään. Kummityttö kun on taiteellista sorttia. Jonna kertoili myös Englannin matkastaan, jota innoissani kuuntelin, oli mukava aamuhetki.
Sitten suunnistin sairaalaan. odottamaan korvapolille. Ilmottautumis automaatti ei antanut kuitteja. Pientä härdelliä sen johdosta, mutta muistin ulkoa numeroni.
Ensin syöpähoitajan vastaanotto. Siellä viihdyin melkein tunnin. Oli suurta sielujen sympatiaa. Vuodatin kaikki huolenaiheeni ja olin täysin rehellinen vaivoissani ja murheissani, toki myös kiitollinen.
Hoitaja oli mielettömän myötätuntoinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen asioistani.
Sain suunnattoman paljon voimaantumista ja hyvää mieltä tästä kohtaamisesta.
Sain kuulla olevani vähintäänkin harvinainen tapaus. Mentyäni hoidot läpi viikon saikulla, tehden jopa hieman ylitöitä. Ja vaikka olen laihtunut 15kg, niin yleiskuntoni on silti pitänyt.
Kaulan iho on myös ihan ok, vaikka en sitä auringossa ole suojannut, vaan laittanut Baby oilia, niin kuin muuallekin. Välillä kyllä suojaavaa aurinkorasvaa.
Kyseli multa haluanko johonkin tukiryhmään, johon vastasin, että ei kiitos.
Johon hoitaja naurahti, että näin hän arvelikin minun vastaavan.
Kyselin syksyn tulevasta PT kuvauksesta, että mites toi kulmalävistys pitääkö ottaa pois?
Saan siitä tietoa myöhemmin.
Riippuu siitä otetaanko kuvat päästä varpaisiin, vai silmien alapuolelta alas.
Toivoin kuvausta Syyskuun alkupuolelle, koska elokuun loppu on lomaa enkä aio lomaani pilata sillä.
Eiköhän se onnistu.
Juteltiin syömisistä ja juomisista. Ei kannattaisi kuulemma laihtua enempää, ja makuaistia kannattaa ärsyttää, niin kuin olen olettanutkin. Tarviipa sitkeästi yrittää.
Kysyi paljonko käytän alkoholia? Ja kerroin, että harvoin, mutta viikkoannos meneekin sitten kerralla.
Kerroin sitä yrittäväni hillitä, koska toleranssikin on laskenut.
Lähtiessäni pois kerroin hoitajalle, että hän on aivan mahtava, ja sain vastauksen, että niin sinäkin. Lämmitti mieltä, suorastaan leijuin sieltä pois käytävälle odottamaan pääsyä lääkärille, jonka näin hoitojen alussakin.
Tämä minun ihana lääkärini, sanotaan häntä Namuksi. Sympaattinen mies pilke silmäkulmassa. Katsoo oikeasti silmiin, pieni virne taka- alalla.
Tutkiva katse, eikä komeuskaan ole haitaksi. Huumorintajuakin löytyy. Kaiken kaikkiaan paras lääkärikokemus ikinä!
Tuntui tutulta ja turvaliselta kertoa kaikki samat huolet hänelle alkoholinkäytöstä lähtien.
Oli sitä mieltä, että kyllä tilanne suussa paranee vähitellen.
Makuaistikin kyllä sieltä vielä tulee takaisin. Ja että hiivakin liittyisi lähinnä sädetykseen ja kun kudokset paranee, niin eiköhän sekin vaiva väisty. Tosin oli sitä mieltä, että Juhannus kannattaisi ottaa iisisti ja antaa aikaa suun parantumiselle.
Noooooo katsotaan en mene lupaan mitään. Yritän kyllä kaikkeni. Nauroinkin sitä Namulle, että jos otan toiseen käteen siiderin ja toiseen Mycostatini pullon, niin toimisikohan se?
Namu katsoi kurkun, tunnusteli kaulaa ym. ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Kurkku hieman punoitti, mutta hiivakate oli poissa.
Syksyn PT kuvissa jos ei näy mitään, niin on hyvä. Jos näkyy jotain, niin sitä pitää sitten tutkia lisää, ei ole välttis syöpää.
Oli aivan mahtava tapaaminen tämäkin ja toivotimme toisillemme hyvää kesää.
Sain muuten Caphosoliakin, joka on jo nyt auttanut suunnattomasti.
Matkalla parkkikselle pääsin myös halaamaan yhtä lempihoitsuistani.

Kaikenkaikkiaan kymppireissu. Ja päivä sen kun parani. Marssin parkkipaikalle, ekan parkkiautomaatin edessä jono, jotain tomintahäiriöitä. No kävelin parkkiksen toiseen päähään, missä olikin sama juttu. Kortit ei toimineet, piti olla käteistä. Mulla oli onneksi 5e lompakossa, jota aloin sovittaan automaattiin.
Vieressäni oli nuori mies, joka oli epätoivoinen ja manaili, että mitä hän tekee, että lapset on kuumassa autossa ja mistä hän nyt käteistä saa?
Minä siihen, että mitäpäs jos minä maksan sun parkin, jos vaan tää loppuraha riittää.
Mies ei meinannut uskoa korviaan ja oli aivan onnesta sykkyrällä. 2e oli hänen maksunsa, riitti onneks rahani. 
Hän olisi halunnut tilitiedon tai jotain. En halunnut vaivaisen parin egen takia.
Sanoin vaan, että laita hyvä kiertään. Leijailin tulikuumaan autooni ja mieleni valtasi suuri kiitollisuus, että sain kokea tämänkin hetken. Miten hyvä mieli tulikaan pienestä teosta.
(Olin juuri 2 viikkoa sitten täyttänyt ilmastointi aineen korjaamolla, mutta se ei kestänyt kun päivän, eli on jotenkin hajalla, mutta auto on niin vanha, etten sitä rupee korjaan enään. Jospa ensi vuonna olisi varaa vaihtaa tms..)
 Niinpä ajelin kuumuudessa takaikkunat raollaan Hauholle päin, kunnes hetken päästä liftari.
Olin jossain ihme tilassa, sillä en ehtinyt miettimäänkään, kun olin jo itseni parkkeerannut tien sivuun ja viereeni asteli partainen pikku-ukko, joka kertoi nimekseen Sergei.
Hän asuu Tampereella oli joku  tutkija entinen luonto aktivisti.
Menossa liftillä synnyinpaikoilleen Venäjälle. Matkalla sitten Englantia väännettiin ja hän jäi Hauhon kupeessa kyytistä pois.
Meikäläisen eka liftarikokemus näin päin. Itse oon nuorempana liftannut usein ympäri Suomea.

Toinen päivän hyvää työ tehty. Kyllä se takaisin päinkin virtaa.
Kotona heti uimaan ja aurinkoon oottaan saunan lämpiämistä. Ja eiköhän posti tuonut vielä iloisen raha yllätyksen, joka auttaa taas hieman eteenpäin. Täydellinen päivä kerta kaikkiaan.
Kiitos Maailmankaikkeus kaikesta hyvästä mitä tielleni taas olet tuonut.
Näihin tunnelmiin :-)

Kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa?!

Voi hyvää päivää taas, pahin on taas takana hulvattoman iloittelun seurauksena.
Miksi mua ei varoitettu lääkärin toimesta, että jos otan alkoholia niin sieni saattaa tulla takaisin suuhun ja hallelujaa missä mittakaavassa!
Oon kokenut taas pieni muotoisen helvetin suussani ja sit kautta päässäni noin viikon verran.

Oliko oikeesti liikaa maailmankaikkeudelta pyydetty, että olisi saanut normikankkusilla juhlista selvitä? Eiiiii todellakaan, suupieli auki, joka aukee kun yleiskunto laskee ( siihen auttaa vain Zovirax) ja sellanen peite hiivasientä suussa, että hyvä kun henkeä sai tahi pysty nielemään.
Jatkuva yrjötys taas aamusta iltaan, ei pysty sanoin kuvaamaan sitä olotilaa.

Aamusta jo soitin Tays:siin ja jätin Mycostatin reseptipyynnön uusimisen ja lupasivat vasta puolenpäivän jälkeen lääkärin laittavan.
Kyttäsin ja kyttäsin Omapalvelusta joko näkyis, kello jo 14 ja tietysti perjantai eikä näy.
Kuinka kauan voi mennä yhden reseptin uusimiseen? Ehkä minutti?
Ei kun uutta soittopyyntöä, sit sain kuningasidean.
 Itkin huoleni Hauhon TK:n hoitsulle, joka välitti huoleni lääkärille, joka jo kohta soittikin ja sain puolen tunnin sisällä reseptin. Jumalankiitos pienestä paikkakunnasta ja ihanista ihmisistä täällä!!!

Mulla oli jo lääke suussani, kun vihdoin joskus 3 aikaan soittivat Tays:sista pahoitellen asiaa.
Vastasin kohteliaasti, että en tarvitse enää heidän palveluksiaan asian suhteen, kiitos. Vaikkakin sisäisesti kiehuin raivosta, hitaasta ja välinpitämättömästä toiminnasta, koska olin suurinpiirtein rukoillut aamulla nopeaa toimintaa suussani olevan helvetin takia, niin ei!!
Ei tapahtunut yhtään mitään! Olin ja olen edelleen niin pettynyt ja vihainen!
Ensimmäinen kerta, kun koen kokeneeni suurta epäoikeudenmukaisuutta ja hätäni sivuuttamista Tays:sin toiminnan ansiosta.

No viikko on mennyt sientä parantaessa, kanuuna ei ollut mitään siihen verrattuna. Etsin netistä kaiken tiedon siitä, mitä muuta voin tehdä suuni ja yleiskuntoni parantamiseksi.
Se että en voinut juodessa syödä, kun sitä fucking makuaistia ei vieläkään oikeastaan pahemmin ole. Niin laski yleiskuntoni tosi alas kaiken sädetyksen jälkeen vielä.
En tiennyt, että sieni muhii edelleen ja voi uusiutua. Jostain netistä luin naisesta joka kertoi, että hänen miehellään se uusiutuu heti jos ottaa yhdenkin paukun.
Tässäpä tuleekin sitten paljon kysymyksiä lääkärille ensi viikolla.
Voinko enää ikinä juoda? Onko mitään lääkitystä, joka estää sienen takaisin tulon.

Oon nyt kotikonsteina harjannut kieltä ja kitalakea soodalla, purskutellut suolavedellä. Juonut karpalomehua, sitruunaa. Syönyt karpaloita ja puolukoita.
Kuulemma kehon oikeanlainen happamuus poistaa sientä. Oon nyt saanut sen suurinpiirtein hallintaan taas, mutta mites taas Juhannus?
Ajattelin jo, että jospa keskityn sitten vaan grillaamiseen ja syömiseen, mutta vaikee siihenkään keskittyä jos maku-aisti ei toimi silloinkaan?
Laitanko siis säkin päähäni ja ripottelen tuhkaa ylleni ja meen kellariin piiloon Jussiksi, kun sattuu se lomakin taas sit oleen.
En oikeesti halua sitten alkoa enään ikinä jos tää toistuu joka kerta? Tuleeko musta absolutisti?
Luin myös, että sieni aiheuttaa uutta syöpää, ehkä suuhun, nieluun. PRKLE nyt oikeesti ituttaa, jos oon itelleni tuhoa lisää aiheuttanut?
Poltin myös muutaman kessun iloitellessani, se kuulemma takuu varmasti tuo sienen suuhun takaisin.Sekin olisi ollut hyvä tietää? Mut netistähän toikin piti kaivaa esiin.
Siitä voin kyllä luopua kokonaan, vaik tältä istumalta, mut please älkää viekö multa ilolientä lopullisesti, miten mä sit osaan juhlia? rentoutua?

No jos se tulee eteen, niin sekin on vaan nieltävä ja opeteltava aivan uudenlainen elämäntapa, mihin ei kuulu kosteat juhlat ollenkaan.
Siihenkö loppuu vähäinenkin sosiaalisuuteni vapaa-ajalla. Oon muutoinkin tällainen erakko nykyään. Vähintäänkin mielenkiintoista, mihin elämä tästä vie?

Mä kun nääs uskon, et mun sielu on ennen tänne tuloa valinnut nää kaikki vaikeudet ja opinpaikat, joissa nytkin taistelen. Joten ei auta kun pitää pää kylmänä, välillä kaatua ja taas nousta ja rynnistää eteenpäin, kyl täs maaliin mennään vaikka kontaten!!!

On ollut kyllä ihanat loma-ilmat! la- su pitkään töihin , kyl se tästä taas, kattellaan...moikkelis <3

Tasapainottelua ja tulevaa ilottelua

Heips 3 viikkoa tänään hoitojen loppumisesta. Ei ole helppoa ollut vieläkään.

Loma loma loma....viikko lomaa ja 5 päivää vapaata perään.
- 14 kg on kyllä kiva.
Makuaistia ei edelleenkään ole. Oon kyllä yrittänyt ärsyttää suutani eri mauilla, ajatuksella, että ei kai se makuaisti herää, jos en sille anna ees mitään tunnisteltavaa.
Mut ällöttää vaan yrittää syödä, kun ei saa nautintoa siitä ruoasta. Syön siis edelleen 3-4 protskupirtelöä päivässä thats it!
Sitruunasta maistan osan ja viili maistuu enempi itselleen, siinä edistysaskeleita.
Sylkeä suuni on tuottanut viimeisen viikon aikana jopa enempi kun aikaisemmin.
Tiedä sitten johtuuko vaan paranemisen prosessista, vai siitä Chaposol loppui jo viikko sitten.
Oon nyt sit suolavedellä huuhtonut suutanani, mut ei se auta niin hyvin.
Aamusin meinaa yrjötä, kun kurkkua, kitalakea ja kieltään yrittää puhdistaa yön aikana tulleista katteista.
Hammaslekussakin olin taas kun paikka heilui. Jouduin kertomaan muunneltua totuutta, että paikka on irti, et yleensä sain ajan. On tää yhteiskunta mennyt hulluksi, et apua et saa ennen kun vahinko on tapahtunut.
Sainpa taas kivoja uutisia hampustakin, mul on joku sairaus ikenissä, et mun monet muutkin hampaat heiluu ja lopulta kuulemma tippuu pois.
Ja taas muistutettiin hammaslangan käytöstä, mitä mä inhoan käyttää, kun se jää kiinni hampaisiin ja oon saanut sillä ennenkin paikan irti.
Tuntuu et tää koko keho vaan rapistuu ja hajoaa.
Suu ei vieläkään tunnu yhtään omalta, mut paremmalta kuitenkin.

Mut hei eilen olin shoppaileen ja katsoin TYYTYVÄISENÄ itteeni pitkästä aikaa ehkä noin 15v sitten olin samoissa mitoissa.
Ne muutamat vaatteet mitä sovitin, sopivat mulle ja näytin hyvältä.
Ette voi uskoa miten mahtavalta tuntuu kun maha ei pömpötä niin, ettei tunnu siltä, et toinen perse on mahan paikalla :-)

Sain muuten 700e matkakorvauksia sairaalamatkoista, joka auttoi kivasti talouteen.
Laitoin 500e sivuun ens kuun tulevaa Tallinnan ostosmatkaa varten. Ja se saa luvan pysyä sivussa.

Torstaina ja Perjantaina saapuu vieraita katsoon kisoja meitin kaa.
Ostelin pizza-aineita ja grillattavaa.
Tosin ei kiva ettei ne sit itelle maistu, mut on täs viel muutama päivä aikaa, jospaaaaa
Konjakilla vois sitten herätellä maku -aisteja tai polttaa ne lopullisesti.
Jos viina sauna ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi, mistä mä saan tervaa?
Ai niin mul on sitä saunan kiukaalle laitettavaa Tervalientä joooooooooooooooo.

Tänään Suomi- Kanada, toivottavasti voitetaan, et saadaan helpompi vastus välieriin.
Sitä kohti ja kannat kattoon. Nyt juhlitaan Ihanaa Leijonat ihanaa!

Kiitollisuus ja onnellisuus

Aamuisin herään innoissani uudesta päivästä kiitollisena ja onnellisena, että kesän kynnyksellä ollaan ja parempaan päin  menossa terveyden suhteen ollaan, näin ainakin ajattelen.
MM- kisat käynnissä mikä on mulle joka keväinen ihanuus jännitysnäytelmä vertaansa vailla.
Suomi onkin pärjännyt hienosti tänäkin vuonna alla 3 voitettua peliä.
Pihaa ja terassia laitetaan innolla kesäkuntoon valmiiksi ensi viikon huipennukseen
MM- loppu otteluihin ja kavereiden saapumiseen meille.
Tarkoitus olisi juhlistaa MM- kisoja ja hoitojen loppumista, sekä kevätttä.

Saapi sitten nähdä miten se on käytännössä mahdollista, sillä vieläkään ei mikään maistu ja suun ongelmat on olleet vieläkin samoja kuin aikaisemmin, ehkä hieman vähenevissä määrin.
Tänään on 2 viikkoa hoitojen loppumisesta ja nyt pitäs alkaa paranoon, joten ny sit äkkiä viikossa meikä kuntoon kiitos. Ois niin kiva maistaa joku konjakki paukku, kun Suomi tekee maalin.

Eilen pesin matotkin, meni 3 tuntia olin ensimmäinen matonpesupaikalla Hauholla.
Ukot tuli putsaan altaita kun siellä jo pesin pää höyryten.
Mika pesi painepesurilla terassin kakan laskeutumisen jälkeen.
Nimittäin naapurin isännät sai äitienpäivän aattona levitettyä ulosteet pellolle ja ne aina leviää meidän terdelle. P:N haju alkaa vihdoin hälveneen muutaman päivän häirinneenä.
Tänään vuorossa ulkojääkaapin ja pakkasen vuoro ja jokavuotinen jännitysnäytelmä, että lähteekö kaapit käyntiin. Tottakai, eiks niin. Sitten ne täytetään itse tehdyillä jääpaloilla ja kaljalla ym.
Uima-altaan täyttöä taas tänään myös, sekä imurointia, ihan sellainen muovinen allas vaan, mut siihen on ihana kesällä heittäytyä ainakin saunan jälkeen jos ei muuten rohkene.

Postissa tuli aika korva/ kurkku lääkärille tsekkaukseen 1.6 onneks oli vapaapäivä, ei tarvi alkaa vaihteleen. Ensi viikolla otetaan kilpparista verikokeet sitä varten.
Sain nyt epikriisini jossa lukee: Määrittämätön nielurisasyöpä
PAD:ssa vas. tonsillassa lähes koko risakudoksen  kattavana Gradus 11 invasiivista levyepiteelikarsinoomaa, joka ulottunut paikoin resektiopintaan. Oikeassa tonsillassa ei poikkeavaa.
Tehty vielä P16 imunovärjäys, joka positiivinen viitaten HPV- etiologiaan.
Suun ja kaulan CT:ssä ei suurentuneita imusolmukkeita. Tuumoriluokitus T2 NO MO

Sädehoidon päättyessä suun limakalvot siistit vas. tonsillakuopassa ja lakikaarissa Gradus 1 mukosiitti, ei katteita. Kaulalla iho siisti, eikä palpoiden poikkeavaa, ei myöskään solisalueilla.
Labra kokeet normaalit.

Näillä mennään. Nyt innolla ulos koiruksen kanssa ja hommiin vapaapäivä.

Vedin muuten karaokea töissä asukkaille Sunnuntaina ja ääni kesti melko hyvin, tosin suu kuivui kovasti ja piti olla pastilli suussa kokoajan. Mut hei mä lauloin :-)

Se on rakkautta rakkautta vaan....

Heikun keikun viikko on vierähtänyt viimeisestä hoidosta.
Aurinko paistaa ja mieli on korkealla. Menossa kohta jäsenkorjaajalle, sain luojan kiitos pika-ajan ihanalta Arjalta. Nimittäin Maanantaina kun nousin portaita, niin oikeassa polvessa vihlaisi ja jalka meni alta, sitten olin illan töissä ns. hyppärinä, joka menee pitkin taloa auttelemassa muita, niin koipi meni useaan otteeseen alta pois. Olin ihan ihmeissäni ja pelotti, että polvi menee pois paikoiltaan tms.

No eilen oli vapaapäivä ja jalka tuntui paremmalta, enkä lääkäriä tuntenut tarvitsevani, varsinkin kun sain tän ajan tälle päivälle. Katsoo sitten jos tästä ei ole apua, mut uskon ja toivon että on.
Ei please nyt uutta vaivaa taas, eikö jo ala piisaan PRKLE!

Oon ollut ihan taivaissa henkisesti kun hoidot loppui. Töihin oli kiva mennä ja hyvä olla, kunnes tää jalkavaiva nyt sitten...mut jospa se tästä?

Se on kesä nyt laitetaan pihaa kesäkuntoon innolla. Mika haravoi pystytti uuden sinisen juhlateltan takapihalle, kun entinen vanha valkoinen lensi puuhun revettyään kahtia tuulen voimasta.
Meikä sai eilen hieman kukkia laiteltua. Leikkasin ja harjasin koiruksen karvoja on nyt ihan vauvan näköinen, vaik kohta 10v täyttääkin.
Haettiin eilen pirttikalusto kirpparilta telttaan, et voi siel sadetta pidellä.

Sitten puuhaan pienimuotoista kisakatsomoa MM-kisojen tiimoille. Ollaan oltu sitten melkein 5kk selvin päin ilman mitään alkoholiin viittaavaakaan, joten tajusin siitä eilen Mikaa kiittää kyyneleet silmissä. Ymmärsin juuri, kuinka suuren rakkauden teon hän on mulle osoittanut kevään kuluessa. Vaikka miehen on tehnyt kuinka mieli relata ja nollata päätään ja baarikaappi on täynnä viinaa.
 Niin ei ole mies kertaakaan vihjaissut, että hän ottaisi nyt alkoholia. Ei ole stressanut mua sillä, vaik helppoo ei ole ollut. Hieno mies mulla, todellakin rakkauteni arvoinen <3
Jee MM-kisat alkaa ja pääsee vihdoin rentoutuun.

Suun ongelmat ei ole vielä yhtään helpottaneet ja pahoinvointitabut on arkea vieläkin. Yksi paikka hampaasta on lähtemässä ja polvi ja hieman olkapää kiukuttelee, mut hei mieli on virkeä.
Ja keinussa eilen istuessa putosi tukipuun palkki päähän voimalla, onneks ei ruuvi iskeytynyt päähän, se nimittäin katkesi. Oon saanu myäs aurinkoa jo jeeeeeeee elämä on ihanaaa!!!
Nyt koiralenkille kuuntelemaan linnunlaulua.

Se on siinä!

Hoidot 32 ja 33, sekä lääkäri

Viikonloppu tuntui kestävän ikuisesti, oli liikaa aikaa märehtiä oloaan, toisaalta sain kotona kaikkee pientä aikaseks, vaik välillä täyty levätä ja pysähtyä yökkimään.
Sunnuntaina kevät siivous, mattojen vaihto. Mika imuroi ja mä pesin lattiat.
Pölytkin tuli pyyhittyä pitkästä aikaa. Nyt on nättiä ja puhdasta.

Odotin malttamattomana maanantaita, et pääsis viimeseen kahteen hoitotkertaan.
Siinähän ne sitten meni kärvistellen.
Tiistai aamuna hain pitopalvelusta 2 kinuskikermakakkua, joista toisen vein työkavereille lohkaisten palan Mikalle ja toisen palan vein Elisan oven taakse, et hänkin saa, kun ei ole nyt töissä.
Sitten pääsin Tays:siin Mansessa satoi lumiräntää urakalla.
Taiteilin itseni ja kakkuni säde 7 kera kortin ja pääsin luovuttaan sen heille. Hymyjä ja hyviä onnen toivotuksia sain tulevaisuuteeni.
Hoidon jälkeen sain kypäräni mukaan, millä mut oli naulittu 33 kertaa sädetyksessä lavitsaan.
Kummityttö Jonna saa maalata sen mun näköseks ja laitan sen baarin seinään.

Ira hoitaja saattoi mut lääkärin huoneen odotustilaan ja Raijakin tuli juuri kahvihuoneesta. Sain haleja ja rohkaisevia kauniita sanoja. Jätin blogini osotteen, jos haluavat lukea, miltä potilaasta tuntuu nämä hoidot.
Kirjoitin muuten heidän korttiinsa, että toivottavasti emme NÄE KOSKAAN ENÄÄN ! nimittäin näissä merkeissä :-)

Lääkärissä kaikki oli kuulemma hyvin, ellei peräti erinomaisesti.
Ennuste erittäin hyvä, veriarvot normaalit, suun ja kaulan kunto kohtuu hyvä.
Parin viikkoa sivarit vielä vaivaavat, kunnes alkavat paranemaan.
PAITSI MAKUAISTI, jossa saattaa kuulemma mennä kuukausia, yksilöstä riippuen tietty.
Makuja voi alkaa maistaan yksitellen, eli pitänee siis testailla, jos edes yhden maun maistas, niin söisin sit vaikka sitä kokoajan.

Please anna sen olla juusto! Ja mieluummin suolasia ruokia, eikä makeita jos saan pyytää.
Niin et saas nähdä kuinka kauan menee ennen kun edes jostain ruoasta voi nauttia...toisaalta olisi mahtavaa jos Jussina maistas edes grillimakkaran. Ja jonkun juoman, vaik viinin.

No sitten kuukauden päästä korvalääkärille Tays.siin joku lopputarkastus ja 4 kk päästä kait sit johonkin kuviin syöpäkontrolliin, mut se on joskus elo-syyskuussa vasta.
En halua ajatella koko asiaa, ennen kun kutsu kirje tulee. Aion viettää supermahtavan kesän ja vetää kannat kattoon joka välissä.

Lääkärin jälkeen sit kurvailin Hämeenlinnaan, vein silmälasit huoltoon, niihin asennetaan silikonityynyt, kun oon tapellut vuoden niitten kaa, ku eivät pysy nenällä.
Kävin sit apteekissa hakeen pahoinvointi/ särky ja Mycostatin hiivalääkettä.
Lisää protskujuomaa kaupasta tällä kertaa maku oli Mustikka, vanilja aattelin et jospa...mut ei ollut kovin hyvää sekään.
Sitten päätökseni mukaisesti marssin varattuun aikaan Magig kauneushoitolaan, jossa mulle laitettiin kulmakoru uusiks, kun se vanha umpeutu. Virolainen neito otaksun halus laittaa sen hieman ylemmäs ja laittoikin paljon leveämmälle alueelle, miten ennen oli. Näin ollen mun oma koru ei sit todellakaan sopinut, vaan se piti ostaa. Ja tottakai piti ostaa puhdistusainetta, joka on juuri kuulemma tähän tehty. No rahaa meni puolet enempi, kun olin alun perin aatellut, mut näinhän se aina on.
Joko aika on kullannut muistot tai sitten nyt sattui todella paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten, kun koulukaverin kanssa karattiin lähihoituskoulusta välkällä ottaan lävistykset.
Sillä jos olisin tiennyt kuinka paljon se sattuu, niin olisin miettinyt 2 kertaa. Mut tossa se nyt on ja toivottavasti pysyy ikuisuuteen.

Mieli on nyt jotenkin jo vähän parempi, kun tietää, et jossain vaiheessa on pakko olla parempi olo ja suun kunto paranoo. Ja jaksaa taas vaikka mitä.
Tänään vein koiran, tein Mikalle puuroa, kävin pikaisesti postia viemässä ja sitten siivosin ison jääkaappimme niin maan perusteellisesti, et se tais olla tälle päivälle riittävästi. Vielä blogi lukkoon ja tv:n ääreen kutimen kanssa. Kyllä tää tästä!
Viikonloppuna sit kait töihin. Jos tuntuu huonolta, niin ei kun soittoa vaan ja saa saikkulapun, mut enköhän mä jaksa, senpä näkee sitten.
Näihin mahtaviin fiilksiin hoitojen osalta: SE ON SIINÄ!!!

Armo

Hoidot 29- 31  viimeinen kokonainen viikko takana. Enään 2 hoitoa ja lääkäri sen jälkeen.
Loppuuko tää aikuisten oikeesti vihdoinkin? Ja eihän jatku koskaan enää eihän?

Viikko on mennyt kohtuu hyvin huolimatta suun ongelmista, jotka ovat sitä samaa liman eritystä, paskan makua, minkään maistumattomuutta ja oksetusoloa. Särkyjä ei ole ollut.
Kaulakin on pysynyt melko hyvänä, sitä rasvailtuani ahkerasti.

Oon yrittänyt kotona puuhailla kaikkea pientä, et ei miettis tätä kokoajan. Eilen järjestin vaatekaapin ja sieltä lähti kierrätykseen osa  ja osa mäelle. Tulipa tyhjää. Tänään vielä nimikoin hyllyt.

Mun serkku Aila, jota en oo nähnyt noin 30 vuoteen, luki mun blogini ja kirjotti, että;
Oli kyllä niin ainutlaatuista luettavaa. Oot kyllä niin paras millasena sinut muistankin Täti Moonika. Välillä tuli väkisin kyyneleet ja välillä hysteeristä ltkun sekasta naurua. Voi voi Päivi mä en millään jaksa ymmärtää mihin hukkuivat nämä kadotetut vuodet yhteiset.
Luettuani tuon taas kyyneleet täyttivät silmäni,olin niin kiitollinen noista sanoista ja iloinen, että Aila löysi sieltä tekstistä MINUT kaikkien näiden vuosien jälkeen..
Lupaan, että näemme tänä kesänä viimeinkin, johan tätä vuosi vai peräti kaksi on suunniteltu.

Tää sairaus on ainakin saanut aikaan sen, että herkemmin taas muistan, että ihminen ei tiedä kauanko aikaa sitä saa olla täällä maan päällä.
Ja aioinkin yrittää elää entistä täydemmin tämän jäljellä olevan elämäni, oli sitä sitten kuinka kauan tahansa.
En halua enää lykätä asioita, varsinkaan ihmisten näkemisiä, koska ne on elämän suola. Ystävät ja rakkaat olette kaikki kaikessa.

Olenkohan muistanut kertoa, että ystäväni Tuula  pyysi Lintulan nunnia rukoilemaan puolestani, olen siitä hyvin kiitollinen. 
Minä uskon enkeleihin ja keräänkin enkeleitä kaikissa muodoissa. Oon saanut niitä kavereilta ja Kummitytöltä Jonnalta. ja itse ostan aina kun löydän edullisesti esim. kirppikseltä.

Tänään sitten tulin kirppiksen kautta ja löysin Äiti Marian lasin värinen patsas joka seisoo risti kädessä ja takana kynttilän paikka, joten on aika upea kun kynttilänvalo loistaa sen takaa.
Sitten löysin enkelipatsaan ja valokuvakehyksen missä sydämiä.

Tuunasin kehyksiin kuvan minusta ja veljestäni ja ympäröin sen enkeleillä, jospa he saisivat Jarin heräämään ja ottamaan yhteyden minuun. En luovu toivosta koskaan.

Sitten nostin enkelikortin, joita minulla on myös muutama erilainen pakka ja sain kortin;
ARMO
Kehittääksesi armon hyvettäsi, anna sekä itsellesi, että kaikille lähimmäisillesi anteeksi.
Ole jalomielinen, näe hyvää toissa, äläkä tuomitse heitä.
Avaudu myötätunnolle ja löydä sisältäsi, ennen kaikkea se viisaus, joka huomaa Jumalallisuuden kaikissa luoduissa.
Kun olet suopea ja löysäät asenteitasi muita kohtaan, osoitat heille armollisuutta.
Levität ympäristöösi paljon valoa, iloa ja rakkautta, sekä rohkaiset muita löytämään hyvää sisältään.
TÄMÄN KORTIN VALITSEMINEN saattaa merkitä sitä, että armon Enkelit tarjoavat sinulle vapautuksen tuskistasi tai hankaluuksistasi.
Ota se armollisena vastaan.
KIITOS KYLLÄ OTAN :-)

Luovutan joo mä luovutan...

Hoidot 27- 28  enää 5 hoitokertaa

Sunnuntaina kesken työvuoron sitten pamahti päähän että eiköhän tää ollut tässä!
Nyt mä olen ollut töissä jo suuren ajan hoitojen kanssa.
Ehkä mä voisin myöntää itselleni nyt armahduksen ja olla ensi viikon saikulla, sit kun ois perään 4 vapaata. Eli luovutan duunista hetkeksi, tehköön nuoremmat!
Ehtis ikään kuin henkisesti lepään tästä hullunmyllystä, vaik fysiikka viel kestäs, mut ihmisen pää on sen verta herkkä kapistus, et mielummin pidän siitä ennalta ehkäisevästi huolta, kun annan sen lahota, sen verta painetta on kertynyt kupoliin tänä vuonna.
Itseasiassa siis koko vuosi on ollut yhtä selviytymistaistelua.
Se on jännä, et kun sen sain päätettyä, niin oli jo huomattavasti helpompi olla ja ajattelin et näinhän sen piti mennäkkin.

Maanantai aamuna mieleni oli edelleen samaa mieltä asiasta,ja niinpä päästessäni Säde 7 naisten luo ilmoitin et 19 - 24.4 saikkua kiitos ja lapun sainkin tänään kouraani.
Olivat kanssani samaa mieltä asiasta, olihan tätä mulle jo ehdoteltu moneen otteeseen, koska rankin vaihe viel edessä. Kattoo sit oonko työkuntonen ens viikon lopulla kun 4 vapaatakin loppuu, mut jos en oo niin lissee lommoo vaan, onhan täs ny varaa, kun alkuhoidot sinnittelin töissä.

Soittelin bosselle, joka suhtautu ymmärtäväisesti. Olin tästä kaikesta niin helpottunut että kun pääsin kotiin, niin nukuin 4h päikkärit ja yöunetkin oli 9h päälle.

Kurkku on ollut tosi ällö taas, limaa kertyy joka paikkaan, varsinkin kurkun perälle ja taas joku möykky on asettunut asumaan tonne nieluun ja aiheuttaa oksu reaktioita.
Makuaisti on edelleen perseestä, mutta näillä mennään.

Tänään pääsin taas ripsiin, oli ollut oikeen sulkasato, kai ne irtoo siihen naaamariin? No onneks on Mari joka laittaa uusia, on taas pirteemmän näkönen.

Sit oon vähä hassannu. Tilasin hieman kevätvaatteita Cellbesiltä, ens viikolle kampaajan ja uuden läväri ajan. Kukkiakin ihania Hortensioita ostin itselleni. Ja ihgun yöpaidan mut sen saan laittaa vasta huomenna, kun vaihdan petivaatteet ja pääsen saunomaan.

Niin ja tilasin mä pari kakkuakin pitopalvelusta. Toisen vien Säde 7 Tiistainan viimeisen hoidon kunniaksi ja toisen osoitetta en vielä kerro :-)

Joo jospa täl viikolla tekis kaikkea pientä mitä jaksaa esim. vaatekaapin siivous ym.
Hyvä päivä tänään.

Loppusuora häämöttää....

Hoidot 25 ja 26...enään 7 päivää hoitoja


Nyt alkaa tuntuun, että tästä selviää. Ehkäpä vielä harvinaisen hyvin.
Koska edelleen olen työkuntoinen ja virtaakin on.
Ja kaiken lisäksi laihdun joka päivä muutaman sata grammaa. Siitä en voi olla kuin onnellinen. Vaakasta siis ammennan iloa elämääni joka aamu, se motivoi jaksamaan tätä ruokavalion köyhyyttä. Oon aivan vakuuttunut siitä, et kyllä pärjään muutaman viikon vielä näillä protskujuomilla ja vitamiinipillereillä. Viilikin on taas mennyt alas, joten ei hätää.


Taidan pyörtyä sitten kun ekan kerran suuni maistaa jotain. Taitavat ne maut sitten  todellakin maistua. Oon taivaassa sitä ajatellessani. Ensimmäisenä haluan erilaisia juustoja ja katkarapusalaattia.


Mieleni on jo parin viikon päässä, kun nämä vaivat rupeavat helpottamaan ja MM- kisatkin alkaa sopivasti.
Voin kertoa, että niitä juhlistan edes pienesti, enkä todellakaan odota Jussiin saakka!
On tää sellanen kärsimys kuitenkin ollut, et pitää saada palkita itseään, kun kaikki on ohi, toivottavasti lopullisesti.
En halua koskaan enään tavata tätä syöpää misään muissakaan merkeissä, eli toisena syöpänä tai levinneenä hoidoista huolimatta.
Aion sulkea sen kokonaan pois mielestäni, kunhan sivarit viimein loppuu.
Yritän ajatella vain positiivisesti ja muutenkin keskittää ajatukseni vain hyviin asioihin piehtaroimatta kaikissa ongelmissa mitä nytkin maassa ja maailmalla tapahtuu.
Silmiäni en voi sulkea ja tietoinen haluan olla, mutta mun ei tarvitse rypeä niissä uutisissa ja asioissa, niin, että ne vaikuttaa muhun liikaa.


Aion muutenkin yrittää taas kerran olla parempi ihminen ja välttää ja varsinkin olla osallistumatta keskusteluihin, jolloin puhutaan jostain ei paikalla olevasta pahaa.
Enkä vähiten siitä syystä, että olen nyt saanut tietää miltä se tuntuu noin niinku henkilökohtaisesti, kun on jauhannan aiheena.
Olenpahan oppinut jotain sen myötä, toivottavasti!
Sillä kaikki paskan jauhaminen palaa aina lähettäjälleen.
Kyllähän sen tiesin, mutta on paljon helpompaa mennä mukaan jauhantaan, kuin eristäytyä ulkopuolelle, ehkä yksin kantansa kanssa.


No ihminen on erehtyväinen, kaikkihan me ollaan täällä elämänkoulussa opettelemassa. saas nähdä pääseekö sitä luokalta tän elämän päättyessä?    Näihin fiboihin moi.

Selviytymiskeinoja

Hoidot 21- 24 Enää viikko ja 4 päivää hoitoja!

Kulmaläväri otti sit itseensä ja tukkeutui. Ehdin jo 4 viikkoa tempoileen sen korun kanssa edestakas irti ja takasin, joka oli todella hankalaa. Eikä väliin meinannu mennä mitenkään, joten sain sen sitten ärtymään niin, että tulehtu ja meni lopulta umpeen. Voihan PRKLE  ja vielä loppumetreillä.
Olisin mielummin sitten antanut sen alusta asti olla rauhassa ja umpeutua.
Mut aion kyllä ottaa sen uusiks kunhan tilanne antaa myöten. Rahanmenoahan se taas on.

Ihoni on pysynyt vieläkin kunnossa ja muistan rasvailla sitä ahkerasti.
Pahoinvointia on joka päivä, mut onneks on pillereitä.
Särkyjä ei oo ollut nytten.

Olin tilannu netistä Episil suu suihketta, joka oli kallista 50% alennuksella makso viel 50e.
Eilen sit töissä kokeilin sitä ja voi hirvitys mitä se oli, muuttui suussa geelimäiseksi hyytelöksi, sama kun vaippa olisi hajonnut suuhun.
Niinpä sitten syljin puolituntia sitä mönjää suustani pois ja yritin huuhtoa hirveätä makua suustani. Aivan kamalaa! Se oli kyllä kallis suullinen sitä ainetta, sen tarina oli siinä, roskiin !

Pahin ongelma on tuo suu. Metallinmakusta suolavettä puskee läpi kudoksista suuhun ja siihen ei auta oikeen mikään. Asiaa lievittää apteekin suu suihke ja ainoa maku pastilleista mikä maistuu hyvälle on Lidl kaupan Benton salmiak sugarfree, joita ostin eilen 21 askia, kaikki mitä kaupassa oli
.
Etsin nimittäin Lidleä kahtena päivänä hoitojen jälkeen Tampereelta ja oli hankalaa.
Maanantaina menin etsiin Lidleä Rautatieaseman vierestä ja kuinka ollakkaan sehän oli remontissa koko pulju. 
Sitten kurvailin pitkin Tammelaa ja Petsua, että löysin takaisin kotireitille riitti sille päivälle.
Kotona sitten katsoin toisen Lidlen ositteen Googlesta Hallituskadulla, johon eilen suunnistin.
Sekin oli vaikea löytää, koska eihän Mansessa saa ajaa ees keskustaan enää kun bussit.
Huomasin sen kun siellä seikkailin bussien seassa orpona.
En osaa enää liikkua mun kotikaupungissa. Niinpä siis kun Lidlen viimein löysin, niin ostin sen tyhjäksi niistä selviytymiskarkeistani.

Joo eli salmiakit kuuluu ruokavalioon. Viilin kans saan nieltyä vitamiinit ja sit elän Heraproteiinijauheella, jota juon 3x päiväs puolet vettä puolet maitoa.
Ei ole yhtään nälkä ja painokin vihdoin putoaa siinä sivussa. Mitään en muuta voi laittaa suuhuni kun yrjöttää.
Semmotteita tällä kertaa. Nyt pirtelö mukaan ja istuun hetkeks ulos aurinkoon ja sitten töihin.
Näihin tunnelmiin...................ihan hyvä nyt on olla.........kyllä tämä tästä!

Turvaverkko romahtaa

Hoito 21 jälkeen

Aamun normirutiinit ja Säde 7 ihanat naiset ottivat mut vastaan taas niin, että tunsin, että he todellakin välittävät miten mulla menee.
Kerroin, että hammas on paikattu ja eteenpäin mennään taas.
Hoidon jälkeen sitten hehkutin, että enää 2 viikkoa ja 2 päivää.
Jolloin mua taas hieman palauteltiin maan päälle tiedolla, että ramppaaminen täällä kyllä loppuu juu, mutta oireet sädetyksen jälkeen voivat pahentua vielä pari viikkoa sen jälkeen, ennen kun keho alkaa parantaa itseään.
Että siihen kannattaa varautua, ettei tule yllätyksenä.

Kertoivat myös, että heiltä saisi kriisiapua puhumiseen vasta Elokuussa, mutta jospa haluaa niin saa lähetteen psykiatriselle.
No se juna meni sitten ohi, en kyllä lähde erikseen tässä johonkin psykiatriselle, ja missä välissä?
OK. Jos muutan mieleni, niin ilmoitan sitten heille.

Alan nyt eilis ehtoon perjantaisen hoidon jälkeen tajuta, että aikuisten oikeesti pahin taitaa olla todellakin vielä edessä.
Eilis ilta oli hankala, kun tajusin, että enää ei maistu edes viili, koska sekin muuttuu suussa hirveän suolaveden makuiseksi. Ja juotavasta vesi on ainut jota voi juoda.
Joten vois leikkisästi sanoo, et nyt ei saa kun vettä ja leipää, mut ilman sitä leipää.
Nyt on ainut lohtu sitten nähdä vaakassa alempia lukemia, koska mielihyvää en saa enää minkäänlaisesta suuhun pantavasta.
Tein eilen jopa uuniriisipuuroa, et jos se maistus ja oon ostanu jos jonkinlaista vanukasta ja sosetta, mutta kaikki lentää roskiin, niitä kerran maistettuani.
Joten en tiedä, miten tästä eteenpäin.

Ruoka on siis ollut mulle myös lääkettä ja tuonut lohtua, sekä olen sillä palkinnut itseäni niin hyvässä kuin pahassa.
Se on tullut imettyä jo äidin maidossa. Jo äiti aikanaan rakasti meitä ruoalla.
Kun isä ja äiti lähtivät tanssimaan  ja jäimme veljen kanssa kahdestaan, niin siitä hyvästä saimme täytekakun puoliksi  kanssa haloooooo!
Aamupalana oli usein pullasuttua (kahvia, jossa pullapaloja, sokeria ja maitoa)
Iltapalalla kasa ranskanleipää paksusti rasvaa ja makkaraa. Köyhiä kun oltiin, niin äiti tietysti yritti kaikkensa niillä pennosilla mitä oli.
Salaattia en nähnyt koskaan meidän ruokapöydässä.
Koko aikuis- ikäni olen kriiseissäni lohduttanut itseäni syömisellä ja väliin juomisella ja nyt kun en voi sitä tehdä, edes vähäisissä määrin, niin musta taitaa tulla hirvee ihminen.
Kaikki paska nousee ´pintaan mitä oon ruoalla tunkenut alaspäin, saapa nähdä kelluuko se?

Mulle on elämässä käynyt vaikka mitä on ollut seksuaalisia ahdisteluja, juopottelua perheessä, huumeita ja  masennusta lähipiirissa, itsemurhia, murha (äidin sisko tapettin saksilla), kuolemia syöpään, asbestiin ym, ero veljestä, kamppailut koko ikäni painoni kanssa, jonka johdosta monenlaista toimenpidettä, jalka murtunut, umppari leikattu, käsi katkennut ym. on mennyt asunnot ja työpaikat alta, luottotiedot mitähän vielä... siinä nyt aluksi ja tässä mä vaan porskutan.

Mutta aina mulla on ollut turvaverkkona ruoka, joka nyt on multa tän sairauden kautta viety.
En saa mieltäni rauhoittumaan hyvän ruoan avulla, ei mielihyvää siitä, ei voi paeta minnekään.
Ei voi juoda edes alkoholia, että hetkeks pääsis tästä paska olosta ( ei kyl sinänsä tee mielikään),
mut tää tilanne on vaan niin inhottava, et haluis lomaa tästä.
Toi suu kun muistuttaa mua itsestään koko ajan, siitä ei pääse rauhaan kun hetkeksi nukkuessaan . Niinpä eilenkin vaan odotin, et kello tulis ees 21, et vois vetää pillerit naamariin ja päästä tästä kaikesta ees hetkeks.

Huomaan olevani allapäin näköjään vieläkin nyt la aamuna, koska kirjoitukseni näyttävät synkiltä.
Mika sanoikin mulle äsken, että olisitpa nähnyt hänen silmillään mun tilanteen eilen, että sulla näytti olevan kaikki vaivat ja tosi masis päällä, et toivottavasti tänään parempi?
Juu no reippaana siihen, että yritetään juu parempaa päivää vääntää tässä.
Tossa se selittää, et enää kaks viikkoa ja sun ei tarvi  käydä siellä ja mä väännän takas, et se käyminen siellä ei ole ongelma, vaan nää suun vaivat, et kk täs pitää ainakin kestää.
Ja Mika taas siihen, että koita nyt etsiä niitä positiivisia asioita, eikä kaivaa negoja esiin.

Huh huh siis OIKEESTI onko siis nyt näin, että mun rakas mies sanoo mulle näin?
Kun haloo se oon mä joka on sille toitottanut tota samaa kohta 16 v.
Kyllä on maailman kirjat sekasin sanon mä!

Mutta rakkaan ystäväin viisain sanoin. Ei aina tarvitse olla vahva ja voimakas.
Just niin mä suon nyt itselleni tän heikon hetken, onhan mulla pari vapaata menossa.
Vasta huomenna pitkään päivään. Toisaalta helpottavaa mennä töihin, koska siellä mä en ehdi miettiin kokoajan tätä mun oloani ja suuni tilaa.

Tänään pitäs tehdä ruokaa, energiahoitoa, laittaa vitamiinit valmiiksi, värjätä päätä ja saunoa, sekä hieman nostella käsipainoja, kun toi selkä meinaa alkaa kärsiin jatkuvasta makaamisesta.
Sauna niitä harvoja asioita, joista saan voimaa hyvää mieltä. Toinen ois aurinko mut se on piilossa, jospa se sieltä vielä tänään paistelis. Ja tietty koiralenkki, johon kohta lähden.
Mika vaihtaa mulle kesäkiekot tänään alle. Toivottavasti ei tuu enää talvee, kun joka aamu lähden 7 pintaan tonne Manseen
Tänään teen energiahoitoa ystävälleni, saan siitä itsekin virtaa. Tässäkin voisin kyllä parantaa ja tehdä sitä hoitoa ihan itsellenikin, mutta en vaan saa aikaseks!
Pitää ryhdistäytyä siinä saralla.

Joo lopputulos siis on, että ;
Elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sillä välin kun me suunnittelemme sitä!

Rutiineja, Hammastelua ja saikuttelua

Hoidot 18-20     Enää 2vkoa ja 3päivää

Aamurutiinit taas tänään, niin kun joka aamu.
Yöllä herään moneen kertaan kasteleen suuta ja laittaan Biotene sumutetta kuivalle suulle.
Tie vessaan vie samalla muutaman kerran yössä.
Herään sitten lopullisesti. ennen herätystä 6 aikaan ja löntystän silmät puoli ummessa hammaspesulle, puhdistan myös yön limat suustani.
Sitten Havupuu uutejuomaa 1-2 desiä, jonka kanssa nielen Pahoinvointi- ja vatsansuojalääkkeen, sitten Hiivasienilääke ruiskulla suuhun.
 Jalkahieltä maistuva kahvi tietokoneen kera sänkyyn ja siellä ehtii löhöön puolisen tuntia ja kattoon samalla uutiset kahdelta kanavalta.
Sen jälkeen keittiön pöydän ääreen nielemään Viilin kera pillereitä:
Burana, Merilevätbl, Sinkkiä, Monivitaa, Kalkkia, Magnesiumia, Kalaöljyä ja
 D-vitamiinia 100 mg.
Purskutukset Caphosolilla.
Robroyn kanssa lenkille, sitä ennen ruokitaan Linnut ja Oravat.
Omaan metsään Robi vapaana, mulla sauvat lisäextrana. Matkalla hoen voima lauseitani ym.mantrojani jns. rukouspyyntöjä.
Pääsen reitin puoliväliin, jossa on oma henkinen kotini,minun kirkkoni keskellä metsää.
Puhun yläkerralle huoleni ja murheeni, sekä pyydän voimaa kestää kaiken tulevan.
Siunaan läheisiäni ja pyydän heille kaikkea hyvää ja mitä milloinkin mieleen tulee ja mikä asia on kartalla. Saan aina voimaan kun siellä olen.
Sitten Robi jää ulos joustavan narun perään ja minä jatkan matkaa sisään ja toista kautta kamojen kanssa ulos autoon ja menoks.
Kuuntelen Jaajoa koko matkan. Yleensä takas tullessa kuuntelen aina noin5 minuttia minulle numerologisesti tehtyä musiikkikappaletta, jossa on  vaan soittoa.
Uskon sen korjaavan Dna:tani. Ja ihmisen uskohan on vahva, se voi siirtää vuoria!

Tänään matkalla sädetykseen imin pastillia, kun suu maistuu niin pahalta ja sittenpä lähtikin kesken ajon yllättäen yli puoli kulmahammasta vasemmalta ylhäältä. Sen rivin viimeinen hammas, joten tosi kiva juttu joo. Todella terävät reunat.
Kerroin sen sitten heti sädetyksessä ja soittivat lääkärille, joka antoi ohjeet, että omasta TK;sta aikaa,
Onnistuinkin saamaan tälle iltapäivälle, mutta tulee niin kiire, enkä ehdi ollenkaan lepään, joten niinpä päätin pitää saikkupäivän. Liikaa stressiä yhdelle päivälle.
Joten soitin duuniin, etten tule tänään. Pomoa ei tietenkään saanut kiinni, mut jätin soittopyynnön.

Nyt pientä lepoa ja sitten hammaslekuun ja onneks 2 vapaata sen jälkeen.

Vointi vaihdellut,  vähä etovaa oloa ja suu maistuu pahalle, eikä mikään maita muuten ok.
Näillä mennään eteenpäin taas.

Puolen matkan krouvi

Hoito n:ro 17 puoliväli ja lääkäri sen jälkeen.

Ihana kaunis aurinkopäivä taas tänään.
Säde 7 huolletaan joten hoito tänään ja kait huomennakin säde 5:ssa.
Heti oli vähän epävarma olo, et tuleeko hoito varmaan yhtälailla samaan paikkaan ja on turvallista, mut eiköhän.
Aina kun poiketaan rutiineista, niin ihminen tuntee epävarmuutta, se on kait ihan normaalia.
Mut kuvitelmaa ei ollut se, että tän hoidon jälkeen mua pyörrytti ja heikotti ekaa kertaa oikeen kunnolla ja jouduin ottaan toisen oksupillerin aamun ekan ehkäisevän jälkeen.
No tunti oli aikaa odottaa sitten lääkärinaikaa, joten lepäilin nojaten seinään villatakki pään takana.

Lääkäri oli sama minkä tapasin alussa, ihana empaattinen rouva. Ikävä kyllä hän on lomalla, kun minä tulen hoitojen viimeisenä päivänä vielä lääkärille, mut ei voi mitään.
Kyseli vointia ja miten on mennyt?
Kerroin mitä täs olen aikaisemmin listannut, et oon ollut paremmas hapessa kuin ennen Pääsiäistä.
Kuulemma vointi voi vaihdella, koska solut pyrkivät korjaamaan itseään ja Pääsiäisenähän olin 4 pv ilman hoitoja pyhien takia.
Pyysin katsoon mun verikokeiden tuloksia ja kaikki arvot näyttivät normaaleilta jopa se Kilppari.
Katsoi mun suuta lampulla ja oli kuulemma hyvän näköinen, samoin ihmetteli kaulan alueen ihoani, kuinka se on vielä noin terveen näköinen, vaik yleensä jo täs vaihees on kärsinyt.
Totesin siihen, että taidan olla teflonia, johon hän, että niinpä taidat ja hymyili leveästi.
Tosin hieman tiputettiin mua taas katon rajasta, et nyt ne sivarit tästä eteenpäin sit voimistuu, asia jonka tiedän, mut en vaan suostu ymmärtään, mut sisäistetään se sit kun on sen aika.
Kerroin, et sen keskusteluajan voisin ottaa johonkin hoitojen yhteyteen, jos onnistuu. kirjasi ylös.
Oli hyvä mieli kun lähdin pois, mutta olo hieman hutera.

Sitten ajelin moottoritietä auringon paisteessa Hämeenlinnaan ruoka kaupoille ja yritin keksiä jos jonkinlaista syötävää mikä maistuisi. Nyttemmin sitten melkein kaikki ideani ovat päätyneet pakastimeen, koska jalkahiki on edelleen se maku oli mitä oli......noooo viiliä ostin paljon, se menee.

Kaupoilta suunnistin ripsiin. Olipa mahtavaa taas nähdä hengenheimolainen ja siinä sivussa saada säihkysilmät, sekä jutella. Kiitos Mari <3 Taas kelpaa, ei oo Päkäpää yhtään sairaan näkönen.

Ikävä kyllä tää etova olo on ollu kokopäivän ja 4 pahoinvointipilleriä on mennyt. Nyt ok.
Onneks vapaailta, katotaan leffoja ja aamulla taas Manseen ja iltaan töihin, Moikkelis.

Mä olen Päkä! En tämä facking syöpä!

Hoitojen 13-16 jälkeen

Vapaapäivä, vihdoin ehdin jotain laittaan ylös.
Nyt on kevään tähän asti upein päivä + 10 ja arska paisteloo.
Otin aurinkoa kaulaliinalla varustettuna napa hetken paljaana talon seinustalla tuulelta suojassa. Kaula kun kuulemma palaa nyt helposti.
Laitoin oikein Baby Oilia kasvoille, nyt oottelen saunan lämpiämistä ja on hetki koneaikaa tässä.

Eli vointi; Erinomainen näillä mittareilla
Sivuoireet: En oo tarvinnu koko viikkona särkylääkkeitä, muuta kun sillon tällön yöks ottanu.
Pahoinvointiin otan joka aamu 1 primperan ehkäisyyn ja joskus se riittää ja joskus otan lisää.
Lima; Oon huuhdellu suutani Chaposolilla monta kertaa päivässä, ei o paljo limaa nyt.
Kieli; ei ole tarttunut kitalakeen, saan siis henkeä :-)
Sieni; Lääkitys on purrut ja sieni on poissa, jopa pala kurkustanikin vihdoin hellitti.
Hampaat; Hammashoitaja kehu, et kaikki hyvin, oon puhdistellu ahkerasti.

Kurkku: ei ole YHTÄÄN kipeä nyt. Mitä ihmettä?
Pystysin ihan hyvin nieleen, mutta syy miksi en paljo ilosta nieleskele löytyy alta.
Makuaisti: Isoin vaiva tällä hetkellä. Oikein mikään ei maistu hyvälle, vaan ällölle.
Ainoita mitä voin syödä on lähinnä Viili, joskus avocado
Tänään löysin Mikan protskujuoman pääsi mun menee alas kurkusta eikä okseta listalle.
Yritän kokoajan keksiä jotain mistä sais ees jonkinlaista maku tuntumaa, mut ei.
Tomaatti keitto meni just ja just. Mut sieni ja juustokeitot lensi roskiin ekan lusikallisen jälkeen.
Jopa juusto mun lempiruokalaji ei maistu. Jotain puuroja oon voinu maistella voin kera.
Juomista ei maistu kun vesi, vähän sitruunaa sekaan ja jäitä tietysti.
Kahvia oon juonu joka aamu puoliväkisin sen kupillisen, vaik sekin maistuu suurinpiirtein jalkahieltä. Mutta juotava on se kun kuuluu aamuun.
Paino: -4kg eli ollaan taas normi lukemis. Nyt -10kg perään, niin jotain hyötyäkin tästä.

Jaksaminen; Oon jaksanut paremmin kuin hoitojen 7 päivän kohdalla, paitsi pieni notkahdus kun sain kuulla itsestäni ei niin mairittelevaa tekstiä kantautuvan korviini.

Ja sitten avaudutaan;
Oon ehkä pikkasen liian sini silmänen ihmisten suhteen. Ajattelen lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää ja kun sitten huomaan, että se ei olekaan aina totta, niin petyn valtavasti, kun  kuulen, että selkäni takana on kuiskittu ja epäilty, että olenkohan varmasti työkuntoinen?

Niin musta se ei kuulosta yhtään siltä, että musta oltas huolissaan, vaan mä otan sen pahansuopuutena ja yrityksenä mollata ja vetää mattoa jalkojeni alta. Isketään ns. heikkoon kohtaan.
Asiaa saa tulla kysymään ihan suoraan, jos se jotakuta vaivaa.

Ihan niin kuin en tähän ikään jo itseäni sen verta tuntisi, että tiedän milloin jaksan tai milloin en.
Ihan niin kuin tämä syöpä veisi aivoni ja arvostelukykyni, että tarvii selän takan pohtia moista.
Ikävä kyllä tää johtaa siihen, et vaik asiat ois kuinka huonosti, niin eipä niitä viitsi näyttää ulospäin, koska heti sitä käytetään mua vastaan.
Jos mä raivoon,kiroilen, olen vihainen, surullinen, huudan ilosta tai muusta siis näytän tunteeni.
Tai jos mä käyttäydyn huonosti, toimin väärin tai epäonnistun.
Niin se oon mä Päkä joka huutaa,
 EI SYÖPÄ! OOn huutanut ja raivonnu jo ennen syöpääkin!
Olen ihan samanlainen kuin ennenkin. En oo sekasin oon vaan mä!!!!

Yritän nyt sanoo tässä, ett nyt menee hyvin,, toivottavasti pysys näin, mut kattellaan.
Ma hoidon puoliväli jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Lääkärin aika ja sitten ripsiin. kevät tuloooooo rymisemällä. PEACE KAIKILLE!

Ystävien avulla Huolinuket nurkkaan

Maanantain pyhä vapaa aurinko paistaa, on kevät.

Nyt käännän mieleni ja kieleni tyynylle, vippaan huolinuket (oletko tutustunut sellaisiin? Ihania kamuja, vähän kun sun "surkimus", sellasia sentin mittasia pikku ukkoja ja akkoja, vievät huolet pois ees hetkeksi :-) ) tyynyn alle. Näihin tunnelmiin,
Näin kirjoitti ystäväni Marjo mulle eilen, ja sain vielä runon perään:
Päiväs jos ei hyvin luista, huolinukke silloin muista. Varreltansa vaikk' on pieni, imee huolet niin kuin sieni. Sen kun pistät tyynyn alle, maistuu huomen paremmalle!"
http://www.mommyandme.fi/?p=1172 Guatemalalaiset huolinuket

Toinen ystäväni Mari tänään kipeenä ollessaan luki blogini ja kertoi saaneensa siitä voimaa!
Liian kaunis oli viesti minkä sain häneltä, koska itkin kuin vesiputous puhdistavaa parantavaa kiitollisuus itkua ,että minulle on tämän kaltaisia ystäviä.

Hän oli löytänyt blogistani kaiken olennaisen, jonka halusin sieltä välittyvän eli nämä asiat;
Rakkauteni elämää kohtaan, ja kuinka onnellinen ja kiitollinen olen siitä.
Sen kuinka paljon minulla on ihania ystäviä tukemassa joille voin tätä kautta tietoa välittää fiiliksistäni ja kokemuksistani. Ja kuinka kiitollinen heistä kaikista olen.
Se, että tekstistäni välittyy avoimuus ja rehellisyys.
En haluaisi tätä tehdä, ellen voisi kirjoittaa juuri niin kuin asiat on, mitä pointtia siinä olisi?
Haluaisin todellakin antaa muille voimaa tästä blogista katsoa omaa elämäntilannettaan uudelleen. Tai vaan muuten voimaantua vaikeuksiensa keskellä.
Se, että yritän pysyä arjessa kiinni jatkamalla elämää normisti niin kauan kuin se on mahdollista.
Että  työkaverit ovat terapiaa kanssaelämisellään ja taas toisaalta antavat minun olla hiljaa ja rauhassa, kun siltä tuntuu, esim. kahvitunnilla.
Työ pitää minut kiinni elämänsyrjässä myös, niin kauan kuin se voimaannuttaa, eikä käy ylitsepääsemättömäksi ja auttaa siinä, ettei tule lisästressiä laskupinon kasvusta.

En halua myöskään uhriutua, enkä antaa alakulolle valtaa, tai se vie mut mennessään, kokemusta on noin yli 10v päästä, niistä ehkä joskus myöhemmin lisää...
Aikansa kutakin, katotaan päivä kerrallaan, muuta ei voi.

Sain myös muistutuksen, ettei aina tarvitse olla Supervahva ja kantaa/ hoitaa kaikkia maailman asioita sininen tukka liehuten :-)
Ja juu päätettiin tehdä mulle ripset joku päivä, koska;
On tärkeää näyttää hyvältä myös ja etenkin silloin kun potuttaa ja on vaikeaa.
ASENNE RATKASEE AINA !!!

Nukuin pitkät yöunet 9.5h ja äsken melkein 2h päikkärit. Taitaa tytöllä olla hieman univelkaa?Aamulla tuli kurkusta veriklönttejä kun sitä topsilla pyöritin. Siellä tuntuu koko ajan joku klöntti, josta aion huomenna mainita 12. sädetyksen yhteydessä.

Tänään olin koiralenkillä ihana mahtava aamu ja kevät jeeeeeeeeeeeeeeeei
Paikkasin Mikan vaatteita, tein hieman ruokaa ja pesin pyykkiä, sekä katsoi lempisarjaani, samalla viestien ystävien kanssa ja taas nukuin, nyt saunaan, kun sain kavereiden viesteistä voimaa ja sain ne tänne blogiin kirjattua.

Ja lopuksi taas yksi lempirunoistani ;

KULJEN TÄÄLLÄ VAIN KERRAN (vaik uskonkin siis jälleensyntymiseen)

Siksi jos voin tehdä jotakin hyvää tai jos voin osoittaa ystävyyttä yhdellekin ihmiselle, anna minun tehdä se nyt.
Älä anna minun lykätä sitä tai lyödä sitä laimin, sillä kuljen täällä vain kerran.

Ystäväin: Jos voin hetken tietäsi helpottaa, niin minun tehtäväni ystävänäsi on täytetty.

Suu sienestä kesään, kuusi kuuta nikottelusta.

Lauantai toinen välipäivä hoidoista menossa.vielä onneks 2 vp jäljellä .
Hoito 11 jälkeen perjantaina pyysin suun sieneen respetin ja sainkin tollasta Mucostatin 4xvrk
Mukosiitti- vaikea suun ja limakalvon tulehdus, tulee melkein jokaisella sädehoitoa kaulan alueelle saavalle, et ihan oli odotettavissa, mut ei se kuinka hirveetä tää on.
Suu maistuu paskalta on valkosen katteen peitossa ja kaikki ruoka oksettaa.
Ihan kun sieni kasvas kurkusta vähän ylöspäin ja lisää huomattavasti yrjöntunnetta.


Saapi nähdä kuinka hyväks sitä palautuu ihminen kun on 4pvää hoidoista vapaata, ennen kun tarvii taas romahtaa.
Tänään nimittäin taas jo maistan jotain, en läheskään edes hyvin, mutta kuitenkin sen verran, ettei okseta syödä.
Eilinen meni nimittäin aamulla 2 desiä puuroa ko:17 viili ja klo: 21 vanukas
Niin et luulis ees kilo lähtevän, jos tää näin jatkuu. Äsken söin tomaatikeittoa ja kermaviilin ja nyt oksettaa.
Nyt alko taas päätä särkeen ja etoon. Täytyy ottaa pilleriä.


Viime yö oli huikea. Pääsin iltavuorosta söin sen vanukkaan ja sitten piti käydä nukkuun, et pääsee tänne taas aamuksi. Niin aloin hikottelemaan, mistä sekin tuli? En muista koska olisin hikotellut. Viimein lähti pois kun kokeilin samaa keinoa, kun jos aivastuttaa, niin painaa kieli kitalakeen toimi.
Sitten ensin hiiva-aine kurkkuun, kurlaukset tonnin arvosella suuvedellä ja silmät kiinni ja maate.
Eikös ja mitä alkaa yskittään oikeen tosissaan. Hengität sisäänpäin kutittaa ja yskit, ei tule mitään.
Ei kun ylös hakemaan tää ihmeaine kaapista yskään,joka on siis nimeltään Flu Acute Zinc+


Sehän helpotti hetkeksi, kunnes heräsin pissalle ja kurkku sikakipeä, eikun etsimään särkylääkkeitä, joita en meinannu saada nieltyä vaan kaoin keittiössä meinaten yrjötä.
Sitten taas makuulle oottaan et lääkkeet vaikuttaa, niin alko kertyä limaa suuhun, jota yritin pyyhkiä pois. Taas torkuin hetken, kunnes Mika heräsi jo 5 kolisteleen, yritin siinä vielä nukkuilla 6
Eli nukuin yön aikana ehkä 4 tuntia ja eikun pitkään päivään töihin.


Tänä yönä siirretään vielä kelloja eteenpäin tunnilla, joten ensiyön unista tulee jo sen takia lyhemmät ja Su pitkä päivä, mut rahakas sellainen.
 Joten odotan maanantai pyhää innolla, kun ei tarvi lähtee mihinkään ja ehkä on paremmassa hapessa sillon. Se on sitten ehdottomasti taas saunapäivä ja muutenkin aion tehdä siitä elämänarvoisen.




Tilasin muuten Episil nimistä suuvettä, jonka läysin netistä. Maksaa apteekissa yli satkun, mut sain 50e netin tarjouksesta, sitä oli kehuttu saa nähdä.
Oikeesti teen ja ostan mitä vaan joka auttaa näihin sivareihin, on nää niin järkkyjä ja elämänlaatua huonontavia.
Voi video miten mä osaankaan olla tän jälkeen kiitollinen jopa makuaistista, jos se nimittäin palautuu hoitojen lopuuttua.
Vielä kk pitäs olla sivareita viel hoitojen jälkeenkin.




Hei muuten mä oon käynyt JO KOLMASOSAN HOIDOISTA! Lasi on puoliksi täynnä.
Oon muuten vetäny päikkäreitä harva se päivä, kun noi lääkkeet väsyttää, mut nyt en kyl ehi, ellei sit jäis tohon sohvalle pötköttöön iltataukonsa ajaks, juu niinhän mä oikeesti voisin tehdä.
En tarvii kun puoli tuntia lepoa ja olen taas kun uus ihminen.


Näihin fiiliksiin...eiköhön jatkas töitä taas hän.

Esirukouksia ja itkuja paskanmaku suussa

Hoidot 9 ja 10 takana, sekä 3 ihanaa vapaapäivää, vaikkakin vaikeita hetkiä on riittänyt.

Viime yönä kokeilin uutta suugeeliä yöksi ja toimi aikas hyvin.
Päiväksi on sitten kosteuttavaa Salvia karkkia apteekista ja suusuihketta Biotene nimeltään.

Tänään kyselin säde Raijalta voinko ottaa Primperania enemmän, kuin sen 3 päivässä, kun etoo koko ajan? Niin eiköhän Raija huomannut lääkärin just menevän ohi ja pyysi häntä kertoon, no päädyin hänen huoneeseensa ja ennen kun ehdin ihmetellä mitään oli resepti jo Granisetron stada 1mg pahoinvointilääkkeelle, jota voi kuulemma ottaa toisen sivussa. Lisäksi siinä näky olevan resepti Temestaa, ihan pyytämäti. Siis rauhoittavaa.
Kysyi olenko ennen käyttänyt? Ja kerroin, et juu sillon kun äiti kuoli ja sillon kun isä kuoli ja samanlaiselta shokkihoidolta tuntuu nyt tämä, että ehkä sitä jotain tollasta vois tosiaan tarvita.
Nuori mies lääkäri osoitti myötätuntoa ja sanoi, että kyseessä voi olla kokonaisvaltainen pahoinvointi ja mieli on kovilla ja kysyi enkö halunnut keskusteluapua.
Kerroin tippa linssissä ja kohta poskilla, että alussa kysyttiin ja minä reteenä vastasin, että en tarvitse, mutta ehkä mä sit kuitenkin tarvitsen sitä paikkaa, missä voin hajota kenenkään tuomitsematta, tai hajoamatta siitä, että mä hajoon.

Kun nimittäin esim. rakas mieheni ei kestä yhtään nähdä, että mulla on huono olo, eikä osaa siihen suhtautua, vaan kehittää siitä itselleenkin huonot fibat.
Juuri tänään tulin kotiin ja Mika sano, että ei jaksa enään, johon mä, että sä et saa sanoo noin nyt.
Sun tehtävä on tukea mua eikä hajota.Antaa kerrankin mun olla heikko. Mut joo sitä päivää ootellessa

Pillerit haettu apteekista ja kokeilin Temestaa, ei tunnu oikeen miltään, vähän väsyttää.
Työkaverin poika kävi kaataan vähä puita polttopuiksi ja toisen työkaverin mies kävi kattoon tota meidän lämmitysjärjestelmää, jospa hän osaisi sille jotain tehdä ja varmaan osaakin, sen verta ammattimies. Kutsuin kesällä Päkän baariin kylään. Niin mulla on terassilla ulkona baaritiski.
Meikä osaa nykyään pyytää ja vastaanottaa apua....se antopuoli on kunnossa ollut aina, senkun vinkkaa, niin täältä riennetään. Ja kiitollisuuteni näytän aina, tavalla tai toisella.

Eilen fb:n kautta sain ystävältä kysymyksen saako hän välittää mulle rukouspyyntöjä, johon mä, että tietenkin kaikki apu on tervetullutta, arvostan suuresti Kiitos <3

No sit viel näistä sivareista. Nyt on pahimpana päällä tää  makuaistin muuttuminen,
Suurin osa kaikesta mitä maistan maistuu paskalta. Tai liian väkevältä ja oksettaa mua.
Eli nytkö alkaa laihtuminen, saapas nähdä. Ei tee mieli laittaa mitään suuhunsa, kun ei maistu sille mille pitäs, alkaa etoa ja on vaikea niellä. Kas siinäpä meillä yhtälö.
Mäpä taidan keksiä tästä bisnesidean, varma laihdutuskeino.
Nyt on taas melko hyvä, kiitos pillereiden. Huomenna hoito 11 ja sit saa olla 4 päivää sieltä pois, mut töihin mennään kyllä 2 iltaa ja sit 2 pitkää. Ens ma on eka vapaa sekä hoidosta, että työstä jei.
Ei kun saunaan kohta, lepoa loppuilta ja huomista kohti paskanmaku suussa ei voi mits.

Läpi harmaan kiven

Hoito n:ro 8 jälkeen. Kotona saunan ja päikkäreitten jälkeen. Ruoan syönti ei oo enään niin kivaa, tuntuu kuin puoliväkisin pitäs niellä, eikä ruokakaan maistu enään niin hyvältä.
Eli makuaisti alkaa meneen ja nieleminen vaikeutuu. Aika alkaa olla kohta kypsä siirtymään kokonaan pehmeisiin ruokiin ja myöhemmin liemiin, mitä nyt nieltyä saa.

Ja sitten vähän eilisiin tunnelmiin. Eilinen oli todellakin eka iso harmaa kivi, jonka läpi oon nyt itseni pusertanut. Lisää kiviä ja ehkä vuoriakin on tulossa, se on varma. Katsotaan miten ne saa kierrettyä, kaadettua tai läpi mentyä sitten, kun on niiden aika.
Tämä ensimmäinen läpi meno vaati sen, että sain itseni sitoutumaan hoitoihin. Eli kyse ei todellakaan ollut koskaan siitä, ettenkö olisi valmis kitumaan sen takia, että pääsen tän läpi JOS se auttaa mua, vaan siitä, etten nähnyt sitä, että se oikeesti AUTTAA, EIKÄ VAAN VAHINGOITA.
En ollut vakuuttunut saamani hoidon tarpeellisuudesta, vaan pääni kääntyi ajattelemaan sitä lähinnä kehoni myrkyttämiseltä, mitä se tietty osin onkin.

Mutta nyt olen kai saanut sisäistettyä, että vaihtoehto ei ole parempi.
Nimittäin pyysin sädehoitaja Raijaa kanssani juttelemaan sädetyksen jälkeen ja auttamaan mua sitoutuun tähän, eli ymmärtämään. Ja hänhän auttoi.
Ymmärsin aikuisten oikeesti, että mun syöpä ei ole läpihuutojuttu, vaikka itseni terveeksi tunsinkin, ennen hoitoja, sekä että  jos se syöpä pirulainen oikeesti alkaa kaulan alueella leviään, niin ollaan kusessa. Tukkii mun hengitystiet ja on vaikea/ kivulias hoitaa, koska siellä ei ole isoja pintoja leikata.
Mulla oli tosiaan iso liuta kysymyksiä mukana ja Raija vastaili parhaan taitonsa mukaan.
Ymmärsi täysin mun pähkäilyjäni ja sivareiden paskamaisuutta.
Kysyin miksi mun hoidot kestää niin kauan? Siksi koska antavat niin vähän kerralla, ettei tulis niitä sivareita niin paljon.
Sylkirauhasista olin huolissani, mut näytti mulle oikein kuvista, että lähinnä vasemman puoleinen kaulan sivulla oleva kärsii, korvan alla ei. Ja oikea puoli pitäs kans säilyä. Se helpotti paljon kuulla.
Sit kyselin miten mun kilppari tän kestää ja oli samaa mieltä, et hyvä käydä se tsekkaamassa. Meenkin täl viikol verikokeisiin ja ens viikon Pe soitto aika Hauhon TK lääkärille.
Hei ja mä olinki laihtunut eilisestä kilon joten nesteet kait tässä jumittaa, toivon ma.

Kävin tosiaan sisäisen Jaakobin painin hoidon lopetuksesta/ jatkamisesta eilen työn lomassa.
En jaksanut mennä kahvihuoneeseen tauolla, vaan hain tietoa netistä vastauksia löytämättä, mutta paljon erilaisia mielipiteitä.
Muutama ystävä myös kirjotti viestiä netin kautta, että koita jaksaa jatkaa hoitoja.
Eräs tuli halaamaan ja tsemppaamaan, kiitos <3
Minä olen ihminen, joka kyseenalaistaa aina kaiken tiedon muodostaen lopulta oman mielipiteensä asioista tutkittuaan sitä joka puolelta.
Päätös pitää kuitenkin itse tehdä lopulta ja pystyä elämään sen kanssa
.
Illalla sitten kaikki työtoverit kotiin lähtiessämme käänsivät katseensa minuun ja kuuntelivat hämmentyneenä, kun yhdelle avauduin miltä tuntuu hänen sitä kysyessään.
Kerroin, että vituttaa, masentaa, ahdistaa ja on jos mitä sivareita.

Taas korostan onnekkuuttani ystävien suhteen, sillä minulla on ilo ja kunnia omistaa mahtava duunipaikka, josta tekee mahtavan mahtavat empaattiset aina minua tukevat hoitsu kolleegat.
On enemmän kuin tärkeää, että voin olla siellä oma itseni ilman, että tarvitsee näytellä enempää mitä on.
Avoimuus on ollut myös hyvä juttu tämän sairastamisen suhteen.
Tosin muutama varmaan ajattelee, että mitä toi täällä töissä heiluu, olis ny saikulla kun on kerran syöpäkin. Mut isoin osa tukee.
Mä nyt vaan säästän sitä saikkua pahimpiin aikakausiin koska mulla vaan ei ole varaa jäädä Kelan rahoille.
Se ei todellakaan auta, et joudun stressaan kun en saa laskuja maksettua.
Eli kun on huono päivä/ hetki niin sen voi ja kannattaakin sanoa ääneen, ettei kukaan aattele et miks tuo mököttää? Juu sain siis myötätuntoa ja tukea ja lähdin tippa linssissä kotiin.
Yöllä heräsin muutamaan otteeseen, kun limaa oli suussa niin paljon, että piti pyyhkiä paperiin ja kurkkua kuivasti. Kipeähän tuo jo on.
Taistelutahtoa siis on ja eteenpäin mennään, Tänään on melko hyvä päivä.

Sisäisiä itkupotkuraivareita

Töiden lomassa hoidon n:ro 7 jälkeen
Itkettää, vituttaa, masentaa, ahdistaa, turvottaa ja kaikkee mahdollista erikseen ja yhtä aikaa.
Pelottaa sanaa en halua käyttää, koska pelko on perseestä!

Ihmisten myötätunto saa heti tipan silmäkulmaan, on herkillä. haavoittuvainen.
Minä haluan olla vahva ja voimakas, niin kuin aina tähänkin asti, mutta tämä vitun sädehoito tuntuu murentavan mua pala palalta.
En sitä haluaisi myöntää, mutta tulossa taitaa olla vaikein kokemuksistani tähän asti.
Ja se on paljon se, koska  vaikeista elämän kokemuksistani voisi kirjoittaa kirjan kevyesti.

Joka Sunnuntainen aamu punnitus. Paino noussut taas 2kg, eli yhteensä 4kg noin kuukauden aikana?
Tää ei vaan kerta kaikkiaan voi olla mahdollista, missä vika? Syön niin kuin ennenkin.

Tuhoutuuko mun kilppari kokonaan? Mullahan on siis kilpparin vajaatoiminnan lääkitys.
Maanantaina täytyy saada aika verikokeisiin miltä kilppis näyttää?

Yleensä syöpäpotilaat laihtuu, niin mäkö sitten lihon? Voi perkele!
En oo mitään muuta, kun koko elämäni ja varsinkin viimeset 5 vuotta yrittänyt kun saada painoo alas ja siinä onnistunutkin.
Niin  nytkö se sitten hiipiikin takas ylös tai tässä tapauksessa rynnistää?

Mä olen jo tänkin takia valmis heittään kirveen kaivoon.
Minkä hinnan mä joudun maksaan, siitä, että tää syöpä EI EHKÄ UUSIDU NIIN HELPOSTI, kuin että olisin jättänyt koko sädetykset väliin ja elänyt terveesti.
Nyt sitten haluun tietää, et vaikuttaako se et on käynyt jo 7 kertaa sädetyksessä siihen, et onko vaarallisempaa lopettaa nyt hoito, kuin että ei olisi ottanut lainkaan.
Ihmiset suhtautuu lääkärin sanaan kuin Jumalaan. Kun vihjaiseekin, että jättäis hoidot kesken, niin kaikki on eri mieltä..joten taidanpa olla hiljaa ja miettiä ja vielä kerran miettiä.

Tästä niin sanotusta "hoidosta" voi tulla niin monenlaisia ongelmia ja jopa lopullisia sellaisia.
Vielä vuosienkin päästä.
Eniten tökkii, että sylkirauhaset tuhoutuu ja entä kun tää menee kaikkialle verenkiertoon, niin tulee uusi syöpä näistä sädetyksistä.
Mikään ei anna takeita, että nää auttas mihinkään vaan ehkä pahentaa mun loppuelämää.

Oon jopa rukoillu enkeleiltä merkkiä, että yläkerta tekis mu nyt niin sairaaksi, että en pääsisi hoitoihin huomenna, ja se ikään kuin olisi merkki siitä, että voin ja kannattaa lopettaa hoidot tähän.

Nyt sitten etsin netistä ennakkotapauksia, jotka olis näin tehneet ja miten on sitten käynyt.
Nyt ei hyvä heilu. En tiedä yhtään mitä päätän ensi viikolla tehdä, mutta jospa se selviää.
Herran haltuun.