3 päivä menossa Nutrausta. Eilen vedin vielä loput salaatit, missä oli fetaa ja kalkkunaa.
Tänään alko sit nutraus kunnolla. Keitettyä kukkis ja ruusukaalia oon vetänyt lisäks, sekä 3 keitettyä kananmunaa. Tuntuu, että nälkä on kokoajan.
Suoli meni samantien tukkoon, kun tän alotin. Ei meinaa tulla mitään Levolacista huolimatta.
Ja kusetuksen määrä on ilmiömäinen, lähtee varmaan 5kg pelkkää nestettä heti.
Mut kyl ne siitä tasottuu.
Jos muistan niin huomenaamuna vois käydä vaakassa kattoon ekojen päivien vaikutuksen ja saada siitä lisätsemppiä ( toivottavasti) ja sen jälkeen punnita vaan maanantaisin.
Liityin facessa karkittomuushaasteeseen, että kuinka monta tykkäystä, niin sen verta päiviä oon ilman karkkia. Ajankohta oli nyt hyvä, kun en muutenkaan pariin kk sitä voisi syödä.
Pitkästä duuniputkesta on jäljellä enää 2 pitkää, ja sit alkaa helpottaan. Toisaalta sit on taas enempi aikaa miettiä syömistä. No uutta ja toivottavasti valoisampaa uutta vuotta kohti silti mennään <3
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
tiistai 25. joulukuuta 2018
Tasasen tappavaa
No joo ainakin stressi ja tupakanhimo lähti ainakin hetkeks yhdistetyn örveltämis/ lepo viikon aikana.
Mut tässä sitä uutta hankitaan 7 töitä kohta takana ja sama rupeama edessä vielä.
Toistaiseksi ihan ok, vaikkakin juuri toista pitkää päivää oon näin jouluna tekemässä peräjälkeen.
No se töistä röistä. Kotonakin on suht rauhallista, eikä oo nyt desipelitkään nousseet kummallakaan.
Joulu on alkanu oleen jo vähä sellasta pakkopullaa, ehkä myös sen takia, kun oon aina just sillon töissä sikana, tosin vapaaehtoisesti. et perheelliset saa juhlia.
Meikä sit jussina ilottelee joulun edestä.
Lootat ja kinkut vedettiin naamariin aaton aattona, kun oli vaan aamuvuoro, siinä se oli Joulu.
Ja Mikalla meni tietysti heti maha sekaisin, ei kuulemma sovi hänelle lootat ei.
Dietilläkin pitäs olla, mut oo ny sit jouluna höh. Oonkin ratkassu asian niin, et ny pyrin oleen vaan lihomatta lisää. Ja Pe alotan Nutriletit, lisänä kanamunaa, raejuustoa ja kukkakaalia.
3 vko ehtisin sitä ennen RT:n aikaa. Tavote siihen mennessä -9kg vähempikin käy.
Luulen et mani-asiatkin taidan näillä ylitöillä saada suht kuntoon, vaikka tilanne näyttikin marraskuussa vielä toivottomalta.
Pitäs vaan uskoa, et aina mä selviin kaikesta. Oon sen verta yritteliäs ja jopa kekseliäs totetuttaan selviytymis suunnitelmia. Ja kyl toi yläkertakin mua auttaa ja opastaa.
Ei täs ny sen ihmeempiä. Yritän selvitä tästä työputkesta päivä kerrallaan. Ja vielä tammikuussakin haalia ylitöitä, ennen tuota 5.2, jolloin jos kaikki onnistuu, niin joudun oleen pari viikkoa saikulla.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja joskus MM kisoissa olisin jo huomattavasti kevyempi.
Sitä ja kesää kohti <3 Olen toiveikas.
Olisi niin mahtavaa olla alle 100kg ennen kun on 100 vuotias, että saisi hetken vielä nauttia keveämmästä kehosta, ilman väistämättä saapuvaa vanhuuden taakkaa, jota en vielä suostu ottamaan vastaan, vaikka se eläkeikäkin nurkan takan kurkistelee. Hus pois siitä, ei oo varaa jäädä ikinä :-)
Mut tässä sitä uutta hankitaan 7 töitä kohta takana ja sama rupeama edessä vielä.
Toistaiseksi ihan ok, vaikkakin juuri toista pitkää päivää oon näin jouluna tekemässä peräjälkeen.
No se töistä röistä. Kotonakin on suht rauhallista, eikä oo nyt desipelitkään nousseet kummallakaan.
Joulu on alkanu oleen jo vähä sellasta pakkopullaa, ehkä myös sen takia, kun oon aina just sillon töissä sikana, tosin vapaaehtoisesti. et perheelliset saa juhlia.
Meikä sit jussina ilottelee joulun edestä.
Lootat ja kinkut vedettiin naamariin aaton aattona, kun oli vaan aamuvuoro, siinä se oli Joulu.
Ja Mikalla meni tietysti heti maha sekaisin, ei kuulemma sovi hänelle lootat ei.
Dietilläkin pitäs olla, mut oo ny sit jouluna höh. Oonkin ratkassu asian niin, et ny pyrin oleen vaan lihomatta lisää. Ja Pe alotan Nutriletit, lisänä kanamunaa, raejuustoa ja kukkakaalia.
3 vko ehtisin sitä ennen RT:n aikaa. Tavote siihen mennessä -9kg vähempikin käy.
Luulen et mani-asiatkin taidan näillä ylitöillä saada suht kuntoon, vaikka tilanne näyttikin marraskuussa vielä toivottomalta.
Pitäs vaan uskoa, et aina mä selviin kaikesta. Oon sen verta yritteliäs ja jopa kekseliäs totetuttaan selviytymis suunnitelmia. Ja kyl toi yläkertakin mua auttaa ja opastaa.
Ei täs ny sen ihmeempiä. Yritän selvitä tästä työputkesta päivä kerrallaan. Ja vielä tammikuussakin haalia ylitöitä, ennen tuota 5.2, jolloin jos kaikki onnistuu, niin joudun oleen pari viikkoa saikulla.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja joskus MM kisoissa olisin jo huomattavasti kevyempi.
Sitä ja kesää kohti <3 Olen toiveikas.
Olisi niin mahtavaa olla alle 100kg ennen kun on 100 vuotias, että saisi hetken vielä nauttia keveämmästä kehosta, ilman väistämättä saapuvaa vanhuuden taakkaa, jota en vielä suostu ottamaan vastaan, vaikka se eläkeikäkin nurkan takan kurkistelee. Hus pois siitä, ei oo varaa jäädä ikinä :-)
lauantai 8. joulukuuta 2018
Alkon kuvat silmissä
Vielä 5 työpäivää ja pääsee relaan, nyt on nollattava lanttu kunnolla, eli viiniä käkättimeen huolella.
Jo etukäteen murehdin pöljänä, mikä jälkiolo siitä taas tulee ja tuleeko kohellettua mitään?
Mut ei auta stressi on niin valtava, eikä tätä muuten osaa poistaa, kun vetämällä kannat kattoon.
Sama on Mikalla hermo piukalla ja otetaan yhteen vähän väliä mitä pienimmistäkin asioista.
Se on tää 2kk maaginen raja ilman alkoa nykyään oon huomannut.
Sitten alkaa oleen taas niin valmis kestään sen kankkusen mikä siitä eittämättä seuraa, kunhan vain ensin saa pari päivää relata. Olla hetken olematta tehokas ja joutua pitämään kaikkia lankoja käsissään, sekä tasapainoilla työn ja vapaa-ajan suhteen.
Nyt oon todella vetänyt itseni piippuun töitten suhteen. Vielä 5pv , joista 2 pitkää, jonka jälkeen viikko vapaata. Ja takana on 8 työpäivää, joista 3 oli pitkää. Joten ny alkaa kyllä piisaan.
Ollaan ukon kaa varmaankin ihan kahdestaan vaan kotosalla. Ja vaan naatitaan toistemme seurasta ja siitä, että saa vaan olla ja tehdä just sitä mitä tahtoo.
Eikä juhlafiilistä vähennä yhtään se, että sattuu oleen aika jääkiekon EHT jouluturnaukseen, joka alkaa to Suomi-Tsekki la Ruotsi ja su Venäjää vastaan jeeee!
Kunhan saa ton nollamisen suoritettua, niin sit vaan kattellaan leffoja ja syödään ja nautitaan toistemme ja kisujen seurasta.
Meikä järjestää aina niin, että toipumiseen jää aikaa tarpeeksi ja niin on nytkin.
Ei onnistuisi enää niinkuin nuorempana, mennä seuraavana päivänä töihin, kun on ottanut.
Ei missään nimessä!!Pitää olla vähintään 3pv vapaata sen jälkeen, jotain oon oppinut :-)
Tänää kävin puntarilla ja oon laihtunut n. 3kg huomaamattani.
Ei oo ees tehnyt mieli ruokaa, kun oon töis vaan pistänyt meneen.
Tämmösiä tänään jaksaa jaksaa......
Jo etukäteen murehdin pöljänä, mikä jälkiolo siitä taas tulee ja tuleeko kohellettua mitään?
Mut ei auta stressi on niin valtava, eikä tätä muuten osaa poistaa, kun vetämällä kannat kattoon.
Sama on Mikalla hermo piukalla ja otetaan yhteen vähän väliä mitä pienimmistäkin asioista.
Se on tää 2kk maaginen raja ilman alkoa nykyään oon huomannut.
Sitten alkaa oleen taas niin valmis kestään sen kankkusen mikä siitä eittämättä seuraa, kunhan vain ensin saa pari päivää relata. Olla hetken olematta tehokas ja joutua pitämään kaikkia lankoja käsissään, sekä tasapainoilla työn ja vapaa-ajan suhteen.
Nyt oon todella vetänyt itseni piippuun töitten suhteen. Vielä 5pv , joista 2 pitkää, jonka jälkeen viikko vapaata. Ja takana on 8 työpäivää, joista 3 oli pitkää. Joten ny alkaa kyllä piisaan.
Ollaan ukon kaa varmaankin ihan kahdestaan vaan kotosalla. Ja vaan naatitaan toistemme seurasta ja siitä, että saa vaan olla ja tehdä just sitä mitä tahtoo.
Eikä juhlafiilistä vähennä yhtään se, että sattuu oleen aika jääkiekon EHT jouluturnaukseen, joka alkaa to Suomi-Tsekki la Ruotsi ja su Venäjää vastaan jeeee!
Kunhan saa ton nollamisen suoritettua, niin sit vaan kattellaan leffoja ja syödään ja nautitaan toistemme ja kisujen seurasta.
Meikä järjestää aina niin, että toipumiseen jää aikaa tarpeeksi ja niin on nytkin.
Ei onnistuisi enää niinkuin nuorempana, mennä seuraavana päivänä töihin, kun on ottanut.
Ei missään nimessä!!Pitää olla vähintään 3pv vapaata sen jälkeen, jotain oon oppinut :-)
Tänää kävin puntarilla ja oon laihtunut n. 3kg huomaamattani.
Ei oo ees tehnyt mieli ruokaa, kun oon töis vaan pistänyt meneen.
Tämmösiä tänään jaksaa jaksaa......
perjantai 30. marraskuuta 2018
Musta marraskuu
Jo on ollut alavireistä taas koko marraskuu ja niinhän sitä sanotaan, että ennen auringon nousua on synkin pimeys. Siltä musta tuntuu, sillä nyt on mennyt huomattavasti paremmilla fiiliksillä jo muutaman päivän. Koko viime viikko oli totaalisen vaikea noin henkisesti.
Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)
Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.
Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.
Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.
Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.
No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.
Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.
Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.
Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.
Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-) Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3
Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)
Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.
Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.
Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.
Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.
No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.
Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.
Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.
Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.
Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-) Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3
tiistai 20. marraskuuta 2018
Raha ei tuo onnellisuutta, mutta kyllä se helpottas!!!
Flunssa on kestäny jo kohta 2vkoa ja Mika tietty sai sen myös.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.
Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.
Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.
Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.
Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,
No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.
Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.
Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(
Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.
Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.
Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.
Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.
Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.
Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.
Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.
Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,
No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.
Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.
Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(
Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.
Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.
Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.
Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.
perjantai 9. marraskuuta 2018
Flunssan tynkää
No niin, heti kun pääsi töissä kehumassa toisen samanmielisen työkamun kanssa, ettei me paljo sairastella, niin eiköhän eilen ekana vp alkanu kurkkukipu ja nenän vuoto.
Voimaton olo on ollutkin jo pitemmän aikaa, nyt kun taaksepäin aattelee.
Yleensä kun oon täynnä energiaa, niin nyt en oo ollu hetkeen. Viime viikkokin oli raskas töissä. Eikä tää alkuviikkokaan oo ollut yhtään sen helpompi.
Ke oli tosiaan viel aamuvuoro töis.
Olin suunnitellut, et tilaan etukäteen Hauhon pizzakebabista pizzan Mikalle ja salaatin itelle niin, et ne on valmiina 14.45 ja kun pääsen töistä 15, niin vaan nappaan ne mukaan ja kotiin syömään ja lepään, kun ei ole voimia lähtee kauppaan.
Mut kuinka ollakaan, kun menin hakeen ruokia, niin kokki olikin leikannut haavan sormeensa ja oli lähdössä sairaalaan ottaan muutaman tikin.
Väheksymättä hänen vaivojaan en silti voinut olla itsekseni harmittelematta, että niinpä tietysti, juuri nyt :-(
Pizzan vääntäjä oli kuitenkin saanut jonkun töihin, joka sitten aloitti tekeen mun tilausta.
Niinpä sitten pakotin itseni kauppaan sillä välin, vaikken olis siis jaksanut, koska pitihän mun nyt hyödyntää se aika. Ei sitten tarvis huomenna lähtee kauppaan.
Ke aamuna oli kurkku kipee ja troppasin itteeni koko päivän.
Sitä ennen oli kuitenkin käytävä apteekis ja kaupas vielä tänäänkin.
Kissojen ruoat, hiekat ja maidot loppu. Ja pitihän saada inkivääriä ja valkosipulia, et voin keittää taikateetäni funssaan. Olo oli jo hutera, mut mentävä oli.
Eihän sekään matka putkeen mennyt. Puoles välis matkaa meinasin juoda matkapullosta juotavaa, vain huomatakseni, et korkki oli kait ollut huonosti, kun koko litra sitruunavettä oli valunut laukkuun, jossa kellui kaikki omaisuuteni.
Yritin ettiä pysähtymispaikkaa ja eikun laukun tyhjennykseen.
Päivyrin sivut märkinä, rahapussi ei pahemmin kastunut ja puhelin ei onneks ollut laukussa.
Tungin kaikki märät kamat takakonttiin ja lähdin eteenpäin huomaten 100 metrin päästä, että olin jättänyt takakontin auki hermopäissäni.
Kiukuttelin hetken itsekseni suljin luukun ja jatkoin matkaa.
Koko loppupäivän sit yritin lepäillä hoitaen itseeni. Nenähuuhtelukannu kehiin ja vs, inkivääriteetä hunajalla käkättimeen pannukaupalla.
Kurkkuun Flu Acute Zink suihketta, joka kyllä tuntuu helpottavan kurkkukipua.
Mullahan oli siis jo ennestään antibiotti kuuri menossa ton rinnan patin kanssa, joten jos olis angiinaa, niin luulis siihenkin auttavan, mut taitaa olla normi flunssa.
Meil on töissä ollut paljon porukkaa kipeenä ja vaik kuin yrittää välttää saamasta tartuntaa, niin on se aika vaikeeta, kun vielä hoidatkin niitä flunssasia ja työkamuissa on sairaita.
Soitin aamulla, et oon ainakin huomisen pois ja katon sit mihin suuntaan tää menee ja soitan huomenna jos saikku jatkuu.
Just ny sit kipeenä ku aattelin huomenna alottaa sen laihdutuksen, mut kattoo ny......
Eli elämä on edelleenkin sitä mitä meille tapahtuu,
sillä välin kun me teemme muita sunnitelmia <3
Voimaton olo on ollutkin jo pitemmän aikaa, nyt kun taaksepäin aattelee.
Yleensä kun oon täynnä energiaa, niin nyt en oo ollu hetkeen. Viime viikkokin oli raskas töissä. Eikä tää alkuviikkokaan oo ollut yhtään sen helpompi.
Ke oli tosiaan viel aamuvuoro töis.
Olin suunnitellut, et tilaan etukäteen Hauhon pizzakebabista pizzan Mikalle ja salaatin itelle niin, et ne on valmiina 14.45 ja kun pääsen töistä 15, niin vaan nappaan ne mukaan ja kotiin syömään ja lepään, kun ei ole voimia lähtee kauppaan.
Mut kuinka ollakaan, kun menin hakeen ruokia, niin kokki olikin leikannut haavan sormeensa ja oli lähdössä sairaalaan ottaan muutaman tikin.
Väheksymättä hänen vaivojaan en silti voinut olla itsekseni harmittelematta, että niinpä tietysti, juuri nyt :-(
Pizzan vääntäjä oli kuitenkin saanut jonkun töihin, joka sitten aloitti tekeen mun tilausta.
Niinpä sitten pakotin itseni kauppaan sillä välin, vaikken olis siis jaksanut, koska pitihän mun nyt hyödyntää se aika. Ei sitten tarvis huomenna lähtee kauppaan.
Ke aamuna oli kurkku kipee ja troppasin itteeni koko päivän.
Sitä ennen oli kuitenkin käytävä apteekis ja kaupas vielä tänäänkin.
Kissojen ruoat, hiekat ja maidot loppu. Ja pitihän saada inkivääriä ja valkosipulia, et voin keittää taikateetäni funssaan. Olo oli jo hutera, mut mentävä oli.
Eihän sekään matka putkeen mennyt. Puoles välis matkaa meinasin juoda matkapullosta juotavaa, vain huomatakseni, et korkki oli kait ollut huonosti, kun koko litra sitruunavettä oli valunut laukkuun, jossa kellui kaikki omaisuuteni.
Yritin ettiä pysähtymispaikkaa ja eikun laukun tyhjennykseen.
Päivyrin sivut märkinä, rahapussi ei pahemmin kastunut ja puhelin ei onneks ollut laukussa.
Tungin kaikki märät kamat takakonttiin ja lähdin eteenpäin huomaten 100 metrin päästä, että olin jättänyt takakontin auki hermopäissäni.
Kiukuttelin hetken itsekseni suljin luukun ja jatkoin matkaa.
Koko loppupäivän sit yritin lepäillä hoitaen itseeni. Nenähuuhtelukannu kehiin ja vs, inkivääriteetä hunajalla käkättimeen pannukaupalla.
Kurkkuun Flu Acute Zink suihketta, joka kyllä tuntuu helpottavan kurkkukipua.
Mullahan oli siis jo ennestään antibiotti kuuri menossa ton rinnan patin kanssa, joten jos olis angiinaa, niin luulis siihenkin auttavan, mut taitaa olla normi flunssa.
Meil on töissä ollut paljon porukkaa kipeenä ja vaik kuin yrittää välttää saamasta tartuntaa, niin on se aika vaikeeta, kun vielä hoidatkin niitä flunssasia ja työkamuissa on sairaita.
Soitin aamulla, et oon ainakin huomisen pois ja katon sit mihin suuntaan tää menee ja soitan huomenna jos saikku jatkuu.
Just ny sit kipeenä ku aattelin huomenna alottaa sen laihdutuksen, mut kattoo ny......
Eli elämä on edelleenkin sitä mitä meille tapahtuu,
sillä välin kun me teemme muita sunnitelmia <3
keskiviikko 31. lokakuuta 2018
Johan oli vapaapäivät taas...
Viimeviikko oli niin urakalla töitä, ettei paljon muuta, kuin töitä ehtinyt miettiin,
Mikalla alko tietysti just vkonloppuna hammas oireileen.
Aattelimme, että onneksi Mikalla on aika ma 8, kun kaikessa viisaudessani olin hänelle ajan tilannut tarkastukseen jo aikaisemmin,
Nyt se aika oli tarpeen, vaikka potkikin silloin sitä ajatusta vastaan, kun ei mikään vaivannut.
Onneksi mulla oli jäänyt Kefexiniä, joten annoin siitä Mikalle ensiapua, kun oli poski turvoksissa.
Samoin söin ite Kefexiniä, kun mustapään näköinen piste rintakehässä yht äkkiä turpos ja näytti siltä, että räjähtää ja yritin sitä puristellakin josta hän otti nokkiinsa ja äity vielä lisää.
Ennen kun ma tuli, niin Mikan hammas rauhoittui, mutta toisen puolen hammas alkoi vaivaan niin, että ma- aamuna oli poski niin turvoksissa, että silmäkin oli puolet pienempi. Ei hyvää päivää!!!
No 8 viimein HL ja kuinka ollakkaan oli sellanen HL vastassa,joka ei kuulemma OSANNUT TEHDÄ JUURIHOITOA, !!! SIIS MITÄ !!!
No eihän siinä mitään Mika sai muutaman antibiotin ja tiistaille ajan toiselle HL, joka hallitsee ammattinsa.
Mikalla hoidettiin, nyt vaan toista hampua, jonka osas korjata. USKOMATONTA !!!
No heitin Mikan kotiin ja kaahasin Hämeenlinnaa kohti kulmien pigmentoinnin 2 kertaan. Samalla lisättiin eye linereihin väriä, se jo hieman sattuikin. Lopputulos oli hyvä.
Tiistaina mulla olikin sit aika 11 hammashygienistille ja 12.30 oli Mikan hammasleku.
Päätin myös koittaa saada lääkärin aikaa tolle rinnassa olevalle patille, joka ei vaan häviä kokonaan, vaik söin viikon antibiottia.
Joten oli pakottava tarve mennä se näyttään ton syöpätaustan takia.
Niinpä soitin aikaa, ja automaatti kertoi, että soittavat takaisin.
Siinä sitten tein lähtöä, niin soittikin ravintoterapeutti Lahdesta.
Nimittäin kun kävin kirurgia tapaamassa PHKS niin hän hyväksyi mut leikkaukseen, joka on ilmeisesti tammikuussa.
Ennen sitä pitää laihduttaa 8% painosta ENE:llä ja siitä RT halusi keskustella.
Tottakai samaan aikaan Hauhon TK yritti soittaa mulle lekun aikaa.
Mut en voinut katkaista RT puhelua.
Puhelun jälkeen yritin taas tehdä lähtöä hammashygienistille, kun soittivat TK:sta.
Sain lääkärinkin ajan samalle päivällä klo:13:40
Joten tulisin pyörimään TK:n ja kodin välillä edestakas koko päivän.
No kaikki meni kuitenkin ok. Mika saa antibiotti kuurin ja hampaaseen lääkeainetta, sekä uuden ajan.
Mä sain myöskin Kefexin kuurin 10pv . Hän oli siis joku paise, ei syöpää :-)
Lääkäri teki pari pientä viiltoa pattiin ja puristeli sieltä mönjää ulos.
Mikan toinen puoli naamaa on vieläkin turvoksissa antibiooteista huolimatta, eli matka jatkuu...
Mikalla alko tietysti just vkonloppuna hammas oireileen.
Aattelimme, että onneksi Mikalla on aika ma 8, kun kaikessa viisaudessani olin hänelle ajan tilannut tarkastukseen jo aikaisemmin,
Nyt se aika oli tarpeen, vaikka potkikin silloin sitä ajatusta vastaan, kun ei mikään vaivannut.
Onneksi mulla oli jäänyt Kefexiniä, joten annoin siitä Mikalle ensiapua, kun oli poski turvoksissa.
Samoin söin ite Kefexiniä, kun mustapään näköinen piste rintakehässä yht äkkiä turpos ja näytti siltä, että räjähtää ja yritin sitä puristellakin josta hän otti nokkiinsa ja äity vielä lisää.
Ennen kun ma tuli, niin Mikan hammas rauhoittui, mutta toisen puolen hammas alkoi vaivaan niin, että ma- aamuna oli poski niin turvoksissa, että silmäkin oli puolet pienempi. Ei hyvää päivää!!!
No 8 viimein HL ja kuinka ollakkaan oli sellanen HL vastassa,joka ei kuulemma OSANNUT TEHDÄ JUURIHOITOA, !!! SIIS MITÄ !!!
No eihän siinä mitään Mika sai muutaman antibiotin ja tiistaille ajan toiselle HL, joka hallitsee ammattinsa.
Mikalla hoidettiin, nyt vaan toista hampua, jonka osas korjata. USKOMATONTA !!!
No heitin Mikan kotiin ja kaahasin Hämeenlinnaa kohti kulmien pigmentoinnin 2 kertaan. Samalla lisättiin eye linereihin väriä, se jo hieman sattuikin. Lopputulos oli hyvä.
Tiistaina mulla olikin sit aika 11 hammashygienistille ja 12.30 oli Mikan hammasleku.
Päätin myös koittaa saada lääkärin aikaa tolle rinnassa olevalle patille, joka ei vaan häviä kokonaan, vaik söin viikon antibiottia.
Joten oli pakottava tarve mennä se näyttään ton syöpätaustan takia.
Niinpä soitin aikaa, ja automaatti kertoi, että soittavat takaisin.
Siinä sitten tein lähtöä, niin soittikin ravintoterapeutti Lahdesta.
Nimittäin kun kävin kirurgia tapaamassa PHKS niin hän hyväksyi mut leikkaukseen, joka on ilmeisesti tammikuussa.
Ennen sitä pitää laihduttaa 8% painosta ENE:llä ja siitä RT halusi keskustella.
Tottakai samaan aikaan Hauhon TK yritti soittaa mulle lekun aikaa.
Mut en voinut katkaista RT puhelua.
Puhelun jälkeen yritin taas tehdä lähtöä hammashygienistille, kun soittivat TK:sta.
Sain lääkärinkin ajan samalle päivällä klo:13:40
Joten tulisin pyörimään TK:n ja kodin välillä edestakas koko päivän.
No kaikki meni kuitenkin ok. Mika saa antibiotti kuurin ja hampaaseen lääkeainetta, sekä uuden ajan.
Mä sain myöskin Kefexin kuurin 10pv . Hän oli siis joku paise, ei syöpää :-)
Lääkäri teki pari pientä viiltoa pattiin ja puristeli sieltä mönjää ulos.
Mikan toinen puoli naamaa on vieläkin turvoksissa antibiooteista huolimatta, eli matka jatkuu...
lauantai 20. lokakuuta 2018
Eteenpäin...
Niinpä aloin selvittään voiko mitään tehdä sen suhteen, että laihtuisi lisää, eikä kilot hiipisi takaisin pikkuhiljaa. Sain erään Tian yhteystiedot jolle oli tehty lisäleikkaus ekan GBP:n jälkeen, joka oli hänellä sitten toiminut auttamaan pudottaa lisää kiloja.
Kyse on distaalisesta GBP:stä, jossa ohutsuolta ohitetaan lisää 1-2 metriä, joka aiheuttaa kunnolla imeytymishäiriöitä.
Meiltä 2010 tienoilla leikatuilta sitä on ohitettu vain n. metri, kun nykyään ohitetaan enemmän.
Sain Tialta myös hänelle sen tehneen kirurgi Jyrkin yhteystiedot PHKS:n ja lähetin heti meiliä hänelle ja varasin TK:hon ajan lähetettä varten.
Sain vastauksen meiliini jo seuraavana päivänä Jyrkiltä, joka sanoi, että laita lähetettä tuleen.
Sain lähetteen lähteen verikokeitten, sydänfilmin ja pissanäytteen jälkeen.
Sit oli toi rannekanavan leikkaus ja jäin saikulle, jolloin tuli ajat PHKS:stä.
18.10 kävin sit pyörähtään Lahdessa oli verikokeet, vatsan ultra ja RT. Sain häneltä puoltavan päätöksen leikkausta varten ja ens torstaina meen tapaan kirurgia.
Leikkaus ei tietenkään ole vaaraton, ja oonkin menossa siihen puhtaasti terveys syistä.
Voisin kyllä elää tänkin painoisena, mutta kun mun paikat ei tahdo enää kestää tätä taakkaa.
Mun olis pakko jaksaa tehdä duunia ainakin 11v ja vielä ylitöiden kera, eli tonne 68v
Koska noi lainat pitäs olla sillon maksettu. Mä en niitä eläkkeelläni saa maksettua mitenkään.
Ja kun nyt jo ottaa osumaa, polvi, olkapää, lonkat, alaselkä ym..niin tää yhtälö on mahdoton!!
Olen valmis ottaan riskin sen takia, että kevenen ja mahdollisesti elänkin pidempään.
Äiti kuoli 58v, eli näillä geeneillä mulla olis vuosi aikaa elää, jos perässä mennään.
Mun syöpä oli saman ikäisenä, kun äidin eka syöpä kohtusyöpä, sit hän sairastu leukemiaan johon kuoli 58v...eli saas nähdä.
RT kertoili, että näitä leikkauksia on tehty Suomessa vain hyvin vähän ja joillekin on jouduttu purkamaan se, kun sitten ei ole mitkään ravintoaineet imeytyneet.
Haluan uskoa, että kuulun tässä kohtaa niihin onnekkaisiin, kenellä se toimii.
Ja yleensä mun intuitio on oikeessa. Kun mulle tulee se sisäinen palo, että tota kohti mä meen, niin mikään mahti maailmassa ei saa mua pysähtyyn, koska olen niin varma, että tää on mulle hyväks.
Toivon, että olen siinä jälleen oikeassa.
Mulla on suora linja yläkertaan ja saan sieltä apua ja voimaa.
Olen myös tosi kiitollinen,että olen löytänyt energiahoidot ja saan välittää maailmakaikkeuden hoitavia energioita itselleni ja toisille.
Mulla on myös Bemer laite, joka parantaa mikroverenkiertoa ja sitä kautta kaikkea kehossa.
Mulla on luja usko itseeni. Eli nyt sitten vaan sukelletaan kohti leikkuria.....
Kyse on distaalisesta GBP:stä, jossa ohutsuolta ohitetaan lisää 1-2 metriä, joka aiheuttaa kunnolla imeytymishäiriöitä.
Meiltä 2010 tienoilla leikatuilta sitä on ohitettu vain n. metri, kun nykyään ohitetaan enemmän.
Sain Tialta myös hänelle sen tehneen kirurgi Jyrkin yhteystiedot PHKS:n ja lähetin heti meiliä hänelle ja varasin TK:hon ajan lähetettä varten.
Sain vastauksen meiliini jo seuraavana päivänä Jyrkiltä, joka sanoi, että laita lähetettä tuleen.
Sain lähetteen lähteen verikokeitten, sydänfilmin ja pissanäytteen jälkeen.
Sit oli toi rannekanavan leikkaus ja jäin saikulle, jolloin tuli ajat PHKS:stä.
18.10 kävin sit pyörähtään Lahdessa oli verikokeet, vatsan ultra ja RT. Sain häneltä puoltavan päätöksen leikkausta varten ja ens torstaina meen tapaan kirurgia.
Leikkaus ei tietenkään ole vaaraton, ja oonkin menossa siihen puhtaasti terveys syistä.
Voisin kyllä elää tänkin painoisena, mutta kun mun paikat ei tahdo enää kestää tätä taakkaa.
Mun olis pakko jaksaa tehdä duunia ainakin 11v ja vielä ylitöiden kera, eli tonne 68v
Koska noi lainat pitäs olla sillon maksettu. Mä en niitä eläkkeelläni saa maksettua mitenkään.
Ja kun nyt jo ottaa osumaa, polvi, olkapää, lonkat, alaselkä ym..niin tää yhtälö on mahdoton!!
Olen valmis ottaan riskin sen takia, että kevenen ja mahdollisesti elänkin pidempään.
Äiti kuoli 58v, eli näillä geeneillä mulla olis vuosi aikaa elää, jos perässä mennään.
Mun syöpä oli saman ikäisenä, kun äidin eka syöpä kohtusyöpä, sit hän sairastu leukemiaan johon kuoli 58v...eli saas nähdä.
RT kertoili, että näitä leikkauksia on tehty Suomessa vain hyvin vähän ja joillekin on jouduttu purkamaan se, kun sitten ei ole mitkään ravintoaineet imeytyneet.
Haluan uskoa, että kuulun tässä kohtaa niihin onnekkaisiin, kenellä se toimii.
Ja yleensä mun intuitio on oikeessa. Kun mulle tulee se sisäinen palo, että tota kohti mä meen, niin mikään mahti maailmassa ei saa mua pysähtyyn, koska olen niin varma, että tää on mulle hyväks.
Toivon, että olen siinä jälleen oikeassa.
Mulla on suora linja yläkertaan ja saan sieltä apua ja voimaa.
Olen myös tosi kiitollinen,että olen löytänyt energiahoidot ja saan välittää maailmakaikkeuden hoitavia energioita itselleni ja toisille.
Mulla on myös Bemer laite, joka parantaa mikroverenkiertoa ja sitä kautta kaikkea kehossa.
Mulla on luja usko itseeni. Eli nyt sitten vaan sukelletaan kohti leikkuria.....
perjantai 19. lokakuuta 2018
Kärsimysten kautta voittoon!
Päädyin lopulta suunnitelmissani Terveystaloon Manseen ja siellä mieslääkäri Kimmolle, jolle jouduin strippaamaan ja roikkojani esitteleen.
Ihme kyllä ei edes pahemmin hävettänyt, koska lääkäri oli aivan ihana ja asiallinen.
Sain kuulla arvion, että vatsanahan roikon vois leikata ensin ja toisella keralla allit ja rinnat.
Sain myös hinta-arvioita, jotka oli n. 7000e per leikkaus.
Sanoin palaavani asiaan, jos saan lainaa järjestyyn ja lähdin tapaamisesta toiveikkain ja tanssahtelevin askelin kohti kotia.
Koitin lainaa muutamaa kautta ja sitten vaan huomasin, kun tililleni oli jo parin päivän päästä ilmestynyt joustoluottoa Nordealta 15.ooe
Ja ei kun aikaa varamaan. Ekan leikkauksen varasin 7.10.2014 mun syntymäpäivälle.
Paras lahja minkä ikinä olisin voinut saada.
Päästä eroon vatsaroikosta, joka ylettyi pitkälle reisiin.
Sanoinkin aina, että näyttäis siltä kun peppu olisi etupuolella, niin törkee se oli, inhosin sitä yli kaiken.
En voinut koskaan pitää paitoja jotka olis olleet vyötärölle, vaan aina piti peittää teltoilla.
Leikkaus onnistui hyvin kk saikkua, toivuin pikkuhiljaa haavojen hoidosta.
Allien roikot ja rintojen kohotukset tehtiin keväällä 2015.
Ajoitin leikkausajan jääkiekon MM kisa-aikaan, jotta voin toipuessa edes nauttia niistä. Nekin leikkaukset menivät hyvin.
Kivut oli tietenkin varsinkin alkuun kovia ja haavojen hoito ja tukiliivien pito yötä päivää.
Selällään nukkuminen, dreenien tyhjennys ym,,,mutta kaikkeen olin valmis, jotta saan terveemmän ja keveämmän elämän.
No kaikesta toivuttiin ja nautin elämästäni tosi paljon ilman roikkoja.
Tosin sitten kk viimeisen leikkauksen jälkeen tuli 20.000e lasku entisestä velkasaneerauksesta.
Vaativat lisäsuorituksia jo maksaneitten suorituksieni osalta.
Jos tää tieto olisi tullut ennen leikkauksia, en niihin lainaa olisi kyennyt/uskaltanut ottaa.
Mutta tehty mikä tehty, enkä kadu sitä yhtään, sillä en tiedä olisinko enää ees työkunnossa, ilman näitä muutoksia, saati sitten elossa.
Sillä 2016 Tammikuussa tuli sit se nielurisasyöpä, jonka tarkastuksissa on nyt käyty yli 2v
En olis varmaan mahtunut ees siihen putkeen, missä kuvattiin, jos en olis laihtunut ym..
Syövän sädehoidot ja stressi toi jälkijunassa kaikenlaista ongelmaa terveyspuolelle.
Muutoinkin tuntui, että kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin vaivat löysivät minut asentohuimauksesta polven pettämiseen ja siltä väliltä.
Lisäksi taloudellinen taakka kasvoi samoihin aikoihin kerralla harppauksin, mutta pinnalla yritetään pysyä. Joka tietty lisää stressiä, joka ei ainakaan auta painon pudottamisessa.
Mulla lähti syöpähoidoissa tosiaan maku-aisti ja ehdottivat Peg- letkuakin, jota en suostunut ottamaan. Aattelin et näistä lihoista on kyllä varaa lähteäkin. Paitsi, että kuulemma juuri silloin ei olisi saanut laihtua!!
Suurimman osan vuotta olin ilman maku-aistia ja kaikki maistui jalka-rätiltä ja siitä huolimatta, etten syönyt paljon mitään, niin laihduin vain 15kg
Useimmat ihmiset olisivat laihtuneet sen parissa kk, jos olisivat olleet samoilla syömisillä kun mä.
Mut ei meikä.Eli mun leikkaus ei enää vaikuta!!!
Kaiken lisäks huomasin täs 2kk sitten, kun vihdoin vaa-alle uskaltauduin, että olen lihonut sen kaiken 15kg takaisin, minkä syövässä laihduin, joten aloin aatteleen, että mitäs nyt?
Lihonko vähitellen takaisin 200kg? Ja sitä en kestä, teen mitä vaan, että niin ei käy.
Ja huom, mun annoskoot ei siis edelleen ole isoja, vaan lähinnä normaaleja. Enkä niitä herkkujakaan voi paljoa syödä tai tulee huono olo.
jatkuu...
Ihme kyllä ei edes pahemmin hävettänyt, koska lääkäri oli aivan ihana ja asiallinen.
Sain kuulla arvion, että vatsanahan roikon vois leikata ensin ja toisella keralla allit ja rinnat.
Sain myös hinta-arvioita, jotka oli n. 7000e per leikkaus.
Sanoin palaavani asiaan, jos saan lainaa järjestyyn ja lähdin tapaamisesta toiveikkain ja tanssahtelevin askelin kohti kotia.
Koitin lainaa muutamaa kautta ja sitten vaan huomasin, kun tililleni oli jo parin päivän päästä ilmestynyt joustoluottoa Nordealta 15.ooe
Ja ei kun aikaa varamaan. Ekan leikkauksen varasin 7.10.2014 mun syntymäpäivälle.
Paras lahja minkä ikinä olisin voinut saada.
Päästä eroon vatsaroikosta, joka ylettyi pitkälle reisiin.
Sanoinkin aina, että näyttäis siltä kun peppu olisi etupuolella, niin törkee se oli, inhosin sitä yli kaiken.
En voinut koskaan pitää paitoja jotka olis olleet vyötärölle, vaan aina piti peittää teltoilla.
Leikkaus onnistui hyvin kk saikkua, toivuin pikkuhiljaa haavojen hoidosta.
Allien roikot ja rintojen kohotukset tehtiin keväällä 2015.
Ajoitin leikkausajan jääkiekon MM kisa-aikaan, jotta voin toipuessa edes nauttia niistä. Nekin leikkaukset menivät hyvin.
Kivut oli tietenkin varsinkin alkuun kovia ja haavojen hoito ja tukiliivien pito yötä päivää.
Selällään nukkuminen, dreenien tyhjennys ym,,,mutta kaikkeen olin valmis, jotta saan terveemmän ja keveämmän elämän.
No kaikesta toivuttiin ja nautin elämästäni tosi paljon ilman roikkoja.
Tosin sitten kk viimeisen leikkauksen jälkeen tuli 20.000e lasku entisestä velkasaneerauksesta.
Vaativat lisäsuorituksia jo maksaneitten suorituksieni osalta.
Jos tää tieto olisi tullut ennen leikkauksia, en niihin lainaa olisi kyennyt/uskaltanut ottaa.
Mutta tehty mikä tehty, enkä kadu sitä yhtään, sillä en tiedä olisinko enää ees työkunnossa, ilman näitä muutoksia, saati sitten elossa.
Sillä 2016 Tammikuussa tuli sit se nielurisasyöpä, jonka tarkastuksissa on nyt käyty yli 2v
En olis varmaan mahtunut ees siihen putkeen, missä kuvattiin, jos en olis laihtunut ym..
Syövän sädehoidot ja stressi toi jälkijunassa kaikenlaista ongelmaa terveyspuolelle.
Muutoinkin tuntui, että kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin vaivat löysivät minut asentohuimauksesta polven pettämiseen ja siltä väliltä.
Lisäksi taloudellinen taakka kasvoi samoihin aikoihin kerralla harppauksin, mutta pinnalla yritetään pysyä. Joka tietty lisää stressiä, joka ei ainakaan auta painon pudottamisessa.
Mulla lähti syöpähoidoissa tosiaan maku-aisti ja ehdottivat Peg- letkuakin, jota en suostunut ottamaan. Aattelin et näistä lihoista on kyllä varaa lähteäkin. Paitsi, että kuulemma juuri silloin ei olisi saanut laihtua!!
Suurimman osan vuotta olin ilman maku-aistia ja kaikki maistui jalka-rätiltä ja siitä huolimatta, etten syönyt paljon mitään, niin laihduin vain 15kg
Useimmat ihmiset olisivat laihtuneet sen parissa kk, jos olisivat olleet samoilla syömisillä kun mä.
Mut ei meikä.Eli mun leikkaus ei enää vaikuta!!!
Kaiken lisäks huomasin täs 2kk sitten, kun vihdoin vaa-alle uskaltauduin, että olen lihonut sen kaiken 15kg takaisin, minkä syövässä laihduin, joten aloin aatteleen, että mitäs nyt?
Lihonko vähitellen takaisin 200kg? Ja sitä en kestä, teen mitä vaan, että niin ei käy.
Ja huom, mun annoskoot ei siis edelleen ole isoja, vaan lähinnä normaaleja. Enkä niitä herkkujakaan voi paljoa syödä tai tulee huono olo.
jatkuu...
Kohti keventynyttä ulkomuotoa
Niinpä sitten kesken koulupäivän soitin terkkarille ja varasin ajan saadakseni lähetteen GBP leikkaukseen, josta olin netistä lukenut.
Olin päässyt kirjautumaan LILE.n sivuille keskustelupalstalle ja lukenut urakalla muiden kokemuksia kyseisestä toimenpiteestä, joka ei todellakaan ole oikotie onneen, vaan pieni lisäapu, siihen, ettei läskit tulisi niin herkästi takaisin, enkä fyysisesti pystyisi syömään enää niin mahdottomia annoksia kuin 2l jäätelöö kerralla, nykyään saan meneen n. 3dl ja joskus siitä tulee heti huono olo hetkeksi.
Olikohan sen sitten jotain 2009 syksy kun aloin asiaani ajamaan ja leikkaukseen pääsin joulukuussa 2010. Sitä ennen oli tosin monta RT tapaamista ja ikävämpääkin lääkäriä ennakkoluuloineen, koska silloin ei ollut niin paljon tietämystä tästä asiasta, kuin esim, nyt.
Sain todella pahan mielen muutamasta tapaamisesta, kun syyllistettiin ja epäiltiin motiivejani päästä leikkaukseen.
Olin tosiaan vuosien varrella kokeillut kaiken mahdollisen laihduttamisen saralta hypnoosista, painonvartijoista, lentoemodieeteistä, pillereistä ym. paastoon ja siltä väliltä, minkään lopulta auttamatta pitämään pois saatuja kiloja lopullisesti pois.
Aina ne tulivat takaisin korkojen kanssa. Minä kun ajattelin syömistä heräämisestä nukkumiseen asti.
No tosiaan piti sitten alkaa laihduttamaan ja laihdutinkin n. 50kg ennen leikkuriin pääsemistä, jonka vielä meinasivat peruuttaa, koska en ollut laihtunut enellä tarpeeksi ennen leikkausta.
Tuskin minun tarvitsee kertoa, kuinka rankkaa oli laihduttaa se määrä kiloja, mutta kun oli se pelastus tulossa, ettei ne sitten tulisi takaisin, niin jaksoin jatkaa...ja jatkaa....
Sain vielä viikon armonaikaa, että Tays:issa sitten katsovat painoni leikkausaamuna ja jos en ole tarpeeksi laihtunut,niin en pääse leikkuriin.
No Suomi Sisu Perkele...mähän pääsen siihen aattelin…
Koko viikko pelkkää Nutrilettia 3-4pss päivässä, vähä sekavihanneksia. Sauvakävelyä 2x pv
Vielä ed. iltana ennen Manseen menoa saunoin 2h hattu päässä ja seuraavana aamuna punnituksessa oli lähtenyt 5kg ja mut siis leikattiin.
Sen jälkeen luulin ihmeen tapahtuvan, että alan laihtuun urakalla leikkauksen johdosta, mutta niin ei käynytkään, vaan laihduin vaan n.2kg kk ja leikkauksen jälkeen yhteensä vain n. 20kg Enempää ei tippunut, vaikka miten päin olisin ollut :-(
Eli jäin edelleen erittäin ylipainoiseksi, mutta pärjäsin jo itseni kanssa.
Ainut mikä häiritsi oli valtava roikko mahassa, alleissa ja rintojen osaa näyttelivät tyhjät pussit navan alla.
Tiesin, että kunnalliselle en pääse niitä leikkauttaan, kun BMI pitää olla joku tietty, johon mulla olis ollut joku 40 kilon matka, jonka tiesin näillä näkymin jäävän saavuttamatta.
Joten aattelin, että jotta jaksaisin tätä LH:n uraa jatkaa vakipaikankin saatuani, niin mitäs jos ottasin lainaa ja menisin yksityiselle.
Mä kun jotain saan päähäni, niin luotan intuitiooni, että näin se on ja niinpä tieni jatkui sitä kohti....
Olin päässyt kirjautumaan LILE.n sivuille keskustelupalstalle ja lukenut urakalla muiden kokemuksia kyseisestä toimenpiteestä, joka ei todellakaan ole oikotie onneen, vaan pieni lisäapu, siihen, ettei läskit tulisi niin herkästi takaisin, enkä fyysisesti pystyisi syömään enää niin mahdottomia annoksia kuin 2l jäätelöö kerralla, nykyään saan meneen n. 3dl ja joskus siitä tulee heti huono olo hetkeksi.
Olikohan sen sitten jotain 2009 syksy kun aloin asiaani ajamaan ja leikkaukseen pääsin joulukuussa 2010. Sitä ennen oli tosin monta RT tapaamista ja ikävämpääkin lääkäriä ennakkoluuloineen, koska silloin ei ollut niin paljon tietämystä tästä asiasta, kuin esim, nyt.
Sain todella pahan mielen muutamasta tapaamisesta, kun syyllistettiin ja epäiltiin motiivejani päästä leikkaukseen.
Olin tosiaan vuosien varrella kokeillut kaiken mahdollisen laihduttamisen saralta hypnoosista, painonvartijoista, lentoemodieeteistä, pillereistä ym. paastoon ja siltä väliltä, minkään lopulta auttamatta pitämään pois saatuja kiloja lopullisesti pois.
Aina ne tulivat takaisin korkojen kanssa. Minä kun ajattelin syömistä heräämisestä nukkumiseen asti.
No tosiaan piti sitten alkaa laihduttamaan ja laihdutinkin n. 50kg ennen leikkuriin pääsemistä, jonka vielä meinasivat peruuttaa, koska en ollut laihtunut enellä tarpeeksi ennen leikkausta.
Tuskin minun tarvitsee kertoa, kuinka rankkaa oli laihduttaa se määrä kiloja, mutta kun oli se pelastus tulossa, ettei ne sitten tulisi takaisin, niin jaksoin jatkaa...ja jatkaa....
Sain vielä viikon armonaikaa, että Tays:issa sitten katsovat painoni leikkausaamuna ja jos en ole tarpeeksi laihtunut,niin en pääse leikkuriin.
No Suomi Sisu Perkele...mähän pääsen siihen aattelin…
Koko viikko pelkkää Nutrilettia 3-4pss päivässä, vähä sekavihanneksia. Sauvakävelyä 2x pv
Vielä ed. iltana ennen Manseen menoa saunoin 2h hattu päässä ja seuraavana aamuna punnituksessa oli lähtenyt 5kg ja mut siis leikattiin.
Sen jälkeen luulin ihmeen tapahtuvan, että alan laihtuun urakalla leikkauksen johdosta, mutta niin ei käynytkään, vaan laihduin vaan n.2kg kk ja leikkauksen jälkeen yhteensä vain n. 20kg Enempää ei tippunut, vaikka miten päin olisin ollut :-(
Eli jäin edelleen erittäin ylipainoiseksi, mutta pärjäsin jo itseni kanssa.
Ainut mikä häiritsi oli valtava roikko mahassa, alleissa ja rintojen osaa näyttelivät tyhjät pussit navan alla.
Tiesin, että kunnalliselle en pääse niitä leikkauttaan, kun BMI pitää olla joku tietty, johon mulla olis ollut joku 40 kilon matka, jonka tiesin näillä näkymin jäävän saavuttamatta.
Joten aattelin, että jotta jaksaisin tätä LH:n uraa jatkaa vakipaikankin saatuani, niin mitäs jos ottasin lainaa ja menisin yksityiselle.
Mä kun jotain saan päähäni, niin luotan intuitiooni, että näin se on ja niinpä tieni jatkui sitä kohti....
Kertyneiden kilojen taustaa..
Synnyin 60 luvulla köyhään perheeseen, jossa äiti näytti rakastamisensa ruoalla.
Aamupalana oli usein pullasuttua, johon kuului pullaa paloina, sokeria ja kahvia kermalla.
Leipänä oli aterioilla iso lautasellinen ranskanleipää paksulla kerroksella flooraa ja jotain makkaranpäitä, joita sai halvemmalla kaupasta.
Salaattia en koskaan nähnyt ruoka pöydässämme.
Muistan kun äiti ja isä eräskin kerta lähtivät tanssimaan ja me jäätiin veljen kanssa kaksin kotiin, niin saatiin siitä hyvästä syödä täytekakku puoliksi.
Äiti näytti rakkautensa ruoalla, kun muuta ei siihen aikaan osannut.
Ei ollut ilmeisesti omassa nuoruudessaan saanut siihen oppia, kun oli 12 lasta ja sota-aikakin.
Olin ihan onnellinen lapsi, joka sittemmin kärsi ylipainosta ja alkoi sen takia kokea huonommuutta itsestään jo lapsesta lähtien.
Koen, että ylipaino alkoi siis jo väärillä ruokatottumuksilla ihan lapsesta saakka.
Muita syitä on tietty on esim.sukurasite. Kaikki äidinpuolen sukulaiset on kuvista päätellen talon kokoisia, niin kuin äitinikin, myös veljeni on ottanut osumaa.
Sitten tulee myös henkiset ongelmat, joita on syömällä oppinut tukahduttamaan.
Traumaattisia kokemuksia , joita lapsena ja teininä on joutunut kohtaamaan miesten ahdistelujen kautta.
Asiaa ei ainakaan ole auttanut se, että lihavimmillani ollessani ulkopuoliset katsoivat asiakseen sen minulle kertoa, ikään kuin en sitä olisi joka hetki tajunnut ja kantanut mukanani.
Voisin kertoa lukemattoman määrän tarinoita siitä, miten minua on loukattu kommentoimalla kokoani suoraan päin naamaan.
Haavat ovat syviä. Itsetuntoni on ollut maassa aikaisemmin ja olen käynyt pitkän ja kivisen tien päästäkseni tähänkin hetkeen, josta aion kohta jatkaa vielä edemmäs (siitä myöh.)
Koko aikuisiän jojoilin painoni kanssa edestakas, kunnes tuli oikea kriisivuosi 2005, kun menetin yhtä aikaa työni, ja sitä kautta työsuhdeasunnon.
Siitä vuoden päästä luottotiedot,Sen vuoden aikana, kun yritin vielä työttömänä maksaa joka suuntaan lainan korkoja lihoin 50kg
Muut syö pillereitä masennukseen, minä söin kaiken mitä eteen tuli.
Oltiin muutettu asunnon mentyä Espoon keskustasta pellon viereen maalle asumaan pieneen omakotitaloon vuokralle.
Ja siellä tosiaan vuoden pyörin sängyn ja jääkaapin väliä ja mietin elämääni ja söin ja söin.
Kunnes oli lähdettävä katsastamaan autoa ja kauhukseni huomasin odotushuoneessa, että en mahtunut mihinkään tuoliin istumaan.
En myöskään mahtunut autoni turvavöihin ja pelkäsinkin sitä hetkeä, että poliisi pysäyttää ja keskeyttää ajoni, kun en voi turvavyötä pitää.
Näihin aikoihin löysin myös Reiki-energiahoidot, jotka auttoivat ja auttavat mua edelleen.
Kävin muutamat kurssit ja parantelin itseäni ja muitakin kaukohoidoilla.
Sitten samoihin aikoihin työkkäri pakotti mut joustavasti työhön kurssille, kun olin päättänyt, että ravintola-alalle en enää mene, koska olin siihen loppuun palanut jo ennen työn loppumista.
Oli todella vaikeaa taas pakottaa itsensä sosiaaliseksi ja asiaa, ei tosiaan auttanut se, että mulla oli tasan yhdet housut (verkkarit), jotka mahtuivat mun päälle.
Pakotin itseni kuitenkin käymään kurssin kunnialla, vaikka alkuun se oli todella rankkaa.
No sattumien kautta menin sitten vanhainkotiin työharjoitteluun kurssin päätteeksi ja se meni sen verran hyvin, että 2vkoa kurssin jälkeen mulle soitettiin ja pyydettiin töihin sinne.
Muutaman kk päästä sain sieltä oppisopimus koulutuksen LH:ksi työn ohella.
Lähihoitaja koulun aikana sisälläni syttyi palo, että nyt näistä läskeistä on päästävä.
Koulutus työharjoitteluineen ja töineen oli todella vaikeaa niillä kiloilla, koska painoin varmasti yli 200kg mikään vaakahan mua ei suostunut punnitsemaan.
Yksi ikävimpiä kokemuksiani oli eka työharjoittelu päiväkodissa, jossa ekana aamuna eräs pikkutyttö otti mut silmätikukseen ja huusi kaikkien kuullen, että ÄLÄ ISTU SIIHEN JAKKARALLE SE RÄJÄHTÄÄ SUN¨ALLAS!! Olisin niin toivonut, että maa olisi nielaissut mut.
Se koko harjoittelu oli niin rankka, kun lapset on lattiantasossa ja kaikki tapahtuu matalalla.
Mutta lasten kanssa sain kuitenkin hyvän yhteyden harjoittelun aikana ja tämä tyttökin pyrki aina lähelleni, kun minuun tutustui, samaa ei voinut sanoa ohjaajistani.
Työntekijät syrjivät mua koko harjoittelun ajan ja puhuivat ohitseni.
Jättivät minut ulkopuolella ja täysin yksin.
Itsetuntoni oli niin nollassa, että sallin sen tapahtuvan, ja olemukseni oli , että anteeks että olen olemassa.
Sen työharjoittelun jälkeen, en ole enää koskaan sallinut itseäni kohdeltavan niin ala-arvoisesti.
Teinkin siitä valituksen, joka ei tosin kantanut mihinkään, mutta sainpa kertoa kantani.
Olin myös vuoden työttömyyden aikana hukannut itseni ja identiteettini täysin, enkä enää tunnistanut itseäni. Jouduinkin aloittamaan itseni rakentamisen uudelleen pala palalta.
Koko elämä oli taas alussa, iso velkataakka niskassa, ei luottotietoja ja hirvittävä matka alussa läskien kanssa ja aivan uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään.
Ja täysin uudella työuralla alkuvaiheessa.
Mies tosin mukana, joka oirehti oman masennuksensa kanssa, joka oli oikeastaan siihen aikaan valtava lisätaakka minulle, olisin pärjännyt paremmin yksin.
Olin hänen masennustaan katsellut jo useita vuosia ja niinhän sitä sanotaan, että usein masentuneen läheinen sairastuu myös itse.
jatkuu....
Aamupalana oli usein pullasuttua, johon kuului pullaa paloina, sokeria ja kahvia kermalla.
Leipänä oli aterioilla iso lautasellinen ranskanleipää paksulla kerroksella flooraa ja jotain makkaranpäitä, joita sai halvemmalla kaupasta.
Salaattia en koskaan nähnyt ruoka pöydässämme.
Muistan kun äiti ja isä eräskin kerta lähtivät tanssimaan ja me jäätiin veljen kanssa kaksin kotiin, niin saatiin siitä hyvästä syödä täytekakku puoliksi.
Äiti näytti rakkautensa ruoalla, kun muuta ei siihen aikaan osannut.
Ei ollut ilmeisesti omassa nuoruudessaan saanut siihen oppia, kun oli 12 lasta ja sota-aikakin.
Olin ihan onnellinen lapsi, joka sittemmin kärsi ylipainosta ja alkoi sen takia kokea huonommuutta itsestään jo lapsesta lähtien.
Koen, että ylipaino alkoi siis jo väärillä ruokatottumuksilla ihan lapsesta saakka.
Muita syitä on tietty on esim.sukurasite. Kaikki äidinpuolen sukulaiset on kuvista päätellen talon kokoisia, niin kuin äitinikin, myös veljeni on ottanut osumaa.
Sitten tulee myös henkiset ongelmat, joita on syömällä oppinut tukahduttamaan.
Traumaattisia kokemuksia , joita lapsena ja teininä on joutunut kohtaamaan miesten ahdistelujen kautta.
Asiaa ei ainakaan ole auttanut se, että lihavimmillani ollessani ulkopuoliset katsoivat asiakseen sen minulle kertoa, ikään kuin en sitä olisi joka hetki tajunnut ja kantanut mukanani.
Voisin kertoa lukemattoman määrän tarinoita siitä, miten minua on loukattu kommentoimalla kokoani suoraan päin naamaan.
Haavat ovat syviä. Itsetuntoni on ollut maassa aikaisemmin ja olen käynyt pitkän ja kivisen tien päästäkseni tähänkin hetkeen, josta aion kohta jatkaa vielä edemmäs (siitä myöh.)
Koko aikuisiän jojoilin painoni kanssa edestakas, kunnes tuli oikea kriisivuosi 2005, kun menetin yhtä aikaa työni, ja sitä kautta työsuhdeasunnon.
Siitä vuoden päästä luottotiedot,Sen vuoden aikana, kun yritin vielä työttömänä maksaa joka suuntaan lainan korkoja lihoin 50kg
Muut syö pillereitä masennukseen, minä söin kaiken mitä eteen tuli.
Oltiin muutettu asunnon mentyä Espoon keskustasta pellon viereen maalle asumaan pieneen omakotitaloon vuokralle.
Ja siellä tosiaan vuoden pyörin sängyn ja jääkaapin väliä ja mietin elämääni ja söin ja söin.
Kunnes oli lähdettävä katsastamaan autoa ja kauhukseni huomasin odotushuoneessa, että en mahtunut mihinkään tuoliin istumaan.
En myöskään mahtunut autoni turvavöihin ja pelkäsinkin sitä hetkeä, että poliisi pysäyttää ja keskeyttää ajoni, kun en voi turvavyötä pitää.
Näihin aikoihin löysin myös Reiki-energiahoidot, jotka auttoivat ja auttavat mua edelleen.
Kävin muutamat kurssit ja parantelin itseäni ja muitakin kaukohoidoilla.
Sitten samoihin aikoihin työkkäri pakotti mut joustavasti työhön kurssille, kun olin päättänyt, että ravintola-alalle en enää mene, koska olin siihen loppuun palanut jo ennen työn loppumista.
Oli todella vaikeaa taas pakottaa itsensä sosiaaliseksi ja asiaa, ei tosiaan auttanut se, että mulla oli tasan yhdet housut (verkkarit), jotka mahtuivat mun päälle.
Pakotin itseni kuitenkin käymään kurssin kunnialla, vaikka alkuun se oli todella rankkaa.
No sattumien kautta menin sitten vanhainkotiin työharjoitteluun kurssin päätteeksi ja se meni sen verran hyvin, että 2vkoa kurssin jälkeen mulle soitettiin ja pyydettiin töihin sinne.
Muutaman kk päästä sain sieltä oppisopimus koulutuksen LH:ksi työn ohella.
Lähihoitaja koulun aikana sisälläni syttyi palo, että nyt näistä läskeistä on päästävä.
Koulutus työharjoitteluineen ja töineen oli todella vaikeaa niillä kiloilla, koska painoin varmasti yli 200kg mikään vaakahan mua ei suostunut punnitsemaan.
Yksi ikävimpiä kokemuksiani oli eka työharjoittelu päiväkodissa, jossa ekana aamuna eräs pikkutyttö otti mut silmätikukseen ja huusi kaikkien kuullen, että ÄLÄ ISTU SIIHEN JAKKARALLE SE RÄJÄHTÄÄ SUN¨ALLAS!! Olisin niin toivonut, että maa olisi nielaissut mut.
Se koko harjoittelu oli niin rankka, kun lapset on lattiantasossa ja kaikki tapahtuu matalalla.
Mutta lasten kanssa sain kuitenkin hyvän yhteyden harjoittelun aikana ja tämä tyttökin pyrki aina lähelleni, kun minuun tutustui, samaa ei voinut sanoa ohjaajistani.
Työntekijät syrjivät mua koko harjoittelun ajan ja puhuivat ohitseni.
Jättivät minut ulkopuolella ja täysin yksin.
Itsetuntoni oli niin nollassa, että sallin sen tapahtuvan, ja olemukseni oli , että anteeks että olen olemassa.
Sen työharjoittelun jälkeen, en ole enää koskaan sallinut itseäni kohdeltavan niin ala-arvoisesti.
Teinkin siitä valituksen, joka ei tosin kantanut mihinkään, mutta sainpa kertoa kantani.
Olin myös vuoden työttömyyden aikana hukannut itseni ja identiteettini täysin, enkä enää tunnistanut itseäni. Jouduinkin aloittamaan itseni rakentamisen uudelleen pala palalta.
Koko elämä oli taas alussa, iso velkataakka niskassa, ei luottotietoja ja hirvittävä matka alussa läskien kanssa ja aivan uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään.
Ja täysin uudella työuralla alkuvaiheessa.
Mies tosin mukana, joka oirehti oman masennuksensa kanssa, joka oli oikeastaan siihen aikaan valtava lisätaakka minulle, olisin pärjännyt paremmin yksin.
Olin hänen masennustaan katsellut jo useita vuosia ja niinhän sitä sanotaan, että usein masentuneen läheinen sairastuu myös itse.
jatkuu....
maanantai 15. lokakuuta 2018
Kauneuden hoitoo
No niin, kun saatiin siis vasen käsi kuntoon ja lääkäri soitti, että mites sen oikeen käden kanssa?
Onko vikaa vikaa, niin minä siihen, että ihan rauhassa on käsi ollut, että en oo leikkaamassa oikeeta ihan heti.
Niin eiköhän puutumisoireet alkanut heti tänään, kun täs oon koneella ja kirjotan.
Ihan aikuisten oikeesti, antakaa mun olla rauhassa vähän aikaa taas...
Mä en nyt jaksais miettiä tätä oikeeta kättä, kun on tulossa taas kaikkee muuta, mistä kirjoitan myöhemmin..
Toi helvetin peräpukamakin on taas mielestäni vaan isontunut, vaik sen kanssa piti kuulemma pärjätä.
Duunis menee tosi hyvin, vaikka onkin kyllä kuluttavaa työtä, mut onneksi on töitä, jotta saa oman elämänsä maksettua.
Tänään on luojan kiitos tilipäivä, kaikki on loppu.
Ei ollut varaa ees tilata auton katsastusta, ennen tätä päivää, mut nyt heti tilasin keskiviikolle.
Tää kuukausi nimittäin aikaa katsastaa. Toivottavasti. menee läpi.
Mun kulmat oli muuttuneet punaisiksi edellisen pigmentoinnin haalistuessa, joten siitä kauhistuneena kävin uudelleen pigmentoimassa niitä, toinen kerta vielä.
Laitan myös Eye linereihin lisää väriä, kun on haalistuneet, että on jotain piirteitä, kun mulla ole edes ripsiä, kuin tyngät.
Syystä että pidän taukoa ripsipidennyksistä, jotka katkoivat omat ripset.
Taidan irrottautua niistä ja yrittää vaan kasvatella näitä omia.
Jonnan kaveri tekee itse sellasta seerumia, jonka pitäs kasvattaa ripsiä, tilasin sitä.
Tilasin myös magneettiripset ex pigmentoijaltani ja hän sit neuvoo miten ne laitetaan, saa nähdä toimiiko. Niitä vois pitää juhlahetkinä.
Mietiskelen, että kokeilen kasvojen ja kaulan täyttöliftausta jossain vaiheessa, vaik keväällä.
Ei näin talvella pimeellä oo niin väliä miltä näytän :-)
Kissanpentujen lisääntymistä tässä pelkään ja mietin, koska niitä leikkauttaisin, varmaan toi Eemeli nyt eka. On jo niin isokin 2x Miinan kokoinen.
Ollaan Mikan kaa jo rakastuttu niihin <3
Lähenkin nyt pussaileen niitä..moi
Onko vikaa vikaa, niin minä siihen, että ihan rauhassa on käsi ollut, että en oo leikkaamassa oikeeta ihan heti.
Niin eiköhän puutumisoireet alkanut heti tänään, kun täs oon koneella ja kirjotan.
Ihan aikuisten oikeesti, antakaa mun olla rauhassa vähän aikaa taas...
Mä en nyt jaksais miettiä tätä oikeeta kättä, kun on tulossa taas kaikkee muuta, mistä kirjoitan myöhemmin..
Toi helvetin peräpukamakin on taas mielestäni vaan isontunut, vaik sen kanssa piti kuulemma pärjätä.
Duunis menee tosi hyvin, vaikka onkin kyllä kuluttavaa työtä, mut onneksi on töitä, jotta saa oman elämänsä maksettua.
Tänään on luojan kiitos tilipäivä, kaikki on loppu.
Ei ollut varaa ees tilata auton katsastusta, ennen tätä päivää, mut nyt heti tilasin keskiviikolle.
Tää kuukausi nimittäin aikaa katsastaa. Toivottavasti. menee läpi.
Mun kulmat oli muuttuneet punaisiksi edellisen pigmentoinnin haalistuessa, joten siitä kauhistuneena kävin uudelleen pigmentoimassa niitä, toinen kerta vielä.
Laitan myös Eye linereihin lisää väriä, kun on haalistuneet, että on jotain piirteitä, kun mulla ole edes ripsiä, kuin tyngät.
Syystä että pidän taukoa ripsipidennyksistä, jotka katkoivat omat ripset.
Taidan irrottautua niistä ja yrittää vaan kasvatella näitä omia.
Jonnan kaveri tekee itse sellasta seerumia, jonka pitäs kasvattaa ripsiä, tilasin sitä.
Tilasin myös magneettiripset ex pigmentoijaltani ja hän sit neuvoo miten ne laitetaan, saa nähdä toimiiko. Niitä vois pitää juhlahetkinä.
Mietiskelen, että kokeilen kasvojen ja kaulan täyttöliftausta jossain vaiheessa, vaik keväällä.
Ei näin talvella pimeellä oo niin väliä miltä näytän :-)
Kissanpentujen lisääntymistä tässä pelkään ja mietin, koska niitä leikkauttaisin, varmaan toi Eemeli nyt eka. On jo niin isokin 2x Miinan kokoinen.
Ollaan Mikan kaa jo rakastuttu niihin <3
Lähenkin nyt pussaileen niitä..moi
lauantai 6. lokakuuta 2018
Jaksaa jaksaa..
Keskiviikkona oli sl viimenen päivä. Jo illalla kysyttiin seuraavaan aamuvuoroon, kun olis ollut vielä 2 vp ennen työputken alkua.
Lupasin innosta piukkana saapua aamulla sorvin ääreen rahankiilto silmissä. Talous on jälleen kuralla kk maattuani.
Mutta niin oli näköjään käynyt yleiskunnollenikin. Kahdesta vp:stä muodostui lopulta 7-20 työvuoroja.
Nyt yritän täs palautua niistä, et jaksan mennä iltavuoroon ja huomenna taas pitkään. Vasta ke 1vp.
Sillonkin on menoo kaupunkiin, meen laittaaan uutta pigmentointia kulmiini, niistä on tullut punaiset entisen värin haalistuttua.
Nyt oikeesti huomaa, kuinka paljon kuntoa tää mun duuni vaatii.
Mulla on ihan joka paikka kipeä ja melkein linkutin eilen. Toi oikea jalka alko vaivaan, samoin olkapää ja tää leikattu käsikin tietty otti vähän itteensä oudokseltaan.
Oon nyt urakalla ottanut näitä Bemer hoitoja, että palautuisin ja on niistä ollut jo paljon apua.
Töissä on ainakin 5-6 saikkua menossa tovereilla, joten hommaa riitäis, kun vaan kunto kestäis.
Niin käsi on tosiaan melko hyvä, vanha iho kuoritui haavan kohdalta ja uutta pukkaa. Mielestäni Bemeri ja pihkavoide on auttanut siinäkin.
Tays keuhkojen ja kaulan alueen kuvaus oli puhdas, ei mitään uutta. Keuhkojen arpi ennallaan.
Kissanpennut voi hyvin, madotus menossa. Ovat kyllä sellaisia riiviöitä että.
Lumikki vanha kissa tosin huolestuttaa, että paraneeko sen koipi lainkaan, kun hieman ontuu sitä jalkaa, johon purtiin aikeisemmin. Toivottavasti kuntoutuu, ettei kuole sentään 3 lemmikkiä perä jälkeen, jos joutuu lopettaan tms..
Pakkorokotus infulenssapiikin suhteen huolestuttaa,hermostuttaa ja suututtaa.
Rekrystä tuli jo kysely rokotuskattavuudesta, joka pitäisi täyttää marraskuun loppuun mennessä. Sen jälkeen eivät kait tarjoa töitä, jos en ota piikkiä. Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin syvältä, en tiedä mitä teen???
En halua sitä. Tää aiheuttaa niin paljon ylim. huolta, stressiä ja pahaa mieltä.
Missä on hoitajien itsemääräämisoikeus? Että meidät pakotetaan ottaan se paska piikki, josta kukaan ei voi mennä takuuseen mitä se aiheuttaa. En usko siihen pätkääkään.
Kuitenkin me hoitajat ollaan niitä, jotka käyttää hanskoja ja käsidesiä ym.
Voisin pitää vaik maskia, mut piikkiä en halua.
Tajuatteko, että meidän asukkaat saa päättää itse ottaako ne sen piikin, mut me ei?
Entä kaikki vierailijat, jotka käy tartuttamassa ja kaikki muut vierailevat tähdet siivoajista lähtien?
Sit vielä luin, että eduskunta on tekemässä lakiin jotain korjauksia ja muutosesitys tulee 12/18 mut auttaako se tätä asiaa?
Oon laittanut Tehyyn kyselyä asiasta, ainakaan vielä saamatta vastausta.
Kattellaan…..
Lupasin innosta piukkana saapua aamulla sorvin ääreen rahankiilto silmissä. Talous on jälleen kuralla kk maattuani.
Mutta niin oli näköjään käynyt yleiskunnollenikin. Kahdesta vp:stä muodostui lopulta 7-20 työvuoroja.
Nyt yritän täs palautua niistä, et jaksan mennä iltavuoroon ja huomenna taas pitkään. Vasta ke 1vp.
Sillonkin on menoo kaupunkiin, meen laittaaan uutta pigmentointia kulmiini, niistä on tullut punaiset entisen värin haalistuttua.
Nyt oikeesti huomaa, kuinka paljon kuntoa tää mun duuni vaatii.
Mulla on ihan joka paikka kipeä ja melkein linkutin eilen. Toi oikea jalka alko vaivaan, samoin olkapää ja tää leikattu käsikin tietty otti vähän itteensä oudokseltaan.
Oon nyt urakalla ottanut näitä Bemer hoitoja, että palautuisin ja on niistä ollut jo paljon apua.
Töissä on ainakin 5-6 saikkua menossa tovereilla, joten hommaa riitäis, kun vaan kunto kestäis.
Niin käsi on tosiaan melko hyvä, vanha iho kuoritui haavan kohdalta ja uutta pukkaa. Mielestäni Bemeri ja pihkavoide on auttanut siinäkin.
Tays keuhkojen ja kaulan alueen kuvaus oli puhdas, ei mitään uutta. Keuhkojen arpi ennallaan.
Kissanpennut voi hyvin, madotus menossa. Ovat kyllä sellaisia riiviöitä että.
Lumikki vanha kissa tosin huolestuttaa, että paraneeko sen koipi lainkaan, kun hieman ontuu sitä jalkaa, johon purtiin aikeisemmin. Toivottavasti kuntoutuu, ettei kuole sentään 3 lemmikkiä perä jälkeen, jos joutuu lopettaan tms..
Pakkorokotus infulenssapiikin suhteen huolestuttaa,hermostuttaa ja suututtaa.
Rekrystä tuli jo kysely rokotuskattavuudesta, joka pitäisi täyttää marraskuun loppuun mennessä. Sen jälkeen eivät kait tarjoa töitä, jos en ota piikkiä. Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin syvältä, en tiedä mitä teen???
En halua sitä. Tää aiheuttaa niin paljon ylim. huolta, stressiä ja pahaa mieltä.
Missä on hoitajien itsemääräämisoikeus? Että meidät pakotetaan ottaan se paska piikki, josta kukaan ei voi mennä takuuseen mitä se aiheuttaa. En usko siihen pätkääkään.
Kuitenkin me hoitajat ollaan niitä, jotka käyttää hanskoja ja käsidesiä ym.
Voisin pitää vaik maskia, mut piikkiä en halua.
Tajuatteko, että meidän asukkaat saa päättää itse ottaako ne sen piikin, mut me ei?
Entä kaikki vierailijat, jotka käy tartuttamassa ja kaikki muut vierailevat tähdet siivoajista lähtien?
Sit vielä luin, että eduskunta on tekemässä lakiin jotain korjauksia ja muutosesitys tulee 12/18 mut auttaako se tätä asiaa?
Oon laittanut Tehyyn kyselyä asiasta, ainakaan vielä saamatta vastausta.
Kattellaan…..
tiistai 18. syyskuuta 2018
Miina ja Eemeli
Eilen sitten haettiin kisut. Osoite oli niin vaikea, että 2 navia johtivat kumpikin eri paikkoihin.
Ensin jopa jonnekin yksityisalueelle, jossa ei olisi saanut edes kulkea ja lopulta tie päättyi esteeseen. Tuli tunne, että äkkiä pois, ennenkuin meidät ammutaan.
Ketutti niin maan perusteellisesti. Pyörittiin ympyrää ja jouduttiin ajaan useita kilometrejä teillä, joissa oli isoa kivihaketta päällä. Pelkäsin, että auto vähintään hajoaa.
Lopulta oltiin jossain nou wer mettässä ja navi neuvoi vuorotellen joka suuntaan ja kilometrit perille vaan lisääntyi, sekä satoi kaatamalla. Oltiin hermoromahduksen vallassa jo ja ajateltiin, että ei ole muuta mahkua, kun lähteä kotiin takaisin, ei löydetä perille millään.
Meillä ei ollut edes puhelin numeroa kisujen omistajalle, joten laitoin Messengerissä viestin, mikä on tilanne ja numeroni.
Onneks soitti mulle heti ja lopulta toivat meille kissat sinne, missä navi näytti meidän olevan.
Ja vielä ajoivat edellä isolle tielle asti, et löydettiin helpommin takas Hauholle <3
Kisut huusi osan matkaa tietty peloissaan. Perillä kotona löysivät heti sohvan alta turvapaikan, jossa makasivat päällekkäin pari tunti. Sitten alkoivat tutustumaan ympäristöönsä.
Kävivät hienosti hiekkalaatikolla ja syömässä. Lumikin kohtaaminen on vielä rajoittunut kunnioittavan välimatkan päähän.
Lumikki hieman ääntelee siihen malliin, ettei kannata lähemmäksi astella, vaikka pienet haluaisi tulla jo tutustuun. No pikkuhiljaa siedätyshoitoa.
Oon hellinyt nyt erityisesti Lumikkia, jotta hän ei tunne itseään syrjäytetyksi.
Lumikkihan ei Topin aikana yleensä ikinä tullut sänkyyn, eikä halunnut syliin, mutta Robroyn ja Topin kuoleman jälkeen on ilmeisesti tullut niin hellyyden kipeeksi, että antaa nykyään herkemmin ottaa itsensä syliin ja silitettäväksi. On jopa ollut sängyssä mahan päällä ja itse sinne tullut.
Yö pelotti hieman, että antaako noi nukkua huutavatko kotikävää ja etten yöllä vessassa käydessä astu niiden päälle.
Arvelutti myös etteivät ne vahingossa ota yöllä yhteen Lumikin kanssa.
Niinpä mä otin kisut makkariin oven taakse koppaan mun sänkyyn.
Ite heräsin pariin kertaan pissalle, mut kisut pysyi kiltisti nukkumassa.
Alkoivat vasta aamulla hieman ennen 5 leikkimään, joten sit noustiin ylös koko poppoo.
Kaikki pisulle ja syömään. Tossa ne menee edestakas mun päällä, kun oon tietsikalla sängyssä.
Aika kivaa, rauha loppui, mutta nyt on elämää, kunhan toi Lumppari vielä tottuu.
Tänä aamusta tikinpoistoon Hauhon terppariin ja 14.00 Tays Keuhko ja kaulan alueen kuvaus.
Haava hieman punoittaa ja on hieman arka.
Olin viikonlopun Bemeristä kursseilla, kirjoitan siitä erikseen myöhemmin. On nimittäin kyllä niin hieno laite joka auttaa kehoa pysymään terveenä ja ennalta ehkäisee sairauksien syntymistä, että jo omienkin kokemusten perusteella suosittelen kaikille. Palataan asiaan.
Ensin jopa jonnekin yksityisalueelle, jossa ei olisi saanut edes kulkea ja lopulta tie päättyi esteeseen. Tuli tunne, että äkkiä pois, ennenkuin meidät ammutaan.
Ketutti niin maan perusteellisesti. Pyörittiin ympyrää ja jouduttiin ajaan useita kilometrejä teillä, joissa oli isoa kivihaketta päällä. Pelkäsin, että auto vähintään hajoaa.
Lopulta oltiin jossain nou wer mettässä ja navi neuvoi vuorotellen joka suuntaan ja kilometrit perille vaan lisääntyi, sekä satoi kaatamalla. Oltiin hermoromahduksen vallassa jo ja ajateltiin, että ei ole muuta mahkua, kun lähteä kotiin takaisin, ei löydetä perille millään.
Meillä ei ollut edes puhelin numeroa kisujen omistajalle, joten laitoin Messengerissä viestin, mikä on tilanne ja numeroni.
Onneks soitti mulle heti ja lopulta toivat meille kissat sinne, missä navi näytti meidän olevan.
Ja vielä ajoivat edellä isolle tielle asti, et löydettiin helpommin takas Hauholle <3
Kisut huusi osan matkaa tietty peloissaan. Perillä kotona löysivät heti sohvan alta turvapaikan, jossa makasivat päällekkäin pari tunti. Sitten alkoivat tutustumaan ympäristöönsä.
Kävivät hienosti hiekkalaatikolla ja syömässä. Lumikin kohtaaminen on vielä rajoittunut kunnioittavan välimatkan päähän.
Lumikki hieman ääntelee siihen malliin, ettei kannata lähemmäksi astella, vaikka pienet haluaisi tulla jo tutustuun. No pikkuhiljaa siedätyshoitoa.
Oon hellinyt nyt erityisesti Lumikkia, jotta hän ei tunne itseään syrjäytetyksi.
Lumikkihan ei Topin aikana yleensä ikinä tullut sänkyyn, eikä halunnut syliin, mutta Robroyn ja Topin kuoleman jälkeen on ilmeisesti tullut niin hellyyden kipeeksi, että antaa nykyään herkemmin ottaa itsensä syliin ja silitettäväksi. On jopa ollut sängyssä mahan päällä ja itse sinne tullut.
Yö pelotti hieman, että antaako noi nukkua huutavatko kotikävää ja etten yöllä vessassa käydessä astu niiden päälle.
Arvelutti myös etteivät ne vahingossa ota yöllä yhteen Lumikin kanssa.
Niinpä mä otin kisut makkariin oven taakse koppaan mun sänkyyn.
Ite heräsin pariin kertaan pissalle, mut kisut pysyi kiltisti nukkumassa.
Alkoivat vasta aamulla hieman ennen 5 leikkimään, joten sit noustiin ylös koko poppoo.
Kaikki pisulle ja syömään. Tossa ne menee edestakas mun päällä, kun oon tietsikalla sängyssä.
Aika kivaa, rauha loppui, mutta nyt on elämää, kunhan toi Lumppari vielä tottuu.
Tänä aamusta tikinpoistoon Hauhon terppariin ja 14.00 Tays Keuhko ja kaulan alueen kuvaus.
Haava hieman punoittaa ja on hieman arka.
Olin viikonlopun Bemeristä kursseilla, kirjoitan siitä erikseen myöhemmin. On nimittäin kyllä niin hieno laite joka auttaa kehoa pysymään terveenä ja ennalta ehkäisee sairauksien syntymistä, että jo omienkin kokemusten perusteella suosittelen kaikille. Palataan asiaan.
maanantai 10. syyskuuta 2018
Löysää....
Ihanan löysää on ollut jo viikko näin sairaslomalla ollessa.
Leikkaus meni loistavasti, ainoastaan sattui puudutusaineen laitto, joka TODELLAKIN sattui.
Joutuivat myös lisään puuduketta, kun tunsin hieman hermokipua kesken toimenpiteen.
Pärjäilin melko hyvin yksikätisenä, eikä särkyjään paljon ollut, kun otin säännöllisin välein särkylääkettä.
Mika kyllä auttaa herkästi jos jotain apua pyydän ja on muutoinkin ollut hyväntuulinen ja tukena.
On ollut toisaalta ihanaa olla vaan, mutta on ollut myös vaikeaa lopettaa jatkuva suorittaminen ja olla tuntematta itseään tehokkaaksi ja hyödylliseksi.
Kattelin tossa kauden putkeen hömppäohjelmaa Ruotsin Paratiisihotelli ja aivot on olleet narikassa.
Päivittäin teen kuitenkin jotain hyödyllistä. Alkuun jos ei muuta voinut, niin listoja siitä mitä haluan saavuttaa lähiaikoina. Ja suunnitelmia miten edetä eri asioissa.
Eilen sain aikaiseksi vihdoin käydä hyvällä ystävällä, jolla on myös ollut todella rankkaa oman syövän ja heti perään läheisen menetyksen johdosta.
Kovia ollaan koettu molemmat ja tuntuu hirveältä katsoa ystävän kärsimyksiä, mutta ehkä hänkin sai toivon mukaan taas hieman lisää potkua jatkaa tätä ihmiselämää surunsa keskellä.
Siinä meni yli 3h jupatessa todella nopeesti. Ei ehtinyt ees kelloa vilkaista, kunnes ystävä huomasi, että hänen pitää kohta lähteä töihin.
Kyllä on hienoa omata ystäviä, jotka ovat sielunsiskoja/ veliä.
On niiiiiiiiiiiiiiiin voimaannuttavaa jakaa kaikki kokemuksensa ja voida kertoa ne juuri niin miltä tuntuu pelkäämättä, että ystävä ei ymmärrä tai jaksa kuunnella tai ole valmis kuulemaan.
Tilattiin kummallekin meedio aika ensi viikolle, jännää.
Kotona laitetaan johtoja piiloon, kun kisut tulee viikon päästä.
Huomenna taas verikokeisiin, kun kehkokuviin tuli kutsu jo ens viikolle. Semmotteita tänään.
Leikkaus meni loistavasti, ainoastaan sattui puudutusaineen laitto, joka TODELLAKIN sattui.
Joutuivat myös lisään puuduketta, kun tunsin hieman hermokipua kesken toimenpiteen.
Pärjäilin melko hyvin yksikätisenä, eikä särkyjään paljon ollut, kun otin säännöllisin välein särkylääkettä.
Mika kyllä auttaa herkästi jos jotain apua pyydän ja on muutoinkin ollut hyväntuulinen ja tukena.
On ollut toisaalta ihanaa olla vaan, mutta on ollut myös vaikeaa lopettaa jatkuva suorittaminen ja olla tuntematta itseään tehokkaaksi ja hyödylliseksi.
Kattelin tossa kauden putkeen hömppäohjelmaa Ruotsin Paratiisihotelli ja aivot on olleet narikassa.
Päivittäin teen kuitenkin jotain hyödyllistä. Alkuun jos ei muuta voinut, niin listoja siitä mitä haluan saavuttaa lähiaikoina. Ja suunnitelmia miten edetä eri asioissa.
Eilen sain aikaiseksi vihdoin käydä hyvällä ystävällä, jolla on myös ollut todella rankkaa oman syövän ja heti perään läheisen menetyksen johdosta.
Kovia ollaan koettu molemmat ja tuntuu hirveältä katsoa ystävän kärsimyksiä, mutta ehkä hänkin sai toivon mukaan taas hieman lisää potkua jatkaa tätä ihmiselämää surunsa keskellä.
Siinä meni yli 3h jupatessa todella nopeesti. Ei ehtinyt ees kelloa vilkaista, kunnes ystävä huomasi, että hänen pitää kohta lähteä töihin.
Kyllä on hienoa omata ystäviä, jotka ovat sielunsiskoja/ veliä.
On niiiiiiiiiiiiiiiin voimaannuttavaa jakaa kaikki kokemuksensa ja voida kertoa ne juuri niin miltä tuntuu pelkäämättä, että ystävä ei ymmärrä tai jaksa kuunnella tai ole valmis kuulemaan.
Tilattiin kummallekin meedio aika ensi viikolle, jännää.
Kotona laitetaan johtoja piiloon, kun kisut tulee viikon päästä.
Huomenna taas verikokeisiin, kun kehkokuviin tuli kutsu jo ens viikolle. Semmotteita tänään.
maanantai 3. syyskuuta 2018
Sitä sun tätä
Käsileikkurin aika siirty huomis iltapäivästä jo 8.30, hyvä niin, koska ollaan enempi aamuihmisiä Mikan kaa. Se saa luvan tulla mukaan, jos tarviin apua yks kätisenä sen jälkeen.
Työkaveri onneks heittää sinne ja takas. Ei tarvi ainakaan ootella tuntitolkulla jotain kela taxia takas päin ja menomatka taxilla maksais varmaan jotain 70e en tie mitä nykyään...
Toivottavasti kaikki menee hyvin, en jännitä yhtään, toivon vaan et leikkaus onnistuu.
Saikkua tulee 3-5vko eri tietolähteitten mukaan.
Mun työstä tulee varmaan maximi, koska on sen verta raskasta nostella vanhuksia ym..
Eilen mietin, että otan tän samalla hermolomana töistä, sen verta stressaavaa se on nykyään, varsinkin kun joutuu tekeen niitä ylitöitä, että pärjäis tässä kovassa maailmassa.
Mietiskelin myös, että ei mulla ainakaan aika tule pitkäksi, kun saikulle on tullut sovittua jo vaikka mitä.
No tää viikko on vielä löysää, kun toinen käsi on paketissa, mutta sitten se meno alkaa.
Ollaan ottamassa 2 kissanpentua, jotka saadaan joko ens tai seuraavalla viikolla jeeeeeeeeeeeeeeee.
Tyttö ja poika, nyt pitäs keksiä hyvät nimet, mut ehkä se sitten tulee, kun ne näkee.
Aivan ihanaa, ehdin tutustuun ja hoitaan niitä. Tää on ehdottomasti paras aika ne ottaa. Mikakin on jo myöntyväinen. Toivottavasti Lumikki hyväksyy ne ja alkaa pitään niistä huolta.
Ensi viikon vkonloppuna meen Hesaan bestikselle, joka laittaa mun hiukset ja vietetään laatuaikaa perjantai ilta varmaan yöpuvuissa ja tv:n ääressä syöden jotain hyvää.
La ja Su oon kurssilla 9-17 Bemeristä verisuoniterapialaitteesta, jonka ostin keväällä.
Vehje todellakin toimii!!! Auttaa moneen vaivaan ja kipuun ja uniongelmiinkin olen löytänyt siitä avun. No nyt opin oikeaoppisesti siitä lisää.
Vko 38 on keuhkojen ja kaulanalueen röntgen TAYS:issa, nopeeta tuli se kutsu nyt.
Saman viikon lopulla tulee Jonna ja Lassi veljenlapset Tampereelta kylään RISK turnaukseen.
vko 39 tulee ilmeisesti Pökä Espoosta rakentaan mulle autokatosta.
Joten kaikkee mukavaa ja vähemmän mukavaa on menossa.
Tänään vaan löhöön ja valmistaudun huomiseen.
Aamun jo touhusin kaupat, apteekit, ja ruoat moneks päiväks. Huomenna päälle jotain löysää, että saa vaatteet pois yhdellä kädellä.
Semmotteita tänään. Mielenkiintoinen kk tulossa. Pitäkää peukkuja <3
Työkaveri onneks heittää sinne ja takas. Ei tarvi ainakaan ootella tuntitolkulla jotain kela taxia takas päin ja menomatka taxilla maksais varmaan jotain 70e en tie mitä nykyään...
Toivottavasti kaikki menee hyvin, en jännitä yhtään, toivon vaan et leikkaus onnistuu.
Saikkua tulee 3-5vko eri tietolähteitten mukaan.
Mun työstä tulee varmaan maximi, koska on sen verta raskasta nostella vanhuksia ym..
Eilen mietin, että otan tän samalla hermolomana töistä, sen verta stressaavaa se on nykyään, varsinkin kun joutuu tekeen niitä ylitöitä, että pärjäis tässä kovassa maailmassa.
Mietiskelin myös, että ei mulla ainakaan aika tule pitkäksi, kun saikulle on tullut sovittua jo vaikka mitä.
No tää viikko on vielä löysää, kun toinen käsi on paketissa, mutta sitten se meno alkaa.
Ollaan ottamassa 2 kissanpentua, jotka saadaan joko ens tai seuraavalla viikolla jeeeeeeeeeeeeeeee.
Tyttö ja poika, nyt pitäs keksiä hyvät nimet, mut ehkä se sitten tulee, kun ne näkee.
Aivan ihanaa, ehdin tutustuun ja hoitaan niitä. Tää on ehdottomasti paras aika ne ottaa. Mikakin on jo myöntyväinen. Toivottavasti Lumikki hyväksyy ne ja alkaa pitään niistä huolta.
Ensi viikon vkonloppuna meen Hesaan bestikselle, joka laittaa mun hiukset ja vietetään laatuaikaa perjantai ilta varmaan yöpuvuissa ja tv:n ääressä syöden jotain hyvää.
La ja Su oon kurssilla 9-17 Bemeristä verisuoniterapialaitteesta, jonka ostin keväällä.
Vehje todellakin toimii!!! Auttaa moneen vaivaan ja kipuun ja uniongelmiinkin olen löytänyt siitä avun. No nyt opin oikeaoppisesti siitä lisää.
Vko 38 on keuhkojen ja kaulanalueen röntgen TAYS:issa, nopeeta tuli se kutsu nyt.
Saman viikon lopulla tulee Jonna ja Lassi veljenlapset Tampereelta kylään RISK turnaukseen.
vko 39 tulee ilmeisesti Pökä Espoosta rakentaan mulle autokatosta.
Joten kaikkee mukavaa ja vähemmän mukavaa on menossa.
Tänään vaan löhöön ja valmistaudun huomiseen.
Aamun jo touhusin kaupat, apteekit, ja ruoat moneks päiväks. Huomenna päälle jotain löysää, että saa vaatteet pois yhdellä kädellä.
Semmotteita tänään. Mielenkiintoinen kk tulossa. Pitäkää peukkuja <3
lauantai 25. elokuuta 2018
Toiveikas
Jospa tää tästä taas.
Ke Tays reissu meni hyvin. Olin melkein tunnin etuajassa, mutta pääsin melko heti sisään.
Kurkku kaikkineen näytti kuulemma hyvältä. Sovittiin kontrollien siirtämisestä Kantahämeeseen.
Onhan sinne meiltä kuitenkin 25km lyhempi matka, eikä ole peltipoliiiseja koko matkan, niin kuin Lahti- Tampere tiellä.
Oli muuten tehoratsiat juuri sinä päivänä kun siellä kävin ja ajoin kieli keskellä suuta.
Kun ajoin takas päin, niin ihan ajatuksissani en muistanut hiljentää 80-60, onneks sit kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, sillä seuraavan mutkan takana oli ratsia ja siellä jo joku uhrikin näytti olevan. Joten nyt sentäs säästyin, Huh huh.
Tays:issa otin puheeksi, että mites kun yli vuosi sitten sanottiin, että keuhkot kuvataan vuoden päästä, kun siellä näky joku arpi. No katsoivat koneelta ja näinhän se oli, jonnekin oli unohtunut.
Kuulemma hyvä, että otin puheeksi.
Saan nyt sitten vielä ajan keuhkokuviin ja katsovat samalla kaulan alueen.
To menin töistä suoraan Khks polyypin poistoon. Siellä selvisi, ettei ollutkaan mitään polyyppia?
Kuulemma kohtuni on sydämen muotoinen.
Vuoto johtuu ilmeisesti hormonilääkityksen vaihtumisesta. Vuodot alkoi, kun jouduin vaihtamaan Indivinan ( jota ei ole saanut apteekista puoleen vuoteen) Femoston Contiin, joka ei kait sovi kaikille.
On se PRKLE, että yht`äkkiä ei saa tukustakaan sitä lääkettä mitä käyttää, eikä apteekit osaa sanoa, että koska. No nyt vihdoin epäilevät, että parin viikon päästä saisi, saas nähdä???
Töitä väännetään urakalla vielä tää ja ens viikko ja sitten on se hermoratahomma, vasen käsi.
Toivotaan, että kaikki menee siinä hyvin ja muutoinkin taas näkyisi valoa tunnelin päässä <3
Ke Tays reissu meni hyvin. Olin melkein tunnin etuajassa, mutta pääsin melko heti sisään.
Kurkku kaikkineen näytti kuulemma hyvältä. Sovittiin kontrollien siirtämisestä Kantahämeeseen.
Onhan sinne meiltä kuitenkin 25km lyhempi matka, eikä ole peltipoliiiseja koko matkan, niin kuin Lahti- Tampere tiellä.
Oli muuten tehoratsiat juuri sinä päivänä kun siellä kävin ja ajoin kieli keskellä suuta.
Kun ajoin takas päin, niin ihan ajatuksissani en muistanut hiljentää 80-60, onneks sit kuitenkin huomasin jossain vaiheessa, sillä seuraavan mutkan takana oli ratsia ja siellä jo joku uhrikin näytti olevan. Joten nyt sentäs säästyin, Huh huh.
Tays:issa otin puheeksi, että mites kun yli vuosi sitten sanottiin, että keuhkot kuvataan vuoden päästä, kun siellä näky joku arpi. No katsoivat koneelta ja näinhän se oli, jonnekin oli unohtunut.
Kuulemma hyvä, että otin puheeksi.
Saan nyt sitten vielä ajan keuhkokuviin ja katsovat samalla kaulan alueen.
To menin töistä suoraan Khks polyypin poistoon. Siellä selvisi, ettei ollutkaan mitään polyyppia?
Kuulemma kohtuni on sydämen muotoinen.
Vuoto johtuu ilmeisesti hormonilääkityksen vaihtumisesta. Vuodot alkoi, kun jouduin vaihtamaan Indivinan ( jota ei ole saanut apteekista puoleen vuoteen) Femoston Contiin, joka ei kait sovi kaikille.
On se PRKLE, että yht`äkkiä ei saa tukustakaan sitä lääkettä mitä käyttää, eikä apteekit osaa sanoa, että koska. No nyt vihdoin epäilevät, että parin viikon päästä saisi, saas nähdä???
Töitä väännetään urakalla vielä tää ja ens viikko ja sitten on se hermoratahomma, vasen käsi.
Toivotaan, että kaikki menee siinä hyvin ja muutoinkin taas näkyisi valoa tunnelin päässä <3
maanantai 20. elokuuta 2018
Paskan mättö siis jatkuu taas...
Oltiin tekevinämme hyväkin työ, kun saatiin loukutettua se oranssi katti ja vietiin se vielä turvallisesti eläinkoti Kattilaan mun ainoona vp.
Aattelin, että eiköhän se maailmakaikkeus korvaa tän niin, että Topi tulisi nyt kotiin.
Juu tuli tänään kotiin, mutta muovipussissa. Mika hautas Robin viereen.
Joten tosiaan tulee mieleen, että kun sen kk sain olla rauhassa ja lupasin sen jälkeen kestää mitä vaan, niin täältä pesee taas. Urakalla paskaa niskaan.
Mitähän muuta kivaa tää viikko tuo tullessaan.
Oli raastavaa saada tieto pitkän päivän vuoron alussa tänne. Oli löydetty keskeltä tietä jälki niskassa, joko purtu tai auto tönäissyt. Hyvä että saatiin tietää, ettemme turhaan koko loppuelämää mieti, mihin Topi hävisi, mutta onhan tää rankkaa.
Oon ollut varmaan edellisessä elämässä tosi kusipää, kun mua näin paljon koetellaan.
Juu taas pitäisi muistaa, että tuska kertoo kasvustasi kiitä siitä!!
Mut kuinka paljon tässä nyt on oikein kasvettava?
Kohta 3v putkeen pelkkää helvetin esikartanoo...välillä aina joku pieni onnen hetki, joka kohta lakastaan murusina pöydän alle. Älä hymyile ei kannata, sanoo maailmankaikkeus ja vetää maton jalkojen alta yhä uudestaan ja uudestaan.
Ei auta, vaikka kuinka yrittäisin räpiköidä eteenpäin, aina joku vetää jaloista mahallaan takaisin.
Miten tästä eteenpäin....
Suomi Sisu Perkkele mähän en luovuta!!!
Aattelin, että eiköhän se maailmakaikkeus korvaa tän niin, että Topi tulisi nyt kotiin.
Juu tuli tänään kotiin, mutta muovipussissa. Mika hautas Robin viereen.
Joten tosiaan tulee mieleen, että kun sen kk sain olla rauhassa ja lupasin sen jälkeen kestää mitä vaan, niin täältä pesee taas. Urakalla paskaa niskaan.
Mitähän muuta kivaa tää viikko tuo tullessaan.
Oli raastavaa saada tieto pitkän päivän vuoron alussa tänne. Oli löydetty keskeltä tietä jälki niskassa, joko purtu tai auto tönäissyt. Hyvä että saatiin tietää, ettemme turhaan koko loppuelämää mieti, mihin Topi hävisi, mutta onhan tää rankkaa.
Oon ollut varmaan edellisessä elämässä tosi kusipää, kun mua näin paljon koetellaan.
Juu taas pitäisi muistaa, että tuska kertoo kasvustasi kiitä siitä!!
Mut kuinka paljon tässä nyt on oikein kasvettava?
Kohta 3v putkeen pelkkää helvetin esikartanoo...välillä aina joku pieni onnen hetki, joka kohta lakastaan murusina pöydän alle. Älä hymyile ei kannata, sanoo maailmankaikkeus ja vetää maton jalkojen alta yhä uudestaan ja uudestaan.
Ei auta, vaikka kuinka yrittäisin räpiköidä eteenpäin, aina joku vetää jaloista mahallaan takaisin.
Miten tästä eteenpäin....
Suomi Sisu Perkkele mähän en luovuta!!!
perjantai 17. elokuuta 2018
Loukuttaan
Tänään sain loukkua lainaksi. Oranssi kissa vainoaa meidän kissoja joka päivä.
Topi on ollut jo monta viikkoa pois, kun sai selkäänsä siltä. Ja Lumikin jalat on haavoilla.
Nyt riitti.Se katti lähtee, tavalla tai toisella.
Eläinkoti Kattilaan olis tarkotus viedä jos saadaan loukutettua.
Meikä on vuotanut verta taas niin maan perusteellisesti. Niin paljon, että kun vuoto alkoi , niin meinasin soittaa töihin, etten tule.
Nimittäin kun aamulla nousin ylös sängystä, kaaduin samantien selälleni takaisin.
Koko päivän pyöttytti verenhukka kait? Ja oli huono väsynyt olo, lähdinkin puolilta päivin kotiin.
No ensi viikolla on se polyypin poisto, jospa sitten loppuisi taas nää aikuis-iän menkat.
Oon jo päässyt henkisesti ison sakon yli. Ensin ajattelin, et haluan sen maksaa heti, että saan sen pois mielestä, mutta kun tota rahaa ei oikein ole, niin aattelin vähitellen säästää sitä jemmaan.
Googlettamalla löysin tietoa, että voi mennä puolikin vuotta ennen ensimmäistä muistutusta ja sitten voi sopia ja maksaa osissa.
Se pollari mieskin sano, ettei tätä tarvitse maksaa eräpäivänä, vaan voit odottaa muistutuslaskua, joten kaippa se sitten niin on...
Viekööt linnaan sit jos pollari valehteli :-)
Pari päivää oon yrittänyt jo olla ilman herkkuja. Tänään oli töissä mieletöntä Kinder juustokakkua, mutta laistin sen, joten en nyt kyllä sit sorru pakastimessa olevaan jäätelöönkään.
Oon jopa harkinnut sen roskiin heittämistä, mutta en raaski.
Tämmösiä tänään tulispa Topi kotiin...
Topi on ollut jo monta viikkoa pois, kun sai selkäänsä siltä. Ja Lumikin jalat on haavoilla.
Nyt riitti.Se katti lähtee, tavalla tai toisella.
Eläinkoti Kattilaan olis tarkotus viedä jos saadaan loukutettua.
Meikä on vuotanut verta taas niin maan perusteellisesti. Niin paljon, että kun vuoto alkoi , niin meinasin soittaa töihin, etten tule.
Nimittäin kun aamulla nousin ylös sängystä, kaaduin samantien selälleni takaisin.
Koko päivän pyöttytti verenhukka kait? Ja oli huono väsynyt olo, lähdinkin puolilta päivin kotiin.
No ensi viikolla on se polyypin poisto, jospa sitten loppuisi taas nää aikuis-iän menkat.
Oon jo päässyt henkisesti ison sakon yli. Ensin ajattelin, et haluan sen maksaa heti, että saan sen pois mielestä, mutta kun tota rahaa ei oikein ole, niin aattelin vähitellen säästää sitä jemmaan.
Googlettamalla löysin tietoa, että voi mennä puolikin vuotta ennen ensimmäistä muistutusta ja sitten voi sopia ja maksaa osissa.
Se pollari mieskin sano, ettei tätä tarvitse maksaa eräpäivänä, vaan voit odottaa muistutuslaskua, joten kaippa se sitten niin on...
Viekööt linnaan sit jos pollari valehteli :-)
Pari päivää oon yrittänyt jo olla ilman herkkuja. Tänään oli töissä mieletöntä Kinder juustokakkua, mutta laistin sen, joten en nyt kyllä sit sorru pakastimessa olevaan jäätelöönkään.
Oon jopa harkinnut sen roskiin heittämistä, mutta en raaski.
Tämmösiä tänään tulispa Topi kotiin...
maanantai 13. elokuuta 2018
oppirahoja
Juuri kun pääsin eilen toivomasta, että hyvä tuuri jatkuisi, niin siihen se sitten loppui.
Tai oikeastaan en halua siihen uskoa, vaan että tämä päivä ei vaan ollut paras mahdollinen, ja tästä on taas vaan suunta ylöspäin.
Eli menin sit tänäänkin ylitöihin, kun pyydettiin ja sain aikaiseksi päivän aikana kaahattua itselleni sellaiset ylinopeus sakot, että saan tehdä niitten takia 9 ylimääräistä työvuoroa saadakseni ne maksettua. Aikani tihrutin ja nieleskelin, sitten keräsin itseni ja jatkoin duunia.
Ansaitsin sakkoni juu, mutta ainoa mikä ketuttaa on se, että mun vuositulojen mukaanhan ne siis sakottavat.
Mutta kun mun vuositulot on mun normipalkkaan verrattuna melkein kaksinkertaiset, kun teen tuplasti töitä. Niin sanotusti yötä päivää.
Niin se vituttaa, että sakko nousee sen takia niin suureksi, mutta ei mahda mitään.
Omat tyhmät valinnat tähän johtivat. Turhaa itkee, kuinka epäreilua tää on, sillä elämä vain ei ole reilua ja se siitä.
Sitten huomasin tänään myös kauhukseni lihoneeni melkein kaikki syövän aikana laihdutetut kilot takaisin. Epätoivo nosti päätään ja tekisi mieli lyödä kaikki läskiksi.
Pää taistelee otanko jäätelöö vai pystynkö aloittaan vihdoin painonpudotuksen tosissaan.
Sit vielä soitin verotoimistoon nostaakseni vuositulorajaani, kun ei sit taida riittää sekään mitä arvelin ja sen ansiosta verotus nousi peräti 3% uusi veroprossani on 26.5%
Suomessa kannattaa todellakin yrittää työtä tekemällä nousta ojasta.
Tänään vituttaa, mutta ei kun eteenpäin sano mummo lumessa, ja mähän meen.
Huomenna taas ylitöihin ja sit alkaakin omat työt loppuviikko.
Kuinka paljon ihminen jaksaa???
Tai oikeastaan en halua siihen uskoa, vaan että tämä päivä ei vaan ollut paras mahdollinen, ja tästä on taas vaan suunta ylöspäin.
Eli menin sit tänäänkin ylitöihin, kun pyydettiin ja sain aikaiseksi päivän aikana kaahattua itselleni sellaiset ylinopeus sakot, että saan tehdä niitten takia 9 ylimääräistä työvuoroa saadakseni ne maksettua. Aikani tihrutin ja nieleskelin, sitten keräsin itseni ja jatkoin duunia.
Ansaitsin sakkoni juu, mutta ainoa mikä ketuttaa on se, että mun vuositulojen mukaanhan ne siis sakottavat.
Mutta kun mun vuositulot on mun normipalkkaan verrattuna melkein kaksinkertaiset, kun teen tuplasti töitä. Niin sanotusti yötä päivää.
Niin se vituttaa, että sakko nousee sen takia niin suureksi, mutta ei mahda mitään.
Omat tyhmät valinnat tähän johtivat. Turhaa itkee, kuinka epäreilua tää on, sillä elämä vain ei ole reilua ja se siitä.
Sitten huomasin tänään myös kauhukseni lihoneeni melkein kaikki syövän aikana laihdutetut kilot takaisin. Epätoivo nosti päätään ja tekisi mieli lyödä kaikki läskiksi.
Pää taistelee otanko jäätelöö vai pystynkö aloittaan vihdoin painonpudotuksen tosissaan.
Sit vielä soitin verotoimistoon nostaakseni vuositulorajaani, kun ei sit taida riittää sekään mitä arvelin ja sen ansiosta verotus nousi peräti 3% uusi veroprossani on 26.5%
Suomessa kannattaa todellakin yrittää työtä tekemällä nousta ojasta.
Tänään vituttaa, mutta ei kun eteenpäin sano mummo lumessa, ja mähän meen.
Huomenna taas ylitöihin ja sit alkaakin omat työt loppuviikko.
Kuinka paljon ihminen jaksaa???
lauantai 11. elokuuta 2018
Joo me mentiin naimisiin viikko sitten perjantaina...
Jihuu täällä tuore rouva edelleen kyllä Sihvonen. Tää oli se ylläri pylläri.
Päätettiin tossa tosiaan kk sitten, että tehdään sitruunoista joita elämä meille jatkuvasti tarjoaa, niin limonaatia ja se on kannattanut, ainakin tähän asti onni on kääntynyt parempaan.
18.v harjotuskihloissa 1kk kihloissa ja sit naimajaisiin.
Nopeeta piti järjestää joten ihan yksinkertaisesti maistraatista aika klo.11 13.8.2018
Takapihabileet, karaokee ym. Bestis pariskunta ja pari muuta kamua kylässä ja iloa riitti.
Pidettiin kumpikin omat Sukunimet kun ei päästy yksimielisyyteen mitenkään muutoin.
Kk sitten pyysin maailmakaikkeudelta, kun aloin häitä suunnitteleen, että nyt kaikki Jumalat ja enkulat auttaisivat, että mitään epäonnea ei tule pilaamaan fiilistä ja saan nauttia häiden etkotunnelmista, itse tapahtumasta ja vielä hetken sen jälkimainingeistakin.
Ja näin on käynyt, taivas ei ole pudonnut niskaan tänä aikana, vaan epäonni on hylännyt meitit.
Kuherrusviikkoa kuherreltiin kotoisasti kotona Netflixin ja toistemme äärellä nauttien kiireettömistä ja paineettomista päivistä.
Tänään alkoi taas arjen aherrus ja pitää haalia niin maan perusteellisesti duunia kk, että voin sitten hyvällä omalla tunnolla jäädä kk saikulle, pelkäämättä, että tiliä ei tule kuin minimi.
Ehkä juuri selviämme siitä yhdestä kk pienemmällä palkalla, jää nähtäväksi.
Tällä hetkellä ollaan onnellisia ja oon saanut kk nauttia. Lupasin maailmankaikkeudelle sen jälkeen kestää mitä vaan, joten kattellaan miten tästä eteenpäin.
Sairaalakäyntejä luvassa piakkoin. Syöpäkontrolli, seuraavana, päivänä polyypin poisto ja ens kuussa siis vasemman käden rannekanavan toimenpide.
Uskallanko esittää vaatimattoman toiveeni, että koko loppuvuosi menisi rattoisasti ja kaikki sujuisi.
Kukaan ei kuolisi, rahat riittäisi, olisi töitä ja pysyisimme terveinä ja rakastuisimme toisiimme joka päivä uudelleen.
Ja Topikatti tulis kotiin, on ollut jo monta viikkoa reissussa. Ja Mika kypsyis ajatukseen, että otettas vauvahauva <3
Hyvissä fiiliksissä tällä kertaa :-)
Päätettiin tossa tosiaan kk sitten, että tehdään sitruunoista joita elämä meille jatkuvasti tarjoaa, niin limonaatia ja se on kannattanut, ainakin tähän asti onni on kääntynyt parempaan.
18.v harjotuskihloissa 1kk kihloissa ja sit naimajaisiin.
Nopeeta piti järjestää joten ihan yksinkertaisesti maistraatista aika klo.11 13.8.2018
Takapihabileet, karaokee ym. Bestis pariskunta ja pari muuta kamua kylässä ja iloa riitti.
Pidettiin kumpikin omat Sukunimet kun ei päästy yksimielisyyteen mitenkään muutoin.
Kk sitten pyysin maailmakaikkeudelta, kun aloin häitä suunnitteleen, että nyt kaikki Jumalat ja enkulat auttaisivat, että mitään epäonnea ei tule pilaamaan fiilistä ja saan nauttia häiden etkotunnelmista, itse tapahtumasta ja vielä hetken sen jälkimainingeistakin.
Ja näin on käynyt, taivas ei ole pudonnut niskaan tänä aikana, vaan epäonni on hylännyt meitit.
Kuherrusviikkoa kuherreltiin kotoisasti kotona Netflixin ja toistemme äärellä nauttien kiireettömistä ja paineettomista päivistä.
Tänään alkoi taas arjen aherrus ja pitää haalia niin maan perusteellisesti duunia kk, että voin sitten hyvällä omalla tunnolla jäädä kk saikulle, pelkäämättä, että tiliä ei tule kuin minimi.
Ehkä juuri selviämme siitä yhdestä kk pienemmällä palkalla, jää nähtäväksi.
Tällä hetkellä ollaan onnellisia ja oon saanut kk nauttia. Lupasin maailmankaikkeudelle sen jälkeen kestää mitä vaan, joten kattellaan miten tästä eteenpäin.
Sairaalakäyntejä luvassa piakkoin. Syöpäkontrolli, seuraavana, päivänä polyypin poisto ja ens kuussa siis vasemman käden rannekanavan toimenpide.
Uskallanko esittää vaatimattoman toiveeni, että koko loppuvuosi menisi rattoisasti ja kaikki sujuisi.
Kukaan ei kuolisi, rahat riittäisi, olisi töitä ja pysyisimme terveinä ja rakastuisimme toisiimme joka päivä uudelleen.
Ja Topikatti tulis kotiin, on ollut jo monta viikkoa reissussa. Ja Mika kypsyis ajatukseen, että otettas vauvahauva <3
Hyvissä fiiliksissä tällä kertaa :-)
torstai 19. heinäkuuta 2018
Taas mennään...
No juu tosiaan kiireellinen aika kohdun tähystyksiin ja koepaloihin, siirtyi eiliseen, kun viime to olinkin sit flunssassa.
No eilen sitten siellä, eikä ollut taas mukavaa, mutta ei sattunut ihan niin paljon kuin viimeksi.
No polyyppihan sieltä taas löytyi ja koepaloista saa kuulla n. kk päästä, jos niissä jotain on?
Taas varattiin aika polyypin poistoon, ennen käden leikkausta, eli heti elokuun 23pv
Kuulemma ennen tehtiin herkemmin kohdunpoistoja näissä tapauksissa, mutta ei enää, koska kohdulla on huomattu olevan oma tärkeä tehtävänsä myös alakerran tukemisessa. :-)
No olin nyt sitten kuitenkin aikas ja luottavainen, että eiköhän se ole sit vaan taas se vaaraton polyyppi. Kävin kaupoilla ja kotiin.
Kävin uimassa ja ja yritin hetken ottaa aurinkoo, mut siellä on niin kuuma ja kaikki ötökät hyökkää puremaan, että en kauaa kestänyt, vaan ryntäsin sisälle tekemään sapuskoja ja eväitä tulevia työpäiviä varten.
Huomenna kun alkas loma, mut oon ottanut KH töitä taas viikon verran.
Vietän sit viikon loppulomasta ihan ilman töitä.
Loppulomalle on tulossa yllätys teille, jonka kerron vasta sen jälkeen kun se on tehty.
No eilen sitten iloisena katsottiin tv:tä ja mielialani pilasi jälleen se, että taas samasta hampaasta lähti se liimattu pala irti, joka kk sitten siihen tehtiin. Voi vit…….
Tänään piti lähtee TAYS:iin syöpäkontrolliin, niin joudunkin hammaslekuun.
Eikä tietysti pääse Hauholle, eikä edes Lammille, vaan joutuu lähteen HL aika klo:11, kun Mansessa piti olla klo:10
Yritin jo eilen perua sitä aikaa korvapolille, mutta eihän sinne pääse puhelimella 14 jälkeen, eikä keskuskaan voinut peruutusta ottaa? Aika persetoimintaa sanon minä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt sitten soitin taas, mutta automaatin kanssa sai näpytellä, että soittavat takaisin klo:8:30
Katsotaan miten käy. Aika epistä, jos mua laskuttavat käymättä jättämisestä, kun ei sitä ees päässyt peruun ajoissa!!! No nähtäväksi jää. Tällaisia tänään. Ja iltaan töihin kaiken kruunuksi.
30 asteen helteet menossa, eikä loppua näy, ei hyvä valkoihoiselle.
Onneks kotona on ilmastointilaitteet.
Mut pelottaa jo KH meno, kun vanhusten asunnot ovat varmaan sikakuumia!!
Ei niillä ole jäähdyttimiä. Ja jotkut vielä tupakoi sisällä. Ja sielä pitäs vielä suihkuttaa.
Voi apua!!! Yläkerta anna voimaa taas jaksaa olla positiivari :-) <3
Myöh. lisätty. Juu eivät laskuttaneet, vaan kävi peruutus aamulla hyvin ja oli vielä ystävällinen rouva puhelimessa, joka antoi uuden ajan elokuulle. Hyvä TAYS
Näköjään kritisoin ennen aikaisesti, mutta on tosiaan turhauttavaa, kun ei pääse edellisenä ehtoona aikaa peruun. Mistä näistä tietää...
Ps. verenvuoto alkoi taas...ei jummarra...
No eilen sitten siellä, eikä ollut taas mukavaa, mutta ei sattunut ihan niin paljon kuin viimeksi.
No polyyppihan sieltä taas löytyi ja koepaloista saa kuulla n. kk päästä, jos niissä jotain on?
Taas varattiin aika polyypin poistoon, ennen käden leikkausta, eli heti elokuun 23pv
Kuulemma ennen tehtiin herkemmin kohdunpoistoja näissä tapauksissa, mutta ei enää, koska kohdulla on huomattu olevan oma tärkeä tehtävänsä myös alakerran tukemisessa. :-)
No olin nyt sitten kuitenkin aikas ja luottavainen, että eiköhän se ole sit vaan taas se vaaraton polyyppi. Kävin kaupoilla ja kotiin.
Kävin uimassa ja ja yritin hetken ottaa aurinkoo, mut siellä on niin kuuma ja kaikki ötökät hyökkää puremaan, että en kauaa kestänyt, vaan ryntäsin sisälle tekemään sapuskoja ja eväitä tulevia työpäiviä varten.
Huomenna kun alkas loma, mut oon ottanut KH töitä taas viikon verran.
Vietän sit viikon loppulomasta ihan ilman töitä.
Loppulomalle on tulossa yllätys teille, jonka kerron vasta sen jälkeen kun se on tehty.
No eilen sitten iloisena katsottiin tv:tä ja mielialani pilasi jälleen se, että taas samasta hampaasta lähti se liimattu pala irti, joka kk sitten siihen tehtiin. Voi vit…….
Tänään piti lähtee TAYS:iin syöpäkontrolliin, niin joudunkin hammaslekuun.
Eikä tietysti pääse Hauholle, eikä edes Lammille, vaan joutuu lähteen HL aika klo:11, kun Mansessa piti olla klo:10
Yritin jo eilen perua sitä aikaa korvapolille, mutta eihän sinne pääse puhelimella 14 jälkeen, eikä keskuskaan voinut peruutusta ottaa? Aika persetoimintaa sanon minä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt sitten soitin taas, mutta automaatin kanssa sai näpytellä, että soittavat takaisin klo:8:30
Katsotaan miten käy. Aika epistä, jos mua laskuttavat käymättä jättämisestä, kun ei sitä ees päässyt peruun ajoissa!!! No nähtäväksi jää. Tällaisia tänään. Ja iltaan töihin kaiken kruunuksi.
30 asteen helteet menossa, eikä loppua näy, ei hyvä valkoihoiselle.
Onneks kotona on ilmastointilaitteet.
Mut pelottaa jo KH meno, kun vanhusten asunnot ovat varmaan sikakuumia!!
Ei niillä ole jäähdyttimiä. Ja jotkut vielä tupakoi sisällä. Ja sielä pitäs vielä suihkuttaa.
Voi apua!!! Yläkerta anna voimaa taas jaksaa olla positiivari :-) <3
Myöh. lisätty. Juu eivät laskuttaneet, vaan kävi peruutus aamulla hyvin ja oli vielä ystävällinen rouva puhelimessa, joka antoi uuden ajan elokuulle. Hyvä TAYS
Näköjään kritisoin ennen aikaisesti, mutta on tosiaan turhauttavaa, kun ei pääse edellisenä ehtoona aikaa peruun. Mistä näistä tietää...
Ps. verenvuoto alkoi taas...ei jummarra...
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Täydellinen päivä päättyi mahalaskuun..
Eilen heräsin todella energisenä itkuisen lauantain jälkeen. Olin täynnä tarmoa ja elinvoimaa.
Sain aikaiseksi vaikka mitä. Vein 5 jätesäkkiä muoveja, tölkkejä ym. kierrätykseen.
Ostin laatikon kalleimpia, mutta parhaimman makuisia mansikoita ikinä.
Perkasin ne ja osan pakastin ja muutama litra jo nautittiinkin.Siivoilin vähän joka puolella. Pesin 3 koneellista pyykkiä, jotka kuivui nopeeta ulkona tuulessa,
Vaihdoin petivaatteet, tein tietty ruokaa. Pääsin saunaan ja ilta katsottiin leffoja oli ihanaa.
Mutta jossain vaiheessa huomasin, että alapäästä tuli verta. Vatsakivut alkoivat.
Pari päivää olikin ollut jo tunne, niin kuin menkat alkaisivat ja kivut lisääntyivät.
Otin särkylääkkeitä illan aikana ja yöksi.
Laitoin yöksi Tampaxin, joita vuosi sitten ostin, kun vuodot olivat ennen polyyppien poistoa.
Aamulla kun heräsin, niin läpi oli tullut, eli vuoto, ei ollutkaan ihan vähäistä tiputtelua, vaan ihan niin kuin ennen vanhaan menkka-aikana. Kyynelet tuli taas silmiin, kun ajattelin, että juuri, kun luulin taas, että asiat tästä paranoo….niin ei !!!!!
Ei muuta kun etsiin naistentautien puh.num, jonne sit soitin heti 8. ja selostin asiani.
Hoitsu lupasi soittaa takaisin 9. No takaisin soittikin lääkäri, joka käski varata kiireellisen ajan tutkimuksiin ilman uutta lähetettä. Kysyin mitä tarkoittaa kiireellinen aika, niin sanoi viikon kahden sisällä, mutta jos kivut ja vuoto lisääntyy, niin päivystyksen kautta.
Täytyy sit soittaa sitä aikaa huomenna kesken työkiireiden, kun soittoaika meni jo ohi.
Mieleen tulee, että äidillä oli kohtusyöpä....ja netistä luin oireideni olevan aika vastaavat, kuin kohdunkaulansyövässä. No minkä näille ajatuksilleen voi..mut kattellaan kuinka ämmän taas käy
Sain aikaiseksi vaikka mitä. Vein 5 jätesäkkiä muoveja, tölkkejä ym. kierrätykseen.
Ostin laatikon kalleimpia, mutta parhaimman makuisia mansikoita ikinä.
Perkasin ne ja osan pakastin ja muutama litra jo nautittiinkin.Siivoilin vähän joka puolella. Pesin 3 koneellista pyykkiä, jotka kuivui nopeeta ulkona tuulessa,
Vaihdoin petivaatteet, tein tietty ruokaa. Pääsin saunaan ja ilta katsottiin leffoja oli ihanaa.
Mutta jossain vaiheessa huomasin, että alapäästä tuli verta. Vatsakivut alkoivat.
Pari päivää olikin ollut jo tunne, niin kuin menkat alkaisivat ja kivut lisääntyivät.
Otin särkylääkkeitä illan aikana ja yöksi.
Laitoin yöksi Tampaxin, joita vuosi sitten ostin, kun vuodot olivat ennen polyyppien poistoa.
Aamulla kun heräsin, niin läpi oli tullut, eli vuoto, ei ollutkaan ihan vähäistä tiputtelua, vaan ihan niin kuin ennen vanhaan menkka-aikana. Kyynelet tuli taas silmiin, kun ajattelin, että juuri, kun luulin taas, että asiat tästä paranoo….niin ei !!!!!
Ei muuta kun etsiin naistentautien puh.num, jonne sit soitin heti 8. ja selostin asiani.
Hoitsu lupasi soittaa takaisin 9. No takaisin soittikin lääkäri, joka käski varata kiireellisen ajan tutkimuksiin ilman uutta lähetettä. Kysyin mitä tarkoittaa kiireellinen aika, niin sanoi viikon kahden sisällä, mutta jos kivut ja vuoto lisääntyy, niin päivystyksen kautta.
Täytyy sit soittaa sitä aikaa huomenna kesken työkiireiden, kun soittoaika meni jo ohi.
Mieleen tulee, että äidillä oli kohtusyöpä....ja netistä luin oireideni olevan aika vastaavat, kuin kohdunkaulansyövässä. No minkä näille ajatuksilleen voi..mut kattellaan kuinka ämmän taas käy
lauantai 30. kesäkuuta 2018
Tuska
Kuka kertoisi sinulle, että tuska jota kannat on merkki omasta kasvustasi, siis kiitä siitä!
Nämä lauseet tulivat mieleeni, kun tulin "koiralenkiltä" ilman koiraa :-(
Menin sen meidän oman lenkin, jota Robin kanssa aina mentiin ja itkin ja väliin huusin tuskasta metsässä tarpoessani. Päätin lenkkini Robin haudalle ja itku senkun jatkui ja jatkuu vieläkin...nyt hieman vaimeampana. Jos ei tämä itku puhdista, niin ei sitten mikään.
Ollaan niin surullisia Mikan kanssa, että ei mitään järkee.
Ennen Jussia tein niin paljon töitä, ettei paljoo ehtinyt sureen, sit Jussin juhlinta, joka meni melko mukavasti kavereiden täällä ollessa.
Ja nyt sitten lomaa vielä ollessa on tunteet päässeet vasta oikeesti valloilleen.
Ollaan mietitty jo moneen kertaan toisen haukun ottoa, ja aina vaan päädytään siihen tulokseen, että kyllä se meidän elämään kuuluu. Ei taideta ilman osata olla. Kuinka paljon iloa se tuokaan.
Vaikka tietää, että luopuminen on näin kauheaa, niin siitä huolimattaa, tahtoo vauvan, siis koiruksen.
No kattellaan löytyykö sopiva ja koska, mutta eiköhän tänne sellainen vielä ilmesty <3
Elämässä on toki mukaviakin asioita. 13.6 tuli Mikan ja mun 18v täyteen oloa harjoituskihloissa.
Ja 25.6 mua kosittiin,ja sovittiin et mennään kihloihin aikuisten oikeasti ja suunnitellaan tulevaan elämään jotain pienimuotoista naimisiinmenoa <3
Perjantaina tuli postissa kutsu vas. käden Rannekanavan toimenpiteeseen 4.9.2018 joten sillon taas sit saikkua. Ahdistaa sen verta rahallisesti, että jouduin peruun samantien parit grillailunäkemiset.
Täytyy tehdä töitä lomallakin sitten, et sais jotain jemmaan ja jos se koiruskin saatas, niin rahaa ja huolenpitoahan se rakas vaatii. Mut Mikahan on täällä aina, joten hän ei ole koskaan yksin tämä tuleva haukku. Jospa tämä tästä taas. tällasia tällä kertaaaaaaa…...
Nämä lauseet tulivat mieleeni, kun tulin "koiralenkiltä" ilman koiraa :-(
Menin sen meidän oman lenkin, jota Robin kanssa aina mentiin ja itkin ja väliin huusin tuskasta metsässä tarpoessani. Päätin lenkkini Robin haudalle ja itku senkun jatkui ja jatkuu vieläkin...nyt hieman vaimeampana. Jos ei tämä itku puhdista, niin ei sitten mikään.
Ollaan niin surullisia Mikan kanssa, että ei mitään järkee.
Ennen Jussia tein niin paljon töitä, ettei paljoo ehtinyt sureen, sit Jussin juhlinta, joka meni melko mukavasti kavereiden täällä ollessa.
Ja nyt sitten lomaa vielä ollessa on tunteet päässeet vasta oikeesti valloilleen.
Ollaan mietitty jo moneen kertaan toisen haukun ottoa, ja aina vaan päädytään siihen tulokseen, että kyllä se meidän elämään kuuluu. Ei taideta ilman osata olla. Kuinka paljon iloa se tuokaan.
Vaikka tietää, että luopuminen on näin kauheaa, niin siitä huolimattaa, tahtoo vauvan, siis koiruksen.
No kattellaan löytyykö sopiva ja koska, mutta eiköhän tänne sellainen vielä ilmesty <3
Elämässä on toki mukaviakin asioita. 13.6 tuli Mikan ja mun 18v täyteen oloa harjoituskihloissa.
Ja 25.6 mua kosittiin,ja sovittiin et mennään kihloihin aikuisten oikeasti ja suunnitellaan tulevaan elämään jotain pienimuotoista naimisiinmenoa <3
Perjantaina tuli postissa kutsu vas. käden Rannekanavan toimenpiteeseen 4.9.2018 joten sillon taas sit saikkua. Ahdistaa sen verta rahallisesti, että jouduin peruun samantien parit grillailunäkemiset.
Täytyy tehdä töitä lomallakin sitten, et sais jotain jemmaan ja jos se koiruskin saatas, niin rahaa ja huolenpitoahan se rakas vaatii. Mut Mikahan on täällä aina, joten hän ei ole koskaan yksin tämä tuleva haukku. Jospa tämä tästä taas. tällasia tällä kertaaaaaaa…...
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
Päivistä raskaimpia
Eilen oli sitten vihdoin vapaa ja aikaa pysähtyä todella miettimään Robin tilannetta ja kuinka ollakaan sen kulkeminen oli tänään sitten jo huonompaa.
Joten jo 5 aikaan aamulla laittelin viestiä eläinlääkärille, että ehtisikö katsoon Robia, onko jotain vielä tehtävissä, tai sitten Eutanasia. ( Netin kautta, kun aikoja ei näkynyt olevan)
Soittikin minulle sitten takaisin, kun olin laittanut jo 3 tekstaria ja soittanut 2 kertaa...
Lupasi ottaa meidät vastaan tunnin päästä, eli 10:30
Helpottuneena otin ajan vastaan, että tulemme juu.
Robi söi vielä aamupalan hyvällä ruokahalulla.
Mikan kanssa keskusteltiin, että nyt on kovat paikat edessä, mutta jospa vielä jotain olisi tehtävissä.
Itse tiesin, että ei ole, mutta Mika ei sitä tajuntaansa suostunut ottamaan, näinpä en voinut suoraan kotiin tilata lopetusta, vaan piti mennä ensin vielä kuulemaan lääkärin mielipide, että Mikakin saa rauhan asian kanssa, että ollaan todellakin kaikkemme yritetty ennen kuin....
Viimeisen kk:den Robi on saanut erikoishuomioita ja on hoidettu sitä aamusta iltaan ja on saanut paljon herkkupaloja. Myöskin särkylääkkeitä, ettei olisi kipuja. Ja nyt oltiin tekemässä ratkaisua pitkän harkinnan ja yrityksen jälkeen. Kaikki mahdollinen oli tehty, mutta patti kainalossa, vaan näkyi enempi aiheuttavan kävelyn haittaamista.
Eläinlääkäri vahvisti epäilyksen ja sanoi, että hyvä, että tulitte ajoissa, sillä moni venyttää liian pitkään, niin ettei koira enää pääse edes kävelemään ja kärsii.
Juu se oli viimeinen tikki, että kuuli lääkäriltä, että nyt on aika, tai Robi vaan kärsii enemmän.
Päätettiin antaa piikki sitten siinä samantien, ei enää venytetä.
Ikään kuin Robi olisi tämän jo tiennyt ja alistunut kohtaloonsa ja tyynesti nukahti ekaan piikkiin, eikä ottanut katsekontaktia, ikään kuin helpottaakseni oloani, ettei ano katseellaan enää :-(
Sitten sydämen pysäyttävä piikki. Itkin kuin vesiputous koko toimituksen ajan.
Mika ei yleensä itke koskaan, mutta kannettuaan kuolleen koiransa autoon Mikakin repesi lohduttomaan itkuun. Itkien ajettiin kotiin ja Mika lähti samantien kaivamaan Robille hautaa.
Hauta kaivettiin meidän pihaan vähän sivummalle luonnon keskelle, missä Robi tykkäsi tallustaa.
Tänään tehdään siihen risti. ja jonkinlainen kumpu. Vieressä on iso kallio, jonka päälle voi laittaa kaikkia muistojuttuja.
Päivä oli todella vaikea, ja niin on nyt aamukin, kun Robi oli aina aamulla jo vessassa mukana tervehtimässä ja tässä sängyssä mukana, kun olin aamukahvilla tietsikan kanssa.
Viimeisenä viikkona tosin, ei jaksanut enää hypätä sänkyyn.
Nyt on rankkaa, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Itku tulee kokoajan ryöppäinä.
Mutta olen ylpeä meistä, että pystyttiin tekeen tää yhdessä ja Robin ansaitsemalla tavalla, eikä ratkettu ryyppään tän kaiken tuskan takia. Kyllä se tästä <3
Serkkuni sanoin: Tämäkin kuuluu elämään.
Joten jo 5 aikaan aamulla laittelin viestiä eläinlääkärille, että ehtisikö katsoon Robia, onko jotain vielä tehtävissä, tai sitten Eutanasia. ( Netin kautta, kun aikoja ei näkynyt olevan)
Soittikin minulle sitten takaisin, kun olin laittanut jo 3 tekstaria ja soittanut 2 kertaa...
Lupasi ottaa meidät vastaan tunnin päästä, eli 10:30
Helpottuneena otin ajan vastaan, että tulemme juu.
Robi söi vielä aamupalan hyvällä ruokahalulla.
Mikan kanssa keskusteltiin, että nyt on kovat paikat edessä, mutta jospa vielä jotain olisi tehtävissä.
Itse tiesin, että ei ole, mutta Mika ei sitä tajuntaansa suostunut ottamaan, näinpä en voinut suoraan kotiin tilata lopetusta, vaan piti mennä ensin vielä kuulemaan lääkärin mielipide, että Mikakin saa rauhan asian kanssa, että ollaan todellakin kaikkemme yritetty ennen kuin....
Viimeisen kk:den Robi on saanut erikoishuomioita ja on hoidettu sitä aamusta iltaan ja on saanut paljon herkkupaloja. Myöskin särkylääkkeitä, ettei olisi kipuja. Ja nyt oltiin tekemässä ratkaisua pitkän harkinnan ja yrityksen jälkeen. Kaikki mahdollinen oli tehty, mutta patti kainalossa, vaan näkyi enempi aiheuttavan kävelyn haittaamista.
Eläinlääkäri vahvisti epäilyksen ja sanoi, että hyvä, että tulitte ajoissa, sillä moni venyttää liian pitkään, niin ettei koira enää pääse edes kävelemään ja kärsii.
Juu se oli viimeinen tikki, että kuuli lääkäriltä, että nyt on aika, tai Robi vaan kärsii enemmän.
Päätettiin antaa piikki sitten siinä samantien, ei enää venytetä.
Ikään kuin Robi olisi tämän jo tiennyt ja alistunut kohtaloonsa ja tyynesti nukahti ekaan piikkiin, eikä ottanut katsekontaktia, ikään kuin helpottaakseni oloani, ettei ano katseellaan enää :-(
Sitten sydämen pysäyttävä piikki. Itkin kuin vesiputous koko toimituksen ajan.
Mika ei yleensä itke koskaan, mutta kannettuaan kuolleen koiransa autoon Mikakin repesi lohduttomaan itkuun. Itkien ajettiin kotiin ja Mika lähti samantien kaivamaan Robille hautaa.
Hauta kaivettiin meidän pihaan vähän sivummalle luonnon keskelle, missä Robi tykkäsi tallustaa.
Tänään tehdään siihen risti. ja jonkinlainen kumpu. Vieressä on iso kallio, jonka päälle voi laittaa kaikkia muistojuttuja.
Päivä oli todella vaikea, ja niin on nyt aamukin, kun Robi oli aina aamulla jo vessassa mukana tervehtimässä ja tässä sängyssä mukana, kun olin aamukahvilla tietsikan kanssa.
Viimeisenä viikkona tosin, ei jaksanut enää hypätä sänkyyn.
Nyt on rankkaa, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Itku tulee kokoajan ryöppäinä.
Mutta olen ylpeä meistä, että pystyttiin tekeen tää yhdessä ja Robin ansaitsemalla tavalla, eikä ratkettu ryyppään tän kaiken tuskan takia. Kyllä se tästä <3
Serkkuni sanoin: Tämäkin kuuluu elämään.
torstai 7. kesäkuuta 2018
Aina jotain
Mun ihana uus auto on ollut mulla noin. puol vuotta. Ja tähän mennessä on hajonnut jo tuulilasi, jonka vaihdoin. Myöhemmin selvisi, et lasin vaihtajat ei laittaneet letkua kiinni pissapoikaan ja ihmettelin viikon miksi vettä ei tule ikkunaan...
No nyt sitten sunnuntaina huomasin, töistä lähteissäni, että kuskin puolen takarenkaan yläpuolella on n. 10cm syvä viilto, ja tiedän etten ole sitä itse aiheuttanut,
Eilen selvisi, että työkaverille on käynyt samoin niihin aikoihin ja hän oli tehnyt siitä rikosilmoituksen. Joten niin tein sitten minäkin eilen.
Täytyy tsekata korvaako osakasko tuota ja kannattaako se laittaa vakuutukseen, mikä on omavastuu? ja paljonko maksaa se korjata?
Vituttaaa...itse yrittää elää auton kanssa niin, ettei sille vaan mitään tapahtuisi :-(
Robroy voi todella hyvin muuten, mutta linkkaa hieman oikeaa koipea, jossa on patti, jossain kainalon kohdalla..
Muutenkin haluaa teputtaa kokoajan, eikä tunnu siltä, että siitä kärsisi mitenkään, vaan päinvastoin on virkistynyt lisää ja kerjää ruokaa entiseen malliin ja hötkyilee.
Takaraivossa kuitenkin ajatus, että jos tila romahtaa,niin…...ei ole vaihtoehtoa.
Nyt alettiin hoitaa Robia Bemerillä, saapi nähdä onko siitä apua?
Katsellaan, en mä nyt muuten tervettä ja virkeetä koirusta pysty viemään lopetettavaksi, jos hieman linkkaa ja muuten on ihan virkeä. Ja mä tosiaan ajattelen koiran parasta, enkä itseni. <3
Kohta lähden perselääkäriin, saa nähdä mikä on pukamantuomio. Jos leikkaus, niin koitan kysyä onko mahdollista, että leikkaisivat sen samoihin aikoihin, kun mun ranteen keskihermopinteen syksyllä, että pääsisi samalla sairaslomalla.
Nimittäin hermoratatutkimuksessa selvisi, että mulla todellakin on rannekanavan oireyhtymä.
Ja kummatkin kädet pitää leikata. Vasen huonompi varmaan ensin. Syksyllä kuulemma.
Ei mua mitenkään pelota, vaik onhan leikkauksessa aina riskinsä ja voi mennä pieleen.
Siinä ei edes nukuteta, mikä tuntuu myös hieman vaikealta ajatukselta, et sun ranteet aukaistaan, kun olet hereillä. Ja inhoon yli kaiken sen kanyylin laittoa.
Joo se mikä mua potuttutaa siinä leikkauksessa on se, että joudun saikulle, johon mulla ei ole varaa.
No elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sillä välin, kun me teemme muita suunnitelmia.
No nyt sitten sunnuntaina huomasin, töistä lähteissäni, että kuskin puolen takarenkaan yläpuolella on n. 10cm syvä viilto, ja tiedän etten ole sitä itse aiheuttanut,
Eilen selvisi, että työkaverille on käynyt samoin niihin aikoihin ja hän oli tehnyt siitä rikosilmoituksen. Joten niin tein sitten minäkin eilen.
Täytyy tsekata korvaako osakasko tuota ja kannattaako se laittaa vakuutukseen, mikä on omavastuu? ja paljonko maksaa se korjata?
Vituttaaa...itse yrittää elää auton kanssa niin, ettei sille vaan mitään tapahtuisi :-(
Robroy voi todella hyvin muuten, mutta linkkaa hieman oikeaa koipea, jossa on patti, jossain kainalon kohdalla..
Muutenkin haluaa teputtaa kokoajan, eikä tunnu siltä, että siitä kärsisi mitenkään, vaan päinvastoin on virkistynyt lisää ja kerjää ruokaa entiseen malliin ja hötkyilee.
Takaraivossa kuitenkin ajatus, että jos tila romahtaa,niin…...ei ole vaihtoehtoa.
Nyt alettiin hoitaa Robia Bemerillä, saapi nähdä onko siitä apua?
Katsellaan, en mä nyt muuten tervettä ja virkeetä koirusta pysty viemään lopetettavaksi, jos hieman linkkaa ja muuten on ihan virkeä. Ja mä tosiaan ajattelen koiran parasta, enkä itseni. <3
Kohta lähden perselääkäriin, saa nähdä mikä on pukamantuomio. Jos leikkaus, niin koitan kysyä onko mahdollista, että leikkaisivat sen samoihin aikoihin, kun mun ranteen keskihermopinteen syksyllä, että pääsisi samalla sairaslomalla.
Nimittäin hermoratatutkimuksessa selvisi, että mulla todellakin on rannekanavan oireyhtymä.
Ja kummatkin kädet pitää leikata. Vasen huonompi varmaan ensin. Syksyllä kuulemma.
Ei mua mitenkään pelota, vaik onhan leikkauksessa aina riskinsä ja voi mennä pieleen.
Siinä ei edes nukuteta, mikä tuntuu myös hieman vaikealta ajatukselta, et sun ranteet aukaistaan, kun olet hereillä. Ja inhoon yli kaiken sen kanyylin laittoa.
Joo se mikä mua potuttutaa siinä leikkauksessa on se, että joudun saikulle, johon mulla ei ole varaa.
No elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sillä välin, kun me teemme muita suunnitelmia.
keskiviikko 30. toukokuuta 2018
Kidutuspäivä
Jo oli kaikkee muuta kuin mukava alkupäivä eilen.
Viikko sittenhän tästä mun liimatusta hampaasta, josta olin kirugillakin, ennen lomaa, joka poisti sen katkenneen juuren, niin lähti sitten päältä iso pala irti. Ja siihen sitten tehtiin taas väliaikanen hammas, millä ei oikeen sais purra mitään, joten syöminen on vähintään mielenkiintoista ja jopa pelottavaa, et puren sillä vahingossa jotain kovaa ja taas se lähtee.
No eilen menin sitten tästä toisesta 2 hampaasta, jossa juurihoito kesken, niin HL Lammille.
Kuinka ollakkaan, siellä ei edes ollut juurta, vaan se on luutunut.
No siihenkin sitten laitettiin vaan massaa päälle ja katsotaan toipuuko, vai onko poisto edessä siinäkin, niin kuin ton liimatun 2 hampaankin kohdalla.
Oli sitten puhetta jo metallirankaisesta osaproteesista, joka ilmeisesti pitäisi jossain vaiheessa teettää ja tulee maksamaan päälle tonnin.
HL sano, että ala säästään siihen, johon vastasin, että kumpa se olisikin ainoa kohde mihin rahaa pitäisi säästää. Ja toivoin, että pysyis nyt ees kesän nää paikat suussa, et sais olla rauhassa.
Siitä sitten parin kaupan kautta kurvasin Kantahämeeseen hermoratatutkimukseen. Vas. käden etu ja keskisormi olleet puutuneet koko tän vuoden.
Mulle annettiin sähkösokin tapaisia signaaleja eripaikkoihin, noin 100 kertaa ja sitten leku pisti neuloilla noin 10 eri paikkaan.
Ei ollut hirveetä, mut joissain kohtia tuntu aika ikävältä. Kestihän sen.
Kuulemma jotkin keskihermojen pinteet on tukossa tms...
Hoitava lääkäri soittaa perjantaina, miten edetään. Nyt ilmeisesti on sitten leikkaukset tulossa.
Saa nähdä koska aikovat niitä tehdä? Pahinta tässä on, että ei kyl olis varaa olla 5vkoa saikulla, saati 10vkoa kahdesta kädestä :-(
Persus lääkäri pukamasta on sitten ensi viikolla, kai siihenkin tulee leikkaus, voi video näitä vaivoja.
Syövän oon jo unohtanut, en ees muistais, että mulla on ollut se, ellei toi suu kuivuis :-(
Heinäkuussa on siitä kontrolli taas.
Robi arastelee tassujaan, rasvataan anturoita joka päivä tassuvoiteella. Silmät erittää harmaata erittää, joita putsaan aamuin illoin ja huuhtelen. Robista on tullut kömpelömpi onhan se jo 72v
Siitä olen enempi huolissani, kuin itsestäni.
Onneks Mika voi hyvin ja touhuaa kaikki päivät.
Nyt saatiin ulkobaariin karaokekin laitettua. On biljardi ja stereot asennetaan.
Maailman ihanin toukokuu ollut, joka päivä paistaa ja mä nautin elämästä <3
Kiitos kaikesta rakas maailmankaikkeus, olen kiitollinen kaikesta, niin huonosta, kuin hyvästä <3
Kohta lähden jäsenkorjaajalle ihanalle ystävälleni Arjalle ja sieltä suoraan duuniin :-)
Viikko sittenhän tästä mun liimatusta hampaasta, josta olin kirugillakin, ennen lomaa, joka poisti sen katkenneen juuren, niin lähti sitten päältä iso pala irti. Ja siihen sitten tehtiin taas väliaikanen hammas, millä ei oikeen sais purra mitään, joten syöminen on vähintään mielenkiintoista ja jopa pelottavaa, et puren sillä vahingossa jotain kovaa ja taas se lähtee.
No eilen menin sitten tästä toisesta 2 hampaasta, jossa juurihoito kesken, niin HL Lammille.
Kuinka ollakkaan, siellä ei edes ollut juurta, vaan se on luutunut.
No siihenkin sitten laitettiin vaan massaa päälle ja katsotaan toipuuko, vai onko poisto edessä siinäkin, niin kuin ton liimatun 2 hampaankin kohdalla.
Oli sitten puhetta jo metallirankaisesta osaproteesista, joka ilmeisesti pitäisi jossain vaiheessa teettää ja tulee maksamaan päälle tonnin.
HL sano, että ala säästään siihen, johon vastasin, että kumpa se olisikin ainoa kohde mihin rahaa pitäisi säästää. Ja toivoin, että pysyis nyt ees kesän nää paikat suussa, et sais olla rauhassa.
Siitä sitten parin kaupan kautta kurvasin Kantahämeeseen hermoratatutkimukseen. Vas. käden etu ja keskisormi olleet puutuneet koko tän vuoden.
Mulle annettiin sähkösokin tapaisia signaaleja eripaikkoihin, noin 100 kertaa ja sitten leku pisti neuloilla noin 10 eri paikkaan.
Ei ollut hirveetä, mut joissain kohtia tuntu aika ikävältä. Kestihän sen.
Kuulemma jotkin keskihermojen pinteet on tukossa tms...
Hoitava lääkäri soittaa perjantaina, miten edetään. Nyt ilmeisesti on sitten leikkaukset tulossa.
Saa nähdä koska aikovat niitä tehdä? Pahinta tässä on, että ei kyl olis varaa olla 5vkoa saikulla, saati 10vkoa kahdesta kädestä :-(
Persus lääkäri pukamasta on sitten ensi viikolla, kai siihenkin tulee leikkaus, voi video näitä vaivoja.
Syövän oon jo unohtanut, en ees muistais, että mulla on ollut se, ellei toi suu kuivuis :-(
Heinäkuussa on siitä kontrolli taas.
Robi arastelee tassujaan, rasvataan anturoita joka päivä tassuvoiteella. Silmät erittää harmaata erittää, joita putsaan aamuin illoin ja huuhtelen. Robista on tullut kömpelömpi onhan se jo 72v
Siitä olen enempi huolissani, kuin itsestäni.
Onneks Mika voi hyvin ja touhuaa kaikki päivät.
Nyt saatiin ulkobaariin karaokekin laitettua. On biljardi ja stereot asennetaan.
Maailman ihanin toukokuu ollut, joka päivä paistaa ja mä nautin elämästä <3
Kiitos kaikesta rakas maailmankaikkeus, olen kiitollinen kaikesta, niin huonosta, kuin hyvästä <3
Kohta lähden jäsenkorjaajalle ihanalle ystävälleni Arjalle ja sieltä suoraan duuniin :-)
sunnuntai 20. toukokuuta 2018
Lomatkin loppuu...
No jospa vähän päivitystä. Huomenna töihin ylimääräisiin vuoroihin kotihoitoon.
Meni sen verta hermot, kun Suomi tippui jatkosta MM- kisoissa, että päätin sit heti perjantaina, että mun loman vietto loppuu heti kun löytyy extra töitä rekryn kautta.
Ja Maanantaina sit alkaa duuniputki. Vapaita olisi ollut vielä torstaihin asti, mutta nyt tää laiskottelu saa taas riittää, koska lainat painaa päälle ja kk päästä jo on taas uusi loma 2 vko juhannus :-)
Lomaan on mahtunut taas kaikkea mahdollista. Alku oli rytinää ja ylilyöntejä alkon kera.
Satutin taas kylkeni vaihteeksi kun baarijakkara petti alta, varmaan jokus hiusmurtuma kylkiluissa, kun vielä 2 vkon jälkeenkin sattuu sisään hengittäessä ja tietyissä asennoissa.
Siitä sitten taas katumuksen ja itseinhon kautta löytyi taas tasapainoisempi Päivi, joka on loppuloman osannut olla helpommin se oma parempi itsensä ja löytää sisäisen rauhan ja tasapainon.
Toivottavasti se kestäisi taas edes hetken <3
Robi huolettaa mua, sen silmät rähmii ja saa joka päivä puhdistella niitä ja hengittää nykyään tosi raskaasti, kun nukkuu, eikä oo enää niin notkee kuin ennen. Robi täytti 18.5.2018 12v ja lauloin sille synttärilauluna ja toin herkkuluun kaupasta. Ruokahalut on ennallaan ja kerjää entiseen malliin kaikkia meitin ruokia. Mutta mulla on joku aavistus, että kauaa ei Robi ole enää täällä, mutta toivon, että olen väärässä.
Ja yksi tärkein toive mulla on Robin suhteen, että ei joutuisi kärsiin, vaan menis nukkuessa. Ja toivon myös, että sillä hetkellä olen itse voimissani, että kestän kaiken sen, koska nytkin kun tätä kirjoitan, niin alan itkemään.
Kohta lähdetään lenkille. Kaikki tuleva jää nähtäväksi. Päivä kerrallaan, muuta ei voi.
Lomalla tuli pestyä puolet matoista ja kastettua talviturkkikin. On ollut parhaat loma-ilmat ikinä!!!
Melkein joka päivä on paistanut aurinko ja kuulemma jatkuu vaan. Uskomaton toukokuu,
Kavereita on käynyt kylässä. On grillailtu, nautittu uudesta biljardista MM- peleistä ym.
On levätty ja touhuttu. On itketty ja naurettu. On eletty. Olen myös oppinut taas itsestäni paljon lisää.
Täytyy sanoo, että on ollut paras loma pitkään aikaan. Nyt taas jaksaa tehdä duunia.
Ehkä tärkein oppi tältä lomalta on se, että oppisin olemaan itselleni armollisempi <3
Meni sen verta hermot, kun Suomi tippui jatkosta MM- kisoissa, että päätin sit heti perjantaina, että mun loman vietto loppuu heti kun löytyy extra töitä rekryn kautta.
Ja Maanantaina sit alkaa duuniputki. Vapaita olisi ollut vielä torstaihin asti, mutta nyt tää laiskottelu saa taas riittää, koska lainat painaa päälle ja kk päästä jo on taas uusi loma 2 vko juhannus :-)
Lomaan on mahtunut taas kaikkea mahdollista. Alku oli rytinää ja ylilyöntejä alkon kera.
Satutin taas kylkeni vaihteeksi kun baarijakkara petti alta, varmaan jokus hiusmurtuma kylkiluissa, kun vielä 2 vkon jälkeenkin sattuu sisään hengittäessä ja tietyissä asennoissa.
Siitä sitten taas katumuksen ja itseinhon kautta löytyi taas tasapainoisempi Päivi, joka on loppuloman osannut olla helpommin se oma parempi itsensä ja löytää sisäisen rauhan ja tasapainon.
Toivottavasti se kestäisi taas edes hetken <3
Robi huolettaa mua, sen silmät rähmii ja saa joka päivä puhdistella niitä ja hengittää nykyään tosi raskaasti, kun nukkuu, eikä oo enää niin notkee kuin ennen. Robi täytti 18.5.2018 12v ja lauloin sille synttärilauluna ja toin herkkuluun kaupasta. Ruokahalut on ennallaan ja kerjää entiseen malliin kaikkia meitin ruokia. Mutta mulla on joku aavistus, että kauaa ei Robi ole enää täällä, mutta toivon, että olen väärässä.
Ja yksi tärkein toive mulla on Robin suhteen, että ei joutuisi kärsiin, vaan menis nukkuessa. Ja toivon myös, että sillä hetkellä olen itse voimissani, että kestän kaiken sen, koska nytkin kun tätä kirjoitan, niin alan itkemään.
Kohta lähdetään lenkille. Kaikki tuleva jää nähtäväksi. Päivä kerrallaan, muuta ei voi.
Lomalla tuli pestyä puolet matoista ja kastettua talviturkkikin. On ollut parhaat loma-ilmat ikinä!!!
Melkein joka päivä on paistanut aurinko ja kuulemma jatkuu vaan. Uskomaton toukokuu,
Kavereita on käynyt kylässä. On grillailtu, nautittu uudesta biljardista MM- peleistä ym.
On levätty ja touhuttu. On itketty ja naurettu. On eletty. Olen myös oppinut taas itsestäni paljon lisää.
Täytyy sanoo, että on ollut paras loma pitkään aikaan. Nyt taas jaksaa tehdä duunia.
Ehkä tärkein oppi tältä lomalta on se, että oppisin olemaan itselleni armollisempi <3
torstai 3. toukokuuta 2018
MM- Loma alkaa jeeeeee!!!
Mihinkäs sitä jäätiinkään taas?
Juu autossa on uusi tuulilasi. Eilen olin hammaskirurgilla, joka poisti katkenneen juuren, joka jo ehti tulehtuakin ja söin siihen Antibiottia viikon.
Yllättäen juuren poistosta tuli sitten tää pv saikkua, kun pitää välttää itsensä rasitusta ja sitähän mun työ on ja olis ollut tänään jopa se 7-21
Joten en nyt hirveesti hanttiinkaan pistänyt, mut ei ollut kiva soittaakaan pomolle, et oon poissa.
Tosin puhelu oli miellyttävä ja sain vielä hyvät loman toivotukset :-)
Joten melkein 3 viikon loma vapaiden kanssa alkaa huomenna jeeeeeeeeeeeeeeeee!
Huomenna olis sitten työkavereiden kanssa pikkupippalot, la on Suomen eka jäkispeli ja ens viikolla tulee bestispariskunta Tampereelta kylään, joten kuulostaa aivan mahtavalta tämän loman aloitus.
Tilasin bijardin, josta olen haaveillut pitkään. Yritin Tori.fi kautta, mutta meni niin vaikeaksi, ensin kuljetusongelmien ja sitten epävakaan myyjän johdosta, joten lopulta kyllästyin ja tilasin netin kautta ilmaisine kotiinkuljetuksineen upouuden biliksen.
Toivottavasti siitä on iloa moneksi vuodeksi.
Huomenna on vielä pukaman tuijotusaika, kun ei ne sillonkaan vielä kuulemma mitään tee, kun on puolen tunnin aika ja saa ajaa omalla autolla edestakas jne...En ymmärrä miksi sitä pitää tuijottaa moneen kertaan? Olisivat ekalla kerralla valokuvanneet sen ja lähettäneet kirurgille, niin olisi siitä katsonut miten edetään....mut ei taas pyllisteleen pöydälle.
No sen jälkeen alkaa vapaus. Ja lämpöäkin on luvattu ensi viikolle. Ikävä kyllä ei huomiselle, kun pitäs olla ulkona työkamun pihalla.....no saa nähdä, vapaus kuitenkin <3
Juu autossa on uusi tuulilasi. Eilen olin hammaskirurgilla, joka poisti katkenneen juuren, joka jo ehti tulehtuakin ja söin siihen Antibiottia viikon.
Yllättäen juuren poistosta tuli sitten tää pv saikkua, kun pitää välttää itsensä rasitusta ja sitähän mun työ on ja olis ollut tänään jopa se 7-21
Joten en nyt hirveesti hanttiinkaan pistänyt, mut ei ollut kiva soittaakaan pomolle, et oon poissa.
Tosin puhelu oli miellyttävä ja sain vielä hyvät loman toivotukset :-)
Joten melkein 3 viikon loma vapaiden kanssa alkaa huomenna jeeeeeeeeeeeeeeeee!
Huomenna olis sitten työkavereiden kanssa pikkupippalot, la on Suomen eka jäkispeli ja ens viikolla tulee bestispariskunta Tampereelta kylään, joten kuulostaa aivan mahtavalta tämän loman aloitus.
Tilasin bijardin, josta olen haaveillut pitkään. Yritin Tori.fi kautta, mutta meni niin vaikeaksi, ensin kuljetusongelmien ja sitten epävakaan myyjän johdosta, joten lopulta kyllästyin ja tilasin netin kautta ilmaisine kotiinkuljetuksineen upouuden biliksen.
Toivottavasti siitä on iloa moneksi vuodeksi.
Huomenna on vielä pukaman tuijotusaika, kun ei ne sillonkaan vielä kuulemma mitään tee, kun on puolen tunnin aika ja saa ajaa omalla autolla edestakas jne...En ymmärrä miksi sitä pitää tuijottaa moneen kertaan? Olisivat ekalla kerralla valokuvanneet sen ja lähettäneet kirurgille, niin olisi siitä katsonut miten edetään....mut ei taas pyllisteleen pöydälle.
No sen jälkeen alkaa vapaus. Ja lämpöäkin on luvattu ensi viikolle. Ikävä kyllä ei huomiselle, kun pitäs olla ulkona työkamun pihalla.....no saa nähdä, vapaus kuitenkin <3
torstai 26. huhtikuuta 2018
Vatutuskäyrä korkeella
Juurikin tänään, kun oon lähdössä auton tuulilasin vaihtoon ja joudun kuluttaan aikaa jossain n. 5h, enkä tiedä tarkkaa aikaa, koska auton saan takaisin.
Niin mun pitäs saada aika hammaslekuun vaihteeks ASP
Aamulla katsoin ikeniä, kun tuntuivat oudolta ja on kipeitä kohtia. Koko ylärivi turvoksissa, kuin apinalla ja murtuneen juurenkohdalla kohouma, jossa valkoinen piste.
Niinpä tietysti. Tästä hampaasta mun piti mennä hammaskirurgille ensi kuun lopussa, mutta hänpä päätti nyt sitten tulehduttaa koko rivistön. Ketuttaa niin, että järki lähtee.
Saapa nähdä miten tän saa taas hoidettua, kun ei pääse tänään mihinkään meneen kuitenkaan.
Ei ainakaan ennen 2 uskalla luvata. Kun ei tiedä koska saa auton.
Antibiottikuurin varmaan tarvis alkuun.
Tässä on nyt taas ollut kaikkee mahdollista, kun loma alkaa ensi viikolla ja tuntuu epäreilulta, että ei saa koskaan olla onnellinen, ilman että jotain paskaa tapahtuu.
Nimittäin Robroyn syöpäkin sitten uusi.
Käytiin näyttää lähinnä silmätulehduksen takia, johon sai tipat.
oltiin myös huomattu, että rintaan oli tullut pieni patti, joka tarkastettiin.
Lääkäri pääsi siihen asti tunnusteluissaan ja sanoi, että sen voisi leikata, kun on vielä pieni, mutta kun pääsi tunnusteluissan vatsan alle, löysikin sieltä n. 10cm halkaisijaltaan kiinteän massan.
Joten ilmeisesti syöpä on levinnyt pernaan, koska ei vielä haittaa Robia.
Eli tässä eletään päivä kerrallaan senkin asian kanssa. Pitää varautua siihen, että kun Robi alkaa oireileen, niin pitää alkaa miettiin ikävämpää vaihtoehtoa meidän kannalta, mutta Robin kannalta armollisempaa <3
Katsellaan miten päivä menee....
Niin mun pitäs saada aika hammaslekuun vaihteeks ASP
Aamulla katsoin ikeniä, kun tuntuivat oudolta ja on kipeitä kohtia. Koko ylärivi turvoksissa, kuin apinalla ja murtuneen juurenkohdalla kohouma, jossa valkoinen piste.
Niinpä tietysti. Tästä hampaasta mun piti mennä hammaskirurgille ensi kuun lopussa, mutta hänpä päätti nyt sitten tulehduttaa koko rivistön. Ketuttaa niin, että järki lähtee.
Saapa nähdä miten tän saa taas hoidettua, kun ei pääse tänään mihinkään meneen kuitenkaan.
Ei ainakaan ennen 2 uskalla luvata. Kun ei tiedä koska saa auton.
Antibiottikuurin varmaan tarvis alkuun.
Tässä on nyt taas ollut kaikkee mahdollista, kun loma alkaa ensi viikolla ja tuntuu epäreilulta, että ei saa koskaan olla onnellinen, ilman että jotain paskaa tapahtuu.
Nimittäin Robroyn syöpäkin sitten uusi.
Käytiin näyttää lähinnä silmätulehduksen takia, johon sai tipat.
oltiin myös huomattu, että rintaan oli tullut pieni patti, joka tarkastettiin.
Lääkäri pääsi siihen asti tunnusteluissaan ja sanoi, että sen voisi leikata, kun on vielä pieni, mutta kun pääsi tunnusteluissan vatsan alle, löysikin sieltä n. 10cm halkaisijaltaan kiinteän massan.
Joten ilmeisesti syöpä on levinnyt pernaan, koska ei vielä haittaa Robia.
Eli tässä eletään päivä kerrallaan senkin asian kanssa. Pitää varautua siihen, että kun Robi alkaa oireileen, niin pitää alkaa miettiin ikävämpää vaihtoehtoa meidän kannalta, mutta Robin kannalta armollisempaa <3
Katsellaan miten päivä menee....
keskiviikko 4. huhtikuuta 2018
Käännä ajatuksesi
No niin lomalla ollaan ja eilen hammaslääkäristä tullessani uutta aikaa tälle päivälle kerjätessäni ajattelin, et ihan syvältä että loma menee nyt joka päivä hammaslääkärissä ramppaamiseen.
( Nimittäin se oik. puol hammas alkoi sitten pääsiäisen pyhinä särkeen sikana.)
Sitten tajusin, että mitä mä nyt näin ajattelen?
Voisinko ajatella niin, että onneksi on nyt lomapäiviä, että on aikaa ajella hammaslääkäreihin.
Eilen ensin Hämeenlinnaan ja tänään Lammille. Yht. noin 150km
Nimittäin, kun Hauholle ei niitä aikoja saa. Seuraavan ajan olisin saanut 7.5 omalle HL
Ja voisinko vielä ajatella, että sentään asun maassa, jossa on hammashoitoa ja sain ajat kuitenkin johonkin suuntaan. Saan siis apua.
Eilen tosiaan päivystysaika klo:10 Oik. puolelle 2 hampaaseen alkoi sitten juurihoito.
Meinasi olla niin, ettei juurta löydy ollenkaan, eikä vieläkään ole varmaa, että hammas tulee kuntoon, mutta nyt on toivoa.
Vas. puolen numero 2 ylähampaan tila on todella epävarma. Se heiluu ja on purenta-arka.
Sain sille ajan täksi päiväksi tosiaan Lammilta.
Hammas on juurihoidettu. Toivottavasti sille voi jotain tehdä, eikä tarvis vetää pois, kun se on aika edessä ja hampaita on muutenkin niin vähän.
Sädehoito tuhosi hampaani lopullisesti. En todellakaan haluaisi tekareita, kukapa haluaisi?
Taidan käydä solkussa matkan varrella, kun sinne päin kerta menen.
Tänään tulee putkimies. Pannuhuone hommat edelleen leväällään.
Putket paukkuu, yläkerran patteri ei lämpiä. Vettä tulee pannuhuoneen lattialle.
Paineista ei tiedä mitään ym. ym.
Mika hermoaa päivittäin näistä asioista mulle, joten nyt ei voi enää odottaa, vaan on pakko toimia.
Toivotaan, että tämä päivä toisi jotain positiivista sen asian suhteen.
Puiden kaato siirtyy taas. Kaatajalla on selkä tms. sellaisia kipuja...noooo eipä noilla kiire.
Ihania tällaset kiireettömät aamut, kun saa katsoo aamutv:tä sängyssä.
Juoda kahvia rauhassa, olla koneelle kissa ja koira vieressä.
Käydä koiruksen kanssa lenkillä, ruokkia linnut ja tehdä mitä huvittaa.
Ihanaa on myös olla illat kotona tarvitsematta lähteä mihinkään.
Voi kun odotan sitä aikaa, että saa istua ulkona auringonpaisteessa <3
2 viikon päästä kaulan Ultraan. Sitten siitä 2vkon päästä Hermoratatutkimus ja MM- kisat jeeee!
Sit mulla on joku nyppy rintakehässä, missä musta piste. Se on suurentunut.
En uskalla tehdä sille mitään. Oisko vaan mustapää?
Pitäs kai näyttää lääkärille, mutta ei ton takia kehtais tilata aikaa?
Näytän sitä varmaan siellä kaulan ultran jälkeisellä lääkärillä.
Sunnuntaina lähden Hesaan bestikselleni Jarzelille. laitetaan mun hiuksia ja mietin sitä Bemerin hankkimista. Vietetään laatuaikaa ja tilataan varmaan Intialaista ruokaa.
Näillä näkymin jään yöksi.
Kevät tulee pikkuhiljaa, hymyilyttää <3 :-)
( Nimittäin se oik. puol hammas alkoi sitten pääsiäisen pyhinä särkeen sikana.)
Sitten tajusin, että mitä mä nyt näin ajattelen?
Voisinko ajatella niin, että onneksi on nyt lomapäiviä, että on aikaa ajella hammaslääkäreihin.
Eilen ensin Hämeenlinnaan ja tänään Lammille. Yht. noin 150km
Nimittäin, kun Hauholle ei niitä aikoja saa. Seuraavan ajan olisin saanut 7.5 omalle HL
Ja voisinko vielä ajatella, että sentään asun maassa, jossa on hammashoitoa ja sain ajat kuitenkin johonkin suuntaan. Saan siis apua.
Eilen tosiaan päivystysaika klo:10 Oik. puolelle 2 hampaaseen alkoi sitten juurihoito.
Meinasi olla niin, ettei juurta löydy ollenkaan, eikä vieläkään ole varmaa, että hammas tulee kuntoon, mutta nyt on toivoa.
Vas. puolen numero 2 ylähampaan tila on todella epävarma. Se heiluu ja on purenta-arka.
Sain sille ajan täksi päiväksi tosiaan Lammilta.
Hammas on juurihoidettu. Toivottavasti sille voi jotain tehdä, eikä tarvis vetää pois, kun se on aika edessä ja hampaita on muutenkin niin vähän.
Sädehoito tuhosi hampaani lopullisesti. En todellakaan haluaisi tekareita, kukapa haluaisi?
Taidan käydä solkussa matkan varrella, kun sinne päin kerta menen.
Tänään tulee putkimies. Pannuhuone hommat edelleen leväällään.
Putket paukkuu, yläkerran patteri ei lämpiä. Vettä tulee pannuhuoneen lattialle.
Paineista ei tiedä mitään ym. ym.
Mika hermoaa päivittäin näistä asioista mulle, joten nyt ei voi enää odottaa, vaan on pakko toimia.
Toivotaan, että tämä päivä toisi jotain positiivista sen asian suhteen.
Puiden kaato siirtyy taas. Kaatajalla on selkä tms. sellaisia kipuja...noooo eipä noilla kiire.
Ihania tällaset kiireettömät aamut, kun saa katsoo aamutv:tä sängyssä.
Juoda kahvia rauhassa, olla koneelle kissa ja koira vieressä.
Käydä koiruksen kanssa lenkillä, ruokkia linnut ja tehdä mitä huvittaa.
Ihanaa on myös olla illat kotona tarvitsematta lähteä mihinkään.
Voi kun odotan sitä aikaa, että saa istua ulkona auringonpaisteessa <3
2 viikon päästä kaulan Ultraan. Sitten siitä 2vkon päästä Hermoratatutkimus ja MM- kisat jeeee!
Sit mulla on joku nyppy rintakehässä, missä musta piste. Se on suurentunut.
En uskalla tehdä sille mitään. Oisko vaan mustapää?
Pitäs kai näyttää lääkärille, mutta ei ton takia kehtais tilata aikaa?
Näytän sitä varmaan siellä kaulan ultran jälkeisellä lääkärillä.
Sunnuntaina lähden Hesaan bestikselleni Jarzelille. laitetaan mun hiuksia ja mietin sitä Bemerin hankkimista. Vietetään laatuaikaa ja tilataan varmaan Intialaista ruokaa.
Näillä näkymin jään yöksi.
Kevät tulee pikkuhiljaa, hymyilyttää <3 :-)
lauantai 31. maaliskuuta 2018
Höpönpöppööööö
No juu ei todellakaan maksa tonnia auton lasin vaihto!
Draama Gueenhän se täällä taas liioitteli.
No oikeastaan hyvä, et luulin et se on niinkin kallista, niin nyt ei tunnu muutaman satasen menetys enää lainkaan niin pahalta.
Tuntuupa melkein siltä, että säästin rahaa, kun hyvä ystävä vielä vinkkas tuulilasin vaihtotarjouksesta maaliskuussa. Sain sovittua vaihtopäivän 31.3, eli viimeisenä tarjouspäivänä hintaan 258e vaihto viikolla 17.
Eli ketutus sen suhteen on nyt aisoissa. eihän tohon summaan tarvi tehdä kun 4 normityöpäivää :-(
Juu enpäs taidakaan ajatella tuota.....
Ensi viikko lomaa jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee. Oon kyl jo ottanut pari päivää kotihoidosta töitä.
Mut suurimmaks osaks aion sen viikon lomailla.
Enkelikorteistakin juuri äsken, että lepää ja lataa akkujasi.
Tiistaina kaadetaan puita taas muutama, et saadaan aurinkoa enempi pihaan, jos nyt kesällä sattuu yleensä paistamaan. Ja polttopuita niistä sitten taas ensi vuodeksi.
Nyt on sit taas hammasvaivaa, kun ei muutakaan akuuttia ole.
Oikealla ylhäällä melko edessä särkee hammas, ei vielä usein.
Ja vasemmalla edessä ylhäällä hammas purenta-arka.
Ja tottakai on pääsiäispyhät menossa.
Puraisin viikko sitten jotain kanaluuta vahingossa ja sattui niin pirusti ja hammas on siitä lähtien ollut kipeä, ettei voi mitään kovempaa sillä purra.
Olen odotellut, että jospa se siitä, mutta ei vaan näytä toipuvan.
Ei auta, se on ekana arkena taas yritettävä päästä hammaslekuun ja vielä kahden hampaan takia!!!!
Miks ainaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Huomenna on jo Huhtikuu ja lunta piisaa ja lupasivat 20cm vielä lisää maanantaina.
Voisko please sen jälkeen alkaa kevät???
Tää on pisin talvi ikinä!!! Sitä mieltä on kaikki tuttavanikin.
Jaksaa, jaksaa...
Draama Gueenhän se täällä taas liioitteli.
No oikeastaan hyvä, et luulin et se on niinkin kallista, niin nyt ei tunnu muutaman satasen menetys enää lainkaan niin pahalta.
Tuntuupa melkein siltä, että säästin rahaa, kun hyvä ystävä vielä vinkkas tuulilasin vaihtotarjouksesta maaliskuussa. Sain sovittua vaihtopäivän 31.3, eli viimeisenä tarjouspäivänä hintaan 258e vaihto viikolla 17.
Eli ketutus sen suhteen on nyt aisoissa. eihän tohon summaan tarvi tehdä kun 4 normityöpäivää :-(
Juu enpäs taidakaan ajatella tuota.....
Ensi viikko lomaa jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee. Oon kyl jo ottanut pari päivää kotihoidosta töitä.
Mut suurimmaks osaks aion sen viikon lomailla.
Enkelikorteistakin juuri äsken, että lepää ja lataa akkujasi.
Tiistaina kaadetaan puita taas muutama, et saadaan aurinkoa enempi pihaan, jos nyt kesällä sattuu yleensä paistamaan. Ja polttopuita niistä sitten taas ensi vuodeksi.
Nyt on sit taas hammasvaivaa, kun ei muutakaan akuuttia ole.
Oikealla ylhäällä melko edessä särkee hammas, ei vielä usein.
Ja vasemmalla edessä ylhäällä hammas purenta-arka.
Ja tottakai on pääsiäispyhät menossa.
Puraisin viikko sitten jotain kanaluuta vahingossa ja sattui niin pirusti ja hammas on siitä lähtien ollut kipeä, ettei voi mitään kovempaa sillä purra.
Olen odotellut, että jospa se siitä, mutta ei vaan näytä toipuvan.
Ei auta, se on ekana arkena taas yritettävä päästä hammaslekuun ja vielä kahden hampaan takia!!!!
Miks ainaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Huomenna on jo Huhtikuu ja lunta piisaa ja lupasivat 20cm vielä lisää maanantaina.
Voisko please sen jälkeen alkaa kevät???
Tää on pisin talvi ikinä!!! Sitä mieltä on kaikki tuttavanikin.
Jaksaa, jaksaa...
keskiviikko 28. maaliskuuta 2018
Taas niin epistä :-(
Eräs ystävä lähti taivasmatkalle taas liian nuorena :-( Hyvää matkaa kohti valoa ystäväin. <3
Maalliset huolet täällä senkun jatkuu.
Aika hermoratatutkimukseen tuli jo toukokuulle, MM- loman ekaan päivään, että silleen.
Mut asia mikä tänään itkettää ja harmittaa niin, että pää meinaa hajota on,että kaikesta yrittämästäni postiivisuuden harjoittamisesta huolimatta sallin itselleni nyt hetken UHRIUTUMISEN.
Tuntuu, että maailmankaikkeus potkii mua jatkuvasti päähän, ja lyttää mut maahan joka nousu yrityksen jälkeen. :-(
Nimittäin kun koko viime syksyn tappelin vanhan auton kanssa, joka hajosi n. 7 kertaa peräkkäin ja vhdoin just ennen joulua sain rohkaistua itseni, ottamalla taas lisää lainaa, että sain ihanan Toyotan. Niin johan tuo ehti mulla oleen vajaa 3kk, kun tuulilasiin lensi kivi tässä pari pv sitten.
Kiittelin vielä vitutukseni keskellä yläkertaa, että sentään osuma oli pieni, eikä näkökentässä, vaan alareunassa. Mutta nyt se on sitten aiheuttanut säröytymisen, joka äsken mitatessa oli 27cm, eli melkein puoli metriä.
Minulla pöljällä ei ollut aavistustakaan, että se voisi levitä niin.
Tänään vasta googletin, ja olis kannattanut heti teipillä yrittää pysäyttää ja heti viedä korjaamolle.
Tyhmästä päästä kärsii jälleen koko ruumis ja tässä tapauksessa melko tyhjä lompakkokin.
Kurkkua kuristaa ja itkettää. Tohon autoon oli sitä paitsi tuulilasi vaihdettu juuri ennen sen ostoa, että mitä????????????????????
On kuulemma olemassa joku tuulilasin vakuutus erikseen, kait sekin on sitten otettava.
Mä niin toivon, että ton sais vielä korjattua, mutta olen melko varma, että se pitää vaihtaa,,,ja voi maksaa n. tonnin.
Tää meitin elämä ei vaan helpota. Vastoinkäymiset seuraa toistaan. Aina kun luulee voivansa hengittää ja olla ilman huolia edes hetken, niin jo jysähtää.
Pannuhuoneessa paukkuu edelleen, sekin huolestuttaa.
Kyl mä tästäkin tietty taas selviän ja saan asiat kuntoon, mutta just nyt ketuttaa, itkettää ja oon UHRIUTUNUT!!!!!!
Ainakin tunnin leikin Aina Inkeri Ankeista MIKS AINAAAAAA MULLEEEEE...
PS: Kaiken lisäksi huomenna on pitkä perjantai, ja pääsisäis pyhät alkaa.
Joten jos en tänään saa autoa mihinkään korjattavaksi ( jos siis voi korjata)
Niin täs menee kepeesti viikko pyhien kanssa. ELÄMÄ ON :-(
MUT HEI KEVÄT TULEE, SITÄ EI VOI MIKÄÄN ESTÄÄ :-)
Korjaus äskeiseen, huomenna on vasta torstai :-) taitaa olla hieman stressiä, kun ei päivistäkään tiedä.
Hurraa sain ajan klo:11 Parolantielle Glass Drive, joten toivoa on.
Yritän taas aatella positiivaristi, että jospa kuitenkin menis pelkällä korjauksella ja aikaa alle tunti, eikä hinnaston mukaan maksaisikaan kuin alle 60e
Mutta myös varaudun pettymykseen, että lasi on pakko vaihtaa. Siinä tapauksessa toivon, että sillä ei ole kiire, vaan voisin vaihtaa sen esim. kesäkuussa ja maksaa osittain niistä lomarahoista, joista leikattiin 30%, muutoinhan se olisi riittänyt kokonaan tähänkin projektiin.
Jos pääsen lasin korjauksella, niin lomarahat voi sitten säästää öljyntilaukseen, jos ei muita katastrofeja satu ennen sitä.
Maalliset huolet täällä senkun jatkuu.
Aika hermoratatutkimukseen tuli jo toukokuulle, MM- loman ekaan päivään, että silleen.
Mut asia mikä tänään itkettää ja harmittaa niin, että pää meinaa hajota on,että kaikesta yrittämästäni postiivisuuden harjoittamisesta huolimatta sallin itselleni nyt hetken UHRIUTUMISEN.
Tuntuu, että maailmankaikkeus potkii mua jatkuvasti päähän, ja lyttää mut maahan joka nousu yrityksen jälkeen. :-(
Nimittäin kun koko viime syksyn tappelin vanhan auton kanssa, joka hajosi n. 7 kertaa peräkkäin ja vhdoin just ennen joulua sain rohkaistua itseni, ottamalla taas lisää lainaa, että sain ihanan Toyotan. Niin johan tuo ehti mulla oleen vajaa 3kk, kun tuulilasiin lensi kivi tässä pari pv sitten.
Kiittelin vielä vitutukseni keskellä yläkertaa, että sentään osuma oli pieni, eikä näkökentässä, vaan alareunassa. Mutta nyt se on sitten aiheuttanut säröytymisen, joka äsken mitatessa oli 27cm, eli melkein puoli metriä.
Minulla pöljällä ei ollut aavistustakaan, että se voisi levitä niin.
Tänään vasta googletin, ja olis kannattanut heti teipillä yrittää pysäyttää ja heti viedä korjaamolle.
Tyhmästä päästä kärsii jälleen koko ruumis ja tässä tapauksessa melko tyhjä lompakkokin.
Kurkkua kuristaa ja itkettää. Tohon autoon oli sitä paitsi tuulilasi vaihdettu juuri ennen sen ostoa, että mitä????????????????????
On kuulemma olemassa joku tuulilasin vakuutus erikseen, kait sekin on sitten otettava.
Mä niin toivon, että ton sais vielä korjattua, mutta olen melko varma, että se pitää vaihtaa,,,ja voi maksaa n. tonnin.
Tää meitin elämä ei vaan helpota. Vastoinkäymiset seuraa toistaan. Aina kun luulee voivansa hengittää ja olla ilman huolia edes hetken, niin jo jysähtää.
Pannuhuoneessa paukkuu edelleen, sekin huolestuttaa.
Kyl mä tästäkin tietty taas selviän ja saan asiat kuntoon, mutta just nyt ketuttaa, itkettää ja oon UHRIUTUNUT!!!!!!
Ainakin tunnin leikin Aina Inkeri Ankeista MIKS AINAAAAAA MULLEEEEE...
PS: Kaiken lisäksi huomenna on pitkä perjantai, ja pääsisäis pyhät alkaa.
Joten jos en tänään saa autoa mihinkään korjattavaksi ( jos siis voi korjata)
Niin täs menee kepeesti viikko pyhien kanssa. ELÄMÄ ON :-(
MUT HEI KEVÄT TULEE, SITÄ EI VOI MIKÄÄN ESTÄÄ :-)
Korjaus äskeiseen, huomenna on vasta torstai :-) taitaa olla hieman stressiä, kun ei päivistäkään tiedä.
Hurraa sain ajan klo:11 Parolantielle Glass Drive, joten toivoa on.
Yritän taas aatella positiivaristi, että jospa kuitenkin menis pelkällä korjauksella ja aikaa alle tunti, eikä hinnaston mukaan maksaisikaan kuin alle 60e
Mutta myös varaudun pettymykseen, että lasi on pakko vaihtaa. Siinä tapauksessa toivon, että sillä ei ole kiire, vaan voisin vaihtaa sen esim. kesäkuussa ja maksaa osittain niistä lomarahoista, joista leikattiin 30%, muutoinhan se olisi riittänyt kokonaan tähänkin projektiin.
Jos pääsen lasin korjauksella, niin lomarahat voi sitten säästää öljyntilaukseen, jos ei muita katastrofeja satu ennen sitä.
perjantai 23. maaliskuuta 2018
Mitä järkee???
On tuhlata mun ja lääkärin aikaa tekemällä kahteen kertaan samoja tutkimuksia.
Luulin tosiaan olevani jo menossa siihen hermoratatutkimukseen, mutta olinkin lääkärissä vain noin 10 minuuttia ja samat koputukset vasaralla, kun Hauholla ja samat kysymykset ja nyt sitten vasta sain sen lähetteen siihen tutkimukseen.
Siihen meni viikon ainoa vp, kun ajoin tunnin suuntaansa, odotin aikaani puolitoista tuntia, kun olin siellä jo tuntia ennen ja tietty lääkäri puoli tuntia myöhässä.
No tietty pitää olla kiitollinen, et edes nyt se aika...mutta olis se nyt voinut tulla suoraankin. Se on kuitenkin 80km edestakas poiketa 10 minutiks paikalle. No se siitä, jäädään odotteleen aikaa..
Eilen kävin kesken töiden kortisonipiikillä tohon olkapäähän, joka vaan ei ole Burana kuureilla parantunut, jonka kyllä arvasinkin, mutta viimekertaisen lääkärin mielestä kokeiltiin ensin.
Samoin hänen mielestään peräpukama häviää, kun laitan tiettyä rasvaa ja puikkoja suoleen.
Tähänkään en uskonut, mutta kokeiltava oli, ennen kun siitä lähetteen saa.
No eihän se mihinkään lähtenyt, tilasin soittoajan kyseiselle lääkärille, jospa nyt laittaisi senkin homman eteenpäin.
Saikkua olis taas saanut, mutta ei ole varaa ottaa, kun taas menettäisi pyhätunnit.
Edessä 2 pitkää ja iltavuoro. Onneksi tänään vp.
Lähdenkin kohta solariumiin ja kaupoille ja sitten myöhemmin saunaa ja Netflixiä
Öljynpoltin projekti on edelleen kesken ja koettelee lähinnä Mikan hermoja ja sitä kautta mun, kun joudun kestään sen pään hajoilun seuraukset.
Patterit ilmattiin eilen ja nyt löytyi vika, joka liittyy pannun lämmitykseen ja aiheuttaa paukkumista. Sen korjaamiseen menee kuulemma koko päivä, eikä voi näin talvella tehdä, vaan n. kk päästä.
Ja PRKLE se on paree hoitua ennen MM-kisoja. Ensin meni Mikan synttärit päin peetä, sitten Olympia loma...en todellakaan halua, että MM- lomakin menee taas tuskaillessa ton pannuhuoneen kanssa..KIITTI MULLE RIITTI.
Kevättä kohti mennään, vaik ei ulos katsomalla uskoisi. Lunta on varmaan vielä Juhannuksenakin.
Mutta päivä kerrallaan. Tehdään tästä päivästä taas eilistä parempi yritetään edes <3
Luulin tosiaan olevani jo menossa siihen hermoratatutkimukseen, mutta olinkin lääkärissä vain noin 10 minuuttia ja samat koputukset vasaralla, kun Hauholla ja samat kysymykset ja nyt sitten vasta sain sen lähetteen siihen tutkimukseen.
Siihen meni viikon ainoa vp, kun ajoin tunnin suuntaansa, odotin aikaani puolitoista tuntia, kun olin siellä jo tuntia ennen ja tietty lääkäri puoli tuntia myöhässä.
No tietty pitää olla kiitollinen, et edes nyt se aika...mutta olis se nyt voinut tulla suoraankin. Se on kuitenkin 80km edestakas poiketa 10 minutiks paikalle. No se siitä, jäädään odotteleen aikaa..
Eilen kävin kesken töiden kortisonipiikillä tohon olkapäähän, joka vaan ei ole Burana kuureilla parantunut, jonka kyllä arvasinkin, mutta viimekertaisen lääkärin mielestä kokeiltiin ensin.
Samoin hänen mielestään peräpukama häviää, kun laitan tiettyä rasvaa ja puikkoja suoleen.
Tähänkään en uskonut, mutta kokeiltava oli, ennen kun siitä lähetteen saa.
No eihän se mihinkään lähtenyt, tilasin soittoajan kyseiselle lääkärille, jospa nyt laittaisi senkin homman eteenpäin.
Saikkua olis taas saanut, mutta ei ole varaa ottaa, kun taas menettäisi pyhätunnit.
Edessä 2 pitkää ja iltavuoro. Onneksi tänään vp.
Lähdenkin kohta solariumiin ja kaupoille ja sitten myöhemmin saunaa ja Netflixiä
Öljynpoltin projekti on edelleen kesken ja koettelee lähinnä Mikan hermoja ja sitä kautta mun, kun joudun kestään sen pään hajoilun seuraukset.
Patterit ilmattiin eilen ja nyt löytyi vika, joka liittyy pannun lämmitykseen ja aiheuttaa paukkumista. Sen korjaamiseen menee kuulemma koko päivä, eikä voi näin talvella tehdä, vaan n. kk päästä.
Ja PRKLE se on paree hoitua ennen MM-kisoja. Ensin meni Mikan synttärit päin peetä, sitten Olympia loma...en todellakaan halua, että MM- lomakin menee taas tuskaillessa ton pannuhuoneen kanssa..KIITTI MULLE RIITTI.
Kevättä kohti mennään, vaik ei ulos katsomalla uskoisi. Lunta on varmaan vielä Juhannuksenakin.
Mutta päivä kerrallaan. Tehdään tästä päivästä taas eilistä parempi yritetään edes <3
maanantai 19. maaliskuuta 2018
Vanhuus ei tule yksin
Tänään lähdössä Kanta-Hämeeseen Kirurgian polille tapaan Ortopedia käsien puutumisen takia. Edelleen nyt n. kk ollut vas.käden pari-kolme sormea yötä päivää puuduksissa. Eikä niihin auta mikään. Lisäksi kummankin käden yöpuutuminen on taas lisääntynyt. Yölastasta huolimatta.
Oon taas tehnyt sikana ylitöitä ja sainkin onneksi niin hyvän tilin, että sain velat maksettua ja kaiken öljynpolttimeen tähän asti menneen. Ja jäi vielä vähän elämiseenkin. Ilman ylitöitä näin hyvää tilannetta ei todellakaan olisi.
Oikea olkapää vaivaa taas ja pitäs tilata aika kortisonipiikille, mut ei nyt ehdi kyllä kaikkee yhtä aikaa. Katotaan nyt tää päivä ensin, että mikä on tuomio? Tekeeköhän ne nyt sen hermoratatutkimuksen, vai mitä? Luin, että jos tää on rannekanavan oireyhtymä, niin siitä leikkauksesta toipuminen raskaan työn raatajalle tarvii 5 vkon sairasloman. Voi ei ....
Mulla ei olisi MITENKÄÄN varaa olla niin kauan saikulla apua!!!
Ei nyt olisi pakko saada hieman säästöön sillekin varalle, että näin käy.
Miksi ihmiselle pitää tulla kaiken maailman vaivoja kun vanhenee? Eikö se ole riittävä rangaistus, että täytyy oppia hyväksymään hitaammat liikkeet kehon ja naaman rapistuminen ja oman kuolevaisuutensa kohtaaminen.
Kieltämättä nykyään käy mielessä, että sitä ollaan kuitenkin jo elämän iltapäivän puolella, ei ole enää kuolematonta fiilistä, kuin vielä alle 50v:nä
No pitäisi olla kiitollinen, että syöpä ei ole uusinut, eikä mitään vakavampaa sairautta kuitenkaan ole, niin kuin joku dementia, joiden parissa päivittäin työskentelen.
Onneksi tulevaisuudestaan ei tiedä mitä kaikkee voi tulla eteen, koska sitten hajoilisi jo etukäteen.
Kaikki on kuitenkin otettava vastaan, mitä ylhäältä annetaan.
Kyllähän nää kaikki vaivat ja ongelmat elämässä on niitä opin paikkoja ja se ratkaisee paljon, miten niihin suhtaudumme. Mutta joskus vaan tuntuu siltä, etteikö sitä nyt pienemmälläkin oppisi.
Aurataransformaatio oli mieletön kokemus, siitä joskus lisää.
Sen myötä opin joka aamu ja ilta tai jos siltä tuntuu ( esim. suutun jostain asiasta, menen pois tolaltani tms...) lausumaan mielessäni seuraavat asíat ja kuvittelemaan ne.
" otan nyt kaiken minulle kuuluvan energian, suodatettuna ja puhdistettuna takaisin kehooni.
"lähetän nyt kaiken itsessäni olevan, minuun kuulumattoman energian takaisin, suoraan sinne, mistä se on tullut"
" tasapainotan nyt itseni indigotasapainotettuun kehooni"
Nää harjoitukset sopii mulle todella hyvin, sillä oon haka imemään muiden huonot fiilikset itseeni ja menen tolalaltani riitatilanteissa. Inhoan riitelyä ja epäoikeudenmukaisuutta!!!
Eli lähden pois tilanteesta ja teen nämä harjoitukset , niin saan tasapainoni takaisin <3
Oon taas tehnyt sikana ylitöitä ja sainkin onneksi niin hyvän tilin, että sain velat maksettua ja kaiken öljynpolttimeen tähän asti menneen. Ja jäi vielä vähän elämiseenkin. Ilman ylitöitä näin hyvää tilannetta ei todellakaan olisi.
Oikea olkapää vaivaa taas ja pitäs tilata aika kortisonipiikille, mut ei nyt ehdi kyllä kaikkee yhtä aikaa. Katotaan nyt tää päivä ensin, että mikä on tuomio? Tekeeköhän ne nyt sen hermoratatutkimuksen, vai mitä? Luin, että jos tää on rannekanavan oireyhtymä, niin siitä leikkauksesta toipuminen raskaan työn raatajalle tarvii 5 vkon sairasloman. Voi ei ....
Mulla ei olisi MITENKÄÄN varaa olla niin kauan saikulla apua!!!
Ei nyt olisi pakko saada hieman säästöön sillekin varalle, että näin käy.
Miksi ihmiselle pitää tulla kaiken maailman vaivoja kun vanhenee? Eikö se ole riittävä rangaistus, että täytyy oppia hyväksymään hitaammat liikkeet kehon ja naaman rapistuminen ja oman kuolevaisuutensa kohtaaminen.
Kieltämättä nykyään käy mielessä, että sitä ollaan kuitenkin jo elämän iltapäivän puolella, ei ole enää kuolematonta fiilistä, kuin vielä alle 50v:nä
No pitäisi olla kiitollinen, että syöpä ei ole uusinut, eikä mitään vakavampaa sairautta kuitenkaan ole, niin kuin joku dementia, joiden parissa päivittäin työskentelen.
Onneksi tulevaisuudestaan ei tiedä mitä kaikkee voi tulla eteen, koska sitten hajoilisi jo etukäteen.
Kaikki on kuitenkin otettava vastaan, mitä ylhäältä annetaan.
Kyllähän nää kaikki vaivat ja ongelmat elämässä on niitä opin paikkoja ja se ratkaisee paljon, miten niihin suhtaudumme. Mutta joskus vaan tuntuu siltä, etteikö sitä nyt pienemmälläkin oppisi.
Aurataransformaatio oli mieletön kokemus, siitä joskus lisää.
Sen myötä opin joka aamu ja ilta tai jos siltä tuntuu ( esim. suutun jostain asiasta, menen pois tolaltani tms...) lausumaan mielessäni seuraavat asíat ja kuvittelemaan ne.
" otan nyt kaiken minulle kuuluvan energian, suodatettuna ja puhdistettuna takaisin kehooni.
"lähetän nyt kaiken itsessäni olevan, minuun kuulumattoman energian takaisin, suoraan sinne, mistä se on tullut"
" tasapainotan nyt itseni indigotasapainotettuun kehooni"
Nää harjoitukset sopii mulle todella hyvin, sillä oon haka imemään muiden huonot fiilikset itseeni ja menen tolalaltani riitatilanteissa. Inhoan riitelyä ja epäoikeudenmukaisuutta!!!
Eli lähden pois tilanteesta ja teen nämä harjoitukset , niin saan tasapainoni takaisin <3
tiistai 6. maaliskuuta 2018
Valoa kohti
Juupa juu edelleen tapellaan öljynpolttimen kanssa. Osa joka tuli oli susi, joka sekin on jo vaihdettu, mutta ei toimi vieläkään, koska selvisi, että öljy on jäässä.
Niin ostin kesälaatua jo toissa vuonna, kun piti olla niin, että koska säiliö ei ole ulkona,
niin se käy talvellakin. Ja koska kesälaatu oli halvempaa ja köyhä taas yritti säästää siitäkin, niin tulikin entistä isompi lasku.
No joo on tosiaan stressattu ton kanssa jo kk ja tottakait 20¤ pakkasta kokoajan, joka ei vaan tunnu laskevan millään, mitä nyt vähän päivisin...eli homma jatkuu...
Kotona oon ollut kohta 3viikkoa, ensin Olympiakiekkolomalla, joka sitten jatkui sairaslomalla.
Sillä kädet , jotka alkuun puutui vaan öisin, on pahentuneet.
Nyt vasemmasta kädestä 3-4 sormea jatkuvasti puuduksissa, ei auta mikään. Tutkitaan rannekanavan oireyhtymänä. Lääkäri epäili, että voi mennä kauan, ennen kuin pääsen KHKS tutkimuksiin, mutta mullepa tuli kutsu jo tänään 2 viikon päähän. Auttokohan se syöpäkortti tässäkin, et pääsen näin pian? Tuntuu, että saan ajat kuin ajat aika nopeesti. Vielä pitäs toi pukamakin hirttää, mut ei kestä kaikkee valittaa yhtä aikaa.
Ortopedian luo siis kirurgian polille 19.3 , jippiiiiiiiiiiii!!! On tääkin kyllä niin kurja vaiva, että toivottavasti pääsen tästä eroon.
Jotain hyvää, sain lainojen yhdistämisen kylläkin uudella paskalainalla.
Koska niitä kuitenkin oli jo ennestään parikin, jotka nyt yhdistyi muiden kanssa, niin kestän sen kyllä, koska menot putos n. 400ekk Auto siirtyi myös nimiini samalla :-)
10v pitäs sitä maksella ja sitten olla kuivilla sen suhteen ja asuntolainaa vielä pari vuotta siitä.
Eli ehkä 70v olen velaton ja voin sitten kuolla rauhassa :-)
Tajuutteko kuinka väärin on, että köyhän pitää ostaa kaikki osamaksulla ja maksaa siitä hyvästä aina paljon enemmän samasta tuotteesta, kuin rikkaan, joka voi ostaa ja maksaa kaiken käteisellä.
Me keskiluokka ollaan nykyajan orjia, joiden on pakko raataa ja sen verta jää käteen, että juuri saat kaiken hoidettua, tai sitten et ja kaadut.
Mä ja mies ja karvaiset lapset kaadutaan, jos mun työkyky ei pysy.
Niinpä olenkin taas vakaasti päättänyt aloittaa kuntoilun, ruokavalion ja henkisen minäni kehittämisen.
Raskin ostaa itselleni Mindfulness kirjan, jossa on kaikkea mm. Tie onnellisuuteen, Löydä rauha arjessa, vähemmän stressiä, syvempi läsnäolo, parempi uni ym..
Ei sillä etteikö mulla näitä kaikenlaisia henkisen kehityksen opuksia olisi jo ennestäänkin, mutta kaipasin jotain uutta potkua.
Olen myös uutena asian tilaamassa aikaa Auratransformaatioon, jos jotain kiinnostaa mitä se on?
Niin linkki tässä http://www.kristahaataja.com/palvelut.html
Tiedän olen hörhö ja sitä kohti haluan taas jatkaa talsimista. Olen tän arjen kanssa unohtanut, kuinka paljon tykkään tutkia ja oppia kaikkia henkisiä asioita.
Mutta eilen tos kirjassa just muistutettiin mua siitä asiasta näin: Tee niitä asioita, joita rakastat ja juu olen unohtanut sen...olen vain suorittanut elämää.
Nyt saikulla on kiva lukea vanhoja päiväkirjojaan, kirjottaa tätä, lukea ja tutkia ja juu aloitin kuntoilun tänä aamuna, heräsin muuten klo.5
Odottavin mielin kohti kevättä, yritän taas pyrkiä olemaan paras mahdollinen itseni, mutta ennen kaikkea myös armollinen itseäni ja muita kohtaan.
Tärkein asia mitä haluan saavuttaa ja mihin olen aina pyrkinyt on Mielenrauha ja tasapaino <3
Se kun minulla on, niin kaikki muu on mahdollista. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Niin ostin kesälaatua jo toissa vuonna, kun piti olla niin, että koska säiliö ei ole ulkona,
niin se käy talvellakin. Ja koska kesälaatu oli halvempaa ja köyhä taas yritti säästää siitäkin, niin tulikin entistä isompi lasku.
No joo on tosiaan stressattu ton kanssa jo kk ja tottakait 20¤ pakkasta kokoajan, joka ei vaan tunnu laskevan millään, mitä nyt vähän päivisin...eli homma jatkuu...
Kotona oon ollut kohta 3viikkoa, ensin Olympiakiekkolomalla, joka sitten jatkui sairaslomalla.
Sillä kädet , jotka alkuun puutui vaan öisin, on pahentuneet.
Nyt vasemmasta kädestä 3-4 sormea jatkuvasti puuduksissa, ei auta mikään. Tutkitaan rannekanavan oireyhtymänä. Lääkäri epäili, että voi mennä kauan, ennen kuin pääsen KHKS tutkimuksiin, mutta mullepa tuli kutsu jo tänään 2 viikon päähän. Auttokohan se syöpäkortti tässäkin, et pääsen näin pian? Tuntuu, että saan ajat kuin ajat aika nopeesti. Vielä pitäs toi pukamakin hirttää, mut ei kestä kaikkee valittaa yhtä aikaa.
Ortopedian luo siis kirurgian polille 19.3 , jippiiiiiiiiiiii!!! On tääkin kyllä niin kurja vaiva, että toivottavasti pääsen tästä eroon.
Jotain hyvää, sain lainojen yhdistämisen kylläkin uudella paskalainalla.
Koska niitä kuitenkin oli jo ennestään parikin, jotka nyt yhdistyi muiden kanssa, niin kestän sen kyllä, koska menot putos n. 400ekk Auto siirtyi myös nimiini samalla :-)
10v pitäs sitä maksella ja sitten olla kuivilla sen suhteen ja asuntolainaa vielä pari vuotta siitä.
Eli ehkä 70v olen velaton ja voin sitten kuolla rauhassa :-)
Tajuutteko kuinka väärin on, että köyhän pitää ostaa kaikki osamaksulla ja maksaa siitä hyvästä aina paljon enemmän samasta tuotteesta, kuin rikkaan, joka voi ostaa ja maksaa kaiken käteisellä.
Me keskiluokka ollaan nykyajan orjia, joiden on pakko raataa ja sen verta jää käteen, että juuri saat kaiken hoidettua, tai sitten et ja kaadut.
Mä ja mies ja karvaiset lapset kaadutaan, jos mun työkyky ei pysy.
Niinpä olenkin taas vakaasti päättänyt aloittaa kuntoilun, ruokavalion ja henkisen minäni kehittämisen.
Raskin ostaa itselleni Mindfulness kirjan, jossa on kaikkea mm. Tie onnellisuuteen, Löydä rauha arjessa, vähemmän stressiä, syvempi läsnäolo, parempi uni ym..
Ei sillä etteikö mulla näitä kaikenlaisia henkisen kehityksen opuksia olisi jo ennestäänkin, mutta kaipasin jotain uutta potkua.
Olen myös uutena asian tilaamassa aikaa Auratransformaatioon, jos jotain kiinnostaa mitä se on?
Niin linkki tässä http://www.kristahaataja.com/palvelut.html
Tiedän olen hörhö ja sitä kohti haluan taas jatkaa talsimista. Olen tän arjen kanssa unohtanut, kuinka paljon tykkään tutkia ja oppia kaikkia henkisiä asioita.
Mutta eilen tos kirjassa just muistutettiin mua siitä asiasta näin: Tee niitä asioita, joita rakastat ja juu olen unohtanut sen...olen vain suorittanut elämää.
Nyt saikulla on kiva lukea vanhoja päiväkirjojaan, kirjottaa tätä, lukea ja tutkia ja juu aloitin kuntoilun tänä aamuna, heräsin muuten klo.5
Odottavin mielin kohti kevättä, yritän taas pyrkiä olemaan paras mahdollinen itseni, mutta ennen kaikkea myös armollinen itseäni ja muita kohtaan.
Tärkein asia mitä haluan saavuttaa ja mihin olen aina pyrkinyt on Mielenrauha ja tasapaino <3
Se kun minulla on, niin kaikki muu on mahdollista. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
maanantai 12. helmikuuta 2018
Ei kai vaan....
Ala taas alamäki? En sitä suostu uskomaan, kun muutoin hyvä fiilis ja tuntuu, että elämä on ihan mallillaan.
Mutta siis ensin hajos pesukone ja tilasin uuden, kun ajattelin et on muutama satku siihen pistää.
Niin kun sen sain tehtyä hajos öljynpolttimen joku iso osa tietysti pakkasilla.
Pelkäsin, että putket jäätyy ja sitä kautta tulee vielä isompi katastrofi, mutta saatiin apua asiantuntijalta, joka osas laittaa vesikiertosen öljylämmittimen käyttämään sähköä sen aikaa, että saadaan osa siihen.
Osa tilattu ja sitä ootellaan. Rahaa siis menee taas urakalla, mutta minkäs teet.
Kaikesta näistä selviää kyllä, onneksi saa tehdä taas ylitöitä duunissaan, kun viimevuonna tuli jo tuntiraja vastaan.
Ylihuomenna on jännä päivä. yritän saada lainojen yhdistämistä, jotta kk erät pienenis n. 4-600e
Se auttaisi niin paljon, ettei tarvitsisi haalia ylitöitä kokoajan veitsi kurkulla.
Eli jospa se onni taas hymyilisi keskiviikkona.
Hoitoalan palkkaneuvotteluista ei tullut myöskään hyvä mieli. Tuntuu, että odotukset luotiin ylimitoitetuksi ja pettymys oli valtava, kun tulos tuli.Muutama kymppi kk lisää ei tosiaan ole lähelläkään sitä mitä hoitajien olisi kuulunut saada.
En tiedä kuka meitä tulevaisuudessa jaksaa hoitaa.
Rankka työ niin henkisesti, kuin fyysisestikin ja palkka niin huono, että pitää tehdä ylitöitä jatkuvasti, että saa laskut maksettua. Kun ei ole sitä rikasta ukkoa.
Kaikki hinnat nousee kokoajan ja palkka vaan pysyy ennallaan. Työtunnit lisääntyi samalla palkalla. Lomarahat vietiin osittain ja työ on entistä raskaampaa.
Vanhukset pidetään kotona viimeiseen asti ja meille tulee kaikista huonokuntoisimmat ja siis eniten apua tarvitsevat , mutta sitä ei huomioida henkilökunnan mitoituksessa.
Aina tulee jotain uutta vaatimusta johdon taholta mitä taas pitäs tehdä ja kaikkiin pitäisi löytyä aikaa. Henkilökuntaa vähennetään, sairaslomia on paljon. ihmiset eivät jaksa.
Tulipa vähän vuodatusta tähän...niin potuttaa tää meininki.
Köyhät kyykkyyn, sitähän se hallituskin ajaa!!!
Mut hei periks ei anneta!
Mutta siis ensin hajos pesukone ja tilasin uuden, kun ajattelin et on muutama satku siihen pistää.
Niin kun sen sain tehtyä hajos öljynpolttimen joku iso osa tietysti pakkasilla.
Pelkäsin, että putket jäätyy ja sitä kautta tulee vielä isompi katastrofi, mutta saatiin apua asiantuntijalta, joka osas laittaa vesikiertosen öljylämmittimen käyttämään sähköä sen aikaa, että saadaan osa siihen.
Osa tilattu ja sitä ootellaan. Rahaa siis menee taas urakalla, mutta minkäs teet.
Kaikesta näistä selviää kyllä, onneksi saa tehdä taas ylitöitä duunissaan, kun viimevuonna tuli jo tuntiraja vastaan.
Ylihuomenna on jännä päivä. yritän saada lainojen yhdistämistä, jotta kk erät pienenis n. 4-600e
Se auttaisi niin paljon, ettei tarvitsisi haalia ylitöitä kokoajan veitsi kurkulla.
Eli jospa se onni taas hymyilisi keskiviikkona.
Hoitoalan palkkaneuvotteluista ei tullut myöskään hyvä mieli. Tuntuu, että odotukset luotiin ylimitoitetuksi ja pettymys oli valtava, kun tulos tuli.Muutama kymppi kk lisää ei tosiaan ole lähelläkään sitä mitä hoitajien olisi kuulunut saada.
En tiedä kuka meitä tulevaisuudessa jaksaa hoitaa.
Rankka työ niin henkisesti, kuin fyysisestikin ja palkka niin huono, että pitää tehdä ylitöitä jatkuvasti, että saa laskut maksettua. Kun ei ole sitä rikasta ukkoa.
Kaikki hinnat nousee kokoajan ja palkka vaan pysyy ennallaan. Työtunnit lisääntyi samalla palkalla. Lomarahat vietiin osittain ja työ on entistä raskaampaa.
Vanhukset pidetään kotona viimeiseen asti ja meille tulee kaikista huonokuntoisimmat ja siis eniten apua tarvitsevat , mutta sitä ei huomioida henkilökunnan mitoituksessa.
Aina tulee jotain uutta vaatimusta johdon taholta mitä taas pitäs tehdä ja kaikkiin pitäisi löytyä aikaa. Henkilökuntaa vähennetään, sairaslomia on paljon. ihmiset eivät jaksa.
Tulipa vähän vuodatusta tähän...niin potuttaa tää meininki.
Köyhät kyykkyyn, sitähän se hallituskin ajaa!!!
Mut hei periks ei anneta!
torstai 1. helmikuuta 2018
Hyvin menee mutta menköön.
Tää vuosi on tosiaan ollut tähän asti hyvä. Ja nyt alkoi jo helmikuu.
Odotan niin inolla valoisuutta ja kevään tuloa, etten varmaan koskaan.
Fiiliksiä kuvaa varmaan se, että tänään töissä heitin, että kohtahan se on jo maaliskuu, vaikka ekaa päivää mennään helmikuussa ja ilma on ollut mitä mahdottomin tänään. lunta tulee vaakassa.
Tosiaan kaikki asiat mitkä oli päin peetä viime vuonna on nyt paremmin.
Aamulla yritti hieman flunssaa pukata, mutta suihkuttelin heti Flu Acute Zinkiä kurkkuun, huuhtelin nenähuutelukannulla sieraimia ja otin Finrexiä. Täytyypä tehdä illalla samat, kun pääsee kotiin.
Ainut asia mikä mielialaa himmentää, on hyvälle ystävälle sattunut tragedia.
Kun ei tiedä mitäs sanois tai tekis, kun tuskin mistään on apua, niin ison asian äärellä.
Mutta ystävä rakas täällä mä oon puhelimen päässä. Jos voin jotenkin tietäsi helpottaa, niin kerrothan sen minulle? Olet rakas ja tärkeä ja olen todella huolissani susta ja jaksamisestasi <3
On se kumma miten ne elämän kriisit sattuu usein peräjälkeen tai vielä yhtä aikaa.
Kai niiden on tarkoitus meitä jotenkin kehittää.
Mutta kaiken paskan keskellä ei näe ulospääsyä ja toivottomuus valtaa mielen.
joku järki tällä kaikella on kuitenkin oltava.
Kevättä kohti sanoi mummo lumessa.
jospa se aurinko tosiaan paistais sinne risukasaan vaihteeks.
Odotan niin inolla valoisuutta ja kevään tuloa, etten varmaan koskaan.
Fiiliksiä kuvaa varmaan se, että tänään töissä heitin, että kohtahan se on jo maaliskuu, vaikka ekaa päivää mennään helmikuussa ja ilma on ollut mitä mahdottomin tänään. lunta tulee vaakassa.
Tosiaan kaikki asiat mitkä oli päin peetä viime vuonna on nyt paremmin.
Aamulla yritti hieman flunssaa pukata, mutta suihkuttelin heti Flu Acute Zinkiä kurkkuun, huuhtelin nenähuutelukannulla sieraimia ja otin Finrexiä. Täytyypä tehdä illalla samat, kun pääsee kotiin.
Ainut asia mikä mielialaa himmentää, on hyvälle ystävälle sattunut tragedia.
Kun ei tiedä mitäs sanois tai tekis, kun tuskin mistään on apua, niin ison asian äärellä.
Mutta ystävä rakas täällä mä oon puhelimen päässä. Jos voin jotenkin tietäsi helpottaa, niin kerrothan sen minulle? Olet rakas ja tärkeä ja olen todella huolissani susta ja jaksamisestasi <3
On se kumma miten ne elämän kriisit sattuu usein peräjälkeen tai vielä yhtä aikaa.
Kai niiden on tarkoitus meitä jotenkin kehittää.
Mutta kaiken paskan keskellä ei näe ulospääsyä ja toivottomuus valtaa mielen.
joku järki tällä kaikella on kuitenkin oltava.
Kevättä kohti sanoi mummo lumessa.
jospa se aurinko tosiaan paistais sinne risukasaan vaihteeks.
perjantai 19. tammikuuta 2018
2018 alkoi pahan silmän poistolla
Ne jotka ei usko magiaan ja henkisiin asioihin, tai ei halua niistä lukea, niin hypätkää tää osio yli. Kirjoitan tän tänne sen takia, jos tästä olisi edes jollekin apua. Mun kohdalla auttoi <3
Mikä on paha silma?
-se on negatiivista ajatusenergiaa, joka tulee muiden ihmisten kateudesta (vauraudesta, menestyksestä, kauneudesta..jne.), pahantahtoisuudesta tai juoruiluista selan takana, kun setvivät asioitasi.
Ajatuksen voima on suuri. myos negatiivisen ajatuksen voima.
sen tietävät kaikki henkisella polulla kulkevat.
Pahan silman vaikutuksesta voi tulla monenlaisia oireita, mm.
päänsärkyä, pahaa oloa, voimattomuutta, kireyttä ja riitoja perheessä, vastoinkäymisiä, epäonnea, sairauksia ja jopa onnettomuuksia.
Monet eivat edes osaa ajatella etta esim. oma huono olo, jatkuva päänsärky tai vastoinkäymiset saattaisivat johtua pahan silman vaikutuksesta.
Minulla on kyky poistaa pahan silmän vaikutus. Pahan silmän katsomisessa ja poistossa käytan aika pitkaa rituaalia, joka vie aikaa ja voimiani. Hoito on erittain tehokas ja olen saanut paljon hyvaa palautetta. ( Näin vastasi minulle eräs, johon otin yhteyttä fb:n kautta henkisillä sivuilla.
Mua ei haittaa yhtään, jos joku pitää mua hörhönä tän takia, koska oon muutenkin ollut julkihörhö koko ikäni. Kaikki, jotka mut tuntee tietää, että uskon esim. näkymättömään maailmaan, jälleen syntymiseen, energiahoitohin, ufoihin,meedioihin, ennustamiseen ja näin ollen myös tähän.
Käytän toki omaa intuitiotani ja järkeäni kunkin henkilön kohdalla, koska niin kuin muissakin ammateissa, niin myös henkisissä on huijareita ja oman edun tavoittelijoita.
Tähän johti siis viimevuosi 2017, josta tammikuussa vielä vannoin tulevan mun vuoteni!
No juu siitä tulikin sillai mun vuoteni, että katastrofit seurasivat toistaan ja uutta paskaa tippui päähän jo ennen kuin ehti edellisestä selvitä. Vuosi oli siis järkyttävä, mutta siitä selvittiin.
Jotta elämä ei olisi pelkkää selviytymistaistelua olen valmis tekemään mitä tahansa ja kääntämään kaikki kivet, jotta jatkuva epäonni väistyisi tieltäni.
Syksyllä jo kävin koko kehon skannauksessa puhdistamassa kehoa ja mieltä, ja nyt tutustuin tällaiseen aiheeseen. Intuitioni on jo pitkään sanonut minulle, että, joku on kironnut mut tms...
Ja nyt tällainen pomppasi ikään kuin minua varten yhdellä sivustolla.
Otin yhteyttä tähän ihmiseen, joka teki minulle pahan silmän poiston ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että se on auttanut.
Tuli todellakin kevyempi olo ja helpompi hengittää. Kun vielä joulukuussa, tuntui, etten saa henkeä.
Kas tällaista löytyi, kun minua puhdistettiin:
Mikä on paha silma?
-se on negatiivista ajatusenergiaa, joka tulee muiden ihmisten kateudesta (vauraudesta, menestyksestä, kauneudesta..jne.), pahantahtoisuudesta tai juoruiluista selan takana, kun setvivät asioitasi.
Ajatuksen voima on suuri. myos negatiivisen ajatuksen voima.
sen tietävät kaikki henkisella polulla kulkevat.
Pahan silman vaikutuksesta voi tulla monenlaisia oireita, mm.
päänsärkyä, pahaa oloa, voimattomuutta, kireyttä ja riitoja perheessä, vastoinkäymisiä, epäonnea, sairauksia ja jopa onnettomuuksia.
Monet eivat edes osaa ajatella etta esim. oma huono olo, jatkuva päänsärky tai vastoinkäymiset saattaisivat johtua pahan silman vaikutuksesta.
Minulla on kyky poistaa pahan silmän vaikutus. Pahan silmän katsomisessa ja poistossa käytan aika pitkaa rituaalia, joka vie aikaa ja voimiani. Hoito on erittain tehokas ja olen saanut paljon hyvaa palautetta. ( Näin vastasi minulle eräs, johon otin yhteyttä fb:n kautta henkisillä sivuilla.
Mua ei haittaa yhtään, jos joku pitää mua hörhönä tän takia, koska oon muutenkin ollut julkihörhö koko ikäni. Kaikki, jotka mut tuntee tietää, että uskon esim. näkymättömään maailmaan, jälleen syntymiseen, energiahoitohin, ufoihin,meedioihin, ennustamiseen ja näin ollen myös tähän.
Käytän toki omaa intuitiotani ja järkeäni kunkin henkilön kohdalla, koska niin kuin muissakin ammateissa, niin myös henkisissä on huijareita ja oman edun tavoittelijoita.
Tähän johti siis viimevuosi 2017, josta tammikuussa vielä vannoin tulevan mun vuoteni!
No juu siitä tulikin sillai mun vuoteni, että katastrofit seurasivat toistaan ja uutta paskaa tippui päähän jo ennen kuin ehti edellisestä selvitä. Vuosi oli siis järkyttävä, mutta siitä selvittiin.
Jotta elämä ei olisi pelkkää selviytymistaistelua olen valmis tekemään mitä tahansa ja kääntämään kaikki kivet, jotta jatkuva epäonni väistyisi tieltäni.
Syksyllä jo kävin koko kehon skannauksessa puhdistamassa kehoa ja mieltä, ja nyt tutustuin tällaiseen aiheeseen. Intuitioni on jo pitkään sanonut minulle, että, joku on kironnut mut tms...
Ja nyt tällainen pomppasi ikään kuin minua varten yhdellä sivustolla.
Otin yhteyttä tähän ihmiseen, joka teki minulle pahan silmän poiston ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että se on auttanut.
Tuli todellakin kevyempi olo ja helpompi hengittää. Kun vielä joulukuussa, tuntui, etten saa henkeä.
Kas tällaista löytyi, kun minua puhdistettiin:
hei 
kylläpä sinulla olikin tarvetta pahan silmän poistoon. olit ihan hirvittävän voimakkaasti pahan silmän vaikutuksen alainen ja vielä monen henkilön taholta.
kylläpä sinulla olikin tarvetta pahan silmän poistoon. olit ihan hirvittävän voimakkaasti pahan silmän vaikutuksen alainen ja vielä monen henkilön taholta.
Ympärilläsi on paljon kateutta ja pahantahtoisuutta ja aivan erityisesti selkäsi takana juoruilua.
Hirvittävän voimakkaasti olit neljän henkilön taholta pahan silmän vaikutuksen alainen ja vielä heidän lisäkseen kolmen muun henkilön taholta voimakkaasti.
Ei ihme jos sinulla on ollut kaikenlaisia oireita tai vastoinkäymisiä elämässäsi.
Erittäin voimakkaat negatiiviset ajatusenergiat olivat suuntaasi.
Poistin pahan silmän vaikutuksen sinusta. Olosi pitäisi nyt vähän helpottaa ja elämä pitäisi vähän keventyä. tästä eteenpäin.
Kuitenkin sinun olisi tärkeää muistaa tehdä itsellesi energiasuojaukset. Se tapahtuu silla tavalla, että pyydat pyhän hengen suojelua itsellesi ja AE Mikaelin suojelevaa viittaa yllesi.
Tee se joka aamu. ota se aamurutiiniksi, ettei noita energioita pääsisi läpi.
Myös kotisi energioita olisi hyvä puhdistaa säännöllisesti suitsukkeilla ja Isä meidän rukouksella, jotta pahan silmän vaikutus pysyisi loitolla.
Myös risti kaulassa ja ikonit kodissa suojelevat. Jos käytät kiviä, niin voit asetella vuorikristallia ikkunalaudalle, sekin jonkin verran puhdistaa kodin energioita.
Yritä olla stressaamatta elämässäsi. Usko ja luota korkeimpaan ja enkeleihin, sillä sinua ohjataan.
Etsi erilaisia keinoja itsellesi rentoutumiseen ja kiinnitä huomiota hyvinvointiisi, niin voit paremmin ihanaa loppiaisiltaa sinulle ja valoa ja siunausta elämääsi
ihanaa loppiaisiltaa sinulle ja valoa ja siunausta elämääsi
Juu loppusanat täältä. Kaikki asiat, jotka oli päin persettä viimevuonna, on nyt paremmin.
Toivottavasti sama meno jatkuu, teen kaikkeni sen eteen <3 Siunausta kaikille <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)